Gon pelaaminenhan on amatöörinä hauskaa ja periaatteessa kaikki toiminta vapaaehtoista. Tähän asti olen kuvitellut, että turnauksia kiertävät ahkerimmin ne, joilla siihen on mahdollisuus ja joita se miellyttää. Toiset pelaavat omista syistään harvemmin ja toisilla on jopa mahdollisuus pitää pitkiä taukoja.

Mikähän tässä nyt on vikana, kun Kanikutonen saa ennätykselliset 38 osallistujaa mukaan ja kuitenkin urputetaan jotain sellaista, että "Matti ei riitä". Turnauksen voittajasta ei ollut epäselvyyttä missään vaiheessa, johtuen tasa-alkuturnaussysteemistä.

GP on yksi tapa nostaa turnausaktiivisuutta ja voitontahtoa. Toistan edelleen, että GP:n voittajinakin ovat toistaiseksi esiintyneet hyvin tutut nimet.

MM-edustajan preferenssikeskustelussa ei ole kovin paljon tolkkua, koska mieluiten japanilaiset näkisivät Suomesta joka vuosi uuden edustajan, joka on aina alle 15-vuotias tuore Suomen mestari. Nykyinen pistesysteemi antaa mahdollisuuden tuoreelle tulokkaalle ja muille _vahvoille_ kiipijöille päästä MM-kisoihin joku päivä. Jos ruvetaan laskemaan pisteitä useista turnauksista, niin näinä vuosina vaikutus lienee päinvastainen. (laskepa esim. jokin spekulaatio SM-Kisei-PM-akselilla:)

-- Vesa 1.2.2003

Vesa, jos sinusta tuntuu ikävältä, että muistutin tappiostasi Timo Puhalle kaksi vuotta sitten, en voi sille mitään. Siitä oli kuitenkin relevanttia muistuttaa, kun väitit, ettei Suomesta löydy uusia pelaajia, jotka kykenevät haastamaan sinut. (Enkä muuten edes viitannut sinun pelikuntoosi huonona missään vaiheessa.)

Minun kuntoni on ollut todellakin huono viime vuosina, mutta enpä ole toisaalta käyttänytkään omaa pelikuntoani missään go-poliittisissa keskusteluissa argumenttina sille, ettei minun kannata pelata muita vastaan, koska olen kuitenkin liian kova.

-- Markku Jantunen 1.2. 2003

Ei todellakaan tekisi mieleni kirjoittaa tätäkään, koska se on jonkinlainen vastaus Markulle, joka ei näemmä osaa käyttäytyä sitten pätkän vertaa, mutta muitakin varmaan kiinnostaa.

Eli se SM-karsinan jakaminen. Tässä tekstissä keskityn nimenomaan näkemykseeni turnausjärjestelmän teknisistä heikkouksista, ja se on pitkälti IMHO.

Jo melkoisen pitkään SM-karsinnan ongelma on ollut se, että viittä kierrosta enempää ei keretä, mutta resoluutio ei tällöin riitä kunnolla neljän sijan saamiseen. Ratkaisu jakaa yksi paikka B-finalistille on mielestäni SM-teknisesti väärä, niin oikea kuin se voikin olla sosiaalisista tai poliittisista syistä. B-finaali kuitenkin pelataan peräti vuotta ennen SM-kisaa, ja yhdessä vuodessa voi tapahtua aivan liikaa.

Kuten turnausjärjestelmäsivulla on jo vuosia lukenut (4. kappale,) turnausta edeltävä aiempi turnaus lisää resoluutiota olennaisesti, ja on ilman muuta selvää että resoluutiota tavitaan lisää kun popula kasvaa.

SM on kuitenkin niin tärkeä, että olisi virhe siirtyä esmes MacMahoniin sarjan sijaan. Ikävä (tältä kannalta) että karsinnassa on nykyään niin paljon pelaajia, että alkaa olla satunnaista että kuka saa kolmannen ja neljännen sijan -- ja B-finaalin voittajalle jaettava SM-sarjapaikka tuhoaa yhdeltä edellisvuoden sarjalaiselta mahdollisuuden päästä takaisin sarjaan -- hups, ei kannattanutkaan olla sarjassa!

Viiden kierroksen resoluutio riittää kahteen ylimpään sijaan mutta ei välttämättä enään kolmeen. Neljäs sija on pitkälti parituksen sanelemalla tavalla satunnainen. Näin ollen on ilman muuta järkevää jakaa korkeintaan kaksi paikkaa per turnaus, koska satunnaisuus SM:ssähän on se mitä halutaan viimeiseen saakka välttää.

Tämän ajatusketjun looginen johtopäätös on, että karsinta pitää jakaa kahtia. Jos jaetaan neljä paikkaa, se on 2+2, jos kolme, 1+2. Jälkimmäinen sen takia, että on järkevää painottaa tilannetta lähempänä SM-sarjaa kuin joskus muinaishistoriassa. Edellinen ylempänä mainituista resoluutiosyistä.

Näin ajatus oli että on kevätkarsinta, joka silloin olisi hyvin sopinut helmikuulle, ja varsinainen karsinta. Sen olisi edullista olla niin myöhään keväällä kuin mahdollista, mutta toukokuu on huono (yläkaupunki, tenttikausi, viimeiset kevätkiireet,) huhtikuussa on PM ja maaliskuussa Jaakko Munkki. Asiassa on siis vitkasteltu niin paljon että turnauskalenterista alkaa olla hyvin vaikea löytää sopivaa paikkaa toiselle karsinnalle. Hups.

Niinkuin tasaturnaukset, olen tästäkin puhunut jo vuosia. Hassua että kiinnostusta asiaan on vasta nyt...

-- ObOlli

Kun Markku vetosi Ruotsin MM-pistesysteemiin, niin mainittakoon, että sen takia minulta jäi kerran yksi Pohjoismaiden mestaruus voittamatta.

-- Matti_Siivola

Millä tavoin tuo muuten on mahdollista?

-- Markku Jantunen, 1.2. 2003

Vuonna 1994 oli viimeisen pelipäivän aamu eli viides kierros. Minut oli paritettu Thomas Hesheä vastaan ja odottelin häntä saapuvaksi. Jossakin pöydällä 6-8 pelasi ruotsalainen, joka oli Ulfin mielestä paritettu epäoikeudenmukaisesti ja tällä oli panoksena Ruotsin MM-pisteitä. Paritusta muutettiin. Heshe myöhästyi yli tunnin. Tanskalaiset pelastivat Heshen väittämällä, että Heshe ei myöhästynyt tuntia, koska paritus oli muutettu. Jouduin pelaamaan pelin laudalla, hävisin ja jäin turnauksessa toiseksi.

MM-pistesysteemiä muutettiin samalla kuin SM-systeemiäkin. Tarkoituksena oli helpottaa uusien pelaajien pääsyä MM-kisoihin. Minä ja joku muukin ylempi dan-pelaaja on saanut hyvän määrän Japanin matkoja. MM-pisteiden jakaminen jossakin muussa turnauksessa ei ole yksinään riittävä syy osallistua siihen.

-- Matti_Siivola

Ei tuosta mielestäni voi Ruotsin MM-pistesysteemiä syyttää, vaikka epäsuorasti PM-voiton menetyksesi siitä johtuikin.

-- Jaakko Virtanen, 1.2. 2003

Tuo oli vain esimerkki ongelmasta, joita ilmenee kun useita tavoitteita asetetaan samalle turnaukselle. Ajattelepa, jos muutkin pohjoismaat jakaisivat MM-pisteitä PM-kisoista ja saataisiin aikaan riitä parituksesta, kun aina jonkun maan kannalta paritus olisi huono.

-- Matti_Siivola 1.2.2003