Päädyin lueskelemaan Ruotsin go-liiton ja Suomen Shakkiliiton forumeja, joista jälkimmäisessä keskusteltiin vielä kiinnostavasta ulkomaalaisen shakinpelaajan blogikirjoituksesta
. Tässä seuraa jonkin verran mietteitäni, joista tahtoisin herättää keskustelua.
Em. blogikirjoituksessa mietitään, josko vapaaehtoistoimijoiden olemassaolo (etenkin suurissa määrissä) estää turnauskuvioiden kasvua — kun kaikki sisääntuleva raha annetaan ulos palkintojen (ja tilan vuokran) muodossa, pidempikestoista hyötyä ei synny. Lisäksi, kun sama kuvio toistuu pitkään, pelaajakunta alkaa odottaa että turnauksien ja muiden tapahtumien tuleekin pyöriä nollabudjetilla, eikä turnausjärjestäjä saa varsinaista palkkiota urakastaan (vaikka turnausten järjestäminen useimmiten onkin hauskaa itsessään). Esimerkiksi kerhon voisi kuitenkin olla tehokasta ottaa osa turnausbudjetista itselleen ja hyödyntää sitä seuraavan turnauksen järjestelyissä.
Tietyssä mielessä näyttää, että Suomessa on tätä nykyä ylitarjontaa isommista turnauksista, jotka yrittävät houkutella ulkopaikkakuntalaisia osallistujia. Samalla, useimmiten turnaukset jakavat tulonsa voittajille ja tilavuokriin sekä kenties muiden hyvin menestyneiden pelaajien palkinnoille, ottamatta juurikaan huomioon aloittelevia pelaajia. Minusta näyttäisi jopa, että aloittelevilla pelaajilla ei ole nykytilanteessa suurta kannustinta lähteä turnausskeneen mukaan, ainakaan ennen kuin heidän pelitaitonsa alkavat lähestyä dan-tasoa. Sekä Suomen go-skenelle että turnauksille itselleen olisi hyödyllistä, jos enemmän aloittelijoita saataisiin houkuteltua mukaan, mutta varsinainen kysymys on että miten moisen saisi aikaan.
Ennen kaikkea kannattaa huomioida, että turnauksiin osallistuvia ei juuri lämmitä saada palkinnoksi esimerkiksi osallistumisrahoja takaisin, tai osallistumisrahoja takaisin plus kaksikymmentä euroa. Usein esimerkiksi pokaali, mitali tai kirja on parempi vaihtoehto (pokaaleja saa helposti kymmenen-parinkymmenen euron hintaan!), mutta pokaalien ylitarjonta tuhoaisi myös koko niiden antamisen idean.
Mietin, että voisi olla etua jakaa turnaukset kahteen kastiin: isoihin turnauksiin, joissa on kookkaat osallistumismaksut, mutta myös tuntuvat palkinnot (ja korkea turnausjärjestelyn yleinen taso); ja pienempiin kerhoturnauksiin, joissa on pieni osallistumismaksu ja lähes olemattomat palkinnot. Jälkimmäisen kastin turnaukset ovat melko harvassa nykyään, ja minusta tuntuu, että niillä voisi olla vielä paljon saavutettavaa paikallisten pelaajien aktivoimisessa. Kerhoturnaus voisi esimerkiksi palkata paikallisen tai ei kovin kaukana asuvan vahvemman pelaajan pitämään luentoja tai peliläpikäyntejä turnauksen lomassa minimaalisella hyvityksellä, minkä luulisi innostavan aloittelevampiakin pelaajia osallistumaan (ja jos esimerkiksi Jeff järjestäisi turnausmaksuun sisältyvän luennon tai pari Oulun kesäturnauksessa, luulisi että Oulun ulkopuoleltakin löytyisi helposti jokunen kiinnostunut). Jos kerho saa tuotettua voittoa kerhoturnauksilla, kerho voisi esim. kustantaa lupaavien pelaajien turnausmatkoja mm. sm-karsintoihin, mikä puolestaan innostaisi nuorempia harrastajia.
Edellä kirjoitettuun liittyen vielä, isojen turnausten tulisi aina olla hyvin suunniteltuja, niin että oleellinen informaatio turnauksesta olisi tiedossa jo useampi kuukausi ennen turnauksen ajankohtaa. Lisäksi, jos isoja turnauksia on liian monta vuodessa, niiden osallistujamäärä tupannee pakostakin laskemaan.
Olenko ainoa, jonka mielestä Suomen turnausskenessä olisi kehitettävää? Tuntuvatko kirjoittamani ajatukset järkeviltä, vai löytyykö eriäviä mielipiteitä? Olisiko muilla lisää hyviä idoita siihen, miten lähteä kehittämään turnausskeneä? Onko turnausjärjestäjän roistomaista ottaa itselleen pieni palkkio turnauksen järjestämisestä? Miten saadaan innostettua lisää aloittelevia pelaajia turnauksiin ja tapahtumiin asti?