Tamperelainen 7 kyu.

----

Syvennyin eräänä päivänä pohtimaan go:n eri osa-alueita,
joista olen tällä hetkellä (13 kyu) tietoinen,
mutta joiden hallitseminen on erittäin puutteellista tai lähes kokonaan
olematonta. Tuntuu, että mitä enemmän opin go:sta, sen enemmän siinä on
opittavaa. Jos ja kun minusta tulee tulevaisuudessa huomattavasti vahvempi,
niin lienee mielenkiintoista pohtia silloin toistamiseen, kuinka silloinen
lista poikkeaa seuraavasta.

(Huom: Lopussa pohdintoja 7 kyun tasolta...)

*Fuseki
** Siirtojen koko (isot vs. pienet/hitaat siirrot).
** Kiireellisten siirtojen havaitseminen.
** Strateginen osaaminen (eli suuren mittakaavan, koko laudan
      pelitilanteeseen vaikuttava osaaminen).

* Life&death ja tesujit (ts. taktinen osaaminen, eli paikalliset taistelut)

* Josekit
** Yleisempien josekeiden osaaminen ja niiden ymmärtäminen. Jokaisesta
      siirrosta pitäisi ymmärtää miksi se tehdään ja mitä se merkitsee
      (eikä vain opetella ne ulkoa).
** Josekin valinta (joka riippuu laudan tilanteesta, eli esim lähistöllä
      olevista kivistä ja tikapuiden suosiollisuudesta). Josekin lopputilanne
      ja vaikutusvalta pitäisi olla selvillä ennen kuin josekin aloittaa.
** Vastustajan rankaiseminen jos hän ei osaa seurata josekia oikein.

* Alue vs. vaikutusvalta
** Missä tilanteissa vaihtokauppa oman alueen ja vastustajan vaikutusvallan
      (tai toisin päin) välillä on kannattava (ts. itse saa aluetta mutta
      vastustaja saa samalla vahvan muurin esim. keskustaan päin) ja milloin
      sitä tulee välttää.
** Mikä on vahvan ryhmän tai ison muurin vaikutus peliin ja miten sellaista
      voi käyttää hyväksi.

* Invaasiot
** Mikä on oikea invaasiopiste.
** Miten invaasiota jatketaan oikein, riippuen vastustajan vastauksista.
** Kuinka vastustajan tekemään invaasioon vastataan oikein (minimoidaan
      vahingot tai parhaimmassa tapauksessa tapetaan koko ryhmä).

* Sente vs. gote
** Senten arvon arvioiminen. (Havaittua: Monesti suurten danien peleissä
      näkee kuinka pelaaja jättää vastustajan isohkonkin ryhmän (10-15 kiveä)
      tappamatta koska se tapahtuisi gotena, ja sente on arvokkaampi kuin se.)
** Senten menettäminen turhaan voi maksaa kymmeniä pisteitä.

* Ko-taistelut
** Ko:n ja ko-uhkien koon laskeminen.

* Aji
** Hyvän/pahan ajin näkeminen.
** Pahan ajin poistaminen ja hyvän ajin hyväksikäyttäminen.
** Ajikeshin välttäminen.

* Lukeminen
** Pelin eteenpäin lukemisen taitoa pitäisi koko ajan kehittää.
** Yksi erityisen paha ongelma lukutaidossa on atarisokeus, ja yleensäkin
      vapauksien väärin laskeminen. Toinen ongelma on mahdollisten
      vaihtoehtoisten siirtojen (eli "hakupuun" haarautumisen) sokeus.
** Pitkän siirtosekvenssin lukuvirhe (esim. juuri atarisokeus) vaikkapa
      semeai-tilanteessa voi olla fataalia koko pelin kannalta (kokemusta on).

* Pistetilanteen arviointi
** Hyvin vahvat pelaajat pystyvät laskemaan pelin tilanteen yhden pisteen
      tarkkuudella. Pistetilanne voi vaikuttaa merkittävästi pelityyliin
      (esim. pitääkö ruveta pelaamaan aggressiivisemmin, vai riittääkö
      puolustelevampi ja varmempi pelaaminen voittoon).

* Yose
** Loppusiirtojen koon näkeminen ja niiden järjestäminen
      suuruusjärjestykseen.
** Sente (onko siirto ''oikeasti'' sente?) ja reverse-sente.

* Pelikokemus (eli aloittelijamaisuuksista irti pääseminen)
** Tyhmät pikkuvirheet.
** Vastustajan auttaminen (esim. pakottaa vastustaja puolustamaan
      jotain mitä hän olisi joka tapauksessa halunnut puolustaa jos
      siihen vain tulisi tilaisuus, eli thank you -siirrot).

----

Kun nyt olen kuusi kiveä vahvempi (eli 7k), onko mikään yo. käsitys muuttunut?
Osittain kyllä. Tässä joitain ajatuksia:

* Vaikka on vaikea mainita mitään konkreettista asiaa, missä olisin nyt paljon
vahvempi kuin ennen, niin yksi asia on sellainen, johon olen selkeästi kokenut
valaistusta: Tenukoinnin taito.

Minua vaivasi erittäin pitkään se ongelma, etten osannut tenukoida oikein. Tarkalleen
ottaen tenukoinnin ''ajoitus'' oli usein pielessä: Useimmiten en tenukoinut kun olisi
pitänyt, vaan tein jonkin hitaan/pienen siirron, josta vastustaja rankaisi ottamalla
sen ison pisteen jonka minun olisi pitänyt ottaa. Toisaalta joskus kävi niin, että
yritin tenukoida liian aikaisin, jättäen ryhmäni liian heikoksi ja hyökkäykselle
alttiiksi, mistä vastustaja luonnollisesti rankaisi hankkimalla profittia hyökkäämällä
sitä vastaan.

Jossain vaiheessa minusta tuntui kuin olisin yhtäkkiä oppinut tenukoimaan huomattavasti
paremmin kuin ennen, ja pelkästään tämä tuntui tekevän minusta pari kiveä vahvemman
(toki teen edelleenkin tenukointivirheitä, mutta ne eivät ole enää niin kamalia enkä
tee niitä enää niin usein).

On mielenkiintoinen kysymys sinänsä, onko tenukoinnin taito taktinen vai strateginen
taito. Mielestäni se on vähän kumpaakin: Toisaalta on osattava arvioida paikallinen
tilanne (onko ryhmä tarpeeksi vahva, ettei sitä vastaan voi hyökätä tehokkaasti,
onko siinä mitään pahoja heikkouksia jäljellä jne), toisaalta on osattava arvioida
paikallisen tilanteen ja globaalin tilanteen tasapainoa (onko järkevämpää ottaa jokin
iso piste muualla senkin uhalla, että paikallisesti voi menettää joitain pisteitä?).
Jälkimmäisessä tapauksessa on hyvä osata arvioida nk. isojen siirtojen kokoa ja
verrata niitä siihen mahdolliseen menetykseen, mitä puolustamatta jättäminen voi
aiheuttaa. Tämän arvion teen useimmiten lähinnä fiiliksellä. (Ehkä pitäisi oppia
laskemaan ihan oikeasti?)

* Olen huomannut, että suurin heikkouteni on strategia. Häviän suurimman osan peleistäni
strategisten mokien takia (teen strategisesti huonoja päätöksiä tai siirtoja, jotka
ovat strategisesti yksinkertaisesti huonoja). Harvemmin häviän peliä taktiseen mokaan
(vaikka kyllä sitäkin toki joskus tapahtuu).

Olen ollut huomaavinani erään merkittävän eron strategisen ja taktisen taidon välillä
go:ssa: Taktinen taito kehittyy harjoittelemalla, eli pelaamalla paljon, ratkaisemalla
tsumegoita ynnä muita asioita, jotka kehittävät lukutaitoa, muotojen tunnistamista jne.
Pelaaja voi tulla hyvinkin vahvaksi taktisesti ilman sen kummempaa opetusta ja
taustateoriaa jos vain raataa niska limassa sen eteen.

Sen sijaan sama ei oikein päde strategiseen vahvuuteen: Strategia ei kehity juuri
lainkaan pelkästään pelaamalla ja harjoittelemalla. Strategia vaatii taustateorioiden
tietämystä, mikä taas tulee vahvempien pelaajien opetuksista, kirjoista ja pelien
tutkimisesta. Strategia toki vaatii ''myös'' tolkuttomasti harjoitusta ja
pelaamista, mutta pointti on siinä, että tämä ei ''yksinään'' riitä, vaan jotta
voi tulla vahvaksi strategisesti, sen taustateorioita pitää ''opiskella''.

On sangen harmillista, että on olemassa niin paljon kirjoja, jotka opettavat
taktista vahvuutta ja niin vähän, jotka opettavat strategista. Jälkimmäisistä
erityisesti "The Direction of Play" on ollut erittäin valaiseva. Se osoittaa
erittäin havainnollisesti, kuinka strategisesta pelistä on kyse (ja se auttoi
minua ymmärtämään muun muassa sen, miksi ammattilaispelaajat ovat niin vahvoja
kuin ovat).

Tällä hetkellä tuntuu kuin taktinen vahvuus olisi enemmän sivuseikka. Se kyllä kehittyy
siinä ohessa kun pelaa paljon ja tekee tsumegoita, mutta se tuntuu lähinnä perusvireen
ylläpitämiseltä, ei itse pääasialta, mitä pitäisi opiskella. Olen pelannut monta peliä,
jossa olen ollut taktisesti vastustajaani vahvempi (olen voittanut monta paikallista
taistelua, tappanut vastustajan ryhmiä jne) mutta se ei ole auttanut mitään: Olen
hävinnyt niitä pelejä monella kymmenellä pisteellä yksinkertaisesti siksi, että
pelasin strategisesti surkeasti. Minulta puuttui laajan skaalan näkemys täysin ja
siksi hävisin.

Josekeita on toki hyvä osata, mutta niiden ulkoa osaaminen ei ole pääpointti. Oikean
josekin valinta riippuen laudan tilanteesta on erittäin tärkeä strateginen taito,
jota en edelleenkään hallitse. Kuten yllä mainittu kirja kertoo, josekeita ei pidä
pelata vain koska ne on josekeita, vaan niiden pelaamiseen pitää olla hyvä syy: Josekin
valinta pitää olla sopusoinnussa muun laudan tilanteen kanssa. On nähtävä laajemmalle
kuin vain siihen yhteen kulmaan, jossa se satunnaisesti valittu joseki pelataan.

* Laajennukset fusekissa ja keskipelin alussa on taito, jota en hallitse juuri
lainkaan. En oikein missään tilanteessa osaa varmuudella sanoa, kuinka monen pisteen
laajennos laitaa pitkin kannattaa tehdä ja miksi (paitsi joissain helpoissa
erikoistapauksissa). Usein pisteen verran liian kauas tai liian lähelle pelaaminen
on erittäin väärin, ja on vain yksi ainoa oikea laajennus, joten tässä on todella
helppo mokata. Usein laajennan liian vähän koska pelkään laajentaa liikaa, mikä
on todennäköisesti yksi heikkous nykyisessä pelissäni. (Ei kovinkaan yllättäen
tämäkin on nimenomaan ''strateginen'' taito.)

* Vastustajan moyon redusointi on taito, jota en yksinkertaisesti osaa. Joillekin
tämä on ilmeisesti helppoa, mutta minä en sitä edelleenkään hallitse jostain syystä.
Vastustajat tuntuvat usein tekevän murskaavia reduktioita, jotka pienentävät moyojeni
kokoa alle puoleen, kun taas minun surkeat yritykseni vain hipaisevat hieman vastustajan
aluetta... Kun tämänkin tadon oppisi.

* Ja lopuksi myös asia, joka vaatisi harjoittelua: Kärsivällisyys. Teen usein hätäisiä
siirtoja vaikka minkäänlaisia aika- tai edes suorituspaineita ei ole. Tämä tapahtuu
erityisen usein loppupelissä ("jaha, otetaan tuosta tuo sente ja sitten tuo tuosta
ja... oho, ei se ollutkaan sente... ai niin, ja toi oli noin karmean pieni, että
vastustaja varmaan tenukoi, ja niinhän siinä taas kävi").