| At line 77 added 30 lines |
|
| Tämä taas osoittaa vähän kehnoa turnausorganisointia. Jos on n määrä ihmisiä (joka tällä kertaa taisi olla neljä?) ja oletusarvo on, että finaali pelataan sinä päivänä kun se kaikkien kalenteriin sopii niin ollaan umpikujassa. Joukossa näet on vähintään yksi henkilö joka ei priorisoi turnausta muiden kiireidensä yläpuolelle ja näin ollen turnaus siirtyy siirtymistään. Oikea tapa sopia asia on, että turnauksen organisoija tai viime kädessä tuomari määrää finaalille järkevän päivämäärän, jonka vain on pelaajille sovittava. Organisoijan tai tuomarin päätäntävallassa on myös se, että korvataanko puuttuvat pelaajat karsinnoissa seuraaviksi sijoittuneilla pelaajilla vai tuomitaanko poissaoleva(t) pelaaja(t) finaali-kierroksen viimeiseksi/-siksi. |
|
| En syytä ketään aikataulujen tiukkuudesta tai turnauksen organisoinnin huonostijärjestelystä. Toteanpa vain, että tästä voidaan oppia ensi vuoden Tampereen Mestaruuskisoja silmällä pitäen. |
|
| -- [Pekka Wallendahl|Pekka], 28.11.2003 |
|
| Itse tulkitsin asian siten, että Tampereen mestaruuden ratkaiseminen ei ilmeisesti kiinnosta ainakaan tamperelaisia siinä määrin, että koko kisoja kannattaisi edes järjestää. Luulisi, että karsinnoissa huippuryhmään osallistuvia kiinnostaisi jatkoon pääsy, mutta kun ei niin ei. Edes karsintoihin ei pitäisi päästää pelaajia, jotka eivät sitoudu pelaamaan loppusarjassa tuomarin määräämänä ajankohtana. |
|
| Lauri jäi karsinnoissa huippuryhmän ulkopuolelle, koska ei päässyt osallistumaan kuin sunnuntaina. Karilla taas ei ollut aikaa viikonloppuisin eikä kiinnostusta/jaksamista/aikaa pelata TM-sarjapelejä viikolla. Siis peräti kaksi Tampereen viidestä dan-pejaajasta oli tippunut kisasta jo ennen lähtölaukausta. Sellaisissa kisoissa ei mikään todellinen parhaimmuus selviä. |
|
| Lisäongelmana oli, että karsintojen järjestys sotkeutui, koska Lauri tuhosi jatkoonpäässeistä minun sossini ja vei pisteen, mikä olisi ollut Henrille tai muille mahdollisille viimeisen kierroksen vastustajilleni huomattavasti vaikeampaa (olin pelannut jo kaikkia 3 kyuta vahvempia vastaan Lauria lukuunottamatta ja ainoa Lauria vastaan pelannut huippuryhmäläinen). Tässä tilanteessa mestaruuden ratkaisemiseen tarvittaville peleille ei olisi ollut ylärajaa, koska neljän pelaajan sarjassa kolmen huippurinki on mahdollinen. Sarjan karsintojen tuloksista saadusta sisääntulojärjestyksesta olisi saatu siinä tilanteessa semifinalistit ratkottua suoraan, jolloin maksimipelimääräksi olisi tullut 3+1+1=5. |
|
| Karsintoihin ei siis kannata päästää potentiaalisesti huipun järjestystä sotkevia koko turnausta pelaamattomia pelaajia, vaikka heidät jätettäisiinkin huippuryhmän ulkopuolelle. |
|
| |
| -- [Markku Jantunen], 28.11. 2003 |
|
| Silmäilin tuloksia ja panin merkille, että SOSOS-laskenta pitäisi muuttaa tilanteessa, jossa on pelaamattomia pelejä. |
| Vaikka Lauria rangaistiin sillä että hän ei saanut SOS-pisteitä pelaamattmista peleistä, niin hänen vastustatjiaan ei kuuluisi rangaista SOSOS pisteiden suhteen. |
|
| -- [Matti] 28.11.2003 |
|
| Olen Markun kanssa samaa mieltä siitä, että Lauri Aapola on niin vahava, että oli virhe päästää hänet mukaan kesken tunrauksen. |
|
| -- [Matti] 30.11.2003 |
|
| Totesin aieemin, että Oulun mestaruus olisi pelaajamäärän puolesta voitu pelata yhtenä pitkänä sarjana. Pekka Karjalainen kommentoi, että sellainen systeemi ei sovellu hänelle. Mestaruusdesta on siis kahdet karsionnat ja lopputunaus. Pekka ei kuitenkaan osallistunut kumpaankaan karsintaan. Mikä oli siis vastustuksen pointti? |
|
| -- [Matti] Siivola 13.12.2003 |