This is version 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 . It is not the current version, and thus it cannot be edited.
[Back to current version]   [Restore this version]

Allekirjoittanut (Aapo Kyrölä, 5 kyu) ja Kalle Kytölä (2 kyu) teimme keskikesällä 2004 kuukauden pituisen matkan Kiinaan. Matka jakautui kahteen osaan: ensimmäiset kaksi viikkoa vietimme omin neuvoin Shanghain ja Suzhoun suurkaupungeissa ja viimeiset kaksi viikkoa Beijingissä ruotsalaisten järjestämällä erinomaisella Go-leirillä. Go:ta eli weiqiä tuli pelattua monenlaisissa tilanteissa ja toivon että tämä lyhyt matkaraportti auttaa jatkossa Kiinaan matkustavia saamaan samoja elämyksiä.

Yksisilmäisenä Shanghain ja Suzhoun puistoissa#

Shanghaista#

Lensimme Finnairilla suoraan Helsingistä Shanghaihin kesäkuun viimeisellä viikolla. Lennot maksoivat Kilroyn kautta noin 800 eur (meno Shanghai, paluu Beijing). Olimme varanneet verkon kautta kätevästi hotellin ensimmäisiksi öiksi ja pääsimmekin lentokentältä varsin helposti rautatieasemalle bussilla ja sieltä taksilla perille.

Shanghai on silminnähden valtavaa vauhtia kehittyvä metropoli. Uusia futuristisesti muotoiltujaa pilvenpiirtäjiä ja tornitaloryppäitä rakennetaan joka puolella.

Shanghain Pudong

Liikenne on käsittämättömän kaoottista ja tämä lieneekin koko Kiinassa suurin vaaratekijä. Suosittelenkin nöyrää asennetta varsinkin suojateitä ylitettäessä, etenkin vihreillä. (Huvittavaa on myös huomata, että isoissa risteyksissä on aina liikennepoliisi varmistamassa että liikennevaloja kunnioitetaan!).

Shanghain tekee mukavaksi kaupungiksi matkailijalle keskusta-alueen kompaktius. Lähes kaikkialle on mahdollista kävellä ja toisaalta taksit maksavat harvoin yli 15 yuania (1,5 eur). Valitettavasti kaupungin ilma on erittäin huono sankan savusumun takia.

Hintataso oli kaikkialla matkallamme suomalaisittan erittäin edullinen, lukuunottamatta asumista joka oli itä-eurooppalaisella tasolla. Ison olutpullon (0,65 l) sai ravintoloissa usein noin viidellä yuanilla (50 senttiä), illallinen neljän hengen porukalla 15-25 yuania henkeä kohden, taksit 10-20 yuania ... Joten rahaa ei välttämättä mene itse matkalla kovin paljon vaikka syö aina ulkona eikä sylje kuppiin.

Weiqi-elämyksiä Shanghaissa#

Renmin-puiston tytöt#

Tyytyväinen Go:n harrastaja

Ensimmäisenä päivänä suunnistimme keskeiselle Renmin-puistolle (Renmin Gongyuan), joka sijaitsee kuuluisan Nanjing Dong Lu - kauppakadun päässä. Puiston keskellä on hypermoderni Shanghai Museum, jossa emme kuitenkaan käyneet. Otimme tietenkin puiston penkillä Gobanin esiin ja aloimme pelaamaan. Kuten kaikkialla, weiqiä pelaavat länsimaalaiset herättivät huomiota. Täällä tosin ei kukaan tuntunut itse pelistä olevan kiiinnostunut (joka oli hyvä, sillä olimme umpiväsyneitä ja peli sen mukaista) vaan jouduimme useamman ohikulkevan tyttöryhmän kanssa yhteiskuviin! Saimme siis heti kohdata kiinalaisten hyväntuulista välittömyyttä joka teki osaltaan matkasta hyvin miellyttävä.

Hua#

Kalle ja Hua

Seuraavana päivänä saimme kuitenkin jo kohdata ensimmäisen meille ylitsepääsemättömän dan-pelaajan. Olimme kävelleet ns. Old Cityn alueelle, jossa Renmin Lu-ympyrätien ja sitä halkaisevan Henan Lu:n välissä on pieni miellyttävä puisto. Täällä ei näkynyt ketään pelaamassa lautapelejä mutta pelasimme Kallen kanssa taas pelin odottaen että paikalle tulisi kiinnostuneita. Peliä tulikin seuraamaan noin kaksikymppinen Hua Ming Xiang jonka pyysimmekin pelaamaan. Hua puhui hyvin vähän englantia joten hänen luokituksensa ei aluksi selvinnyt. Pelasin ensin tasa-avauksen jonka jouduin luovuttamaan keskipelissä kun huomasin ettei mulla mitään aluetta ollut. Kalle yritti kahden kiven tasoituksella ja peli näyttikin pitkään hyvältä, kunnes ... No, vaihdoimme puhelinnumeroita tapasimme kahden päivän päästä uudestaan. Tällöin kipusimme tasoituksissa jo neljään mutta ei päästy vieläkään pisteitä laskemaan. Selvisi, että Hua oli ilmeisesti 5-dan, mutta todellista tasoa ei vielä siis saatu selville. Erittäin vahva pelaaja joka tapauksessa! Hänen pelityylinsä oli hyvin rauhallinen, mutta ei mitenkään tappelua kaihtava. Eikä kyllä tavattu ketään muutakaan kiinalaista joka olisi rähinää pelännyt ..

Aapo ja Hua

Toisena iltana pelatessamme Huan kanssa ympärille kerääntyi paljon uteliaita katsojia. Puistossa alkoivat myös tanssit ja tunnelma oli erinomainen. Kannattaa siis tätäkin puistoa kokeilla, vaikka siellä ei pelaajia muuten näkynytkään.

Jos olette menossa Shanghaihin, kysykää minulta Huan sähköpostiosoite, hän varmasti pelaa mielellään jos yliopisto-opiskeluiltaan ehtii. Veikkaanpa että antaa kenelle tahansa suomalaiselle kelpo vastuksen.

Park 97#

Keskustan lounaspuolella on Shanghain entinen ranskalaisalue ("French Concession") jota halkoo luksuskauppakatu Huaihai Lu, joka on varsinkin illan pimeydessä näkemisen arvoinen scifimäisine monitasoristeyksineen.

Harhauduimme täällä kävellessämme vahingossa Park 97-nimisen puutarha/puiston porteille. Huomasimme portin liepeillä vanhemmilla äijillä go-kirjan ja Kalle haastoikin yhden heistä pelaamaan. Nyt vastassa oli aivan aloittelija eikä peli ollut kummoinen. Menimme kuitenkin puistoon sisälle (sisäänpääsy 2 yuania) ja tämä osoittautuikin paratiisiksi! Penkit olivat täynnä erilaisia pelejä (lähinnä korttia, Mahjong, kiinalainen shakki) pelaavia vanhempia ukkoja. Weiqiä ei pelannut kuin yksi pari mutta juuri tapaamistamme miehistä eräs osasi parittaa minut heti erään vanhemman weiqi-gurun kanssa. Myös Kalle sai heti pelikumppanin ja viihdyimmekin pelaamassa melkein viitisen tuntia.

Kalle Park 97:ssa

Aapon pelikaveri

Pelaajat olivat arviolta saman tasoisia kuin minä ja Kalle eli voitot menivät suurinpiirtein puoliksi. Mutta kaikissa pelaajissa oli yhteinen piirre: erittäin ärhäköitä tappelijoita! Olimme pahasti helisemmässä etenkin life-and-death ongelmien kanssa. Vähän turhan usein lähti oma muuri juoksemaan yksisilmäisenä läpi laudan. Kuten eräs ruotsalainen viisaasti sanoi: "vaikka vastustajasi tuntuukin ehkä sinua heikommalta, varovainen pitää olla: jokainen kiinalainen osaa tappaa ryhmän!". Tämä osoittautui tosiaan yleiseksi totuudeksi.

Kyseissä puistoissa alkoi matkalla tapahtunut muutos omassa pelissäni. Opin ymmärtämään että on turha miettiä päätänsä puhki fusekissa ja pelätä isoja kehikoita (moyoja). Jos omat ryhmät ovat vahvoja, pystyy toisen isotkin muodostelmat invasioimaan ja toisaalta omat kehikot romahtavat kuin korttitalot jos jättää ryhmänsä heikoiksi. Saimme siis harjoitella Attack & Defence-kirjan oppeja runsaasti, joka pelissä.

Park 97:n pelaajat, kuten kaikki tapaamamme, olivat myös huomattavan vahvoja life-and-death kentällä. Sekä minä että Kalle saimme kumpikin tuta oman heikkoutemme tässä aihepiirissä. Luulen että tähän vaikuttaa se, että monet kiinalaiset ovat lapsesta asti opiskelleet weiqiä ja life-and-death lienee varmasti yksi painoitusalue lasten opetuksessa.

Park 97:n on osa Fuxing Gongyuan-puistoa, ja löytyy Fuxing Zhonglu:n ja Huaihai Lu:n välistä, Ghongqing Nanlu valtatien länsipuolelta. Puistossa sijaitsee myös California Club-yökerho joka ainakin Lonely Planetissa on mainittu. Ehdottomasti paras Go-puisto jonka Shanghaista löysimme. Oma lauta kannattaa olla mukana, sillä kuten muuallakin, weiqin pelaajia ei näy mutta saa helposti houkuteltua.

Muuta#

Shanghaissa on pakko olla myös yleisiä weiqi-kerhoja, mutta emme verkosta onnistuneet näitä löytämään. Hua Meng Xiang varmaankin osaisi tällaiseen viedä, joten häneltä kannattanee kysyä.

Suzhou#

Suzhou on vauras vajaan kuuden miljoonan asukkaan kaupunki 80 km Shanghaista luoteeseen. Monilla suomalaisyrityksillä, kuten Nokialla on Suzhoussa tehtaita. Suzhou on myös suosittu kiinalaisten lomakaupunki ja tämän vuoksi hyvin miellyttävä ja leppoisa kaupunki. Asuimme Siquan Lu-kadulla jolla sijaitsee kymmeniä baareja ja ravintoloita sekä muutama disko. Erityisesti ihastuimme Venice Bar-nimiseen paikkaan jossa henkilökunta puhuu tavallista paremmin englantia ja on hulvatonta seuraa. Venice Bar löytyy suurinpiirtein Suzhou Hotelia vastapäätä, parikymmentä metriä itään.

Hyvä tapa viettää päiviä Suzhoussa on vuokrata pyörät jostain Siquan Lu:n liikkeistä ja pyöräillä kuuluisista puutarhoista toiseen ja ympäri kaupunkia. LIikenteen kanssa pitää toki olla täälläkin varovainen mutta suunnistaminen on helppoa ja maasto tasainen.

Suzhoussa emme loppujen lopuksi pelanneet kovin paljon weiqiä vaan viihdyimme aivan muista syistä. Muutama pelillinenkin elämys silti koettiin.

Pelipaikkoja#

Zhuhui Lu:n ja Renmin Lu:n kulmassa (sikäli kun nyt muistan oikein) on pieni mukava puisto, joka on täynnä erilaisia pelejä pelaavia vanhoja miehiä, kuten Shanghain Park 97:ssa. Ottaessamme täällä go-laudan esille paikalle tuli välittömästi juoksujalkaa noin 35-vuotias kaveri joka halusi pelata. Kalle pelasi ensiksi tasa-avauksen ja sitten otti kaksi tasoitusta. Turpaan tuli ja millä tavalla! Alku pelattiin suhteellisen rauhallisesti mutta sen jälkeen kaveri osoitti olevansa yksi tiukimmista tappelijoista joita matkalla tapasimme. Heikompana on toki vaikea arvioida kuinka vahva hän loppujen lopuksi oli, mahdollisesti 4-5 dan. Vaarallinen kaveri joka tapauksessa eikä itselläni ollut mitään jakoa omissa peleissäni.

Sinne meni moyo

Suzhoun tappelija

Kuten useimmat muutkin tapaamamme pelaajat, hän keskittyi jokaiseen siirtoon etsiäkseen tehokkaimman mahdollisen. Useimmat kiinalaiset osasivatkin lukea taktisia sekvenssejä erittäin hyvin eivätkä tesujeja säästelleet. Aloitukseen harva yleensä käytti paljoa aikaa.

Paljon shakin yms. pelaajia oli myös hieman rähjäisessä pikkupuistikossa Shi Lu - kauppa-alueen kulmilla. Tämän löytää kun saapuu Shi Lun puolelle idästä Xi Zhongshi -tietä pitkin ja kääntyy heti sillan jälkeen vasemmalle.

Yllä hehkuttamassani Venice Barissa on myös muutama hyvin pelaamista varten soveltuva pöytä.

Useissa Suzhoun kirjakaupoissa oli hyvät weiqi-kirjojen valikoimat ja hinnat hyvin edulliset (tavallinen tehtäväkirja noin 1,3 euroa).

Go-leiri Beijingissä#

Ruotsalaiset go-aktiivit Carl Johan Ragnarsson (kgs:minismurf) ja Michael Yao (kgs:myao) järjestivät vajaan kolmenkymmenen hengen go-leirin Beijingissä. Useimmat olivat (ts. olevat 11.8 asti) kokonaiset kaksi kuukautta matkalla, me tulimme keskellä leiriä kahdeksi viikoksi. Osallistujat olivat pääosin ruotsalaisia, mutta myös norjasta, hollannista ja englannista oli pelaajia.

Asuinalueemme

Leiriläisille oli vuokrattu uusista kolmikymmenkerroksisista tornitaloista kolmannen kehätien vierestä n. 150 neliön hyvin varustellut huoneistot. Asuinalue oli ympäri vuorokauden vartioitu ja vieressä oli kauppa josta sai 20 sentillä ylimitoitettuja olutpulloja. Puitteet olivat siis erinomaiset.

Opetuksen lisäksi järjestettiin ekskursioita turnauksiin, go-kouluun (jossa tosin itse emme päässeet käymään) sekä go-klubeille.

Leiri ollaan järjestämässä myös ensi kesänä ja voin suositella sitä lämpimästi. Järjestelyt toimivat erinomaisesti ja porukka oli mukavaa.

Opetus ja opettajat#

Leirille oli palkattu kolme opettajaa, kaikki hieman yli 20-vuotiaita yliopisto-opiskelijoita: järjestelyistä vastannut Bao Yun (2p, lopettanut tosin ammattilaisturnauksissa käymisen), lähes saman tasoinen Cheng Lan (jonka virallinen luokitus oli 3-dan amatööri! Hän oli IGS 8 dan joka kertoo jotain todellisesta tasosta) sekä Lu Lu (lempinimi, oikeaa nimeä en tiedä) 5-dan amatööri. Lisäksi leirillä vieraili usein 6-dan amatööri Mr. An, jonka pieniä tyttäriä vastaan pääsi myös silloin tällöin pelaamaan sekä vierailevia pelaajia opettajien yliopistojoukkueesta.

Lu Lu ja opetuspelejä

Arkipäivisin oli luento klo 10-12. Opiskelijat oli jaettu alunperin kolmeen ryhmän: aloittelijat, keskiryhmä ja huippuryhmä. Itse sijoitun keskiryhmään ja Kalle pähkäili huippuryhmässä. Keskiryhmän opettaja oli suloinen Lu Lu joka kävi läpi erilaisia pelitilanteita, aihepiirinä esimerkiksi hyökkääminen heikkojen ryhmien kimppuun, invaasiot, muotosiirrot. Joskus kävimme läpi myös oppilaiden pelejä tai ammattilaispelin. Opetus oli itselleni juuri sopivaa, varsin perusasioita jotka oli helposti ymmärrettävissä mutta ei helposti täydellisesti hallittavissa. Myös opetuksessa tuli selkeästi ilmi kiinalaisten suhtautuminen weiqiin nimenomaan tappelupelinä ja tämä vaikutti kovasti omaan ajatteluuni. Paras tapa suojata leikkaus on tehdä vastahyökkäys jotta toinen ei ehdi leikata!

Iltapäivisin pelattiin yleensä opetuspelejä opettajia vastaan. Opettajat siis pelasivat yleensä jopa viittä peliä samanaikaisesti! Tasoituksen sai valita itse, useimmiten pelasin viiden tasoituksella Cheng Lania vastaan. Ainoastaan kerran voitin opettajan, eli Lu Lun neljän tasoituksella (simultaanipeli tietenkin). Koin opetuspelit leirin hyödyllisimmäksi anniksi.

Bao Yunin ja Cheng Lanin käsittämätön vahvuus#

Varmasti monelle muullekin suomalaisille olisi ollut valaisevaa kokea vahvempien opettajiemme ilmiömäinen ymmärrys tästä yksinkertaisesta lautapelistämme. Jo se, että he pystyivät simultaanipeleissä lukemaan salamannopeasti monimutkaisia sekvenssejä ja pitämään pelin strategisesti koossa oli itselleni hämmästyttävää. Ruotsalaisten danit hävisivät lähes kaikki neljän kiven tasoituspelinsä heitä vastaan. He myös muistivat pelejä erittäin vaivattomasti, vaikka olisivat vain silloin tällöin käyneet vilkaisemassa. Ja turha kai mainita että kumpikin oli kävelevä joseki-sanakirja ja hyvin nuorena pelin opiskelun aloittanut.

Ehkä hurjin tarina jonka ruotsalaiset kertoivat oli Bao Yunin pelaama sokkopeli Carl Johania vastaan. Hän sanoi olevansa kiven heikompi sokko-gossa kuin laudan kanssa! Carl Johanilla oli siis lauta edessään ja Bao katsoi televisiota ja repesi nauramaan kun edellinen teki virheen lumivyöry-josekissa. Peli oli tasa-avaus ja tämän jälkeen Carl Johanilla ei ollut enää pelissä mahdollisuuksia. Cheng Lan otti pelin sitten haltuunsa ja oli tehnyt siitä niin monimutkaisen että Bao Yun oli lopussa tehnyt jonkin virheen (atari-sokeus?) jonka takia oli hävinnyt pelin. Itse en edes ymmärrä kuinka sokko-go:n pelaaminen on mahdollista.

Bao Yun

Bao Yun oli persoonana leppoisa ja jopa hiemen levoton, hytkyi jatkuvasti ees taas. Hän selvästi nautti weiqin pelaamisesta ja halusi pelien olevan nimenomaan hauskoja. Tämä tarkoitti siis pelin muuttamista tappeluksi ja kikkailua oppilasparkojen kustannuksella. Tämä oli kuitenkin hyvin opettavaa sillä hän haastoi miettimään vaikeita tilanteita. Bao Yun asui perheineen samoissa taloissa ja vastasi leirin pyörittämisestä yhdessä Carl Johanin kanssa. Tyypillinen Bao Yunin kommentti jostain siirrosta oli että "you can do that if you have good fighting skills"!

Cheng Lan

Cheng Lan on taas erityisen hillitty ja kohtelias fysikaalisen kemian opiskelija. Hän oli kuitenkin myös helposti lähestyttävä ja aina hyväntuulinen. Pelityyliltään Cheng oli jonkin verran Bao Yunia hillitympi mutta ei yhtään tappelua kaihtava. Pelasin häntä vastaan eniten ja ensimmäiset pelit hävisin hyvin nopeasti kun jouduin aina oppimaan kantapään kautta uuden 4-4-pisteen kaksoislähestymis-josekin... Cheng osasi opettajista parhaiten englantia ja aina valmis vastamaan go-aiheisiin kysymyksiin.

Summa summarum: ei voinut kuin ihmetellä kuinka tehokkaita siirtoja opettajat osasivat tehdä. Viiden kiven tasoitus kirittiin nopeasti kiinni eikä heidän ryhmistään juuri heikkouksia tuntunut löytyvän. Omista sitten vähän liikaakin.

Ekskursioita#

Pidempään leirillä olleet olivat käyneet useammassa ammattilaisturnauksessa, Nie Weipingin go-koulussa yms. Meidän aikanamme kävimme epävirallisessa Kiina-Taiwan amatöörien ystävyysturnauksessa sekä 5p naisammattilaisen (NIMI??) pitämässä luksus-go-kerholla.

Pojalle selkään

Mainitsemani ystävyysturnaus järjestettiin Kiinan Go-liiton hienoissa tiloissa Beijingin keskustassa. Turnaus oli hyvin vapaamuotoinen, kelloja ei käytetty ja osallistujat oli ilmeisesti paritettu iän mukaan. Pelaajien taso vaihteli suuresti. Hauskinta oli kuitenkin että pääsimme itse pelailemaan paikalla olleita lapsia vastaan. Hävisin pahasti arviolta 10-vuotiaalle taiwanilaiselle 3-dan pojalle jota vastaan mokasin lumivyöryn. Kaveri onneksi osoitti virheeni ja seuraavaa vekaraa vastaan yritin saada lumivyöryn aikaiseksi mutta tämä ei siihen lähtenyt vaan ehdotti isoa lumivyöryä jota en todellakaan osaa! Penskoilla oli selkeästi josekit ja life-and-death erittäin hyvin hallussa, mutta koko laudan käsittely ei ollut aivan yhtä vahvaa. Voitinkin puolet peleistäni näitä lapsia vastaan. Pelasin myös vanhempaa, luultavasti taiwanilaista 2-dan herrasmiestä vastaan tappelurikkaan pelin. Selvisin voittajana ja kuten muutkin vanhemmat pelaajat, tämä tuntui kovasti arvostavan sitä että söin häneltä ison ryhmän.

Tätä ennen olimme käyneet 5p NN:n nimikkoklubilla aika kaukana Beijingin keskustasta. Täällä pelaaminen olisi maksanut kuulemma 100 yuania (10 eur) tunti, mutta koska olimme vieraana emme joutuneet maksamaan. Puitteet olivat hienostuneet ja tarjoilijat kantoivat teetä. Pääsin aluksi suurinpiirtein itseni ikäistä tyttöä vastaan, mutta hälytyskellot alkoivat soida kun kesken tasa-avauksen alkupeliä selvisi että hän oli kuusivuotiaasta asti weiqiä pelannut ... Turpiinhan sitä tuli ja selvisi että hän oli 5-dan. Voitin sitten kolme kovaa tappelupeliä vanhempaa 2-dan miestä vastaan.

Hauskana yllätyksenä klubilla vieraili supertähti, entinen Kiinan mestari Ma Xiaochun.

Ma Xiaochun

Valitettavati en osaa antaa ohjeita miten ko. kerholle pääsee koska menimme sinne minibussilla. Kyselen kuitenkin järjestäjiltä jos he osaisivat auttaa.

Ulkomaanpelleille selkään: go-klubi Beijingissä#

Merkittävänä etuna leirin paikan valinnassa oli lähellä sijainnut go-klubi. Se oli auki joka päivä aamukymmenestä iltayhdeksään. Klubin yhteydessä on pieni go-kauppa sekä lasten go-koulu.

Kerho oli mitä tunnelmallisin. Paikalla taisi olla pelkästään miehiä, useat vähän vanhempia ja paita nostettuna rinnuksille jotta ilmastointi pelaisi. Lähes kaikki polttivat ketjussa tupakkaa, osa syljeskeli lattialle ja muutenkin meininki oli rehdin rentoa. Kivet harvoin olivat siististi kupissa vaan ne siivottiin laudalta pöydälle, tupakantuhkien päälle.

Go-kerho

Osa pelaajista oli suurinpiirtein itseni ja Kallen tasoisia, mutta joitakin ylitsepääsemättömiä kaverita tuli vastaan. Ruotsalaiset tiesivät joidenkin luokituksiksi 4-, 5- ja 6-dan. Varsinkin eräs 6-dan, joka tuntui pelaavan usein rahasta, oli meidän suosikkimme. Hänellä oli nimittäin todella agressiivinen tyyli jolla todellakin näytti että me ei ymmärretä Go:sta yhtään mitään. Hänen tasa-avauksensa (koska hänen luokitustaan emme tienneet) Kallea vastaan oli yksi mielenkiintoisimmista löylytyksistä minkä olen nähnyt: alussa hän uhrasi kahdeksan kiven ryhmän reunalle tehdäkseen puolen laudan pituisen ongelmattoman seinän ja antoi Kallelle kolmisenkymmentä pistettä varmaa aluetta. Mutta sen jälkeen ei kun silmät pois ja juoksuttamaan kohti seinää!

Oikealla 6-dan sankari

Moni muukin pelaaja osoittautui erittäin vahvaksi, ja tämä näkyi erityisesti kun peli meni tappeluksi eli melko nopeasti. Täällä jouduimme toteamaan että ei sitä pärjää jos ei osaa tapella. Ja toivottavasti jotain opimmekin.

Yksi selkeä ero suhtautumisessa weiqiin ainakin suomalaisiin verrattuna on se, että pelejä oltiin aina kommentoimassa ja vinkkejä antamassa (etenkin loppupelissä). Tämä oli totta sekä kyseisellä kerholla että puistoissa. Kiinalaiset suhtautuvat peliin siis jonkin verran rennommin kuin täällä. Ja niin, tappelu oli se juttu, pelin pitää olla hauskaa.

Kerholle on varsin vaikea löytää, mutta yritän kuitenkin kasata ohjeet joilla sinne voi yrittää: BeijingGoKerhoOhjeet. Kaupungissa lienee kyllä muitakin kerhoja.

Street Go

Loppusanat#

Kiinan matka oli kaikin puolin mainio ja itse aion mennä sinnä mahdollisimman pian uudestaan, ehkä jo vuodenvaihteessa. Kun sinne menee, ei Go-peliseuran löytämisessä ole ongelmia: lauta esiin ja puistoon. Kiinnostuneita tulee varmasti.

Ainakin Beijingissä myytiin ihan tavallisissa supermarketeissa go-välineitä joten niitäkään ei ole välttämätön kantaa kotoa. Hinnat olivat murto-osa siitä mitä Suomessa. Go-kirjoja löytyy joka kirjakaupasta, yleensä urheiluosastolta (!). Ainakin tehtäväkirjat soveltuvat mainiosti myös kieltä taitamattomille, kuten meille.

Kiinassa ei sitten osata japanilaisia go-termejä ja pisteenlasku on erilainen, mutta oikein kätevä.

-- Aapo Kyrölä, 1.8.2004

---

Saako esittää kysymyksiä? Me suomalaisethan pelaamme japanilaisilla säännöillä ja siellä kiinassa kai pelataan enimmäkseen kiinalaisilla säännöillä, eikös? Mitenkäs helppoa oli tottua pelaamaan siellä kiinalaisilla säännöillä? Miltäs se pelaaminen kiinalaisilla säännöillä yleensäkin tuntui?

-- juhtolv

Kiinalaiset säännöt eivät poikkea kuin pisteenlaskun osalta japanilaisista (+ tasoituskivet kai saa asetella kuten haluaa), joten peliin se ei sinänsä vaikuta merkittävästi. Eroja on oikeastaan kaksi: vangit voi heittää takaisin uhrin kuppiin ja lopussa damet kannattaa pelata vuorotellen loppuun asti (niistä kun saa pisteitä). Pisteenlaskuprosessi toimii sitten aika eri tavalla kuin japanilaisissa, mutta siihen tottuu nopeasti. Joskaan ei ole kovin yleistä Kiinassa päästä pisteitä laskemaan.

-- Aapo