Mistä perustelut sille, että kirjakielessä go-sanan taivutusmuodoissa ei ole pitkää vokaalia go, goon, goosta, goohon vaan lyhyt go, gon, gosta, gohon?? Ja kuoleeko go-yhteisö, jos me kirjotetaan se omissa dokkareissaimme pitkänä? --Tii

Suomenkielessä ei taida olla sellaista sääntöä, että yksinkertainen loppuvokaali kahdentuu taivutettaessa, joten se ei siis kahdennu edes gossa. Vertaa samankaltaisiin esimerkkeihin: Pon suisto, gnun sarvet tai Gun tesuji. Näissä vokaali myös ääntyy pitkänä mutta kirjoitetaan lyhyenä. --Vesa

Suomi on siitä mukava kieli, että siinä foneemiperiaate on säilynyt hyvin vahvana, paljolti sen ansiosta, että sen oikeinkirjoitus uusiutuu kiitettävän nopeasti. Muutokset eivät tietenkään tapahdu yhtäkkiä (ei siis enää "yht'äkkiä" saati "yhtä äkkiä") mutta muutosvastarinta ei vanhojenkaan sanojen kirjoitusasun kohdalla varmaankaan kestä sukupolvea kauempaa. Jos siis aloitamme (sellaisten sanojen harvinaisuuden vuoksi kielestämme puuttuvan) painollisen tavun lyhyeen vokaaliin päättyvien lainasanojen taivutussäännön lobbaamisen nyt, ja niinhän tässä taisin juuri tehdä, sellainen sääntö on oikeinkirjoitusoppaassa viimeistään 2030 (Virallinen Ennuste, jonka tarkkuutta ei ole syytä epäillä). Siihen asti ainakin pedattisempien lienee syytä ajatella, että pelimme suomenkieliseksi nimeksi valittiin aikanaan "goo", että sen taivutukset ovat suomen sääntöjen mukaisia, ja että sen Virallinen Oikeinkirjoitusasu "Go" on otettu käyttöön vain perusmuodossa, jossa tuon sanan voi ulkomaaneläväkin tunnistaa. Ei tietenkään ole kiellettyä kirjoittaa gosta, mutta koskapa jokaisen tätä lukevan ajatus katkesi tuossa välittömästi ennen edellistä pilkkua, pidettäköön goosta kirjoittamista suositeltavampana. --Bass

Mielestäni ei ole syytä ruveta keksimään omia kirjoitussääntöjä. Suomessa ei ole lainkaan harvinaista, että kirjoitusasu ja ääntäminen poikkeavat toisistaan (esim. hernekeitto, kenkä, ajattelepa). Vesan perustelut gon taivuttamisesta ovat täysin päteviä. --Antti S.

Lisään minäkin lusikkani tähän soppaan: jos go olisi rantautunut suomeen jo kauan sitten, se ilman muuta kirjoitettaisiin kahdella o:lla ja taivuttaminen olisi helppoa. Mutta kun se ei valitettavasti rantautunut, niin kannatan oikeinkirjoituksessa lyhyttä muotoa. Sinänsä mielenkiintoinen ajatusleikki on, mitä olisi tapahtunut, jos peli tosiaan olisi tullut tänne jo aiemmin ja g luonnollisesti olisi korvautunut k:lla aiheuttaen epämiellyttävän homonymian. JaakkoSärelä

On sanoja, joissa yksinkertainen loppuvokaali kahdentuu, esim. huone -> huoneessa. Näissä tosin partitiivi muodostetaan aina päätteellä -tta, kun taas gootta kuulostaa abessiivilta (ilman go:ta) eikä partitiivilta (vrt. huonetta). Siksi go ei kuulu tähän sanaluokkaan.

Joa goon oo kirjoitettaisiin pitkänä, sana putoaisi luontevasti samaan taivutusryhmään kuin maa tai syy, ainoana poikkeuksena nominatiivimuoto. Vaihtoehtoina siis on

• go on sana, jossa nominatiivi on epäsäännöllinen (Tiin ehdotus)
• go on sana, joka kirjoitetaan ja lausutaan eri tavalla (Vesan ehdotus)

28.4.2007 kuffis

Liekö ylläolevan taulukolla muita tarkoitusperiä kuin gon kaksoisvokaaliversion propagandistinen iskostaminen wikin lukijakuntaan? Suomen kielessähän on 15 sijamuotoa, ja näkisin mielelläni taulukossa taivutetun myös läheisen verrokkisanan gnu (ja "parinsa" muu) sekä go-mestarin Ma Xiaochunin sukunimen.

Ei kai gon taivuttaminen lyhyenä ääntämyksestä huolimatta ole niin ylivoimaista, edes sukupolvelle, joka ääntää tikapuut lädderina ja yhdet kyut ykskoina. -- Vesa 29.4.2007