| At line 18 added 29 lines |
| !! Asenne pelaamiseen |
|
| Liian usein olen kuullut ihmisten valittavan (erit. irkissä), tähän tyyliin: "Olin voittanut ihan pystyyn, mutta sitten se damentäyttövaiheessa rupes pelaa ihan älyttömiä mun alueelle, ja sit hävisin. Kamalan ärsyttävää tuollainen, en kyllä enää ikinä pelaa sitä pelaajaa vastaan." Lisäksi [Tampereen Manifestissa|TampereenManifesti] sanotaan seuraavaa: |
|
| ''Pyrin ensisijaisesti jokaisessa pelissäni itseni sekä vastustajani yhteiseen hyötyyn. Iloitsen jokaisesta voitostani ja opin jokaisesta tappiostani. Tätä samaa toivon myös vastustajaltani. En yritä tarkoituksella häiritä vastustajaani, vaan annan hänelle mahdollisuuden hyvään peliin ja oloon.'' |
|
| Tämä on sinänsä ihan hyvän kuuloista, mutta käytännössä tätä näytetään soveltavan siten, että jos vastustaja tekee tiettyjä asioita, niin häneltä tulkitaan puuttuvan kunnioitusta valittelijaa kohtaan tai hänen sanotaan pilaavan kauniin pelin epäurheilijamaisella käytöksellä. Näihin asioihin kuuluvat ainakin seuraavat: |
|
| * "Liian helppojen" trikkiyritysten pelaaminen, koska se aliarvioi vastustajaa (erityisen suututtavaa, jos silti menee siihen trikkiin vaikkapa aikapulan vuoksi) |
| * Sellaisten alueiden invasiointi, joissa eläminen näyttää täysin mahdottomalta (erityisen rumaa, jos siellä sitten vielä elää) |
| * Yritys voittaa ajalla (erityisesti jos onnistuu) |
| * Pelin jatkaminen kamalan mokan jälkeen (varsinkin jos sitten vielä voittaa) |
| * Liiallinen miettiminen aikapelissä, koska ei niin kauan jaksa keskittyä ja sitten tulee tylsistymisyyttään mokattua, ja sitäpaitsi se oli perässäkin (ne aikarajat olivat vain ohjeellisia, paitsi jos __minä__ joudun pulaan!) |
|
| Näkemys tämäkin, mutta itse pidän suvaitsemattomana, etten suorastaan epäkohteliaana ja epäkunnioittavana vastustajan valitsemaa pelaamistapaa kohtaan, jos esittää jotain ukaaseja, että kaikkien on nyt sitten ajateltava niin kuin ukaasin esittäjä haluaa. |
|
| ! Oma näkemykseni |
|
| * __Pelissä on kyse voitosta__. Voiton ja häviön ero loppujen lopuksi määrittelee hyvän ja huonon siirron eron, eikä ilman sitä ole koko peliä. Voittokriteerien tulee olla selkeitä, koska muuten koko pelaamiselta menee pohja. Kyse on taitolajista, jossa kaikki peliin kuuluvat keinot ovat sallittuja. Selityksissä aina löytyy, mutta [Korpela|http://reminder.ton.tut.fi/] on väsymätön vastaaja. |
| * __Kello kuuluu peliin__. Aikaraja on aina, viimeistään pelaajien elinvuosien rajallisuus varmistaa tämän. Molemmat pelaajat hyväksyvät aikarajat, ja sen jälkeen ne kuuluvat pelin sääntöihin: aikarajan ylittyminen on yksi tapa hävitä peli. Ajankäytön hallinta on pelitaidon osa, ja laudalla voi hyvinkin tehdä virheen yrittämällä välttää aikahäviötä. Voitto on voitto, oli se sitten turskis, murskis, 5.5 pistettä, 0.5 pistettä tai aikavoitto. |
| * __Vastustajalla ei ole merkitystä__. On ihan sama kuinka vahva vastustaja on, tai millainen pelityyli hänellä on (vaikka se sitten kuinka hivelisi vastakarvaan fiinejä Go-nautintohermoja). Tavoitteena on oppia pelaamaan ketä tahansa vastaan hyvin. Jos vastustaja tekee jotain rumaa (järjetön invaasio, hölmö trikki, poikkeama josekista, yms), oikeus vähätellä sitä yritystä tulee vasta sitten, kun oikeaa vastausta ei edes tarvitse miettiä. (sen vähättelyn voi sitten jättää väliinkin, ei saa kiusata heikompia) Muuten on vielä opittavaa. Jos häviää, oppii jotain heikkouksistaan. Vai onko kyseessä "liian helppo" asia -- niin helppo, ettei sitä tarvitse opetella ja osata? |
| * __Voitolla ei aina ole niin väliä__. Oppiminen on tärkeää, eikä jokaisen pelin voitolla ole niin merkitystä, jos oppii jotain uutta. Pelkästään yrittämällä pelata siirtoja, joita ei kadu heti pelin jälkeen ("halusinkin tietää, mitä vikaa siinä on"), oppiminen ja tuloksetkin voivat olla parempia. Toki pelissä on periaatteessa kyse vain ja ainoastaan voitosta, niin kuin siinä on myös kyse vain ja ainoastaan kivien elämisestä, mutta kummankin liian suoraviivaisesta tuijottamisesta koituu harmia omalle pelille. |
|
| Toki vastustajaa voi häiritä peliin kuulumattomilla keinoilla (servereillä esim. undon kinuaminen, pakeneminen, pisteenlaskussa pelleily, yms.) Näitä en toki suvaitse. Myöskin ilman byo-yomia damejen täytön jälkeen kymmenien siirtojen järjetön pelleily ei kuulu asiaan, mutta vain siksi, että sen testaaminen, riittääkö vastustajalla aikaa latoa 500 kiveä lautaan vai ei, osoittaa lähinnä huonoa huumorintajua epävirallisissa peleissä ja virallisemmissa tuomareilla voi olla jotain sanottavaa asiasta. Normaalisti ongelmia ei synny, mutta jos hassusti käy niin aina voi pelata seuraavan pelin byo-yomin kanssa (kanadalainen on ihan kätevä missä vain). |
|
| Muita näistä periaatteista seuraavia omituisia(?) mielipiteitäni on esimerkiksi se, että jos vastustaja serverillä "huijaa" käyttämällä vaikkapa josekikirjaa, lautaa tai vahvempaa pelaajaa apuna (tai on itse ns. "sand bagger"), minä olen vain tyytyväinen, paitsi ehkä jos pelaan tasoitus- eli opetuspeliä valkeana. On aivan sama, mistä vastustajani vahvuus tulee; minähän siitä edun saan, jos hän onkin tavallista vahvempi. |
|
| Eli jos vastustaja pelaa jotakin "epäurheilijamaista", joka uhkaa tuhota tyytyväisyyden omaan peliin, sen tyytyväisyyden saa takaisin sillä, että käsittelee sen hyvin. Jos vastustaja ''oikeasti'' vain tuhlaa molempien aikaa, niin ei sitä vastaan tarvitse toiste pelata. Voi sitä yrittää hienovaraisia vihjeitäkin: eräskin damentäyttövaiheen jälkeen alueilleni pelaillut veikkonen otti vihdoinkin osuman Clue-kepistä, kun vastasin moisiin laittoihin pelaamalla sen alueille. Ovathan nekin tavallaan yhden pisteen miaita... |
|