Jatkot tänne.
----

Mutuun luottaminen luokituksissa yleisenä asiana sinänsä, luotettavan
aineiston puutteessa on hyvin hankala käyttää muutakaan. Enkä minä
ainakaan ole vielä nähnyt ensimmäistäkään realistista syytä uskoa että
muusta kuin turnaustuloksista olisi saatavissa luotettavaa materiaalia.

Erityisenä ongelmana ovat materiaalin vertailukelpoisuus (turnaukset
vastaan muu data) ja pelaajien luokitusten muutokset ajan funktiona.
Vertailukelpoisuusvaatimuksen pitäisi olla itsestään selvyys, mutta
niin kauan kuin aikatekijä jätetään huomiotta -- ja se pitää huomioida
kaikin osin joka osa-aineistossa -- meikäläinen pitää materiaalia
riittävän epäluotettavana ettei siitä olisi kuin viitteiksi.

Lisäviitteitä taas ei erityisesti tarvita, koska turnaustulokset itse
antavat runsaasti viitteitä siihen, että ketä pitää tarkkailla.
Saattaa hämmästyttää asiaa tuntemattomia, mutta vastustaja-analyysi ja
tulosanalyysi useamman turnauksen yli ''ovat rutiinitoimenpiteitä''
luokituskomitean arvioidessa korotustarpeita, erityisesti vahvimpien
pelaajien oslta. Ja ovat olleet sitä jo vuosikausia.

Sinänsä kehottaisin Markkua varovaisuuteen, kun tutkaillaan eri
turnausten parituksia, ja erityisesti Takapotkun kanssa. Nykypäivänä
kaikki turnaukset joita meikäläinen parittaa sisältävät ainakin
joitakin kommervenkkejä ja käsiparituksia, joiden takoitus on joko
paritusten optimointi samanlaisia turnauksia silmällä pitäen tai
jonkun muun sekundääripäämäärän saavuttaminen kuten esimerkiksi
luokitusdatan maksimointi. Näitä en ole kuitenkaan koskaan tullut
dokumentoineeksi, eikä niistä juuri tule julkisesti kerrottuakaan.
Tosiasia kuitenkin on, että meikäläinen on __tyypillisesti__
virittänyt paritusta hieman, etenkin kun en oikein pidä Gerlachin
ohjelmaansa koodamista piilopäämääristä. Täynnee vielä huomauttaa,
että nämä peukaloidut paritukset eivät yleensä huononna paritusta
sinänsä, vaan pikemminkin tarpeen osuessa meikäläinen yliajaa
Gerlachin piilopäämäärät joiltain osin omillaan.

Samoin olisin Markkuna varovainen yleistämään EGC:n
voittotodennäköisyystaulukkoa, joka toki on sekä luotettava että
tilastollisesti vahva aineisto, koska on tuntematonta että kuinka
realistisia ovat pelaajien luokitukset heidän tullessaan turnaukseen.
Outlierien määrän ollessa tuntematon, erityisesti aineiston
rajatapauksista (isot luokituserot peleissä) tehdyt väitteet ovat
hyvin riskialttiita.

Toki on huomattava että ainakin kaksi markun arvauksista/väitteistä osui oikeaan:
Petri on ollut pitkään pelaamatta, ja että korotusten selvittäminen
kiireellä huonontaa tuloksia, erityisesti koska/jos/kun
turnauspaikalla ei ole käytettävissä turnaustuloshistoriaa (esmes
Internet-yhteyttä.) Itse asiassa ei ollut ollenkaan hullumpi asia
etten PoGo Openissa julistanut korotuksia paikan päällä, vaan ne
löytyivät vasta tänne viedystä tuloslistasta.

Huomautan vielä, että katson aiemman väitteeni tasoitusturnausten
luokitusmateriaalia huonontavasta luonteesta oikeaksi ja PoGo Openin
sekä Jaakko Munkin vahvistamiksi -- mutten vielä suinkaan toteen
näytetyksi. Esmes PoGo Openissa kahden kiven alitasoitus teki 50%
peleistä luokitusmateriaaliksi kelpaamatonta, koska olivat valkeina
alitasoituksella pelattuja. Kaiva siitä nyt sitten jotain, kun
pelaajat pelasivat pääsääntöisesti 3-4 peliä joilla oli jotain väliä
tältä kannalta. Asia tietty heijastui korotusten määrään ja
suuruuksiin.

-- DonOlli, 7.4.

Olet varmaankin oikeassa siinä, että suurten (neljä kiveä?) luokituserojen peleistä tehdyt niissä voittamisen todennäköisyyteen perustuvat päätelmät sisältävät virhelähteenään sen, että EGF:n voittamistodennäköisyystilastoissa on saattaa olla poikkeavilla yksittäistapauksilla (outlyerit) liikaa vaikutusta. Toisaalta yli neljän kiven luokituseroilla voittamistodennäköisyysdataa ei ole edes EGF:n tilastoissa annettu.

Mielestäni ei kannata kantaa liikaa huolta siitä, ovatko vastustajien luokitukset oikeita vaiko eivät. Luokituksien sisällä on joka tapauksessa jonkin verran vaihtelua. Jos ne asetetaan voimakkaasti kyseenalaiseksi, tullaan samalla asettaneeksi voimakkaasti kyseenalaiseksi metodi, jolla ne on annettu - tässä tapauksessa mutu-menetelmä itse.

Jos kerran vastustaja analyysi on nykyään rutiinitoimenpide turnaustuloksia tarkasteltaessa sekä juuri päättyneen että menneiden, samalla luokituksella pelattujen turnausten osalta, olisi vähintäänkin kohtuullista valottaa kuinka se tehdään.

Mitä mutuun yleensä ottaen tulee, olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää, kuinka luotettavaa mutu itsessään on. On totta, että hyvin pienillä aineistoilla mutulla ei ole vaihtoehtoja, mutta kysymys on olennainen päätettäessä, mikä on optimaalinen tasapaino mutun ja laskennallisten menetelmien välillä minkäkinlaisissa olosuhteissa.

Yksi näkökohta, joka puoltaa laskennallisten menetelmien käytön varhaisempaa käyttöönottoa, on puolueettomuus. Ihmisluokittajat tekevät inhimillisiä virheitä.

-- [Markku Jantunen], 7.4. 2003

No meikäläisen arvio perustuu aina siihen, että onko pelaaja 
osoittanut pelaavansa sillä tasolla johon olisin korottamassa. Tarkka
voittoprosentti eritasoisia vastustajia vastaan on tietty 
epämääräinen, koska sitä ei kukaan oikeasti tiedä. Ja se tietty
riippuu myös siitä että minkätasoista palaajaa arvioin.

Mainittakoon että siitä, kuinka paljon on yhden pykälän ero
voittoprosenttina, liikkuu hyvin monenlaisia teorioita. Esmes EGC:n
tulokset antavat yhden, Elo-systeemi antaa 67% (normaalijakauma) ja
AGA:n Bayesilainen malli muistaakseni peräti 87%. Ja WAGC antaa
epäilemättä kokonaan oman lukunsa. Yritä siinä sitten tietää asia kuinka asia oikeasti
on. WAGC:n tai EGC:n pelaaja-aineisto saattaa hyvin olla normaalista
pelaajapopulaatiosta poikkeava ("ketkä siellä käyvät? edustavatko he
tavallisia pelaajia?",) ja sekä Elon että Matthewsin sinänsä
oikeelliset matemaattiset mallit ovat vieläkin tässä yhteydessä oikeaksi
todistamttamattomia. Asian tutkiminen matemaattisesti saattaisi antaa
edes jotain arvoa sille, että mihin pitäisi luottaa, nykyisellään on
ihan turha edes yrittää. 

Mutun luotettavuuden tutkimiseksi voidaan kuitenkin seurata 
suomalaispelaajien menestystä EGC:ssä, joka kuitenkin on ehkä kaikkein
tärkein mittari. Jos pelaajat siellä voittavat yleensä 8/10 tai
enemmän, on jo vahva syy huolestua. 6/10 taas on täysin normaalia, ja
7/10 rajatapaus (mahtunee normaalijakauman virherajoihin, ellei
aineisto ole __suuri!__) Tähän mennessä ei ole nähty todisteita siitä,
että suomalaiset olisivat pärjänneet merkittävästi ulkomaalaisia
paremmin.

Numeeristen työkalujen käyttöä haittaa siis se, ettei tiedetä mitä ne 
kertovat. ''Kaikilla'' luokituskomitean jäsenillä on erittäin huonoja
kokemuksia numeeristen systeemien toimivuudesta. Näin ollen luotetaan
siis ihmisten arvioihin. Tarvittaessa sitten konsultoidaan muita, tai
jopa äänestetään. Niin kauan kuin kaikilla on halu hoitaa asia hyvin,
kuten asia on tähän saakka ollut, erityisiä ongelmia ei tunnu 
esiintyvän.

Yhtä kaikki, itse ainakin pidän Paavon tulospulautinta erinomaisen 
arvokkaana välineenä turnausten analyysiin; kaikki mikä säästää vaivaa
on pop. Se ei kuitenkaan osaa arvioida eri vastustajien
päänahka-arvoja -- nimiä mainitsematta -- joten ei se mikään
autuaaksitekevä ole. Tämä puoli kuitenkin asiaa tuntuu ainakin 
teikäläiseltä joka käänteessä unohtuvan.

Mainittkoon kuitenkin että luokituskomitealla on päämääränä pitää
Suomen luokitus hyvällä eurooppalaisella tasolla. Maita joiden tasolle
ei haluta vajota on vaikea nimetä, katsoen pikaisesti viime EGC:n tuloksia
näyttää siltä että vaikkapa Itävalta ja Unkari kelpaisivat, mutta niin 
kauan kun ei Romaniaa ja Hollantia ohiteta ollaan kuitenkin vielä 
selvillä vesillä. Pohjoismaat eivät siis välttämättä ole se
referenssitaso mitä haetaan.

Ja tähän täynnee meikäläisen lopettaa tilasto-opetus, todeten että 
ellet vieläkään hahmota luotettavuudeltaan tuntemattomaan aineistoon 
perustumisen ongelmallisuuksia, en varmaankaan pysty sitä
teikäläiselle tänä keväänä tämän paremmin kertomaankaan.

-- DonOlli