Tamperelainen 6 kyu.

Syvennyin eräänä päivänä pohtimaan go:n eri osa-alueita, joista olen tällä hetkellä (13 kyu) tietoinen, mutta joiden hallitseminen on erittäin puutteellista tai lähes kokonaan olematonta. Tuntuu, että mitä enemmän opin go:sta, sen enemmän siinä on opittavaa. Jos ja kun minusta tulee tulevaisuudessa huomattavasti vahvempi, niin lienee mielenkiintoista pohtia silloin toistamiseen, kuinka silloinen lista poikkeaa seuraavasta.

(Huom: Lopussa pohdintoja 7 kyun tasolta...)

• Fuseki
  • Siirtojen koko (isot vs. pienet/hitaat siirrot).
  • Kiireellisten siirtojen havaitseminen.
  • Strateginen osaaminen (eli suuren mittakaavan, koko laudan pelitilanteeseen vaikuttava osaaminen).

• Life&death ja tesujit (ts. taktinen osaaminen, eli paikalliset taistelut)

• Josekit
  • Yleisempien josekeiden osaaminen ja niiden ymmärtäminen. Jokaisesta siirrosta pitäisi ymmärtää miksi se tehdään ja mitä se merkitsee (eikä vain opetella ne ulkoa).
  • Josekin valinta (joka riippuu laudan tilanteesta, eli esim lähistöllä olevista kivistä ja tikapuiden suosiollisuudesta). Josekin lopputilanne ja vaikutusvalta pitäisi olla selvillä ennen kuin josekin aloittaa.
  • Vastustajan rankaiseminen jos hän ei osaa seurata josekia oikein.

• Alue vs. vaikutusvalta
  • Missä tilanteissa vaihtokauppa oman alueen ja vastustajan vaikutusvallan (tai toisin päin) välillä on kannattava (ts. itse saa aluetta mutta vastustaja saa samalla vahvan muurin esim. keskustaan päin) ja milloin sitä tulee välttää.
  • Mikä on vahvan ryhmän tai ison muurin vaikutus peliin ja miten sellaista voi käyttää hyväksi.

• Invaasiot
  • Mikä on oikea invaasiopiste.
  • Miten invaasiota jatketaan oikein, riippuen vastustajan vastauksista.
  • Kuinka vastustajan tekemään invaasioon vastataan oikein (minimoidaan vahingot tai parhaimmassa tapauksessa tapetaan koko ryhmä).

• Sente vs. gote
  • Senten arvon arvioiminen. (Havaittua: Monesti suurten danien peleissä näkee kuinka pelaaja jättää vastustajan isohkonkin ryhmän (10-15 kiveä) tappamatta koska se tapahtuisi gotena, ja sente on arvokkaampi kuin se.)
  • Senten menettäminen turhaan voi maksaa kymmeniä pisteitä.

• Ko-taistelut
  • Ko:n ja ko-uhkien koon laskeminen.

• Aji
  • Hyvän/pahan ajin näkeminen.
  • Pahan ajin poistaminen ja hyvän ajin hyväksikäyttäminen.
  • Ajikeshin välttäminen.

• Lukeminen
  • Pelin eteenpäin lukemisen taitoa pitäisi koko ajan kehittää.
  • Yksi erityisen paha ongelma lukutaidossa on atarisokeus, ja yleensäkin vapauksien väärin laskeminen. Toinen ongelma on mahdollisten vaihtoehtoisten siirtojen (eli "hakupuun" haarautumisen) sokeus.
  • Pitkän siirtosekvenssin lukuvirhe (esim. juuri atarisokeus) vaikkapa semeai-tilanteessa voi olla fataalia koko pelin kannalta (kokemusta on).

• Pistetilanteen arviointi
  • Hyvin vahvat pelaajat pystyvät laskemaan pelin tilanteen yhden pisteen tarkkuudella. Pistetilanne voi vaikuttaa merkittävästi pelityyliin (esim. pitääkö ruveta pelaamaan aggressiivisemmin, vai riittääkö puolustelevampi ja varmempi pelaaminen voittoon).

• Yose
  • Loppusiirtojen koon näkeminen ja niiden järjestäminen suuruusjärjestykseen.
  • Sente (onko siirto oikeasti sente?) ja reverse-sente.

• Pelikokemus (eli aloittelijamaisuuksista irti pääseminen)
  • Tyhmät pikkuvirheet.
  • Vastustajan auttaminen (esim. pakottaa vastustaja puolustamaan jotain mitä hän olisi joka tapauksessa halunnut puolustaa jos siihen vain tulisi tilaisuus, eli thank you -siirrot).

Kun nyt olen kuusi kiveä vahvempi (eli 7k), onko mikään yo. käsitys muuttunut? Osittain kyllä. Tässä joitain ajatuksia:

• Vaikka on vaikea mainita mitään konkreettista asiaa, missä olisin nyt paljon vahvempi kuin ennen, niin yksi asia on sellainen, johon olen selkeästi kokenut valaistusta: Tenukoinnin taito.

Minua vaivasi erittäin pitkään se ongelma, etten osannut tenukoida oikein. Tarkalleen ottaen tenukoinnin ajoitus oli usein pielessä: Useimmiten en tenukoinut kun olisi pitänyt, vaan tein jonkin hitaan/pienen siirron, josta vastustaja rankaisi ottamalla sen ison pisteen jonka minun olisi pitänyt ottaa. Toisaalta joskus kävi niin, että yritin tenukoida liian aikaisin, jättäen ryhmäni liian heikoksi ja hyökkäykselle alttiiksi, mistä vastustaja luonnollisesti rankaisi hankkimalla profittia hyökkäämällä sitä vastaan.

Jossain vaiheessa minusta tuntui kuin olisin yhtäkkiä oppinut tenukoimaan huomattavasti paremmin kuin ennen, ja pelkästään tämä tuntui tekevän minusta pari kiveä vahvemman (toki teen edelleenkin tenukointivirheitä, mutta ne eivät ole enää niin kamalia enkä tee niitä enää niin usein).

On mielenkiintoinen kysymys sinänsä, onko tenukoinnin taito taktinen vai strateginen taito. Mielestäni se on vähän kumpaakin: Toisaalta on osattava arvioida paikallinen tilanne (onko ryhmä tarpeeksi vahva, ettei sitä vastaan voi hyökätä tehokkaasti, onko siinä mitään pahoja heikkouksia jäljellä jne), toisaalta on osattava arvioida paikallisen tilanteen ja globaalin tilanteen tasapainoa (onko järkevämpää ottaa jokin iso piste muualla senkin uhalla, että paikallisesti voi menettää joitain pisteitä?). Jälkimmäisessä tapauksessa on hyvä osata arvioida nk. isojen siirtojen kokoa ja verrata niitä siihen mahdolliseen menetykseen, mitä puolustamatta jättäminen voi aiheuttaa. Tämän arvion teen useimmiten lähinnä fiiliksellä. (Ehkä pitäisi oppia laskemaan ihan oikeasti?)

• Olen huomannut, että suurin heikkouteni on strategia. Häviän suurimman osan peleistäni strategisten mokien takia (teen strategisesti huonoja päätöksiä tai siirtoja, jotka ovat strategisesti yksinkertaisesti huonoja). Harvemmin häviän peliä taktiseen mokaan (vaikka kyllä sitäkin toki joskus tapahtuu).

Olen ollut huomaavinani erään merkittävän eron strategisen ja taktisen taidon välillä go:ssa: Taktinen taito kehittyy harjoittelemalla, eli pelaamalla paljon, ratkaisemalla tsumegoita ynnä muita asioita, jotka kehittävät lukutaitoa, muotojen tunnistamista jne. Pelaaja voi tulla hyvinkin vahvaksi taktisesti ilman sen kummempaa opetusta ja taustateoriaa jos vain raataa niska limassa sen eteen.

Sen sijaan sama ei oikein päde strategiseen vahvuuteen: Strategia ei kehity juuri lainkaan pelkästään pelaamalla ja harjoittelemalla. Strategia vaatii taustateorioiden tietämystä, mikä taas tulee vahvempien pelaajien opetuksista, kirjoista ja pelien tutkimisesta. Strategia toki vaatii myös tolkuttomasti harjoitusta ja pelaamista, mutta pointti on siinä, että tämä ei yksinään riitä, vaan jotta voi tulla vahvaksi strategisesti, sen taustateorioita pitää opiskella.

On sangen harmillista, että on olemassa niin paljon kirjoja, jotka opettavat taktista vahvuutta ja niin vähän, jotka opettavat strategista. Jälkimmäisistä erityisesti "The Direction of Play" on ollut erittäin valaiseva. Se osoittaa erittäin havainnollisesti, kuinka strategisesta pelistä on kyse (ja se auttoi minua ymmärtämään muun muassa sen, miksi ammattilaispelaajat ovat niin vahvoja kuin ovat).

Tällä hetkellä tuntuu kuin taktinen vahvuus olisi enemmän sivuseikka. Se kyllä kehittyy siinä ohessa kun pelaa paljon ja tekee tsumegoita, mutta se tuntuu lähinnä perusvireen ylläpitämiseltä, ei itse pääasialta, mitä pitäisi opiskella. Olen pelannut monta peliä, jossa olen ollut taktisesti vastustajaani vahvempi (olen voittanut monta paikallista taistelua, tappanut vastustajan ryhmiä jne) mutta se ei ole auttanut mitään: Olen hävinnyt niitä pelejä monella kymmenellä pisteellä yksinkertaisesti siksi, että pelasin strategisesti surkeasti. Minulta puuttui laajan skaalan näkemys täysin ja siksi hävisin.

Josekeita on toki hyvä osata, mutta niiden ulkoa osaaminen ei ole pääpointti. Oikean josekin valinta riippuen laudan tilanteesta on erittäin tärkeä strateginen taito, jota en edelleenkään hallitse. Kuten yllä mainittu kirja kertoo, josekeita ei pidä pelata vain koska ne on josekeita, vaan niiden pelaamiseen pitää olla hyvä syy: Josekin valinta pitää olla sopusoinnussa muun laudan tilanteen kanssa. On nähtävä laajemmalle kuin vain siihen yhteen kulmaan, jossa se satunnaisesti valittu joseki pelataan.

• Laajennukset fusekissa ja keskipelin alussa on taito, jota en hallitse juuri lainkaan. En oikein missään tilanteessa osaa varmuudella sanoa, kuinka monen pisteen laajennos laitaa pitkin kannattaa tehdä ja miksi (paitsi joissain helpoissa erikoistapauksissa). Usein pisteen verran liian kauas tai liian lähelle pelaaminen on erittäin väärin, ja on vain yksi ainoa oikea laajennus, joten tässä on todella helppo mokata. Usein laajennan liian vähän koska pelkään laajentaa liikaa, mikä on todennäköisesti yksi heikkous nykyisessä pelissäni. (Ei kovinkaan yllättäen tämäkin on nimenomaan strateginen taito.)

• Vastustajan moyon redusointi on taito, jota en yksinkertaisesti osaa. Joillekin tämä on ilmeisesti helppoa, mutta minä en sitä edelleenkään hallitse jostain syystä. Vastustajat tuntuvat usein tekevän murskaavia reduktioita, jotka pienentävät moyojeni kokoa alle puoleen, kun taas minun surkeat yritykseni vain hipaisevat hieman vastustajan aluetta... Kun tämänkin tadon oppisi.

• Ja lopuksi myös asia, joka vaatisi harjoittelua: Kärsivällisyys. Teen usein hätäisiä siirtoja vaikka minkäänlaisia aika- tai edes suorituspaineita ei ole. Tämä tapahtuu erityisen usein loppupelissä ("jaha, otetaan tuosta tuo sente ja sitten tuo tuosta ja... oho, ei se ollutkaan sente... ai niin, ja toi oli noin karmean pieni, että vastustaja varmaan tenukoi, ja niinhän siinä taas kävi").