12.10.2013 pidettävään Suomen go liitto ry:n syyskokoukseen on tullut kolme ehdotusta SM-karsintasysteemiksi. Viime kevätkokouksessa siis päätettiin muuttaa karsintasysteemiä, siten ettei karsinnassa ole kahta vaihetta. SM-sarjaa tai finaalia ei päätetty muuttaa.

Boshi ry:n ehdotuksessa olisi yksi kaikille avoin karsintaturnaus eli II-karsinta poistuisi.

Dango ry:n ehdotuksessa I-karsinta poistettaisiin ja pelaajat kakkoskarsintaan valittaissin edellisen SM-turnauksen ja muiden isojen turnausten kärjestä.

OGP:n ehdotuksessa poistettaisiin molemmat karsinnat ja viisi pelaajaa SM-sarjaan valittaisiin suomalaisiin turnauksiin perustuvan pistesysteemin perusteella.

Boshin ehdotus on liitteenä. Asianomaiset voivat laittaa muitakin ehdotuksia mukaan.

Mielestäni systeemi on epätasapainossa jos, siinä on monta vaihetta pienelle määrälle pelaajia, mutta ei isolle joukolle. Pidän Boshin ehdotusta tasapainoisimpana, Dangon ehdotus on välimaastossa ja OGP:n ehdotus epätasapainoinen.

Ensimmäiset SM-turnaukset 1981-85 pelattiin yhdessä turnausryhmässä. 1986 pelattiin kahdessa ryhmässä, mutta karsintaa ei ollut. 1987 alkaen on pelattu SM-karsinnat. Turnauksen viimeiseen vaiheeseen osallistumiseen on aina vaadittu jäsenyys (ennen liiton perustamista HGK:n). Aluksi karsintaan ei vaadittu jäsenyyttä, mutta pikkuhiljaa (vuosien työllä) päästiin tilanteeseen, jossa jäsenyys vaadittiin.

Kyse on nyt siitä, miten liitto ratkaisee jäsenyyden vaatimisen eri systeemivaihtoehdoissa. Jos jäsenyys vaaditaan vasta SM-II-karsinnassa tai vasta SM-sarjassa, keskisuuren tai ison joukon pelaajia motivaatio olla liiton jäseninä laskee. Tässä tapauksessa tulisi jäsenyys vaatia tai ainakin tarkastaa pelaajilta, jotka osallistuvat turnauksiin, jotka on kytketty SM-systeemiin. Pelaajat, jotka eivät ole jäseniä ohitettaisiin systeemissä. Jäsenyyksien tarkempi kontrolli vaatii liitolta lisää työtä. Jäsenkontrolli voidaan tietysi jättää vähälle, mutta siitä seuraa jatkossa liiton jäsenmäärän lasku. Lasku näkynee ensimmäiseki kerhoissa, joilla on vähän itsenäistä toimintaa, ja jotka pääasiallinen funktio on välittää liiton jäsenyyttä.

--Matti 2013-10-03

Eikös liitolla ole rahaa, vaikka lampaat söisi? Pari jäsenmaksueuroa enemmän tai vähemmän ei voi olla syy jyrätä muuten parhaaksi koettu systeemi. Ylipäänsä en ymmärrä, kuinka tärkeää on sellaisten jäsenkerhojen hengissä pitäminen, jotka keskittyvät liiton jäsenyyden välittämiseen todellisen gon edistämisen sijaan.

-- Jaakko Virtanen 3.10.2013

On tuokin yksi ajattelutapa, että jäsenkato ei haittaa, jos liitolla on rahaa. Onpahan vähemmän väkeä sitä jakamassa. Minun mielestäni jäsenet ovat kuitenkin liitolle tärkeämpi kuin raha. Kerhoja on monenlaisia. Jotkut lähinnä välittävät liiton jäsenyyksiä. Toiset ilmoittavat liitolle vain osan jäsenistään ja maksavat näistä jäsenmaksun. Jotkut ilmoittavat kaikki jäsenensä liitolle. Jos systeemin muuttuessa jäsenyysvaatimukset vähenevät, niin se näkyy pidemmän päälle vähenevinä jäsenmäärinä.

"Kuinka tärkeää on sellaisten jäsenkerhojen hengissä pitäminen, jotka keskittyvät liiton jäsenyyden välittämiseen todellisen gon edistämisen sijaan? " Jos tuollainen kerho kuolee, osa jäsenistä varmaan hakeutuisi toisiin kerhoihin tai liiton henkilöjäseniksi, mutta osa ei. Liitolla lienee vähemmän vaivaa pitää yhtä jäsenkerhoa jäsenenä kuin liutaa henkilöjäseniä.

Yhdistystoiminnassa on periaatteena, että yhdistyksen asioihin vaikuttavat yhdistyksen jäsenet, eivät ulkopuoliset. OGP:n ja Dangon esityksissä on joukko turnauksia, joista saa paikkoja tai pisteitä. Ulkopuolisten vaikutus minimoitaisiin vaatimalla kaikissa noissa turnauksissa liiton jäsenyys. Ulkomaalaisten suhteen tämäkään ei oikein käy päinsä. Toinen mahdollisuus on sallia ulkopuolisten pelata, mutta jättää heidät ilman paikkoja ja pisteitä.

OGP:n ehdotuksessa on epäkohtana epäjatkuvuuskohdat. Pahin on välillä 9 tai 10 pelaajaa. Go Hanko -turnauksessa oli 2011 pelaajia 12. Pelaaja saattaa joutua arpomaan lähteäkö vai ei, kun ei tiedä, saako turnauksesta pisteitä.

Toinen kysymys on, että voiko muutaman päivän varoitusajalla polkaista turnauksen pystyyn ja saada sen mukaan. Ajatellaanpa, että ennalta ilmoitettujen turnausten jälkeen jossakin kerhossa havaitaan, että oma pelaaja on muutaman pisteen päässä paikasta. Tällöin voisi tulla mieleen, että järjestetäänpä turnaus, että kaveri pääsee SM-sarjaan, mutta ei kerrota (ajoissa) pahimmalle kilpailijalle. Yksi ratkaisu voisi olla, että siirretään Korean Ambassador's Cup alkusyksyyn, ja kiinnitetään se viimeiseksi pisteturnaukseksi.

Nykyistä systeemiä kehitettäessä otettiin se kanta, että pelaajat SM-sarjaan tulevat yhdestä putkesta (vaihtoehtojakin oli). Jos esimerkiksi vahva pelaaja palaa Japanista opiskeltuaan siellä, mutta kaudessa ei ole tarpeeksi turnauksia jäljellä, hän ei ehdi tienata riittävästi pisteitä saadakseen paikan SM-sarjaan.

Jos liiton kontolle halutaan jättää vain kaksi SM-osaturnausta, niitä ei mielestäni kannata järjestää kuudelle ja kahdella pelaajalle. Kun kuuden pelaajan SM-sarja ensi kerran pelattiin Suomessa oli neljä dan pelaajaa, ja toisen vuonna viisi. Nyt meillä on toista sataa dan pelaajaa. Yksi mahdollisuus lopputurnaukselle olisi pelata kaksi rinnakkaista kuuden pelaajan sarjaa (A ja B) ensimmäisenä viikonloppuna. Kaksi, kolme tai neljä parasta kummastakin sarjasta pääsisi jatkoon mukanaan pisteet keskinäisistä peleistä. Toisena viikonloppuna jatkoon pääsijät pelaisivat A- ja B-sarjan pelaajat vastakkain, jolloin näille saadaan täydellinen sarja. Tämän jälkeen on vielä aikaa pelata muutama peli mestaruuden ratkaisemiseksi.

--Matti 2013-10-04