Päädyin lueskelemaan Ruotsin go-liiton ja Suomen Shakkiliiton forumeja, joista jälkimmäisessä keskusteltiin vielä kiinnostavasta ulkomaalaisen shakinpelaajan blogikirjoituksesta
. Tässä seuraa jonkin verran mietteitäni, joista tahtoisin herättää keskustelua.
Em. blogikirjoituksessa mietitään, josko vapaaehtoistoimijoiden olemassaolo (etenkin suurissa määrissä) estää turnauskuvioiden kasvua — kun kaikki sisääntuleva raha annetaan ulos palkintojen (ja tilan vuokran) muodossa, pidempikestoista hyötyä ei synny. Lisäksi, kun sama kuvio toistuu pitkään, pelaajakunta alkaa odottaa että turnauksien ja muiden tapahtumien tuleekin pyöriä nollabudjetilla, eikä turnausjärjestäjä saa varsinaista palkkiota urakastaan (vaikka turnausten järjestäminen useimmiten onkin hauskaa itsessään). Esimerkiksi kerhon voisi kuitenkin olla tehokasta ottaa osa turnausbudjetista itselleen ja hyödyntää sitä seuraavan turnauksen järjestelyissä.
Tietyssä mielessä näyttää, että Suomessa on tätä nykyä ylitarjontaa isommista turnauksista, jotka yrittävät houkutella ulkopaikkakuntalaisia osallistujia. Samalla, useimmiten turnaukset jakavat tulonsa voittajille ja tilavuokriin sekä kenties muiden hyvin menestyneiden pelaajien palkinnoille, ottamatta juurikaan huomioon aloittelevia pelaajia. Minusta näyttäisi jopa, että aloittelevilla pelaajilla ei ole nykytilanteessa suurta kannustinta lähteä turnausskeneen mukaan, ainakaan ennen kuin heidän pelitaitonsa alkavat lähestyä dan-tasoa. Sekä Suomen go-skenelle että turnauksille itselleen olisi hyödyllistä, jos enemmän aloittelijoita saataisiin houkuteltua mukaan, mutta varsinainen kysymys on että miten moisen saisi aikaan.
Ennen kaikkea kannattaa huomioida, että turnauksiin osallistuvia ei juuri lämmitä saada palkinnoksi esimerkiksi osallistumisrahoja takaisin, tai osallistumisrahoja takaisin plus kaksikymmentä euroa. Usein esimerkiksi pokaali, mitali tai kirja on parempi vaihtoehto (pokaaleja saa helposti kymmenen-parinkymmenen euron hintaan!), mutta pokaalien ylitarjonta tuhoaisi myös koko niiden antamisen idean.
Mietin, että voisi olla etua jakaa turnaukset kahteen kastiin: isoihin turnauksiin, joissa on kookkaat osallistumismaksut, mutta myös tuntuvat palkinnot (ja korkea turnausjärjestelyn yleinen taso); ja pienempiin kerhoturnauksiin, joissa on pieni osallistumismaksu ja lähes olemattomat palkinnot. Jälkimmäisen kastin turnaukset ovat melko harvassa nykyään, ja minusta tuntuu, että niillä voisi olla vielä paljon saavutettavaa paikallisten pelaajien aktivoimisessa. Kerhoturnaus voisi esimerkiksi palkata paikallisen tai ei kovin kaukana asuvan vahvemman pelaajan pitämään luentoja tai peliläpikäyntejä turnauksen lomassa minimaalisella hyvityksellä, minkä luulisi innostavan aloittelevampiakin pelaajia osallistumaan (ja jos esimerkiksi Jeff järjestäisi turnausmaksuun sisältyvän luennon tai pari Oulun kesäturnauksessa, luulisi että Oulun ulkopuoleltakin löytyisi helposti jokunen kiinnostunut). Jos kerho saa tuotettua voittoa kerhoturnauksilla, kerho voisi esim. kustantaa lupaavien pelaajien turnausmatkoja mm. sm-karsintoihin, mikä puolestaan innostaisi nuorempia harrastajia.
Edellä kirjoitettuun liittyen vielä, isojen turnausten tulisi aina olla hyvin suunniteltuja, niin että oleellinen informaatio turnauksesta olisi tiedossa jo useampi kuukausi ennen turnauksen ajankohtaa. Lisäksi, jos isoja turnauksia on liian monta vuodessa, niiden osallistujamäärä tupannee pakostakin laskemaan.
Olenko ainoa, jonka mielestä Suomen turnausskenessä olisi kehitettävää? Tuntuvatko kirjoittamani ajatukset järkeviltä, vai löytyykö eriäviä mielipiteitä? Olisiko muilla lisää hyviä idoita siihen, miten lähteä kehittämään turnausskeneä? Onko turnausjärjestäjän roistomaista ottaa itselleen pieni palkkio turnauksen järjestämisestä? Miten saadaan innostettua lisää aloittelevia pelaajia turnauksiin ja tapahtumiin asti?
Esitin viime viikolla trebessä istuskellessa ideani siitä, että Suomen turnausskeneen otettaisiin mallia Iso-Britanniasta. Kyseisessä maassa on valtavasti yhden päivän turnauksia joissa pelataan esim. kolme kierrosta EGF B-luokan ajoilla. Tämä tahi 4 kierrosta C-luokan ajoilla (josta pidän itse enempi) on mielestäni kutsuva turnaus myös alottelijoille sekä ulkopaikkakuntalaisille lähteä käymään vierailemassa, kun ei tarvitse varata koko viikonloppua siihen, että pitää pelikunnon siedettävänä, vaan voi esim. lauantai-iltana vetää huoletta lärvit.
Erityisesti Turku kaipaa mielestäni tämänlaisia turnauksia, kun pelaajapopulaatiosta lähtee vain harva turnaamaan ulkopaikkakunnalle, eikä Turussa ole vakituisesti kuin Turku GP sekä Turun Mestaruus -kisat joihin he voivat osallistua.
Turnauksen luonne on senlainen, että sen voi mielestäni järjestää esim. baarissa, käsiparituksella, yms.
Ideani sisälsi ajatuksen siitä, että juurikin Helsingistä lähtenee helpohkosti autolastillinen tai kaksikin mukaan ja samaa mieltä olivat perjantaisen ruttopuistogon osanottajat. Olivat yhtä mieltä siitä, että lauantai-illan "vapaus" kuulostaa hyvältä. Eräskin sanoi, että harkitsi Jaakko Munkkiin osallistumista vain siksi, että se oli nipistetty yhden päivän turnaukseksi.
Mikäli NSM-kisat järjestetään Turussa, kaavailin mielessäni samalle viikonlopulle järkätä tämänlaisen turnauksen.
-Jesse
Mielestäni paras keino turnausskenen korjaamiseen olisi korjata go-skeneä nähdäkseni syvemmin vaivaava ongelma: tuoreiden pelaajien puute yhdistettynä vanhojen väsymiseen. Oulun Kesä 2005 -turnauksessa suurin osa osallistujista oli single-digit kyuita ja double-digit kyuita oli jopa enemmän kuin dan-pelaajia. Turnaus olikin Oulun turnaukseksi suuri yleisömenestys 38 pelaajan osallistujamäärällä.
Uusia pelaajia voisi hankkia esim. näin:
- Ostamalla kouluille välineitä, pelin ohjekirjoja yms. ja tuputtamalla opetusta kouluihin
- Parantamalla skenen web-näkyvyyttä hienommilla kerhokohtaisilla web- sekä Facebook-sivuilla
- Parantamalla skenen yleistä medianäkyvyyttä
- Uudet pelaajat innostuvat ja alkavat aktiiveiksi
- Vanhoja pelaajia alkaa taas kiinnostaa, kun on mahdollisuus vaikuttaa ja tutustua uusiin pelaajiin
Jesse mainitsi neljän kierroksen turnaukset. Itse kannatan niitä ja mielestäni Jaakko Munkin formaatti oli varsin onnistunut. Seitsemässä tunnissa saatiin kasaan neljän kierroksen turnaus kohtuullisilla peliajoilla. Neljä kierrosta on parituksen kannalta myös hyvä, koska ainakin 10 tai 12 pelaajan huippuryhmällä neljä kierrosta tuottaa herkästi kahden kärkipelaajan finaalin viimeiselle kierroksella. 12 pelaajalla saa myös viimeiselle kierrokselle pronssiottelun. Tämä on mielestäni hyvä, koska kolme kärkisijoitusta jäävät teknisesti selkeiksi.
Mielestäni palkintojen jakautumisen kannalta reilumpaa olisi parittaa palkintoryhmien mukaan, eli McMahon -ryhmien voittajille maksetaan palkinto. Joku viittasi šakinpelaajiin, niin Suomessa paritetaan paljon myös McMahonin kaltaisella tasaselosysteemillä, jossa on palkintoryhmät.
—Jouni
Turnausskenen uudistaminen tuskin onnistuu itseohjautuvasti, vaan jos halutaan kannustaa tiettyyn suuntaan, go-liitto voisi asettaa tukirahan turnauksille, jotka asettuvat "uudistuneen" turnausskenen puitteisiin.
-- Vesa
Uusien pelaajien tutustuttaminen ja kiinnittäminen gonpelaajiksi on tärkein tapa elävöittää ja uudistaa yhteisöä. Uusi pelaaja muita uusia pelaajia. Gota ei voi pelata yksin. Dan-pelaaja vs. aloittelija käy äkkiä ikäväksi pelaajille, koska tasoero on niin suuri. Kaikkein helpoin tapa kiinnittää aloittelija gonpelaajaksi on löytää useita aloittelijoita ja laittaa heidät pelaamaan keskenään. Parasta on jos aloittelijat jo tuntevat toisensa. Silloin ohitetaan suurin osa sosiaalisista haasteista.
Kokemukseni mukaan esimerkiksi HY:n matikan laitoksella on runsaasti ihmisiä joita kiinnostaa go. Heidät kyllä saa pelaajiksi, jos joku ihminen menee hymyssä suin opettamaan ja kerää porukan, jotka innostuvat pelaamaan gota keskenään. Kunhan pitää tämän porukan yllä, moni innostuu ja he liittävät yhdessä itse itsensä innolla YliGo:hon, Egoon, HGK:hon ja turnauksiin.
Turnauksia on tiheästi ja valinnanvaraa riittää. Peli-iltoja on runsaasti. Mitä tarvitaan, on henkilökohtaista tutustuttamista peliin jossain jo valmiissa yhteisössä. Tutustutettuja pitää jaksaa kannustaa.
EDIT: Vastaan nyt vielä alkuperäiseen kysymykseenikin :). Aloittelijoiden helliminen turnauspalkinnoilla on vaikeaa, koska se ei tavoita niitä jotka eivät menesty. He sitä tukea eniten tarvitsevat. Aloittelijatapahtumat ovat kuitenkin se mitä skenestä puuttuu. Aloittelija- ja paikallistapahtumien järjestäjiä voitaisi palkita. Paikallistapahtumalla tarkoitan kerhoturnauksen sijaan esim. matikanlaitoksen go-tapahtumaa.
HUOM: Tämä on hyvin pääkaupunkiseutulaisesta perspektiivistä kirjoitettu ja tarkoitukseni on olla ottamatta muiden maiden ja mantujen toimintaan.
-Jouko
Mielestani on ihan kannatettavaa, etta Suomessa jarjestetaan erilaisia turnauksia. Kaikkien turnausten ei ole pakko sopia yhteen ainoaan formaattiin. On hyva, etta gon pelaajille on tarjolla vaihtoehtoja. Mielestani go-liiton ei tulisi ryhtya tukemaan mitaan tiettyja turnausformaatteja, koska uskon vapaan turnausformaattien kilpailun tuottavan parhaat tulokset. Viime aikoina on alettu kokeilla erilaisia turnausformaatteja, kuten Tampereen mestaruusturnaus tuplaeliminaation kerran viikossa pelattavina peleina ja Jaakko Munkki tana vuonna. Nayttaa silta, etta kokeilumielta on enempaankin.
-- Markku Jantunen
Tässä on montakin asiaa joita voisi kommentoida, mutta kommentoin erityisesti raha-asioita, koska niitä ei välttämättä niin usein käsitellä. Olen YliGon turnauksia järjestäessä pyrkinyt siihen että kaikki turnaukset tuottaisivat pientä ylijäämää. Käytännössä tämä tarkoittaa siten että turnauksen budjetissa osallistumismaksut budjetoidaan varovaisen arvion mukaan. Näin ollen noin kolme neljäsosaa YliGon turnauksista tuottaa jonkinlaista ylijäämää ja noin yksi neljäsosa alijäämää.
Turnausten tuottamaa lyhytaikaista ylijäämää on käytetty pitkän aikavälin turnaustoiminnan kehittämiseen. Luonnollisesti osa ylijäämästä toimii puskurina siltä varalta että tulevat turnaukset olisivat tappiollisia. Näin ollen yligolaisena turnausjärjestäjänä ei tarvitse kauheasti stressata tuottaako joku tietty turnaus tappiota niin kauan kuin turnaukset yleisesti hoidetaan taloudellisesti hyvin.
Ylivoimaisesti tärkein turnausylijäämän sijoituskohde on ollut YliGon turnausvälinevarasto. Tätä on rakennettu vuodesta 2008 lähtien ja tällä hetkellä varastossa alkaa olla jo noin 15 settiä pelkästään turnauskäyttöä varten. Erillinen turnausvälinevarasto yksinkertaistaa välineiden hankintaa ja kuljetusta valtavasti eli se suoraan säästää todella paljon järjestäjien aikaa. Vaikka muualla Suomessa sitä ei suoraan huomaa, niin juuri tämän turnausvälinevaraston ansiosta YliGo pystyy kohtuuvaivalla tuomaan välineitä muun Suomen turnauksiin eli epäsuorasti tästä turnausvälinevarastosta hyötyy koko Suomen turnaustoiminta.
Alun perin sain ajatuksen turnausvälinevarastosta Berliner Kranichin järjestäjältä, kun kävin siellä 2006. Saksassa golla on paljon pidemmät perinteet kuin Suomessa ja siksi siellä on paljon kokemusperäistä tietoa go-organisoinnista, jota suomalaistenkin kannattaa hyödyntää. -Janne Nikula, 1.6.2012