Tamperelainen 1 kyu

!!Lyhyt go-historiani:

!1990
 
* Luin Pelien kirjasta go:n säännöt ja pelasin kokeilupelin kaverini 
  kanssa, sillä tarkoituksenamme oli yläasteen puukäsityössä tehdä 
  jonkin lautapelin laudat ja nappulat. Muutaman kosmisen ruutupaperille
  tuhritun mustan ja valkoisen kiven jälkeen totesimme kyseessä olevan 
  täysin käsittämätön peli ja lopulta askartelimme shogin pelivälineet, 
  minkä jälkeen unohdin go:n pitkäksi aikaa.

!1998 

* Aloitin pelaamisen TTgoK:ssa alkusyksystä. Olin nähnyt kerhon pelaajia
  joskus Hervannassa ravintolassa pelaamassa ja pari kaveriani
  aloitti pelaamisen samaan aikaan, joten päätin heidän mukana
  tarkistaa uudemman kerran, mistä go:ssa oikein on kyse. Jäin
  pahaan riippuvuussuhteeseen välittömästi.

!1999 

* Pelasin ensimmäisen turnaukseni 11 kyu:na, joka oli Tampereen Kani6
  tammikuussa. Sijoitus 26. sija (2/5).

* Yläkaupungin yö-turnaus toukokuussa ja 2. sija (3/5). Korotus 6 kyu:hun.

* Helsinki Grand Prix heinäkuussa, 17. sija (3/5).

* Muistaakseni kävin myös Herralan kesäleirillä 1999. Ainakin
  mieleeni palaa pikapelifinaali Matti Siivolaa vastaan, jonka hävisin
  ajan loppumiseen damejen täytössä (kootut selitykset).

* SM-karsinnat Oulussa 13.sija (2/5)

* Gaimportin kyumestaruus marraskuussa, 11. sija (hävisin kaikki pelini :( )

!2000 

* Rabbity-6, Tampere, 4 kyu:na 4. sija (3/5)

* Ing-turnaus, 7. sija (2/3)

* Yläkaupungin yö. jaettu 3. sija (3/5)

* Turun Turnaus marraskuussa, 6. sija (3/6)

!2001 

* Rabbity-6, 10. sija (3/5)

* Herralan kesäleiri, 6. sija pikapeliturnauksessa (4/6) ja
  6. sija haasteturnauksessa (5/8)

* SM-karsinnat Tampereella, 10. sija (3/5), putosin b-finaalista
  pienempien McMahon-lähtöpisteiden takia.

* Kisei 2001, putoaminen 2. kierroksella 

!2002 

* Alan taas opiskella go:ta parin vuoden pelkän kerhopelaamisen
  jälkeen ja pelaamaan myös netissä.

* Kanikutonen, 3kyu:na 6. sija (4/5), korotus 2 kyu:hun.

* Jyväskylä, 4. sija (3/5)

* Kuukauden visiitti Lapinjärvellä pelaamassa paikallisessa peli-illassa

* Herralan Kesäleiri, pikapeliturnaus 9. sija (3/6)

* SM-karsinnat, 3. sija (3/5)

* Kisei, putoan 3. kierroksella, tasoitusturnauksessa 1 kyu:na
  jaettu 2. sija (4/5)

* SM-sarjan B-finaali, 3. sija (3/5), korotus 1 kyu:hun

!2003 

* Tampereen kerhoturnaus, 4. sija (4/6)

!!Opiskelumenetelmiäni

!Ammattilaispelien läpikäynti
Olen vuoden 2002 loppusyksyn aikana käynyt läpi n. 400 ammattilaispeliä.
Pelit ovat Lee Ch'angHo ja Yu Ch'ang-hyeok kootut pelit (,jotka ovat
suurinpiirtein kaikki 90-luvun alkupuoliskon pelejä) sekä vuoden 2001
korealaisia ja kiinalaisia ammattilaispelejä. SGF-muodossa on tullut
myös selailtua tietokoneella aivan viimeisimpiä pelejä. 

Erityisen viihdyttäviksi nykypeleistä olen havainnut mm. nuoren 
korealaisen Lee Sedolin raivoisat vaikutusvaltapelit, jotka paljastavat
aukottomasti ammattilaispelaajien valtavan taktisen lukutaidon. 
Lee Ch'angHon suorituksessa taas minua on kiehtonut hänen ylittämätön
tilanteen arviointikykynsä ja tarpeen vaatiessa luovat taktiset ratkaisut,
jotka ovat varmasti yllättäneet vastustajan monesti. Japanilaisista
pelaajista on minulle ainakin Kobayashi Koichilla ollut keijupölyä hänen
avausideoidensa takia.

Pelin läpikäynnillä tarkoitan 150-200 ensimmäisen laiton pelaamista 
laudalle yleensä siihen pisteeseen saakka, että loput laitot ovat 
selvästi loppupeliä ja taktista laskentaa. Kun tätä pelidiagrammien
lukemista on harjoitellut jonkin aikaa, pystyy vähintään kahteen 
diagrammiin jaetun pelin läiskimään laudalle n. 15 minuutissa. Joskus
pysähdyn pitemmäksikin aikaa pohtimaan tilannetta, erityisesti kun 
en ymmärrä jonkin laiton strategista merkittävyyttä. SGF-muotoisia 
pelejä en usein jaksa laiskuuttani pelata laudalle. Useimmat
kommentit, joita olen nähnyt ammattilaispelien mukana, ovat olleet
lähes täysin hyödyttömiä kehittymisen kannalta. Hyödyllisimmillään
kommentit ovat silloin, kun niissä esitetään vaihtoehtoisella diagrammilla
kyseisen tilanteen normaali variaatio ja sitten voi vertailla
pelin variaatiota tähän yleisempään ja saada näin hyödyllistä
käsitteellistä lisäinformaatiota, joka on sovellettavissa muissakin
peleissä.

Ammattilaispeleistä oppii parhaiten muotiavauksia ja josekeita. Avauksiin
kehittyy myös pelejä läpikäymällä sellainen yleistuntuma, että oppii
välttämään pahimmat strategiset sudenkuopat automaattisesti. Samalla
tapaa peleistä oppii "osmoottisesti" yleistä keskipelin luonnollista
etenemistä ja tilanteen arviointia ainakin sen verran, että tietää
milloin vastustajan moyo on niin iso, että invaasio on ainoa järkevä
vaihtoehto. Myös tyypillisten josekeiden jatkolaittojen suhteelliset
suuruudet saavat konkreettista tuntumaa. Yleisenä strategisena periaatteena
ammattilaispelit opettavat myös sen, että jos pitää huolta omien
muotojen kivitehokkuudesta, niin aina lopulta jossain vaiheessa
seuraa pelissä hyviä asioita, vaikka olisikin jäänyt varmassa alueessa
jälkeen. 

Myös kikashien ja yosu-miru-laittojen ajoitukseen ja eräänlaisiin 
go-pelin "fraaseihin" saa käsitteellisellä tasolla tuntumaa. Esimerkki
tällaisesta fraasista, joka toistuu melkein joka pelissä, on yleinen 
kuvio: "Vastustaja pakottaa minut pelaamaan laiton X, mutta ajoitan 
tämän pakotuksen mahdollistamana oman pakotuksen, joka on pisteellisesti
niin pieni, että siihen ei olisi vastattu tässä vaiheessa peliä
muuten, mutta se tekee suoran vastaamisen vastustajan ensimmäiseen 
pakotukseen tarpeettomaksi. Vastustaja vastaa jälkimmäiseen pakotukseen,
jonka jälkeen itse vastaan X, mutta olen saanut hyötyä oikealla ajoituksella."


!Tsumego

Taktista lukutaitoa, joka on koko pelin perusta (vaikka ei korvaa
strategisten periaatteiden ymmärtämistä), harjoittelen tehtäviä ratkomalla.
Jaan tehtävät kolmeen eri tyyppiin sen perusteella, mitä osa-aluetta
lukemisesta ne kehittävät:

* Visualisointi - tehtävät, joiden ratkaisu on pitkä (esim. löysät tikapuut,
  geta:t jne.), mutta todellisuudessa vähän haarautuva ja muodoiltaan
  yksinkertainen, ratkominen kehittää kykyä kuvitella go-kiviä laudalle.
  On oleellista, ettei käytä lautaa apuna tehtäviä ratkoessaan (paitsi
  silloin, kun haluaa vain oppia jonkun uuden muodon tms.), vaan 
  yrittää laskea sekvenssit päässään. En tiedä yhtään englanninkielistä
  kirjaa, joka olisi varsinaisesti keskittynyt visualisointikyvyn 
  kehittämiseen, mutta ainakin eräs Kiinasta löytämäni kirja tuntuu olevan
  lähinnä tämäntyyppisiä tehtäviä.

* Avainpisteiden hahmotus - erilaiset tesuji-tehtävät, joiden avulla oppii
  ymmärtämään erilaisia peleissä ilmestyviä yleisiä muotoja ja karsimaan
  nopeasti taktisen laskennan haaroja. On kai ilmeistä, ettei paraskaan
  pelaaja voi lukea yhtä aikaa todella leveälle ja syvälle sekvenssien
  määrän räjähdyksen takia. Useimmat englanninkieliset tehtäväkirjat
  harjoituttavat muototajua ja tehtävien ylioppimisesta toistolla
  on paljon hyötyä (esim. Daviesin Tesuji ja Life&Death).

* Järjestelmällisyys/itsekuri - yrittää opetella laskemaan kerralla oikein
  ja täsmällisesti sekä hankalissa tilanteissa pystyä järjestelmällisesti
  käymään kaikki variaatiot läpi niin, ettei mene sekaisin. Esimerkiksi
  Ingenious Life & Death puzzles -kirjat ovat esimerkki tällaisista
  tehtävistä: Monien tehtävien ratkaisut on suunniteltu siten
  yllättäviksi, ettei niitä käytännössä voi löytää kuin tutkimalla
  kattavasti eri variaatiot. Näissä tehtävissä on myös usein lievä
  keinotekoisuuden tuntu eikä kyseisten muotojen ulkoaopettelulla
  ole paljonkaan merkitystä normaalipelissä, jossa ko. erikoismuotoja
  esiintyy äärimmäisen harvoin, mutta kärsimätön ei näitä tehtäviä
  onnistu ratkaisemaan.

!Go-teoria ja kirjat

Ainakin pelaajan uran alkuvaiheessa (15 kyu -> 5 kyu) on englannin
kielellä tarjolla runsaasti teoriakirjallisuutta, jolla voi kehittää
peliään nopeasti. Kirjoista oppii suoraan käyttökelpoisia asioita ja
vähemmän vääriä asioita, kuin vastaavasti pelaamalla itseoppinut
nettipelikonkari. Joseki-kirjoista voi tarkistaa variaatioita, joita
on esiintynyt omissa peleissään ja keskipelijoseki-kirjoista kannattaa
käydä standardisekvenssejä läpi, jotta saa uusia ideoita omaan peliinsä.
Yleisesti ottaen ne kirjat, jotka sisältävät ammattilaisen pelaamia
tai ehdottamia konkreettisia sekvenssejä, ovat hyödyllisiä. 
Käsitteellisestä koneistosta (epäsuora hyökkääminen, ylikeskittyminen jne.) 
kannattaa olla tietoinen ideoiden tasolla ja yrittää sitten hiljalleen saada
niihin ymmärrystä konkreettisten sovellusten kautta omassa pelissään.

!Pelaaminen

Tärkein kaikista on tietenkin itse pelaaminen. Mikään itseopiskelu ei
voi vastata varsinaista pelitilannetta, jossa vastustaja yrittää
aktiivisesti estää suunnitelmiasi toteutumasta. Turnauksissa käyminen
auttaa myös pelaamaan kellon kanssa jännittävässä tilanteessa. Itse
olen oppinut tehokkaimmin aina silloin, kun olen saanut pelata itseäni
selkeästi vahvempaa pelaajaa vastaan. 

!Yleistä opiskelusta

Nykyisellä pelitasollani teen vielä jokaisessa pelissäni useita aika
pahoja virheitä (jopa sellaisia, jotka itse havaitsee nopeasti pelin
jälkianalysoinneissa) ja loppujen lopuksi hyväksi pelaajaksi ei tulla
oppimalla tekemään säihkyvän ihmeellisiä laittoja, vaan vähentämällä
heikkouksiaan. Usein tehokkainta harjoittelua olisikin heikoimman 
osa-alueensa objektiivinen tunnistaminen ja harjoittaminen. Toisaalta 
siihen on yleensä syy, miksi tietty osa-alue on muita heikompi: 
sen harjoittelu ei ole yhtä hauskaa.