Olen shodan Helsingistä.

Aloitin pelaamisen kerhossa jo 90-luvun alkupuolella, lukioaikoina.

Ensimmäiset pelini pelasin jo aiemmin - yläasteella. Äitini osti minulle lahjaksi go-laudan Ranskassa käydessään, ilmeisesti täysin summamutikassa. Sattumalta osoittautui, että rinnakkaisluokkalaiseni Tapio Lampén osasi pelata - hänen isänsä oli ollut mukana suomalaisessa go-toiminnassa sen alkuhetkinä.

Harmittaa, että kadotin ne muutamat kifut, joita Tapion kanssa teimme sen aikaisista peleistämme. Ne olivat varsin kiehtovia.

Aktiivisuuteni gon suhteen on koko pitkän urani ajan vaihdellut suuresti. Välillä olen pitänyt hyvinkin pitkiä taukoja kerhoissa ja turnauksissa käymisessä.

Harvoin olen kuitenkaan ollut kokonaan pelaamatta. Ensisijaisesti olenkin panostanut siihen, että gossa hauskinta on juuri pelaaminen. Eniten olen pelannut Igs:ssä ja useimmiten pikapelejä - pikapelejä kun ehtii pelata useamman yhden illan aikana.

Opiskelumenetelmissäni ei juuri ole paljon kehumista - ne kun ovat varsin olemattomia. Olen toki käynyt läpi suurehkon määrän tehtäviä, josekeja, ammattilaispelejä ja niin edelleen. Oma tapani on, että en jaksa jäädä noita kovin kauan pohtimaan. Jos jokin ei aukea, jätetään se hautumaan (eli unohdetaan se).

Tällä hetkellä käyn varsin satunnaisesti pääkaupunkiseudun eri kerhoissa. Lisäksi minut tavoittaa usein Igs:stä (otso) tai Kgs:stä (tumpelo). Haastakaa minut pikapeleihin. Niihin löytyy useimmiten aikaa, myös tasoituksilla.