| At line 39 added 4 lines |
| Bass, hienoa että purit ajatuksen selkeästi että mistä on kyse. Monilla muilla keskustelijoilla, täällä ja ircissä, on ollut huomattavia vaikeuksia käsittää mistä parittamisessa on kyse, mutta kuten arvelinkin, niin sinä osasit tämän selkeästi esittää ilman ylimääräisiä taruiluja ja muituiluja. Kuitenkin asian puolesta: "Nykyäänhän on tapana ajatella, että MacMahon on oikeastaan sveitsiläinen turnaus, jossa on pelattu alussa simuloituja kierroksia, joilta vahvemmiksi luokitetut ovat voittaneet enemmän pisteitä.", niin tämä ajattelutapa on käytössä käsittääkseni vain Suomessa. Euroopassa (esim. Saksa, Hollanti, Tšekki) ei tällaista parittamista harrasteta juurikaan, vaan siellä paritetaan tylsästi ja asiallisesti ilman ylimääräisiä huvipuistoaspekteja. Ja erityisesti siten ettei McMahonilla ole mitään tekemistä sveitsiläisen parituksen kanssa. -- [Jouni|JouniValkonen], 24.4.2010 |
|
|
|
| At line 92 removed 45 lines |
|
| !Gothalainen ja gerlachilainen paradigma |
|
| Šakissa on yleisessä käytössä kaksi tapaa järjestää turnauksia. Tasaselo ja sveitsiläinen vajaakierros menetelmä. Vajaakierrosmenetelmä on kuin muutoin sveitsiläinen, mutta se olettaa että ensimmäinen tai ensimmäiset kierrokset on jo pelattu odotusten mukaisin tuloksin eli aivan kategorian vahvin ja heikoin eivät pelaa keskenään. Kuitenkin tällä on isona ongelmana se että vastusten taso heittelehtii paljon suhteettoman heikoista suhteettoman vahvoihin ja systeemi pyrkii aktiivisesti välttämään samantasoisten pelaajien kohtaamista. Tasaselo järjestelmä puolestaan on tämän mallin kategorinen vastakohta eli jokaisella kierroksella etsitään pelaajalle pari, joka on mahdollisimman lähellä hänen seloaan. Turnauksen kuluessa selo sitten muuttuu. Tasaselojärjestelmässä siis systeemi pyrkii aktiivisesti etsimään ''mahdollisimman samantasoisia'' vastuksia. |
|
| Gossa on myös kaksi luonteeltaan hyvin vahvasti erilaista koulukuntaa. Perinteinen gerlachilainen paritus, johon siis tämän keskustelun [ParittajanOpas] viittaa ja mikä on ollut aiemmin suomessa yleisessä käytössä. Sekä uudempi gothalainen tapa parittaa, jossa siis ryhmät määrätään suoraan gorrin mukaan 100 pisteen välein. Turnauksen kuluessa gorri muuttuu siten että voitosta saa 100 pistettä ja tasa-pelistä 50 kun tappio ei muuta turnauksen aikaista gor-luokitusta. Gerlachilainen tapa valikoida MMS-ryhmät muistuttaa sveitsiläistä vajaakierrosparitusta, kun taas gothalainen paritus on käytännössä sama kuin tasaseloparitus. |
|
| Kyse on siis kahdesta täysin erilaisesta lähestymistavasta paritukseen ja voidaankin puhua gerlachilaisesta vanhasta paradigmasta ja uudesta gothalaisesta paradigmasta. Gothalainen paritus on käytössä nykyisin ainakin ranskan ja romanian tärkeissä rahaturnauksissa. Ja luultavaa on että jo vuoden 2011 Bourdeuxin congressi parittaa puhtaasti gothalaisen paradigman mukaan. Suomessa ei tietenkään uskalleta muuttaa paradigmoja, koska kulttuuri ei täällä ole kovinkaan kokeilunhaluista ja eteenpäin katsovaa. Groningenissakin käytettiin MMS-1 tasoituksia yliryhmien parittaessa, muttei vielä määritetty MMS-ryhmiä gorrin perusteella. |
|
| Eli, Miika, siis MMS-1 tasoitus viittaa käytännössä aina siihen että paritus tehdään Open Gothalla ja MMS-ryhmät määräytyy jos ei gorrin mukaan 100 pisteen välein (kuten olisi kaikkein paras) niin ainakin luokituksen mukaan. Gerlachilaisen parituksen yhteydessä ei ole mielekästä puhua MMS-1 tasoituksista. |
|
| Gothalainen parituksen selkein etu on siinä että se toimii silloinkin kun ei ole riittävästi pelaajia muodostamaan riittävän monta mm-ryhmää. Koska sallitaan tyhjät ja pienikokoiset ryhmät, niin parit etsitään aina mahdollisimman läheltä pelaajan taitotasoa. Aina tähän ei ole mahdollisuuksia mutta jos MMS-ryhmät määritetään kiinteästi kiven välein, niin ainakin paritus tulee optimoitua eli paritusohjelma osaa etsiä aina parhaimman mahdollisen parituksen eikä parita hyvin menestyneitä alaspäin. Oulunkeväässähän surutta paritettiin ensimmäisellä kierroksella voittanut rankasti alaspäin toiselle kierrokselle! |
|
| Ydinajatus siis gothalaisen ja gerlachilaisen parituksen eroista siis on että gothalaisessa parituksessa on täysin yhdentekevää kuinka monta pelaajaa on kussakin huippuryhmän alapuolisessa ryhmässä. Vain se merkitksee että kuhunkin ryhmään valikoidaan 100 gorrin etäisyydellä toisistaan olevia pelaajia. Aukot voidaan sitten täyttää tarvittaess apukivin, kuten tehtiin [PM2010|http://europeangodatabase.eu/EGD/Tournament_Card.php?&key=T100402A&pin=15398394] turnauksessa. Gerlachilainen paritus puolestaan jostain omituisesta syystä ajattelee, että kukin MMS-ryhmä tulisi olla koon suhteen kiinteä eli noin 8 pelaajan kokoisia riippumatta siitä mikä on pelaajien luokitusjakauma. On kuitenkin sanomattakin selvää että jos ongelmana nähdään yliryhmien parittaminen, niin on kovin kehno ratkaisu yhdistellä MMS-ryhmiä, jotta niitä voitaisiin välttää! |
|
| Gerlachilainen paritus on kuitenkin omituista, koska itse paritustapahtumalle on irrelevanttia mikä on huippuryhmän alapuolisten ryhmien koko eikä tätä ole muutoinkaan perusteltu mitenkään (ks. esim. kyseinen [ParittajanOpas]). Onneksi gothalainen paritus on tehnyt selväksi että tosiaankin on aivan yhdentekevää minkä ''kokoisia'' ovat huippuryhmän alapuoliset ryhmät ja vain se merkitsee että kuhunkin ryhmään valikoidaan samantasoisia pelaajia. |
|
| -- [Jouni|JouniValkonen], 22.4.2010 |
|
|
| ---- |
|
| Mikä ihmeen "Perinteinen gerlachilainen paritus"? Jokainen MacMahon ohjelmaa käyttävä parittaja kiroaa sen että ryhmäjaon joutuu tekemään ko. ohjelmalla aina käsin. Koita kirjata vaikka tuo suuresti parjaamasi Oulun turnaus MacMahon sovellukselle ja huomaat että ohjelman tekemä ryhmäjako poikkeaa suuresti ko. turnauksessa käytetystä. En ole koskaan OpenGothaa käyttänyt, mutta sen kuvauksen luettuani uskallan väittää ettei sen oletuksena tekemä ryhmäjako poikkea suuresti MacMahon ohjelman ryhmäjaosta jos unohdetaan erot luokitukseen ja gorriin perustuvasta ryhmäjaosta. |
|
| "Turnauksen kuluessa gorri muuttuu siten että voitosta saa 100 pistettä ja tasa-pelistä 50 kun tappio ei muuta turnauksen aikaista gor-luokitusta.". Jaa kyseiset luvut luvulla 100 ja vertaa niitä MacMahon sovelluksen turnauksen voitosta, tasapelistä ja tappiosta seuraaviin MMS pisteisiin, korrelaatio saattaa yllättää. |
|
| Jouni määrittelee MMS-1 tasoituksen uudelleen: "MMS-1 tasoitus viittaa käytännössä aina siihen että paritus tehdään Open Gothalla ja MMS-ryhmät määräytyy jos ei gorrin mukaan 100 pisteen välein (kuten olisi kaikkein paras) niin ainakin luokituksen mukaan". Eli jos käyttää muuta paritussovellusta kuin OpenGotha, niin MMS-1 tasoituksia ei voi käyttää, oletko oikeasti tätä mieltä? Ainakin MacMahon (sovelluksen nimi, Gerlachin tekemä) sovelluksessa jota olen itse käyttänyt on oletuksena käytössä tasoituksina "Relative to MMS-Difference of two players" jos pelaajat ovat alle dan tason. London Open go Congress ([linkki viimeisimmän turnauksen tuloksiin|http://www.britgo.org/results/2009/london.html]) on käyttänyt MMS-1 tasoituksia useampana vuonna. MMS-1 tarkoittaa käsittääkseni sitä, että jos kaksi pelaajaa jotka eivät ole samassa MacMahon ryhmässä (sama MMS ryhmä = samat MMS pisteet) paritetaan keskenään, tasoituksena käytetään MMS pisteitä - 1. |
|
| Jounille sanon sen verran, että mene nurkkaan kulkematta lähtöruudun kautta ja ota selvää asioista ennen kuin alat määrittelemään termejä uudelleen. Paritusohjelma ei määrää sitä miten ryhmäjako toteutetaan. Jounin paradigmat kuvaamallasi tavalla ovat olemassa vain sinun päässä. |
|
| Lopuksi vielä kaksi suoraa lainausta Jounin kirjoituksista joista kaikki voivat tehdä omat johtopäätöksensä: |
| "Ydinajatus siis gothalaisen ja gerlachilaisen parituksen eroista siis on että gothalaisessa parituksessa on täysin yhdentekevää kuinka monta pelaajaa on kussakin huippuryhmän alapuolisessa ryhmässä." |
| "Gerlachilainen paritus on kuitenkin omituista, koska itse paritustapahtumalle on irrelevanttia mikä on huippuryhmän alapuolisten ryhmien koko eikä tätä ole muutoinkaan perusteltu mitenkään" |
|
| -- [Whocares|MiikaHannus], 23.4.2010 |
|
| Nähtävästi sitten gerlachilainen paritus oli väärä termi. Gothalainen paritus on kuitenkin selkeä ja yksiselitteisesti määritelty, koska en tiedä kuinka gothalla voisi edes muuttaa ryhmäjakoa muutoin kuin muuttamalla luokituksia. Eli sitten parempi olisi kutsua tuota parittajan oppaan mukaista paradigmaa jollain omalla nimellään (esim. deliciläinen paritus) koska tämä on ollut Suomessa kuitenkin käytössä. |
|
| Ja Miika, semantiikkaa on turha kritisoida koska se voidaan muuttaa vain muuttamalla sanoja. Samoin se ettei minulla ole henk'koht kokemusta Gerlachista, niin ei tietenkään osoita sitä ettenkö tietäisi asiasta, ainakaan yhtä vähän kuin se ei päde että sinä et tiedä mitään parituksesta, koska et tunne Gothaa. |
|
| Gerlachilainen paradigma tuntui hyvältä sanalta, koska kaikissa tietämissäni tuon paritusoppaan ohjeiden mukaan paritetuissa turnauksissa on käytetty Gerlachia. Sen sijaan, kun Gothaa on käytetty niin paritus on ollut mielestäni moitteeton. Nähtävästi termivalinta oli sitten kovin pahasti väärin, jos kerran Gerlachin MacMahon tarjoaa tuollaisia kuvailemasia defaultteja. Tämän jälkeen ymmärrän sitten vieläkin vähemmän millä ihmeen perusteluilla Oulun Kevään parittaja saattoikaan päätyä niin omituiseen ryhmäjakoon, koska oletettavasti hän käytti siinä gerlachia. Olisi vain käyttänyt parituksessa gerlachin oletuksia, niin homma olisi sujunut oleellisesti paremmin. Ihan turhaan hän lähti sörkkimään asetuksia ilman kunnollisia perusteluja, koska jokainen sörkkiminen tuotti oletusparitusta huonomman parituksen. |
|
| Ja Miika, niin yleisesti jos jonkun ohjelman nimi ei ole selkeä ja yksiselitteinen, niin voidaan kutsua ohjelmaa sen tekijän nimellä. Eli Gerlach on paritusohjelman nimenä yksiselitteisempi. |
|
| -- [Jouni|JouniValkonen], 23.4.2010 |