Suomessa on viime aikoina järjestetty useampiakin paikallisia mestaruusturnauksia, kuten Tampereenmestaruus, Turunmestaruus - omana lehmänäni ojassa suunnitteilla olevat Oulunmestaruuskisat.

Turnauksissa käytettyjen turnaussysteemien kirjo on suuri, ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, esim. Turussa on päädytty nykyiseen järjestelyyn ns. kantapään kautta, keräten matkan varrella kokemuksia siitä minkälaisia asioita kannattaa ottaa huomioon pienempiä kisoja järjestettäessä.

Minua kiinnostaisi kokeneempien turnausjärjestäjien näkemykset siitä, miten järjestetään mestaruuskisat n. 10-30 pelaajan populaatiolle. Eritellymmin:

• Mitä turnausjärjestelmää karsinnoissa kannattaa käyttää?
• Montako kierrosta selvittää monenko pelaajan kärkiryhmän riittävän kiistattomasti?
• Miten valitaan kuka "saa" osallistua turnaukseen?

Kiitän jo etukäteen suomen go-sivistyneistön valistuneista kommenteista. Erityisesti Jaakko voisi hieman tarinoida Turun mennävuosien kisoista, jotta muidenkin paikkakuntien kerhot voisivat seisoa Suomen .. Turun harteilla.

-- Paavo Pietarila 19-9-2003

Kröhm (punastuupi)... Turussa tosiaan on kisoja järjestetty vuodesta 1998. Ulkopaikkakuntalaisia ja varsinkin erään isohkon kunnan pelaajia tämä on tuntunut lähinnä huvittavan. Turussa kisoista on kuitenkin hiljalleen muodostunut jo melkoinen instituutio ja paikkakuntalaisten puheista päätellen yksi vuoden ehdottomasti odotetuimmista turnauksista. Liekö sitten syynä, että tasostamme huolimatta tai siitä johtuen tässä turnauksessa menestymisen mahdollisuuksia on ollut normaalia useammalla.

Turun Mestaria ratkottaessa kaksi kansanviisautta ovat osoittaneet suuruutensa: tuurilla ne laivatkin seilaavat ja sopu sijaa antaa. Pienellä porukalla pelaillessa mahalaskuja on silti tullut useampia. Revitetään ne nyt sitten kaikelle kansalle naurettaviksi, kun kerran kauniisti pyydetään.

1998: etukäteen oli "tiedossa", että pelaajia on paikalla kuusi. Tein valmiiksi turnauskaavion ja pelasimme läpi viiden kierroksen sarjan. Ei ristiinpelaamisia eikä muuta. Hienosti meni.

1999: taas oli tiedossa, että pelaajia on kuusi. Halusimme testata paritusohjelman käyttöä tulevaisuutta ajatellen ja päätimme, että kone saa parittaa sarjan. Gerlachin softa hoiti homman siten, että kun kaksi kierrosta oli pelaamatta, minulla oli jäljellä pelit Mauria ja Timoa vastaan. Timolla oli peli minun lisäkseni niin ikään Mauria vastaan. Heh. Kun Mauri ja Timo pelasivat pelinsä neljännellä kierroksella, minä ja joku muu (Jarmo?) olimme RoundRobin -turnauksessamme vapaakierroksella (se on mahdollista...) Viides kierros ja neljännellä kierroksella pelaamatta jääneet pelit päätettiin pelata kerhopelien yhteydessä. Venyi joulukuulta helmikuulle, ennen kuin sarja oli pelattu. Minä, Mauri ja Oliver olimme kaikki tasapisteissä. Pelattiin finaalit, jossa pelit eivät onneksi enää menneet ristiin.

2000: osannotajia oli 8, huimaa suosion nousua siis (3 uutta pelaajaa, koska Oliver jäi pois). Olisimme viikonlopun aikana ehtineet pelata koko sarjankin, 7 peliä, mutta emme niin tehneet. Gerlachin ohjelmalle oli siis taas "käyttöä". Koneen tekemästä, orjallisesti seuraamastamme parituksesta jäi paha maku suuhun varmasti ainakin kiinalaiselle Zhang Zhengille, 3 kyu, jonka turnausohjelma 15k+, 4k-, 11k+, 10k+ kysyi varmasti pelihuumoria.

2001: vakavaa hiipumista, osanottajia vain neljä. Homma läpi siististi kolmella kierroksella. Gerlachista tajusimme sentään luopua ;).

2002: taas sorruimme Gerlachiin 9:llä osanottajalla. Jostain syystä ohjelma otti Maurin silmätikukseen valitessaan vapaakierroslaista tarjoten Mauria toisesta kierroksesta eteenpäin koko ajan vaparille, vaikka Mauri oli turnauksen yhdeksästä pelaajasta etukäteen kolmanneksi vahvin. Sorruimme lopulta. Seurauksena minä en pelannut Mauria vaan turnauksen häntäpäätä vastaan ja hävittyämme molemmat Jan-Kristerille, Mauri meni sossossilla finaaliin vapaakierroksestaan huolimatta.

2003: pelaajamäärän kasvu aiheutti sen, että päätimme pelata karsinnat ja kunnon sarjan. Kaksi neljän kierroksen yksipäiväistä turnausta osoittautui ylivoimaisesti reiluimpana ja inhimillisimpänä pidetyksi metodiksi ratkoa sarjaan pääsy. Turnausten paritus ei onnistunut taaskaan aivan nappiin, mutta ensi vuonna on paremmat mahdollisuudet: Gerlach ei enää parita peliäkään, piste. Ohjelmaa ei ole tehty parittamaan näin pieniä turnauksia ja vaikka olemme sen (jo jonkin aikaa) tienneetkin, olemme jääräpäisesti kopelointisyytösten ja vaivan välttämiseksi vuoksi niin tehneetkin. Ehkä ohjelmaa voisi säätää sopivammaksi pienelle turnaukselle, joo, mutta ei enää kiinnosta.

Eihän tämä nyt mikään onnistumiskimara ollut. Oma subjektiivinen mielipiteeni on kuitenkin, että vahvin pelaaja on aina voittanut myös mestaruuden (ei ole miehessä jääviyden häivääkään, ei :). Tänä vuonna sarjaan päässeet ovat mielestäni myös paikkansa ansainneet. En tiedä, montako vuotta voimme pitää kiinni periaatteesta, jonka mukaan Mcmahon-ryhmiä ei ole, vaan kaikkien mahdollisuudet voittaa ovat teoriassa yhtä hyvät (tätä on korostettu ja vaadittu ylivoimaisesti eniten vuosien varrella). Koskaan ei ole myöskään tullut vastaan tilannetta, jossa olisi mietitty, kuka saa osallistua. Kaikkia "Turussa ja lähikunnissa" asuvia pelaajia on aina pyritty informoimaan kansalaisuudesta ja vastaavista seikoista riippumatta. Tosin on varoitettava, että joissain "kulttuureissa" lupauksen antaminen osallistumisesta tai turnauksen loppuun pelaamisesta voi tarkoittaa melkein mitä tahansa - jääköön tämä tässä tarkentamatta. Korrektia olisi tietysti päättää "kaikki mahdolliset" asiat etukäteen, mutta koska sopu antaa sijaa, on ajateltu, että ratkotaan ongelmia sitä mukaa kun ne tulevat eteen. Jos pelaa riidan- tai pilkunnussimishaluisella paikkakunnalla, kandee tietty päättää jokaisen pilkun paikka etukäteen ;).

Yhtä kaikki, paikallisen mestaruusturnauksen järjestäminen on hauskaa, siinä on sähköä ja suosittelen sitä varauksetta muillekin. Helsingin seutu saattaa tietysti perustellusti ajatella, että ratkeaahan tuo paikkakunnan/alueen mestaruus näppärästi SM-sarjankin yhteydessä, yhdestä tahi kahdesta Tamperelaisesta huolimatta :).

-- Jaakko