| At line 10 changed one line |
| |
|
| At line 12 added 69 lines |
|
| On jokaisen turnauksen päätettävissä, mikä resoluutio parhaiten vastaa turnauksen tavoitteita. Esimerkiksi SM-titteliä ratkottaessa sopivaksi resoluutioksi on joskus katsottu kahden MacMahon-pisteen ero, joten yhden MacMahon-pisteen eron vaatiminen ei toki ole mitenkään eriskummallista. |
|
| Tässä tapauksessa näytettiin turnaussivun perusteella pyrittävän reiluuteen, ja siksi toivoisin kuulevani asiasta päättävän tahon käsityksen reiluudesta, minun näkemykseni SOSsin reiluudesta kun on mitä ilmeisimmin kovin poikkeuksellinen ja täysin päinvastainen yleisen mielipiteen kanssa, minkä päättelen siitä että argumentaatioksi kelpaavat niin tautologia kuin lingvistiikkakin. |
|
| Koska moista tivaan, joudun toki omanikin kritiikille altistamaan. Minusta yhden sos-pisteen ero on hiukan liian pieni ero kokonaisen sijan ratkaisuun. Sen sijaan yli kolmen SOS-pisteen eroa pitäisin jo pomminvarmana näyttönä siitä, että vastus ei ole ollut läheskään yhtä haastava, ja pitäisin näiden tulosten rinnastamista epäreiluna. Tähän väliin sijoittuvat sitten ne "reilut" vaihtoehdot, joiden reiluutta on hankala mitenkään absoluuttisesti mitata, mutta arvelisin että joko 2 tai 2½ SOS-pistettä olisi sopiva ero jolla voisi sijan ratkaista. Siis nimenomaan siinä tapauksessa, että primääritavoite olisi reiluus. Mitä hankaluuksia tuollainen tiebreaker sitten rahapalkintoja jaettaessa aiheuttaisi, jääköön harjoitustehtäväksi niille jotka haluavat reiluutta ennen käytännöllisyyttä. |
|
| -- Bass, 2007-05-07 |
|
| Ei mielestäni ole hullumpi ajatus, että 2-3 SOS-pisteen ero riittäisi palkintojenjaon kannalta sijoituksen toissijaiseksi määräytymiskriteeriksi. Sen sijaan 1 SOS-pisteen eroa pitäisin mitättömänä palkintoja jaettaessa. |
|
| -- Markku Jantunen, 7.5. 2007 |
|
| Paritus on aina hieman lottoa ja kuuluu omalta osaltaan turnaukseen. Joskus itselle paremmin sopivat vastukset sopivassa järjestyksessä ja joskus ei. Lopullisen järjestyksen määräämiseen SOS tms. on varsin mainio mekanismi. |
|
| Rahapalkinnot tekevät turnauksista aina jossain määrin varallisuuden siirtoa huonommilta pelaajilta paremmille (kuka tätä peliäkin pelaa rahan takia?)... mutta kaipa se turnausputken perässä siintävä euromääräinen seteli korottaa panoksia ja pelien laatua sen verran, että varallisuuden siirto on pelillisesti perusteltavissa. Ja sitten itse aiheeseen, minusta kaikki varallisuutta tasaisemmin jakavat menetelmät (jollaiseksi SOSsittomuuden palkintojen jaossa tulkitsen) ovat reiluja ja itse itsensä perustelevia. Eiväthän heikommat pelaajat peli-illoissakaan maksa vahvemmilleen --- tai ainakaan kukaan ei ole minulle maksanut ;) --- siitä ilosta, että he näitä vastaan pääsevät pelaamaan (tai ainakaan siitä ilosta, että _eivät_ pääse näitä vastaan pelaamaan). |
|
| -- Esa, 2007-05-07 |
|
| Jaakolla ongelma (pienet erot suorituksessa tuovat isot erot palkintoihin) ja Bassilla ongelma (hyvin erilaiset suoritukset eivät näy palkinnoissa) ovat molemmat ihan järkeviä ja todellisia. |
|
| Minusta helpoin tapa ratkoa molemmpia yhtäaikaa on jakaa palkintoraha (jollakin kaavalla) suhteessa pelaajien saamiin SOS pisteisiin. Tällöin iso SOS ero näkyy rahassa, mutta pieni ero ei juurikaan. |
|
| -- Lauri |
|
| Lähtökohtana pitäisin sen, että turnauksen järjestäjä saa go-liiton antamissa puitteissa määrätä systeemin vertailulukuineen (tai siis tässä tapauksessa vertailuluvuttomuuksineen). Onko tämän keskustelun tavoitteena muuttaa järjestäjän tekemä päätös vaan vain wikistä tavalliseen tapaan? |
|
| Kauhistelen kuitenkin tätä uutta teoreettista innovaatiota, että 2, 2½ tai 3 SOS-pisteen ero vaikuttaisi sijoituksiin pienempien erojen jäädessä "liian pieniksi". Ensinnäkin, minkä kahden pelaajan välillä erotus lasketaan? (Case: tasapisteissä neljän pelaajan SOSsit 29, 28, 27 ja 26). Mihin perustuu käsitys, että yhden SOS-pisteen ero on liian pieni, kaksi tai kolme tarpeeksi suuri? Ainahan aikaisemman vastustajan kohtaloksi voi tulla täydellinen hiipuminen. |
|
| -- Vesa, 7.5.2007 |
|
| Kun keskustelu tuli avattua, niin voisin samalla ihmetellä gor-pisteiden käyttöä McMahon-ryhmien luontiin. Huipun osalta gorrit voivat olla toimiva ratkaisu, mutta mitä parannusta turnausjärjestelmään haetaan käyttämällä gorreja myös kyu-tasolla? |
|
| -- [Janne|JanneNikula], 7.5.2007 |
|
| Vastauksena Vesan esittämiin kysymyksiin: alkuperäisen kommenttini tarkoitus oli kiinnittää järjestäjän huomio siihen, että valittu ratkaisutapa (ei tiebreakeria) ei ole harmoniassa mainitun tavoitteen (reiluus) kanssa. Kahden pelaajan välinen erotus lasketaan kahden pelaajan välillä. |
|
| Case: (olettaen että 2 sos-pistettä tulkitaan riittäväksi eroksi, ja jaetaan sijat 1-4) |
|
| * pelaaja 29: sija 1-2 |
| * pelaaja 28: sija 1-3 |
| * pelaaja 27: sija 2-4 |
| * pelaaja 26: sija 3-4 |
|
| Käsitys yhden SOS-pisteen pienuudesta ja kolmen riittävyydestä perustuu kokemukseen ja "sopivan reiluuden" tuntuun, kun en keksinyt objektiivisempaa reiluusmittaria. |
|
| Vastauksena Vesan kysymättömyyksiin: SOS-järjestelmän käyttö edellyttää oletuksen, että pelaajan pelitaso säilyy kutakuinkin samana koko turnauksen. Tämän saman oletuksen edellyttää, joskin hiukan lievempänä, myös voittojen määrän käyttäminen sijoituskriteerinä, joten SOSin käyttö ei juurikaan aiheuta lisää epätarkkuutta. |
|
| Suosittelisin myös hiukan vähemmän hyökkäävää äänensävyä, jonka voisi saavuttaa esimerkiksi pidättäymällä tarpeettomista tarkoitusperien spekulaatioista ja jättämällä mollaamatta keskustelukanavaa. |
|
| --Bass |
|
| Poistin väittään reiluudesta GP-sivuilta. Toivottavasti kaikki ovat nyt tyytyväisiä. Itse ajattelen yhä, että SOSsin unohtaminen palkinnonjakotilanteessa on reilumpaa (mahtipontisemmin sanottuna, oikeudenmukaisempaa). Vaikken voikaan välttää kuullostamasta naurettavalta, nojaan näkemyksessäni länsimaisen oikeudenmukaisuuskäsityksen peruspilariin - ajatukseen, jonka mukaan "on parempi, että kymmenen syyllistä kulkee vapaana, kuin että yksi syytön tuomitaan". Toisin ajatellen, on paljon isompi virhe jättää palkitsematta joku, joka palkinnon ansaitsee, kuin palkita joku, joka ei palkintoa ansaitse. Siksi erottelukriteerin pitää olla SOSsia vahvempi. Onko McMahonkaan riittävän vahva, on hyvä kysymys, mutta se on taas eri keskustelu. |
|
| -- Jaakko, 7.5.2007 |
|
|
| GOR:n käyttö huippuryhmän muodostamiseen ja parittamiseen on erittäin kannatettava ajatus ja omiaan lisäämään turnauksen urheilullisuutta. Sikäli olen samaa mieltä Jannen kanssa, että alemmissa ryhmissä luokitus saattaisi olla tarkempi. |
|
| -- Kari 8.5.2007 |
|
| Olen täysin samaa mieltä Karin kanssa, että GoR on paljon sivistyneempi kriteeri huippuryhmän muodostamiseen ja parittamiseen (huippuryhmän sisällä 1. kierroksella). Alemmissa ryhmissä luokitus olisi todennäköisesti tarkempi ja sen käyttö suositeltavampaa. Alimmista ryhmistä ei käytännössä nousta palkintosijoille, joten ihmisen suorittamaa luokittamista heikentävät inhimilliset vajavaisuudet eivät pääse vaikuttamaan tuloksiin kärkipäässä. |
|
| -- Markku, 24.5. 2007 |
|
| Samaa mieltä Jannen ja Karin ajatuksista. Mutta, mutta, mutta... onko pakko vähätellä ja suorastaan loukata ihmisten pyyteetön työtä luokitusten pitämiseen kohdillaan, mikä kuitenkin toimii resursseihin nähden loistavasti tässä maassa. Etenkin kun tuo inhimillinen järjestelä toimii kyupuolella paljon paremmin kuin epäinhimillinen numeerinen systeemi. Pistää vihaksi muiden puolesta. Tuollaisen ajattelemattomat (näin toivon) heitot vain vähentävät ihmisten mielenkiintoa koskeakaan niihin luokituksiin. Joten pyydän, että arvostakaa sitä mitä muut tekevät olemalla huomaavaisia. |
|
| -- Gardan, 24.5.2007 |
|