Suomessa on viime aikoina järjestetty useampiakin paikallisia mestaruusturnauksia, kuten Tampereenmestaruus, Turunmestaruus - omana lehmänäni ojassa suunnitteilla olevat Oulunmestaruuskisat.
Turnauksissa käytettyjen turnaussysteemien kirjo on suuri, ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, esim. Turussa on päädytty nykyiseen järjestelyyn ns. kantapään kautta, keräten matkan varrella kokemuksia siitä minkälaisia asioita kannattaa ottaa huomioon pienempiä kisoja järjestettäessä.
Minua kiinnostaisi kokeneempien turnausjärjestäjien näkemykset siitä, miten järjestetään mestaruuskisat n. 10-30 pelaajan populaatiolle. Eritellymmin:
- Mitä turnausjärjestelmää karsinnoissa kannattaa käyttää?
- Montako kierrosta selvittää monenko pelaajan kärkiryhmän riittävän kiistattomasti?
- Miten valitaan kuka "saa" osallistua turnaukseen?
Kiitän jo etukäteen suomen go-sivistyneistön valistuneista kommenteista. Erityisesti Jaakko voisi hieman tarinoida Turun mennävuosien kisoista, jotta muidenkin paikkakuntien kerhot voisivat seisoa Suomen .. Turun harteilla.
-- Paavo Pietarila 19-9-2003
Kröhm (punastuupi)... Turussa tosiaan on kisoja järjestetty vuodesta 1998. Ulkopaikkakuntalaisia ja varsinkin erään isohkon kunnan pelaajia tämä on tuntunut lähinnä huvittavan. Turussa kisoista on kuitenkin hiljalleen muodostunut jo melkoinen instituutio ja paikkakuntalaisten puheista päätellen yksi vuoden ehdottomasti odotetuimmista turnauksista. Liekö sitten syynä, että tasostamme huolimatta tai siitä johtuen tässä turnauksessa menestymisen mahdollisuuksia on ollut normaalia useammalla.
Turun Mestaria ratkottaessa kaksi kansanviisautta ovat osoittaneet suuruutensa: tuurilla ne laivatkin seilaavat ja sopu sijaa antaa. Pienellä porukalla pelaillessa mahalaskuja on silti tullut useampia. Revitetään ne nyt sitten kaikelle kansalle naurettaviksi, kun kerran kauniisti pyydetään.
1998: etukäteen oli "tiedossa", että pelaajia on paikalla kuusi. Tein valmiiksi turnauskaavion ja pelasimme läpi viiden kierroksen sarjan. Ei ristiinpelaamisia eikä muuta. Hienosti meni.
1999: taas oli tiedossa, että pelaajia on kuusi. Halusimme testata paritusohjelman käyttöä tulevaisuutta ajatellen ja päätimme, että kone saa parittaa sarjan. Gerlachin softa hoiti homman siten, että kun kaksi kierrosta oli pelaamatta, minulla oli jäljellä pelit Mauria ja Timoa vastaan. Timolla oli peli minun lisäkseni niin ikään Mauria vastaan. Heh. Kun Mauri ja Timo pelasivat pelinsä neljännellä kierroksella, minä ja joku muu (Jarmo?) olimme RoundRobin -turnauksessamme vapaakierroksella (se on mahdollista...) Viides kierros ja neljännellä kierroksella pelaamatta jääneet pelit päätettiin pelata kerhopelien yhteydessä. Venyi joulukuulta helmikuulle, ennen kuin sarja oli pelattu. Minä, Mauri ja Oliver olimme kaikki tasapisteissä. Pelattiin finaalit, jossa pelit eivät onneksi enää menneet ristiin.
2000: osannotajia oli 8, huimaa suosion nousua siis (3 uutta pelaajaa, koska Oliver jäi pois). Olisimme viikonlopun aikana ehtineet pelata koko sarjankin, 7 peliä, mutta emme niin tehneet. Gerlachin ohjelmalle oli siis taas "käyttöä". Koneen tekemästä, orjallisesti seuraamastamme parituksesta jäi paha maku suuhun varmasti ainakin kiinalaiselle Zhang Zhengille, 3 kyu, jonka turnausohjelma 15k+, 4k-, 11k+, 10k+ kysyi varmasti pelihuumoria.
2001: vakavaa hiipumista, osanottajia vain neljä. Homma läpi siististi kolmella kierroksella. Gerlachista tajusimme sentään luopua ;).
2002: taas sorruimme Gerlachiin 9:llä osanottajalla. Jostain syystä ohjelma otti Maurin silmätikukseen valitessaan vapaakierroslaista tarjoten Mauria toisesta kierroksesta eteenpäin koko ajan vaparille, vaikka Mauri oli turnauksen yhdeksästä pelaajasta etukäteen kolmanneksi vahvin. Sorruimme lopulta. Seurauksena minä en pelannut Mauria vaan turnauksen häntäpäätä vastaan ja hävittyämme molemmat Jan-Kristerille, Mauri meni sossossilla finaaliin vapaakierroksestaan huolimatta.
2003: pelaajamäärän kasvu aiheutti sen, että päätimme pelata karsinnat ja kunnon sarjan. Kaksi neljän kierroksen yksipäiväistä turnausta osoittautui ylivoimaisesti reiluimpana ja inhimillisimpänä pidetyksi metodiksi ratkoa sarjaan pääsy. Turnausten paritus ei onnistunut taaskaan aivan nappiin, mutta ensi vuonna on paremmat mahdollisuudet: Gerlach ei enää parita peliäkään, piste. Ohjelmaa ei ole tehty parittamaan näin pieniä turnauksia ja vaikka olemme sen (jo jonkin aikaa) tienneetkin, olemme jääräpäisesti kopelointisyytösten ja vaivan välttämiseksi vuoksi niin tehneetkin. Ehkä ohjelmaa voisi säätää sopivammaksi pienelle turnaukselle, joo, mutta ei enää kiinnosta.
Eihän tämä nyt mikään onnistumiskimara ollut. Oma subjektiivinen mielipiteeni on kuitenkin, että vahvin pelaaja on aina voittanut myös mestaruuden (ei ole miehessä jääviyden häivääkään, ei :). Tänä vuonna sarjaan päässeet ovat mielestäni myös paikkansa ansainneet. En tiedä, montako vuotta voimme pitää kiinni periaatteesta, jonka mukaan Mcmahon-ryhmiä ei ole, vaan kaikkien mahdollisuudet voittaa ovat teoriassa yhtä hyvät (tätä on korostettu ja vaadittu ylivoimaisesti eniten vuosien varrella). Koskaan ei ole myöskään tullut vastaan tilannetta, jossa olisi mietitty, kuka saa osallistua. Kaikkia "Turussa ja lähikunnissa" asuvia pelaajia on aina pyritty informoimaan kansalaisuudesta ja vastaavista seikoista riippumatta. Tosin on varoitettava, että joissain "kulttuureissa" lupauksen antaminen osallistumisesta tai turnauksen loppuun pelaamisesta voi tarkoittaa melkein mitä tahansa - jääköön tämä tässä tarkentamatta. Korrektia olisi tietysti päättää "kaikki mahdolliset" asiat etukäteen, mutta koska sopu antaa sijaa, on ajateltu, että ratkotaan ongelmia sitä mukaa kun ne tulevat eteen. Jos pelaa riidan- tai pilkunnussimishaluisella paikkakunnalla, kandee tietty päättää jokaisen pilkun paikka etukäteen ;).
Yhtä kaikki, paikallisen mestaruusturnauksen järjestäminen on hauskaa, siinä on sähköä ja suosittelen sitä varauksetta muillekin. Helsingin seutu saattaa tietysti perustellusti ajatella, että ratkeaahan tuo paikkakunnan/alueen mestaruus näppärästi SM-sarjankin yhteydessä, yhdestä tahi kahdesta Tamperelaisesta huolimatta :).
-- Jaakko
Paikallisturnaus poikkeaa muista turnauksista siinä mielessä, että matkustaminen turnauspaikalle ja sieltä kotiin ei tuota isoa vaivaa. Tämä mahdollistaa useiden pelien pelaamisen. 10 pelaajaa tai jopa useampi voi pelata täydellisen sarjan. Pleit voidaan ryhmittää peli-iltoihin, pelipäiviin, peliviikonlpoouihin tai näiden yhdistelmäksi.
-- Matti
Lyhyen sarjan kiistaton etu on, että se on nopeasti pelattu. Itsetarkoituksellisesti järjestetty pitkä sarja vaatii enemmän kärsivällisyyttä kuin mitä minulla satunnaisena harrastajana on. Ilmoittautumiseni turnauksiin ovat olleet sen käsityksen varassa, että yhtä viikonloppua enempää ei tarvitse aikaansa tuhlata yhteen kertaan.
-- Pekka
Ennen kuin vastaan, kiinnostaa tietää mitä on paikallismestaruus turnauksen tavoite. Onko tarkoituksen pelkästään lötää paras paikalinen pelaaja vai onko esimerkiksi neljännen ja viidennen sijan luotettrava erottaminen tarpeen? Nyttää siltä, että systeemit on muokattu SM-systeemistä. SM-turnauksessa jopa 5. ja 6. sija antvata MM-kisapisteitä, jten niden selvittämiseen on mielenkiintoa. Paikallisen mestarin ratkaisemiseksi voisi hyvinkin riittää 5-6 kierroksen McMahon tai sveitsiläinen systeemi. Jos haluaa vielä tuota varmistaa, niin kaksi parasta voivat pelata esim. paras kolmesta ottelun.
Pekka, keskustelun luonne muuttuu, jos turnauksia pidetään ajan tuhlaamisena. Toistaiseksi olet ainoa tuollaisen kanna esittänyt. Jos samalla kannalla on useampi henkilö, niin sitten kannattaa ensin ratkaista, mikä on kohtuullinen märä aikaa tuhlattavaksi mestaruuden ratkaisemiseen.
-- Matti
En tiedä mikä on muiden oululaisten tavoite turnauksessa, johon he ovat jo ilmoittautuneet. Aion pelata siellä koska vakavat pelit jaksavat kiinnostaa enemmän kuin tavanomainen "läiskiminen". Tuskin voitan, mutta saahan sitä yrittää.
Mielestäni go on aina ollut ajan tuhlaamista. En tarkoita sitä huonossa mielessä. On vain niin, että pidän siitä jos turnaus on ohi, meni se syteen tai saveen, yhdessä viikonlopussa eikä veny pidemmäksi, mutta tokihan tämän asian ratkaisevat ne, jotka jotain tekevätkin turnauksen järjestämiseksi. Varmasti juuri minun osallistumiseni ei ole se tärkein tekijä, eikä pidäkään olla. Olihan aika jolloin kaikki tiesivät kuka on paras Oulussa, ja ehdotukseni Oulun mestaruudesta tulkittiin vitsiksi (mikä se olikin).
Jos sain sanottua sen, että jotkut pitävät lyhyistä turnauksista ja siitä, että ensin saa pelata ja sitten koko helahoito on kerralla ohi, niin olen tyytyväinen. Minulla tuskin on lisättävää.
-- Pekka
Turnauksen tavoite lienee (Oulun kärkipelaajien keskinäisen sijoittamisen lisäksi) pelata paljon pelejä, jotta saisimme lisää paljonpuhuttua luokitusdataa ja korotuksia kehittyville pelaajille. Uskoisin että useimmilla oululaisilla pelaajilla on intressiä pelata paljon turnauspelejä omalla paikkakunnalla, tarvitsematta matkustaa kalliisti etelään pelamaan vakavampia pelejä. Peli-illoissa kun pelit tosiaan tuppaavat olemaan lähinnä sitä "läiskimistä".
Oulunkin keskiluokan luokitukset ovat taas hieman ns. retuperällä, mistä minua ja muita luokitusvastaavia lienee lähinnä syyttäminen. Pahoittelemme tapahtunutta ja yritämme korjata tilanteen soveltuvilta osin.
-- Paavo Pietarila 24-09-2003
Tampereella on pelattu karsinnat yli kolme kuukautta sitten. Aiotaanko itse mestaruudesta pelata?
Matti 28,11,2003
Ei aiota.
-- Markku, 28.11. 2003
Mulla on käytännössä ainoa vapaa viikonloppu 20-21.12.
-- Kari
Tämä taas osoittaa vähän kehnoa turnausorganisointia. Jos on n määrä ihmisiä (joka tällä kertaa taisi olla neljä?) ja oletusarvo on, että finaali pelataan sinä päivänä kun se kaikkien kalenteriin sopii niin ollaan umpikujassa. Joukossa näet on vähintään yksi henkilö joka ei priorisoi turnausta muiden kiireidensä yläpuolelle ja näin ollen turnaus siirtyy siirtymistään. Oikea tapa sopia asia on, että turnauksen organisoija tai viime kädessä tuomari määrää finaalille järkevän päivämäärän, jonka vain on pelaajille sovittava. Organisoijan tai tuomarin päätäntävallassa on myös se, että korvataanko puuttuvat pelaajat karsinnoissa seuraaviksi sijoittuneilla pelaajilla vai tuomitaanko poissaoleva(t) pelaaja(t) finaali-kierroksen viimeiseksi/-siksi.
En syytä ketään aikataulujen tiukkuudesta tai turnauksen organisoinnin huonostijärjestelystä. Toteanpa vain, että tästä voidaan oppia ensi vuoden Tampereen Mestaruuskisoja silmällä pitäen.
-- Pekka Wallendahl, 28.11.2003
Itse tulkitsin tuo siten, että Tampereen mestaruuden ratkaiseminen ei ilmeisesti kiinnosta ainakaan tamperelaisia siinä määrin, että koko kisoja kannattaisi edes järjestää. Luulisi, että karsinnoissa huippuryhmään osallistuvia kiinnostaisi jatkoon pääsy, mutta kun ei niin ei.
Lauri jäi karsinnoissa huippuryhmän ulkopuolelle, koska ei päässyt osallistumaan kuin sunnuntaina. Karilla taas ei ollut aikaa viikonloppuisin eikä kiinnostusta/jaksamista/aikaa pelata TM-sarjapelejä viikolla. Siis peräti kaksi Tampereen viidestä dan-pejaajasta oli tippunut kisasta jo ennen lähtölaukausta. Sellaisissa kisoissa ei mikään todellinen parhaimmuus selviä.
Lisäongelmana oli, että karsintojen järjestys sotkeutui, koska Lauri tuhosi jatkoonpäässeistä minun sossini ja vei pisteen, mikä olisi ollut Henrille tai muille mahdollisille viimeisen kierroksen vastustajilleni huomattavasti vaikeampaa (olin pelannut jo kaikkia 3 kyuta vahvempia vastaan Lauria lukuunottamatta ja ainoa Lauria vastaan pelannut huippuryhmäläinen). Tässä tilanteessa mestaruuden ratkaisemiseen tarvittaville peleille ei olisi ollut ylärajaa, koska neljän pelaajan sarjassa kolmen huippurinki on mahdollinen. Sarjan karsintojen tuloksista saadusta sisääntulojärjestyksesta olisi saatu siinä tilanteessa semifinalistit ratkottua suoraan, jolloin maksimipelimääräksi olisi tullut 3+1+1=5.
Karsintoihin ei siis kannata päästää potentiaalisesti huipun järjestystä sotkevia koko turnausta pelaamattomia pelaajia, vaikka heidät jätettäisiinkin huippuryhmän ulkopuolelle. -- Markku Jantunen, 28.11. 2003