Rauli Ruohonen, Jyväskylästä kotoisin oleva PoGolainen 2 kyu, joka ei tajua Goosta hölkäsen pöläystä. Aloittanut ammoisina aikoina (syksy '99), pitänyt pitkän japaninopiskelutauon (n. 3v) ja nyt taas (ehkä?) alkanut aktivoitua. Koska käyttää nikkejä Iruka(海豚) ja Azarashi, tunnetaan siellä sun täällä irukana, azana, delfiininä, merisikana, sashimina, ja ties minä muina väännöksinä.

Hyödyllistä#

Pro games#

• GoBase Repository

Problems#

• GoBase
• GoProblems
• Hitachi Weekly
• GoTools Daily
• More Problems

Misc#

• Go Tools

Asenne pelaamiseen#

Liian usein olen kuullut ihmisten valittavan (erit. irkissä), tähän tyyliin: "Olin voittanut ihan pystyyn, mutta sitten se damentäyttövaiheessa rupes pelaa ihan älyttömiä mun alueelle, ja sit hävisin. Kamalan ärsyttävää tuollainen, en kyllä enää ikinä pelaa sitä pelaajaa vastaan." Lisäksi Tampereen Manifestissa sanotaan seuraavaa:

Pyrin ensisijaisesti jokaisessa pelissäni itseni sekä vastustajani yhteiseen hyötyyn. Iloitsen jokaisesta voitostani ja opin jokaisesta tappiostani. Tätä samaa toivon myös vastustajaltani. En yritä tarkoituksella häiritä vastustajaani, vaan annan hänelle mahdollisuuden hyvään peliin ja oloon.

Tämä on sinänsä ihan hyvän kuuloista, mutta käytännössä tätä näytetään soveltavan siten, että jos vastustaja tekee tiettyjä asioita, niin häneltä tulkitaan puuttuvan kunnioitusta valittelijaa kohtaan tai hänen sanotaan pilaavan kauniin pelin epäurheilijamaisella käytöksellä. Näihin asioihin kuuluvat ainakin seuraavat:

• "Liian helppojen" trikkiyritysten pelaaminen, koska se aliarvioi vastustajaa (erityisen suututtavaa, jos silti menee siihen trikkiin vaikkapa aikapulan vuoksi)
• Sellaisten alueiden invasiointi, joissa eläminen näyttää täysin mahdottomalta (erityisen rumaa, jos siellä sitten vielä elää)
• Yritys voittaa ajalla (erityisesti jos onnistuu)
• Pelin jatkaminen kamalan mokan jälkeen (varsinkin jos sitten vielä voittaa)
• Liiallinen miettiminen aikapelissä, koska ei niin kauan jaksa keskittyä ja sitten tulee tylsistymisyyttään mokattua, ja sitäpaitsi se oli perässäkin (ne aikarajat olivat vain ohjeellisia, paitsi jos minä joudun pulaan!)

Näkemys tämäkin, mutta itse pidän suvaitsemattomana, etten suorastaan epäkohteliaana ja epäkunnioittavana vastustajan valitsemaa pelaamistapaa kohtaan, jos esittää jotain ukaaseja, että kaikkien on nyt sitten ajateltava niin kuin ukaasin esittäjä haluaa.

Oma näkemykseni#

• Pelissä on kyse voitosta. Voiton ja häviön ero loppujen lopuksi määrittelee hyvän ja huonon siirron eron, eikä ilman sitä ole koko peliä. Voittokriteerien tulee olla selkeitä, koska muuten koko pelaamiselta menee pohja. Kyse on taitolajista, jossa kaikki peliin kuuluvat keinot ovat sallittuja. Selityksissä aina löytyy, mutta Korpela on väsymätön vastaaja.
• Kello kuuluu peliin. Aikaraja on aina, viimeistään pelaajien elinvuosien rajallisuus varmistaa tämän. Molemmat pelaajat hyväksyvät aikarajat, ja sen jälkeen ne kuuluvat pelin sääntöihin: aikarajan ylittyminen on yksi tapa hävitä peli. Ajankäytön hallinta on pelitaidon osa, ja laudalla voi hyvinkin tehdä virheen yrittämällä välttää aikahäviötä. Voitto on voitto, oli se sitten turskis, murskis, 5.5 pistettä, 0.5 pistettä tai aikavoitto.
• Vastustajalla ei ole merkitystä. On ihan sama kuinka vahva vastustaja on, tai millainen pelityyli hänellä on (vaikka se sitten kuinka hivelisi vastakarvaan fiinejä Go-nautintohermoja). Tavoitteena on oppia pelaamaan ketä tahansa vastaan hyvin. Jos vastustaja tekee jotain rumaa (järjetön invaasio, hölmö trikki, poikkeama josekista, yms), oikeus vähätellä sitä yritystä tulee vasta sitten, kun oikeaa vastausta ei edes tarvitse miettiä. (sen vähättelyn voi sitten jättää väliinkin, ei saa kiusata heikompia) Muuten on vielä opittavaa. Jos häviää, oppii jotain heikkouksistaan. Vai onko kyseessä "liian helppo" asia -- niin helppo, ettei sitä tarvitse opetella ja osata?
• Voitolla ei aina ole niin väliä. Oppiminen on tärkeää, eikä jokaisen pelin voitolla ole niin merkitystä, jos oppii jotain uutta. Pelkästään yrittämällä pelata siirtoja, joita ei kadu heti pelin jälkeen ("halusinkin tietää, mitä vikaa siinä on"), oppiminen ja tuloksetkin voivat olla parempia. Toki pelissä on periaatteessa kyse vain ja ainoastaan voitosta, niin kuin siinä on myös kyse vain ja ainoastaan kivien elämisestä, mutta kummankin liian suoraviivaisesta tuijottamisesta koituu harmia omalle pelille.

Toki vastustajaa voi häiritä peliin kuulumattomilla keinoilla (servereillä esim. undon kinuaminen, pakeneminen, pisteenlaskussa pelleily, yms.) Näitä en toki suvaitse. Myöskin ilman byo-yomia damejen täytön jälkeen kymmenien siirtojen järjetön pelleily ei kuulu asiaan, mutta vain siksi, että sen testaaminen, riittääkö vastustajalla aikaa latoa 500 kiveä lautaan vai ei, osoittaa lähinnä huonoa huumorintajua epävirallisissa peleissä ja virallisemmissa tuomareilla voi olla jotain sanottavaa asiasta. Normaalisti ongelmia ei synny, mutta jos hassusti käy niin aina voi pelata seuraavan pelin byo-yomin kanssa (kanadalainen on ihan kätevä missä vain).

Muita näistä periaatteista seuraavia omituisia(?) mielipiteitäni on esimerkiksi se, että jos vastustaja serverillä "huijaa" käyttämällä vaikkapa josekikirjaa, lautaa tai vahvempaa pelaajaa apuna (tai on itse ns. "sand bagger"), minä olen vain tyytyväinen, paitsi ehkä jos pelaan tasoitus- eli opetuspeliä valkeana. On aivan sama, mistä vastustajani vahvuus tulee; minähän siitä edun saan, jos hän onkin tavallista vahvempi.

Eli jos vastustaja pelaa jotakin "epäurheilijamaista", joka uhkaa tuhota tyytyväisyyden omaan peliin, sen tyytyväisyyden saa takaisin sillä, että käsittelee sen hyvin. Jos vastustaja oikeasti vain tuhlaa molempien aikaa, niin ei sitä vastaan tarvitse toiste pelata. Voi sitä yrittää hienovaraisia vihjeitäkin: eräskin damentäyttövaiheen jälkeen alueilleni pelaillut veikkonen otti vihdoinkin osuman Clue-kepistä, kun vastasin moisiin laittoihin pelaamalla sen alueille. Ovathan nekin tavallaan yhden pisteen miaita...

2 kyun taso (tai sen puute)#

Seuraavissa on tarkoitus osoittaa, että 2 kyu -luokituksen voi saada osaamatta yhtään mitään. Saa nähdä, onko seuraavan kerran kun luokituslistaa mulkaisen siellä luokitukseni kohdalla 4 kyu...

Tähän on kerääntynyt turhankin paljon sellaisia, jotka olen sitten kuitenkin voittanut (kuten Kare ja Holappa sanovat, en osaa luovuttaa ajoissa). Johtuu ihan siitä, että moiset jäävät paremmin mieleen.

Kuinka pahasti hävityn pelin sitten voi vielä voittaa? Näiden varoittavien esimerkkien pitäisi riittää osoittamaan, että 2 kyu -tasolla vaikka kuinka.

• Hämyisten HGK-jatkojen 3 kiven tasoituspeli goomikkoa (5 kyu) vastaan. Ajatus pelin aikana: "Mitä ne nauraa, oliko tossa kytkennässä muka jotain vikana?" Seuraavana iltana vihdoin tajusin, kun tilanteen pohjana oleva joseki palautti tilanteen mieleen.

• "Seki" nurkassa. "Mitä ihmettä se musta tuossa juoksee, miksei se tee silmiä nurkassa näin?" (en muista tilannetta oikeasti, vain tuon lopputulosmuodon nurkasta, mut ihan sama mistä tilanteesta se tulee) Tämä toigossa nähtyä ja ihmeteltyä. Kyseessä oli kai kahden kiven tasoituspeli, Gardan valkeana ja Antti Heinonen mustana. Kumpikin kyllä osasi tuon katsoa, vain minä en :-)

• "Äh, se kuoli!". Tasoituspeli KGS:ssä 4 kyuta vastaan. "Äh, nyt se tappo mun ryhmän, vaikka luulin, et se on elossa." Toinen valkean silmistä oli mielestäni valesilmä (en muista kumpi). Muut siirrot pelattiin myöhemmin, tenukoin kaikki sen enempää katsomatta, koska ajattelin ryhmän olevan jo kuollut.

• Murmeli. Tämä murmellus tapahtui HGK:ssa 2 kyuta vastaan. Heti siirron laudalle laitettuani tuli mieleen, että olikohan fiksua jättää noin paljon leikkauspisteitä ja pelata laskematta. Pari sekuntia laskettuani näin valoa tunnelin päässä, mutta se oli kohti tuleva juna.

• Melkein uhkaa leikata. Pitkä peli KGS:sä Einaria (1d) vastaan. Kyllä se melkein uhkaa leikata...

• Duh. Toinen hieno murmeli samaisesta pelistä Einaria vastaan. Miksi pelaan siirtoja, joista ajattelen "duh" 2 sekuntia sen jälkeen, kun ne ovat laudalla? Ja tässä pelissä ei ollut aikarajaa.

• Mutta tikapuu toimi! Turnauspeli Seppo Suorsaa (1d) vastaan. Dameni on tsumaroitu. Pelini on dame, olen tunaroinut.

• "Luova" siirto. Ei se joseki ole, mutta turnauspelissä 2 kyuta vastaan pelasin sen.
• Oululainen joseki. Tämä on 100% aitoa kamaa; varmistin vielä Oulun Antilta, että tämä on todellakin Pohjois-Suomesta. Pelasin tämän 3 kyuta vastaan turnauspelissä, jossa päätettiin JSM:n pöytäpaikkajärjestyksestä. Olin jopa laskenut, että suunnilleen näin siinä käy, mutta pelasin sen silti. Savun hälvettyä juolahti mieleen, ettei se ehkä sittenkään ollut niin hyvä ajatus.
• Eletään ympäröitynä. Turnauspeli 3 kyuta vastaan. Enpä ajatellut yhtään vastustajan siirtoa. Jurnutti.
• Kuollaan ympäröitynä. Turnauspeli 1 kyuta vastaan. Kyllä, se ryhmä kuoli. Kyllä, sillä olisi voinut tulla ulos. Tää on sitä 2 kyun tasoa.. Varsinkin jälkimmäisen diagrammin valkean siirrot suorastaan huokuvat pyhää viisautta.

• Korpelaa etsimässä. PoGo Openissa Antti Holappaa (2d) vastaan pelasin tämän mainion kikashisekvenssin, joka uhkaa leikata valkean kivet -- tai uhkaisi, elleivät merkityt kivet olisi vangittuja. Valkean tenukoidessa oikealle laidalle julma totuus valkeni siirrostani. Mutta voihan kikashi olla gotekin, voihan?
• Ei Näin. Samasta pelistä, täysin ajattelematta pelattu siirto. "Nurkkaa on kai pakko puolustaa, tuo on ilmiselvä siirto, joka tekee sen." Öh. Toi on kyllä elossa ilmankin...

Dia: Korpelaa etsimässä (W+11? W+4? jompi kumpi)