Täällä voi sitten harrasttaa Takapotkuturnauksen jälkipyykkiä.

Alla tiivistelmä aiemmasta keskustelusta:

• Peliajalla 70+25/3 päästään (juuri ja juuri) EGF:n A-luokkaan.
• GP-pisteet syövät rahaa muilta palkinnoilta, joten ne jätettiin väliin.
• Myöhempi alkamisaika olisi hyvä niille jotka tekevät iltatöitä
  • Valitettavasti pitkät pelit käytännössä estävät tämän

Muita mielenkiintoisia keskustelunaiheita voisivat olla

• Oliko "tappobyo-yomi" liian rankka? Näin jälkikäteen ajateltuna 20 kiveä/3 min voisi olla hieman mukavampi ja ainakin helpompi laskea. Mutta toisaalta, nopea byo-yomi aiheuttaa sen, että kierrosten pituus on helpommin arvioitavissa, ja ainakin puusta katsottuna näytti siltä, että ihmiset oppivat aika hyvin optimoimaan mietintä-aikansa.
• Miten tasakomi vaikutti peleihin? Hyvä/huono?
• MacMahon-ryhmien asetukset aiheuttivat muutamankin mielenkiintoisen mid-kyu vastaan dan -parituksen. Oliko ok? Etenkin kuulisin mielelläni niiltä, jotka pelasivat noita pelejä =).

McMahon-ryhmät eivät tainneet muodostua huippuryhmän ulkopuolella periatteella kaksi luokkaa pisteryhmässä. Jos näin ei olisi tehty, ei tuollaisia pelejä olisi tullut. Minusta on parempi, ettei sellaisia parituksia tulisi, joissa luokituserot ovat liian suuret. Tietysti voi aina tulla jättiyllätyksiä, mutta kyllä kai yleensä ottaen turnauspeleistä kannattaa tehdä mahdollisimman mielenkiintoisia.

Pientä McMahon-ryhmien määrää voi tietysti perustella sillä, ettei näin tehdessä parituksista tule liian deterministisiä. Mielestäni on kuitenkin tärkeämpää, että peleistä tulee mielekkäitä. Siksi pitäisi perustella huolellisesti että 1) parituksista todella tulee verrattaen ennalta-arvattavia ja 2) jos niin käy, se on ongelmallista. Takapotkussa oli tällä kertaa 61 pelaajaa. Luokitusjakauma oli varsin tiheä. Ilmoittautuneiden listasta nopealla vilkaisulla käy ilmi, että kullakin luokituksella pelaavia oli noin 3-5. Kun kierroksia on viisi, korkeintaan muutaman kiven vahvempia tai heikompia pelaajia pitäisi riittää kaikille.

-- Markku Jantunen, 17.2. 2003

Vääntelin tuloslistaa taulukkolaskentaohjelmalla, ja McMahon-ryhmiä näytti olevan 7, kaksi luokitusta samassa ryhmässä - lukuunottamatta kärkiryhmää, loppupäätä sekä ryhmiä 6-8 ja 11-13 kyuta. Muutoksella 6-7 jne. olisi silti ollut hyvä mahdollisuus neljä peliä voittaneilla 8-9 kyun pelaajilla päästä mittelemään kärkiryhmän jäsenten kanssa, joten tuskin se siitä oli kiinni. Ehkäpä muut parituksille asetetut rajoitteet vaikuttivat tuollaisten syntymiseen? Kannattaa muuten katsoa turnauskuvista se kuva, jossa toimitsijat katsovat huuli pyöreänä "mitä ihmettä tämä paritusohjelma tekee?"

Samaan aiheeseen liittyen: turnausesitteessä oli teksti "Olen (5k/10k/15k). Miksi kannattaisi tulla danien teurastettavaksi?", jonka paikkansapitävyyttä Falla epäili ennen turnausta. Eiköhän hän ainakin ole nyt tyytyväinen :-)

-- Antti Holappa, 17.2. 2003

Kolmen luokan levyiset ryhmät olivat liian leveitä.

Turnauksessa oli 9 kyu, joka voitti neljällä ensimmäisellä kierroksella kaksi 8 kyuta ja kaksi 9 kyuta. Sitten hänet paritettiin 2 dania vastaan. Hän hävisi ja sai korotuksen 8 kyuhun. Jos viimeisellä kierroksella olisi annettu joku 5-6 kyu, niin voiton mahdollisuus olisi ollut reaalinen, ja korotus isompi. Ainoastaan jos kaveri olisi voittanut 9,6,4 ja 2 kyun pelaajat peräkkäin, olisi ollut järkeä antaa danpelaaja vastaan.

Mainittakoon, että turnaus oli yleisesti ottaen hyvin onnistunut.

Matti_Siivola, 17.2.2003

Antti on oikeassa siinä, että ryhmiä oli seitsemän. Oli tarkoituksellista yhdistää (pääsääntöisesti) kaksi luokitusta yhdeksi MM:ksi, mutta tietty jos olisin tiennyt miten isoja ongelmia kolmen ryhmän yhdistämisestä tulee, en sitä olisi tehnyt. Gerlachin ohjelmaparka meni kolmannella kierroksella täysin sekaisin, yrittäen kaikin mahdollisin keinoin parittaa 7-12 kiven tasoerojen yli, jotka fiilikset kuvastuvatkin erinomaisen hienosti tässä kuvassa. Emme olleet uskoa silmiämme, ja lopulta asiasta selvittiin vain parittamalla useampi peli käsin. Koska kertaalleen jouduttiin repimään paritus alas -- kierros myöhästyi onneksi vain 15 minuuttia -- ohjelmaan ei enään ollenkaan luotettu vaan kaikki loput paritukset tarkastettiin kokonaan, ja korjattiin niiltä osin kuin tarpeelliseksi katsottiin, ennen parituksen julkistamista.

Markun viimeisen kierroksen peli Lassen kanssa ei suinkaan ollut täysi yllätys, paritusta syynätessä huomattiin että siinä on neljä voittoa vastaan yksi voitto. Jan oli juuri edellisellä kierroksella näyttänyt ettei 2 danin rökittäminen ole suuresta tasoerosta huolimatta mitenkään mahdotonta -- Jan hävisi yli 50 pistettä edellä ollessaan mokatessaan ajankäytön tappo-byoyomissa -- joten Lassellekin päätettiin antaa mahdollisuus.

Antti on edelleen oikeassa siinä, että suurten tasoerojen paritukset olivat osin etukäteen harkittu juttu. Muun muassa Fallan urputus siitä, ettei 5 kyu pääse danien tapettavaksi aiheutti sen, että huomattava määrä "ylisuuria" tasoeroja hyväksyttiin. Asia kerrottiin kyllä etukäteen, vaikka se tosiasiassa saattoikin sitten olla yllätys osallistujille. Toisaalta tuo oli hyvä juttu, turnauksessa oli poikkeuksellinen määrä pelejä jossa heikompi pelaaja voitti suuresta tasoerosta huolimatta, eikä näitä luultavasti olisi toisenlaisella MM-askelluksella nähty.

Korotuksista voi toki olla useampaakin mieltä, mutta tuon Matin mainitseman 9 kyun neljä voittoa, ensin samanvahvuisista ja sitten pykälää vahvemmista, antaa kyllä aihetta vakavasti harkita korotusta. Antaako se aihetta marssittaa pelaaja haastamaan 2-dan on kokonaan toinen juttu, ja jos Markku tai Lasse on pahoillaan tuosta parituksesta, heille siitä anteeksipyyntö. Toisaalta taas turnauksesta saatiin huomattavasti enemmän luokitusmateriaalia kuin normaaliparitteisesta olisi saatu, jonka arvioin näkyvän korotusten määrässä.

Yhtä kaikki, ainakin meikäläisen mielestä turnaus täytti liki kaikki asetetut tavoitteet, ja esitänkin Jannelle ja Jarille suuren kiitoksen hyvin hoidetusta hommasta.

-- ObOlli 17.2.

Näin ulkopuolisin silmin Takapotkuturnaus oli todella onnistunut. Onnittelut organisaattoreille, jotka menestyivät hullussa ideassaan. Kyseessähän oli suurin (ja tasaisin) suomalainen turnaus kautta aikojen ja parituksessa Gerlachin ohjelmaa käytettiin taiteen rajaa hipoen. Kärkipään taistelu turnausvoitosta oli jännittävää ja tulos rehti ensimmäisen sijan jakaminen...

McMahon-järjestelmästä saa aina aikaiseksi kritiikkiä, mutta lienee turhaa jossitella 9k:n korotuksilla ja mahdollisilla menetetyillä parituksilla. Korottakaa kerhoillassa lisää, jos on tarpeen. Voisin myös huomauttaa, että 2d:n vastus tässä turnauksessa ei ollut mitenkään maagista, katsoen saavutettuja sijalukuja 9. ja 10. Siellä oli pari kovempaa 3 kyutakin ylempänä listalla.

Olkaa hyvät ihmiset välillä tyytyväisiä, että go-elämä kukoistaa ja turnauksiin tulee väkeä pohjoisesta, etelästä, idästä, lännestä ja siltä väliltäkin.

-- Vesa 18.2.

Vastauksena Ollille: en ollut erityisen pahoillani saadessani Lassen vastustajakseni, joten anteeksipyyntö on tarpeeton. Lasse on selvästi vahvempi kuin 9 kyu eikä hänen päihittämisensä ollut mikään täysi itsestäänselvyys. Parituskin onnistui turnauksessa kokonaisuutena arvioiden ihan tyydyttävästi, vaikka siinä ehkä säädön varaa olikin.

Vesalle sanoisin, että 2 danit eivät olleet tosiaan tässä turnauksessa maagisen kovia verrattuna muihin. Toisaalta en liioittelisi heidän osuuttaan asiaan. Itse pärjäsin Euroopan go kongressissa viime vuonna aivan kunniallisesti 2 daniksi. Tulokseni oli 2d - 2/4, 1d - 2/4, 1k - 1/1 ja 3d - 0/1 eli hyvin lähellä odotusarvoa. Lisäksi viiden kierroksen McMahon-turnauksen erottelukyvyn takia kärjen alapuolisiin sijoihin satunnaisilla tekijöillä on suurehko vaikutus. -- Markku Jantunen, 18.2. 2003

Luokituksista jauhaminen tuntuu leviävän joka sivulle.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että samaan aikaan Ruotsissa pelattiin Västerås Open, jossa oli 32 pelaajaa ja välillä 2 - 8 kyu oli 9 pelaajaa, ja McMahon porrastus oli pykälän välein. En kehota ottamaan mallia.

Suomalaiseen tapaan tulin kehuneeksi sanoja säästellen turnausta. vesa onneksi paikkasi puutteen ka olen samaa miletä turnauksen ansioista.

Minulle heräsi kuitenkin kysymys, mikä oli merkitys peleillä, joissa oli 7-10 kiven tasoero. Suurimmat jaetut korotuksen kun olivat 3 pykälää. Hyväkään turnaus ei ratkaise kaikkia ongelmia luokituksissa ja huonokin turnaus on parempi kuin ei turnausta lainkaan.

Matti_Siivola 18.2.2003