Japanilainen byouyomi on typeryyttä#

Sellaista vain että lopetan itse yksipuolisesti kaikenlaisen osallistumiseni turnauksiin, joissa käytetään japanilaista lisäaikasysteemiä jossa on vain yksi periodi sekä se toteuttaa vain EGF:n turnausluokan minimivaatimukset pääajan osalta. Tällainen aikasysteemi on esimerkiksi JSM-turnauksessa käytetty 60min + 1x30s tai Suomen kongressin viikonlopputurnauksessa käytetty 60min + 1x20s.

Nämä ovat aivan puhdasta idiotismia ja vaikuttavat erittäin paljon pelin lopputulokseen sellaisten pelaajien kohdalla, jotka haluaisivat käyttää kaiken heille tarjotun ajan. Tämä johtuu siitä ettei ihmisen ajankäyttö ole säännöllinen, vaan ajankäyttötarve vaihtelee siirtokohtaisesti.

Syy tähän boikottiin on että hävisin JSM-2011 turnauksessa kaksi peliä ajalla johtoasemasta, koska en kyennyt kontrolloimaan 30 sekunnin aikajakson rajoituksia. Ensimmäisessä pelissä tilanne oli se että pelitilanne oli muutoin helppo ja onnistuin saavuttamaan reilun johdon, mutta olisin tarvinnut yhden yksittäisen vaikean semeai siirron lukemiseen enemmän kuin 30 sekuntia aikaa. Näin epäonnistuin suhteellisen triviaalin semeain voittamisessa.

Toinen tapaus oli vieläkin ikävämpi, koska olin täyttämästä viimeistä damea ja en hälinän takia kuullut kellon piippausta lisäajalle siirtymisen merkiksi, joten en tiennyt ajan olevan vähissä. Näin aika loppui. Tämä voi olla ikävää toki, mutta kertoo vain sen kuinka altis japanilainen aikasysteemi yhdellä perioidilla on pelaajasta ja pelitilanteista riippumattomiin erheisiin. 5x30s olisi esimerkiksi estänyt tämän, koska kello olisi varoittanut moneen kertaan ennen ajan loppumista. Nyt kaksi varoituspiippausta vain ei ollut tarpeeksi.

Kyse ei siis ole muusta kuin pelleilystä japanilaisen lisäajan kohdalla. Varsinkin kun japanilaisen epävarmuusongelmat voitaisiin helposti korjata lisäämällä perioidien määrää. jokainen ylimääräinen perioidi lisää pelin kestoa vain 30 sekunnilla, mutta vähentää reilusti vahingossa tapahtuneen aikatappion todennäköisyyttä.

Japanilainen lisäaika on lähtökohtaisestikin huono tapa hoitaa lisäaika, koska kanadalainen on jo parempi. Kanadalainen noin 2-4 sekunnin viiveellä olisi vieläkin parempi, eli se ehkäisisi kiiretilanteita, koska kiven fyysiselle laittamiselle jää aina riittävästi aikaa. Mutta kaikkein paras olisi bonusaikajärjestelmä, jonka kanssa aikataulutus on hyvin hallittavissa, eikä se aseteta pelaajille vaatimuksia ajankäytön suhteen, jotta he saavat maksimaalisesti aikaa käyttöönsä ilman tarvetta pelata puolta peliä akuutissa aikapulassa ja vakavassa aikapaineessa.

-- Jouni, 4.4. 2011

Parsa-parannusta#

Suosittelen harkitsemaan väripalettia tarkasti. Eritoten taustakuva on häiritsevä (tämä pistää eniten silmään). Lisäksi valitsemasi punainen ja vihreä ovat hieman liian tuhdit värit taulusolun taustaksi. Fonttikoko saisi olla oletuksena suurempi. Yleisesti ottaen ensisijainen asia pitäisi mielestäni olla tiedonesityksen selkeys (korrektiuden jälkeen).

Kun hiiren vie rivin ylle, olisi kiva jos se rivi korostettaisiin kevyesti.

Hienoa, että väännät tällaista.

-- ps eu do

Kiitokset palautteesta. Designiin olen aika vähän panostanut, koska sen suunnittelu on raskasta ja aikaavievää sekä hankalaa. Mutta olen kyllä samaa mieltä että design on tärkeä osa. Oma mielipiteeni kuitenkin ajaa käytettävyyden edelle, joten sitä olen aluksi pyrkinyt sitä hiomaan. Juuri tämä on tärkeä motivaatio projektille, koska EGD:n käytettävyys on huono. Vaalensin tosiaan niitä soluvärejä sekä laitoin peli-listaukseen valkean taustan, mutta taustakuvaa en vaihda ennenkuin joku toimittaa paremman. Minusta kuitenkin taustakuva on kaikkien sivustojen suola!

Korostuksia olen kanssa miettinyt, mutta koska ne vaatisi javascriptiä, eikä minulla ole mitään käytännön kokemusta javascriptistä olen pitänyt sen prioriteettia mahdollisimman alhaisena. Se saattaa tulla sitten joskus.

Tein myös täyden tuen ääkkösille. Sitten tarvitsisi vain joku ahkera lingvisti, joka toimittaisi hipsuversiot kaikista EGD:n nimistä. Laitoin itse jo Suomi-nimet kuntoon ja skandinimiin vaihdoin ae oe aa:t äöå:ksi. Tarkoituksena olisi tehdä myös valinnainen tuki kyrillisille ja aasialaisille nimille, joten tarvitsisi ahkeria lingvistejä, jotka reversetranslitteroisi EGD:n nimiä niiltä kielialueilta joita en itse tunne.

--Jouni, 5.10.2010

Mielestäni taustakuvaa ei tarvitsisi lainkaan. Ainakin kun sivua katsoo vähän kauempaa, niin tausta työntyy esiin vieden huomion asian keskipisteestä, mikä ei ole taustan tehtävä. Suolaa toki voi ripauttaa mutta makunystöreideni tuntuman perusteella arvioin, että annostelija on horjahtanut.

Jos määräät rivielementille luokan, voit pelkästään myös css:llä luoda yksinkertaisen efektin, mutta en suorilta osaa sanoa, saatko tarpeeksi kontrollia tyylikkääseen toteutukseen.

Mitä tulee javascript-vaihtoehtoon: käytännössä tarvitset määritellä vain yhden kuuntelijan taulurivielementille, niin että kun hover-tapahtumakuuntelijafunktiota kutsutaan, se vaihtaa elementin tyyliä.

Esim. jos olisi jQuery-kirjasto käytössä (käytännössä tarpeeton):

$(function() { // tämä suorittaa sisällä olevan koodin dokumentin ladattua
  $('.rowClass').hover( // tämän avulla lisäät kutsuttavat funktiot kun tapahtuu jotain
      // ensimmäinen parametri on funktio jota kutsutaan kun .rowClass yllä liikkuu hiiri
      function() { $(this).addClass('rowClassHovered'); },
      
      // toinen parametri on funktio jota kutsutaan kun .rowClass liikutaan pois
      function() { $(this).removeClass('rowClassHovered'); }
  );
});

Eli siis sulla olisi jossain <tr class="rowClass" /> ja siihen lisättäisiin/poistettaisiin ajonaikaisesti javascriptilla luokka rowClassHovered kun hiirtä liikutellaan siinä päällä/päältä pois.

Disclaimer ylläolevaan: vetelin ton päästä.

En halua kokonaan toteuttaa, kun on hyvä oppia itse. Suosittelen vahvasti opettelemaan for the lulz; saat myös tehtyä paljon käyttökokemusparannuksia.

-- ps eudo

Kiitos tuosta. Katselen sitä jossain vaiheessa.

Mutta siis toki jos joku tykkää designista, niin otan toki vastaan .css tiedostoja. Koska kaikki muotoilut on .css tiedostossa, niin on helppo tehdä erilaisia designeja, joita voi vaihtaa keksiä vastaan.

-- Jouni

Unohdin eilen mainita, että toivoisin pelien linkkausta KGS archive -tiedostoon, jos sellainen on olemassa. Tai johonkin wikissä olevaan mahdollisesti. Voisi olla erikseen myös sivu aikajärjestyksessä kaikista olemassa olevista turnauspeleistä KGS:ssä.

-- p*do

Nähtävästi EGD:n sgf uploadaus ei toimi, joten kai sen voisi tehdä. Se olisi kuitenkin varsin pieni juttu, mutta varmasti hyödyllinen.

-- Jouni

Tää EGD on uus juttu mulle. Katselin nopeasti sitä, niin ilmeisesti pelaaja itse voi uppia SGF omaan peliinsä. Oli siellä jotain vanhoja pelejä. Mut jos ei ulkopuolinen voi upata niin ei mahda mitään.

Olis hyvä, jos toiminnallisuus olisi paikalla Parsassa, niin uuden pelin myötä se on kivuton homma niitä tiputella yks kerrallaan. Ei vanhoja tartte välttämättä jos intoa ei löydy. En itse ainakaan jaksa sellaista hommaa.

-- "ordtcn"+1

Sgf-upille plussaa mut voisitko laittaa sen melko ylös. Sen olemassaoloa on vaikea huomata, kun se on paennut sivun alaosaan, jonne päästäkseen täytyy urakalla vierittää ikkunaa.

-- seudo

Voin integroida tämän tänne wikiin, jos sulla on olemassa jonkinasteinen API. :-)

-- JanneJalkanen

Ei taida olla, kun en tiedä edes mitä Api tarkoittaa muuten kuin mitä juuri äsken luin Suomi-wikipediasta. Katsellaan sitä ehkä joskus jos saan systeemin edes jotenkin bugittomasti ja yleisesti toimimaan. Toistaiseksi toiminta on varsin epävakaata ja eikä laskenta tapahdu virheettömästi yleisissä tapauksissa. Ja myös data mitä ihmiset EGD:hen laittavat ei ole läheskään aina turnaustuloksien valossa luotettavaa, eikä ole ilmoitettu mitä kriteereitä järjestyksessä on käytetty itse turnauksessa.

-- Jouni

Joitain yleisiä ajatuksia Fischeristä#

Fischer on periaatteessa sama asia kuin kanadalainen lisäaika. 12 sekunnin Fischer bonus vastaa tahtia 25 kiveä viidessä minuutissa. Mutta sillä on kuitenkin yksi huomattava ero kanadalaiseen verrattuna että siinä ei ole siirtymisiä 5 minuutin perioidien välein. Näin Fischeristä jää kokonaan yleisin (ref. henkilökohtainen kokemukseni) kanadalaisen aikatappion syy pois, eli mietitään viimeistä siirtoa loppuun asti, mutta sitten juuri ennen ajan päättymistä huomaa jotain yllättävää ja unohtaa neljäksi sekunniksi kellon ja häviää ajalla. Huolimatta tuhansista lisäajalla pelattujen pelien kokemuksestani, niin tänä vuonna olen hävinnyt kolme turnauspeliä ajalla. Mikä on kohtuullisen paljon koska jokainen näistä aikatappioista olisi ollut vältettävissä Fischerillä.

Tämä siksi, että Fischerillä voi pitää turvallista puskuria aikatappioon, jolloin ei tarvitse olla koskaan tilanteessa, jossa aikatappio on parin sekunnin päässä. Kuten on kanadalaisen viimeisen siirron kohdalla ja japanilaisessa bjoojomissa jatkuvasti. Fischer säästää myös hukkaan mennyttä aikaa, mikä on oleellinen erityisesti japanilaisen kanssa, jossa hukkaantuu keskimäärin 5-15 sekunttia per siirto eli normaalin reipastahtisen Fischer inkrementin verran.

Kerholla tykkään nykyisin pelata 20 12 fischerillä, joka vastaan 30min + 25/5 min peliä nopeudeltaan. Excaliburin piippaus on hyvä laittaa 40-60 sekunnin kohdalle ja aikapulassa on hyvä pitää sen verran aikaa että on piippauksen yläpuolella. Jos piippauksen laittaa 30 sekuntiin, niin silloin pitää aktiivisesti tarkkailla kelloa, mikäli pelaaja haluaa tahdistaa ajankäyttönsä piippauksen avulla. Kuitenkin mitä suurempaa puskuria pitää, sitä helpompi on kontrolloida aikaa ja sitä epätodennäköisempi on aikatappio.

Jos pitää viiden minuutin puskurin niin ei menetä mitään muuta kuin viisi minuuttia. Jos 20 12 fischeri tarkoittaa käytännössä 40-50 minuutin absoluuttista, ja jos pitää 5 minuutin puskurin, niin silloin on aikaa käytettävissä koko peliin 35-45 minuuttia. Mitä pidemmistä ajoista on kyse, sitä vähäisempi on aikapuskurin suhteellinen kustannus. Samoin mitä suurempi on fischer inkrementti, sitä helpompaa on säilyttää tasainen pelitahti läpi pelin, jolloin se aika mikä annettiin alussa voidaan käyttää vaikeiden sekvenssien lukemiseen tai suunnitelmien laatimiseen.

Oleellista Fischer ajattelussa on ajatella, ei niinkään mikä on pelin teoreettinen kesto, vaan mikä pelitahti estää ajan vähenemisen. Vastaavuuden kanadalaiseen lisäaikaan ovat: 10s fischer = 30 kiveä / 5 min, 12f = 25/5min, 15f = 20/5min ja 20f = 15/5 min. Itse suosittelen että 12 sekuntia olisi pienin turnauksissa käytetty inkrementti, mutta tätä voi vastustaa perustellusti. 10 sekunnin inkrementti voi vaatia jo hiukan aktiivista ajanhallintaa, koska aikapula 30 kiveä 5 minuutissa tahdilla voi niittää pelaajia. 10 sekunnin fischeri on kuitenkin täysin pelattava, jos pelaajilla on kokemusta ja osaavat välttää aikapulan. Samoin ei tietenkään ole mitään syitä että inkrementit pitäisi olla kauniita ja mahdollisimman hyvin jaollisia lukuja kuten 12, vaan myös alkuluvut kuten 17 kelpaavat. Tällöin kanadalaisvastaavuus on noin 17,6471 kiveä viidessä minuutissa.

Turnauksen aikataulutuksen kannalta on hyvä huomioida, että pelkästään se mikä on teoreettinen pelin kesto jos pelataan 300 siirtoa, ei välttämättä ole hyvä ennustamaan pelien todellista kestoa. Tämä siksi että huomattava osa peleistä on kestoltaan alle 300 siirtoa ja päättyvät luovutukseen tai aikatappioon ennenaikaisesti. Tämän lisäksi huomattava osa pelaajista käyttää aikaa oleellisesti vähemmän kuin heille on annettu. Edelleen on huomattavaa, että yleensä Fischerillä (ei aina) ajallisesti hankalimmat tilanteet ovat keskipelin lopussa ja loppupelin alussa. Lopussa voi kuitenkin olla useiden kymmenien siirtojen pikkuloppupeli ½ pisteen koon ja damein kanssa, johon pelaajat eivät käytä niin aikaa. Näin ollen pelaajilla on luultavasti lopussa 5-15 minuuttia käyttämätöntä aikaa, vaikka olisivat muutoin käyttäneet pelin aikana aikansa huolellisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaaa että monta epätodennäköistä tapahtumaa pitää osua yhteen, jotta peli venyisi Fischerillä maksimittaansa. Näin ollen on melko epätodennäköistä että pienen turnauksen kohdalla aikataulu pettää, vaikka aikaa tarjottaisiinkin pelaajille avokätisesti, koska on melko epätodennäköistä että kaikki aika tulee käytetyksi. Pienen turnauksen kohdalla varsinkin voidaan edetä ASAP periaatteella, eli hitaimman pelin kesto + tupakkatauko.

Fischer poikkeaa perinteisestä lähestymisestä sen suhteen että vaikka se kannustaa keskimäärin tasaiseen ajankäyttöön, niin se sallii silti hyvin suuren hajonnan ajan allokoimisessa. Lisäaikaviritelmät, erityisesti japanilaisen bjoojomin kohdalla on hyvin hankalia tämän suhteen ja japanilainen on hyvin stressaava lisäaikasysteemi ja erityisesti se vaatii hyvin paljon harjoittelua ja totuttelua pelaajien puolesta, vaikka toisinaan se on 7-daneillekin liian hankalaa. Kanadalainen puolestaan on altis nukahduksille ja liioiteltuihin aikapuliin. Fischerillä pelatessa on aina vähintään inkrementin verran aikaa kellossa, joten koskaan ei ole tilannetta, jossa pitäisi pelata 10 sekunnissa 10 kiveä.

Näin ollen Fischer aika sopii erityisen hyvin gohon. Tämä siksi koska gossa pelin kestossa hajonta ei ole kovinkaan suurta, mutta kuitenkin niin merkittävää, että absoluuttisen ajan kohdalla ajan hallinta pitää olla hyvin aktiivista ja se vaatii melkoisesti kokemusta. Fischerillä, jos inkrementti on suurempi kuin 12 sekuntia, aktiivista ajanhallintaa ei välttämättä koskaan tarvita, koska ei tarvitse mennä ajassa alle 5 minuutin.

Näin ollen jos Fischerin kanssa joutuu aikapulaan, niin kyse on aina todellisesta aikapulasta, koska ei ehdi löytämään pelin voittavia siirtoja annetun ajan puitteissa. Tämä on perustava ero perinteisiin lisäaika systeemeihin, joissa hitaiden lisäaikojen kohdalla noin puolet pelistä tulee pelata lisäajalla, jotta saa maksimaalisesti aikaa miettimiseen. Lisäajalla pelatessa on kuitenkin aina altis inhimillisiin virheisiin eikä ole myöskään reserviä lukea yllättävää, mutta yksittäistä ja hankalaa, mutta ratkaiseva tilannetta. Fischer on siis puhdasta win-winniä, joka on ratkaisu kaikkiin perinteisten lisäaikojen ongelmiin, mutta samalla Fischer tarjoaa turnauksen järjestäjille erinomaisesti ennustettavan aikataulutuksen. 20 sekunnin fischerillä maksimi todennäköinen hajonta aikataulutuksessa on vain noin 30 minuuttia (oletettu että pelit kestää 240-300 siirtoa). Vastaavalla 15/5 minuutin kanadalaisella tuskin päästään näin täsmälliseen aikataulutukseen, ja varsinkin se tarjoaa kokeneille lisäaikapelaajille, huomattavan ajallisen edun.

Fischer on puhdasta win-win-taikuutta siinä mielessä että hyvin suunniteltu Fischer aika, estää kokonaan aikatappioiden mahdollisuuden sellaisissa tilanteissa jotka ovat teoriassa pelaajien hallittavissa, mutta käytännössä pelaajilla on tapana tehdä pelitilanteista riippumattomia virheitä kuten unohtaa kellon painamisen siirron jälkeen. Koska Fischerin kanssa pelaajilla on aina puskuri ottamassa vastaan unohdukset ja viimeistään kellon piippaus 30-60 sekuntia ennen ajan päättymistä herättää pelaajan painamaan sitä kelloa.

Fischerin voikin kiteyttää: »A good system naturally covers all corner cases without further effort.»

--Jouni, 17.9.2010

Fischerissä muistaakseni ei ollut kerätyn ajan puskurikattoa? Sen sovellusta voi myös harkita. Onko sulla aineistoa ajankäytöstä pelisiirron numeron funktiona? Olisi hyvä, jos esim. turnauksista saisi sen kaltaista dataa, ja jos vaihtoehtoaikaturnauksia järjestettäisiin, olisi syytä ehkä seurata kuinka Fischer vaikuttaa ajankäyttöön. Myös lisätietoa nettipeleistä olisi hyvä saada. Lisäpointti: olisin varovainen eri ajanhallintamenetelmistä seuraavan teoreettisen aikakäytön keskimääräisen hyödyntämisen perustelua nykyisellä.

-- pseudo (pahoittelen tunkeutumista kotisivulle)

Jos tarkoitat »puskurikatolla» sitä ettei aika voi kumuloitua yli ajan alussa, niin en näe mitään syitä tällaiselle. Pelaajahan vain menettäisi aikaa, jos pelaa alussa nopeasti! Kaikkea aikaa ei tietenkään ole tarvis käyttää, jos ei halua.

Senseississä on kuitenkin kattava, joskin N on hiukan pieni, vertailu ihmisten ajankäytön jakautumisesta http://senseis.xmp.net/?TimingSystemsRedux

Itse pelailen kaikki kerhopelini nykyään Fischerillä, ja seurailen melko aktiivisesti kuinka ihmiset käyttävät aikaa. Suurimmalla osalla on pelin päätyttyä noin saman verran aikaa kuin pelin alussa. Jotkut pelaavat alussa turhan nopeasti, kun eivät tunnu uskovan että heillä on enemmän aikaa kuin se 20 minuuttia. Jotkut taas eivät halua jättää aikapuskuria, vaan haluavat pelata veitsikurkulla eli siirtää vasta kun ajan loppumiseen on 2 sekuntia aikaa. Tämä pelityyli luonnollisesti on yhtä altis aikatappioille, kuin mikä tahansa lisäaikasysteemi. Ihmisten käyttäytyminen on vaihtelevaa, mutta onneksi fischer sallii hyvin monenlaisia pelityylejä.

Yleisesti verrattuna kanadalaiseen lisäaikaan, Fischer kattaa kaikki kanadalaisen hyvät puolet ja on lisäksi enemmän, koska tarjoaa pelaajille enemmän mahdollisuuksia haluamaansa ajan hallintaan ja järjestäjille vakuuden aikataulun pitämisestä. Fischerillä kaikki muut ajankäyttöstrategiat ovat mahdollisia paitsi se että myöhästyy 50 minuuttia kierrokselta!

--Jouni, 17.9.2010

EGF:n luokituskomiteassa tuli esiin kysely Fisher-lisäajan vaikutuksesta EGF:n turnausluokkiin. Onko Jounilla ideoita miten Fischer-lisäajasta voitaisiin laskea lisäaika, joka lisätään pääaikaan, jotta saadaan EGF-turnausluokan määräävä "Adjusted Time"?

-- Markku, 18.9. 2010

Viitaten Harleqinin ja Hermannin ajatuksiin, niin on riittävää käyttää T300 arvoa laskuihin. Eli oletetaan että peli kestää 300 siirtoa ja lasketaan 75 minuuttia aikaa. Eli 30 18f olisi esimerkki A-luokkaan kelpaavasta Fischer ajasta. Itse kuitenkin suosittaisin laskuihin T270 aikaa mieluummin (30 20f), koska mielestäni nämä jutut on parempi pyöristää ylöspäin. Samoin olisin varovainen alle 12 sekunnin inkrementtien käytön suhteen.

Mutta tietenkään egf:n määrittämistä minimipääajoista ei tarvitse välittää, koska Fischerissä ei ole varsinaista pääaikaa, vaan pääaika on hajautettu koko pelin ajalle. Tiedämme kuitenkin että valtaosa loppuun pelatuista peleistä on kestoltaan 200-360 siirtoa, joten 30 15f tarkoittaa peliä jonka pääaika on 55-75 minuuttia. Eli Fischer käyttäytyy samalla tavalla kuin absoluuttinen, mutta aika on suhteutettu siirtomäärään. T300 on ok kompromissi.

--Jouni, 18.9.2010

Katon hyötynä näkisin, että se kannustaa strategisempaan pelityyliin. Ts. jos joutuu tekemään siirron tilanteessa, missä puskuri menee yli, ja kun ei ole mitään mielenkiintoista taktista pelattavaa, pelaaja on pakotettu joko pelaamaan nopeammin (kokonaisaika laskee) tai tekemään varmistuslaskelmia paikallisesti (tyhmät mokat vähenee) tai miettimään ei-paikallisesti valmiiksi. Toki tämä systeemi sopii lähinnä vapaamuotoisiin ei-turnauspeleihin, jos kokonaisajasta täytyy olla huolissaan.

-- pseudo

Ymmärrän pointtisi. Itse tykkään juuri tämän vuoksi bronsteinista eli viiveestä, koska se pakottaa vastustajani miettimään ainakin sen 20 sekuntia per siirto jos ei halua menettää aikaa ja näin kannustaa hyvään ajankäyttöön. Mutta minusta tämä on moralistinen asenne. Ihmiset haluavat käyttää aikaansa miten haluavat eikä ihmisiä tulisi opastaa tässä asiassa, aivan kuin he eivät tietäisi mitä tekevät.

--Jouni, 18.9.2010

Analyysi Monnin parituksesta#

Gothan paras ominaisuus on sen erinomainen seeding systeemi, jolla se parittaa huippuryhmän ensimmäisillä kierroksilla. (Gothan käytettävyys ja hallittavuus lienee toki McMahon-paritusohjelmista selkeästi paras.) Gotha osaa järjestää huippuryhmän pelaajat gorrin mukaan ryhmän sisäiseen järjestykseen, halkaisee ryhmän kahtia ja määrittää parit liu’uttamalla (Split and slit ts. parit menee 1-5, 2-6, 3-7, 4-8). Näin saadaan varmistettua, ettei ennakkotietojen mukaan ihan vahvimmat pelaa kahdella ensikierroksella. Näillä eväillä siis mentiin kaksi ensimmäistä kierrosta ongelmitta, koska oli valittu super-ryhmäksi 12 pelaajaa ja sen alapuolelle neljän (2^2=4) pelaajan ryhmä.

Teorian puolesta, erityisesti gothalla paritettaessa, on ensiarvoisen tärkeää laatia käsin ainakin kaksi ylintä ryhmää, jotta niissä molemmissa on parillinen määrä pelaajia. Monnissa saatiin sattumalta nätisti ideaalinen huippuryhmäkonfiguraatio, jossa 2d+ pelaajat muodostivat 12 pelaajan (so. ideaalinen viiden kierroksen turnaukselle) superryhmän ja sen alapuolella šodanit muodostivat 4 hengen ryhmän. Vaikka nyt ryhmät sattuivat menemään luonnollisesti hyvin, niin vaikka ei olisi mennytkään niin joka tapauksessa ylimmän ryhmän kooksi olisi valittu 12 ja sen alapuolelle olisi pyritty muodostamaan 4 tai 8 hengen väliryhmä.

Omasta mielestäni 12+4+loput oli Monnin tapauksessa ideaalinen huippuryhmäkonfiguraatio. Noin yleisenä periaatteena Gothan kanssa paritettaessa superryhmän käyttö on erittäin suositeltavaa, koska jos ylintä ryhmää seuraava ryhmä on pariton, niin tarkoittaa tämä sitä että yksi alempi paritetaan alaspäin. Tästä hän saa valmiiksi huonot sossit ja luultavasti helpon MM-pisteen. Paritusohjelma kuitenkin pyrkii »palkitsemaan» alasparituksen myöhemmin ylösparituksella, jotta sossit tasapainottuu ja on varsin todennäköistä, että kolmannella kierroksella turnauksen kärkipelaajaa vastaan ylöspäin pariutunut ja hänelle hävinnyt saa myöhemmin alasparituksen tätä vastaan joka oli ensimmäisellä kierroksella paritettu alaspäin. Monnissa kävi juuri näin koska kolmas MM-ryhmä oli pariton ja tämä sattui voittamaan kaksi ensimmäistä peliä.

Tämä ongelma voidaan kuitenkin ehkäistä jos ylimmät ryhmät suunnitellaan. Eli viiden kierroksen turnauksessa valitaan esimerkiksi 12 pelaajan super-ryhmä ja tämän alapuolelle yksi tai kaksi 4 tai 8 hengen väliryhmää, ennen kuin ryhmien annetaan mennä normaalin McMahonin tapaan luokitusten mukaan. Ryhmien suunnittelua tuskin kannattaa ulottaa paljon danitason alapuolelle. Kolmen ylimmän ryhmän suunnittelu lienee relevantti suomessa vain kani6 ja takapotkun tapauksessa.

Kolmannella kierroksella ei enää käytetty gorria ryhmän sisäisen järjestyksen määräämiseen, vaan normaalia turnauksessa käytettyä tiebreakeria, joten M.Nikulaa vastaan ylösparitettavaksi valittiin ryhmän keskeltä Savolainen. Aluksi suunnittelin käytettäväksi liu-uttamista (Split and slit), joten sitä sovelsin, mutta totesin että split and random on parempi, koska muutoinkin parinvalintaa rajoittaa keskinäiset pelit ja muut, joten random antaa enemmän liikkumavaraa. Joten vaihdoin sen neljännelle kierrokselle split and randomiksi. Kahden ensimmäisen kierroksen parit on kuitenkin mielestäni paras tehdä split and slitillä ja gorrilla.

Kolmannen kierroksen parinvalinnassa kärsittiin kuitenkin Gothan huomattavasta puutteesta eli se ei osaa välttää ei toivottuja pareja kuin käyttäen kerhoa valintakriteerinä. Kerhon käyttö välttelykriteerinä ei kuitenkaan ole erityisen mielekästä, koska suinkaan kaikki kerhon sisäiset kohtaamiset eivät ole ei-toivottuja, joten olin laittanut kerhojen välttelyn koskemaan vain samassa MM-ryhmässä pelaavia kjuita. (Gothan defaultti on tässä asiassa kammottava ja se pitää muuttaa, tai paritus epäonnistuu pahoin!) Kolmannella kierroksella tapahtui kuitenkin perheen sisäinen pariutuminen (Säntti vs. Tuominen), jonka välttäminen olisi ollut toivottua. Tämän olisi voinutkin välttää, mutta ratkaisun löytäminen ei ollut kuitenkaan kovin helppo koska se piti etsiä käsin. Tämä on Gothan selkein puute ja kirjoittelen Vannierille tästä palautetta. Hyvä puoli ainakin aktiivisesti päivitettävästä ohjelmasta on että sen toimintaan ja puutteisiin voi vaikuttaa.

Neljännen kierros oli hankala, koska 32 pisteen pelaajista piti parittaa kerran jo ylös paritettu Savolainen alaspäin. 31 pisteen pelaajista puolestaan kaksi oli jo edellisillä kierroksilla alasparitettuja joten Gotha valitsi toisen näistä (Valkonen) ylösparitettavaksi. Tätä ei olisi pitänyt sallia, vaan olisi pitänyt laittaa Jantunen ylöspäin sekä Keipi ja Valkonen pelaamaan sekä Tuominen toista kertaa perättäin alaspäin Rantalaa vastaan. Vaikka paritus tapahtui tällä kierroksella optimoidusti (korjattiin yhdellä kertaa kahden pelaajan ylös-alas-paritusbalanssi), niin ei se suinkaan ollut järkevä.

Jälkiviisaana oli kenties virhe jättää parien tekeminen aamuun, jolloin ei ollut riittävästi aikaa pohtia kunnollista ratkaisua tähän ongelmatapaukseen. Parien tekeminen jätettiin aamuun koska oli odotettavaa että jotkut jättää aamulla kierroksen väliin, mutta ei tämän olisi vaikuttanut kärkiryhmien paritukseen. Hännän olisi sitten voinut vain parittaa uudelleen. Tämän opetus on siis se että paritus tulisi tehdä aina mahdollisimman nopeasti kun edellinen kierros on päättynyt, jotta vikatilanteiden ja ongelmien analysoimiseen jää mahdollisimman paljon aikaa. Neljäs kierros on erityisen kriittinen, koska silloin ratkaistaan paljon, joten ei haittaa yhtään, jos parittaja analysoi illalla huolella neljännen kierroksen parituksen.

--Jouni, 22.6.2010

Pikaisena kommettina toteaisin, että kolmanneksi ylimmän ryhmän laittaminen yhden pelaajan kokoiseksi aiheutti parittajalle pahaa ajia.

--Matti, 22.6.2010

Kiitokset Jounille kohtalaisen onnistuneesta parituksesta, jonka pohtimiseen selvästi oli nähty vaivaa ja jota parittaja itsekriittisesti ja julkisesti vielä ruoti jälkikäteen. Järjestäjän kannattaa varmasti pitäytyä päätöksessä delegoida parittaminen Jounille vastaisuudessakin.

-- Markku, 29.6. 2010

Luokituskeskustelua#

Goluokitukset voitaisiin sitoa suoraan gorriin sillä poikkeuksella että luokituksen saa valita vapaasti aina 2 daniin saakka, mikäli uusi luokitus johtaa gorresettiin. Eli uusi vapaasti valittu luokitus täytyisi olla vähintään kahta kiveä korkeampi kuin mikään aikaisempi luokitus. Muussa tapauksessa siis luokitus perustuisi suoraan gorriin.

On helppo huomata että mikäli haluamme luokituksen ennustavan kyseisen pelaajan turnauksissa pärjäämistä, niin gorriin perustuva luokitus on oleellisesti parempi siinä hommassa. On hankala yrittää nähdä mikä järki ja ajatus on luokituksissa eräänlaisina palkintona ja yhteisöllisenä statussymbolina, jos kuitenkin luokituksen pääasiallinen tarkoitus on mahdollistaa mielekkäiden turnauksien pelaaminen, eikä määrittää kyseisen pelaajan sosiaalinen status numerona. Turnausten näkökulmasta laskennallinen vahvuusluku toimisi paremmin, koska sen ennustusarvo on oleellisesti parempi.

Tällainen laskennallinen luokitus korjaisi nykykäytännön ongelmat sen suhteen, että ihmiset osallistuvat usein väärällä luokituksella turnauksiin. Ja koska luokitus on väärä niin myös gorrit voivat olla pahastikin pielessä. Turnauksen jälkeen saatava resetti ei paljon lohduta nilkkiä vastaan pelanneiden gormenetyksiä. Lisäksi se yhdenmukaistaisi luokituksen myöntämisen perustelut, joten kaikkia tulisi kohdeltua tasa-arvoisesti eivätkä luokitukset perustuisi niin paljon yksittäiseen tuurilla voitettuun peliin.

Kuitenkin oleellisinta olisi palkita ahkera turnaaminen lähellä todellista vahvuutta olevaa luokitusta.

-- Jouni, 8.2.2010

Voisitko suomentaa tyhmälle tuon ensimmäisen kappaleen vapaan luokituksen? Sen jälkeen ehkä kommentoin muuta tekstiä.

-- MikkoSalminen, 8.2.2010

No valotan hiukan sitä esimerkillä. Pelaaja N.N. on osallistumassa nykykäytännön mukaisesti turnaukseen 2-kjuu luokituksella ja gorrilla 1730. Hän ei kuitenkaan ole pelannut turnauksissa neljään vuoteen ja tietäisi olevansa ehkä nykyisin parempikin. Hän voisi siis osallistua turnaukseen esimerkiksi 1 dan luokituksella, jolloin saisi turnaukseen mennessä resettigorrit lukemaan 2100. Näin ollen hän saisi pelata hyvän turnauksen ilman että hänen tarvitsee pilata muiden gorsaalista kun gorrit eivät ole 400 pistettä pielessä. Resetin voi kuitenkin saada vain kerran. Jos gorrit valuvat resetin jälkeen takaisin 2k lukemille, niin turha sitten enää yrittää resetöidä.

-- Jouni, 8.2.2010

Mikä on McMahonin ajatus goparituksessa verrattuna esimerkiksi sveitsiläiseen paritukseen?#

Pienimuotoisia havaintoja Jaakko Munkista. Turnaus oli varsin onnistunut ja paluu vanhaan viiden kierroksen McMahon formaattiin oli onnistunut ja tämä näkyi osallistujakunnassa, niin hyvässä kuin pahassa.

Ongelmiakin kuitenkin oli. McMahon paritusalgoritmille on kuitenkin oleellista että a) huippuryhmään valitaan pelaajia joilla on realistiset mahdollisuudet havitella turnausvoittoa ja b) huippuryhmän alapuolella kussakin ryhmässä on tasoltaan mahdollisimman samankaltaisia pelaajia. Nyt tehtiin omituinen päätös muodostaa vain kaksi MM-ryhmää, mistä seurasi hiukan hassuja parituksia jo toisella kierroksella (4k vs. 4d) ja myöhemmin pariin otteeseen 3d vs. 4k. Mutta kaikkein suurin virhe parituksessa tehtiin, kun hyvää turnausta pelaamaan tullut 1-kjuu tipautettiin ensimmäisellä kierroksella vapaalle (terve menoa hyvä turnaus, mutta sinulla nyt kävi vain p***a munkki arvonnassa, kiitos osallistumismaksusta!).

Myös huippuryhmään arvalla valittu 1-kjuu oli huonon maun mukaista menettelyä ja ilman muuta tällainen päätös pitäisi tehdä gorrin perusteella. Erityisesti kun kyseisessä tapauksessa olisi ollut yksi 1-kjuu pelaaja jolla oli selkeästi muita korkeammat gorrit ahkeran turnaamisen ja tasaisen hyvän menestymisen ansiosta. Ei ole kovin perusteltua käyttää tällaisessa tilanteessa arpaa.

Kyllä tällainen pieni kerhoturnaus pitäisi järjestää niin että MM-ryhmät valitaan yhden kiven välein. Se vain on kaikin puolin parempi parituksen kannalta, koska ainakin voidaan minimoida äärimmäisen tasoeron paritukset. Yhden hengen tai kokonaan tyhjät McMahon ryhmät eivät tietenkään haittaa, eikä ryhmien yhdistelyille vain ole _mitään_ järkeviä perusteita (Gerlach on erityisen ongelmallinen koska se ei ole tottunut yhdistelemiseen, joten se parittaa ensimmäisellä kierroksella mieluiten siten että ryhmän sisällä mahdollisiman samankaltaisesti luokitetut pelaa keskenään. Vaikka Sveitsiläisen ajatus, jota siis ryhmien yhdistely simuloi, on se että ryhmän sisällä mahdollisimman eritasoiset laitetaan pelaamaan. Parempi olisi kompensoida yli ryhmien paritukset apukivin, niin kuin on yleinen tapa. Apukivet ovat kuitenkin pienempi paha kuin gorreja syövät äärimmäisen tasoeron paritukset. On kuitenkin hiukan omituista että vain kolme alle 1-kjuun pelaajaa uskaltautui paikalle. Miksiköhän? Spekulaatioita voi itse kukin keksiä.

"Paluu vanhaan" ei missään tapauksessa oikeuta optimaalisesta poikkeavan parituksen tekemistä, vaikka kieltämättä joskus entisaikoina ei välttämättä olekaan tajuttu mikä on McMahon paritusalgoritmin ajatus verrattuna sveitsiläiseen tai ei ole ollut käytännöllistä tapaa laskea länsimaiseen kulttuuriin sopivia objektiivisia vahvuuslukuja. Virheistä parituksessa huolimatta turnaus oli kuitenkin positiivinen ja erityisen hyvin järjestetty tapahtuma. Epäonnistumisia kuitenkin on hauskempi arvostella, kuin onnistumisia kehua. Ihmisen luonto vain on kiero. =)

-- Jouni, 16.3.2010

Tässä onkin hyvä paikka kiittää JM-järjestäjiä siitä että meille kyu-pelaajille annettiin mahdollisuus pelata noita absurdeja pelejä. Tuo ottelu 4 dania vastaan oli ehkä minun urani paras peli. Oli hienoa huomata että pystyn pelaamaan mielekkään pelin tasa-alulla kovaakin vastustajaa vastaan. Vastaavia kommentteja on kuultu muiltakin kyu-pelaajilta. Olin myös iloisesti yllättynyt kun voitin viimeisellä(kin) kierroksella arvonnan siitä kuka ei saa vapaakierrosta. Olin jo lähdössä kotiin kun huomasin tämän yllätyksen.

Ja aivan erityiset kiitokset JM järjestäjille huumorintajusta palkintojenjaossa. Juuri noin puhalletaan virtaa hiipuviin kyu-pelaajiin.

Parituksista en niin hirveästi voi mielipiteitä esittää. Käsittääkseni idea on että huippuryhmä pelaa voitosta ja muut pitävät hauskaa. Sillä logiikalla tämä turnaus sekä paritus oli reilu ja onnistunut.

Nimim. Hyvä Ilmoittautuja

hyviä mielipiteitä tietenkin, ja enkä esittämäni kritiikki ole vähentää häntäpään hauskuutta, vaan päinvastoin. Asiat kuitenkin voidaan tehdä paremmin ja ennen kaikkea hauskemmin (vrt. esim. Helsinki Casual -turnaus). Mutta kaikkein tärkeintä on ettei kukaan tule väärin kohdelluksi, vaan turnaus pitää olla aina paras mahdollinen kaikkien näkökulmasta. En tietenkään voi kuin todeta itseni kohdalta, niin en itse kylläkään niin riemuinnut huippuryhmään joutumisesta arvalla; se ei ollut reilua varsinkin kun tiedän että olisi ollut olemassa myös hyvä ja reilu tapa saada se 12. pelaaja huippuryhmään eli Gor! Voit vain kuvitella minkälaisen metelin olisin nostanut, jos minut olisi valittu arvalla vapaakierrokselle ensimmäisellä kierroksella! Sitä nyt ei onneksi tälläkertaa nähty.

Kuitenkin yksi 1-kjuu onnistui hakemaan turnauksesta danin ja pelasi hienon turnauksen; onnittelut hänelle. Mutta mitäpä jos hänet olisikin arvalla valittu ensimmäisellä kierroksella vapaakierrokselle? Olisi jäänyt dani saamatta! Aika pelottavaa arpapeliä oli, koska ainakin puolella turnauksen 1-kjuun pelaajista olisi ollut hyvällä munkilla mahkut daniin. Ja käsittääkseni yksi heistä passitettiin vapaakierrokselle!

Voit kuitenkin pelata noita hauskoja ja hyviä pelejä peli-illassa vaikka joka viikko... Senkus vain nykäset jotain danisetää hihasta, että pelattaisiinkos rauhallinen peli tasa-avauksella tai selkeällä alitasoituksella. Itse kun aloittelin en juuri koskaan voittanut peli-illoissa pelejä, koska pelasin aina selkeällä alitasoituksella, koska se oli hauskempaa niin. Ja nykyisin puolestaan jos pelaan useampia kiviä itseäni heikompia vastaan en pyri koskaan häviämään, vaan annan apuja vain sen mukaan että katson voittavani varmasti.

-- Jouni, 17.3.2010

Gor ja paritus#

Kansainvälisessä turnauksessa ei olisi hyvä tehdä luokituksien perusteella, koska hajontaluku luokituksissa on yli kaksi kiveä Euroopan laajuisesti. Ja koska kongressissa ei osallistujakunta ole kovin edustava otos eurooppalaisista, niin hajonta on vielä tätäkin suurempi. Joten paritukseen olisi hyvä ottaa käyttöön joku luokitusta paljon parempi ja luotettavampi väline. Tällainen luotettava euroopan laajuinen ja japanilaisten kongressikävijöiden laajuinen vahvuuslukujärjestelmä meillä olisi eli Gor. Eli hyvän turnauksen onnistumiseksi Suomessa kongressiparitus tulisi tehdä Gorrin perusteella. Luokituksien mukaan tapahtuvassa parituksessa melkeinpä ensimmäinen viikko pelaajien järjestämiseen, ja vasta toiselle viikolle saadaan järkeviä pelejä. Luokitusten mukaan tehtävien parituksien seurauksena mahtuu yhteen kongressiin merkityksettömiä pelejä per pelaaja. Samoin japanilaiset voisivat osallistua ylpeinä nuorina ansaitsemiensa luokitusten mukaisesti, mutta saada sitten nyt eläkepäivinä sopivasti mieltä piristäviä pelejä, koska heidän gorrinsa on likimääräisesti oikealla tasolla jo parin kongressin jälkeen.

Ensikesää silmälläpitäen voisimme harjoitella myös suomalaisissa turnauksissa parituksen tekemistä kokonaan Gorrin perusteella, koska se pelkästään suomen sisäisessä pelaajapopulaatiossa oleellisesti luotettavampi vahvuuden mittari kuin luokitus. Oleellisella tarkoitan sitä että Gorri on kiven verran tai jopa kaksi luotettavampi vahvuuden indikaattori kuin luokitus. Neljänkin kiven erot eivät lainkaan ole tavattomia kongressiolosuhteissa.

Muutoin nykyinen kongressiformaatti on likipitäen täydellinen. Tämä ja rabiesturnauksen epäselvä status ovat ainoat itselleni mieleentulevat merkitsevät puutteet formaatissa. Maailma on kuitenkin muuttunut sitten kongressien aamuhämärien, eli tietotekniikan ansiosta Gorrin laskeminen on nykyään nopeaa ja vaivatonta, joten rabiesturnauksen gorrittamisesta ja pääturnauksen ensimmäisen viikon huomioonottamisen viikonlopputurnauksen parituksissa ei ole juurikaan ylimääräistä vaivaa aiheuttavaa, koska meillä on alkaen tämän vuoden huhtikuusta uusi ja uljas ja maailmassa ainutlaatuinen EGD 2.0. Sen todellisen potentiaalin soisin aktualisoituvan. Uudistukset eivät tapahdu jos niitä vastustetaan vain vastustamisen itsensä takia. Viimekädessä kuitenkin turnauksen järjestäjä itse päättää millä tavalla paritetaan, joten järjestejällä itsellään on sataprosenttinen vastuu mielekkään parituksen onnistumisesta. Groningenissa paritus on epäepäonnistunut, koska parittaja sen halusi epäonnistuvan.

Vaikka Gorria on helppo arvostella ja siinä on likipitäen kaikki minkä voi tehdä väärin on tehty väärin, niin on se silti hyvä systeemi ja ehdottomasti parempi kuin luokitukset, jo pelkästään sen vuoksi että joka maassa on oma tapansa laskea luokitus, kun taas Gorrille on olemassa enää vain yksi tapa.

-- Jouni, 5.8.2009

Mielestäni erityisesti Euroopan go-kongressissa olisi syytä käyttää GoRia parituksiin. Syy: noin sadasta osallistuvasta japanilaisesta eläkeläisestä puolet käyttää eurooppalaisen mittapuun mukaan kyseenalaista luokitusta. Sama ilmiö toistuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

-- Markku Jantunen, 7.8. 2009

Havaintoja Groningenista#

Joitain havaintoja. Järjestelyt ovat toimineet ihan hyvin ja hotellin vuokraaminen kongressikäyttöön on melkoisen hyvä valinta ja koska hotellin saa kongressivieraista täyteen, voi sen hyvin omistaa pelkästään yhdelle tapahtumalla.

Huonoa on edelleen rabiesturnaus. Enää toki itseäni ei häiritse 30 minuutin absoluuttinen ja voitin lauantaina 15 minuutin blixtiturnauksen tasoituksin pelattuna, mutta edelleen en ymmärrä mikä on rabies-turnauksen pointti jos kerran sitä ei aika-asetusten vuoksi saa egf:ään. Suomenkongressia ajatellen siihen pitää saada 10 tai 20 sekunnin bjoojomi koska en ainakaan itse näe mitään pointtia että uhraan aikaani hyväntekeväisyyteen, jotta japanilainen seniorikansalainen saa nauttia sekopäisestä ja ei-merkitsevästä gosta. Eli rabies turnaus täytyy saada EGF-C -kelpoiseksi tai ainakaan itse en sitä ennen tule siihen osallistumaan.

Ammattilaiset ovat tietenkin arrogantteja kuten tavallisesti eikä kukaan edelleenkään näe ongelmaa siinä että Katalin Aamupala saa turpaansa amatööreiltä. Eli ammattilaisinstituutio sinänsä on läpimätä. Sen sijaan että palkataan ”ammattilaisia”, parempi olisi laittaa siihen kuluvat rahat palkintoihin mikä houkuttelisi näitä ”ammattilaisia” pelaamaan eikä pröystäilemään luentosalissa statuksellaan. (Ainiin mutta ihmisillehän kaikkein tärkeintä on status.)

-- Jouni, 29.7.2009

Eli ammattilaisinstituutio sinänsä on läpimätä. Sen sijaan että palkataan ”ammattilaisia”, parempi olisi laittaa siihen kuluvat rahat palkintoihin mikä houkuttelisi näitä ”ammattilaisia” pelaamaan eikä pröystäilemään luentosalissa statuksellaan.

Miten tuo pröystäily nyt näkyy? Eivätkö oppitunnit miellyttäneet? -- Markku, 29.7. 2009

Sinällään pröystäily on nykyään vähentynyt ja ammattilaiset ovat hiukan nöyristäneet asennatta verrattuna siihen vanhakantaiseen japanilaiseen amatööri on heikko ja ammattilainen vahva asenteeseen, koska tänäpäivänä on paljon vahvoja amatöörejä. On minusta silti naurettavaa että kuinka monta "ammattilaista" tarvitaan pitämään yksi pelikommentaari.

-- Jouni, 30.7.2009

Gorreista osa II#

Hiukan voisi taas päivittää mielipiteitäni koska tilanteet ovat taas muuttunut.

Gorrin ongelmia on ensisijaisesti kahtalaista. Systeemin deflaatio riippuu pelaajapopulaation rakenteesta eikä sitä voida korjata muuttumattomalla parametrilla ilman kohinan tuottamista.

Skaala on valittu väärin, koska todellisuudessa yhtä kiveä heikompi pelaaja voittaa kolmanneksen peleistä siellä missä on suurin pelaajamassa. Ja onhan gorrin lineaarisesti muuttuva oletus skaalasta muutoinkin absurdi ajatus ja yhtä ilmeinen systeemin käyttäytymisen kuvaus kuin löytää donitsin muotoinen taivaankappale.

Nämä ovat gorrin matemaattisten oletuksien objektiivisia virheitä. Omasta mielestäni filosofiset virheet ovat kuitenkin paljon suurempi ongelma.

Gorria ei voi kunnolla käyttää todennäköisyyksien johtamiseen. Paitsi että ne on muuttuvan skaalan takia hankala johtaa, niin myös deflaatioalttius, ja sen korjaaminen oudolla deflaatioparametrilla, epäspesifiset standardisoimattomat resetit, kyseenalaiset tasoituskivien suhteet, väärä skaala ja huonot oletukset konfidenssille kukin tuovat systeemiin kohinaa. Joten yksittäistapaukselle todennäköisyysennusteen päätteleminen on kovin hankalaa. Tämä on eettinen ongelma, koska gorri ei käytännössä täten voida pitää todennäköisyyksiä ennustavana vahvuuslukuna. Toki se osaa laittaa ihmiset vahvuusjärjestykseen, mutta todennäköisyyksien päätteleminen on kyseenalaista. Tämän ongelmana on että se johtaa harhaan ihmisiä. Ainakin omat käsitykseni gorrista ovat olleet todella vääriä, jos edes vieläkään asiaa ymmärrän.

Gorrin suurin ongelma on kuitenkin sen äärimmäisen suuri kompleksisuus. Olen itse käyttänyt Gorrin opiskeluun kenties joitain satoja tunteja enkä vieläkään ymmärrä kuinka se käytännössä toimii. Enkä ole koskaan ikinä tavannut yhtään ihmistä joka pystyisi tuottamaan yhtään lausetta, joka viittaisi siihen että sanoja tietäisi mistä puhuu. Selkeästi paras yritys on ollut Matin ajatus että "Gorrin tarkoitus on Em huippuryhmän muodostaminen". Tämäkään ei tietenkään ole kiistaton osoitus siitä että puhuja tietäisi mistä puhuu, mutta ainakin on mahdollista että se voisi viitata siihen että sanoja tietäisi asiasta jotain mielenkiintoista, jota minä en vielä ymmärrä. Kaikkien muiden kommentit gorria kohtaan ovat olleet joko tyhjää sanahelinää, valheita tai opittujen fragmentaaristen asioiden toistamista ilman että viittaisi mitenkään siihen että puhuja ymmärtäisi mistä puhuu. Tämä on toki hyväksyttävää, koska gorrisysteemi on äärimmäisen monimutkainen ja siinä on tavattomasti emergenttejä piilorakenteita. Onhan kyse kuitenkin monimutkaisesta systeemistä, ja sellaisiin yleensä liittyy enemmän tai vähemmän epäitsestäänselviä emergenttejä rakenteita, vrt. esimerkiksi kolmen kappaleen ongelma Newtonin painovoimateoriassa tai proteiinien laskostumisen ongelma. Oma tietämyksenikin gorrista rajoittuu lähinnä epäsuoraan systeemin analysoimiiseen, mutta se ei riitä luonnollisen ymmärryksen synnyttämiseksi. Epäilisin että gorri vakauttaisi itseään sillä että kaksi tai kolme voimakasta kohinaa tuottavaa tekijää vaikuttaisivat vastakkaisiin suuntiin. Mutta koska en ymmärrä systeemiä, se on vain arvaukseni.

Pieni mutta kenties huvittavin ongelma gorrissa on että siitä ei ole mitään dokumentaatiota olemassa. Sen matemaattiset kaavat on julkistettu Egd:ssä, mutta mitään keskustelua siitä minkälaisille tilastotieteelliselle tuelle gorrin oletukset perustuisivat, ei ole olemassa. Ja kuten viittasin, niin millään tutkimuksellisella menetelmällä ei tietenkään edes voitaisi paasta lineaarisesti muuttuvaan skaalaan, koska luonnolliset ilmiöt nyt harvoin käyttäytyvät tuollatavalla kulmikkaasti, jossa siis kaksi toisistaan riippumatonta muuttujaa suhteutuisivat toisiinsa lineaarisesti. Kyse on parhaassakin tapauksessa vain huonosta approksimaatiosta, mutta ikävää siinä on että sen aiheuttama suurin virhe on juuri 1 kjuu - 1 dan luokitusten välillä jossa suurin osa peleistä pelataan. En tiedä mitä se tekee systeemille, mutta ei se ainkaan tunnu hyvältä.

Tämän jälkeen on toki ymmärrettävää miksi ihmiset suhtautuvat niin tavattoman negatiivisesti gorreista puhumiseen. Kyse on pohjattoman syvästä ongelmasta jota ei missään tapauksessa pysty järkevissä ajankäytön puitteissa analysoimaan, joten helpompaa on vain lakaista gorrikeskustelut matonalle ja polttaa kerettiläiset roviolla =)

-- Jouni, 29.5.2009

Suomessa(kin) on ihmisiä, jotka ymmärtävät luokittamisen matematiikasta jonkin verran (ml allekirjoittanut). Wikin / IRCn / KGSn keskustelijat eivät aina edusta parasta osaamista, vaan innostuneimpia keskustelijoita. Luokittamisen matematiikka on varsin vaativaa, jos sitä yrittää tehdä kunnolla; matemaattisena ongelmana se sisältää data-analyysiä, tilastomatematiikkaa ja mallintamista. Luokittamisen hyvän käsittelyn luulisin riittävän tohtoriväitöksen aiheeksi varsin hyvin.

Itse en ole kiinnostunut poleemiseen luokituskeskusteluun osallitumiseen (muuten kuin huumorimielessä). Olen käyttänyt varsin paljon aikaa luokituksen matematiikan ymmärtämiseen ja ymmärryksen testaamiseen todellisella aineistolla. Jos osallistisin keskusteluun, joutuisin käyttämään paljon aikaa perusasioiden opettamiseen samalla kun osa keskustelijoista heittäisi kokolailla perustelemattomia väitteitä, ja odottaisivat kaikkin tarkkaa vastausta. Yksi hullu ehtii kysyä enemmän kuin kymmenen viisasta vastata. Eli keskustelu ei sisältäisi mitään minua kiinnostavaa, miksi siis osallistua?

Uskon, että tämäntyyppiset näkökulmat vaikuttavat myös monien muiden haluun keskustella GORista.

Lisäys: Näköjään olin hukannut tuon paperin jossakin vaiheessa, varmaankin 2008 kesällä siivotessa tiedostoja. Hyvä kun sanoit puuttumisesta, nyt on takaisin.

-- Lauri, 29.5.2009

Näin tietenkin varsinkin kun en usko että tällä kielellä aihepiiristä edes löytyy kymmentä viisasta vastaamaan. Sen sijaan tuolla vihjaat winmodel paperista, mutta sitä ei ole servulla. Onko se tietentahtoen "kadonnut" vai muuten vain mennyt hukkaan? Eli minua tosiaankin kiinnostaisi vastaavat analyysit, koska olen hieman häiriintynyt sen suhteen ettei gorrista tiedetä käytännössä mitään (ref. LuokituskeskusteluXX) ja senseississäkin ihmiset aidosti kuvittelevat että gorrin 2100 tietenkin vastaa ilmanmuuta shakin 2100 vahvuutta, koska onhan 2100 = 2100 tosi. Mutta senseississäkään ei käytännössä ole yhtään mielekästä analyysiä gorrin käyttäytymisestä.

Lis. en usko että matemaattisen luotettavan luokituksen säätäminen olisi lainkaan hankalaa. Se vain pitää ajatella kokonaan itsenäisenä alusta lukien eikä sitä saa yrittää integroida joihonkin aikaisempiin oletuksiin. Tällainen näet johtaa vaikeuksiin koska joudutaan tekemisiin useiden muuttujien kanssa aivan kuten gorrin kanssa juurinimenomaan on käynyt että näennäiset pienet muutokset Eloon ovat johtaneet äärimmäisen suureen kompleksisuuteen.

-- Jouni, 29.5.2009

Uskon, että tämäntyyppiset näkökulmat vaikuttavat myös monien muiden haluun keskustella GORista.

Olet tosiaankin oikeassa (mutta ehkä eri tavalla kuin luulet). Onhan ilman muuta selvää, että koska ihmiset ovat järjestäen tyhmiä kusipäitä, he tietenkin käyttäytyvät kuin sätkynuket ennustetulla kusipäisyydellä varsinkin, jos heille yrittää perustella järkevästi yhtään mitään sen sijaan, että vain viittaa epämääräisesti jonkinlaisten perustelujen olemassaoloon. Ja nyt rautalankaa: ei välttämättä ole maailman viisain teko tulla tänne julistamaan, ettei halua osallistua keskusteluun, koska uskoo, ettei muilla ei voi olla siihen mitään annettavaa. Tällaisen näkemyksen voi pitää omanakin tietonaan.

-- Markku, 29.5. 2009

-- Selkeästi paras yritys on ollut Matin ajatus että "Gorrin tarkoitus on Em huippuryhmän muodostaminen".

"Matin ajatus" on omituinen ilmaus. Aikanaan kaikki 4-danit ja vahvemmat pääsivät pelaamaan EM-turnauksen huippuryhmään. Huippuryhmän koko kasvoi vuosi vuodelta. Heräsi epäilys, että joissakin maissa pelaaja sai turhan helposti, esim. omalla päätöksellään, korotuksen 4 daniksi. Huippuryhmän rajaa harkittiin nostettavaksi 5 daniin, mutta sitten arveltiin, että jotkut vaan osallistuvat sitten 5 daneina, eikä huippuryhmän kasvu muuta kuin hieman lykkäänny. Niinpä päätettiin perustaa rating-systeemi, jonka avulla pelaajat turnauksen ylimpään ryhmään valitaan. Tätä ryhmä alettiin kutsua superryhmäksi.

-- Matti 30.5.2009

Tulosten lähettämisestä#

Kun turnaustulosten lähettäminen on nyt sitten vapaata, niin voisi tehdä jotain pelisääntöjä tulosten lähettämiselle. Tässä joitain ehdotuksia joita voisi ottaa huomioon.

Turnauksen parittaja lähettää tulokset ellei parittaja itse pyydä sitä jonkun muun hoidettavaksi.

Tulokset lähetetään pikaisesti. Turha niitä on jättää roikkumaan kolmeksi päiväksi. Lähetys on aika näppärä prosessi kun sen oppii ja se on syytä opetella, jos haluaa parittaa.

Jos tekee nimimerkin niin seinälistan kommentista tulee selvitä lähettäjän oma oikea nimi.

EGD hyväksyy myös väri-informaation, joten on ihmiselle ja tulevaisuuden tilastointeja varten parempi että tulokset lähetetään muodossa 3+/w. Värillä on väliä koska mustan voittoprosentti on 50-60 % riippuen todella voimakkaasti henkilöstä. Eräällä suomalaisella nidanilla on turkusarjan tasa-avauksista voittoprosentti mustilla 80% ja valkoisilla 35 %. Väri-informaatio on nice to know detalji eikä ole mitään erityistä syytä miksi se tulisi jättää pois, koska ei siitä ole mitään haittaakaan.

Missään tapauksessa suomalaisia nimiä ei translitteroida idioottimaiselle ae oe aa translitteraatiolle. Päinvastoin on syytä ottaa taas puheeksi että moninainen eurooppalainen hipsuvalikoima implementoitaisiin EGD:hen synonyymisinä. Eli yhtä hyvin voisi kirjoittaa Aleš kuin Ales. Hipsut ovat nättejä vaikkei tietäisikään kuinka ne vaikuttavat lausumiseen!

-- Jouni, 18.5.2009

Ei roikkumaan, mutta ei myöskään pidä painostaa heti samana iltana tai seuraavana aamuna. Amatööreillä kun on välillä muutakin tärkeää tekemistä.

Jos ei kykene hipsuttamaan, niin sitten ilman, eikä millään multimerkkiväännöksillä, joilla ei ole edes virallista statusta. Kukakohan ottaisi nakin ajaa näitä muutoksia EGD:hen?

-- Gardan, 18.5.2009

Gorreista#

Kun on tutkiskellut elosysteemin toimivuutta käytännössä voisi tehdä yhteenvedon tämänhetkisestä mielipiteestäni.

1.0 Gorrin isoin ongelma nähdäkseni on että se on sidottu luokitukseen, vaikka mitään suoranaista tarvetta ei tälle ole.
1.1 Ajatus tässä on tietenkin kaunis, mutta käytännön toimivuus on sellaista vähemmän.
1.2 Tästä seuraa se ikävyys, että skaala on 1800-2200 pisteen välillä ihan liian suppea. Kun pakka on vielä sekoitettu arbitraarisin resetein, gorrin käytännöllinen selkeys kärsii.
1.3 Ja erityisesti shakin 2000 ei missään suhteessa ole verrattavissa gon 2000 vahvuuteen. Ja tämä on iso ongelma ja viestittää gon ulkopuolisille rajusti vääriä signaaleja. Gorri on kuitenkin sidottu saman näköiselle skaalalle (huippupelaajat saavat samannäköisiä pisteitä kuin shakin huippupelaajat), niin on tämä todella iso ongelma, koska voidaan tulkita ihmisten harhaan johtamiseksi.
1.4 Ja ylipäänsä se ettei skaala ole kiinnitetty, vaatii melkoisen paljon gor-matematiikan opiskelua ennen kuin osaa hahmottaa mitä tuo numero käytännössä tarkoittaa.
1.5 luokitusvastaavuudet (so. tasoituskivivastaavuudet) pitäisi sitten turnauksia varten poimia päivitettävästä lookup taulukosta.
1.6 Fide ja USCF käyttää kiinteää skaalaa, jossa sadan pisteen ero tarkoittaa noin 64 % todennäköisyyttä ennustaa lopputulos. Tämä siis riippumatta siitä minkä luvun suhteen katsotaan. Eli piste-ero kertoo suoraan voittotodennäköisyyden.
2.0 Myös gorrin lineaarisesti muuttuva konfidenssi vaikuttaa epäilyttävältä.
2.1 Konfidenssi näyttäisi muuttuvan ihan liian nopeasti liian suuresta arvosta liian pieneen arvoon.
2.2 Konfidenssin ei tarvitse muuttua. Jos pelejä ei tipu sanotaan nyt pariin vuoteen, voi vain laittaa kysymysmerkin ja määrittää uuden lähtöluvun sitten kun niitä alkaa taas kertymään. Elon tarkoitus kuitenkin on palvella niitä ketkä käyvät ahkerasti turnaamassa. Hyvä arvo konfidenssille on noin 30. optimi toki riippuu käytetystä skaalasta.
3.0 Lähtöluvun määräytyminen pitäisi perustaa johonkin muuhun kuin arbitraarisuuden lisäämiseen.
3.1 mutu-resetit tai ylisuuri konfidenssi molemmat lisäävät systeemin epämääräisyyttä. Toisaalta myös liian pieni (noin 10) konfidenssi lisää epämääräisyyttä, koska systeemi kehittyy hitaammin kuin pelaajat kehittyvät.
3.2 Itse tietenkin sattuneista syistä pitäisin menetelmästä, jossa suorituseloa ja toteutuvaa eloa verrataan.
3.3 Näin voidaan paitsi määrittää helposti hyvä lähtöluku, myös huomata jos yksilöt ovat olleet salaa harjoittelemassa.
3.4 Nähdäkseni lähtöluku pitäisi laskea pelattujen pelien perusteella eikä varsinaisesti yrittää sitä arvata. Käytännön hyöty tällä ei varmaankaan ole suuri, mutta se lisää reiluutta, koska kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla. Luokittaminen kun on subjektiivista ja veikkaan etteivät kulttuuriset luokittamistraditiot ole samat espanjassa kuin ne ovat pohjolan perukoilla.
4.0 Näitä asioita pitäisin tärkeänä. Gorrin eloa ja luokituksia ei pitäisi yrittää yhdistää, koska se johtaa molempien systeemien filosofian vesittymiseen. Nykytilannetta voisi kuvata analogialla kuin jos tieteessä perusteltaisiin objektiivisia asioita (eloa) subjektiivisin argumentein (luokituksin). Luokitus siis on subjektiivinen järjestelmä eikä tällaista vain voida yhdistä objektiiviseen eloon. Se ei ole tarpeellista.

Muutama hyödyllinen linkki:

Fiden lookuptaulu performanssin määritykseen:
http://www.fide.com/component/handbook/?id=75&view=article

Gormatikan perusteet, jossa erityisesti Table II on hyödyllinen taulu, koska esittää konfidenssin (con) muutoksen. (a) ilmaisee skaalan muutoksen.
http://gemma.ujf.cas.cz/~cieply/GO/gor.html

-- Jouni, 23.3.2009

Shakissahan lähtölukua käytetään vain määrittämään ekassa turnauksessa lähtöpaikkaa (esim sveitsiläisessä) ja todellinen arvo ekan turnauksen lasketaan vastustajien eloista ja saavutetuista tuloksista. Muistaakseni niinkin suoraviivaisesti kuin keskiarvo tai jokaista vastustajaa vastaava (tn 0.5 voitolle). Tällä lienee jonkinlainen relaatio suorituseloon. Ideana on laittaa pelaamaan siis arvattuun kohtuullisen kohdallaan olevaan ryhmään ja katsoa mitä todellisuus tuottaa.

-- Gardan, 23.03.2009

Gorrin tarkoitus on, että sen avulla muodostetaan huippuryhmä EM-turnauksessa. Kirjoita kritiikkisi uusiksi, niin että tarkoitus otetaan huomioon.

--Matti, 24.3.2009

Enhän minä mistään gorrin tarkoituksesta puhunut, vaan puhuin "elon tarkoituksesta".

Miksi gorri on sitten sidottu luokitukseen? Erityisen kummallista tämä on siksi että skaala on huippuryhmän pisteissä (noin 2700) jo niin suppea että pyöristysvirheet aiheuttavat jo oleellisia virheitä gorrin laskemisessa.

-- Jouni, 24.3.2009

En minä ole sanonut, että gor on sidottu luokitukseen. --Matti, 24.3.2009

Jos käytät sanaa "gor", niin toki sanot että gor on sidottu luokitukseen, koska se kuuluu sanan gor määritelmään. Gorrin skaala on säädetty sellaiseksi että 100 pistettä vastaisi likimääräisesti yhtä tasoituskiveä, SIIS gor on sidottu luokitukseen. Ja juuri tämä aiheuttaa muuttuvan ja liian suppean skaalan, mikä tekee gorrin käyttäytymisestä ongelmallisen ja hyödyttömän.

-- Jouni, 24.3.2009

Jouni: Enhän minä mistään gorrin tarkoituksesta puhunut, vaan puhuin "elon tarkoituksesta".

Kiitos selvennyksestä. --Matti, 26.3.2009

Nähtävästi Matti oli sataprosenttisen oikeassa sanoessaan että "gorrin tarkoitus on EM-huippuryhmän määrittäminen", koska gorrin skaalan kelpoisuus ennustaa pelin lopputulos alkaa hajoamaan jo 5d luokituksen kohdalla ja 3-4d luokituksen kohdalla skaala poikkeaa jo kiven verran todellisuudesta(ref.). Toivottavasti vain gorria laskemisessa huippuryhmän määrittämisessä on käytetty paria desimaalia mukana jottei pyöristysvirheet aiheuta tarpeettomia virheitä.
     Ongelma tässä vain on se että Suomigo.net levittää disinformaatiota, koska ilmoittaa luokituslistassa gorrit ikään kuin kyse olisi vahvuusluvusta. Ja erityisen ongelmallista on että jotkut vieläpä uskovat että gorri on verrattavissa vahvuuslukuun, koska esimerkiksi turkulaiset jakavat paikkoja TM-sarjaan gorrin perusteella, vaikka kuten Mattikin totesi, niin gorri ei missään tapauksessa ole tarkoitettu yleiseksi vahvuusluvuksi, vaan EM-huippuryhmän määrittämiseksi. Joten ei sitä pitäisi esittää luokituslistassa yleisenä vahvuuslukuna

-- Jouni, 8.4.2009

Minusta on aika uskallettua sanoa, että vertaamalla GoR:ia vain sinun elo-systeemisi antamiin luokituksiin voidaan sanoa, että 3-4 danin tasolla, että GoR poikkeaa "todellisuudesta" 3 kiveä. Mistä tiedät, että elo-järjestelmäsi kertoo todellisuuden?

-- Markku, 8.4. 2009

Sanoin kiven verran. Oma järjestelmäni perustuu eloon, jota käyttävät USCF ja FIDE, joten on tunnettu tosiasia, että se tuottaa tietyissä virherajoissa suhteellisen luotettavaa dataa. Sitä voi sitten verrata luokituksiin. esim. suurin osa suomalaisista 4d pelaajista asettuu elo-skaalalla 2150-2200 paikkeille, kun taas gorri ennustaisi heille 2480 lukemaa, jos molemmat kiinnitetään siten että 7d tarkoittaa 2700 pistettä molemmissa järjestelmissä. Samoin gorrin vinoumaa tukee egd:n turnausdata, joskin siihen toki aiheuttaa kohinaa myös paritusohjelmien parituskäytännöt.

-- Jouni, 8.4.2009

Japanin kirjoittamisesta ja lausumisesta
#

Niin japaninkielen, kuin myös suomenkielen luonteeseen kuuluu, että sitä lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Samankaltaisuuksia on myös japanin aakkosissa eli erilaisia äänteitä on vain kohtuullisen vähän, joten suomalaisella aakkostolla ei tule erityisen suuria ongelmia käsitellä kaikkia japanin äänteitä. Tiedämme myös että englanti erityisesti mutta myös monet muut eurooppalaiset kielet eivät tällaista yhteyttä noudata sekä näiden lausutussa kielessä on äänteitä monin verroin enemmän kuin kirjoitetussa kielessä on aakkosia. Tästä seuraa sitten ongelmaksi se että englantilainen tapa kirjoittaa japania särkee yhteyden puhutun kielen ja kirjoitetun kielen väliltä. Erityisesti kohteeksi on valittu pitkät vokaalit, joiden ilmaiseminen on jätetty englanninkielisestä translitteroinnista kokonaan pois. Tämä on ymmärrettävää, koska jos amerikkalainen näkee sanan "joseki" hän luonnostaan lausuu sen "jousekíh" tjsp., mutta jos suomalainen näkee sanan "joseki", niin hän lausuu sen muodossa "joseki" tai jos kyse on ihmisestä, joka haluaa olla hiukan perillä englannin äänteistä, hän lausuu sen muodossa "zoseki", mutta mitään luonnollisia vokaalin pidennyksiä ei tapahdu, mikä tekee ääntämisestä palikkamaista.
      Japanilainen muoto 定石 (じょうせき) kuitenkin kirjoitetaan oikeasti muodossa "jouseki", ja lausuu muodossa "jooseki". "ou" äännetään pitkänä vokaalina. Tämän on hassua. Koska muutkaan termit eivät tule japanista suoraan vaan ne kierrätetään englannin kautta, joten jokainen gotermi, joissa alkujaan oli äänteet "oo" tai "uu" on degeneroitunut tässä kierrätyksessä muotoon oo --> o ja uu --> u. Koska tiedätään että japanissa on myös paljon lyhyitä "o" ja "u" äänteitä, niin on tilanne kovin hassu suomalaisen näkökulmasta, koska suomalainen on tottunut lausumaan kieltä lähes samalla tavoin kuin kirjoittaa sitä.
      Monet yleisesti käytössä olevat gotermit ovat tällaisia, joihin oikeasti tulisi sisällyttää pitkä vokaali. Esimerkiksi "ko" tulisi kirjoittaa "koo" ja kyu tulisi kirjoittaa kyuu tai suomalaisittain kjuu. Molemmat näistä ovat sikäli merkityksellisiä että suomalaisille tuottaa suuria hankaluuksia kirjoittaa "ko" eri taivutusmuodoissa ja tällaisia muotoja näkee yhtenään kuten "ko:sta" mikä vain on erityisen absurdia siksi että sanoa "koosta" olisi oikein kirjoittaa niin japanin kuin suomenkin mukaan. Muita yleisesti käytettyjä, mutta englannin takia väärin kirjoitettuja termejä suomalaisittain kirjoitettuna on mojoo, bjoojomi, booshi, Honinboo Shuusaku, juubango.
      Pitkissä vokaaleissa ei ole suomalaiselle mitään ongelmia lausua ja tässäkin lauseessa on kuusi pitkää vokaalia. Ongelmia sen sijaan tuottaa jotkut äänteet, joita on hankala ilmaista suomalaisilla aakkosilla. Tällaisia äänteitä ovat "joo" ja "choo" sekä "zoo". Näitä on suomalaisten on kovin hankala kirjoittaa. Joon ja choon virallinen suositeltu suomalainen lausumistapa olisi "tšoo" ja "džoo" mutta näitä ei missään näe käytettävän ja erityisesti oma kahden kjuun japanin kielikorvani ei pysty kunnolla edes erottamaan näitä äänteitä muutenkaan kuin kontekstistaan, koska molempien äänteiden japanilaisessa lausumisessa on niin paljon vaihteluita että ne lomittuvat helposti keskenään. Molempien ääntämiseen suomenkielen äänne "z" on mielestäni riittävän lähellä eli zuubango. juu-äänteen tapauksessa zetaa voi hiukan soinnillistaa ja choo äänteen tapauksessa zetan voi jättää suomalaiseen muotoonsa mikä se on esimerkiksi pizzaa tilattaessa. Japanin "zoo" äänne on sitten hankala koska se tarkoittaa soinnillista äs-äännettä, jollaiselle ei suomenkielessä ole mitään tapaa kirjoittaa. Toisaalta, eipä suomalaisen kielikorva ole edes kovin hyvä erottamaan sanoja "mokuhazushi" ja "mokuhasushi" saatikka että hän osaisi lausua näistä ensimmäisen. Noista jälkimmäinen on parempi muoto suomalaiselle, erityisesti jos yrittää lausua zetaa niin kuin zeta suomessa yleensä lausutaan.
      Muita ongelmia ei japanin ääntämisessä ole, kunhan vain muistaa että "Hayashi" kirjoitettaisiin suomeksi "Hajashi".
      Normaalisti englanninkielessä käytetään degeneroitua hebonshikia (so. japanin kirjoitustapa eli roomaji), jossa pitkien vokaalien ilmaiseminen on jätetty pois. Hebonshikiin oikeasti kuuluisi pitkien vokaalien ilmaiseminen, mutta joku valopää aikanaan keksi että ilmaistaan ne yläviivoilla, joita ei sitten kirjoituskoneiden keksimisen jälkeen enää aivan triviaalisti pystyttykään kirjoittamaan, joten yläviivat sitten vain unohtuivat pois. Nyt Wikipedia on yrittänyt elvyttää pitkiä vokaaleita käytettäväksi ja ilmaisee niitä yläviivoilla. Samoin animekulttuuri on aika johdonmukainen niiden käytössä ja käyttää ou ja uu rakenteita. Virallinen kulttuuri jostain syystä haluaa kuitenkin vielä pitäytyä kirjoituskoneiden aikakaudessa eikä se suostu myöntämään että aikanaan tehtiin valtavia kulttuurisia virheitä. Mielestäni on turha pitäytyä vanhoissa virheissä, vaan Laurinkin olisi syytä hieman miettiä asioita eikä vain itsepäisesti yrittää puolustaa tekemiään virheitä julkaisemassaan kirjassa. Jos jokin asia on vakiintunut väärin, kuten Oosaka muodossa "Osaka" ei tämä ole perustelu etteikö virheitä sitten tarvitsisi jälkikäteen korjata. Tehtyjä virheitä saa myöntää (Lauri) ja erityisesti niitä saa jälkikäteenkin korjata.

Katso lisää Go-sanastoa sekä tarkemmat määritelmät kyseisille sanoille.

Ideasi Suomi-sarjasta on hyvä. En tosin sekoittaisi turnauspelejä siihen enkä jakaisi minkäänlaisia palkintoja, koska suurin osa Suomi-sarjan peleistä pelattaisiin Internetissä, jolloin ne olisivat valvomattomia. Kukaan pystyisi takaamaan, ettei kukaan pelaajista käyttäisi josekikirjastoja tai saisi neuvoja vahvemmilta pelaajilta.

Idea on silti mielestäni kokeilemisen arvoinen siksi, että se olisi 1) hauskaa ja 2) tarjoaisi luokittajille hyödyllistä lisäinformaatiota koskien sitä, kenen otetaan tarkkailulistalle. Tietenkin jälkimmäinen kohta edellyttäisi, että systeemistä saisi nopeasti yhteenvedon kunkin kasvokkain pelaamista peleistä.

-- Markku Jantunen, 19.3. 2008

Kiva että joku pitää ajatuksesta. On toki ymmärrettävää että Sinä et halua lahjoittaa palkintorahoja, mutta kyllä minä ainakin voin muutaman satasen lahjoittaa palkintorahoihin, mikäli tällainen edistää sarjan mielekkyyttä. Rahahan on vain paperia. Mielestäni liioittelet uhkakuvia "Joosekikirjastohuijauksesta" tai "vahvemman neuvoista". Ensimmäinen vaihtoehto tuo hyötyä nikiuun ja nidanin välillä enintään puoli kiveä. Ja tämäkin edellyttää joosekisanakirjan rutinoitunutta käyttöä; enkä itseni lisäksi tiedä muita joka tällaista menetelmää viitsisi tehokkaasti hyödyntää. Hikaru no Gossakin pelattiin turnauksessa joosekisanakirjan kanssa, ja sen käyttöä perusteltiin siinä ennemminkin psykologisilla kuin pelillisillä argumenteilla.
    "Vahvemman neuvot" on mielestäni epämielekäs uhkakuva ja sillä voi saada enintään kahdeksasosakiven edun. Vai kuinka montaa kiuupelaajaa sinä olisit valmis neuvomaan, jotta nämä pärjäisivät paremmin? En usko että kovinkaan monen Dan-sedän moraali olisi sen heikompi kuin sinunkaan moraalisi tässä asiassa. Molempien näiden "huijauksien" ikävä sivupuoli on tietenkin se että niistä saattaa molemmat osapuolet jotain oppiakin, mikä kuitenkin lienee Suomisarjapelaamisen se tarkoitus sinänsä. Ei mielestäni ole suuri vääryys jos joku yksittäinen kiuupelaaja korotetaan neljäsosakiven verran väärin perustein, sen sijaan ongelmallisena näen sen että joku kiuupelaaja jätetään korottamatta vaikka hän olisi sellaisen ansainnutkin, kuten tapahtui viimeksi JaakkoMunkissa.
    Turnauspelejä ei mielestäni voida poissulkeakaan sillä on pelaajien oma asia mitkä pelit he haluavat Suomisarjaan laittaa.

-- Jouni 280308

Kuka ny muka jätettiin korottamatta JaakkoMunkissa? Myös tahon, jonka velvollisuuksiin ja/tai oikeuksiin moinen kuuluisi, nimi olisi kiva kuulla.

Translitteroinnista: Läheskään aina ei ole tarkoituksenmukaista tehdä "täydellistä" muunnosta vaan laajemmalti ymmärrettävä. Tästä syystä kyu on hyvä kirjoittaa juuri noin, että muualla euroopassa ja maailmassa ymmärtävät mistä puhutaan. Jos minä välittäisin tarkasta kirjoitusasusta, en käyttäisi ollenkaan länsimaista merkistöä noiden termien esittämisessä.

-- Gardan, 29.3. 2008

'On toki ymmärrettävää että Sinä et halua lahjoittaa palkintorahoja, mutta kyllä minä ainakin voin muutaman satasen lahjoittaa palkintorahoihin, mikäli tällainen edistää sarjan mielekkyyttä. Rahahan on vain paperia.'

Hyvä. Lahjoittakoon palkintorahoja ne, joille raha on vain paperia, ja kilpailkoon niistä ne, joille raha ei ole vain paperia. ;)

Mitä tulee dan-sediltä neuvojen kysymiseen kesken pelin, niin kannattanee muistaa, että nettiyhteyden päässä asuu aika monta dan-setää.

Mutta tietenkin voidaan pelata säännöillä, jotka sallivat apuvälineiden käytön.

Translitteroinnista: erilaisten tietokantojen ylläpitäjien kannalta olisi kiusallinen sekasotku, jos joka maassa käytettäisiin omia translitterointeja. Meillä nyt sattuu olemaan käytössä englantilainen translitterointi ja se sopii ihan hyvin, vaikka suomalaiset siksi sanovatkin "kiu" eivätkä "kjuu".

-- Markku, 30.3. 2008