| At line 57 added 19 lines |
|
| !EGC 2008 Leksand |
|
| Ensimmäinen kongressini. Saapumispäivänä oli hurja helle, jota onneksi helpotti Ruotsin go-liiton oman konressipubin Gästiksen löytyminen. Go-pubi! Tällainen pitää ehdottomasti saada myös Suomen kongressiin, kaikki tuumivat. Tietyn suomalaisporukan jatkojen vakipaikaksi muodostui pian minun, Dantin, Suvin ja Teemun kämppä; tarkemmin sanottuna minun ja Dantin yösijana toimiva keittiö-olohuone, jossa olevaa sohvasänkyä emme tainneet koskaan päästä levittämään ennen puolta yötä. Illat kuluivat pääasiallisesti Star Trekin borgi-jaksojen merkeissä, minkä seurauksena jatkoista otettiin käyttöön Vesan keksimä nimitys ”borgiat”. Valvominen ja alkoholi eivät yllätyksekseni vaikuttaneet juurikaan turnaustuloksiin, mistä minua tosin varoiteltiin jo etukäteen. |
|
| Ensimmäiset turnauspelini sujuivat ruosteita karistellessa. Olin pitänyt kuukauden treenitauon ja osittaisen pelitauon ennen kongressia, ja turnauspelaaminen tuntui ihan vieraalta jutulta. Onnistuin kuitenkin voittamaan kolme viidestä pelistäni ensimmäisellä viikolla, ja saavutin siten välitavoitteeni. Viikonlopputurnaus oli sen sijaan katastrofi. Tunnin pituinen pääaika tuntui kahden tunnin rinnalla pikapeliltä, ja minun oli hankaluuksia suhtautua pelaamiseen oikein. Pelasin liian nopeasti byo-yomin lähestyessä ja panikoin. Hävisin ensimmäisen pelini 2 kyulle typerään yose-virheeseen, ja tästä seurannutta kurjaa oloani ei yhtään auttanut seuraavassa pelissä vastaani saama 2 kyu, joka ei tuntunut edes yrittävän voittaa. Onnistuin kuitenkin voittamaan viikonloppuna kaksi peliä viidestä. |
|
| Isojen turnauksien lisäksi pelasin rengo-turnauksessa, pari-go –turnauksessa ja joukkueturnauksessa. Rengossa joukkueeni oli Loosers from the Past eli Dantti (3d), Teemu (2d), Tarvaisen Antti (1k) ja Heppåsen Suwi (1k). Voitimme kaikki pelaamamme kolme peliä. Pari-gota pelasin kenenkäs muun kuin Dantin kanssa, ja neljästä pelistä irtosi kolme voittoa, muttei jatkopaikkaa. Joukkueturnaus meni sen sijaan paremmin. Joukkueemme Oulu-Yusimata (ne typotti siellä ihan mahdottomilla tavoilla!) koostui kolmesta uusimaalaisesta, minusta, Dantista(3d) ja Aleksis Koskesta(3k->1k) ja kahdesta oululaisesta, Kalle Leppäsestä (3k->1k) ja Miika Hannuksesta (6k). Tuloksemme oli 2/5, 5/5 ja 4/5. Itse voitin kolmesta pelistäni kaksi. Pelit olivat kahden kiven alitasoituksia. Ensimmäisen pelin hävisin 1 danille, koska vaikka hänen ponnukitäyteläinen keskustansa olikin huomattavan ylikeskittynyt, unohdin paikata asemani ja supervahvuus näytti arvonsa. Toisen pelin olin jo hävinnyt 2 danille, mutta hän asemiensa varmistelemisen sijaan jatkoi ryhmieni kimppuun hyökkäämistä jättäen pahaa ajia ympäriinsä. Löysin kymmenen siirron atarisekvenssin ja tapoin hänen lohikäärmeensä. Kolmannessa pelissä vastassani oli leppoisa japanilainen 4 dan, joka ei onnistunut tappamaan tapettavissa olevaa ryhmääni siinä vaiheessa, kun hänellä ei ollut enää muita voiton mahdollisuuksia. Liitän kyseisen tsumegon ehkä pian tänne joidenkin muiden kuvituksten ohella. |
|
| Joukkuefinaalien pelimuoto oli knock-out, ja saimme Romanian joukkueen vastaamme. Meidät knockattiin ulos 0-5. Oli kauhean kivaa pelata kakkospöydällä Cornel Burzoa vastaan, olin odottanut sitä kovasti, paitsi että kämmin jännityksestä yhden ryhmäni kuoliaaksi ihan tyhmällä tavalla. Se siitä sitten… Menin vessaan koputtamaan ovea polkkakarkkitanko hampaiden väliin pureutuneena. |
| Dantilla oli muuten joukkueturnauksessa vastassa ykköspöydällä Catalin Taranu, jonka kirjan ”Top European Players Training” ostin kongressista 10 eurolla. Kirja on aika hassu -- Vesa taisi kutsua sitä ”kirjaksi kännigoosta”! ”- - this is a mistake that smells like red wine - -”, Catalin itsekin sanoo. Tämä teos oli saatava itselleen jo pelkästään sen erilaisuuden takia. |
|
| Pääturnauksen toinen viikko meni erityisen hyvin. Olen oppinut paljon gota kongressin aikana – en niinkään kuuntelemalla luentoja, sillä ne alkoivat niin aikaisin ja pelini kestivät yleensä neljä tuntia – mutta tekemällä virheitä ja kuuntelemalla, kuinka dan-sedät naureskelevat niille. Yhdestä pelistäni sain ammattilaiskommentaarin. Suurin osa peleistä ei ollut kuitenkaan sitä laatua, että niitä kehtaisi proille näyttää… Vesan sanoin (muistinvarainen lainaus): ”Annika, et sä voi olla ylpeä tällaisen vastustajan voittamisesta.” Pelasin toki itsekin älyttömän huonosti, mikä oli se pääsyy olla vaivaamatta ammattilaisia, mutta pari niistä dan-pelaajista, jotka sain vastaani toisella viikolla, olivat kyllä vähän hassuja. |
|
| Erityisesti tämä eräs 2 dan –tapaus: japanilainen, naispuolinen toimittaja (hän lähti kesken pelin kuvaamaan ykköspöytää). Hän läimi kiviään ihan kauhealla voimalla lautaan ja mulkoili minua vihaisesti pelin aikana. Ehkä se liittyi etäisesti siihen, että mietin puoli minuuttia, annanko sille ponnukin keskustaan vai en. Hei, pakkohan se kaksi tuntia on johonkin käyttää! Ei tämä aggressiivisuus ollut kuitenakaan se paha juttu. Siinä vaiheessa, kun palasin n:nneltä vessatauoltani ja löysin vastustajani latomasta kiviä laudalle laskien jotain nurkkasekvenssiä, kutsuin tuomarin paikalle. Voitin pelin luovutuksella, tosin olisin voittanut sen muutenkin, sillä siihen kyseiseen nurkkaan oli totaalisen kuollut arvon vastustajani ryhmä. ”Seki, is this seki? Yes?” ... ”In Japan, everything ok. Look, the same, the stones, in the same! I don’t understand, why not allowed?” Tämän tapauksen jälkeen aloin tuntea suurta arvostusta kaikkia paremmin käyttäytyviä vastustajiani kohtaan. |
|
| Viimeinen pelini oli hassu. Olin aiemmin pelannut aina mustilla erästä lempifusekiani: yläoikeaan nurkkaan 3-4 ja nurkkasulku ja alaoikeaan nurkkaan ylös auki oleva 3-4. Yleensä vastustaja lähestyy kolmannella sirrollaan alaoikean 3-4:sta korkealla yhden pisteen lähestymisiirrolla. Vastaan tähän aina yhden pisteen matalalla pihtisiirrolla. Kaikki vastustajani pelasivat tähän pihtisiirtoon vastauksena sen tietyn josekin, joka alkaa kosketussiirrolla. Kyseisestä josekista löytyy variaatio, joka on yhtä hyvä mustalle ja valkealle, mutta vastustajani pelasivat aina sen, jossa musta saa vahvuuttaa shimariaan kohti. Yhtä kaikki – pelasin tällä kertaa toisen fusekin, johon liittyviä variaatioita olin opiskellut eräällä luennolla. Vastustajani ei ilmeisesti ollut kuitenakaan ollut sillä luennolla, sillä fusekissa syntyneen ryhmänsä puolustamisen sijaan hän tenukoi kaksi kertaa ja antoi minun tappaa sen… Peli jatkui, mutta onnistuin pitämään johtoaseman. |
|
| Lopullinen tulokseni oli siis 6/10 ja viikonlopputurnauksesta ei puhuta. 6/10:tä lähdin alunperinkin hakemaan, sillä pohdiskelin, että parempaan vaadittaisiin lähtokohtaista nilkkiyttä. Pääsin kuitenkin palkinnoille, sillä minulle kävi valtava munkki sijoittuessani 250:nnelle sijalle. Joka 50. pelaaja sai nimittäin Miyamoto Naokin (yksi kongressissa olleista ammattilaisista) käsin maalaamaan viuhkan. Siinä lukee: ”puhdas sydän”. Ei mitään niin mahtipontista, ettei sitä uskaltaisi käyttää silloin tällöin salaa ja pussi päässä turnauksissa, vaikkei vielä olisikaan ihan 1 dan. Alunperinhän toki vannoin, että kunnon viuhkaa ei hankita ennen tämän rajapyykin ylittämistä. Tuurilla viuhkan saaminen luettakoon tällä kertaa eri jutuksi. |