Helsinkiläinen 2 dan. Mustia ja valkeita nappuloita sitten joulukuun 2004. KGS:ssa ja Cyberorossa pyörin tällä hetkellä tunnuksella esidebob.

Purnaus turnauksittain tuoreimmasta vanhimpaan:

• SM-Sarja 2007 (2d): 5d- 3d- 3d+ 5d+ 3d+ = 3/5. Hienosti sujunut sarja. Pelit tuntuivat antoisilta ja mielekkäiltä väännöiltä. Tavoitteena oli lähteä pelaamaan tosissaan jokaisen pelin voitosta turistileimaa välttäen, minkä onnistumisesta olen erityisen iloinen. Edessä on vielä playoffpeli finaalipaikasta, mutta joka tapauksessa vähintään kolmas sija eli paikka ensi vuoden sarjaan on varma.

• SM-II-Karsinta 2007 (2d): 2d+ 2d+ 3d- 3d+ 3d+ = 4/5. Suorastaan erinomaisesti sujunut turnaus, josta palkintona paikka SM-sarjaan. Ainut tappio tuli puolella pisteellä Karia vastaan. Pelasin koko turnauksen ajan mielestäni varsin vakaata peliä, enkä tehnyt lainkaan pelejä-häviäviä yksittäisvirheitä. Kari-peli tosin oli joidenkin siirtojen ajan melkoisen rumaa hapuilua, mutta kyllä siihenkin mahtui hyviä hetkiä. Erityisesti koko laudan pelini tuntuu kehittyneen: aiemmin ongelmana ovat olleet vastustajien suuret aluepotentiaalit, jotka vain ovat ilmestyneet näennäisen tyhjästä, mutta tässä turnauksessa moista ei sattunut. Saw 'em coming.

• Opiskelijoiden EM 2007 (2d): 3d+ 4d- 1d+ 1d- 2d+ 2d+ = 4/6. Mukava turnaus Tukholmassa, sijoitus viides. Selkeimpänä turnauksen pelejä yhdistävänä teemana oli kobayashi-fuseki, josta musta sai poikkeuksetta huomattavan edullisen tuloksen. Koin kobayashin ahdistavuuden vain kerran valkeilla, mutta jo se riitti vakuuttamaan siitä, että asiaa on syytä tutkia lisää.

• Joukkue-SM 2007 (2d): 2d- 2d+ 1d+ 5d+ = 3/4. Pelasin kakkospöytää turnauksen ja siten joukkuesuomenmestaruuden voittaneessa YliGo:n joukkueessa. Ensimmäisellä kierroksella YliGo päätyi 2-2-tasapeliin OGP:n kanssa. Oma pelini Janne Kössöä vastaan alkoi lupaavasti saadessani jonkin verran vahvuutta ja moyontyngän. Seuranneessa tappelussa jouduin kuitenkin antamaan liikaa periksi tehtyäni pari pahaa arviointivirhettä. Entisen moyoni seinän kuoltua ei enää auttanut, vaikka tapoin toiselta puolelta lautaa muutaman kymmenen pisteen nurkan lähes ilman kompensaatiota, ja hävisin pelin noin 15 pisteellä. Toisella kierroksella Hayashia vastaan YliGo pelasi jälleen 2-2-tasapelin. Oma pelini Jaakko Virtasta alkoi lupaavasti Jaakon tapattaessa helponlaisesti ensin yhden laitaryhmän ilman kompensaatiota. Myöhemmin sain vielä kuolleilla kivillä höystetyn suuren kulman, mutta korvaukseksi siitä Jaakko sai sentään vahvan muurin. Tein syntyneeseen moyoon kaksi puoliheikkoa ("yksi varma silmä ja tilaa venkoilla") ryhmää tietäen voittavani pelin molempien eläessä, ja niin myös runsaan tunnin veivaamisen jälkeen lopulta tapahtui. Kolmannella kierroksella YliGo haki selkeän 4-0-voiton PoGosta. Oma pelini Mikko Lappeteläistä vastaan alkoi lupaavissa merkeissä ja olin kaiketi hienoisessa johdossa Mokin tehdessä keskipelitappelussa suuren virheen, jonka seurauksena minulle jäi aivan liian suuri laita. Voitin pian luovutuksella asemassa, jossa vastustajan olisi täytynyt muuttaa kaikki avoin potentiaalinsa suoraan alueeksi päästäkseen kutakuinkin tasoihin oman varman alueeni kanssa. Neljännellä ja viimeisellä YliGo ja HGK ratkaisivat mestaruuden keskinäisessä ottelussaan. YliGo voitti ottelun 3-1, mikä riitti turnausvoittoon. Oma pelini Matti Siivolaa vastaan alkoi mielestäni onnistuneella fusekilla, joka kuitenkin pian johti tappeluun, jossa kuoleman rajalla ollutta ryhmääni hiillostettiin ympäri lautaa. Onnistuin kuitenkin löytämään monimutkaisesta asemasta niin suuren ko:n, ettei Matti voinut aloittaa sitä, ja sain tämän varjolla kytketyksi ryhmäni ulos. Peli jatkui tasaisen oloisella oyosella, kunnes kaikki kulminoitui kahteen valtavaan ko:hon. Selvittyäni ensimmäisestä oli asema kutakuinkin tasainen, ja toisen löydyttyä minulle edullinen. Lopulta Matti pohti ko-uhkaustaan byo-yomissa noin sekunnin liian pitkään häviten ajalla.

• PM 2007 (2d): 2d+ 1d+ 5d- 4d- 3d- 1k+ = 3/6. Sijoitus yhdeksäs - ei valittamista, ei venymistä. Ensimmäinen peli Teemu Roviota vastaan kulminoitui Teemun rakentamaan pelottavan suureen moyoon, jota aloin kieli keskellä suuta redusoimaan. Kun raskaahkossa redusointiryhmässäni alkoi henki pihistä, pääsin voitolle, minkä seurauksena Teemun oli pakko yliyrittää keskustassa kohtalokkain seurauksin. Toinen peli Janne Määttää vastaan käy tahtovoiton oppikirjaesimerkistä. Tein keskipelin alussa Jannen heikkoa ryhmää hiillostaessani pahan virheen, jonka seurauksena jouduin selkeään tappioasemaan. Sain kuitenkin vastineeksi keskustaan jonkinlaista aluepotentiaalia, jonka varjolla sain lopulta niukin naukin riistettyä silmät Jannen laitaryhmältä "brute force" -henkisellä sekvenssillä. Sen kuoltua kenties hieman suurempana kuin oli tarpeen, joutui Janne pian luovuttamaan. Kolmas peli Vesaa vastaan alkoi tähtipisteidentäyttöfusekilla (minulle 5, Vesalle 4), josta siirryttiin nopeasti molemminpuoliseen riidanhaastoon. Seurasi semeai, josta jäi minulle käteen lähinnä vino pino huomattavan suuria ko-uhkia. Loppupelin etsin suurta ko:ta (tai muita lapsuksia) puolen laudan leveydeltä, mutta sellaisia ei koskaan löytynyt. Neljäs peli Kare Jantusta vastaan sisälsi hyvän vääntöhenkisen tappelun. Henkinen kanttini ei kuitenkaan nyt kestänyt hienoista tappioasemaa, ja aloitin epämääräisen ko:n yrittäessäni monimutkaistaa peliä. Jouduin luovuttamaan käsiteltyäni Karen ko-uhkausta väärin (tenuki liian aikaisin). Viides peli Kari Visalaa vastaan alkoi Karin ottaessa aluetta samalla kun itse keräsin vahvuutta. Käytiin monimutkainen tappelu, jossa uhrasin vähän liikaa saaden hieman liian vähän vastineeksi. Luovutin toivottomassa runsaan kymmenen pisteen tappioasemassa pikkuyosen alkaessa. Kuudennessa pelissä Samuel Ritakallio väänsi kovasti vastaan, mutta onnistuin kasvattamaan johtoasemaani hiljalleen loppupelin lähestyessä. Lopulta Samu teki byo-yomissa kohtalokkaan tenukin, josta seurasi vajaan 20 kiven ryhmän kuolema ja luovutus.

• Jaakko Munkki 2007 (2d): 3d+ 1d- 1d+ 5d- 5d- = 2/5. Perushyvä turnaus. Ensimmäisessä pelissä Lauri Paateroa vastaan alkoi hurja tappelu siirrolla 7, Laurin pinseröidessä pinserikiveni. Tilanne oli pitkään veitsen terällä varsinkin omalta osaltani, mutta sain kuin sainkin katastrofihenkisen tappelun väänneltyä vain hienoiseksi tappioasemaksi loppupeliin siirryttäessä. Peli ratkesi edukseni lähellä loppua Laurin pelattua ko-uhkauksena siirron, johon ko:n lopettaminen oli niukin naukin käypä vastaus. Lopulta voitin 3,5 pistettä. Toisessa pelissä Olli Hella rakensi suuren moyon, jota käsittelin tarpeettoman kömpelösti. Keskipelin muistelusta tulee edelleen kylmiä väreitä. Luulen päässeeni takaisin mukaan peliin loppupelissä, mutta sitten laidallani aktivoitui pieni ajinpoikanen, joka kasvoi nopeasti ko-taisteluksi Aivan Kaikesta - eikä semmoisiin ole perinteisesti löytynyt uhkia tästä maailmasta. Kolmas peli Janne Määttää vastaan alkoi sanrensei-avauksella, jonka sisään Janne yllättäen kuoli antaen minulle pitkän pätkän nelos-vitosrivin laitaa saaden kuitenkin vastineeksi suurehkon moyon toisaalle. Onnistuin redusoimaan tarpeeksi, että Jannen oli pakko yrittää tappaa ainoa epämääräisessä tilassa ollut ryhmäni. Ei onnistunut, ja voitin luovutuksella. Neljäs peli Vesa Laatikaista vastaan näytti pelattavalta, kunnes yritin keskipelin alussa liikaa hakea hyökkäystä Vesan keskustaryhmää vastaan ja päädyin ryömimään nöyränä kakkosriviä pitkin kotiin. Loppupeli oli taistelua tuulimyllymuuria vastaan etsiessäni epätoivoisesti yllätysmahdollisuuksia ja Vesan ottaessa samalla yhä enemmän aluetta. Viimeisessä pelissä Matti Siivola pelasi nopeasti hieman omituisen fusekin, ilmeisesti säästääkseen aikaa myöhemmäksi, ja päädyimme keskelle pisteellisesti todella tiukkaa peliä. Johtoasema vaihteli puolelta toiselle pariinkin otteeseen pelin kuluessa, mutta lopulta Matti puhisi loppupelissä ohi voittaen 5,5 pistettä.

• Takapotku 2007 (2d): 2d- 1d+ 1d- 1k+ 1k+ = 3/5. Debyyttiturnaus uudella luokituksella meni etäisesti siedettävästi. Ensimmäisenä päivänä olin ulkogollisista seikoista johtuen todella väsynyt ja hävisin pitkään tiukkoina säilyneet vääntöpelit Otsoa ja Jesseä vastaan omiin virheisiini. Siinä välissä voitin Mokin pisteellä pelissä, jossa sukelsimme keskipelin ajaksi korealaishenkiseen tappeluun, joka taisi olla vähän hölmö molemmille. Loppupelissä vain pelailin isoja siirtoja ja toivoin pisteiden riittävän. Kaiken kaikkiaan kolmesta ensimmäisestä pelistä jäi päällimmäiseksi mieleen kaoottinen olo ja etäisesti kurja fiilis. Toisena päivänä pääsin hakemaan lohdutusvoittoja Juho Heikkisestä ja Pekka Lajusesta. Juhoa vastaan peli oli pitkään voitettavissa kummalle tahansa, mutta 5-10 pisteen loppupelin aikana Juhon asema hajosi lähes totaalisesti ja voitin luovutuksella. Pekkaa vastaan pelasimme varsin mielenkiintoisen alkupelin ja hieman omituisemman jatkon sille. Loppupelissä luulen johtaneeni muutamalla pisteellä siinä vaiheessa, kun Pekka yllättäen pelasi vahingossa kaksi siirtoa peräkkäin laudalle. Emme oikein tienneet miten toimia ja tilanne oli todella epämääräinen (ja sääntötulkintojakin tarjottiin useita), mutta hetken vaiheilun jälkeen päätimme lopettaa pelin siihen. Honte olisi varmaan ollut hakea tuomari paikalle, mutta se jäi tekemättä yleisen ällistyksen seurauksena. Jos turnauksesta ei vielä tähän mennessä ollut jäänyt omituista oloa, niin viimeinen peli ainakin varmisti sen.

• LOGC 2006 (1d->2d): 1d+ 3d+ 1d+ 4d+ 3d- 4d+ 4d- 3d+ = 6/8. Mainio turnaus ja hauska reissu. Pelitasoni oli pääturnauksessa kauttaaltaan hyvä. Johdin suurinta osaa voitetuista peleistä lähes alusta asti, enkä enää selkeän voittoaseman saatuani menettänyt sitä kertaakaan. Toisaalta jotkin vastustajat, erityisesti kaksi viimeistä voitettua, olivat huomattavan avuliaita kriittisillä hetkillä. Turnaus näin hitailla ajoilla (90 minuuttia pelaajaa kohti) tuntui sopivan minulle erinomaisesti aikapaineen kadotessa kokonaan: jouduin byo-yomiin vain yhden damentäytön ajaksi. Ensimmäisessä pelissä Philip Beck (1-dan) pelasi lähinnä ikken tobeja kohti keskustaa laiminlyöden sekä alueen että laitasilmät, joten voitin melko helposti. Toinen peli Will Brooksia (3-dan) vastaan oli fusekin osalta onnistunein pelini, ja kun vastustaja vielä kikkaili hyppäämällä 3-3:een huonolla hetkellä, sain nopeasti selkeän 15 pisteen johdon. Michael Cockburn (1-dan) tarjosi mukavan vastuksen, mutta joutui tappioasemassa yrittämään liikaa ja kuoli keskellä isosti. Neljäs peli Alistair Wallia (4-dan) vastaan näytti muutaman siirron ajan pelottavalta, mutta sitten Alistairin leikkaavat kivet antautuivat juuri ja juuri toimineelle tuplahanelle ja sain hyvän aseman. Seuraavaksi Thomas Kerblin (3-dan) kanssa käytiin jännittävä vääntö, jossa vastustaja sai keskipelissä puristettua hitusen liikaa etua keskustasta, jonka yllättäen tapoin. Hävisin lopulta kymmenisen pistettä, kun en pystynyt samaan uhraamieni kivien kanssa. Alex Rix (4-dan) alkoi tappelemaan kovaa ja vastasin samalla mitalla. Yritettyäni vähän liikaa (vapauksien täyttäminen olisi laskujeni vastaisesti riittänyt helposti, kuten myöhemmin ilmeni) syntyi nurkkaan valtava ko, jota en voinut voittaa, mutta jonka kompensaationa sain sentään epämääräisen suuren härdellimoyon muualle. Tappelin ennakkoluulottomasti ja paineitta, rankaisin kovalla kädellä Alexin kahdesta tenukista ja tapoin myöhemmin ko:lla vielä kolmannenkin ryhmän. Lopulta voitto 30 pisteellä, mikä oli melkoinen nousu. Seitsemäs peli Peter Zandveldiä (4-dan) vastaan oli turnauksen huonoin pelini otettuani pitkän pätkän laitaa huonossa muodossa ja annettuani vastineeksi hirveän muurin. Loppupelin yritin venkoilla keskustassa eläen mahdollisimman leveästi, mutten missään vaiheessa päässyt tilanteeseen, jossa gote-elämä olisi riittänyt pistevoittoon. Yritin siis luoda komplikaatioita ja ängetä kaikkialle ympäri lautaa elääkseni pisteikkäästi, mutta jouduin lopulta tunnustamaan ylipelanneeni ja kuolin puolen laudan kokoisena. Viimeisessä pelissä Andrew Jones (3-dan) mokasi täysin käsittämättömällä tavalla noin 10-kyu-tasoisen tsumegon keskipelin alussa, kuoli varsin isosti ja sadatteli ääneen loppupelin. Kävi vähän sääliksi, mutta vahvistin silti kylmästi kaikkia ryhmiäni johtoasemassa ja Andrew luovutti toivottomassa asemassa oyosen loppuessa.

• TPEGT 2006 (1d): 1d- 1k+ 2d+ 1d- 1d- = 2/5. En osaa olla tyytyväinen - "Miksi mulle käy aina Tampereella näin?". Kolme huonointa ja pettymyksentäyteisintä turnaustulostani ovat kaikki Tampereelta. Ensimmäisen pelin Janne Määttää vastaan hävisin puolella pisteellä hyvän keskipeliaseman jälkeen - liekö kyse ollut avuttomuudesta hyvän potentiaalin realisoimisessa ("epävarma mies karkkikaupassa lähellä sulkemisaikaa" -syndrooma). Kahden seuraavan pelin taso ei erinäisistä syistä johtuen ollut kovin korkea, mutta ainakin niistä tuli voitot: toisessa pelissä Magnus Merikaarniota vastaan pelasin aivan silmittömän huonon fusekin, mutta nousin kuitenkin johtoon vastustajan pelattua byo-yomissa kuolleen 3-3-invaasion ja muutaman loppupelitesujin. Kolmannessa pelissä Janne Kössö pelasi mielestäni aivan kohtuuttomasti vahvuuteni lähelle leikaten samalla kuin mielipuoli, ja kyllähän ne röppökivet lopulta kuolivat asiaankuuluvasti. Neljännessä pelissä tein turnauksen ainoan todellisen lukuvirheeni niukassa johtoasemassa (Jaakko Virtanen kiitti ja poistui tilanteesta 25 pisteen kera); muissa peleissä saatoin lukea vääriä tai epäolennaisia asioita, mutta ainakin se, mitä luin, piti aika lailla kutinsa. Viimeinen peli Jesse Savoa vastaan näytti sekin hyvältä pitkään, mutta jotenkin en onnistunut hyötymään vastustajan heikoista ryhmistä tarpeeksi omieni ollessa vielä vahvoja.

• SM-Karsinta II 2006 (1d): 3d- 1k+ 1d- 1d+ 1d+ = 3/5. Sijoituin turnauksessa seitsemänneksi, mikä tarkoittaa kymmenettä sijaa SM-järjestelmässä. Perintöpaikka ensi vuoden kakkoskarsintaan jäi äärimmäisen harmittavasti yhden SOS-pisteen päähän. Kaikkiaan turnaus valoi paljon uskoa omaan turnauspelaamiseen ja pelitason vakauteen. Tappiot (sekä yksi voitoista, veivattuani "voitetusta pelistä" lopulta äärimmäisen tiukan) tulivat varsin pienillä marginaaleilla, vaikka olivatkin sinällään selkeitä.

• SM-Karsinta I 2006 (1d): 1k- 2k+ 1d+ 1k+ 1k+ = 4/5. Kolmossija ja jatkopaikka, joihin sopii olla oikein tyytyväinen. Ensimmäisen päivän kolme peliä olivat osaltani laadultaan hieman epätasaisia, ja syyllistyin muutamaan suureen virheeseen. Onnekseni myös Jesse hupsuili johtoasemassa (ja isommin). Toisena päivänä pelasin ensimmäistä vakaammin ja tuntui, että pelit olivat kohtalaisen hyvin hallussa alusta loppuun. Turnauksen opetus: pelaamista ei kannata lopettaa hankalassakaan tappioasemassa, lipsahduksia tulee. Ja ennen kaikkea kääntäen, ohjeeksi jatkoon: jos on edellä, tulee pysyä - jos mahdollista - vieläkin enemmän varpaillaan kuin tasaisessa väännössä. Voitetaan ne voitetut.

• Turku GP 2006 (1k ->1d): 1k+ 2d+ 1d+ 3d- 2d- = 3/5. Tasaisen varmaa menoa ja kokonaisuutena hyvä turnaustulos. Korotusmeriitit kertyivät kuin varkain lähdettyäni matkaan yksinkertaisesti pelaamaan mahdollisimman hyviä pelejä ja hakemaan turnauskokemusta. Tunsin ansainneeni sekä voitot että tappiot, mikä jo sinällään lienee suhteellisen laadukkaan pelin merkki. Lisää tällaisia.

• Joukkue-SM 2006 (1k): 2d- 5k+ 2k+ 2d- 1d- = 2/5. Pelasin kakkospöytää YliGo2:ssa (2/5). Eivät kaatuneet danit, vaikka kolmasti sai yrittää - siltä kannalta turnaus oli pettymyksentäyteinen. Pysyin taktisesti hyvin menossa mukana, mutta huomasin olevani strategisesti koko lailla tuuliajolla. Vastustajan moyoista tuppaa tulemaan aluetta suurin piirtein suhteessa 1:1. En juuri harrasta kohtuuttomia ylipelejä, mutta suurempi ongelma taitavatkin olla jatkuvat alipelit. Elämän ja kuoleman rajaa koeteltiin kunnolla oikeastaan vain Rovio-pelissä, joka myös opettavaisesti ratkesi siihen, että eläminen keskustassa tuli liian kalliiksi. "No, keksin sitten jotain" ei ole terveellinen ajattelutapa kuin pakon edessä, jos silloinkaan.

• HGK Cup 2 (1k): 3d- = 0/1. Paatero vei kuin pässiä narussa. Keskipelissä olin vielä toiveikas ja peli näytti ainakin peliltä, mutta sitten tuli iso kuolema hankalissa olosuhteissa. Opin kuitenkin jotain uutta aji-kesheistä: 1,2-pisteen atarit ovat usein kiireettömiä (jos/kun vastustajalla ei kuitenkaan ole jatkosiirtoa) ja joskus jopa haitallisia, kuten laitaan jääneiden silmien määrä (1 gotessa) kivuliaasti osoitti. "Mutta olihan se sente". Ensi kerralla hoksaan tämän jo pelissä enkä vasta kotimatkalla!

• Takapotku Open 2006 (2k -> 1k): 2k+ 2k+ 1k- 1k+ 1d+ = 4/5. Hyvin sujunut turnaus. Kaikki pelit olivat verrattain tasokkaita (sikäli, kun kyykamppailut nyt voivat olla tasokkaita) ja myös tiukkoja, eikä valtavia rähmäyksiä nähty kenenkään osalta. Tasa-avaukset eivät ole koskaan sujuneet näin vakaasti. Aikaa oli käytössä sen verran runsaasti, että koin saavani miettiä käytännössä aivan niin pitkään kuin halusin, enkä joutunut kokemaan raastavaa byo-yomia kertaakaan. Huomionarvoista on myös, että onnistuin paikoin oikeasti hyökkäämään hallitakseni peliä ja saadakseni etua muualla enkä niinkään tappaakseni hyökkäyksen kohdetta suoraan. Keskityin koko turnauksen ajan laskemaan pisteitä säännöllisesti ja pelaamaan sen mukaan, mikä osoittautui yllättäen hyväksi tavaksi. Turnaustulosten perusteella korotus yhteen kyuhun.

• YliGO Open 2005 (2k), tasoitusturnaus, 20 minuutin absoluuttinen: 1k- 4k+ 1k+ 2k- = 2/4. Kohtalainen tulos, vaikkei mitään loistoperformansseja nähtykään. Tasa-avaustuntuma on edelleen hieman hutera: fusekin jälkeen homma tuntuu kallistuvan holtittomasti jonkun eduksi, jonka jälkeen edessä on epämääräistä räimintää. Myöskään ajankäyttö ei toiminut kunnolla ennen kahta viimeistä peliä: aikaa jäi käyttämättä vaikka kuinka. Viimeisessä pelissä mentiin jo yli laidan ajan loppuessa, mutta onneksi se ei muuttanut pelin lopputulosta.

• Kani6 2005 (2k): 1k- 2k- 3k+ 1k- 3k+ = 2/5. Positiivinen, joskin tuloksellisesti hieman vajaaksi jäänyt opintomatka Tampereelle. Ensimmäisessä tappiossa en varmistanut ryhmäni leikkautuvuusstatusta ajoissa, toisessa aloitin turhan vaarallisen ko:n ja kolmannessa kehitin uuden "ota sinä puolen laudan muuri, minä otan neljä pistettä laitaa" -josekin. Nämä eivät olleet terävimpiä pelejäni, kokemattomuus tasa-avauksissa näkyy edelleen. Seuraavaksi ottanen projektiksi tasa-avausrutiinin lisäämisen, ettei tarvitse hävitä niitä pelejä ainakaan epätietoiseen hösäämiseen. Kumarrukset toki vastustajille armottomista virherokotuksista.

• HGK:n pikapeliturnaus (6.9) 2005 (3k -> 2k), tasoitusturnaus, 10 minuutin absoluuttinen aikaraja per pelaaja: 1k- 8k+ 5d- 5k+ 28k+ 2d+ 12k- = 4/7. Ensimmäinen peli meni armotonta pikapeliyttä ihmetellessä, myöhemmin meininki parani (tai ainakin mokat pienenivät). Kaksi viimeistä peliä olivat pudotuspelejä; sinne pääsemisessä oli tuurillakin osuutensa. Turnauksen jälkeen tipahti aavistuksen yllättävä korotus kahteen kyuhun: sitä en tottavie tuolla tuloksella odottanut, vaikka viimeinen vastustaja (jota vastaan pelasin siis yhdeksällä kivellä) korotettiinkin turnauksen loputtua vähintäänkin ansaitusti yhdeksään kyuhun.

• Ropeconin Go-turnaus 2005, tasoitusturnaus (tasoitus -2 kiveä) (5k): 1k- 2k- 9k+ 9k+ 2k- = 2/5. Kuten odottaa saattoi: vahvemmille hävittiin, heikommat voitettiin. Tasa-avaukset (ilman komia) 2-kyuja vastaan kertoivat kenties eniten: heiluin peleissä hyvin mukana tiettyyn pisteeseen asti, mutta tekemäni vääjäämättömät mokat ilmaisivat julmasti suoritusvarmuuteni puutteen ja samalla tasoeron. Neljää viimeistä kierrosta väritti osaltaan 'conille tyypillinen voimakkaahko väsymystila, todennäköisesti myös vastustajien keskuudessa. Viihdyttävä turnaus joka tapauksessa.

• Jaakko Munkki 2005, tasoitusturnaus (11k -> 9k): 12k+ 12k+ 6k+ 15k- 10k+ 5k+ = 5/6. Jäin nalkkiin. Ainut tappio tuli yhdellä pisteellä missattuani yhden damennäköisen pointsin. Erityisen tyytyväinen olen noihin kolmeen voitettuun tasa-avauksella (tosin ilman komia, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä puoleen eikä toiseen) pelattuun peliin, sillä olen kuvitellut ne heikoksi kohdakseni. Turnauksen jälkeen korkotus 9kyuhun. Näin voidaan "juoksu kaksinumeroisten kyukivien läpi" tulkita suoritetuksi. ;)

• Takapotku Open 2005 (12k): 12k+ 12k- 12k+ 11k+ 8k- = 3/5. Ihan hyvin mennyt ensiturnaus, jossa toinen tappioista olisi ollut vältettävissä kevyellä honteilulla (tarvitseeko suojata hankalannäköistä leikkausta, jonka toinen voi tehdä atarilla?) ja toinen kärsittiin neljä kiveä vahvemmalle. Mainittakoon vielä, etten epähuomioi shichoblockia enää toiste. Oppirahat tiskiin.