Sanat: Annika (Suvi: mä epäimelsin niitä!)
Sävel: Vanha holvikirkko


Illan viimeinen peli

Jo ilta tullut on,
meillä riittääkö aika?
Vain yhden pelin sinulta mä vielä haluisin.
Vaikk’ koskematta jäi
koko valkoinen laita,
tuo pikamättö meidän oli mitä mukavin.

Siis pyydän,
käy istumaan mun lautani taa.
Se nahasta on ehkä, mutta ketä kiinnostaa.
Kun kivet lautaan nappaa,
niin kaikki murheet lakkaa,
vain pyydän, että silmäni mun auki saa.

Mä vielä nuori oon,
mutta ootan jo aikaa,
kun shodaniksi kerhon papat minut korottaa.
Oi, suurta kunniaa,
niin vois siirtoni raikaa.
Mä toivon, että goota pelaa kansa ainiaan.

Siis pyydän,
käy istumaan mun lautani taa.
Se nahasta on ehkä, mutta ketä kiinnostaa.
Kun kivet lautaan nappaa,
niin kaikki murheet lakkaa,
vain pyydän, että silmäni mun auki saa.

(anti-)ToiGo-henkinen vaihtoehto ekan säkeistön kolmelle vikalle säkeelle (ToiGossa ei tosin ole onneksi nahkalautoja...)

Et enää huurteiseen
yhtään rahaasi laita -
sun silmäs haroi äsken kun teit kaksoisatarin.