Gon pelaaminenhan on amatöörinä hauskaa ja periaatteessa kaikki toiminta vapaaehtoista. Tähän asti olen kuvitellut, että turnauksia kiertävät ahkerimmin ne, joilla siihen on mahdollisuus ja joita se miellyttää. Toiset pelaavat omista syistään harvemmin ja toisilla on jopa mahdollisuus pitää pitkiä taukoja.

Mikähän tässä nyt on vikana, kun Kanikutonen saa ennätykselliset 38 osallistujaa mukaan ja kuitenkin urputetaan jotain sellaista, että "Matti ei riitä". Turnauksen voittajasta ei ollut epäselvyyttä missään vaiheessa, johtuen tasa-alkuturnaussysteemistä.

GP on yksi tapa nostaa turnausaktiivisuutta ja voitontahtoa. Toistan edelleen, että GP:n voittajinakin ovat toistaiseksi esiintyneet hyvin tutut nimet.

MM-edustajan preferenssikeskustelussa ei ole kovin paljon tolkkua, koska mieluiten japanilaiset näkisivät Suomesta joka vuosi uuden edustajan, joka on aina alle 15-vuotias tuore Suomen mestari. Nykyinen pistesysteemi antaa mahdollisuuden tuoreelle tulokkaalle ja muille _vahvoille_ kiipijöille päästä MM-kisoihin joku päivä. Jos ruvetaan laskemaan pisteitä useista turnauksista, niin näinä vuosina vaikutus lienee päinvastainen. (laskepa esim. jokin spekulaatio SM-Kisei-PM-akselilla:)

-- Vesa 1.2.2003

Vesa, jos sinusta tuntuu ikävältä, että muistutin tappiostasi Timo Puhalle kaksi vuotta sitten, en voi sille mitään. Siitä oli kuitenkin relevanttia muistuttaa, kun väitit, ettei Suomesta löydy uusia pelaajia, jotka kykenevät haastamaan sinut. (Enkä muuten edes viitannut sinun pelikuntoosi huonona missään vaiheessa.)

Minun kuntoni on ollut todellakin huono viime vuosina, mutta enpä ole toisaalta käyttänytkään omaa pelikuntoani missään go-poliittisissa keskusteluissa argumenttina sille, ettei minun kannata pelata muita vastaan, koska olen kuitenkin liian kova.

-- Markku Jantunen 1.2. 2003

Tarkoitin "todellisilla haastajilla" sellaisia, jotka kiipeäisivät top-3:een SM-kisoissa. Kaikki kunnia Timolle, mutta etkö Markku pakkaa yhteen peliin liikaa merkityksiä?

(Sorry, unohdin hymiön tuosta aikaisemmasta "ikävästä muistutuksesta".)

-- Vesa

Ei todellakaan tekisi mieleni kirjoittaa tätäkään, koska se on jonkinlainen vastaus Markulle, joka ei näemmä osaa käyttäytyä sitten pätkän vertaa, mutta muitakin varmaan kiinnostaa.

Eli se SM-karsinan jakaminen. Tässä tekstissä keskityn nimenomaan näkemykseeni turnausjärjestelmän teknisistä heikkouksista, ja se on pitkälti IMHO.

Jo melkoisen pitkään SM-karsinnan ongelma on ollut se, että viittä kierrosta enempää ei keretä, mutta resoluutio ei tällöin riitä kunnolla neljän sijan saamiseen. Ratkaisu jakaa yksi paikka B-finalistille on mielestäni SM-teknisesti väärä, niin oikea kuin se voikin olla sosiaalisista tai poliittisista syistä. B-finaali kuitenkin pelataan peräti vuotta ennen SM-kisaa, ja yhdessä vuodessa voi tapahtua aivan liikaa.

Kuten turnausjärjestelmäsivulla on jo vuosia lukenut (4. kappale,) turnausta edeltävä aiempi turnaus lisää resoluutiota olennaisesti, ja on ilman muuta selvää että resoluutiota tavitaan lisää kun popula kasvaa.

SM on kuitenkin niin tärkeä, että olisi virhe siirtyä esmes MacMahoniin sarjan sijaan. Ikävä (tältä kannalta) että karsinnassa on nykyään niin paljon pelaajia, että alkaa olla satunnaista että kuka saa kolmannen ja neljännen sijan -- ja B-finaalin voittajalle jaettava SM-sarjapaikka tuhoaa yhdeltä edellisvuoden sarjalaiselta mahdollisuuden päästä takaisin sarjaan -- hups, ei kannattanutkaan olla sarjassa!

Viiden kierroksen resoluutio riittää kahteen ylimpään sijaan mutta ei välttämättä enään kolmeen. Neljäs sija on pitkälti parituksen sanelemalla tavalla satunnainen. Näin ollen on ilman muuta järkevää jakaa korkeintaan kaksi paikkaa per turnaus, koska satunnaisuus SM:ssähän on se mitä halutaan viimeiseen saakka välttää.

Tämän ajatusketjun looginen johtopäätös on, että karsinta pitää jakaa kahtia. Jos jaetaan neljä paikkaa, se on 2+2, jos kolme, 1+2. Jälkimmäinen sen takia, että on järkevää painottaa tilannetta lähempänä SM-sarjaa kuin joskus muinaishistoriassa. Edellinen ylempänä mainituista resoluutiosyistä.

Näin ajatus oli että on kevätkarsinta, joka silloin olisi hyvin sopinut helmikuulle, ja varsinainen karsinta. Sen olisi edullista olla niin myöhään keväällä kuin mahdollista, mutta toukokuu on huono (yläkaupunki, tenttikausi, viimeiset kevätkiireet,) huhtikuussa on PM ja maaliskuussa Jaakko Munkki. Asiassa on siis vitkasteltu niin paljon että turnauskalenterista alkaa olla hyvin vaikea löytää sopivaa paikkaa toiselle karsinnalle. Hups.

Niinkuin tasaturnaukset, olen tästäkin puhunut jo vuosia. Hassua että kiinnostusta asiaan on vasta nyt...

-- ObOlli

Kun Markku vetosi Ruotsin MM-pistesysteemiin, niin mainittakoon, että sen takia minulta jäi kerran yksi Pohjoismaiden mestaruus voittamatta.

-- Matti_Siivola

Millä tavoin tuo muuten on mahdollista?

-- Markku Jantunen, 1.2. 2003

Vuonna 1994 oli viimeisen pelipäivän aamu eli viides kierros. Minut oli paritettu Thomas Hesheä vastaan ja odottelin häntä saapuvaksi. Jossakin pöydällä 6-8 pelasi ruotsalainen, joka oli Ulfin mielestä paritettu epäoikeudenmukaisesti ja tällä oli panoksena Ruotsin MM-pisteitä. Paritusta muutettiin. Heshe myöhästyi yli tunnin. Tanskalaiset pelastivat Heshen väittämällä, että Heshe ei myöhästynyt tuntia, koska paritus oli muutettu. Jouduin pelaamaan pelin laudalla, hävisin ja jäin turnauksessa toiseksi.

MM-pistesysteemiä muutettiin samalla kuin SM-systeemiäkin. Tarkoituksena oli helpottaa uusien pelaajien pääsyä MM-kisoihin. Minä ja joku muukin ylempi dan-pelaaja on saanut hyvän määrän Japanin matkoja. MM-pisteiden jakaminen jossakin muussa turnauksessa ei ole yksinään riittävä syy osallistua siihen.

-- Matti_Siivola

Ei tuosta mielestäni voi Ruotsin MM-pistesysteemiä syyttää, vaikka epäsuorasti PM-voiton menetyksesi siitä johtuikin.

-- Jaakko Virtanen, 1.2. 2003

Tuo oli vain esimerkki ongelmasta, joita ilmenee kun useita tavoitteita asetetaan samalle turnaukselle. Ajattelepa, jos muutkin pohjoismaat jakaisivat MM-pisteitä PM-kisoista ja saataisiin aikaan riitä parituksesta, kun aina jonkun maan kannalta paritus olisi huono.

-- Matti_Siivola 1.2.2003

Ongelma on nähdäkseni ennen kaikkea siinä, että Ulf pystyi kansallisiin intresseihin vetoamalla muuttamaan PM-paritusta.

-- Jaakko 1.2.2003

Jaakko kirjoittaa muista aiheista:

Vesa on täysin oikeassa siinä, että mitä useampi turnaus jakaa MM-pisteitä, sitä harvempi pelaaja todennäköisesti tulee valituksi Japaniin. Hyvä näin. Itse en usko WAGC:iin koskaan pääseväni enkä odota Markun ehdotuksen parantavan mahdollisuuksiani. En myöskään halua, että Japaniin lähtee keskitason pelaajia vaan hyviä pelaajia (eli tällä hetkellä joku nelikosta Vesa, Matti, Lauri, Olli).

Ongelma ei siis yleisesti ole siinä, että me heikot pelaajat haluamme mahdollisuuden päästä Japaniin. Ongelma on, että GP-pisteiden ja MM-pisteiden välinen arvostuskuilu on VALTAVA. Lähes jokainen tähän keskusteluun osallistunut on täällä suoraan tai rivien välissä antanut ymmärtää, että GP on täysi vitsi. MM-pisteet selkeästi eivät ole vitsi, minkä todistaa jo täällä käydyn keskustelun intensiteettitaso. Symbolinenkin määrä MM-pisteitä näyttää siis tuntuvan arvokkaammalta kuin valtava määrä GP-pisteitä.

Yleensähän kansalliseksi edustajaksi pyritään lähettämään parhaassa tuloskunnossa oleva urheilija ja jos joku Kimmo Kinnunen valitaan vanhojen näyttöjen perusteella, syntyy hirveä meteli. Tästä syystä hyvin harvassa lajissa yksi kisa ratkaisee. Suomessakaan ei gossa ratkaise yksi SM-kisa vaan useamman vuoden SM-kisat. Tuloskunnosta, jonka perään Olli huusi, vanhat SM-näytöt kyllä kertovat vähemmän kuin mitä menestys samana vuonna pelatuissa turnauksissa kertoisi, jos kärkikaarti niihin osallistuisi.

GP oli hyvä yritys luoda arvostusta paikallisturnauksille. Se ei onnistunut. Viimeisenä todisteena tästä oli Turun GP-finaali, jossa paikalla GP-sijoituksista pelaavista pelaajista oli murto-osa (jotain 4/15). Onko kökönpää finaalia nähty? Edes finaalisarjan sen hetkinen johtaja ei ollut paikalla, vaikka kolme pelaajaa oli vielä ohitusetäisyydellä.

GP ei siis onnistunut (ainakaan merkittävästi) kohottamaan paikallisten turnausten arvostusta. Rahapalkintoja (huonot pelaajat maksavat hyvät paikalle) ei myöskään kukaan ainakaan vielä ääneen ole kehdannut puolustaa. Käsittääkseni Luokituskomitea suhtautuu kriittisesti myös ajatukseen, jonka mukaan korotuksia voisi jakaa tilastollisesti hyvien turnaussuorituksen perusteella. Tällainen malli on käytössä ainakin Ruotsissa. Sekä Henrik Bergsåker (1d) että Tomas Boman (1d), joiden kanssa olen Ruotsin mallista puhunut, ovat puolustaneet sitä lähes ylistävin sanoin. Tällainen malli voisi lisätä turnauspelien arvostusta Suomessakin (olisittepa vain nähneet Henrikin latauksen Zagrebissa, kun hän lähti peliin, jonka voittamalla hän saisi korotuksen shodaniksi. Henrik voitti.)

Viimeinen esitetty vaihtoehto turnausarvostuksen nostamisesta on Markun provokatiivisesti, ei loukkaavasti, esitetty malli MM-pisteiden jaosta kahdessa muussakin turnauksessa. Korostettakoon, että Markku puhuu kahdesta turnauksesta, ei bonusturnauksista eikä pikapeliturnauksista, mihin Olli haluaa homman vetää. Keskustelussa vetoaminen ns." kaltevaan pintaan" aiheuttaa vain invalidia argumentointia tyyliin: "Jos kahdessa ei-SM turnauksessa jaetaan MM-pisteitä, pian niitä jaetaan bonusturnauksessakin". Tällainen argumentointi on paitsi empiirisesti hataraa, myös loogisesti kestämätöntä. Argumentin jatkuva toisto joka käänteessä ei myöskään lisää sen pätevyyttä, mutta on kyllä hyvä tapa ärsyttää.

Markku on esittänyt tavan parantaa kahden kotimaisten turnausten arvostusta. Niin kauan kuin kukaan ei esitä parempaa tapaa lisätä suomalaisten turnausten arvostusta, kannatan Markun ideaa lämpimästi.

Mainittakoon vielä, ettei tämä ole politiikkaa vaan keskustelua siitä, miten parantaa suomalaisten turnausten arvostusta ja siksi mielestäni Wikiin mitä sopivinta materiaalia. Jos tämä olisi politiikkaa, Markku ei olisi aloittanut tätä keskustelua. Me olisimme yksinkertaisesti runtanneet tämän mallin läpi Liiton (kahdessa peräkkäisessä) vuosikokouksessa ja lisänneet sen sääntöihin, koska näyttää siltä, että kannatus on äänten puolesta riittävä eikä enempiä politikointeja näin muodoin tarvita.

-- Jaakko 1.2.2003

Krhm. Muistutan vaan, että asia ei ollut että bonusturnauksista saisi pisteitä, vaan että jos B-luokan turnauksista niitä saa, ollaan luisumassa sitä kaltevaa pintaa. Mihin vedetään raja ja miksi? Entäs tuo ulkomaalaisten vierailijoiden aihettama sekasotku? Ilmeisesti tätä ei kukaan noteeraa, ja se kuitenkin on yksi isoimmista ongelmista.

Ja kuinka monesta turnauksesta MM-pisteitä on tarkoitus jakaa, onko kaksi jotenkin parempi kuin yksi? Jos puhutaan kahdesta turnauksesta, karsintojen jakaminen saanee aikaan saman tuloksen ja on kertaluokkaa parempi sekä perustellumpi ratkaisu. Vaan jos puhutaan yleisesti, niin sitten turnauksia voi olettaa olevan vähintään kolme. Miten tällöin huolehditaan siitä, että edustaja on vahva pelaaja, tekemällä keinotekoisia rajanvetoja ja sääntöjä, ja toivomalla ettei niissä ole bugeja?

Jotenkin meikäläiselle tulee mieleen, että jotkut pitävät MM-matkaa palkintona jota pitää kierrättää vaikka väkisin, unohtaen että mistä oikeasti on kyse. Keskustelin Johnin kanssa melkoisen pitkään, saadakseni käsityksen siitä, että mitä ongelmia voisi olla odotettavissa Japanilaisten suunnasta re: pistejärjestelmät ja niiden muuttaminen. Ihan mielenkiintoinen triviatieto oli, että on parempi kirjata lähtevänsä pistejärjestelmän ykkösenä kuin kertoa tulleensa neljänneksi SM:ssä...

Sinänsä, Takapotku on tarkoituksella A-luokan turnaus, useammastakin syystä. Suomesta on puuttunut toinen vuotuinen arvoturnaus (en laske Kisein toisen päivän cuppia,) siitä halutaan mahdollisuus korotusmeriitteihin, ja arvelemme että A-luokan turnaus vetää enemmän ulkomaalaisia -- tänä vuonna tämä ikävä kyllä epäonnistui.

Arvostusta nostetaan lisäksi palkinnoilla, palkintopolitiikkan kaavaillaan olevan jokseenkin erilainen kuin yleensä. GP:en sitä ei haluttu, koska tästä ei katsottu olevan iloa, budjetti vain heikkenee, saman rahan upottaminen esmes Gaimportin lahjakortteihin katsottiin olevan parempi idea. Hm, ehkäpä Takapotku vielä näyttää että miten pelaajat saadaan motivoitua osallistumaan positiivisilla menettelyillä, saas näkee. Sinne ei kuitenkaan erityisesti haeta 3d+ porukkaa, vaan halutaan erityisesti korkeat kyut, luokitusten korjaamisen takia.

Takapotkuvastuullisena (kun tämä turnaus nyt on tähän vedetty mukaan, halusin eli en) haluaisin huomauttaa, että turnaukseen halutaan ihan jokainen pelaaja. Luokituksella tai "virkaiällä" ei ole merkitystä, vain sillä että nauttii pelaamisesta ja muiden samanmielisten seurasta. Minusta henkilökohtaisesti on lloistavaa, että paikalle on tulossa paljon vahvoja kyu-pelaajia, sillä sillä lailla saadaan paljon kunnon veristä ja tasaista taistelua =). Mutta kaikki pelaajat ovat äärettömän tervetulleet, niin 5d:t kuin 30k:tkin. --JanneJalkanen

Olisi kieltämättä ollut kiva jos asioille näkisi kunnon perustelun, Markultakin, sen sijaan että aletaan solvailemaan asian vierestä. Mutta enpä jää pidättämään henkeäni.

(Ja ennen kuin meikäläinen haukutaan tästäkin: en ollut viimeksi Japanissa MM-edustajana, ja olen ainakin kerran jättänyt lähtemästä edustajana aikaongelmien takia.)

-- ObOlli

Kun yhdistäisi Ollin ehdotuksen, että SM-karsinnat jaettaisiin kahteen kisaan, sellaiseen ratkaisuun, että SM-kisojen A-sarjasta tippuisi kaikki muut paitsi Suomen mestari niin saisi aikaan jopa kaksi isoa turnausta, joissa olisi useita vahvoja dan-pelaajia.

-- Joose, 1.2.2003

Tarkoitatko sillä viidennellä että jätetään B-finaalin perintöpaikka, vai sitä että jommasta kummasta turnauksesta otetaan kolme? Muista ettei viidellä kierroksella oikein saada luotettavasti kahta parasta enempää. Olen näin ollen sitä mieltä, että neljä tippuu ja kahdesta karsinnasta kaksi pelaajaa kummastakin.

Luonnollisesti jälkimmäinen karsinta tulee tärkeämmäksi, mutta SM-sarjapaikka on jo melkoisen kova houkute osallistumiseen.

Jannen kommentti takapotkusta on tietty oikea, kaikki sinne toki halutaan. Itselläni on kuitenkin koko ajan ollut yhtenä päämääränä harhaisten luokitusten korjaaminen korkeiden kyujen tasolla -- jo syksystä saakka. Tuolloin Kani6 oltiin vielä tiukasti pitämässä tasoituksin.

Ja mikä ettei, kyllähän päämääriä saa olla useita, kunhan eivät ole keskenään ristiriitaisia. Itse asiassa on parempikin että ratkoo ongelmat pyrkien johdonmukaisesti johonkin päämäärään.

-- ObOlli, 2.2.