Olli väittää, että minä olisin ehdottanut Suomen luokitusjärjestelmän korvaamista IGS-luokituksen kaltaisella järjestelmällä. Tässä kohden hän mätkii olkiukkoa. Minä vain tuonut luokittajien tietoon SM-karsintojen kärkipelaajien IGS-luokitukset ja esittänyt, että ne otetaan jollakin tavoin huomioon muun informaation ohella korotuksista päätettäessä.

IGS-luokituksia Olli näyttää pitävän liian epäluotettavina siksi, että ne päivittyvät liian hitaasti ja koska pelaajat voivat itse määrittää alkuluokituksensa. Mielestäni nuo tekijät eivät tee suomalaisten pelaajien IGS-luokitusten vertailusta millään tavoin kelvotonta, koska tiedämme milloin mainitsemani pelaajat ovat tunnuksensa luoneet ja minkä luokituksen he ovat asettaneet alkuarvoksi. Koska he ovat kaikki minua ja Teemu Roviota lukuunottamatta nousseet alkuarvostaan, hidas päivittyminen toimii argumenttina sille, että heidän vahvuuttaan on arvioitava ylöspäin.

Olli esittää myös, että luokituskriteerejä ei saa höllentää mielivaltaisesti, koska muutoin "homma voi hajota täysin alta aikayksikön". Voisiko joku kertoa mitä muuta kuin mielivaltaisia luokituskriteerit ovat alunperinkään olleet? Mistä jumalaisesta totuudesta ne on kenties johdettu, jos ne eivät ole mielivaltaisia?

Lisäksi tietysti olisi ihan mielenkiintoista myös kuulla mitkä ne kriteerit täsmälleen ovat, jos ne kerran eivät kerran perustu subjektiivisiin arvioihin.

Olli kysyy myös miten (luokitukseensa nähden) stabiilit pelaajat erottaa kehittyvistä, jos kerran hän ei osaa tehdä turnaustuloksista systemaattista erottelua. Eiköhän asia ole niin, ettei Suomen kaltaisessa pelaajapopulaatiossa ole helppoa tehdä minkäänlaisia aukottomia systemaattisia erotteluja. Lienee kuitenkin enemmän tai vähemmän kaikkien tiedossa se pelaajien joukko, joka on menestynyt turnauksissa nykyisillä luokituksillaan odotettua paremmin, vaikkei erityisiä teräviä menestyspiikkejä olisikaan ollut, ja joka panostaa gon opiskeluun ja pelaamiseen voimakkaimmin. Tätä pelaaja-aineista on juuri välillä 3 kyu - 1 dan. Kun vielä me kaikki tähän keskusteluun osallistujat, jotka asiasta ovat mielipiteensä lausuneet, olemme olleet yhtä mieltä siitä, että Suomi on taskuuntunut kokonaisuudessaan, olisi varmasti syytä ryhtyä antamaan toistaiseksi korotuksia jonkin verran aikaisempaa herkemmin.

Olli ilmeisesti puhuu tasoitusturnauksista esittäessään, ettei 3/5 tuloksella koroteta, koska kyseessä on liian lähellä odotusarvoa oleva tulos. Itse asiassa pelaajia on de facto korotettu huonomminkin menneiden turnausten jälkeen. Luokituskomitea ei nimittäin onneksi tyydy katsomaan vain yksittäisiä turnauksia päättäessään korotuksista. Esimerkiksi Teemu Rovio korotettiin 1 daniksi Herralan kesäleirin 2002 pikapeliturnauksen jälkeen, vaikka hänen tuloksensa tässä turnauksessa oli vain 3/6. Päätöksessä otettiin huomioon Teemun menestys kuluvan vuoden aikaisemmissa turnauksissa. Minut korotettin 2 daniksi Tampereen kesäleirillä 1998 kesken turnauksen (tasoituksia ei muutettu).

Sokea tuijottaminen voittoprosenttiin yksittäisissä turnauksissa on vielä vähemmän järkevää tasa-arvausturnauksissa. Huomioon pitää ehdottomasti ottaa, ketä pelaaja voitti ja kenelle hän hävisi. En tiedä mitä luokittajilla on mielessään, vai oliko kyseessä lipsahdus, kun Seppo Suorsaa ei korotettu SM-karsintojen jälkeen. Seppo (3k) voitti tämän vuoden SM-karsinnoissa seuraavat pelaajat: Antti Holappa (3k), Tapio Poutiainen (2k) ja Teemu Rovio (1d). Seppo hävisi seuraaville: Olli Lounela (4d) ja Pietarila Paavo (2k). Nykyisessä deflatorisessa tilanteessa tuollainen tulos oikeuttaisi omasta mielestäni yhden luokan korotukseen jo yksinään. Sepolla on kuitenkin muutakin menestystä: tulos 4/5 Oulun Älypelifestivaalien tasoitusturnauksessa (kaikki pelit luokituksiin nähden sopivilla tasoituksilla). Mielestäni on perusteltua väittää, että Sepon korottamatta jättäminen oli laiminlyönti.

Toinen ouluesimerkki on Ari Kauppi (4k), joka voitti SM-karsinnoissa kolme 4 kyuta: Mauri Torikan, Jari Kylmälän ja Tuomo Salon. Ari hävisi Tapio Poutiaiselle (2k) ja Antti Holapalle (3k). Isänmaamme karut olosuhteet (deflaatio) huomioon ottaen Ari olisi voitu aivan huvin korottaa 3 kyuksi. (Jos halutaan korottaa 2 luokkaa kerralla, kynnyksen Arin korottamiseen olisi syytä olla alhaalla seuraavissa turnauksissa.)

Olli väitti minun esittäneen, että ylemmät pelaajat jäävät pois tasoitusturnauksista siksi, että aliluokitettuja vastaan häviäminen pelottaa heitä (tasoitusturnauksissa varsin todennäköistä). Itse asiassa minä väitin, että pelko ei ole pienempi tasa-avausturnauksissa. Esitin väitteelleni perusteluna, että EGF-pistemenetysten (vaikuttavat taloudellisiin kannustimiin Euroopassa) odotusarvo on kummassakin tapauksessa sama. Tässä kohden Olli käsitti sanomani täysin väärin.

-- MarkkuJantunen, 12.11. 2002

Olisi sinänsä oikein kiva, jos ylle pitkiä pätkiä kirjoitelleet viitsisivät siivota ja lyhentää tekstejään, sekä listata _havaintoja_ Suomen luokitussysteemin hyvistä ja huonoista puolista, niin niistäkin voisi tehdä analyysiä.

Havaintoja siis, eikä pohdintoja että miten asioita voisi muuttaa. Pohdinnossa on aina se, että analysoijalle lyödään sanat suuhun ja näin viedään analyysin mahdollisuus, kun taas analyysin idea on nimenomaan pohtia havaintojen pohjalta että mikä on tilanne, ja arvioida sekä muutosmahdollisuuksia että niiden vaikutuksia.

Analyysin tekeminen on aivan eri asia kuin keskustella analyysin pohjalta vedetyistä johtopäätöksistä. Kuten turnaustyyppikeskustelussakin, aineisto analyyseineen on kaikkien nähtävillä, ja siitä voi huoletta vetää eri johtopäätökset kuin itse tein. Kunhan kertoo ne perustelut johtopäätöksilleen.

En todellakaan siis aio tehdä edes alustavaa analyysia ennen kuin arvon herrat siivoavat tekstejä.

-- Olli Lounela, 20.11.

Ylhäällä ehdotetaan tätä sivua poistettavaksi. En kuitenkaan pidä siitä, että turnaustulossivuille lisätään keskustelua. Tulokset tuloksina ja keskustelut keskusteluina.

-- Matti Siivola 28.1.2003

Siirsin pitkähkön pätkän ylläolevasta aiemmin otsikon Luokitusten Arviointi Tasoituskivistä alle. Keskustelua voinee jatkaa täällä.

-- Paavo Pietarila 28-01-03

Kävin läpi kaikki IGS:stä komennolla 'find -.de' löytyvät tunnukset. Karsin pois ne, joille päti vähintään yksi seuraavista ehdoista:

• ei tähtiluokitusta
• vahvuusluku 28 tai vähemmän
• ei lähes täyttä varmuutta henkilöllisyydestä emailin tai infon perusteella
• email-osoitteessa ei Saksan maatunnusta
• luokitus ei löydy EGF:n viralliselta luokituslistalta
• saman henkilön saman tähtiluokituksen tunnus ilmennyt aiemmin

Ehdot täyttäviä dan-pelaajien tunnuksia oli 15.

IGS-luokitusten keskiarvo oli 2.3 dan. IRL-luokitusten keskiarvo oli 2.5 dan. Kahdeksalla pelaajalla viidestätoista IGS-luokitus poikkesi IRL-luokituksesta vähintään 1 luokan. Ainoastaan yhdellä poikkeama oli yli yhden luokan (IGS-luokka 2 luokkaa heikompi). IGS:ssä yhden luokan verran heikommin pelanneita oli neljä. Yhden luokan verran paremmin pelanneita oli kolme.

Saksan virallisella EGF-luokituslistalla on 293 dan-pelaajaa. IGS-tunnuksia, joiden vahvuusluku oli vähintään 29, oli hieman alle 100.

Vastaava taulukko Alankomaiden pelaajista:

IGS-tunnuksia löytyi alkuperäisellä haulla yhteensä 207. Dan-pelaajia näistä oli 19.

Vastaava taulukko Ranskan pelaajista:

Pelaajia yhteensä 21. IRL-luokitusten keskiarvo 2.3 dan. IGS-luokitusten keskiarvo 2.8 dan. Tunnuksia oli yhteensä 691. Näistä dan-pelaajia noin 120. EGF:n virallisella luokituslistalla on 125 ranskalaista dan-pelaajaa. Ranskan IRL-luokitukset olivat 0.5 kiveä vahvempia kuin IGS-luokitukset.

Vastaava taulukko Suomen pelaajista väliltä 5 dan - 3 kyu:

Tässä kaikki, joista tiedän. IGS-luokitukset olivat keskimäärin 1.3 kiveä vahvempia kuin IRL-luokitukset.

-- Markku Jantunen, 3.3. 2003

Olen näemmä saanut kunnian tulla jo toista kertaa mainituksi tällä sivulla, joten uskaltaudun lausumaan oman harkitsemattoman mielipiteeni luokituksista.

Varoitan lukijaa jo edeltäkäsin ottamaan huomioon allekirjoittaneen turnausaktiviteetin vähäisyyden vuosien varrella, johtuen jossain määrin turnausinnostuksen puutteesta ja suuressa määrin Oulu- E-Suomi -junamatkan vaatimasta rahallisesta ja ajallisesta panostuksesta.

Suomen luokitukseni on pysynyt muuttumattomana viimeiset 2.5 vuotta, goota olen ehtinyt pelailemaan yhteensä noin 4.5 vuotta. Servereillä luokitukseni on noussut huomattavasti tasaisemmin, myös viime vuosina. Serveriluokitukset ovat kuvanneet mielestäni kehitystäni paremmin kuin Suomen luokitus, ja sama pätee mielestäni kaikkiin, joilla ei ole halua/mahdollisuutta käydä yhtä usein turnaamassa kuin pelaamassa netissä (tässä on tietysti oletuksena ettei korotuksia voi saada enää omassa kerhossa, tai sitten omaa kerhoa ei ole, kuten asian laita taitaa olla esim. usealla kegsin Sauna-huoneessa viihtyvällä).

Voisinpa jopa väittää, että servereillä luokitus nousee tarpeeksi pelaamalla ja pärjäämällä, mutta turnauksissa tarvitaan tuuria(kin). Esim. 4/5 voiton haaliminen tasa-avausturnauksesta vaatii jo vähän sitäkin, tai sitten selkeää aliluokitusta.

Mikä on sitten tämän tilityksen pointti? Eipä kummoinen, lähinnä sanoa 'Jaa'-ääni kysymykseen, olisiko järkevää käyttää serveriluokituksia yhtenä (mutta ei tietenkään tärkeimpänä) perusteena IRL luokituksille.

Lopuksi haluan vielä painottaa, että tarkoitukseni ei ole erityisesti kritisoida nykyistä luokituskäytäntöä, vaan kertoa vain oma, hyvin subjektiivinen mielipiteeni asiaan arktisesta näkövinkkelistä. Itsekin hieman luokitusvastuuta jostain syystä saaneena tiedän, että luokitusten arpominen ei ole kaikkein helpointa/kiinnostavinta/palkitsevinta askaretta.

-- Seppo Suorsa 3.3.2003

On fundamentaalinen virhe ajatella, että turnaukset ovat luokittamista varten. Asia on täsmälleen päinvastoin. Luokitukset ovat turnauksia varten. Jos luokitukset eivät ole kohdallaan, McMahonilta putoaa pohja. (Ainoa poikkeus ovat erilliset luokitusturnaukset, jollaista Matti ehdotti. Milloin järjestetään?)

Ongelma vain turnausdataan luottamisessa on siinä, että ihmisten pelitaidot kehittyvät turnausten välisenä aikana. Tämä ongelma on erityisen paha voimakkaasti kasvavissa pelaajapopulaatioissa. Suomen turnauksissakäyvän pelaajapopulaation koko on kaksinkertaistunut viimeisen kahden vuoden aikana. Tuollaisessa joukossa on epätavallisen suuri osuus pelaajia, joiden luokitukset muuttuvat nopeasti turnausten välisenä aikana.

Seurauksena ei ole pelkästään yleinen deflaatio, siis kansallisten luokitusten arvon nouseminen suhteessa muihin maihin. Paljon ikävämpi seuraus on, että eri vuosina saadut luokitukset ovat eriarvoisia. Se, että yksi ja sama luokitus voi tarkoittaa aktiivipelaajien joukossa jopa neljän kiven sisällä vaihtelevaa pelitaitoa jopa dan-tason tuntumassa, on paitsi väärin myös vähentää koko luokitusjärjestelmän toimivuutta ja uskottavuutta.

Käytännössä turnauksia käytetään säännönmukaisesti luokittamisen välineenä, koska suurta osaa pelaajista ei voi luotettavasti luokittaa muilla keinoilla. Kerhopelien perusteella osaa pelaajista ei voi korottaa, koska korotusoikeuksia ei ole kaikissa kerhoissa tarpeeksi. (Tämä on käsittääkseni ollut erityisesti Oulussa ongelmana.) Myöskään IGS- luokituksia ei ole kelpuutettu yhdeksi korotusperusteeksi, vaikka IGS:issä pelataan paljon pelejä ja vaikka IGS-luokitukset vastaavat varsin tarkasti eurooppalaisia luokituksia dan-tasolla ja lähellä dan-tasoa.

Kun IGS-luokituksia aletaan käyttää luokittamisperusteena, IGS:issä pelaavat saavat tietysti korotuksia ajoissa siinä missä muut eivät välttämättä saa. Mutta muutkin hyötyvät ennen pitkää siitä, että jotkut pahiten aliluokitetut voidaan korottaa lähemmäs oikeaa tasoaan. Tietenkään rutiininomaisesti IGS-luokituksia ei voi käyttää, mutta monissa yksittäistapauksissa ne antavat arvokasta lisäinformaatiota. Esimerkiksi, jos jollain tunnuksella on pelattu yli tuhat peliä, sen luokitus on käytännöllisesti katsoen varmasti kohdallaan, jos se on asetettu vähintään viiden luokan etäisyydelle 1d:stä. Lisäksi, kuten Seppo sanoi, Suomessa alkaa nykyään olla kerhotasoisia pelaajia, jotka ovat pelanneet kaikki pelinsä servereillä. Jos tällainen henkilö haluaa osallistua turnaukseen, mitä tehdään? Entä jos joku pelaaja ei käy pitkään aikaan turnauksissa mutta pelaa paljon Internetissä ja kehittyy monta kiveä vanhan tasonsa yläpuolelle? Näihin kysymyksiin alkaa olla pakko löytyä järkevä vastaus.

Kun kerran Suomen luokituksista huolehtii luokituskomitea - joukko kokeneita turnauskävijöitä, käytettäköön luokitusten määrittämisessä hyväksi kaikki tarjolla oleva tieto oikeudenmukaisesti ja perustellusti. Ei olisi pahitteeksi esimerkiksi esittää korotusten perustelut julkisesti vaikkapa tällä foorumilla. Ainakin mahdollisia luokittamisen toissijaisia päämääriä, kuten halua "kiristää kilpailua" tai maksimoida Suomen EGF-pistepottia voitaisiin julkisesti arvioida.

Jos luokituskomitea haluaa tulkita turnausdatan tiukan ja yksinkertaisen algoritmisesti tyyliin "vain 4/5 voittaneita korotetaan" tjsp., niin herää kysymys, olisiko parempi käyttää tietokoneohjelmaa eikä tehdä laskea korotuksia käsin. Koneella laskemisessa olisi sekin hyvä puoli, että luokituskomitean jäsenten ei tarvitsisi vaivautua paikalle tekemään laskutoimituksia ja ilmoittamaan niiden tuloksia palkintojenjaossa.

-- Markku Jantunen, 10.3. 2003

Luokituskomitea korottaa pelaajia tarpeen mukaan. Ainoastaan yksi pelaaja on alennettu ja hänkin omasta pyynnöstään. Jotkut muut ovat alentaneet itsensä kysymättä luokitukskomitealta. Korotus tapahtuu korotushetkellä olevan tiedon perusteella. Pelaajan tuloksissa (ja vastustajien) on satunnaisvaihtelua. Joskus jälkiviisaasti ajatellaan, että pelaaja tuli korotetuksi liian ylös. Pitäisikö tällainen pelaaja mielestäsi alentaa?

Luokituskomitean linja on ollut tähän asti, että kyseinen pleaaja saa pitää luokituksensa, mutta erehdys tunnustetaan. Kyseinen pelaaja ei kuitenkaan kelpaa enää referenssiksi muita pelaajia korotettaessa.

-- Matti_Siivola 10.3.2003

Tulkintasi on eriskummallinen. Uskotko todella, että Suomen ongelma on käytännöllisesti katsoen se, että kauemmin kuin kaksi vuotta sitten annetut luokitukset (minun, Otson, Paavon, Laurin ja Karen) kokoamassani taulukossa mainitulla tasolla ovat menneet niin kuralle, etteivät ne kelpaa korotusmeriiteiksi? Mitkä ulkomaalaiset tai kotimaiset turnaukset viime aikoina tukevat tuollaista tulkintaa? (Muuten, jos Sepon ja Joosen suomalaiset luokitukset ovat kohdallaan, sinun ja Vesan pitäisi pystyä hankimaan 8d* tunnus IGS:ssä. Onnea yritykselle.)

Millä perusteilla korotukset muuten annetaan? Ne eivät luonnollisestikaan vain tapahdu itsestään. Päätöksenteon taustalla on luokittajan käyttämiä kriteereitä ja arviointiperusteita. Mitkä ne ovat?

-- Markku Jantunen, 11.3. 2003

Jos noita IGS-luokituksia oikein tihrustaa, niin siitä voi ehkä päätellä Suomen luokitustason olevan reippaan yhden kiven enemmän kuin japanilaisen tason. Mikä on ainkin minun mielestäni ihan hyvä taso. Ne, joilla ero suomalaiseen luokitukseen on 3 kolme kiveä löytynee vahvuutta ansaita korotuksia, mutta he ovat kaikille muutenkin tuttuja mahdollisia nousijoita. Itse olen ainakin odotellut, että he lunastaisivat odotukset turnauksissa. Ikävää tietysti, jos niihin osallistuminen on hankalaa tai aikaa ei ole riittävästi. Itse en kyllä pitäisi pahana vaikka sitten vahvistuisivat "salassa" ja tulisivat joskus ryöstämään potin ja niin sanotusti "rikkomaan McMahonin".

-- Antti Holappa, 11.3. 2003

Korotusmeriittien lunastaminen turnauksissa on vaikeaa, jos tietyllä tasolla kaikki ovat aliluokitettuja. Mielestäni Markun keräämä taulukko saksalaisista ja suomalaisista luokituksista poistaa pitkälti sen tulkintamahdollisuuden, että erot johtuisivat vain siitä, että toiset pelaavat turnauspaineessa eri tasolla kuin netissä. Japanilaiset luokitukset ovat ainakin jonkin näkemäni informaation mukaan keskimäärin 1-2 kiveä heikompia kuin igs/eurooppalaiset luokitukset. En ymmärrä Antin kommenttia "McMahonin rikkomisesta" - mikä on sinun mielestäsi luokitusten tehtävä?

-- Kari Visala, 11.3. 2003

Minusta on aivan päivänselvää, että jos aliluokitettu porukka pelailee turnauksissa keskenään, kukaan ei pysty "lunastamaan odotuksia" turnauksissa. Kenelle tuo ei ole oikeasti täysin selvä asia?

Se, että luokittamisen hoitavat ihmiset, mahdollistaa erikoisolosuhteiden ottamisen huomioon. Kun ihmiset hoitavat luokittamista, voidaan esimerkiksi turnaustuloksista ja muusta informaatiosta havaita yhtä aikaa kehittyvien samantasoisten ja pääasiassa keskenään pelaavien pelaajien klikkejä, joiden korottamiseen voidaan kiinnittää erityistä huomiota. Algoritmisesti tuollaisen tehtävän suorittaminen on monimutkaista ja eikä tarvittavaa systeemiä ainakaan minun tietääkseni ole valmiiksi saatavilla eikä sopivasti viritettynä. Tällaisen systeemin luominen, verifioiminen ja testaaminen on aikavievää.

Toisaalta siinä, että luokittaminen on ihmisten vastuulla, on paljon haittapuoliakin. Yksi tärkeimmistä haittapuolista on, että ihmiset eivät aina jaksa seurata asioita riittävän tarkasti varsinkaan, kun pelaajapopulaatio kasvaa koko ajan eikä kaikkia enää tunneta henkilökohtaisesti. Luokituskomiteassa toimiminen antaa paitsi vastuuta myös valtaa. On täysin inhimillistä nauttia vallasta. Luokituskomiteassa toiminen on perinteisesti ollut kunnianarvoisten seniorien, senseiden tehtävä. Senioriteetti ja senioriteetin tuoma kokemus ovat sinänsä ihan arvokkaita asioita, jos niitä käytetään oikein koko yhteisön hyväksi sekä julkisesti perustelulla tavalla.

Go on lähtöisin kaakkoisaasialaista kulttuuripiiristä. Kaakkoisaasialaiset kulttuurit ovat kollektivistisia, autoritäärisiä ja sosiaalisesti takapajuisia Eurooppaan verrattuna. Kaikki se, mikä tekee (joistakin) kaakkoisaasialaisista maista jotain muuta kuin menneiden vuosisatojen tasolle juuttuneita rutiköyhiä paskalääviä, on viime kädessä peräisin Euroopassa 1600-1700-luvuilla heränneistä valistuksen ja tieteen ajattelutavoista ja toimintamalleista. Japanikaan tuskin olisi nykyaikainen teollisuusvaltio ja talousmahti, jos länsimaalaiset eivät olisi kahteen otteeseen, 1800- luvun puolivälissä ja myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen pakottaneet sitä omaksumaan länsimaisia toimintamalleja ja ajattelutapoja.

Kaakkoisaasialaisiin kulttuureihin kuuluva sokea auktoriteettiusko ilmenee kaikilla elämänaloilla, myös urheilussa. Kamppailulajeihin, jousiammuntaan yms. kuuluvat kokonaisvaltaiset oppilas-opettaja -suhteet, mestarin mielivaltaa pönkittävät irrationalistiset elementit ("zen-mystiikka ja jousiammunta", "oppilaani, et voi ymmärtää tätä ennen kuin olet valmis") eivät kuulu nykyaikaiseen länsimaiseen urheiluun, jossa suoritukset mitataan objektiivisilla perusteilla. Halveksin sokeaan auktoriteettiuskoon perustuvia kulttuuriperinteitä. Sellaiset kulttuuriperinteet kuuluvat häviäjien kategoriaan.

Suomen go-populaatio on vielä niin pieni, että Suomen luokitussysteemiä voidaan pyörittää ihmisvoimin. Mutta se edellyttää, että niin tehdään perusteilla, jotka ovat julkisia ja yleisessä keskustelussa koeteltuja ja hyviksi tunnustettuja. Muussa tapauksessa koko systeemi pitää korvata kokonaan koneellisesti tai yksikäsitteisten laskennallisten sääntöjen käytöllä. Jos kerran ihmisvetoisesta systeemistä ei saada sen potentiaalisia hyötyjä, ei ole mitään syytä sietää sen haittojakaan.

-- MarkkuJantunen, 11.3. 2003

Ottamatta kantaan vallan psykologiaan tai auktoriteettiuskoon eri kulttuureissa näkisin että

• Luokituskomitean luokitusperusteiden pitäisi olla nykyistä paremmin tiedotettuja.
• Niin kauan kuin korotukset eivät perustu vahvojen pelaajien tekemiin pelitaitoanalyyseihin vaan tuloksiin muita pelaajia vastaan ei ole mitään tarvetta sille, että luokituskomitea koostuisi juuri vahvimmista pelaajista.

-- Joose Viljanen, 11.3. 2003