Tämän sivuston more-or-less ylläpitäjä... Parempi sivu onpi täällä. Pidän myös omaa weblogia.

Kerho: HelsinginGoKerho

Luokitus: 5 kyu.

Jos löydät vikoja tahi haluaisit tämän wikin kehittyvän jonnekin päin, kannattaa joko käydä kirjoittamassa tekstiä sivulle WikiVikoja tai WikiEhdotuksia; tai sitten meilata suoraan minulle.

Kerään myös KyuSanontoja aina joskus :-).

Motto: "Koskaan en oo yhtään turnausta voittanu, enkä voita."

Noin muuten olen sitä mieltä että luokituksista keskustellaan varsin paljon verrattuna siihen miten paljon niillä on todellisuudessa merkitystä :-).

17:06 < Ecyrd> Tiivistääkseni siis keskustelun: 30k miettii mitä tarkoittaa luokitus; 20k
               miettii mikä hänen luokituksensa mahtaa olla; 10k miettii miten luokitusta
               saisi ylemmäs; 1k miettii miksei hän ole dan; ja dani juo olutta.

Oma, Virallinen Tavoitteeni on olla vähintään 1 dan vuoden 2004 loppuun mennessä, koska muuten vihreät, laulavat hippihappohuumeviinakeijut syövät pernani.

Go-historiani#

Prkl. Jos muut niin sitten minäkin (eläköön individualismi):

Opin säännöt ensimmäisen kerran noin 1998 kun satuin vahingossa eksymään PoGon kerhoiltaan, kun oli sattumoisin tunti luppoaikaa Otaniemessä luettuani kelloa väärin. Joku pitkähiuksinen hippi opetti minulle säännöt pikaisesti ja teurasti minut 9x9-laudalla säälimättä. Innostus peliin lopahti siihen.

Vuonna 2000 muutin Australiaan, ja kämppäsin pari ensimmäistä viikkoa kaverin nurkissa omaa asuntoa etsiessäni. Hänellä sattui olemaan jostain hankitut miniatyyrikokoiset go-kivet, mutta ei käsitystä säännöistä. Menimme Internetiin, tuohon maailman suurimpaan kaatopaikkaan, ja onnistuimmekin löytämään säännöt joista saimme jotain tolkkua: uusi-seelantilaiset. Siis melkein naapurista. Näin jälkikäteen ajatellen saattoi olla ihan hyvä ettemme alkaneet katsella virallisia japanilaisia sääntöjä... Lisäksi tulostimme myös 11x11 -laudan (se kun oli suurin lautakoko jonka sai yhdelle aa-neloselle) ja aloimme pelata. Samasta firmasta löytyi sitten yksi ihminen, joka oli peräti käynyt kurssin joskus N vuotta sitten (höpisi jotain linnoituksista), ja kiivaat iltapelit alkoivat, pelkkä netistä tulostettu sääntöliuska oppaana. Mm. shichot tuli löydettyä ihan itse =).

Paikallisesta kirjakaupasta löytyi sitten Janice Kimin opus "Learn to play go" vol 2, jota sitten tulikin tavattua varsin ahkerasti, ja pikaisesti osat kolme ja neljäkin ilmaantuivat kirjahyllyyni (jossa oli hyvä, television mentävä aukko =). Kävin myös paikallisessa pelikaupassa ostamassa täysin paskan laudan ja muovikivet törkeään ylihintaan (muistaakseni jotain 70 AUD, l. 50 e) ja mietin sekvenssejä kotona itsekseni.

Jotain kaksi viikkoa aloittamisen jälkeen aloitin pelata NNGS:ssä. IGS oli tuolloin liian iso ja peloittava; puhumattakaan siitä, että NNGS:n ilmapiiri oli rennompi. Ja se oli täynnä ruotsalaisia - siis melkein koti-Suomea =). Kovalevyllä on tallessa vielä joitain pelejä tuolta ajalta, joita näytän kotona kun pitää pelotella vierailevia pikkulapsia.

Kolmen viikon pelaamisen jälkeen uskaltaudin sitten ensimmäisen kerran paikalliselle go-kerholle, jossa minut yhden pelin perusteella julistettiin 10 kyuksi. Lupaavasti alkanut huima korotusputkeni ryytyikin sitten tähän pitkäksi aikaa... Melbournen go-kerhossa oli noin puoli tusinaa samantasoista pelaajaa, ja pelasimme keskenämme paljon (kiitos vain Martin ja Benit). Hieman ongelmia tosin aiheutti se, että pelipaikka oli paikallisessa lähiössä, ja jokaviikkoinen pelimatka muodostui 55 km:ksi pyöräilyä :-/. Yöllä paluu oli vaikeaa, kun paristot tuppasivat aina loppumaan lampusta noin viitisen kilometriä ennen kotia...

Maaliskuussa 2001 osallistuin NEC Cupiin, voittaen (muistaakseni) kolme kuudesta pelistä. Yhdessä pelissä taisi olla puolen laudan kokoinen semeai :-).

Anyhoo. Suomeen palattuani toukokuussa 2001 Matti_Siivola arvioi minut suomalaiseksi 10 kyu:ksi, ja otinkin heti turpiini rankasti Helsinki TT:ssä samana kesänä. Sama tahti onkin sitten jatkunut pitkin poikin; onnistuin mm. häviämään kaikki pelini kaikissa pikapeliturnauksissa noin heinäkuulle 2002 asti, jolloin purin hammasta ja hakkasin päätäni KGS:ssä niin kauan että opin pelaamaan niitä.

Loput korotukset#

Korotuksen 9 kyu:ksi sain sitten vasta 3. maaliskuuta 2002, kun "pärjäsin" PoGo Openissa.

Kahdeksas kyu pamahti kun menin voittamaan Matin noin 10. toukokuuta 2002.

Seitsemän kyun (tois)taitoiseksi minut arvioi Lounelan Olli 12. syyskuuta 2002. Taisipa olla torstai-ilta.

23.3.2003 menin sitten voittamaan sekä Vesan että Matin, joten Matti korjasi tasoituksen viiteen kyuhun, ettei tälläistä pääsisi ihan heti tapahtumaan uudestaan.