| At line 20 added 5 lines |
|
| [Bass]: Lp;el, mutta huippuryhmän koosta olen keskimäärin eri mieltä. Jos n on kierrosten lukumäärä, niin 2^n on liian suuri huippuryhmä: tuolloin huippuryhmä pelaa cupin, ja toisen sijan (ja siitä eteenpäin) selvittely jää liian vähäiseksi. 2^(n-1) eli cup + randomointikierros on jo parempi, ja jos turnaukset olisivat yhtään pidempiä, niin 2^(n-2) olisi vielä mukavampi. Harmillisesti tyypillisessä 5 kierroksen turnauksessa 8 pelaajan huippuryhmä ei yleensä riitä keräämään kaikkia potentiaalisia voittajia. Muut luvut kuin kahden potenssit ovat kurjia, sillä ne tarkoittavat, että joku huippuryhmäläinen joutuu vastaanottamaan sossihässin (alasparituksen muodossa) pelattuaan pelkkiä voittoja. Muista ryhmien valinnoista pidän mielipiteeni omana tietonani ellei joku erikseen tahdo tietää. |
|
| Kerro toki "mielipiteesi". Koska nämä asiat eivät ole lainkaan selviä eikä kyseinen [ParittajanOpas] lähestynyt tätä ongelmaa kovinkaan analyyttisesti. Mitä useampi ''perusteltu'' mielipide aiheesta esitetään, sitä parempi. Ainakin huippuryhmän kokoa koskeva huomiosi on tuntuu hyvin perustellulta. -- [Jouni|JouniValkonen], 22.4.2010 |
|
| At line 53 added 2 lines |
|
|
| At line 65 added 2 lines |
| !MMS-1 tasoitukset |
|
| At line 78 added one line |
|
| At line 70 changed one line |
| [Bass]: Lp;el, mutta huippuryhmän koosta olen keskimäärin eri mieltä. Jos n on kierrosten lukumäärä, niin 2^n on liian suuri huippuryhmä: tuolloin huippuryhmä pelaa cupin, ja toisen sijan (ja siitä eteenpäin) selvittely jää liian vähäiseksi. 2^(n-1) eli cup + randomointikierros on jo parempi, ja jos turnaukset olisivat yhtään pidempiä, niin 2^(n-2) olisi vielä mukavampi. Harmillisesti tyypillisessä 5 kierroksen turnauksessa 8 pelaajan huippuryhmä ei yleensä riitä keräämään kaikkia potentiaalisia voittajia. Muut luvut kuin kahden potenssit ovat kurjia, sillä ne tarkoittavat, että joku huippuryhmäläinen joutuu vastaanottamaan sossihässin (alasparituksen muodossa) pelattuaan pelkkiä voittoja. Muista ryhmien valinnoista pidän mielipiteeni omana tietonani ellei joku erikseen tahdo tietää. |
|
| !Gothalainen ja gerlachilainen paradigma |
|
| Šakissa on yleisessä käytössä kaksi tapaa järjestää turnauksia. Tasaselo ja sveitsiläinen vajaakierros menetelmä. Vajaakierrosmenetelmä on kuin muutoin sveitsiläinen, mutta se olettaa että ensimmäinen tai ensimmäiset kierrokset on jo pelattu odotusten mukaisin tuloksin eli aivan kategorian vahvin ja heikoin eivät pelaa keskenään. Kuitenkin tällä on isona ongelmana se että vastusten taso heittelehtii paljon suhteettoman heikoista suhteettoman vahvoihin ja systeemi pyrkii aktiivisesti välttämään samantasoisten pelaajien kohtaamista. Tasaselo järjestelmä puolestaan on tämän mallin kategorinen vastakohta eli jokaisella kierroksella etsitään pelaajalle pari, joka on mahdollisimman lähellä hänen seloaan. Turnauksen kuluessa selo sitten muuttuu. Tasaselojärjestelmässä siis systeemi pyrkii aktiivisesti etsimään ''mahdollisimman samantasoisia'' vastuksia. |
|
| Gossa on myös kaksi luonteeltaan hyvin vahvasti erilaista koulukuntaa. Perinteinen gerlachilainen paritus, johon siis tämän keskustelun [ParittajanOpas] viittaa ja mikä on ollut aiemmin suomessa yleisessä käytössä. Sekä uudempi gothalainen tapa parittaa, jossa siis ryhmät määrätään suoraan gorrin mukaan 100 pisteen välein. Turnauksen kuluessa gorri muuttuu siten että voitosta saa 100 pistettä ja tasa-pelistä 50 kun tappio ei muuta turnauksen aikaista gor-luokitusta. Gerlachilainen tapa valikoida MMS-ryhmät muistuttaa sveitsiläistä vajaakierrosparitusta, kun taas gothalainen paritus on käytännössä sama kuin tasaseloparitus. |
|
| Kyse on siis kahdesta täysin erilaisesta lähestymistavasta paritukseen ja voidaankin puhua gerlachilaisesta vanhasta paradigmasta ja uudesta gothalaisesta paradigmasta. Gothalainen paritus on käytössä nykyisin ainakin ranskan ja romanian tärkeissä rahaturnauksissa. Ja luultavaa on että jo vuoden 2011 Bourdeuxin congressi parittaa puhtaasti gothalaisen paradigman mukaan. Suomessa ei tietenkään uskalleta muuttaa paradigmoja, koska kulttuuri ei täällä ole kovinkaan kokeilunhaluista ja eteenpäin katsovaa. Groningenissakin käytettiin MMS-1 tasoituksia yliryhmien parittaessa, muttei vielä määritetty MMS-ryhmiä gorrin perusteella. |
|
| Eli, Miika, siis MMS-1 tasoitus viittaa käytännössä aina siihen että paritus tehdään Open Gothalla ja MMS-ryhmät määräytyy jos ei gorrin mukaan 100 pisteen välein (kuten olisi kaikkein paras) niin ainakin luokituksen mukaan. Gerlachilaisen parituksen yhteydessä ei ole mielekästä puhua MMS-1 tasoituksista. |
|
| Gothalainen parituksen selkein etu on siinä että se toimii silloinkin kun ei ole riittävästi pelaajia muodostamaan riittävän monta mm-ryhmää. Koska sallitaan tyhjät ja pienikokoiset ryhmät, niin parit etsitään aina mahdollisimman läheltä pelaajan taitotasoa. Aina tähän ei ole mahdollisuuksia mutta jos MMS-ryhmät määritetään kiinteästi kiven välein, niin ainakin paritus tulee optimoitua eli paritusohjelma osaa etsiä aina parhaimman mahdollisen parituksen eikä parita hyvin menestyneitä alaspäin. Oulunkeväässähän surutta paritettiin ensimmäisellä kierroksella voittanut rankasti alaspäin toiselle kierrokselle! |
|
| Ydinajatus siis gothalaisen ja gerlachilaisen parituksen eroista siis on että gothalaisessa parituksessa on täysin yhdentekevää kuinka monta pelaajaa on kussakin huippuryhmän alapuolisessa ryhmässä. Vain se merkitksee että kuhunkin ryhmään valikoidaan 100 gorrin etäisyydellä toisistaan olevia pelaajia. Aukot voidaan sitten täyttää tarvittaess apukivin, kuten tehtiin [PM2010|http://europeangodatabase.eu/EGD/Tournament_Card.php?&key=T100402A&pin=15398394] turnauksessa. Gerlachilainen paritus puolestaan jostain omituisesta syystä ajattelee, että kukin MMS-ryhmä tulisi olla koon suhteen kiinteä eli noin 8 pelaajan kokoisia riippumatta siitä mikä on pelaajien luokitusjakauma. On kuitenkin sanomattakin selvää että jos ongelmana nähdään yliryhmien parittaminen, niin on kovin kehno ratkaisu yhdistellä MMS-ryhmiä, jotta niitä voitaisiin välttää! |
|
| Gerlachilainen paritus on kuitenkin omituista, koska itse paritustapahtumalle on irrelevanttia mikä on huippuryhmän alapuolisten ryhmien koko eikä tätä ole muutoinkaan perusteltu mitenkään (ks. esim. kyseinen [ParittajanOpas]). Onneksi gothalainen paritus on tehnyt selväksi että tosiaankin on aivan yhdentekevää minkä ''kokoisia'' ovat huippuryhmän alapuoliset ryhmät ja vain se merkitsee että kuhunkin ryhmään valikoidaan samantasoisia pelaajia. |
|
| -- [Jouni|JouniValkonen], 22.4.2010 |
|
|
| ---- |