Mistä perustelut sille, että kirjakielessä go-sanan taivutusmuodoissa ei ole pitkää vokaalia go, goon, goosta, goohon vaan lyhyt go, gon, gosta, gohon?? Ja kuoleeko go-yhteisö, jos me kirjotetaan se omissa dokkareissaimme pitkänä? --Tii
Suomenkielessä ei taida olla sellaista sääntöä, että yksinkertainen loppuvokaali kahdentuu taivutettaessa, joten se ei siis kahdennu edes gossa. Vertaa samankaltaisiin esimerkkeihin: Pon suisto, gnun sarvet tai Gun tesuji. Näissä vokaali myös ääntyy pitkänä mutta kirjoitetaan lyhyenä. --Vesa
Suomi on siitä mukava kieli, että siinä foneemiperiaate on säilynyt hyvin vahvana, paljolti sen ansiosta, että sen oikeinkirjoitus uusiutuu kiitettävän nopeasti. Muutokset eivät tietenkään tapahdu yhtäkkiä (ei siis enää "yht'äkkiä" saati "yhtä äkkiä") mutta muutosvastarinta ei vanhojenkaan sanojen kirjoitusasun kohdalla varmaankaan kestä sukupolvea kauempaa. Jos siis aloitamme (sellaisten sanojen harvinaisuuden vuoksi kielestämme puuttuvan) painollisen tavun lyhyeen vokaaliin päättyvien lainasanojen taivutussäännön lobbaamisen nyt, ja niinhän tässä taisin juuri tehdä, sellainen sääntö on oikeinkirjoitusoppaassa viimeistään 2030 (Virallinen Ennuste, jonka tarkkuutta ei ole syytä epäillä). Siihen asti ainakin pedattisempien lienee syytä ajatella, että pelimme suomenkieliseksi nimeksi valittiin aikanaan "goo", että sen taivutukset ovat suomen sääntöjen mukaisia, ja että sen Virallinen Oikeinkirjoitusasu "Go" on otettu käyttöön vain perusmuodossa, jossa tuon sanan voi ulkomaaneläväkin tunnistaa. Ei tietenkään ole kiellettyä kirjoittaa gosta, mutta koskapa jokaisen tätä lukevan ajatus katkesi tuossa välittömästi ennen edellistä pilkkua, pidettäköön goosta kirjoittamista suositeltavampana. --Bass
Mielestäni ei ole syytä ruveta keksimään omia kirjoitussääntöjä. Suomessa ei ole lainkaan harvinaista, että kirjoitusasu ja ääntäminen poikkeavat toisistaan (esim. hernekeitto, kenkä, ajattelepa). Vesan perustelut gon taivuttamisesta ovat täysin päteviä. --Antti S.
Lisään minäkin lusikkani tähän soppaan: jos go olisi rantautunut suomeen jo kauan sitten, se ilman muuta kirjoitettaisiin kahdella o:lla ja taivuttaminen olisi helppoa. Mutta kun se ei valitettavasti rantautunut, niin kannatan oikeinkirjoituksessa lyhyttä muotoa. Sinänsä mielenkiintoinen ajatusleikki on, mitä olisi tapahtunut, jos peli tosiaan olisi tullut tänne jo aiemmin ja g luonnollisesti olisi korvautunut k:lla aiheuttaen epämiellyttävän homonymian. JaakkoSärelä
On sanoja, joissa yksinkertainen loppuvokaali kahdentuu, esim. huone -> huoneessa. Näissä tosin partitiivi muodostetaan aina päätteellä -tta, kun taas gootta kuulostaa abessiivilta (ilman go:ta) eikä partitiivilta (vrt. huonetta). Siksi go ei kuulu tähän sanaluokkaan.
Joa goon oo kirjoitettaisiin pitkänä, sana putoaisi luontevasti samaan taivutusryhmään kuin maa tai syy, ainoana poikkeuksena nominatiivimuoto. Vaihtoehtoina siis on
- go on sana, jossa nominatiivi on epäsäännöllinen (Tiin ehdotus)
- go on sana, joka kirjoitetaan ja lausutaan eri tavalla (Vesan ehdotus)
sijamuoto | maa | go | |
---|---|---|---|
nominatiivi | maa | go | |
genetiivi | maan | goon | |
partitiivi | maata | goota | |
essiivi | maana | goona | |
translatiivi | maaksi | gooksi | |
inessiivi | maassa | goossa | |
elatiivi | maasta | goosta | |
illatiivi | maahan | goohon | |
adessiivi | maalla | goolla | |
ablatiivi | maalta | goolta | |
allatiivi | maalle | goolle | |
abessiivi | maatta | gootta |
28.4.2007 kuffis
Liekö ylläolevan taulukolla muita tarkoitusperiä kuin gon kaksoisvokaaliversion propagandistinen iskostaminen wikin lukijakuntaan? Suomen kielessähän on 15 sijamuotoa, ja näkisin mielelläni taulukossa taivutetun myös läheisen verrokkisanan gnu (ja "parinsa" muu) sekä go-mestarin Ma Xiaochunin sukunimen.
Ei kai gon taivuttaminen lyhyenä ääntämyksestä huolimatta ole niin ylivoimaista, edes sukupolvelle, joka ääntää tikapuut lädderina ja yhdet kyut ykskoina. -- Vesa 29.4.2007
Sanan "go" taivutuksessahan ei ole mitään vaikeaa, toki jokainen kerhossa käynyt tietää pelanneensa "goota", eikä esimerkiksi "gota" tai "gouta". Kysymys on vain siitä, haluammeko kirjoittaa eri tavalla kuin sen taivutamme, niin että esimerkiksi vain netissä pelaaville tai ainoastaan satunnaisen lehtiartikkelin lukeneille jäisi mahdollisimman suuri erehtymisen mahdollisuus. (Ensimmäistä mainitsemaani virheen muotoa en ole kuullut ääneen lausuttuna kuin kerran, jälkimmäiseen törmää vähintään kerran kvartaalissa.)
On erinomaisen vaikeaa keksiä mitään ihmisryhmää, joka millään tavalla kärsisi siitä, että taivutusmuotojen virallinenkin kirjoitusasu olisi sama kuin äänneasu, etenkin jos huolehdittaisiin siitä, että jokaisessa go-aiheisessa artikkelissa mainittaisiin pelin nimi perusmuodossa vähintään kerran.
-- Bass 2007-04-30
Siitä on vaikea huolehtia, koska go mainitaan silloin tällöin muistakin asioista kertovissa artikkeleissa. Minusta on huomattavasti yksinkertaisempaa ja helpommin omaksuttavaa, että gota taivutetaan samoin kuin kaikkia muitakin lyhyenä kirjoitettavaan mutta pitkänä äännettävään vokaaliin päättyviä sanoja. Jos nimenomaan tavoittelee puhekielisyyttä (Goonpellaajat), niin saa tietysti kirjoittaa minun puolestani miten tahtoo. -- Antti S. 3.5.2007
Oulun Goonpellaajat on erisnimi, joka kirjotetaan erisnimen antajien haluamalla tavalla. Siitä ei siis ole mitään epäselvyyttä.
Alkuperäisessä kysymyksessäni tarkoitin kirjakieliseen tekstiin (toimintasuunnitelma ja -kertomus, mainokset) tulevien go -sanojen muotoja/taivutusta. Esimerkiksi yleissana goonpelaajat vai gonpelaajat (golaudan ja gokivien kirjoitusmuoto on selkeä, koska niissä goota ei taivuteta.) Minä kirjoittaisin goon myös kirjakielisessä tekstissä taivutusmuodoissaan pitkällä oolla ja kyselin perusteita sille miksi se FAQ:ssa on kehoitettu kirjoittamaan lyhyenä.
(Pon suisto ja Gun tesuji ovat muuten myös erisnimiä, jotka ymmärtääkseni taivutetaan aina lisäämällä pääte suoraan nimeen sellaisenaan. Ainoa alkuperäisistä esimerkeistä minua vakuuttava oli gnun sarvet.)
--Tii 3.5.2007
Gnu tukee myös Bassin argumenttia, koska sillä on myös kirjoitusasu gnuu. En tiedä kumpaa kirjoitusasua nykyään suositellaan. Valitettavasti minulla minulla ei ole täällä Saksassa yhtään suomen kielen perussanakirjaa. WSOY:n suomi-saksa-suomi-sanakirjassa (2006) saksan Gnu on suomeksi gnuu. Wiktionaryssa se taas kirjoitetaan suomeksi muodossa gnu.
-- Antti Tarvainen 7.5.2007
Korpelakin näköjään tuntee muodot gnuu ja goo.
-- dantti 7.5.2007
Korpela nimenomaan kai kannattaa lainojen suomenasuistamista (esim. internetti). Näin ei kuitenkaan yleisesti tunnu enää tapahtuvan, päinvastoin. Suurempi osa ihmisistä esim. kirjoittaa maili meilin sijaan. Suomalaisten kieltentuntemus on ilmeisesti sen verran laajaa, että vieraskielisten sanojen kirjoitusasun suomalaistamista ei juuri enää tapahdu. Nähtäväksi jää, millaiseksi käytäntö muodostuu, mutta suurin osa gonpelaajista on varmaan tottunut kirjoittamaan gon yhdellä o:lla ja silloin ei mielestäni ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin taivuttaessa myös käyttää lyhyttä muotoa.
--Jaakko Särelä, 7.5.2007
Itse kirjoitin ennen go, mutta asian tultua esille näissä keskusteluissa vaihdoin kirjoitusasun itseäni enemmän miellyttävään goohon. Miellyttävyys ennen "järkevyyttä"!
-- dantti
Pitkää muotoa on nyt todistettavasti käytetty taivutuksissa mediassa.
--Jaakko Särelä, 11.5.2007
Gnuu kirjoitetaan suomeksi gnuu. Gnu-muotoa ei sanakirja tunne. (Suomen kielen perussanakirja 2. painos (2004), s. 149)
-- Antti Tarvainen, 2008-08-16