This is version 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 . It is not the current version, and thus it cannot be edited.
[Back to current version]   [Restore this version]

Päädyin lueskelemaan Ruotsin go-liiton ja Suomen Shakkiliiton forumeja, joista jälkimmäisessä keskusteltiin vielä kiinnostavasta ulkomaalaisen shakinpelaajan blogikirjoituksesta. Tässä seuraa jonkin verran mietteitäni, joista tahtoisin herättää keskustelua.

Em. blogikirjoituksessa mietitään, josko vapaaehtoistoimijoiden olemassaolo (etenkin suurissa määrissä) estää turnauskuvioiden kasvua — kun kaikki sisääntuleva raha annetaan ulos palkintojen (ja tilan vuokran) muodossa, pidempikestoista hyötyä ei synny. Lisäksi, kun sama kuvio toistuu pitkään, pelaajakunta alkaa odottaa että turnauksien ja muiden tapahtumien tuleekin pyöriä nollabudjetilla, eikä turnausjärjestäjä saa varsinaista palkkiota urakastaan (vaikka turnausten järjestäminen useimmiten onkin hauskaa itsessään). Esimerkiksi kerhon voisi kuitenkin olla tehokasta ottaa osa turnausbudjetista itselleen ja hyödyntää sitä seuraavan turnauksen järjestelyissä.

Tietyssä mielessä näyttää, että Suomessa on tätä nykyä ylitarjontaa isommista turnauksista, jotka yrittävät houkutella ulkopaikkakuntalaisia osallistujia. Samalla, useimmiten turnaukset jakavat tulonsa voittajille ja tilavuokriin sekä kenties muiden hyvin menestyneiden pelaajien palkinnoille, ottamatta juurikaan huomioon aloittelevia pelaajia. Minusta näyttäisi jopa, että aloittelevilla pelaajilla ei ole nykytilanteessa suurta kannustinta lähteä turnausskeneen mukaan, ainakaan ennen kuin heidän pelitaitonsa alkavat lähestyä dan-tasoa. Sekä Suomen go-skenelle että turnauksille itselleen olisi hyödyllistä, jos enemmän aloittelijoita saataisiin houkuteltua mukaan, mutta varsinainen kysymys on että miten moisen saisi aikaan.

Ennen kaikkea kannattaa huomioida, että turnauksiin osallistuvia ei juuri lämmitä saada palkinnoksi esimerkiksi osallistumisrahoja takaisin, tai osallistumisrahoja takaisin plus kaksikymmentä euroa. Usein esimerkiksi pokaali, mitali tai kirja on parempi vaihtoehto (pokaaleja saa helposti kymmenen-parinkymmenen euron hintaan!), mutta pokaalien ylitarjonta tuhoaisi myös koko niiden antamisen idean.

Mietin, että voisi olla etua jakaa turnaukset kahteen kastiin: isoihin turnauksiin, joissa on kookkaat osallistumismaksut, mutta myös tuntuvat palkinnot (ja korkea turnausjärjestelyn yleinen taso); ja pienempiin kerhoturnauksiin, joissa on pieni osallistumismaksu ja lähes olemattomat palkinnot. Jälkimmäisen kastin turnaukset ovat melko harvassa nykyään, ja minusta tuntuu, että niillä voisi olla vielä paljon saavutettavaa paikallisten pelaajien aktivoimisessa. Kerhoturnaus voisi esimerkiksi palkata paikallisen tai ei kovin kaukana asuvan vahvemman pelaajan pitämään luentoja tai peliläpikäyntejä turnauksen lomassa minimaalisella hyvityksellä, minkä luulisi innostavan aloittelevampiakin pelaajia osallistumaan (ja jos esimerkiksi Jeff järjestäisi turnausmaksuun sisältyvän luennon tai pari Oulun kesäturnauksessa, luulisi että Oulun ulkopuoleltakin löytyisi helposti jokunen kiinnostunut). Jos kerho saa tuotettua voittoa kerhoturnauksilla, kerho voisi esim. kustantaa lupaavien pelaajien turnausmatkoja mm. sm-karsintoihin, mikä puolestaan innostaisi nuorempia harrastajia.

Edellä kirjoitettuun liittyen vielä, isojen turnausten tulisi aina olla hyvin suunniteltuja, niin että oleellinen informaatio turnauksesta olisi tiedossa jo useampi kuukausi ennen turnauksen ajankohtaa. Lisäksi, jos isoja turnauksia on liian monta vuodessa, niiden osallistujamäärä tupannee pakostakin laskemaan.

Olenko ainoa, jonka mielestä Suomen turnausskenessä olisi kehitettävää? Tuntuvatko kirjoittamani ajatukset järkeviltä, vai löytyykö eriäviä mielipiteitä? Olisiko muilla lisää hyviä idoita siihen, miten lähteä kehittämään turnausskeneä? Onko turnausjärjestäjän roistomaista ottaa itselleen pieni palkkio turnauksen järjestämisestä? Miten saadaan innostettua lisää aloittelevia pelaajia turnauksiin ja tapahtumiin asti?

—Antti T.

Esitin viime viikolla trebessä istuskellessa ideani siitä, että Suomen turnausskeneen otettaisiin mallia Iso-Britanniasta. Kyseisessä maassa on valtavasti yhden päivän turnauksia joissa pelataan esim. kolme kierrosta EGF B-luokan ajoilla. Tämä tahi 4 kierrosta C-luokan ajoilla (josta pidän itse enempi) on mielestäni kutsuva turnaus myös alottelijoille sekä ulkopaikkakuntalaisille lähteä käymään vierailemassa, kun ei tarvitse varata koko viikonloppua siihen, että pitää pelikunnon siedettävänä, vaan voi esim. lauantai-iltana vetää huoletta lärvit.

Erityisesti Turku kaipaa mielestäni tämänlaisia turnauksia, kun pelaajapopulaatiosta lähtee vain harva turnaamaan ulkopaikkakunnalle, eikä Turussa ole vakituisesti kuin Turku GP sekä Turun Mestaruus -kisat joihin he voivat osallistua.

Turnauksen luonne on senlainen, että sen voi mielestäni järjestää esim. baarissa, käsiparituksella, yms.

Ideani sisälsi ajatuksen siitä, että juurikin Helsingistä lähtenee helpohkosti autolastillinen tai kaksikin mukaan ja samaa mieltä olivat perjantaisen ruttopuistogon osanottajat. Olivat yhtä mieltä siitä, että lauantai-illan "vapaus" kuulostaa hyvältä. Eräskin sanoi, että harkitsi Jaakko Munkkiin osallistumista vain siksi, että se oli nipistetty yhden päivän turnaukseksi.

Mikäli NSM-kisat järjestetään Turussa, kaavailin mielessäni samalle viikonlopulle järkätä tämänlaisen turnauksen.

-Jesse

Mielestäni paras keino turnausskenen korjaamiseen olisi korjata go-skeneä nähdäkseni syvemmin vaivaava ongelma: tuoreiden pelaajien puute yhdistettynä vanhojen väsymiseen. Oulun Kesä 2005 -turnauksessa suurin osa osallistujista oli single-digit kyuita ja double-digit kyuita oli jopa enemmän kuin dan-pelaajia. Turnaus olikin Oulun turnaukseksi suuri yleisömenestys 38 pelaajan osallistujamäärällä.

Uusia pelaajia voisi hankkia esim. näin:

• Ostamalla kouluille välineitä, pelin ohjekirjoja yms. ja tuputtamalla opetusta kouluihin
• Parantamalla skenen web-näkyvyyttä hienommilla kerhokohtaisilla web- sekä Facebook-sivuilla
• Parantamalla skenen yleistä medianäkyvyyttä

Kun uutta verta on saatu verenkiertoon, arvioisin joidenkin seuraavista tapahtuvan:

• Uudet pelaajat innostuvat ja alkavat aktiiveiksi
• Vanhoja pelaajia alkaa taas kiinnostaa, kun on mahdollisuus vaikuttaa ja tutustua uusiin pelaajiin

Hankalaahan tässä on saada nykyiset laiskistuneet "aktiivit" toteuttamaan... (Ja joo, olen itsekin kyseisen ryhmän edustaja.)

—Miikka S.

Jesse mainitsi neljän kierroksen turnaukset. Itse kannatan niitä ja mielestäni Jaakko Munkin formaatti oli varsin onnistunut. Seitsemässä tunnissa saatiin kasaan neljän kierroksen turnaus kohtuullisilla peliajoilla. Neljä kierrosta on parituksen kannalta myös hyvä, koska ainakin 10 tai 12 pelaajan huippuryhmällä neljä kierrosta tuottaa herkästi kahden kärkipelaajan finaalin viimeiselle kierroksella. 12 pelaajalla saa myös viimeiselle kierrokselle pronssiottelun. Tämä on mielestäni hyvä, koska kolme kärkisijoitusta jäävät teknisesti selkeiksi.

Mielestäni palkintojen jakautumisen kannalta reilumpaa olisi parittaa palkintoryhmien mukaan, eli McMahon -ryhmien voittajille maksetaan palkinto. Joku viittasi šakinpelaajiin, niin Suomessa paritetaan paljon myös McMahonin kaltaisella tasaselosysteemillä, jossa on palkintoryhmät.

—Jouni