| At line 1 changed one line |
| Keskustelua sivusta [http://www.suomigo.net/wiki/ParittajanOpas] |
| Keskustelua sivusta [ParittajanOpas] |
| At line 32 added 11 lines |
|
| [Bass]: Se oli muistaakseni [Olli|OlliLounela], joka [muinoin|TurnausjärjestäjänMuistilista] äänekkäimmin toitotti turnauksen tarkoituksen ja kohderyhmän selvittämisen tärkeyttä, ja niihin keskittymisen olennaisuutta: niin kauan kuin tietää, mitä on yrittämässä, on helppoa tehdä valintoja. Sama pätee toki myös MM-ryhmien valintaan: luokitus per ryhmä estää hauskat paritukset mahdollisimman tehokkaasti. Samalla korostuu epätarkan luokituksen (tai jos on ulkomaisia pelaajia, myös epäsynkronissa olevien luokitusjärjestelmien) aiheuttama harmi. |
|
| Toisaalta, huippuryhmän ulkopuolella ei ole tultu pelaamaan turnausvoitosta eikä välttämättä edes palkinnoista, vaan lähinnä pitämään hauskaa ja keräämään kokemuksia, joten mahdollisimman tylsä paritus ei mitenkään automaattisesti aina tuota toivottua tulosta. (Minusta oli oikein hauskaa kun sain silloin tällöin yllätysdaneja vastaani, ja vielä hauskempaa oli kun aikanaan sitten päihitinkin sellaisen.) Sikäli kun on etukäteen päättänyt (ja mieluiten mainostanutkin, että pelaajat tietävät mitä odottaa), onko kyseessä "hampaat irvessä viimeiseen asti" -turnaus vai "otatko sinäkin oluen" -henkinen go-painotteinen viikonloppuriento, on helpompi tehdä valintoja noiden vaihtoehtojen välillä. Sama pätee oikeastaan kaikkeen, esim. parituksia voi halutessaan optimoida turnausinformaation saamisen, luokitusinformaation saamisen, mahdollisimman tasaväkisten pelien tai vaikka SOS:n tasapainottamisen perusteella, ja niistäkin voi valita oikean tavan ainoastaan tietämällä, mitä haluaa. |
|
| Nykyäänhän on tapana ajatella, että MacMahon on oikeastaan sveitsiläinen turnaus, jossa on pelattu alussa simuloituja kierroksia, joilta vahvemmiksi luokitetut ovat voittaneet enemmän pisteitä. Ryhmien yhdistely on tässä ajatusmallissa analogista sen kanssa, että simuloituja kierroksia olisi pelattu vähemmän. Onko tuo hyvä vai huono, (nyt kaikki yhteen ääneen) sehän riippuu tietysti siitä, mitä yrittää saada aikaan. |
|
| Bass, hienoa että purit ajatuksen selkeästi että mistä on kyse. Monilla muilla keskustelijoilla, täällä ja ircissä, on ollut huomattavia vaikeuksia käsittää mistä parittamisessa on kyse, mutta kuten arvelinkin, niin sinä osasit tämän selkeästi esittää ilman ylimääräisiä taruiluja ja muituiluja. Kuitenkin asian puolesta: "Nykyäänhän on tapana ajatella, että MacMahon on oikeastaan sveitsiläinen turnaus, jossa on pelattu alussa simuloituja kierroksia, joilta vahvemmiksi luokitetut ovat voittaneet enemmän pisteitä.", niin tämä ajattelutapa on käytössä käsittääkseni vain Suomessa. Euroopassa (esim. Saksa, Hollanti, Tšekki) ei tällaista parittamista harrasteta juurikaan, vaan siellä paritetaan tylsästi ja asiallisesti ilman ylimääräisiä huvipuistoaspekteja. Ja erityisesti siten ettei McMahonilla ole mitään tekemistä sveitsiläisen parituksen kanssa. -- [Jouni|JouniValkonen], 24.4.2010 |
|
|
|
| At line 85 removed 21 lines |
|
| !Gothalainen ja gerlachilainen paradigma |
|
| Šakissa on yleisessä käytössä kaksi tapaa järjestää turnauksia. Tasaselo ja sveitsiläinen vajaakierros menetelmä. Vajaakierrosmenetelmä on kuin muutoin sveitsiläinen, mutta se olettaa että ensimmäinen tai ensimmäiset kierrokset on jo pelattu odotusten mukaisin tuloksin eli aivan kategorian vahvin ja heikoin eivät pelaa keskenään. Kuitenkin tällä on isona ongelmana se että vastusten taso heittelehtii paljon suhteettoman heikoista suhteettoman vahvoihin ja systeemi pyrkii aktiivisesti välttämään samantasoisten pelaajien kohtaamista. Tasaselo järjestelmä puolestaan on tämän mallin kategorinen vastakohta eli jokaisella kierroksella etsitään pelaajalle pari, joka on mahdollisimman lähellä hänen seloaan. Turnauksen kuluessa selo sitten muuttuu. Tasaselojärjestelmässä siis systeemi pyrkii aktiivisesti etsimään ''mahdollisimman samantasoisia'' vastuksia. |
|
| Gossa on myös kaksi luonteeltaan hyvin vahvasti erilaista koulukuntaa. Perinteinen gerlachilainen paritus, johon siis tämän keskustelun [ParittajanOpas] viittaa ja mikä on ollut aiemmin suomessa yleisessä käytössä. Sekä uudempi gothalainen tapa parittaa, jossa siis ryhmät määrätään suoraan gorrin mukaan 100 pisteen välein. Turnauksen kuluessa gorri muuttuu siten että voitosta saa 100 pistettä ja tasa-pelistä 50 kun tappio ei muuta turnauksen aikaista gor-luokitusta. Gerlachilainen tapa valikoida MMS-ryhmät muistuttaa sveitsiläistä vajaakierrosparitusta, kun taas gothalainen paritus on käytännössä sama kuin tasaseloparitus. |
|
| Kyse on siis kahdesta täysin erilaisesta lähestymistavasta paritukseen ja voidaankin puhua gerlachilaisesta vanhasta paradigmasta ja uudesta gothalaisesta paradigmasta. Gothalainen paritus on käytössä nykyisin ainakin ranskan ja romanian tärkeissä rahaturnauksissa. Ja luultavaa on että jo vuoden 2011 Bourdeuxin congressi parittaa puhtaasti gothalaisen paradigman mukaan. Suomessa ei tietenkään uskalleta muuttaa paradigmoja, koska kulttuuri ei täällä ole kovinkaan kokeilunhaluista ja eteenpäin katsovaa. Groningenissakin käytettiin MMS-1 tasoituksia yliryhmien parittaessa, muttei vielä määritetty MMS-ryhmiä gorrin perusteella. |
|
| Eli, Miika, siis MMS-1 tasoitus viittaa käytännössä aina siihen että paritus tehdään Open Gothalla ja MMS-ryhmät määräytyy jos ei gorrin mukaan 100 pisteen välein (kuten olisi kaikkein paras) niin ainakin luokituksen mukaan. Gerlachilaisen parituksen yhteydessä ei ole mielekästä puhua MMS-1 tasoituksista. |
|
| Gothalainen parituksen selkein etu on siinä että se toimii silloinkin kun ei ole riittävästi pelaajia muodostamaan riittävän monta mm-ryhmää. Koska sallitaan tyhjät ja pienikokoiset ryhmät, niin parit etsitään aina mahdollisimman läheltä pelaajan taitotasoa. Aina tähän ei ole mahdollisuuksia mutta jos MMS-ryhmät määritetään kiinteästi kiven välein, niin ainakin paritus tulee optimoitua eli paritusohjelma osaa etsiä aina parhaimman mahdollisen parituksen eikä parita hyvin menestyneitä alaspäin. Oulunkeväässähän surutta paritettiin ensimmäisellä kierroksella voittanut rankasti alaspäin toiselle kierrokselle! |
|
| Ydinajatus siis gothalaisen ja gerlachilaisen parituksen eroista siis on että gothalaisessa parituksessa on täysin yhdentekevää kuinka monta pelaajaa on kussakin huippuryhmän alapuolisessa ryhmässä. Vain se merkitksee että kuhunkin ryhmään valikoidaan 100 gorrin etäisyydellä toisistaan olevia pelaajia. Aukot voidaan sitten täyttää tarvittaess apukivin, kuten tehtiin [PM2010|http://europeangodatabase.eu/EGD/Tournament_Card.php?&key=T100402A&pin=15398394] turnauksessa. Gerlachilainen paritus puolestaan jostain omituisesta syystä ajattelee, että kukin MMS-ryhmä tulisi olla koon suhteen kiinteä eli noin 8 pelaajan kokoisia riippumatta siitä mikä on pelaajien luokitusjakauma. On kuitenkin sanomattakin selvää että jos ongelmana nähdään yliryhmien parittaminen, niin on kovin kehno ratkaisu yhdistellä MMS-ryhmiä, jotta niitä voitaisiin välttää! |
|
| Gerlachilainen paritus on kuitenkin omituista, koska itse paritustapahtumalle on irrelevanttia mikä on huippuryhmän alapuolisten ryhmien koko eikä tätä ole muutoinkaan perusteltu mitenkään (ks. esim. kyseinen [ParittajanOpas]). Onneksi gothalainen paritus on tehnyt selväksi että tosiaankin on aivan yhdentekevää minkä ''kokoisia'' ovat huippuryhmän alapuoliset ryhmät ja vain se merkitsee että kuhunkin ryhmään valikoidaan samantasoisia pelaajia. |
|
| -- [Jouni|JouniValkonen], 22.4.2010 |
|
|
| ---- |