...eli lyhyt matkakertomus Hanoista by DonOlli.

Hanoin go-kerhon löytäminen ei ollut mitenkään helppoa. Pitkän aikaa etsittyäni löysin hakukoneista löytyi useita sivuja, joilla oli joko väärää ja vanhentunutta, tai pelkästään vietnaminkielistä tietoa, eikä yhtään sellaista josta olisi ollut apua. Yrittäessäni kysellä asiasta Matilta, vastaus oli että viimesin Ranka ei sisältänyt yhteystietoja, mutta Ranskalaisten avulla on järjesteillä go-leiri Hoi An:issa, Keski-Vietnamissa, ja niiltä ehkä voisi kysyä. Matkaa tuonne olisi ehkä saman verran kuin Helsingistä Ouluun... ja tiedotuskin on Ranskalaiseen tapaan sellaista että hyiyök. Eipä oikein innostanut.

Löysimme toki tuon vanhentuneen sivun listaamista paikoista ne kaksi jotka olivat siedettävän matkan päässä, itse asiassa aivan lähellä sekä työ- että silloista asuinpaikkaamme. Ensimmäinen kolmesta oli toisella puolen kaupunkia, toinen oli lähellä mutta synkät kalterit tuntuvat olevan ikuisesti oven edessä, ja kolmannesta, joka on urheilukeskus aivan naapurissa, osoittautui lopulta sen löydettyämme, ettei gota siellä enään pelattu, ja ettei kukaan osannut neuvoa minne olivat muuttaneet.

Sinnikkyys kuitenkin lopulta palkittiin. Vietnaminkielisiltä sivuilta kävi selväksi että on olemassa "Hanoi Go Club", ainakin siitä päätelleen että ihmiset allekirjoittivat tekstejään "Hanoi Go Club assistant" tai jotain vastaavaa. Toista kuukautta näitä ihmeteltyäni löytyi tämä sivu, jolla oli kuin olikin toimivia sähköpostiosoitteita, ja jo alkoi onnistaa.

Sivulla nykyisin oleva osoite (14b Trinh Hoai Duc, Ba Dinh district, Hanoi) on paljastui oikeaksi, aika selvisi kysymällä olevan sunnuntaisin klo 14 eteenpäin, ja kuvatkin näyttävät olevan nykyisestä pelipaikasta, joka on varsin kolho urheilutalo. Helppohan se nyt on sanoa kun tietää... mutta lämpötilojen ollessa jatkuvasti 35 asteen hujakoilla tai yli, ja ainoan jäähdytyksen ollessa tuulettimet, on pelaaminen välillä huomattavan tuskaisaa.

4.5. kävimme Hennan kanssa ensimmäistä kertaa katsastamassa paikkaa. Oli vapun tienoo ja muistaakseni jokin kansallinen vapaapäivä kuten pidennetty vappuloma tjsp, ja paikalla oli vajaa 20 henkeä. Myös nuoria tyttöjä, joka läntisen maailman miesvaltaiseen pelaajapopulaan tottuneelle oli mieluisa yllätys. Pelasin paikalla olleita vahvimpia vastaan, kolme nuorukaista, jotka sanoivat vahvuudekseen noin 3-4 dan. Väitin olevani suunnilleen samaa (jota mielestäni tietty olenkin) ja voitin kaikki 4-5 peliäni näitä vastaan.

Pitkän ja raskaan työkuukauden jälkeen sitten jaksoimme jälleen eilen, 12.6. käydä pelaamassa. Paikalla oli jonkin verran enemmän väkeä kuin edellisellä kerralla, ehkä kolmisenkymmentä henkeä.

Aivan ilmeisesti paikallinen go-seniori, japanilainen eläkkeellä oleva herra nimeltä Miyata Takashi, oli kuullut viidakkorummun kautta että Hanoissa on uusi vahvemman puoleinen ulkomaalainen pelaaja. Olinhan rökittänyt kaikki vahvimmat paikalliset, ja se ei varmaankaan ole mitenkään yleistä. Hän oli pyytänyt ilmoittamaan kun tulen paikalle, ja HGC:n päähemmon soitettua otti välittömästi polkupyörän alleen ja alkoi ajaa arviolta 15 kilometrin matkaa pelipaikalle.

Miyataa odotellessa pelasin kolmannen pelini tätä Hanoin vahvimpaan paikalliskolmikkoon kuuluvaa pelaajaa vastaan, ja tällä kertaa tulos oli murskavoitto; ehkäpä lauantain lepääminen auttoi pelaamaan paremmin.

Sitten vuorossa oli peli herra Miyatan kanssa. Hän ensin esitti halunsa pelata useamminkin, ja sitten sanoi että jos pelattaisin nyt vain nopea peli. Ilman muuta suostuin, ja hän otti kourallisen valkoisia kiviä, ja sanoi että pelataan japanilaisilla säännöillä. Tulkitsin tämän tarkoittavan nigiriä ja laitoin yhden kiven laudalle. Miyata laski kivet, ja osoittautui että niitä oli parillinen määrä, pelaisin siis valkeilla.

Peli ei ollut helppo, eikä ainakaan nopea. Kuumuus oli raastava, vaikka tuulettimet viilensivätkin jonkin verran. Ruosteisessa pelikunnossani tein ainakin kolme sellaista virhettä joista olisin sietänyt joutua maksamaan tappiolla, mutta niin vain epätoivoinen pyristely tuotti tulosta, ja yli kahden tunnin ankaran taistelun jälkeen mustalla oli keskustassa iso kuollut ryhmä. Miyata luovutti, ja toisti kutsunsa pelaamaan kanssaan.

Ohessa pelikirjaus tätä aivan ilmeisesti Hanoin vahvinta pelaajaa vastaan.

Mukavaa luettavaa ja hauskaa infoa eksoottisemmista go kulttuureista. Kiitos mukavasta raapustuksesta ja kirjoita vain ihmeessä lisää kun ehdit/jaksat. --Huopa

Khyl. Ja mainiota että on pelikirjaus tarjolla. -- Antti V

I've had two Miyatas one from 1980 (which I sold last year and it ran great) and one from 1990 (which I still ride as my main bike). I've replaced some of the cotpenonms over the years, but the frame is great.I had a girlfriend many years ago who was very short and found a used small Miyata and she liked it alot. she had a hard time finding a small road bike that was comfortable for her.From the pictures that Fuji looks really nice.You will notice that the shifters are different on each one one has the suicide shifters on the diagonal tube the other has indexed shifters sticking out from the ends of the handlbar tubes. This might make a difference to you.As a general rule, I dislike the saftey brake levers as they are notoriously slack, and may not be as safe you you'd like. With either bike, if you are open to updating the cotpenonms, I would recommend replacing the shifters with the shifters that are incorporated into the brake mechanism much more easy and safe to use than either the tube end or the suicide shifters.Can you take them for a test drive? Good luck.

--Cianne, 08-Aug-2013 08:44