Tamperelainen 1 kyu
Lyhyt go-historiani:#
1990#
- Luin Pelien kirjasta go:n säännöt ja pelasin kokeilupelin kaverini kanssa, sillä tarkoituksenamme oli yläasteen puukäsityössä tehdä jonkin lautapelin laudat ja nappulat. Muutaman kosmisen ruutupaperille tuhritun mustan ja valkoisen kiven jälkeen totesimme kyseessä olevan täysin käsittämätön peli ja lopulta askartelimme shogin pelivälineet, minkä jälkeen unohdin go:n pitkäksi aikaa.
1998 #
- Aloitin pelaamisen TTgoK:ssa alkusyksystä. Olin nähnyt kerhon pelaajia joskus Hervannassa ravintolassa pelaamassa ja pari kaveriani aloitti pelaamisen samaan aikaan, joten päätin heidän mukana tarkistaa uudemman kerran, mistä go:ssa oikein on kyse. Jäin pahaan riippuvuussuhteeseen välittömästi.
1999 #
- Pelasin ensimmäisen turnaukseni 11 kyu:na, joka oli Tampereen Kani6 tammikuussa. Sijoitus 26. sija (2/5).
- Yläkaupungin yö-turnaus toukokuussa ja 2. sija (3/5). Korotus 6 kyu:hun.
- Helsinki Grand Prix heinäkuussa, 17. sija (3/5).
- Muistaakseni kävin myös Herralan kesäleirillä 1999. Ainakin mieleeni palaa pikapelifinaali Matti Siivolaa vastaan, jonka hävisin ajan loppumiseen damejen täytössä (kootut selitykset).
- SM-karsinnat Oulussa 13.sija (2/5)
- Gaimportin kyumestaruus marraskuussa, 11. sija (hävisin kaikki pelini :( )
2000 #
- Rabbity-6, Tampere, 4 kyu:na 4. sija (3/5)
- Ing-turnaus, 7. sija (2/3)
- Yläkaupungin yö. jaettu 3. sija (3/5)
- Turun Turnaus marraskuussa, 6. sija (3/6)
2001 #
- Rabbity-6, 10. sija (3/5)
- Herralan kesäleiri, 6. sija pikapeliturnauksessa (4/6) ja 6. sija haasteturnauksessa (5/8)
- SM-karsinnat Tampereella, 10. sija (3/5), putosin b-finaalista pienempien McMahon-lähtöpisteiden takia.
- Kisei 2001, putoaminen 2. kierroksella
2002 #
- Alan taas opiskella go:ta parin vuoden pelkän kerhopelaamisen jälkeen ja pelaamaan myös netissä.
- Kanikutonen, 3kyu:na 6. sija (4/5), korotus 2 kyu:hun.
- Jyväskylä, 4. sija (3/5)
- Kuukauden visiitti Lapinjärvellä pelaamassa paikallisessa peli-illassa
- Herralan Kesäleiri, pikapeliturnaus 9. sija (3/6)
- SM-karsinnat, 3. sija (3/5)
- Kisei, putoan 3. kierroksella, tasoitusturnauksessa 1 kyu:na jaettu 2. sija (4/5)
- SM-sarjan B-finaali, 3. sija (3/5), korotus 1 kyu:hun
2003 #
- Tampereen kerhoturnaus, 4. sija (4/6)
Opiskelumenetelmiäni#
Ammattilaispelien läpikäynti#
Olen vuoden 2002 loppusyksyn aikana käynyt läpi n. 400 ammattilaispeliä. Pelit ovat Lee Ch'angHo ja Yu Ch'ang-hyeok kootut pelit (,jotka ovat suurinpiirtein kaikki 90-luvun alkupuoliskon pelejä) sekä vuoden 2001 korealaisia ja kiinalaisia ammattilaispelejä. SGF-muodossa on tullut myös selailtua tietokoneella aivan viimeisimpiä pelejä.Erityisen viihdyttäviksi nykypeleistä olen havainnut mm. nuoren korealaisen Lee Sedolin raivoisat vaikutusvaltapelit, jotka paljastavat aukottomasti ammattilaispelaajien valtavan taktisen lukutaidon. Lee Ch'angHon suorituksessa taas minua on kiehtonut hänen ylittämätön tilanteen arviointikykynsä ja tarpeen vaatiessa luovat taktiset ratkaisut, jotka ovat varmasti yllättäneet vastustajan monesti. Japanilaisista pelaajista on minulle ainakin Kobayashi Koichilla ollut keijupölyä hänen avausideoidensa takia.
Pelin läpikäynnillä tarkoitan 150-200 ensimmäisen laiton pelaamista laudalle yleensä siihen pisteeseen saakka, että loput laitot ovat selvästi loppupeliä ja taktista laskentaa. Kun tätä pelidiagrammien lukemista on harjoitellut jonkin aikaa, pystyy vähintään kahteen diagrammiin jaetun pelin läiskimään laudalle n. 15 minuutissa. Joskus pysähdyn pitemmäksikin aikaa pohtimaan tilannetta, erityisesti kun en ymmärrä jonkin laiton strategista merkittävyyttä. SGF-muotoisia pelejä en usein jaksa laiskuuttani pelata laudalle. Useimmat kommentit, joita olen nähnyt ammattilaispelien mukana, ovat olleet lähes täysin hyödyttömiä kehittymisen kannalta. Hyödyllisimmillään kommentit ovat silloin, kun niissä esitetään vaihtoehtoisella diagrammilla kyseisen tilanteen normaali variaatio ja sitten voi vertailla pelin variaatiota tähän yleisempään ja saada näin hyödyllistä käsitteellistä lisäinformaatiota, joka on sovellettavissa muissakin peleissä.
Ammattilaispeleistä oppii parhaiten muotiavauksia ja josekeita. Avauksiin kehittyy myös pelejä läpikäymällä sellainen yleistuntuma, että oppii välttämään pahimmat strategiset sudenkuopat automaattisesti. Samalla tapaa peleistä oppii "osmoottisesti" yleistä keskipelin luonnollista etenemistä ja tilanteen arviointia ainakin sen verran, että tietää milloin vastustajan moyo on niin iso, että invaasio on ainoa järkevä vaihtoehto. Myös tyypillisten josekeiden jatkolaittojen suhteelliset suuruudet saavat konkreettista tuntumaa. Yleisenä strategisena periaatteena ammattilaispelit opettavat myös sen, että jos pitää huolta omien muotojen kivitehokkuudesta, niin aina lopulta jossain vaiheessa seuraa pelissä hyviä asioita, vaikka olisikin jäänyt varmassa alueessa jälkeen.
Myös kikashien ja yosu-miru-laittojen ajoitukseen ja eräänlaisiin go-pelin "fraaseihin" saa käsitteellisellä tasolla tuntumaa. Esimerkki tällaisesta fraasista, joka toistuu melkein joka pelissä, on yleinen kuvio: "Vastustaja pakottaa minut pelaamaan laiton X, mutta ajoitan tämän pakotuksen mahdollistamana oman pakotuksen, joka on pisteellisesti niin pieni, että siihen ei olisi vastattu tässä vaiheessa peliä muuten, mutta se tekee suoran vastaamisen vastustajan ensimmäiseen pakotukseen tarpeettomaksi. Vastustaja vastaa jälkimmäiseen pakotukseen, jonka jälkeen itse vastaan X, mutta olen saanut hyötyä oikealla ajoituksella."
Tsumego#
Taktista lukutaitoa, joka on koko pelin perusta (vaikka ei korvaa strategisten periaatteiden ymmärtämistä), harjoittelen tehtäviä ratkomalla. Jaan tehtävät kolmeen eri tyyppiin sen perusteella, mitä osa-aluetta lukemisesta ne kehittävät:
- Visualisointi - tehtävät, joiden ratkaisu on pitkä (esim. löysät tikapuut, geta:t jne.), mutta todellisuudessa vähän haarautuva ja muodoiltaan yksinkertainen, ratkominen kehittää kykyä kuvitella go-kiviä laudalle. On oleellista, ettei käytä lautaa apuna tehtäviä ratkoessaan (paitsi silloin, kun haluaa vain oppia jonkun uuden muodon tms.), vaan yrittää laskea sekvenssit päässään. En tiedä yhtään englanninkielistä kirjaa, joka olisi varsinaisesti keskittynyt visualisointikyvyn kehittämiseen, mutta ainakin eräs Kiinasta löytämäni kirja tuntuu olevan lähinnä tämäntyyppisiä tehtäviä.
- Avainpisteiden hahmotus - erilaiset tesuji-tehtävät, joiden avulla oppii ymmärtämään erilaisia peleissä ilmestyviä yleisiä muotoja ja karsimaan nopeasti taktisen laskennan haaroja. On kai ilmeistä, ettei paraskaan pelaaja voi lukea yhtä aikaa todella leveälle ja syvälle sekvenssien määrän räjähdyksen takia. Useimmat englanninkieliset tehtäväkirjat harjoituttavat muototajua ja tehtävien ylioppimisesta toistolla on paljon hyötyä (esim. Daviesin Tesuji ja Life&Death).
- Järjestelmällisyys/itsekuri - yrittää opetella laskemaan kerralla oikein ja täsmällisesti sekä hankalissa tilanteissa pystyä järjestelmällisesti käymään kaikki variaatiot läpi niin, ettei mene sekaisin. Esimerkiksi Ingenious Life & Death puzzles -kirjat ovat esimerkki tällaisista tehtävistä: Monien tehtävien ratkaisut on suunniteltu siten yllättäviksi, ettei niitä käytännössä voi löytää kuin tutkimalla kattavasti eri variaatiot. Näissä tehtävissä on myös usein lievä keinotekoisuuden tuntu eikä kyseisten muotojen ulkoaopettelulla ole paljonkaan merkitystä normaalipelissä, jossa ko. erikoismuotoja esiintyy äärimmäisen harvoin, mutta kärsimätön ei näitä tehtäviä onnistu ratkaisemaan.
Go-teoria ja kirjat#
Ainakin pelaajan uran alkuvaiheessa (15 kyu -> 5 kyu) on englannin kielellä tarjolla runsaasti teoriakirjallisuutta, jolla voi kehittää peliään nopeasti. Kirjoista oppii suoraan käyttökelpoisia asioita ja vähemmän vääriä asioita, kuin vastaavasti pelaamalla itseoppinut nettipelikonkari. Joseki-kirjoista voi tarkistaa variaatioita, joita on esiintynyt omissa peleissään ja keskipelijoseki-kirjoista kannattaa käydä standardisekvenssejä läpi, jotta saa uusia ideoita omaan peliinsä. Yleisesti ottaen ne kirjat, jotka sisältävät ammattilaisen pelaamia tai ehdottamia konkreettisia sekvenssejä, ovat hyödyllisiä. Käsitteellisestä koneistosta (epäsuora hyökkääminen, ylikeskittyminen jne.) kannattaa olla tietoinen ideoiden tasolla ja yrittää sitten hiljalleen saada niihin ymmärrystä konkreettisten sovellusten kautta omassa pelissään.
Pelaaminen#
Tärkein kaikista on tietenkin itse pelaaminen. Mikään itseopiskelu ei voi vastata varsinaista pelitilannetta, jossa vastustaja yrittää aktiivisesti estää suunnitelmiasi toteutumasta. Turnauksissa käyminen auttaa myös pelaamaan kellon kanssa jännittävässä tilanteessa. Itse olen oppinut tehokkaimmin aina silloin, kun olen saanut pelata itseäni selkeästi vahvempaa pelaajaa vastaan.
Yleistä opiskelusta#
Nykyisellä pelitasollani teen vielä jokaisessa pelissäni useita aika pahoja virheitä (jopa sellaisia, jotka itse havaitsee nopeasti pelin jälkianalysoinneissa) ja loppujen lopuksi hyväksi pelaajaksi ei tulla oppimalla tekemään säihkyvän ihmeellisiä laittoja, vaan vähentämällä heikkouksiaan. Usein tehokkainta harjoittelua olisikin heikoimman osa-alueensa objektiivinen tunnistaminen ja harjoittaminen. Toisaalta siihen on yleensä syy, miksi tietty osa-alue on muita heikompi: sen harjoittelu ei ole yhtä hauskaa.