Tarkoituksenani on esittää suuntaviivoja ihmisen suorittamaa luokittamista varten. Jo pitkään on puhuttu tarpeesta luoda säännöt luokittamista varten, joita sovellettaisiin tasapuolisesti kaikkia luokitettavia kohtaan. Tämä kirjoitus on raakaversio ja tarkoitettu julkisesti ruodittavaksi ja kollaboratiivisesti "lopulliseen" muotoon saatettavaksi.
Nykyisessä järjestelmässä luokittaminen perustuu täydellisesti luokittajien subjektiiviseen harkintaan. Kuitenkin subjektiivinenkin harkinta perustuu johonkin, tiedosti luokittaja nämä tekijät tai ei. Voimassaolevan luokitusmääräyksen mukaan korkeimmat luokitukset perustuvat turnauspeleihin. Turnaustulokset sinänsä ovat pelkkiä merkkijonoja, jotka on jotenkin tulkittava, jotta niiden pohjalta voidaan päättää yhtään mistään. Yleensä urheilulajeissa palkinnot ja arvonimet annetaan yleisesti tunnettujen kriteerien perusteella. Toisaalta vähäinen datamäärä voi pakottaa joissakin tilanteissa käyttämään harkintaa. Siksi mielestäni paras systeemi olisikin sellainen, jossa on määritelty korottamiseen vaaditut minimi- ja maksimimeriitit. Näitä kriteereitä sovellettaisiin ehdotukseni mukaan kaikissa korotuksissa luokitusvälillä 1 dan - 7 dan. Sitä heikommat luokitukset perustuvat pakostakin liiaksi kerhopeleihin.
Yksi yleisesti käytetty lähestymistapa korottamiseen on arvioida pelituloksia siitä näkökulmasta, miten pelaaja on pärjännyt kohdetasoiseksi pelaajaksi. Paras vertailumateriaali esimerkiksi 1 kyun pelaajalle, jota harkitaan shodaniksi korotettavaksi, löytyy hänen peleistään (esim. sinä aikana kun hän on ollut 1 kyu) kohdetasoa (1 dan) välittömästi heikompia vastaan (1 kyut), samantasoisia (1 danit) ja välittömästi korkeampitasoisia vastaan (2 danit). Jos korotettava näyttää pärjänneen, kuten uudella luokituksella "keskimäärin kuuluukin" pärjätä, hänet korotetaan. Esimerkiksi shodan-kandidaatin tapauksessa seuraava näyttö voitaisiin katsoa riittäväksi:
2d: 2/6
1d: 4/8
1k: 5/7
Tässä tapauksessa korotettava on voittanut puolet shodaneista, kolmasosan nidaneista ja selvästi yli puolet ikkyuista. Intuitiivisesti arvioiden useimmat ihmiset luultavasti pitäisivät tällaista tulosta riittävänä.
Vaikeammaksi meriittien arvioiminen menee, jos vertailuaineisto on jollakin tavoin epätäydellistä. Siis esimerkiksi silloin, jos vahvempia vastaan pelattuja pelejä on vähän. Esimerkiksi:
2d: 0/3
1d: 5/9
1k: 8/9
tai
2d: 2/7
1d: 0/0
1k: 4/6
Yksi ehdotus minimimeriitiksi tällaisessa lähestymistavassa, jonka ansaitsemisen jälkeen korottamista voidaan harkita, olisi mielestäni se, että pelaaja on saavuttanut vähintään kaksi kolmesta seuraavasta:
- voittanut vähintään 25% vähintään yhden luokan kohdeluokitusta paremmmista vähintään neljässä pelissä (vähintään kolme luokkaa kohdetasoa vahvemmille häviämistä ei laskettaisi)
- vähintään 50% kohdetasoisesti luokitetuista ja vähintään kuudessa pelissä
- vähintään 60% kohdetasoa heikommista vähintään kuudessa pelissä (vähintään kolme luokkaa kohdetasoa heikompien voittamista ei laskettaisi)
(Huomautus: Ylläoleva tarkoittaisi sitä, että kenellekään voitaisi antaa dan-korotusta yhdessä turnauksessa pl. EGC. Vähintään tarvittavaan 10 peliin voisi riittää tyypillisesti kaksi viiden kierroksen turnausta.)
Yksi ehdotus vaadittavaksi maksimimeriitiksi tässä lähestymistavassa, jonka jälkeen korotus seuraisi automaattisesti, olisi se, että pelaaja olisi saavuttanut kaikki kolme seuraavista:
- voittanut vähintään 25% kohdetasoa vähintään yhden luokan vahvemmista vähintään kuudessa pelissä (vähintään kolme luokkaa kohdetasoa vahvemmille häviämistä ei laskettaisi)
- vähintään 50% kohdetasoisista vähintään kymmenessä pelissä
- vähintään 75% kohdetasoa heikommista vähintään kuudessa pelissä(vähintään kolme luokkaa kohdetasoa heikompien voittamista ei laskettaisi)
(Huomautus: automaattinen korotus siis vaatisi vähintään 22 peliä eli noin 4-5 tyypillistä 5-6 kierroksen turnausta.)
Luokittamissääntöjen on myös pakko ottaa kantaa siihen, miten tutkittava pelitulosaineisto rajataan. Oma alustava näkemykseni on seuraava:
- vain tasa-alkupelejä mukaan.
- kelpuutettujen turnausten oltava kelvollisia vähintään EGF:n B-luokkaan (ei välttämättä EGF:ään lähetettyjä)
- korotettavan eduksi tulkitaan lyhin riittävän hyvä turnaustulosten (katkeamaton) jono alkaen viimeisimmästä (kahden edellisen kriteerin nojalla) kelpuutetusta turnauksesta ajallisesti taaksepäin tutkittaessa voidaanko pelaajan korottamista harkita - silloin siis riittää, jos 10 vähintään viimeistä peliä ovat menneet riittävän hyvin (ks. edellä).
- toisaalta tutkittaessa onko pelaaja pakko korottaa, mikä hyvänsä viimeisimmästä alkava riittävän hyvin mennyt turnausten (katkeamaton) jono kelpuutetaan
Lisäksi tähän ehdotukseen voisi kuulua, että vastustajien kussakin turnauksessa osoittama pelikunto otetaan huomioon arvioimalla heidän luokitustaan kyseisessä turnauksessa tarvittaessa alaspäin yksi luokka yhtä voittomäärän odotusarvosta puolentoista suuruista poikkeamaa kohti (arvio alaspäin pyöristetään lähimpään pienempään kokonaislukuun):
0/5 -> yksi luokka (odotettu voittomäärä 2.5)
1/5 -> yksi luokka
2/5 -> ei arvioida alaspäin
0/6 -> kaksi luokkaa (odotettu voittomäärä 3)
1/6 -> yksi luokka
2/6 -> ei arvioida
0/7 -> kaksi luokkaa (odotettu voittomäärä 3.5)
1/7 -> yksi luokka
2/7 -> yksi luokka
3/7 -> ei arvioida alaspäin (
0/8 -> kaksi luokkaa (odotettu voittomäärä 4)
1/8 -> kaksi luokkaa
2/8 -> yksi luokka
3/8 -> ei arvioida alaspäin
0/9 -> kolme luokkaa (odotettu voittomäärä 4.5)
1/9 -> kaksi luokkaa
2/9 -> yksi luokka
3/9 -> yksi luokka
4/9 -> ei arvioida alaspäin
0/10 -> kolme luokkaa (odotettu voittomäärä 5)
1/10 -> kaksi luokkaa
2/10 -> kaksi luokkaa
3/10 -> yksi luokka
4/10 -> ei arvioida alaspäin
Arviointia ylöspäin EI TEHDÄ McMahon turnauksen HUIPPURYHMÄSSÄ pelaaville, koska huippuryhmässä pelaavat joutuvat pelaamaan "liian usein" nominaalisesti heikompia vastaan. Muutoin vastustajan luokituksen arviointi ylöspäin tehdään samoin kuin arviointi alaspäin eli näin (arvio ylöspäin pyöristetään lähimpään pienempään kokonaislukuun):
3/5 -> ei arvioida ylöspäin (odotettu voittomäärä 2.5)
4/5 -> yksi luokka
5/5 -> yksi luokka
4/6 -> ei arvioida ylöspäin (odotettu voittomäärä 3)
5/6 -> yksi luokka
6/6 -> kaksi luokkaa
4/7 -> ei arvioida ylöspäin (odotettu voittomäärä 3.5)
5/7 -> yksi luokka
6/7 -> yksi luokka
7/7 -> kaksi luokkaa
5/8 -> ei arvioida ylöspäin (odotettu voittomäärä 4)
6/8 -> yksi luokka
7/8 -> kaksi luokkaa
8/8 -> kaksi luokkaa
5/9 -> ei arvioida ylöspäin (odotettu voittomäärä 4.5)
6/9 -> yksi luokka
7/9 -> yksi luokka
8/9 -> kaksi luokkaa
9/9 -> kaksi luokkaa
6/10 -> ei arvioida ylöspäin (odotettu voittomäärä 5)
7/10 -> yksi luokka
8/10 -> kaksi luokkaa
9/10 -> kaksi luokkaa
10/10 -> kolme luokkaa
-- Markku 6.6. 2005
Maksimimeriitin ilmoittaminen on mielestäni hyvä ajatus, ja antamasi ehdotus näyttää oikeansuuntaiselta. Minimimeriitti onkin ongelmallisempi. Harvemmin saa kahdessakaan turnauksessa sopivan määrän sopivan vahvuisia vastustajia, jotta esimerkissä annettu pelimäärä täyttyisi. Harvoin turnauksissa käyvän ja/tai nopeasti kehittyvän pelaajan oikein luokittaminen muuttuisi hankalaksi. Mitä tehdään tilanteessa, jossa tiedetään pelaajan olevan vahvuudeltaan ehdottomasti dan, mutta näyttöpelejä on liian vähän? Minimimeriitin määritteleminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa tilanteeseen, jossa luokittaja ei saa käyttää tervettä järkeä.
-- Antti Soukka, 6.6. 2005
Minimimeriitistä: jos ei ole kymmentä käypää peliä, on vaikea kuvitella, millä perusteella luokitetaan. Jos puskista tulee reipas taso-tason pelaaja, joka ei ole pelannut yhtään turnauspeliä, hyväksyttäköön hänelle muidan danien pöllyttäminen turnauksettomissa peleissä. Arvioisin, että kestää jonkun aikaa, ennen kuin näin käy. On myös äärimmäisen toivottavaa, että tämä poikkeus pakottaa meidät muuttamaan ylläolevia suuntaviivoja.
-- Annatar 6.6.2005
Kannattaa myös huomioida, että tämä on vain ohjenuora eikä Ainoa Virallinen Totuus(tm). Myös muilla perusteilla voidaan luokittaa. Ennen kaikkea tämä on kokemattomille avuksi.
Minimimeriitin näkisin sellaisena "Otappa tämä pelaaja tarkkailuun" lippuna. Maksimin pitäisi olla oikeastaan utopistinen. Jos joku on liian nopea, pelimäärät eivät saavuta kriteereitä ajoissa. Hitailla ollaan aika suurissa pelimäärissä (voitto% melko lähellä 50 kohdetasolla) ja siten rajan pitäisi olla liian matala, ettei tulisi yhden turnauksen ihmettä joka puhkaisisi rajan.
-- Gardan 6.6.2005
Kävin katsomassa Paavon pullauttimesta Törmäsen Antin turnaustulokset kyuajalta. Minimimeriitti ei ollut täyttynyt, koska a) ei ollut yhtään peliä 1 dania vahvempia vastaan ja b) 1 daneja vastaan vain viisi peliä. Heikompia Antti oli voittanut riittävästi. Oliko jonkun mielestä korotus ennenaikainen?
-- Antti Soukka, 6.6. 2005
Kannattaa ottaa huomioon, että Paavon pulauttimessa ei välttämättä ole kaikkia pelejä. Mutta tokihan noita lukuja voidaan säätää. Sitä vartenhan minä ne tänne aivoriiheen laitoin.
-- Markku Jantunen, 6.6. 2005
Gardan: "Maksimin pitäisi olla oikeastaan utopistinen. Jos joku on liian nopea, pelimäärät eivät saavuta kriteereitä ajoissa. Hitailla ollaan aika suurissa pelimäärissä (voitto% melko lähellä 50 kohdetasolla) ja siten rajan pitäisi olla liian matala, ettei tulisi yhden turnauksen ihmettä joka puhkaisisi rajan."
Maksimirajan tarkoitus on napata kiinni luokittajien huomiolta katveeseen jääneet pitkän linjan tasaiset yli tasonsa pelanneet puurtajat, joilla on paljon pelejä ja turnauksia muttei yhtään sellaista yksittäistä turnaussuoritusta, joka olisi kiinnittänyt luokittajien huomion - eikä siis mitään rakettimaisia etenijöitä. Olisi ihanteellista, jos tällaisetkin pelaajat voisivat rauhassa keskittyä turnauksiinsa tietäen mitä heidän korottamisiltaan vielä vaaditaan eikä kenenkään tarvitsisi tällaisten pelaajien korotusten perään huudella eikä vaivautua kaivelemaan heidän turnaustuloksiaan arkistojen kätköistä.
-- Markku Jantunen, 6.6. 2005
Oisko sitten järkeä nostaa pelimäärärajoja selvästi ylemmäs? Pienillä määrillä virheet ovat helposti tolkuttoman isoja, joten rajan pitäisi olla todella korkealla.
-- Gardan 6.6.2005
Mielestäni ei, koska noin 20-25 käyvästä pelistä käy riittävän selvästi ilmi korotustarve. Ei kannata hilata maksimirajaa niin korkealle, ettei sitä koskaan jouduttaisi käyttämään.
-- Markku 6.6. 2005
Sain lopulta riittävästi aikaa lukeakseni tarkkaan mitä ylle on kirjoitettu. Markku, olisi varmasti kannattanut jäsentää se paremmin, nyt se tuntuu lähinnä sekavalta, vaikka itse asia käykin ilmi tarkalla lukemisella.
Tällaisten rajojen tekemisessä on parikin ongelmaa. Ensinnäkin ne pelaajat joihin systeemiä on tarkoitus soveltaa ovat käytännössä poikkeuksetta ylimmissä MM-ryhmissä, josta seurauksena esimerkiksi korjaustaulukko jää suunnilleen kokonaan käyttämättä. Toiseksi, vaikka ylläolevat korotuskriteerit ensi lukemalla kuulostavatkin kohtuullisilta, aina tulee poikkeavia pelaajia, joiden kohdalla rajojen noudattaminen johtaa selvästi liian hitaaseen korottamiseen. Tämä sitten patoaa kaiken vertailuinformaation pelkästään muutaman hassun ulkomaan turnauksen varaan, joissa vielä noin vuosi sitten kävi huomattavan vähän suomalaispelaajia. Koko muu luokitussysteemi ei ehdi mukaan näiden turnausten antamiin korotuksiin, vaan pitää tönäistä koko luokitusjärjestelmää antamalla kaikille tasokorotuksia. Tasokorotuksia ei tietääkseni ole Suomessa koskaan ollut tarpeen tehdä, ja itse ainakin pitäisin sellaista varsin hälyttävänä.
Toisin sanoen, kiinteitä pelimääriä, rajoja ja kriteereitä noudattamalla saadaan erittäin helposti aikaan varsin vahva trendi, Suomessa epäilemättä deflaatio, jonka seurauksena systeemi sitten hajoaa vähitellen makro- ja mikrotaskuuntumiseen. Tämän seurauksena systeemiin joudutaan laittamaan paikkaa paikan päälle, ja lopulta sen toimimattomuuteen kyllästytään ja sen käyttö spontaanisti lopetetaan (l. kaikki luokittavat aivan jollain muilla kriteereillä, vaikkeivät siitä välttämättä suurta ääntä pidäkään.) Mainittakoon että olen nähnyt näin käyneen.
Sinänsä olisi ihan mielenkiintoista nähdä että miten ylläoleva suhtautuisi vuosien 2000-2004 annettuihin 1k tai vahvempiin korotuksiin, koskapa tuosta saisi ihan käytännön näkemyksen siitä, että miten realistista on laatia heuristinen systeemi jolla on edes mahdollisuudet toimia. Ainakaan Törmäsen Anttia ei tuolla olisi taidettu saatu korotettua, enkä oikein usko Holapan Antistakaan...
-- DonOlli, 16.6.
Sanoinkin, että noita rajoja voidaan säätää. Eli mitä ehdotat vaadituiksi minimi- ja maksimimeriiteiksi? Kommentistasi on pääteltävissä, että minimimeriitit ovat mielestäsi liian tiukat. Et sanonut mitään, mikä liittyisi sopivaan maksimimeriittien tasoon.
Jokin yleisesti hyväksytty heuristiikka kohtuullisesti harkinnanvaraa jättävine minimi- ja maksimivaatimuksineen on paljon parempi ratkaisu kuin oikkuihin ja mielivaltaan perustuva sekä lahjonnalle ja mielistelylle täydet mahdollisuudet jättävä systeemi, eikö vain.
Antti Holapan korotuksesta 1d->2d puheen ollen, hänen meriittinsä
olivat ylittivät kyllä ylläolevat alustavasti ehdotetut minimimeriitit.
Myös Holapan Antin korotukseen 1k->1d:hen vaaditut meriitit
ylittivät alustavasti ehdottamani minimivaatimukset.
-- Markku, 16.6.
Jos oikein käsitin, ajatus oli, että harkkinanvaraa käytetään minimin ja maksimin välissä. En näe tässä mitään ongelmaa, kunhan rajat määritellään järkevästi. Minimirajaksi ehdotetun järkevyydestä en osaa sanoa mitään, mutta maksimirajaksi ehdotettu vaikuttaa sen verran kovalta suoritukselta, että korotus on hyvin perusteltu. Kovin usein maksimirajaa tuskin joudutaan soveltamaan (joku viitseliäs voi katsoa vaikka menneiden kahden vuoden dan-korotuksia sillä silmällä), mutta tällöin maksimirajasta ei ole haittaakaan.
-- Antti V, 16.6
Hmm, tuossa mun 1k-1d -datassa on "3k 62.50% (5/8)". Eikös tuosta pitäisi tulla iso miinus?
-- Antti H, 16.6
Vertaa sitä muihin peleihisi kohdetasoa heikompia vastaan. Sitä taustaa vasten se ei paljon tunnu. Antin data 1 kyuna:
5d 0.00% (0/3)
3d 0.00% (0/1)
2d 16.67% (1/6)
1d 50.00% (8/16)
1k 73.68% (14/19)
2k 100.00% (4/4)
3k 62.50% (5/8)
4k 50.00% (1/2)
7k 100.00% (1/1)
9k 100.00% (1/1)
15k 100.00% (1/1)
Eli selostanpa tarkemmin miten tämä ylittää määrittämäni minimimeriitit. Kohdetasoa vahvemmat eli 5d-2d. Tappioita vähintään kolme luokkaa kohdetasoa vahvempia vastaan eli tappioita 5 daneja vastaan ei lasketa. Voittoprosentti vahvempia vastaan siis: 1/7 = n. 14%. Kohdetasoisia vastaan 8/16 = 50% (vähintään 6 peliä). Kohdetasoa heikompia vastaan (voittoja 3 kyuita vastaan ei oteta huomioon): voitot 14+4=18, pelit 19+4+3(=tappiot 3 kyuille)=26; voittoprosetti 18/26= n.69%.
Eli siis kohta "voittoprosentti vahvempia vastaan vähintään 25%" (tappiot 3 luokkaa kohdetasoa vahvempia vastaan poisluettaan) ei toteudu. Kohta "kohdetasoisista vähintään 50% vähintään 6 pelissä" toteutuu. Kohta "kohdetasoa heikommista vähintään 60%" (voitot vähintään 3 luokkaa heikommista poisluetaan) toteutuu. Siis kaksi kolmesta kohdasta toteutuu => saa korottaa.
Riittävän hyvä tulos ollakseen minimimeriittiä parempi.
-- Markku, 16.6.
Ongelmaksi tulee nopeasti kahden turnauksen vaatimus (10 turnauspeliä,) joka voi helposti asettaa miniminopeuden korotukselle esmes puoleen vuoteen. Siitä että korotukset hidastuvat näin olennaisesti tulee iso murhe, mutta eihän teikäläisen tarvitse uskoa kokemuksen ääntä. Etkä ilmeisesti halua oikein perustella asiaasi, kun näemmä kohdistit tarkastelusi vain yhden henkilön kahteen korotukseen.
Tekstisi luokittajien korruptoituneisuudesta on varsin ikävää luettavaa. Itse en ole pitänyt ketään luokittajista noin toivottoman pahana ihmisenä.
-- DonOlli, 17.6.
Katso tämän tekstin otsikkoa ja alun johdanto-osaa. Tämä on alustava ehdotus, jossa on säätövaraa "parametreissa". Kohdistin tarkasteluni yhden henkilön kahteen korotukseen, koska sinä kohdistit kokemuksesi äänestä kumpuavan huolesi tämän henkilön korotuksiin. Osoitin huolesi perusteettomaksi. Löydätkö kokemuksesi nojalla muita tapauksia?
-- Markku, 17.6.
Katsoin äsken viiden suomalaisen nykyisen dan-pelaajan meriittejä. Kieltämättä tuo minimimeriittivaatimuksen vaadittu pelimäärä on liian suuri. Pelimäärävaatimuksen voisi oikeastaan pudottaa kokonaan pois, koska silloin nopeat nousijat voidaan korottaa tarvittaessa nopeasti.
-- Markku, 17.6.
Herää vain kysymys, että mihin tätä ohjenuoraa tarvitaan, kun ns. mutu-menetelmän historiasta on erittäin vaikea löytää maksimimeriittiylittäjiä, joita ei olisi korotettu muutenkin. Ennemminkin minimimeriitin soveltaminen olisi luonut ongelmatilanteita silloin, kun terveellä järjellä ajateltuna on korotettu nopeasti edistyneitä. Ja jos minimum-maximum-väli on tarpeeksi suuri, niin liean olemassaolon merkitys ei ole wikin täyttöä ja kyseenalaisen retoriikan viljelymahdollisuutta kummoisempi.
-- Vesa, 17.6.
Kuten sanoin, nämä parametrit ovat säädettävissä. Toin tämän ohjenuoran tänne ylipäätään siksi, että parametreista voitaisiin esittää näkemyksiä, kuten ylläolevaan johdantoon kirjoitin.
Katveeseen jääneitä tasaisen hyvin menestyneitä, joilta on käytännössä vaadittu paljon kovempi näyttö kuin joiltakin ns. nopeasti etenijöiltä tai muilta erityisen hyviä yksittäisiä turnausnäyttöjä esittäneiltä, ei ole vaikeaa löytää. Kenties tarvetta olisi sopivasti säädetylle maksimirajalle, jonka yli päästyään pelaaja korottuu automaattisesti. Nyt tällaisten henkilöiden turnausmenestyksiä on kaivelemaan arkistojen kätköistä ja niistä on jouduttu muistuttelemaan.
-- Markku, 17.6.
Miten uusi järjestelmä, jossa tarvitsee kaivella arkistoja, muuttaisi tilannetta? Ilman historiatietoa ei hommaa voida tehdä. Nykyjärjestelmässä joku saattaa pahoittaa mielensä jos joku muu ei ole ajanut hänelle korotusta, mutta kyse on vaan ajasta.
-- Gardan, 17.6
Edelleen, ehdotettu maksimimeriitti on sen verran kova, että kukaan ei suostu eikä ole suostunut odottamaan korotusta siihen saakka. Vähän sama asia, kuin että joku pääsee korotettavan tason Gor-lukemaan.
-- Vesa, 17.6.
Näkisin keskustelun ongelmana sen, että tässä yrittää Markku tarjota yhteisölle ohjeistusta ja tietynlaista tulosten arvioimistapaa. Ja yhteisö sitten mieltää tämän uudeksi järjestelmäksi. Lähtökohtaisesti ajatellen tälläisen ohjeistuksen tarve lienee siinä, ettei luokittajien tarvitsisi liikaa kyseenalaistaa pelaajan X korotuksen tarvetta. Mikä on nyt jo ainakin kertaalleen luokituskomitean lakkauttamisen jälkeen noussut ongelmaksi. Tälläisen selvän yhteisesti hyväksytyn ajattelumallin, että jos tietyt kriteerit täyttyvät niiden korotusta ruvetaan harkitsemaan vakavast, olemassa olo on siksi nähdäkseni varsin tervetullut.
Mutta tarviiko tälläisen olla sitten taas kiveen hakattu järjestelmä? Ei minun mielestäni. Nykyinen pitkälti mutuun pohjautuva järjestelmä on eittämättä maamme oloissa hyvä, mutta en näe mitään syytä sille, etteikö tuollainen selvä yleisesti hyväksyttävä ohjeistus olisi siihen hyvä lisä. Sellainen nähdäkseni tarvitaan luokituskomitean puuttuessa. Näkisin myös, että tuollainen ohjeistus saisi pitää sisällään muutakin luokitukseen liittyvää kuin pelkkiä turnaustulosten tai vastaavien arviointia.
-- Pekka, 17.6.2005
Kilpailussa "kenen korotus on ollut eniten kiven alla" johtoasemassa on Kare Jantunen, joka korotukseen 2 daniksi vaadittiin lopulta tällaiset meriitit
Player: Jantunen, Kare
Ranks 1d -> 1d
Tournament name regexp: tasa-avaus.*
Total of 65 games, 39 wins (60.00%), 26 losses (40.00%) and 0 jigos (0.00%) played in 12
tournaments against 47 different opponents.
Winning percentages
6d 0.00% (0/1)
5d 0.00% (0/5)
4d 16.67% (1/6)
3d 50.00% (3/6)
2d 91.67% (11/12)
1d 60.00% (12/20)
1k 85.71% (6/7)
2k 83.33% (5/6)
4k 0.00% (0/1)
10k 100.00% (1/1)
Siis
tämäkään
eli
Player: Jantunen, Kare
Dates -> 01-04-2002
Ranks 1d -> 1d
Tournament name regexp: tasa-avaus.*
Total of 47 games, 26 wins (55.32%), 21 losses (44.68%) and 0 jigos (0.00%) played in 8
tournaments against 40 different opponents.
Winning percentages
6d 0.00% (0/1)
5d 0.00% (0/5)
4d 0.00% (0/4)
3d 50.00% (2/4)
2d 88.89% (8/9)
1d 57.14% (8/14)
1k 75.00% (3/4)
2k 100.00% (4/4)
4k 0.00% (0/1)
10k 100.00% (1/1)
ei vielä riittänyt vaan tuosta suorituksesta kului vuosi lisänäyttöineen ennen kuin
korotus tuli.
Kuitenkin esimerkiksi
tämä
eli nykykorotuslinjaan nähdenkin varsin normaali korotusmeriitti oli aiemmin katsottu
riittäväksi näytöksi korotukseen 2 daniksi:
Player: Jantunen, Markku
Dates -> 01-01-2000
Ranks 1d -> 1d
Tournament name regexp: tasa-avaus.*
Total of 26 games, 14 wins (53.85%), 12 losses (46.15%) and 0 jigos (0.00%) played in 5
tournaments against 22 different opponents.
Winning percentages
5d 0.00% (0/6)
4d 33.33% (1/3)
3d 60.00% (3/5)
2d 100.00% (2/2)
1d 100.00% (3/3)
1k 50.00% (2/4)
2k 100.00% (1/1)
3k 100.00% (1/1)
5k 100.00% (1/1)
-- Markku, 17.6.
Vesa, tuo Karelta de facto vaadittu meriitti muuten on parempi kuin ehdottamani maksimimeriitti, jos ajatellaan, että yksi voitto 4 danista on vähintään yhtä hyvä kuin yksi voitto 1 danista ja viisi voittoa 2 daneja vastaan on vähintään yhtä hyvä kuin viisi voittoa 1 daneja vastaan (lienee loogisesti kiistatonta). Tämän muunnoksen jälkeen Karelta 2 daniksi vaaditut tulokset näyttävät seuraavilta:
Winning percentages
6d 0.00% (0/1)
5d 0.00% (0/5)
4d 16.67% (0/6) (1 voitto siirretty voitoksi 1k:ta vastaan)
3d 50.00% (3/6)
2d 91.67% (6/12) (5 voittoa siirretty voitoiksi 1d:ta vastaan)
1d 60.00% (17/25)
1k 85.71% (7/8)
2k 83.33% (5/6)
4k 0.00% (0/1)
10k 100.00% (1/1)
- Voitot vahvemmista 3/12 = 25% (tappioita vähintään kolme luokkaa kohdetasoa vahvemmille ei lasketa) vähintään 6 pelissä.
- Voitot kohdetasoisista 6/12 = 50% vähintään 10 pelissä.
- Voitot kohdetasoa heikommista 29/40 = n.73% (voittoja vähintään kolme luokkaa kohdetasoa heikommista ei lasketa) vähintään kuudessa pelissä.
Tuo jää hivenen alapuolelle (heikompien osalta) ehdotetusta maksimimeriittirajasta. Toisaalta, jos ajatellaan, että voittoja yhtä 4 danista aliarvostettin melko rankasti ja viittä voittoa 2 daneista aliarvostettiin yhden luokan verran kutakin, lienee vaikea löytää henkilöä, jonka mielestä tuo tulos ei ehdotetun (kieltämättä liian vaativan - Vesankin mielestä) maksimimeriitin vaatimustasolle yltäisi.
-- Markku 17.6.
SM-karsintojen 5-0 tulos auttoi huomattavasti Karen välittömään korotukseen. Et kai nyt Markku tarkoita, että sinun korotuksesi aikoinaan johtui mielistelystä ja lahjonnasta :)
-- Vesa, 17.6.
Miten niin? Eivätkö nuo meriitit ole aivan normaalit nykymittapuun mukaan?
-- Markku, 17.6.
Mitä haittaa maksimi-rajasta voi olla jos sitä ei kerran juuri koskaan tultaisi soveltamaan? Onko tosiaan vaikea ymmärtää, että Markku valitsi itsensä esimerkiksi välttääkseen juuri tuollaista henkilökohtaisuuksiin menoa?
-- Kari, 17.6.
Teen kontribuution keskusteluun esittelemällä suosikkiaihettani, eli omia turnaustilastojani, jotka tunnetusti eivät mitenkään korreloi pelitaitojeni kanssa. Ehkä tämän tosiasian tiedostaminen luokittajien taholta on vaikuttanut siihen, ettei minua korotettu soodaniksi jo aikaa sitten :)
Omat tilastoni (8 viimeisestä turnauksesta) korotushetkellä shodaniksi olivat:
2 dan 2/10, 20 % (alle ehdotetun rajan 25 %)
1 dan 6/9, 66 % (yli ehdotetun rajan 50 %)
1&2 kyu 5/6, 83 % (yli ehdotetun rajan 75 %)
Kuusi kuukautta sitten, SM-kisojen B-sarjan jälkeen (välissä 3 turnausta) tilasto näytti tältä (7 viimeistä turnausta) :
2 dan 2/8, 25 % (ehdotettu raja 25 %)
1 dan 4/6, 66 % (yli ehdotetun rajan 50 %)
1&2 kyu 6/8, 75 % (ehdotettu raja 75 %)
Täytin siis maksimimeriitin ehdot jo yli puoli vuotta sitten. Keskustelun yleinen sävy on tähän asti ollut, että maksimeriitin saavuttaminen on kova tulos. Vesa oli jopa sitä mieltä, ettei kukaan suostu odottelemaan sen saavuttamista. Minä odotin yli puoli vuotta ja kolme turnausta sen jälkeen ilman, että pelisuoritukset olisivat notkahtaneet, mutta korotusta ei kuulunut ennen kuin joka toinen gokaverini alkoi luokittajien perään sitä huudella.
-- Jaakko
Jaa kappas, jätin yhden tappion 3 danille pois laskuista arvioidessani meriittejäni SM-b-sarjan jälkeen. Jäi siis meriitit aikanaan saavuttamatta. Onpa hyvä, ettei kukaan mennyt korottamaan ;)
-- Jaakko
Aivan ei täytä pelimäärävaatimuksia kohdetaso ;-). Eli automaaginen järjestelmä olisi halunnut lisää dataa. Toinen juttu on, että miksi tuolloin ei korotusta annettu. Sen tietää ex-LK ja mahdollisesti tahot jotka tiedustelivat päätöslinjaa silloin (mutta tapahtuiko tällaista?). Yksi syy on saattanut olla hyvin sama, joka johti laukkauttamiseen. Kuka tietää...
Jos nyt lopetettaisiin vanhojen kaivelu ja keskityttäisiin siihen ettei tapahdu enää mitään lähellekkään samankaltaista? Mitään automaagista järjestelmää numeerisilla arvoilla ei tarvita, jos korotus oikeudelliset käyttäisivät heille annettuja oikeuksia. Niitä on kyllä ihan riittävästi. Ja jos oman porukan oikeudet ei riitä, suosittelen tuloksien koontia ja esittämistä niille joilla on oikeuksia, _mutta_ ei siten, että _vaaditaan_ vaan _ehdottaen_. Muutenkin toivoisin vähemmän uhkauksien ja kiristyksen kaltaisten äänenpainojen käyttöä tässä keskustelussa (ja muissa go-scenen keskusteluissa myös). Kukaan ei tee tätä sen takia, että se on _pakko_ vaan siksi että haluaa. Jos ei ole kivaa, ei myöskään tee.
-- Gardan
Kannattaa myös huomata, että minimi- ja maksimirajat toimivat epäsymmetrisesti: luokittaja on kiinnostunut minimirajasta ja luokitettava maksimirajasta. Vastuu luokittamisesta voidaan ajatella jakautuvan tälle akselille.
-- Kari
Gardan,
kirjoitan pian version tuosta dokumentista, jossa noita parametreja muutettu sopivammiksi.
Fakta on edelleen, että dan-korotuksissa on ilmennyt räikeitä eroja eri henkilöiltä vaadituissa pelisuorituksissa (Kare 1d->2d edustaa vaatimusten huippua, TeemuR 2k->1d taas edusti pohjanoteerausta vaatimustasossa). Se koettelee mielestäni nykyjärjestelmän uskottavuutta erittäin paljon. Luokituskomitean lakkauttaminen oli askel oikeaan suuntaan.
Seuraava askel oikeaan suuntaan on ohjeistus vaadittavista minimi- ja maksimimeriiteistä. Jos maksimi ylittyy, pelaaja on oikeutettu korotukseen ilman muuta lupia keneltäkään kyselemättä. Jos minimi ylittyy, ne, joiden luokitusoikeudet riittävät, voivat harkintansa mukaan korottaa.
Jos tällainen systeemi jotenkin häiritsee GoR-kikkailuja luokituksilla, joilla maksimoidaan pisteiden satamista suomalaisen go-populaation laariin maamme taskuuntumisen estämiseksi, mikään ei estäne Cieplylle ilmoitettujen luokitusten eriyttämistä virallisista luokituksista. Ei ole tainnyt estää tähänkään asti.
-- Markku, 18.6. 2005
Nykyjärjestelmä toimii jo eri tavalla kuin luokituskomitean aikainen järjestelmä. Virheitä sattuu mutta tuskin niitä on tehty tahallaan.
-- Gardan 19.6.2005
Mitäköhän luokituskomitean aikaisista järjestelmistä tarkoitetaan? On ollut sellainenkin aika, että korotukseen 5 kyu yläpuolelle laskettiin vain ulkomaisia turnauksia, sittemmin jopa dan-tasolle hyväksyttiin vain kotimaisia pelaajia käsittäviä turnauksia.
Ja mikäköhän on Markun mielestä yhden turnauksen korotusmaksimi dan-korotuksissa? Onko se funktio muiden dan-pelaajien määrästä, riippuvainen pelaajajakaumasta, vai vakio? Tämä on ollut erittäin rajoittava tekijä turnausten dan-korotuksissa noin vuoden 2002 jälkeen, ja hyvä esimerkki niistä sekoittavista tekijöistä joita Markku ei ylle ole huomioinut. Toinen seikka jonka Markku autuaasti unohtaa, on että 2002 loppuun saakka käytännössä kaikki turnaukset olivat tasoitusturnauksia, jota ei siis olisi myöskään hyväksytty tähän heuristiseen systeemiin.
Siihen aikaan kun luokitusongelma oli koko ajan pahenemassa, oli käytännössä vain yksi kunnollinen kotimainen turnaus (SM-systeemi) joka pelattiin tasa-aloituksilla, eikä kukaan huippunelikon ulkopuolinen käynyt ulkomailla turnaamassa. Tämän nähtiin sitten aihettavan pullonkaulan patoamalla liian monta saman tasoita pelaajaa, joista kukaan ei saisi korotusta koska eivät pelaa vahvempia vastaan. Asian korjaamiseen ryhdyttiin aivan epäilemättä ennen kuin kukaan rivipelaaja edes tajusi ongelman syytä. 2-kyun pullonkaulan purkamiseen meni näin jälkeenpäin muistellen pitkälti toista vuotta, koska ei vain ollut riittävää määrää hyvätasoisia turnauksia joihin ihmiset olisivat osallistuneet.
Tällaiset tosiasiat tietenkin unohtuvat halvan retoriikan himokkaaseen käyttöön. Ongelma ei välttämättä olisi ollut likikään niin paha, ellei Markku itse olisi vuoden 2003 alkuun asti niin kovaan ääneen halunnut kaikista turnauksista tasoituksellisia. Mutta mitäpä Markku enään muistaisi parin vuoden takaisista asioista, sehän on pitkä aika!
-- DonOlli, 19.6
Mitäköhän se Olli tuossa nyt puhuu? Katsopas nyt sitä Jantusen Karen tasa-alkuturnausdataa 1 danina maaliskuun 2002 loppuun asti. Karella oli tuossa vaiheessa kasassa näytöt, jotka monelle muulle ovat riittäneet korotukseen 2 daniksi. Pelien määrä ei todellakaan ollut este, koska niitä oli 47 ja moni niistä oli ulkomaisesta arvoturnauksesta. Silti Karen korotukseen vaadittiin 18 tasa-alkupeliä lisää. Tosiasiat puhuvat Ollin yllä antamaa todistusta vastaan. Karen korotusta pihdattiin, vaikka Karella oli runsaasti hyvää menestystä ulkomaisistakin turnauksista. Jos kerran luokituskomitean tiedossa oli luokitusten paha taskuuntuminen Suomessa ja patoutunut korotustarve, miksi Karen korottamista pihdattiin tuolla tavalla? Ollilla on varmaan jokin koherentti selitys siihen.
-- Markku, 19.6.
Gardan, tehdyt virheet ovat hyvin todennäköisesti tahattomia. Joka tapauksessa ne osoittavat tarpeen ohjeistukselle, jota minimi- ja maksimirajoilla noudatetaan.
-- Markku, 19.6.
Tuo Ollin mainitsema "yhden turnauksen korotusmaksimi" on käsite, jota nyt muistan Ollin joskus käyttäneen keskustelussa ja tarkoittaneen sillä niiden henkilöiden maksimimäärää, joka voidaan yhden turnauksen perusteella korottaa. Juuri tuohon käsitteeseen sisältyykin luokituskomitealaisista ainakin Ollin mielestäni eniten virheellinen tapa arvioida korotusmeriittejä. On nimittäin todella omituista, että katsotaan vain yhtä turnausta kerrallaan. Ilman muuta pitäisi katsoa menestystä useissa peräkkäisissä turnauksissa. Jos katsotaan vain yhtä turnausta kerrallaan, tullaan suosineeksi pelaajia, joiden turnausmenestys on vaihtelevaa ja sorsineeksi sellaisia pelaajia, jotka tekevät vakaasti hyvää tulosta. Luulen, että vain yhteen turnaukseen tuijottaminen onkin suurin syy siihen, että joidenkin pelaajien kumulatiivinen turnausmenestys pääsi kohdetasoiseksikin pelaajaksi niin murskaavan hyväksi. Yhteen turnaukseen tuijottaminen sitä paitsi pahentaa Ollin mainitsemia pullonkaulaongelmia useiden nousevien pelaajien tukkiessa toistensa korotusmeriitin ansaintamahdollisuudet.
-- Markku, 19.6.
Tarkoitatko todellakin että tuijotat nimellisluokituksia siten, että oletat sen olevan juuri kullakin hetkellä oikea vertailukelpoinen luku? Siis jos pelaaja saa korotuksen, niin hänen pelitasonsa yht'äkkiä maagisesti loikkaa kiven korkeammalle? Tähän viittaa vahvasti monikin kirjoittamasi seikka, kuten esimerkiksi se, ettet ota huomioon pelaajien vastustajien tuloksia, vaan pelkästään heidän nimellisluokituksensa.
Ja kyllä, olen sitä mieltä että on totta kai olemassa maksimaalinen korotusmäärä kutakin turnausta kohden, koska viiden kierroksen turnauksesta ei oikeastaan voi saada kauhean paljon luokitusdataa. Yksittäisen korotuksen vaikutus on kahdella tavalla korotuspaineita purkava: muut saavat jatkossa uudenlaista meriittiä, ja toisaalta kyseinen pelaaja ei enään itse ole patoamassa muiden korotuksia. Kuitenkaan korotuksia ei voi tehdä massoittain tai homma ei ole enään hallittavissa. Tällöin menee helposti vuosia ennen kuin tilanne tasaantuu, ja sitten jää vielä mahdolliset virhekorotukset joiden kanssa pitää elää. Kyllä, kokemusta on.
Sen sijaan kirjoitat selvästi vasten parempaa tietoasi, jostain täysin käsittämättömästä syystä. Vai oletko jo unohtanut kuinka pari vuotta sitten kerroin, sekä vastustaja-analyysin että voittoanalyysin monen turnauksen yli olleen luokituskomitean normaaleja perustyökaluja. Niin se aika vilistää, vain pari vuotta ja kaikki on unohtunut. Ja niin oli unohtunut sekin kuinka lyhyt aika loppujen lopuksi on siitä kun Suomessa vaan ei ollut tasa-alkuturnauksia joiden perusteella korottaa.
Karen pelihistorian tarkempi tarkastelu ei ole sellainen homma jota enään viitsisin tehdä, koska silloin pitäisi syynätä tarkasti keitä vastaan hän pelasi tuolloin, mitkä olivat heidän silloiset luokituksensa, sekä se että keitä noissa turnauksissa korotettiin. Ja lisäksi siitä ei ole enään minkäänlaista hyötyä, koska luokituskomietaa ei enään ole! Eipä ole kukaan muukaan halunnut näin isoon hommaan ryhtyä, enkä ihmettele.
Markku aivan ilmiselvästi ei välitä tipan vertaa siitä mitä luokitukset ovat tai luokitussysteemistä sinänsä, saati historiallisista tosiasioista tai kuinka voitaisi estää jo tapahtuneiden ongelmien toistuminen, vaan haluaa moittia historiallisia korotuksia -- siis sellaisia jotka tehtiin paljon vaillinaisemman luokitusinformaation aikana -- ja asentaa go-luokituksiin samanlaisen heuristisen automaatin joka on jo tehnyt nannaa ja nudaa Ruotsin ja Englannin luokituksille. Ei, ei meikäläisen varmaan kannata jatkaa yritystä saada tähän kinasteluun kokemuksen kautta saatua näkemystä, sellaista ei näemmä arvosteta tipan vertaa.
Sivun alussa oleva heuristinen malli sisältää useita perustavanlaatuisia ongelmia, ja kokemukseni niistä kertoo että homma tulee hajoamaan. Niiden ohittaminen vähättelemällä ei tätä muuta. Mikset Markku kokeilisi tuollaista vaikka TTgoKin sisäisesti, niin näet mitä seuraa? Et kuitenkaan usko mitä kerron, joten turha minun on yrittää tolkuttaa.
Mainttakoon muuten, että meikäläisellä nykyään ei ole oma lehmä ojassa, toisin kuin Markulla, koska aion pysyä Hanoissa hyvin aikaa, enkä oikeastaan haluakaan mitään valtaa Suomen go-elämään. Enkä oikeastaan ikinä halua alistua tuollaisen järjettömän luokitussysteemin pelinappulaksi, saati että haluaisin olla tekemisissä oikkuihin, mielivaltaan, lahjontaan ja mielistelyyn asiansa pohjaavien ihmisten kanssa... ei, haluan pitää hauskaa ja pelata gota.
-- DonOlli
Olli kirjoitti:
Tarkoitatko todellakin että tuijotat nimellisluokituksia siten, että oletat sen olevan juuri kullakin hetkellä oikea vertailukelpoinen luku? Siis jos pelaaja saa korotuksen, niin hänen pelitasonsa yht'äkkiä maagisesti loikkaa kiven korkeammalle? Tähän viittaa vahvasti monikin kirjoittamasi seikka, kuten esimerkiksi se, ettet ota huomioon pelaajien vastustajien tuloksia, vaan pelkästään heidän nimellisluokituksensa.
Oletko jo unohtanut sen korjaustaulukon, joka ottaa huomioon pelaajan vastustajien tulokset, jonka laadin alkuperäiseen esitykseeni?
Ja kyllä, olen sitä mieltä että on totta kai olemassa maksimaalinen korotusmäärä kutakin turnausta kohden, koska viiden kierroksen turnauksesta ei oikeastaan voi saada kauhean paljon luokitusdataa. Yksittäisen korotuksen vaikutus on kahdella tavalla korotuspaineita purkava: muut saavat jatkossa uudenlaista meriittiä, ja toisaalta kyseinen pelaaja ei enään itse ole patoamassa muiden korotuksia. Kuitenkaan korotuksia ei voi tehdä massoittain tai homma ei ole enään hallittavissa. Tällöin menee helposti vuosia ennen kuin tilanne tasaantuu, ja sitten jää vielä mahdolliset virhekorotukset joiden kanssa pitää elää. Kyllä, kokemusta on.
En ottanut kantaa ajatukseen sinänsä, että on olemassa jokin maksimaalinen korotusten määrä yhtä turnausta kohti. Moitin sitä, että tuijotetaan vain yhtä turnausta pelaajan korotusmeriittejä arvioitaessa. Tuo ajatuksesi nimittäin implikoi, että pelaaja korotetaan jonkin tietyn turnauksen ansiosta, mikä on virhe, koska korotuksissa tulisi ottaa huomioon tarvittaessa monta turnausta.
Ja toiseksi, tuo ajatuksesi, että joku pelaaja voisi korottamatta jäämisellään padota muiden korotuksia on ristiriidassa sen kanssa, että moitit minua siitä, etten ota huomioon vastustajien tuloksia arvioidessani pelaajan korotusmeriittejä. Tuo ajatuksesi implikoi nimellisluokitukseen tuijottamista tulosten asemesta. Jos nimittäin tulokset voidaan ottaa huomioon nimellisluokituksen asemesta, niin eihän silloin pelkkä nimellisluokitus voi mitään padota. :)
Sen sijaan kirjoitat selvästi vasten parempaa tietoasi, jostain täysin käsittämättömästä syystä. Vai oletko jo unohtanut kuinka pari vuotta sitten kerroin, sekä vastustaja-analyysin että voittoanalyysin monen turnauksen yli olleen luokituskomitean normaaleja perustyökaluja. Niin se aika vilistää, vain pari vuotta ja kaikki on unohtunut.
Muistan sinun kertoneen vastustaja-analyysin olleen luokituskomitean normaali menettely. Jos niin on, että pelaajien menestystä on arvioitu useiden turnausten yli, näyttää luokituskomitean toiminta entistäkin kyseenalaisemmalta, koska Karen korottaminen nidaniksi viivästyi niin pahasti (ks. tulokset yllä).
Ja niin oli unohtunut sekin kuinka lyhyt aika loppujen lopuksi on siitä kun Suomessa vaan ei ollut tasa-alkuturnauksia joiden perusteella korottaa.
Tuolla näkökohdalla ei ole mitään merkitystä Karen tapauksessa, koska kaikki 12 turnausta, jotka Kare pelasi 1 danina, olivat tasa-avausturnauksia ja niistä moni vieläpä ulkomaisia arvoturnauksia.
Karen pelihistorian tarkempi tarkastelu ei ole sellainen homma jota enään viitsisin tehdä, koska silloin pitäisi syynätä tarkasti keitä vastaan hän pelasi tuolloin, mitkä olivat heidän silloiset luokituksensa, sekä se että keitä noissa turnauksissa korotettiin. Ja lisäksi siitä ei ole enään minkäänlaista hyötyä, koska luokituskomietaa ei enään ole! Eipä ole kukaan muukaan halunnut näin isoon hommaan ryhtyä, enkä ihmettele.
Karen vastustajat ja heidän silloiset luokituksensa turnaustilastoautomaatti näyttää aivan automaattisesti. Katso itse ylhäältä. Sitä paitsi niin suuressa pelimäärässä kuin Karella oli (12 turnausta ja 65 peliä), vastustajien pelisuoritusten tason poikkeamat heidän nimellisluokituksistaan kyllä kumoavat toisensa.
Markku aivan ilmiselvästi ei välitä tipan vertaa siitä mitä luokitukset ovat tai luokitussysteemistä sinänsä, saati historiallisista tosiasioista tai kuinka voitaisi estää jo tapahtuneiden ongelmien toistuminen, vaan haluaa moittia historiallisia korotuksia -- siis sellaisia jotka tehtiin paljon vaillinaisemman luokitusinformaation aikana --
Puheesi vaillinaisen korotusinformaatiosta mainitsemissani tapauksissa ovat täysin perättömiä.
ja asentaa go-luokituksiin samanlaisen heuristisen automaatin joka on jo tehnyt nannaa ja nudaa Ruotsin ja Englannin luokituksille. Ei, ei meikäläisen varmaan kannata jatkaa yritystä saada tähän kinasteluun kokemuksen kautta saatua näkemystä, sellaista ei näemmä arvosteta tipan vertaa.
En ole ehdottanut samanlaista järjestelmää, joka on käytössä Ruotsissa tai Britanniassa, joten ne eivät kuulu tähän.
Sivun alussa oleva heuristinen malli sisältää useita perustavanlaatuisia ongelmia, ja kokemukseni niistä kertoo että homma tulee hajoamaan. Niiden ohittaminen vähättelemällä ei tätä muuta.
Sinun ja muiden esittämä kritiikki on jo otettu huomioon. Seuraavassa versiossa parametrejä korjataan.
Mikset Markku kokeilisi tuollaista vaikka TTgoKin sisäisesti, niin näet mitä seuraa? Et kuitenkaan usko mitä kerron, joten turha minun on yrittää tolkuttaa.
Systeemi on tarkoitettu dan-korotuksia varten ja niitähän ei minulla ole TTgoK:ssa tai muualla valtuuksia antaa.
... koska aion pysyä Hanoissa hyvin aikaa, enkä oikeastaan haluakaan mitään valtaa Suomen go-elämään.
Erinomaista!
Enkä oikeastaan ikinä halua alistua tuollaisen järjettömän luokitussysteemin pelinappulaksi, saati että haluaisin olla tekemisissä oikkuihin, mielivaltaan, lahjontaan ja mielistelyyn asiansa pohjaavien ihmisten kanssa... ei, haluan pitää hauskaa ja pelata gota.
Toivotan erinomaista jatkoa Hanoin go-elämässä! Pelaa kauan ja menesty!
-- Markku, 19.6. 2005
Teinpäs tässä nyt joutessani vastustaja-analyysit kaikista Karen vastustajista hänen pelaamissaan 12 tasa-alkuturnauksessa shodanina:
SM-karsinnat 2000: 2d: 2/5, 3d: 3/5, 2k: 1/5, 1k: 4/5, 1d: 4/5
SM-sarja 2000: ei McMahon, ei myöskään yllätyksiä
Opisk. SM 2000: 4k: 5/5, 1k: 4/5, 2k: 2/4, 2k: 3/5
PM 2001: 1k: 2/6, 5d: 4/6, 2d: 2/6, 4d: 4/6, 2d: 2/6, 3d: 2/6
Helsinki TT 2001: 6d: 4/6, 2k: 3/5, 2d: 2/5, 5d: 5/5, 3d: 2/5
EGC 2001: 1d: 5/10, 1k: 6/10, 1d: 4/10, 1d: 3/5, 1d: 3/8, 1d: 4/10, 2d: 7/10,
1d: 6/10, 2d: 3/9, 1d: 6/10
EGC 2001 Rapid: 1d: 0/5, 2d: 1/5, 2d: 1/5: 2d: 2/4, 3d: 3/5
PM 2002: 1d: 3/5, 4d: 3/6, 5d: 4/6, 1d: 2/6, 5d: 4/6
SM-karsinnat 2002: 4d: 4/5
PM 2003: 3d: 3/6, 1d: 3/6, 1d: 3/6, 1k: 4/6, 1d: 2/6, 4d: 2/6
Oulun kevätturnaus 2003: 1d: 2/6, 1k: 4/6, 2k: 3/6, 2k: 5/6, 1k: 3/6
SM-karsinnat 2003: 1d: 1/5, 3d: 3/5, 2d: 1/5, 1d: 4/5, 2d: 3/5
McMahon-turnauksen voittoprosenttien perusteella arvioituna (poislukien tarkastelusta 4d:n 4/5-tulos SM-karsinnoissa ja 5d:n 5/5-tulos Helsinki TT:ssä)
- tavanomaisesta parempaan suuntaan vastustajien suorituksissa oli 8 kappaletta ja
- tavanomaisesta huonompaan suuntaan vastustajien suorituksissa oli 6 kappaletta.
-- Markku, 19.6.
Hyvä hyvä, Markku ja Olli riitelevät tuhansien kilometrienkin päässä toisistaan. Jotenkin kotoisa fiilis lueskella näitä. =^_^=
-- Henna
En tiedä pitäisikö tälle itkeä vai nauraa. Miten voi olla olemassa kaksi sivistynyttä aikuista miestä, joilla ei ole kaikesta päätellen edes tahtoa etsiä kompromissia? Omasta näkemyksestä on pidettävä kiinni viimeiseen asti ja virtuaalipeenis ei millään tahdo antaa myöten. Miksi toinen ei voi myöntää, että joskus on ehkä tapahtunut virhe tai laiminlyönti? Miksi toinen ei voi kuunnella kokemuksen ääntä? Miksi ylipäätänsä menneitä asioita on pakko kaivella? Mitä tarkoitusta tällainen kinastelu edes palvelee?
Tarkoitus oli kehittää luokittamista. Tässä keskustelussa on suistuttu niin monesti sättimään edesmennyttä luokituskomiteaa tai kaivelemaan vanhoja sotia, ettei sormet enää riitä laskemaan. Onko tämä sitä kehittämistä? Ei ole. Minulle on jo nyt epäselvää, miksi Markku kaivalet Karen luokittamishistoriaa? Hakeaksesi jotain aineistoa heuristiselle järjestelmällesi vai osoittaaksesi, että luokituskomitea teki aikoinaan virheen ja että heidän kuuluu tuntea suurta häpeää tästä, ja ennen kaikkea SINÄ olet oikeassa?
Sen lisäksi tuot toistuvasti ilmi väitteen, että nykyisen luokitusmääräyksen mukaisesti kaikki 3 danit ja siitä ylöspäin olevat ovat jotenkin vastuussa dan-luokan korotuksista. Ei pitä paikkaansa niin alkuunkaan. Kyllä, heillä on OIKEUS korottaa. Ei MITÄÄN velvollisuutta. Kukaan yksittäinen henkilö ei ole tällä hetkellä missään korotusvastuussa yhtään mistään. On olemassa oikeuksia, vastuuta ei ole jaettu erilliselle taholle, vaan se on käytännössä tällä hetkellä Go-liitolla, jota hallitus tässä kohtaa edustaa. Ja ei. Hallitus ei voi, ainakaan tässä vaiheessa, tehdä mitään hallituksen kokouksen ulkopuolisia päätöksiä liittyen luokituksiin.
Mikä minua eniten harmittaa tässä keskustelun irvikuvassa on se sävy, jolla sitä käydään. Se, että argumentteja aletaan laukomaan kiivasluontoiseen sävyyn kuin mitkäkin kiihkouskovaiset fundamentalistit ei todellakaan ole millään tavoin rakentavaa tai keskustelua ruokkivaa tyyliä. Eilen sunnuntaina syntyi tilanne, jollaista sain todistaa viimeksi keväällä 2003: Peli-illassa käydään luokituskeskustelua ja ihmiset esittävät näkökantojaan. Kun sitten näkemykset eivät voi hyväksyä toistensa olemassa oloa niin äänen painot alkavat kiristyä ja etenkin meteli nousta. Ja mikäs onkaan tilanne? Kerholla on pitkästä aikaa UUSIA PELAAJIA ja mitä he saavat katsoa? Sen sijaan, että heille esitettäisiin kuva mukavasta ajanvietekerhosta, joutuvat he todistamaan kun aikuiset ihmiset rähisevät ja puivat nyrkkiä ilmaan. Vuonna 2003 tuolloin paikalla olleita uusia en ole sittemmin nähnyt. Olen nyt roikkunut kuvioissa mukana sen verran, että tiedän millaisia kerhoni jäsenet suurinpiirtein ovat, joten tartuin asiaan viimeiltana ja pyysin yksityisesti, että keskustelun aihetta vaihdettaisiin vähemmän kärkevämpään, jotteivät uudet ihmiset pelästyisi. Tämä onneksi tällä kertaa toimi ja voin toivoa, että nämä uudet naamat tulevat toistekin.
Voin vain toivoa, että viimeistään tässä vaiheessa, jokainen tähän keskusteluun osallistunut voisi katsoa peiliin ja myöntää omat virheensä. Tällainen on täydellisen rasittavaa ja nähdäkseni hidastaa hyvää asiaa: eli luokitusjärjestelmän kehittämistä.
Ja tämän kirjoituksen esitän täydellisen henkilökohtaisena, 20.6.2005 Pekka
Omasta puolestani hallituksen jäsenenä totean myös, että kun tämä asia jossain kohtaa hallituksen käsittelyyn mahdollisesti tulee niin ainakaan minä en tule äänestämään sellaisen järjestelmän puolesta, joka perustuu täysheuristiikalle. Perusteluni ovat, että sellaista järjestelmää ei ole vielä tietojeni mukaan testattu missään päin maailmaa luotettavasti ja samojen tietojeni mukaan siellä missä vastaavia on testattu ei olla saavutettu kovin hyviä tuloksia.
Pidän kuitenkin siitä luokitusasiaan liittyvästä työstä, jota Markku teet ja annan sille myös arvoa. Tuollainen heuristinen järjestelmä, jota kasaat olisi nähdäkseni varsin loistava työkalu luokittajien käyttöön. Mutta tosiaankin, en tekisi missään tapauksessa siitä automaattia ennen kuin moista olisi testattu kentällä vuosien ajan ja siellä todettu luotettavaksi. Yksi vaihtoehtohan on, että kun saat järjestelmäsi tehtyä niin pistetään se automaattisena toimimaan ns. virtuaalisesti. Ja katsotaan muutaman vuoden välein millaiset Suomen luokitukset olisivat jos tämä ko. järjestelmä saisi päättää. Siitä varmasti saataisiin näyttöä järjestelmän vahvuuksista, heikkouksista ja mahdollisista bugeista.
-- 20.6.2005 Pekka
Pekka, älä anna väärää todistusta julkisesti. Eilen kukaan ei rähjännyt eikä puinut nyrkkiä. Taidat nyt olla ihan oikeasti anteeksipyynnön velkaa.
-- Markku, 20.6. 2005
Vuodelta 2003 minulla on elävästi mielessäni kun Tietotalossa raikuu: "MUA SITTEN RAIVOSTUTTAA NIIDEN HELSINKILÄISTEN YLIMIELISYYS". Sekä valtaisa määrä muita lentäviä lauseita. Olin myös äärinmäisen pettynyt siihen kuinka kaveripiiri osasi puukottaa hienosti toisiaan selkään. Tuohon aikaan ajattelin myös itse varsin vahvasti hylätä koko harrastuksen tai vähintäänkin pistää tauolle koko touhun. Noin räikeisiin sivalluksiin ei sentään eilen suistuttu, mutta argumenttien kiristyessä ja alkaen elävästi tyyliltään muistuttaa vuoden 2003 luokituskeskusteluja katsoin aiheelliseksi pyytää keskustelun lopettamista, jottei sama toistuisi uudestaan. En todellakaan ala pyytämään anteeksi sitä, etten hyväksy enkä tule hyväksymään alhaista tyyliäsi.
-- Pekka, 20.6
Pekka, sinä puhuit eilisestä. Eilen ei ollut paikallaolijoiden kesken edes mitään erimielisyyksiä. Sinun on nyt syytä perua puheesi ja todeta liioitelleesi tilannetta.
-- Markku, 20.6.
Eilinen tilanne oli se, että äänenpainot alkoivat nousta varsin jyrkiksi niin, että pistin sen selvästi sivukorvalla merkiksi. Tämä toi vuoden 2003 kevään mieleen varsin elävästi. Ja siksi pyysin lopettamaan ajoissa, jotta mopo ei tällä kertaa karkaisi käsistä.
-- Pekka, 20.6
Pekka:
Minulle on jo nyt epäselvää, miksi Markku kaivalet Karen luokittamishistoriaa? Hakeaksesi jotain aineistoa heuristiselle järjestelmällesi vai osoittaaksesi, että luokituskomitea teki aikoinaan virheen ja että heidän kuuluu tuntea suurta häpeää tästä, ja ennen kaikkea SINÄ olet oikeassa?
Minä kaivelen sitä siksi, että minulla olisi esittää todisteet väitteelleni, että tähän asti ihmisvoimin pyöritetty systeemi on tuottanut huonoa jälkeä. Minulta kysyttiin niitä todisteita ja olisi ollut kohtuutonta, jos en olisi niitä esittänyt. Oli suorastaan velvollisuuteni tehdä niin.
Sen lisäksi tuot toistuvasti ilmi väitteen, että nykyisen luokitusmääräyksen mukaisesti kaikki 3 danit ja siitä ylöspäin olevat ovat jotenkin vastuussa dan-luokan korotuksista. Ei pitä paikkaansa niin alkuunkaan. Kyllä, heillä on OIKEUS korottaa. Ei MITÄÄN velvollisuutta. Kukaan yksittäinen henkilö ei ole tällä hetkellä missään korotusvastuussa yhtään mistään.
Tämä on perin outo väite.
-- Markku, 20.6.
Olen sanonut tämän sinulle aiemmin ja sanon sen vielä kerran: katso mihinkä sävyyn sanot tai kirjoitat asiasi. Ihmiset voivat joku kaunis päivä ottaa sinut vakavastikin kun eivät saakaan sinulta paskaa niskaansa.
Outo väite millä tavoin? Luokitusmääräys antaa luokitusoikeuksia, ei siellä lue missään käsittääkseni, että nämä ja nämä henkilöt ovat velvollisia luokittamaan. Erillistä nimettyä luokituksista vastuussa olevaa tahoa ei ole LK'n hajottua. Luonnollinen jatke tälle on, että Liiton kokous tai hallitus on näistä näin ollen vastuussa.
-- Pekka, 20.6