Rauli Ruohonen, Jyväskylästä kotoisin oleva PoGolainen wörst kyu, joka ei tajua Goosta hölkäsen pöläystä. Aloittanut ammoisina aikoina (syksy '99), pitänyt pitkän japaninopiskelutauon (n. 3v) ja nyt taas (ehkä?) alkanut aktivoitua. Koska käyttää nikkejä Iruka(海豚) ja Azarashi, tunnetaan siellä sun täällä irukana, azana, delfiininä, merisikana, sashimina, ja ties minä muina väännöksinä.

Asenne pelaamiseen (rant)#

Liian usein olen kuullut ihmisten valittavan (erit. irkissä ja keksissä), tähän tyyliin: "Olin voittanut ihan pystyyn, mutta sitten se damentäyttövaiheessa rupes pelaa ihan älyttömiä mun alueelle ja sit hävisin. Kamalan ärsyttävää tuollainen, en kyllä enää ikinä pelaa sitä pelaajaa vastaan." Lisäksi Tampereen Manifestissa sanotaan seuraavaa:

Pyrin ensisijaisesti jokaisessa pelissäni itseni sekä vastustajani yhteiseen hyötyyn. Iloitsen jokaisesta voitostani ja opin jokaisesta tappiostani. Tätä samaa toivon myös vastustajaltani. En yritä tarkoituksella häiritä vastustajaani, vaan annan hänelle mahdollisuuden hyvään peliin ja oloon.

Tämä on sinänsä ihan hyvän kuuloista, mutta käytännössä tätä näytetään soveltavan siten, että jos vastustaja tekee tiettyjä asioita, niin häneltä tulkitaan puuttuvan kunnioitusta valittelijaa kohtaan tai hänen sanotaan pilaavan kauniin pelin epäurheilijamaisella käytöksellä. Näihin asioihin kuuluvat ainakin seuraavat:

• "Liian helppojen" trikkiyritysten pelaaminen, koska se aliarvioi vastustajaa (erityisen suututtavaa, jos silti menee siihen trikkiin vaikkapa aikapulan vuoksi)
• Sellaisten alueiden invasiointi, joissa eläminen näyttää täysin mahdottomalta (erityisen rumaa, jos siellä sitten vielä elää)
• Yritys voittaa ajalla (erityisesti jos onnistuu)
• Pelin jatkaminen kamalan mokan jälkeen (varsinkin jos sitten vielä voittaa)
• Liiallinen miettiminen aikapelissä, koska ei niin kauan jaksa keskittyä ja sitten tulee tylsistymisyyttään mokattua, ja sitäpaitsi se oli perässäkin (aikarajat ovat vain ohjeellisia, paitsi jos minä joudun pulaan!)

Näkemys tämäkin, mutta itse pidän suvaitsemattomana, etten suorastaan epäkohteliaana ja epäkunnioittavana vastustajan valitsemaa pelaamistapaa kohtaan, jos esittää jotain ukaaseja, että kaikkien on nyt sitten ajateltava niin kuin ukaasin esittäjä haluaa.

Oma näkemykseni#

• Pelissä on kyse voitosta. Hyvässä pelissä tavoite on selkeä ja pelaajien energia menee pelitaidon parantamiseen, eikä epäolennaisiin asioihin. Tavoitteen vesittäminen vähättelemällä joitakin voittoja ei johda mihinkään. Kyse on taitolajista, jossa kaikki peliin kuuluvat keinot ovat sallittuja. Selityksissä aina löytyy, mutta Korpela on väsymätön vastaaja.
• Kello kuuluu peliin. Molemmat pelaajat hyväksyvät aikarajat ja sen jälkeen ne kuuluvat pelin sääntöihin: aikarajan ylittyminen on yksi tapa hävitä peli. Ajankäytön hallinta on pelitaidon osa, ja laudalla voi hyvinkin tehdä virheen yrittämällä välttää aikahäviötä. Voitto on voitto, oli se sitten turskis, murskis, 6.5 pistettä, 0.5 pistettä tai aikavoitto.
• Vastustajalla ei ole merkitystä. On ihan sama kuinka vahva vastustaja on, tai millainen pelityyli hänellä on (vaikka se sitten kuinka hivelisi vastakarvaan fiinejä Go-nautintohermoja). Tavoitteena on oppia pelaamaan ketä tahansa vastaan hyvin. Jos vastustaja tekee jotain "rumaa" (järjetön invaasio, hölmö trikki, poikkeama josekista, yms), oikeus vähätellä sitä yritystä tulee vasta sitten, kun oikeaa vastausta ei edes tarvitse miettiä. (sen vähättelyn voi sitten jättää väliinkin, ei saa kiusata heikompia) Muuten on vielä opittavaa. Jos häviää, oppii jotain heikkouksistaan. Vai onko kyseessä "liian helppo" asia -- niin helppo, ettei sitä tarvitse opetella ja osata?
• Voitolla ei aina ole niin väliä. Oppiminen on tärkeää, eikä jokaisen pelin voitolla ole niin merkitystä, jos oppii jotain uutta. Riittää pelata siirtoja, joiden kokeilemista ei kadu heti pelin jälkeen ("Mitähän mahdoin oikein ajatella? En kai mitään."). Pelituloksesta valittaminen jälkikäteen on tästä näkökulmasta hyödytöntä lillukanvarsiin takertumista ja jättää valittajasta vain huonon häviäjän mielikuvan.
• Vastustajan vahvuus on hyvä asia. Jos joku pelaa serverillä käyttäen josekikirjaa, lautaa tai vahvempaa pelaajaa apuna, mikäs siinä. Onpahan vahvempi vastustaja, mikä on aina mukava asia. Samasta syystä sandbaggereista valittaminen on kummallista: ihmiset haluavat niin paljon pelata vahvempia vastaan, että KGS:ssä "liikaa" vahvempiaan vastaan pelaavat leimataan tildellä, jotta heitä voitaisiin syrjiä. Myöskään alitasoituksia kinuavat pelaajat eivät ole harvinaisia. Vahvempia vastaan pelaamalla oppii enemmän. Miksi vastustajan odottamattomasta vahvuudesta pitää sitten kitistä?
• Pelissä on kyse todennäköisyyksistä. Vahvempi pelaaja ei aina voita, eikä myöskään pelissä sillä hetkellä edellä oleva. Pelin jatkaminen hävitystä asemasta on normaalia, koska vastustajalla on usein paljon tilaisuuksia tehdä virheitä. Jos virheen tekijä aina luovuttaisi heti, amatööripelit eivät kovin montaa siirtoa kestäisi. Luovutuksen vaatiminen (myös "White should resign"-kommentit kibitzoidessa) on huono tapa, koska voittoasemaan pääseminen ei riitä, pitää myös osata säilyttää se lopun pelin ajan, ja sekin vaatii paljon taitoa. "Mikään ei ole niin vaikeaa kuin voitetun pelin voittaminen." Lisäksi heikkojen (alle 5 dan) pelaajien pistearviot voivat heittää paljonkin johtuen huonosta loppupelitekniikasta, heikkojen ryhmien tai vahvuuden virhearvioinnista ja siitä, ettei ota kaikkea ajia huomioon. Ilman kunnollista pistearviota voi helposti pelata liian lepsusti tai ottaa turhia riskejä.