Aloitin gon pelaamisen marraskuussa 2004 tutustumalla sääntöihin. Vuoden 2005 alusta lähtien olen pelannut varsin säännöllisesti pääkaupunkiseudun eri peli-illoissa ja Internetin go-palvelimilla. Vuoden 2007 alusta lähtien olen ollut YliGon hallituksen puheenjohtaja.

Sähköpostilla minut tavoittaa osoitteesta jni@iki.fi ja puhelimella numerosta 050 341 4050. Suosin sähköpostia, ellei asia ole erityisen tärkeä tai kiireellinen. KGS-tunnukseni on GammaTau ja IGS-tunnukseni on Syvyys.

Omituisia suorituksia#

• 8/8-tulos HGK:n pikapeliturnauksessa 7.6.2006. Olkoonkin, että turnaus pelattiin tasoituksilla ja olin ehkä yhden kiven verran aliluokitettu, tätä tulosta on enää vaikea parantaa. :)
• 12 peräkkäistä häviötä tasa-alulla pelattujen McMahon-turnausten ensimmäisillä kierroksilla (Turku GP -05, Meidokan -05, Pogo syys -05, Kani6 -05, Takapotku -06, Pogo Open -06, Turku GP -06, Meidokan -06, SM I-karsinta -06, Toyota Tour Tampere -06, Berliner Kranich -06, Takapotku -07)
• 50-50-voittotodennäköisyystilanteen luominen go-pelissä. SGF.

Korotukset#

Turnaukset#

Tournoi de Paris, 22.3.–24.3.2008#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1d− 2k+ 2k+ 1d+ 1d+ 2d−

Korean Ambassador Cup, 12.1.–13.1.2008#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1k+ 1d+ 3d− 5d− 2d+ 2d+ 3d−

Ylitin tässä turnauksessa selkeästi aikaisemmat turnaussuoritukseni. Pelit sujuivat kaiken kaikkiaan taitojeni huippurajoilla eikä yksikään peli varsinaisesti jäänyt harmittamaan. Pelasin jatkuvasti sadan prosentin badukia taistellen niin paljon ja voimakkaasti kun omat taidot antoivat myöten.

Ensimmäisen pelin voitin luovutuksella kahden voitetun semeain jälkeen. Toisessa pelissä tuli vastaan korealainen herrasmies, jolta tapoin kolme ryhmää ja tuli perään toinen luovutusvoitto. Kolmannessa pelissä sain hyvän fusekin ja keskipelikin sujui pitkään hyvin, mutta loppupeliä kohden tilanne alkoi näyttää huonommalta ja hävisin lopulta 3,5 pisteellä. Neljäs peli oli jälleen korealaista vastaan. Peli oli jatkuvaa tappelua alusta loppuun ja valitettavasti jäin jälleen niukasti tappiolle 2,5 pisteellä.

Toisena päivänä vastaan tuli enää vain suomalaisia. Viidennen kierroksen pelin voitin ajalla pikkuyosessa, jossa tilanne lienee ollut minulle nipin napin edullinen. Kuudennessa pelissä yritin käyttää mestari Wun kehittämää taisha-tekniikkaa, mutta oma laskutaito ei riittänyt toteutuksen viemiseen loppuun asti. Sain kuitenkin onneksi toisaalla ison ryhmän semeaissa kiinni. Nyt loppupelissä kävi toisin kuin edellisenä päivänä ja voitin 1,5 pisteellä. Viimeisen pelin fusekini oli aika kökkö ja tilanteeseen liian matala. Sain kuitenkin keskipelin alussa vastustajan reduktioryhmän napattua kiinni, mutta keskipelin loppua kohden vastustaja paremmalla strategiallaan otti etumatkaa, joka ei loppupelissä enää suuntaan tai toiseen muuttunut.

Ylivoimaisesti paras asia tässä turnauksessa oli nautinto, jonka sain peleistä ja pelaamisesta. Tavalliset hitaat A-luokan pelit, joita yleensä pidetään vakavan turnauksen perusedellytyksenä, tuntuvat lähinnä työläältä vääntämiseltä siinä missä tämän turnauksen pelit loivat stimuloivan ja esteettisen loogis-taiteellisen kokonaisuuden.

Kani6, 24.11.–25.11.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1k− 1k+ 1k+ 5d− 2k−

Olen systemaattisesti yrittänyt kehittää ja hioa niitä oman pelin osa-alueita, jotka ovat tuottaneet eniten ongelmia. Tampereen turnaus näytti, että harjoittelun määrästä ja laadusta riippumatta omat pelitulokseni vaikuttavat aina yhtä masentavilta.

Ensimmäisessä pelissä oma konservatiivinen fusekini vastustajan vaikutusvaltafusekia vastaan oli surkea. Keskipeli ja loppupeli sujuivat tilanteeseen nähden hyvin, mutta jäin edelleen 3,5 pisteen päähän eikä minulla missään vaiheessa ollut laudalla johtoasemaa. Hallitsin toisen pelin vaikutusvaltaa ja suuntaa jokseenkin suvereenisti ja vastustajani joutui jatkuvasti tekemään pieniä elämiä sinne tänne. Lopulta sain yhden ryhmän tapettua ja voitin luovutuksella. Kolmannessa pelissä vastustaja lähti jälleen puhtaalla vaikutusvaltafusekilla liikkeelle. Fusekini oli kohtalainen, mutta keskipelissä jäin jälkeen. Loppupelin jo alkaessa olin parisen kymmentä pistettä tappiolla ja luovutusajatukset olivat jo useasti käyneet mielessä. Sain kuitenkin vastustajani loppupelivirheen ansiosta kikkailtua valtavan kon vastustajani ryhmän elämästä, jonka ansiosta sain vähän pienemmän ryhmän tapettua ko-uhkauksen avulla.

Toisena päivänä turnauksen neljäs peli oli pelinä jokseenkin turha. Paritukset huomattavasti vahvempia pelaajia vastaan ovat yleensä opettavaisia, vaikka vastustaja ei aivan täysillä pelaisikaan. Vastustajani ei ollut pelistä laisinkaan kiinnostunut eikä edes yrittänyt pelata missään määrin hyvää peliä. Vastustajani peli alkoi vakavoitua vasta kun hän oli valtavan epäedullisessa asemassa. Pelissä nähtiin kaikenlaista uskomatonta, kuten 15 kyun tason matoilua moyon sisälle ja muuta sellaista, mitä ei tällaisissa peleissä laisinkaan odottaisi. Lopulta kuitenkin hävisin 9,5 pistettä vastustajan murskaavan oyosen ansiosta. Mitään ei pelistä kuitenkaan jäänyt käteen ja olisin kyllä aivan yhtä hyvin voinut olla vapaakierroksella. Viimeisessä pelissä sain fusekissa täysin ylivertaisen vaikutusvallan ja hallitsin peliä täydellisesti. Kuitenkin kun vastustaja sitten lopulta teki invaasion moyooni, käden ja pään yhteiskoordinaatio ei toiminut oikein. Käsi pelasi sekvenssistä siirron numero 3, kun pää oli tietysti ajatellut, että ensimmäiseksi pitää tietysti pelata se mikä ensiksi on pakko pelata. Tulos oli korrektiin sekvenssiin verrattuna eräänlainen katastrofi, mutta äärimmäisen edullinen asema kääntyi kokonaisuudessaan epäedullisen aseman puolelle, ei vielä hävittyyn asemaan. Henkisesti katastrofi oli kuitenkin musertava enkä pystynyt toipumaan siitä enää pelissä saati sen jälkeen.

Jos turnauksesta yrittää etsiä jotain myönteistä, vaikuttaa siltä, että turnauksissa vaivanneet keskittymisongelmani ovat ratkenneet. Aiemmin yritin pitää jatkuvaa intensiivistä keskittymistä yllä, mikä johti henkisen suorituskyvyn romahtamiseen, kun keskittymistä ei enää kyennyt pitämään yllä. Normaalisti henkisesti vaativissa tehtävissä olen pystynyt jokseenkin automaattisesti pitämään pieniä henkisiä taukoja, jotka ovat palauttaneet suorituskyvyn, mutta ilmeisesti gon suhteen minun on pidettävä henkisiä taukoja ihan tietoisella tasolla. Tässä turnauksessa näiden tietoisten taukojen käyttö auttoi paljon.

Yleisesti vaikuttaa, että yhtä sun toista olen oppinut, mutta en ole saanut peliä toimimaan kokonaisuutena. Erityisesti keskipelini on edelleen tuskastuttavan huonoa monessa tilanteessa. Aivan hyökkäyksen ja puolustuksen perusteet tuottavat valtavia ongelmia. Tiedostan kyllä asiasta yhtä ja toista, mutta kokonaisuus ja ryhmien käsittely ovat kaukana siitä, mitä ne voisivat olla, ehkä jollakin aika pienelläkin oivalluksella. Sellainen kuitenkin vielä puuttuu.

Kokonaisuutena sitä miettii, että kannattaako gon opiskelua enää erityisemmin jatkaa. Ainakaan käytetty aika ja opitut asiat eivät näytä vaikuttavan pelituloksiin myönteisesti. Opiskelu on kuitenkin tavoitteellista toimintaa ja jos mitään myönteistä palautetta ei pelituloksien muodossa ikinä tule, motivaatiota alkaa olla hyvin vaikea löytää.

SM I-karsinta, 1.9.–2.9.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1k− 2k+ 2d+ 1d− 2d−

OEM:n jälkeen olen paljon miettinyt heikkojen ryhmien merkitystä laudalla ja olen alkanut pitää niiden hintaa huomattavasti suurempana kuin aiemmin. Kun ei ollut pitkään aikaan pelannut edes kohtalaisen rauhallisia turnauspelejä, loppupeli ja rutiini pisteiden tarkkaan arviointiin ovat olleet aika unohduksissa. Kun ensimmäinen peli oli hyvin tasainen, tein virhearvion ja vältin mielestäni edullisessa tilanteessa rähinää ja riskinottoa yrittäessäni viedä peliä yksinkertaiseen noin 15 pisteen voittoon. Vaikka loppupelini ei tasooni nähden mitään huonoa ole, olin arvioinut tilanteen kohtalokkaasti väärin ja hävisin pelin 2,5 pisteellä. Selkeästi riskejä olisi pitänyt ottaa enemmän ja kaiketi tuon pelin olisi paremmalla loppupelilläkin voinut viedä.

Toisesta pelistä jäi lähinnä sellainen tunnelma, että vastustaja yritti omituisen näköisillä siirroilla sekoittaa omaa peliäni. Tiedä sitten, mitä tapahtui, mutta vastustajan oma peli sekosi taktisesti ja voitin luovutuksella. Kolmas peli oli moyo vs. moyo-peli, jossa tuli kaksi suunnilleen yhtä surkeaa invaasiota, kaiketi jonkinlainen tasatulos. Voitin lopulta muutamalla pisteellä.

Neljännessä pelissä jo hyvältä näyttänyt invaasioni kuoli vastustajan moyoon, kun sisäinen siirtojen kriittisyysheuristiikka petti pahemman kerran. Suuri osa laudalle pelattavista siirroista tuskin omalla tasollani kertaheitolla ratkaisee koko peliä ja niitä pelattaessa jonkinlainen yleinen taktinen ja strateginen suuntavaisto auttavat pitkälle. Yleensä kuitenkin muutama siirto pelissä vaatii jokseenkin haudanvakavaa suhtautumista ja sitä, että mietitään tilannetta vaan niin pitkälle kuin suinkin voi. On liian helppo ja yksioikoista ajatella, että jokaiseen siirtoon pitäisi suhtautua kuin ratkaisevaan siirtoon - tällaista ei yksinkertaisesti henkisesti jaksa ja motivaatio tällaiseen tarkkuuteen katoaa. Kriittisten tilanteiden tunnistamisessa pitäisi kehittyä.

Viimeisestä pelistä ei oikein jälkikäteen ole mitään hyvää sanottavaa. Vastustajani josekivirheen ansiosta sain jokseenkin alussa pitkän pätkän täydellistä vahvuutta ja keskustasta useamman kiven pikkuryhmän ihan yksinkertaisesti kiinni ilman mitään kompensaatiota. Tämän yksinkertaisesti menen ja kuolen isosti melkein neljänneslaudan kokoisesti lähtotilanteesta, jossa ei ole varsinaisesti yhtään mitään vaarallista. Kun peli on tämän jälkeen suurin piirtein tasan, vastustajani pelaa viimeisenä byo-yomikivenään loppupelisenten, ruuvaan kelloon lisää aikaa, menen tilanteessa sekaisin ja pelaan goten muualle. Se siitä sitten.

Opiskelijoiden EM, 6.8.–8.8.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1k− 1k+ 1d− 1k− 2k+ 2d−

Opiskelijoiden EM-turnaus ei sujunut minulta pelillisesti kovin hyvin. Vaikka tulos ei ollut täysi katastrofi, pelasin jälleen omaa tasoani huonommin. Oman pelini keskeisin teema turnauksessa oli hyökkäyksen ja puolustuksen väärä ajoitus.

Ensimmäinen peli aloitettiin Shusaku-fusekilla, jossa itse pelasin valkeilla. Keskipelin alkuvaiheessa vastustajani yritti kohtalaisen röyhkeästi sulkea ryhmääni sisään sillä seurauksella, että vastustajan kivet leikkaantuivat, keskustaan jäi vastustajan heikko ryhmä ja nurkkaan ryhmä, jolta pystyi riistämään silmät. Otin nurkasta silmät pois, mutta valitettavasti tässä prosessissa nurkkaa ympäröiviltä seiniltäni hävisi yksi kriittinen vapaus. Vastustaja sai kolme kriittistä kiveä kiinni ja sen seurauksena absoluuttista vahvuutta entisen moyoni sisään. Peli oli sen jälkeen toivotonta pyristelyä, jonka lopulta luovutin. Paikalla ollut ammattilainen kommentoi peliä jälkikäteen niin, että vastustajani oli kyllä tehnyt selkeän virheen, mutta yritykseni tappaa oli ennenaikainen.

Toisessa pelissä tein virheen suunnassa ja minulle tuli yllätyksenä raskas ryhmä laidalle, jota piti redusoida vain kevyesti. Pyristelin ryhmällä elämän pitkällä ko-tappelulla, jonka lopussa tilanne laudalla oli minulle jo todella epäedullinen. Vastustajan ko-uhka pyrki tappamaan yhden ryhmäni, mutta sain kuitenkin juostua ryhmällä keskustaan karkuun. Vastustaja yritti härkäpäisesti viedä tapon loppuun asti, mutta onnekseni oma heikko ryhmäni juoksi vastustajan ainoata heikkoa ryhmää kohti, jonka sain vastustajan liian aggressiivisen tappoyrityksen vuoksi tapettua ja voitin pelin luovutuksella.

Toisena turnauspäivänä kolmas ja neljäs peli olivat minulle pitkään keskipelissä edullisia, mutta henkisesti väsähdin molempien pelien edetessä niin, että keskipelin loppuvaiheilla tein kriittisiä virheitä. Kolmannessa pelissä juoksin omalla heikolla ryhmälläni vastustajan heikon ryhmän kanssa kilpaa. Lopulta minulla oli sente ja mahdollisuus kytkeä heikko ryhmäni omiin laitakiviini. Sen sijaan kuitenkin blokkasin vastustajan ryhmän kytkennän ja yritin hyökkäystä. Siirto oli toivottoman huono, sillä se jätti vastustajalle vapaat kädet tehdä kolme(!) pakotussiirtoa sentessä, joidenka jälkeen tilanne muodostui täysin toivottomaksi. Vaikka jälleen sain aikaan ison ko-tappelun, minulla ei ollut lainkaan tarpeeksi isoja ko-uhkia. Neljännessä pelissä kärsin loppua kohden äärimmäisestä väsähtämisestä ja pelasin loppua kohti täysin tunnepohjaisesti. Tenukoin yhden aiemmin vahvan laitaryhmäni kahdesti ja jätin sen elämään kyllä-minä-sitten-keksin-jotain-menetelmällä ja pelasin oyose-siirtoja toisaalle. Hävisin tästä seuranneen ko-tappelun ja hävisin erittäin hyvältä näyttäneen pelin jokseenkin typerästi.

Vaikka turnausjännitysongelmani on ratkennut siinä mielessä, että en enää juuri jännitä turnauksissa käymistä ja menestymistä, osa jännitysongelmasta taisi kuitenkin koostua liian tehokkaan ajankäytön yrittämisestä. Olin keväällä ja kesällä vähentänyt ajankäyttöä ja yleisesti alkanut pelata nopeammin, mutta tässä turnauksessa yritin taas käyttää kaiken ajan maksimaalisen tehokkaasti. Kun peliaikaa on kulunut tunnin verran (vaikka puoli tuntia molemmilta), olen yrittänyt vetää henkistä kestokykyä liian pitkälle ja alan olla jo täysin henkisesti kuolleessa tilassa enkä enää pysty ajattelemaan selvästi. Juuri toisen päivän pelit kaatuivat tähän nimenomaiseen ongelmaan. Se toi esille kaikki ne intuitioni heikot kohdat, jotka kyllä pystyn ajattelulla välttämään sikäli kun pääkopan tietoiset ongelmanratkaisumenetelmät ovat edelleen käytössä. Mietin turnauksen jälkeen, että kokemusmaailmassani yksi turnauspeli gota vastaa rasitukseltaan suunnilleen yhtä yliopiston tenttiä enkä missään tapauksessa ajattelisi yliopistotentin suorittamista ilman mitään ajattelutaukoja. Välillä pitää tentissä pyöritellä kynää ja katsella kattoon. Sama varmasti pätee turnauspeleihin.

Viimeisenä päivänä viides peli oli täysin yhtä maalia. Yhden kiven luokitukseltaan heikompi vastustajani luovutti pelin, kun olin tappanut laudalta jo kolmannen ryhmän. Nimenomaan nämä turnauksissa luokitukseltaan heikompia vastaan pelatut pelit antavat itseluottamusta omiin taitoihin enkä pidä itseäni yliluokitettuna, vaikka turnausmenestys onkin valitettavan heikkoa. Turnauksen viimeinen peli poikkesi täysin muista peleistä ja oli ehkä omalla tavallaan yksi oudoimmista kokemistani vakavista peleistä. Molemmat osapuolet vain ympäröivät passiivisesti aluetta, itse ainakin siinä uskossa, että nämä alueet riittävät minulle ja olen edellä. Mielestäni tosiaan olinkin keskipelin jälkeen edellä, mutta oyosessa vastustaja pääsi valitettavasti ohi. Yritin sitten lopulta hankalan näköistä sijoitusta sellaiselle alueelle, jota vastustaja jo selvästi kohteli omana alueenaan. Siirto ei lopulta toiminut ja luovutin.

Selkeästi hyökkäyksen ja puolustuksen perusteet ovat minulla jossain käymistilassa. Pelin aikana kertyvä väsymys vahvistaa tätä ongelmaa. Yksinkertaiset Attack&Defense-kirjasta opitut periaatteet eivät enää tunnu riittävän vaan asia tuntuu äärettömän monimutkaiselta. Go on tietysti monimutkainen peli eikä sitä voi koskaan kattavasti hallita, mutta jotain abstraktioita voi kuitenkin soveltaa ja niillä voi saavuttaa muita ihmispelaajia vastaan hyviä tuloksia. Kaikki nämä abstraktiot ovat kuitenkin minulle tulleet vain yhä epäselvemmiksi eikä oikein tunnu olevan muuta tietä eteenpäin kuin vain katsoa pro-pelejä ja yrittää sieltä omaksua erilaisia intuitiivisia fiiliksiä, joita on vaikea tai mahdotonta pukea sanoiksi.

YliGon pikapeliyö, 16.6.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 12k− 2d+ 2k− 3k− 3k+ 1k− 5k+ 2d+ 1d+ 1k− 6k+ 3k+ 2d− 12k+ 3k+, pelit luokituksen mukaisilla tasoituksilla

Yhteensä 9/15, ihan hyvä suoritus.

Turku GP, 9.6.–10.6.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 2k+ 2d− 2d− 2k+ 2k+

Koska gorrini olivat 3 kyun tasoa ja Turku GP paritettiin gorrien mukaan, olin jo päättänyt jättää turnauksen tänä vuonna väliin. Aivan viime hetkellä torstai-iltana kuitenkin muutin mieleni, koska yksinkertaisesti tuli halu lähteä jonnekin kotoa pois enkä tähän viime hetken päätökseen pettynyt. Ryhmäjako ei lopulta haitannut ollenkaan, paritus oli omalta osaltani tasapainoinen ja turnauskokemus oli kokonaisuutena hyvin myönteinen.

Omalta osaltani turnauksen teemaksi muodostuivat suuret virheet, sekä omat että vastustajani. Pelasin myös sen verran taktisesti aktiivista peliä, että kertaakaan ei tarvinnut vaivautua laskemaan pisteitä vaan asiat selvitettiin luovuttamalla.

Ensimmäinen peli oli omalta osaltani sähellystä, jonka käänsin viimeistään oyosessa voitokseni. Toisessa pelissä olisin heti ensimmäisessä nurkassa tarvinnut Ishidan josekikokoelman toisen kirjan sivun 120 josekia, mutta olin ehtinyt selailla niitä vasta sivulle 118, joten peli meni aika vaikeaksi jo siinä ensimmäisessä nurkassa: sain oikeaan josekiin verrattuna huonomman muodon ja käteen jäi gote. Tuon nurkan jälkeen tilanne oli ehkä jonkinlainen amatööriversio Cho Chikun vs. Takemiya-pelistä, jossa Takemiya on saanut kaksi tai kolme tasoituskiveä. Kolmannessa pelissä pelasin mielestä aika oppikirjamaisen fusekin, joka kääntyi keskipelissä ylivoimaiseksi tilanteeksi, kun sain lähes puhtaasti tapettua vastustajan laitainvaasion, josta sain roiman edun sekä pisteissä että vahvuudessa. Vastustajan rimpuilu kuitenkin tuotti tuloksia ja tilanteessa, joka olisi vaatinut jonkin verran taktista harkintaa, vahvistin täysin väärää ryhmää ja kuolin itse vielä isommin.

Neljännessä pelissä taisin aliarvioida vastustajaani aika pahasti, pelasin typeriä muotoja ja strategisesti liian helposti rankaistavia siirtoja. Tilanne oli keskipelin aikana kohtuullisen ikävän näköinen, mutta sain onneksi leikattua yhdet valkoisen reduktiokivet, jotka kytkivät toiseen ryhmään, jotka sitten sain täpärästi molemmat tapettua lopulta valtavaksi kasvaneiden klönttien semeaissa. Viimeinen peli oli tälle virheteemaiselle turnaukselle osuva päätös, kun vastustajani aloitti siirrolla 23 pelaamaan laudan läpi ulottuvia tikkaita, jotka kuitenkin toimivat minulle.

Varsinkin viime syksyllä ja tänä talvena riivanneet jatkuvat oman pelitason alittavat taktiset ja strategiset virheet ovat rutkasti vähentyneet. Oletan, että taktisen vahvuuden haku pelirutiinista liian kovan laskemisen sijaan on ollut yksi merkittävä myönteinen tekijä varmuuden kasvattamisessa. Laskemisella on tärkeä merkitys gossa, mutta koko aikaa sitä ei jaksa tehdä ja jos liian kovaa yrittää, väsyy helposti ja virheitä tulee liikaa. Toisaalta kolmas peli ehkä vielä vahvisti sitä käsitystä, että vaikka gossa peli on toivottamassa tilanteessa, vastustajan voi hyvin usein vielä pakottaa laskemaan ja miettimään. Jos laskemisen ja miettimisen lopettaa kokonaan, peli tipahtaa aika huteralle pohjalle ja jo varmalta vaikuttanut voitto voi livetä käsistä.

Tärkeintä tulevaisuutta varten lienee juuri perusrutiinin kehittäminen. Olin kevään ajan pitänyt taukoa pro-peleistä ilman sen kummempaa ajatusta - ei vaan tullut katseltua niitä. Onneksi olin kuitenkin huomannut pari viikkoa ennen turnausta, että hyvien pelien katselu on juuri rutiinille ja intuitiolle hyvin tärkeää, joten olin taas ehtinyt aloittaa muutamaksi kuukaudeksi unohtuneen tavan.

Joukkue-SM, 21.4.–22.4.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1k− 1d− 1k− 1k− 2k+

Pelasin JSM:ssä YliGon avoimen sarjan ykköspöytää ja saamani vastus olisi oletusarvoisesti ennustanut suunnilleen fifty-fifty-tulosta. Niin kuitenkin kävi, että ainoaa heikompaa vastaa pelattua peliä lukuun ottamatta hävisin kaikki tasaisista lähtoasemista pelatut pelit. Turnaus oli muuten kiva kokemus, mutta pelillisesti se oli omalta osaltani jokseenkin täysin olematon suoritus. Joukkueen menestys perustui yksinomaan kakkos- ja kolmospöydän menestykseen.

Pelasin pelini ilmeisesti aika nopeasti ja pelissäni normaalisti esiintyvästä kurinalaisuudesta ei ollut mitään havaintoa. Tein strategisia valintoja ilman riittävää harkintaa ja pelasin taktisia sekvenssejä ilman kunnon laskentaa. Jokaisessa hävityssä pelissä joku pelin osa-alue sitten räjäytti pelin oikein kunnolla: ensimmäisessä sössin loppupelissä ryhmäni kuoliaaksi, toisessa aloitin liian raskaan kon, kolmannessa räjäytin oman moyoni kappaleiksi ja neljännessä pelasin josekista heikon tuloksen, jonka päätteeksi laajensin pettävän vahvalta näyttävästä asemasta liian pitkälle, jonka jälkeen kyseinen laita räjähti.

Turnauksen jälkeen mietin, että olen käynyt viime aikoina säännöllisesti lähes jokaisessa isommassa turnauksessa. En ole enää varma, kannattaako ihan joka turnaukseen mennä silloin, kun elämässä on muutenkin paljon stressiä gon ulkopuolisten seikkojen vuoksi. Vaikka aikaa merkityksessä "tunteja vuorokaudessa" riittäisi, turnauspelaaminen vaatii myös henkistä energiaa keskittymiseen ja sitä minulla ei tässä turnauksessa laisinkaan riittänyt. Silti, vaikka henkilökohtainen tulokseni oli mitä oli, olen avoimen sarjan kakkossijaan hyvin tyytyväinen ja oli myös erityisen mahtavaa aitiopaikalta todistaa, kuinka kotikerhoni voitti ensimmäistä kertaa joukkueiden Suomen mestaruuden.

Pohjoismaiden mestaruuskisat, 6.4.–8.4.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1d− 2k+ 5k+ 2d− 2d− 3k+

PM-kisoissa paritus heitteli minua välillä toisaalta aika ylös ja toisaalta välillä aika alas siten, että vältin juuri oman tasoiset vastustajat kokonaan. Ilmeisesti minun kohdallani oli runsaasti parittoman kokoisia McMahon-ryhmiä, mikä osaltaan selitti tätä pomppimista.

Heikompia pelaajia vastaan tuntui, että vaikka itse tein aika lailla virheitä, vastustajat toisaalta itse tekivät sen verran virheitä, että selviydyin tilanteesta kuin tilanteesta. Puhdas tulos heikompia vastaan osaltaan kasvatti heikosti pelattujen turnausten kolhimaa itseluottamusta.

Daneja vastaan pelistä ei oikein tullut mitään. Pelistä toiseen oli jatkuva tunne, että suurin osa tuloksista oli tasaisia, mutta ainoastaan minä olin virheitä tekevä osapuoli. Kun tasatuloksiin liitetään muutama yksistään minulle epäedullinen tulos, niin pelit päätyvät vääjäämättä suunnilleen 20 pisteen tappion asemaa kohti. Vaikka monesta aivan ilmeisestä virheestä osaisin rokottaa, myös danien vähemmän ilmiselvät virheet pitää huomata ja niistä pitää rokottaa.

Pogo Open, 24.3.–25.3.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 2k+ 3d+ 1d− 2d− 3k+

Pogo Open oli vaihteeksi turnaus, joka meni erittäin hyvin. Tulosrivi kertoo, että kun liiallisesta jännittämisestä ja yliyrittämisestä pääsee eroon, tulokset ovat aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi Takapotkussa. Turnauksessa tuli myös ensimmäinen turnausvoittoni dan-pelaajasta ja nyt riittää uskoa siihen, että suomalaisella mittapuulla vahvojenkin dan-pelaajien voittaminen on mahdollista, vaikka toki altavastaajan asemasta lähdetään.

Ensimmäinen ja viimeinen peli menivät rutiinilla selkeästi minun hyväkseni. Pystyin pelaamaan heikompia vastaan tasaisesti ja ottamaan etumatkaa silloin, kun vastustaja teki selviä virheitä. Toisessa pelissä kolme kiveä vahvempi vastustajani oli keskipelin loppuvaiheilla parisen kymmentä pistettä edellä ja katselin, että loppupelissä en voi mitenkään saada enää kiinni, vaikka vastustaja tekisikin pieniä virheitä. Laitoin sitten lottokupongin vetämään, tein hankalan leikkauksen ja päävoitti napsahti kohdalle.

Kolmannen pelin häviö johtui aika lailla alussa pelatusta taishasta. Sen jälkeen peli oli lähinnä erilaista kikkailua, jolla yritin narauttaa toisen etumatkaa kiinni, mutta ei onnistunut. Lähimmäksi tappion välttöä tulin, kun sain aikaan semeain, josta olisi jälkikäteen tehdyllä analyysilla saanut aikaan valtavan kolmois-kon, jota kumpikaan ei voi luovuttaa. Pelatessa muutin kuitenkin tilanteen suoraksi ko-tappeluksi, jonka voitin vain päästämällä läpi niin ison ko-uhkauksen, että pelin voitto oli sen jälkeen mahdotonta. Neljäs peli oli aika vääntöä alusta loppuun ja tuntui, että jäin jatkuvasti hieman jälkeen. Lopulta laitoin jälleen lottokupongin vetämään, mutta tällä kertaa suunnitelma ei toiminut.

HGK Cup, 18.3.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Ensimmäisen cupin pelit: 1k−
Toisen cupin pelit: 9k+ 1k+ 2d+

Sössin alkuun yhden keskipelin jälkeen tasaiselta näyttäneen pelin kuolemalla yhdellä isolla nurkkaryhmällä aika isosti. Ensimmäisestä pelistä jäi mieleen tärkeä huomio, että vahvuudella (atsui) on suuri merkitys oyosessa. Jos toiselle antaa liian vahvoja asemia siellä täällä, niin niiden yhteisvaikutus muodostuu alueellisesti varsin suureksi ja tämä pitää ottaa huomioon jo keskipelin aikaisissa vaiheissa.

Koska paikalle saapui riittävän iso lauma ihmisiä, jotka eivät väittämänsä mukaan olleet tietoisia cupin peli-iltaa aiemmasta alkamisajasta, pelattiin toinen cup, joka sujui ainakin tuurin osalta paremmin kuin pelit yleensä. Toisen cupin toisessa pelissä osoitin, että oikea tapa pelata voitokkaasti sanrenseita vastaan on tehdä moyon keskelle raskas kyu-invaasio ja yleisesti yrittää tappaa kaikkea, mikä liikkuu.

Viimeisen pelissä pelissä meni jokseenkin kaikki paitsi valtava aikaetu, jonka turvin voitin paikan seuraavaan Kisei-turnaukseen. Sinänsä vähän hämmästyttää, kuinka sain neljässä pelissä yhden aikavoiton ja kaksi peliä, joissa vastustaja joutuu pakonomaisesti pelaamaan kymmeniä siirtoja lähes välittömästi. Ainakin vaikuttaa, että hallitsen pikapelien ajankäytön hyvin siten, että käytän omaa aikaa riittävästi, mutta en yhtään liikaa, ja saan tällä muita kerhopelaajia vastaan hyvin suuren edun.

Takapotku, 23.2.–25.2.#

Oma luokitus: 1 kyu
Esikierros: 1k−
Pelit: 1k− 1k− 2k+ 2k− 4k−

Esikierroksen peli ja ensimmäisen varsinaisen turnauskierroksen peli olivat keskipelin loppuun tultaessa selkeitä minun hyväkseni, mutta menin turnausjännityksen vuoksi tekemään virheitä, jotka ovat suunnilleen samaa luokkaa, kun Kiseissä tappioni aiheuttanut virhe. Esikierroksella mokasin silmäni, ensimmäisellä turnauskierroksella omat vapauteni. Turnausjännitys on turhan kovaa ja tekee pelaamisesta hyvin epämukavaa, puhumattakaan tietysti siitä, että sen painamisen jälkeen vielä häviää.

Esikierroksen ja ensimmäisen varsinaisen pelin jälkeen en enää kovin merkittävästi ollut turnausfiiliksessä mukana. Toinen turnauskierros kaatui strategisesti harkitsemattomaan invaasioon, neljäs huolimattomaan oyoseen ja viimeinen aivan yksinkertaisesti siihen, että oli minulle aivan sama, mitä pelissä käy ja blixtasin, kunnes vastustaja sattui löytämään yhden vähän liian hyvin toimivan leikkauksen.

Vaikka turnaus meni tuloksiltaan huonosti, olen silti pelivahvuuden kannalta kahteen ensimmäiseen peliin tyytyväinen. Sain pelattua mielestäni hyvät pelit sellaisella pelivahvuudella, joka ylittää aikaisemman turnaustasoni. Jos jatkan säännöllistä turnauksissa käymistä, niin enköhän jossain ennen pitkää onnistu saamaan oman tasoni mukaisia tulosrivejä. Turnausjännitys toivottavasti helpottuu ajan ja kokemuksen kanssa.

HGK Cup, 14.1.2007#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1k−

Kisei, 9.12.–10.12.2006#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1d−

Peli sujui fusekissa ja keskipelissä kohtalaisen hyvin. Vaikka välillä vastustajan moyo oli uhkaavan kokoinen, tuli isosta moyosta iso tappelu, joka oli minulle edullinen. Sain kohtalaisen suuren ja varman oloisen etumatkan. Keskipelin loppuvaiheilla kuitenkin aloitettiin ko-tappelu, jossa mustilla pelaava vastustaja uhkasi ryhmääni ja vastatessani valkeilla silmissä vähän haritti. Sen talven jälkeen ei enää tullut kevättä.

Koska irkissä on usein pyydetty diagrammeja huimien pelikertomusten tueksi, alla on mustavalkoiseksi kuvaksi huomattavan elävä kirjaus tapahtumien kulusta. Selvennykseksi sanottakoon, että varsinainen ko-tappelu käydään ylälaidalla. Alakulman ryhmä on jo vakautettu, sinne pelataan vain uhka.

YliGo Open#

Oma luokitus: 1 kyu, pelit luokituksen mukaisilla tasoituksilla
Pelit: 1k− 5k− 3k− 9k− 6k+

Berliner Kranich, 25.11.–26.11.2006#

Oma luokitus: 1 kyu
Pelit: 1k− 1k− 2k+ 2k+ 1d−

Kesällä varattu Saksan turnausmatka ei osunut minulle henkilökohtaisesti gon kannalta mitenkään parhaimpaan saumaan. Opiskelustressi oli juuri tänä aikana suurimmillaan ja matka menikin aika lailla pienen lomamatkan puolelle.

1 kyu-korotuksen jälkeen ajattelin, että siirtojen tehokkuuta pitäisi jälleen parantaa ja olen siksi pelannut kohtuullisen paljon siirtoja, jotka menevät varmasti ymmärtämieni siirtojen joukon ulkopuolelle. Käytännössä se johtaa ainakin aluksi ennemmin ylipeleihin ja virheisiin, mutta ajan kanssa niitä uusia siirtoja rupeaa soveltamaan ja ajoittamaan paremmin.

Kaikki pelini olivat todella väkivaltaisia. Ensimmäisessä pelissä onnistuin tappamaan vastustajaltani yhden ryhmän, mutta loppupeliä optimoidessani tunaroin yhden ryhmäni kuoliaaksi, joten turnaus alkoi tuttuun tapaan tappiolla. Toisessa pelissä kärsin lievistä ylipeleistä ja hävisin niukasti. Kun vastustajaksi tuli sitten kaksi 2 kyuta, voitin molemmat pelit selkeästi, sillä vastustajat eivät yksinkertaisesti pysyneet taktisesti perässä. Jos vastustaja tarjoaa pelissä useamman kerran kriittisiä kiviään syötäväksi ilman mitään kompensaatiota, niin voitto tulee lopulta helposti. Viimeisessä pelissä shodania vastaan tein ensimmäisessä nurkassa siirron, jonka pystyi leikkaamaan. Olin laskenut, että leikkaus kuitenkin jää pitkässä semeaissa kiinni, mutta ikävästi yksi tesuji parin kymmenen siirron päästä jäi huomaamatta.

Ehkä suurin kohtalaisen helposti korjattavissa oleva puute omassa pelissä on vastustajan sente-siirtojen havaitseminen ajoissa. Huomaan tietysti omassa pelissäni, kuinka tärkeitä oikein ajoitetut pakotukset ovat, mutta luonnollisesti sama pätee vastustajan peliin. Kun omien asemien pakotuksia alkaa tutkia, niin lukemista tulee luonnollisesti lisää, mutta ainakin jossain määrin hommaa pitäisi saada automatisoitua. Toistaiseksi koko ajatus on vielä aika uusi.

Toyota-Pandanet Tour, 14.10.–15.10.2006#

Oma luokitus: 2 kyu
Pelit: 2k− 4k+ 2k+ 2k+ 1k−

Lähdin turnaukseen sillä tavoitteella, että voitan ensimmäisen pelin, kun viime turnaukset olivat kaikki alkaneet niin huonosti. Ensimmäinen peli meni kuitenkin valtavan yliyrittämisen ja jännittämisen mukana täysin surkeasti ja kuolin heti isosti ensimmäisessä tappelussa. Sen jälkeen peli oli enää vastustajan hermojen testailua, jotka eivät kuitenkaan missään vaiheessa pettäneet.

Seuraaviin peleihin lähdin sillä asenteella, että suhtaudun niihin suunnilleen samalla tavalla kuin kerhopeleihin lähinnä sillä laajennoksella, että taktisia sekvenssejä ja loppupeliä lasketaan pidempään. Tulokset olivat yllättävän hyviä ja sain voitettua luokituksellisesti saman tasoisia pelaajia. Ilmeisesti minun ei kannata enää yrittää löytää erityistä turnauspelaamisen moodia vaan pitää turnauspelejä vain eräänlaisena syvennettyinä kerhopeleinä.

Minua hieman harmittaa, että olen saanut turnauksissa aika vähän vahvempia vastustajia. Viimeinen peli ja ainoa luokituksellisesti vahvempaa vastaan pelattu peli katkesi fusekin loppuvaiheilla hyvin karkeaan josekivirheeseen, josta ei toivuta, ellei vastus halua luovuttaa monen kymmenen pisteen johtoa. Ei halunnut, joten luovutushan siitä tuli.

Kaiken kaikkiaan tulosrivi on kuitenkin ihan kelpo 2 kyun rivi, joten ainakin ensimmäistä kertaa pelasin turnauksen 2 kyu-luokituksen mukaisesti. Vaikka tällä kertaa ei vielä menty eteenpäin, niin ehkä tämä kuitenkin lupaa tulevaisuudelle hyvää.

SM-karsinnat, 2.9.–3.9.2006#

Oma luokitus: 2 kyu
Pelit: 2k− 1d− 5k− 6k+ 3k+

Turnaus alkoi jälleen aika katastrofaalisesti, kun ensimmäisen päivän tulos oli 0/3. En tiedä, miksi vahvuudesta vaikuttaa aina häviävän 1–2 kiveä, kun pelaan turnauksissa.

Meidokan Open, 15.7.–16.7.2006#

Oma luokitus: 2 kyu
Pelit: 6k− 8k+ 3k+ 1k+ 1k−

Ensimmäinen peli alkoi hyvin ja sain varsin hyvän aseman. Keskipelissä pelasin strategisesti muutaman kyseenalaisen valinnan ja peli tuli jokseenkin tasaiseksi. Peli ratkesi, kun vastustaja teki keskipelin loppuvaiheilla sansan-invaasion paikkaan, jossa ei voi elää. Jonkinlaisen huolimattomuuden ja ylimielisen ajattelun vuoksi mietin, että kyllähän se kuolee, vaikka vastaan ihan mitä vaan ja sitten vaan pelasin tappavan vitaalipisteen sijasta siirron, joka vain kaventaa silmätilaa kuitenkin antaen invaasiolle elävän muodon. Tämä invaasio heilautti pistetasapainoa noin 25 pistettä tappiokseni enkä enää tästä tilanteesta toipunut. Sain tärkeän opetuksen, että turnauspeleissä yritetään kaikenlaisia toimimattomia kikkailuja, mutta ne pitää käsitellä huolellisesti eikä ylimielisyyteen ole varaa.

McMahon-systeemin vuoksi jouduin pelaamaan toisen ja kolmannen pelin heikompia vastaan, mutta onneksi voitin molemmat. Toisena päivänä sain ensimmäisen turnausvoiton 1 kyusta, mikä oli ainakin itseluottamukselle ihan hyvä asia. Kun pelejä ajattelee laajemmin, minusta tuntuu, että strategisesti pystyn hahmottamaan alueen ja vahvuuden kohtalaisen hyvin, mutta vaikutusvalta on vielä asia, jossa riittää paljon pureskeltavaa. Liian usein käy niin, että annan vastustajalle liian paljon vaikutusvaltaa ja joudun kompensoimaan strategista takaa-ajoasemaa taktisella väännöllä.

Turku GP, 17.6.–18.6.2006#

Oma luokitus: 2 kyu
Pelit: 2k− 4k− 2k− 5k+ 3k+

Pelini oli mielestäni taktisesti hyvää, mutta varsinkin ensimmäisen päivän pelien osalta strategisesti kosmista kuraa. Alettuani tutustumaan gon strategiaan huomasin, että lopulta mikä tahansa strategisesti järkevä peli kaatuu, jos sitä ei tarpeen vaatiessa pysty taktisella osaamisella tukemaan. Siksi olen treenannut nimenomaan taktiikkaa aika paljon. Nyt kun taktinen osaaminen ehkä alkaa tukea strategiaa paremmin, fusekin ja keskipelin strategian opiskelu lienee tärkeintä.

HGK:n pikapeliturnaus, 7.6.2006#

Oma luokitus: 3 kyu
Pelit: 8k+ 5k+ 3k+ 1k+ 1k+ 5d+ 1k+ 1k+, pelit luokituksen mukaisilla tasoituksilla

Netistä hankittu rutiini blitz-peleihin vaikutti tuottavan ihan hyviä tuloksia.

Joukkue-SM, 22.4.–23.4.2006#

Oma luokitus: 3 kyu
Pelit: 2d− 6k+ 6k+ 2k− 1k−

Pogon turnauksen jälkeen löysin jälleen Direction of Playn avittamana jonkinlaista tuntumaa pelin strategiaan. En silti pystynyt venymään vahvempia vastaan lainkaan. Kaikki hävityt pelit sentään olivat pelejä, joissa vastustajan oli pakko yrittää, mutta hävisin ne silti varsin vakuuttavilla marginaaleilla. Jos tahdon vahvemmaksi, pelin kaikkiin osa-alueisiin on panostettava aika lailla.

Pogo Open, 8.4.–9.4.2006#

Oma luokitus: 3 kyu
Pelit: 1d− 8k+ 5k− 2k− 10k+

Oma peli oli aikamoista rävellystä eikä varsinkaan turnauksen ensimmäisen pelin jälkeen keskittymisestä oikein tahtonut tulla mitään. Parhaani kuitenkin yritin ja jos jotain myönteistä haluaa turnauksesta hakea, niin opin taas omista heikkouksista ja tiedän taas vähän tarkemmin, mitä pelin osa-alueita pitäisi harjoitella lisää.

HGK:n cup, 4.4.2006#

Oma luokitus: 3 kyu
Pelit: 8k+ 8k+ 9k+

Bussi 70T:n myöhästyminen aiheutti muutaman yligootin ilmestymisen turnaukseen ajankohtana, jolloin paritukset oli jo tehty. Tämä heijastui parituksiin aikamoisina purkkavirityksinä, mutta toki oli paljon mukavampaa pelata kuin jäädä sivuun. Pelasin paikoin aika huolimattomasti, mutta tasoerot taisivat kuitenkin olla sen verran suuret, että vaikka tein itse isoja virheitä, ne kompensoituivat vastustajan vielä isommilla virheillä.

Jaakko Munkin muistoturnaus, 11.3.–12.3.2006#

Oma luokitus: 4 kyu
Pelit: 5k+ 6k+ 3k+ vapaa 5k+

Ensimmäisen päivän kolme peliä olivat rentoa ja mukavaa gota, joka sujui aika hyvin. Vastustajani ei saapunut toisen päivän ensimmäiseen peliin, joten minulle tuli yllättävä vapaakierros ja pääsin neljään pisteeseen. Viimeisen pelin vastustajani oli kolmessa pisteessä ja kun tasapisteissä keskinäinen peli on ratkaiseva, viimeisestä pelistä tuli hermoja raastava finaali. Stressilelun puutteessa pureskelin paitani hihoja ja äärimmäisen tiukan loppupelin jälkeen jäin 0,5 pistettä voitolle. Jälkikäteen analysoidessa pelissä saattoi havaita molemmin puolin monta virhettä, joista kumpi tahansa olisi voinut rangaista ja viedä voiton eikä peli muutenkaan ollut parasta laatua, mutta sellainen hermopelihän se olikin.

Takapotku, 11.2.–12.2.2006#

Oma luokitus: 4 kyu
Pelit: 4k− 5k+ 4k− 4k+ 3k−

Kaikissa peleissä oli mielestäni varsin tasaista vääntöä. En itse tunne, että olisin pelannut voitetut pelit olennaisesti paremmin kuin hävityt pelit tai vastaavasti toisinpäin. Yksi mielenkiintoinen havainto kuitenkin on, että pelasin kaikissa voitetuissa peleissä valkoisilla ja hävityissä mustilla. Olen viime kuukaudet pelannut paljon enemmän valkoisilla, joten ehkä fusekitaitoni mustilla pelatessa kaipaisivat kehittämistä.

Takapotkun 65 minuutin pääaika oli toistaiseksi pisin aika, joilla olen pelannut. Ensimmäistä kertaa tunsin turnauksen oikeasti, kuinka pitkät ajat ja jatkuvan sekvenssien laskemisen aiheuttama henkinen väsymys painaa päälle. Väsymys aiheuttaa omanlaisiaan virheitä, jotka voivat helposti koitua ratkaiseviksi. Henkinen kestävyys ja häviöistä toipuminen taitaa siis olla pidemmissä turnauksissa erittäin tärkeä taito.

HGK:n cup, 15.1.2006#

Oma luokitus: 5 kyu
Pelit: 5k−

Ensimmäinen ja ainoa peli meni sinänsä ihan kohtalaisesti, mutta hävisin mustilla pelattaessa 5,5 pistettä eli hieman alle komin verran. Vastustajani sai turnauksen tulosten perusteella korotuksen 3 kyuhun, joten vaikka en erityisen tyytyväinen olekaan, niin ei tämä suuri pettymyskään ollut.

YliGo Open, 14.12.2005#

Oma luokitus: 5 kyu
Pelit: 5k+ 5k− 5k+ 4k+, pelit luokituksen mukaisilla tasoituksilla

Turnaus meni tasaisesti ja olen siihen aika tyytyväinen. Erityisesti pidin siitä, että pystyin pelaamaan neljä varsin erilaista peliä ja pelasin mielestäni kaikki pelit hyvin lukuun lukuun ottamatta toisen pelin elämän ja kuoleman tilanteita, joissa jälleen möhlin.

Selkeästi huomaan, kuinka Kani6:n aikoihin aloittamani tapa laskea pelin aikana tarkkoja pistearvioita tilanteesta on parantanut intuitiivista tilannearviota silloinkin, kun aikarajat eivät salli tarkkaa laskemista. Sen verran intuitio kuitenkin näyttää olevan vinossa, että pyrin ehkä jopa liian tasaiseen tulokseen ja vaikka hölmöistä et-muuten-saa-yhtään-aluetta-invaasioista on päässyt eroon, ei toisaalta liian passiivinen peli ole sekään hyvä. Onni ja epäonni vuorottelivat, kun voitin ensimmäisen pelin yhdellä pisteellä ja taas toisen pelin hävisin yhdellä pisteellä. Todennäköisesti minun siis pitäisi kehittää intuitiota suuntaan, jossa pyrin voimakkaammin johtoasemaan sen sijaan, että antaisin pelini lipsua passiiviseksi tilanteessa, jossa peli on suunnilleen tasan.

Kisei, 3.12.–4.12.2005#

Oma luokitus: 5 kyu
Pääturnauksen pelit: 4k+ 2d−
Sivuturnauksen pelit: 7k+ 9k+ 3d− 1k− 4k− 4k+, pelit luokituksen mukaisilla tasoituksilla

Pääturnauksen ensimmäisessä pelissä jäin keskipelissä häviöasemaan, mutta sain loppupelin alkaessa muutaman ison tuplasenten, joka riitti kääntämään pelin 2,5 pisteen voitoksi. Toisessa pelissä ajattelin nauttia Nidan Airlinesin kyydistä niin kauan kuin hauskaa riittää, mutta nopeahkosti pelatun fusekin jälkeen molempien ryhmät kokivat isoja kuolemia ja hetken ajan uskoin jopa voittavani pelin. Loppupelin jälkeen oli kuitenkin tyydyttävä 8,5 pisteen tappioon, mihin olin olosuhteet huomioon ottaen ihan tyytyväinen.

Pelasin sivuturnauksen huonosti. Liian usein kävi samoin kuin Pogon syysturnauksessa eli en tehnyt ryhmilleni silmiä silloin kun niin olisi pitänyt tehdä. Ongelma käy turhan ilmeiseksi etenkin vahvempia vastaan pelatessa. Tsumegot ovat selkeästi yksi tärkeimmistä osa-alueista, joita minun on harjoiteltava lisää.

Kani6, 19.11.–20.11.2005#

Oma luokitus: 5 kyu
Pelit: 4k− 5k+ 7k+ 3k− 3k+

Tässä turnauksessa tunnuin saavuttaneen aikanaan optimistisesti annetun 5 kyu -luokituksen mukaisen pelitason

HGK:n Hahn-turnaus, 1.11.2005#

Oma luokitus: 5 kyu
Pelit: 8k:80p 7k:70p 6k:100p

Turnauksen kolmannesta tilasta tuli palkinnoksi Mini-MagLite® -valaisin

Kerho-ottelu HGK vs. YliGo, 4.10.2005#

Oma luokitus: 5 kyu
Pelit: 2k− 3k+, pelit luokituksen mukaisilla tasoituksilla

Pogon syysturnaus, 17.9.–18.9.2005#

Oma luokitus: 5 kyu
Pelit: 2k− 8k− 11k+ 7k− 8k−

Kiveni eivät olleet eloisalla tuulella

HGK:n pikapeliturnaus, 6.9.2005#

Oma luokitus: 6 kyu
Pelit: 5d+ 6k− 1k+ 10k+ 2d+ 3d+ 1k−, pelit luokituksen mukaisilla tasoituksilla

Meidokan Open, 13.8.–14.8.2005#

Oma luokitus: 8 kyu
Pelit: 8k− 9k+ 12k+ 12k+ 10k+

Vastustajani olivat virallista luokitustaan vahvempia ts. aliluokitettuja nilkkejä

Turku GP, 11.6.–12.6.2005#

Oma luokitus: 11 kyu
Pelit: vapaa 10k− 9k+ 6k− 5k+

Kahden kiven korotus

HGK:n pikapeliturnaus, 1.3.2005#

Oma luokitus: 17 kyu
Pelit: 5d− 1k− 5k− 5k− 10k−, pelit luokituksen mukaisilla tasoituksilla