This is version 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 . It is not the current version, and thus it cannot be edited.
[Back to current version]   [Restore this version]

Opiskelumenetelmiäni#

Ammattilaispelien läpikäynti#

Olen vuoden 2002 loppusyksyn aikana käynyt läpi n. 400 ammattilaispeliä. Pelit ovat Lee Ch'angHo ja Yu Ch'ang-hyeok kootut pelit (,jotka ovat suurinpiirtein kaikki 90-luvun alkupuoliskon pelejä) sekä vuoden 2001 korealaisia ja kiinalaisia ammattilaispelejä. SGF-muodossa on tullut myös selailtua tietokoneella aivan viimeisimpiä pelejä.

Erityisen viihdyttäviksi nykypeleistä olen havainnut mm. nuoren korealaisen Lee Sedolin raivoisat vaikutusvaltapelit, jotka paljastavat aukottomasti ammattilaispelaajien valtavan taktisen lukutaidon. Lee Ch'angHon suorituksessa taas minua on kiehtonut hänen ylittämätön tilanteen arviointikykynsä ja tarpeen vaatiessa luovat taktiset ratkaisut, jotka ovat varmasti yllättäneet vastustajan monesti. Japanilaisista pelaajista on minulle ainakin Kobayashi Koichilla ollut keijupölyä hänen avausideoidensa takia.

Pelin läpikäynnillä tarkoitan 150-200 ensimmäisen laiton pelaamista laudalle yleensä siihen pisteeseen saakka, että loput laitot ovat selvästi loppupeliä ja taktista laskentaa. Kun tätä pelidiagrammien lukemista on harjoitellut jonkin aikaa, pystyy vähintään kahteen diagrammiin jaetun pelin läiskimään laudalle n. 15 minuutissa. Joskus pysähdyn pitemmäksikin aikaa pohtimaan tilannetta, erityisesti kun en ymmärrä jonkin laiton strategista merkittävyyttä. SGF-muotoisia pelejä en usein jaksa laiskuuttani pelata laudalle. Useimmat kommentit, joita olen nähnyt ammattilaispelien mukana, ovat olleet lähes täysin hyödyttömiä kehittymisen kannalta. Hyödyllisimmillään kommentit ovat silloin, kun niissä esitetään vaihtoehtoisella diagrammilla kyseisen tilanteen normaali variaatio ja sitten voi vertailla pelin variaatiota tähän yleisempään ja saada näin hyödyllistä käsitteellistä lisäinformaatiota, joka on sovellettavissa muissakin peleissä.

Ammattilaispeleistä oppii parhaiten muotiavauksia ja josekeita. Avauksiin kehittyy myös pelejä läpikäymällä sellainen yleistuntuma, että oppii välttämään pahimmat strategiset sudenkuopat automaattisesti. Samalla tapaa peleistä oppii "osmoottisesti" yleistä keskipelin luonnollista etenemistä ja tilanteen arviointia ainakin sen verran, että tietää milloin vastustajan moyo on niin iso, että invaasio on ainoa järkevä vaihtoehto. Myös tyypillisten josekeiden jatkolaittojen suhteelliset suuruudet saavat konkreettista tuntumaa. Yleisenä strategisena periaatteena ammattilaispelit opettavat myös sen, että jos pitää huolta omien muotojen kivitehokkuudesta, niin aina lopulta jossain vaiheessa seuraa pelissä hyviä asioita, vaikka olisikin jäänyt varmassa alueessa jälkeen.

Myös kikashien ja yosu-miru-laittojen ajoitukseen ja eräänlaisiin go-pelin "fraaseihin" saa käsitteellisellä tasolla tuntumaa. Esimerkki tällaisesta fraasista, joka toistuu melkein joka pelissä, on yleinen kuvio: "Vastustaja pakottaa minut pelaamaan laiton X, mutta ajoitan tämän pakotuksen mahdollistamana oman pakotuksen, joka on pisteellisesti niin pieni, että siihen ei olisi vastattu tässä vaiheessa peliä muuten, mutta se tekee suoran vastaamisen vastustajan ensimmäiseen pakotukseen tarpeettomaksi. Vastustaja vastaa jälkimmäiseen pakotukseen, jonka jälkeen itse vastaan X, mutta olen saanut hyötyä oikealla ajoituksella."

Tsumego#

Taktista lukutaitoa, joka on koko pelin perusta (vaikka ei korvaa strategisten periaatteiden ymmärtämistä), harjoittelen tehtäviä ratkomalla. Jaan tehtävät kolmeen eri tyyppiin sen perusteella, mitä osa-aluetta lukemisesta ne kehittävät:

• Visualisointi - tehtävät, joiden ratkaisu on pitkä (esim. löysät tikapuut, geta:t jne.), mutta todellisuudessa vähän haarautuva ja muodoiltaan yksinkertainen, ratkominen kehittää kykyä kuvitella go-kiviä laudalle. On oleellista, ettei käytä lautaa apuna tehtäviä ratkoessaan (paitsi silloin, kun haluaa vain oppia jonkun uuden muodon tms.), vaan yrittää laskea sekvenssit päässään. En tiedä yhtään englanninkielistä kirjaa, joka olisi varsinaisesti keskittynyt visualisointikyvyn kehittämiseen, mutta ainakin eräs Kiinasta löytämäni kirja tuntuu olevan lähinnä tämäntyyppisiä tehtäviä.

• Avainpisteiden hahmotus - erilaiset tesuji-tehtävät, joiden avulla oppii ymmärtämään erilaisia peleissä ilmestyviä yleisiä muotoja ja karsimaan nopeasti taktisen laskennan haaroja. On kai ilmeistä, ettei paraskaan pelaaja voi lukea yhtä aikaa todella leveälle ja syvälle sekvenssien määrän räjähdyksen takia. Useimmat englanninkieliset tehtäväkirjat harjoituttavat muototajua ja tehtävien ylioppimisesta toistolla on paljon hyötyä (esim. Daviesin Tesuji ja Life and Death).

• Järjestelmällisyys/itsekuri - yrittää opetella laskemaan kerralla oikein ja täsmällisesti sekä hankalissa tilanteissa pystyä järjestelmällisesti käymään kaikki variaatiot läpi niin, ettei mene sekaisin. Esimerkiksi Ingenious Life & Death puzzles -kirjat ovat esimerkki tällaisista tehtävistä: Monien tehtävien ratkaisut on suunniteltu siten yllättäviksi, ettei niitä käytännössä voi löytää kuin tutkimalla kattavasti eri variaatiot. Näissä tehtävissä on myös usein lievä keinotekoisuuden tuntu eikä kyseisten muotojen ulkoaopettelulla ole paljonkaan merkitystä normaalipelissä, jossa ko. erikoismuotoja esiintyy äärimmäisen harvoin, mutta kärsimätön ei näitä tehtäviä onnistu ratkaisemaan.

Go-teoria ja kirjat#

Ainakin pelaajan uran alkuvaiheessa (15 kyu -> 5 kyu) on englannin kielellä tarjolla runsaasti teoriakirjallisuutta, jolla voi kehittää peliään nopeasti. Kirjoista oppii suoraan käyttökelpoisia asioita ja vähemmän vääriä asioita, kuin vastaavasti pelaamalla itseoppinut nettipelikonkari. Joseki-kirjoista voi tarkistaa variaatioita, joita on esiintynyt omissa peleissään ja keskipelijoseki-kirjoista kannattaa käydä standardisekvenssejä läpi, jotta saa uusia ideoita omaan peliinsä. Yleisesti ottaen ne kirjat, jotka sisältävät ammattilaisen pelaamia tai ehdottamia konkreettisia sekvenssejä, ovat hyödyllisiä.

Käsitteellisestä koneistosta (epäsuora hyökkääminen, ylikeskittyminen, tedomari, miai, tewari jne.) kannattaa olla tietoinen ideoiden tasolla ja yrittää sitten hiljalleen saada niihin ymmärrystä konkreettisten sovellusten kautta omassa pelissään.

Seuraavassa listaan joitakin hyväksihavaitsemiani go-kirjoja. Olen jättänyt pelikokoelmat tietoisesti pois. Olen lukenut toki muitakin hyviä kirjoja (ja huonoja, tosin onneksi selkeitä rimanalituksia on aika vähän), mutta tähän olen listannut vain ne, jotka tekivät minuun suurimman vaikutuksen tavalla tai toisella.

Englanninkieliset:

• James Davies - Life and Death, yksi parhaista go-kirjoista, joita tiedän. Davies on läpikäynyt uskomattoman urakan tyypillisten muotojen lajitteluun niiden elämän ja kuoleman määrittämiseksi.

• James Davies - Tesuji, lähes yhtä loistava teos kuin edellinen, muodoltaan samanlainen. Nämä kaksi kirjaa takaavat nopean kehityksen 15 kyu:sta eteenpäin.

• Yang Yilun - How to Destroy and Preserve on pieni luentomateriaalin pohjalta tehty taskukirja, joka ei ulkoisesti ole kovin vakuuttava lyhyine selityksineen, mutta sisältää arvokasta tervettä maalaisjärkeä kyu-pelaajille ja diagrammeihin piilotettuna muutaman peruskäsitteen, jota ainakaan minä en ollut ymmärtänyt muista kirjoista. Kannattaa lukea ehkä joskus 5 kyu:n tuntumassa, ainakin jos kehittyy pelaajana samassa järjestyksessä kuin itse olen kehittynyt: ensin taktiikassa ja vasta myöhemmin strategiassa.

• Go Seigen - A Way of Play for 21st Century on viihdyttävä ja informatiota pursuava kirja, sekä sisältää selkeästi uudempaa ja korkeatasoisempaa materiaalia strategiasta kuin moni muu englanninkielinen kirja. On vaikea kuvitella, että Go olisi kirjoittanut tällaisen kirjan vielä nykyisessä iässään, mutta oli sitten kyseessä haamukirjoittaja tai ei, niin pidin kirjasta kovasti. Suosittelen n. 5 kyu:sta ylöspäin.

• Kajiwara Takeo - The Direction of Play on myös ihan hyödyllinen kirja muutamista strategisista periaatteista.

• Lee Changho - Lee Changho's Novel Plays and Shapes on melkein ainoa dan-tason analyysiä ja moderneja variaatioita sisältävä kirja englanninkielellä. Sisältää samantapaista analyysiä, kuin korealaiset Report of Choong-am Research vol. 1-3-kirjat. Tämä kirja kannattaa ottaa työn alle vain, jos vakavasti haluaa päästää korkeammille luokituksille ja on valmis opettelemaan nykyisiä kehittyviä koko laudan avauksia.

• Maeda Nobuaki - Life and Death: Intermediate Level Problems on tehtäviä sisältävä taskukirja. Tehtävät eivät ole erityisen vaikeita, mutta käymällä tämän kirjan läpi esim. ennen turnausta, saa aistit teräviksi.

• Ishida Yoshio - Dictionary of Basic Joseki 1-3 on joseki-hakemistona jo vanhentunut, mutta varsinainen jatkosiirtojen ja vaihtoehtoisten variaatioiden aarreaitta. Tämä kirjasarja sisältää myös paljon perusteluja tekstimuodossa ja opettaa samalla yleisempiä käsitteitä, joilla ajatella peliä.

• Seo Bong-soo ja Jung Dong-sik - Jungsuk (joseki) in Our Time on käännetty supistettu ensimmäinen osa kaksiosaisesta korealaisesta joseki-hakemistosta ja sisältää vain 3-4-josekeita. Informaatiota on aavistuksen vähemmän kuin Ishidassa, mutta materiaali on uudempaa. Tämän kirjan voi täydentää englanniksi käännetyllä Nihon-Kiin Star Point Joseki-kirjalla, niin saa käyttöönsä melko toimivan valikoiman nykyisiä josekeita.

• Fujisawa Shuko - Reducing Territorial Frameworks oli minulle tärkeä kirja, koska vasta sen luettuani tajusin, ettei invaasio todellakaan ole ainoa mahdollisuus. Sisältää runsaasti erilaisia "keskipelijosekeita".

• Iwamoto Kaoru - Keshi and Uchikomi / Takemiya Masaki - Enclosure Josekis täydentävät tietämyksen erilaisten nurkkamuodostelmien standardivariaatioilla.

• Wu Piao ja Yu Xing - Art of Connecting Stones hyvä tehtäväkirja, joka varmasti vahvistaa taktiikka oikeissa pelitilanteissa.

• Sung-Hwa Hong - First kyu, viihdyttävää go-aiheista kaunokirjallisuutta. Jos go-addiktiossa ilmenee vähenemisen merkkejä, voi sen palauttaa lukemalla tämän kirjan tai seuraamalla Hikaru no Go:ta.

Koreankieliset (nimet käännetty englanniksi):

• Report of Choong-am Research vol. 1-3 ovat raskasta analyysiä tyypillisistä nykypelien tilanteista. Näiden tilanteiden tutkiminen vastaa jossain määrin ammattilaispelien läpikäyntiä. Hyödyllistä materiaalia lähinnä korkeampia dan-arvoja tavoitteleville.

• Practical Life & Death vol 1 & 2 yleisimpien peleissä esiintyvien nurkkainvaasioiden statukset ja näihin liittyvät sekvenssit. Kullanarvoinen hakemisto niille, jotka todella haluavat hallita nurkkamuodostelmien heikkoudet täydellisesti. Materiaalin määrästä johtuen aika raskasta luettavaa eikä sovi kahvipöytäpelaajille.

• Choice of Jungsuk mielenkiintoinen kokoelma uudempia avauksia.

• Seolim Go Publisher - Modern Fuseki Dictionary sisältää (järkevällä indeksillä höystettynä) nykyiset yleiset avaukset. Selkeästi uudempaa materiaalia (tosin suppeampi) kuin Rin Kaihon jo aika lailla vanhentunut japaninkielinen kaksiosainen hakemisto. Kirjan mukana tuli CD-ROM, jota en tosin saanut toimimaan halutulla tavalla. Go:n avausteoria tuntuu kehittyvän sellaista vauhtia, että uskon nurkka/joseki-ajattelun korvautuvan aina vain enemmän kokolaudan avauksilla/josekeilla. Tällaisen kirjan arvo on siinä, että ammattilaispeleissä ei ikinä näe kuin jäävuoren huipun - toimivat siirrot, mutta kirjassa voidaan perustella peleissä näkyviä ideoita.

• Seolim Go Publisher - Modern Middle Game Joseki Dictionary on oikeastaan eräänlainen tesuji-hakemisto. Se kattaa monenlaisten keskipelissä ilmaantuvien tilanteiden vitaalien pisteiden löytämisen ja vertailee oikeaa vastausta aina muutamaan huonompaan variaatioon. Kirjan mukana tulee CD-ROM, jota en ole testannut.

Pelaaminen#

Tärkein kaikista on tietenkin itse pelaaminen. Mikään itseopiskelu ei voi vastata varsinaista pelitilannetta, jossa vastustaja yrittää aktiivisesti estää suunnitelmiasi toteutumasta. Turnauksissa käyminen auttaa myös pelaamaan kellon kanssa jännittävässä tilanteessa. Itse olen oppinut tehokkaimmin aina silloin, kun olen saanut pelata itseäni selkeästi vahvempaa pelaajaa vastaan.

Yleistä opiskelusta#

Nykyisellä pelitasollani teen vielä jokaisessa pelissäni useita aika pahoja virheitä (jopa sellaisia, jotka itse havaitsee nopeasti pelin jälkianalysoinneissa) ja loppujen lopuksi hyväksi pelaajaksi ei tulla oppimalla tekemään säihkyvän ihmeellisiä laittoja, vaan vähentämällä heikkouksiaan. Usein tehokkainta harjoittelua olisikin heikoimman osa-alueensa objektiivinen tunnistaminen ja harjoittaminen. Toisaalta siihen on yleensä syy, miksi tietty osa-alue on muita heikompi: sen harjoittelu ei ole yhtä hauskaa.