Byo-yomi on se, mihin joudut turnauksessa tai muuten vain kellon kanssa pelattavassa pelissä varsinaisen peliaikasi loputtua; yliaika, jonka aikana sinun tulee tehdä siirtosi tietyn ennaltamäärätyn ajan kuluessa samalla kun vastustaja lopulta yrittää viimeisiä epätoivoisia trikkejään. Pahimmassa tapauksessa käytätte ingin kelloa, jolloin kuulet kiinankielistä takaperin laskentaa hikipisaroiden kastellessa kauluksesi..

Toisin sanoen, mikäli näin on ennalta päätetty, ei varsinaisen staattisen peliajan loppuminen vielä lopeta peliä, vaan sen jälkeen peli jatkuu erityisin yliaikajärjestelyin sen pelaajan osalta, jonka kello on lyönyt kuusi.

Yliaikaa on muutamaa eri tyyppiä. Yksinkertaisimmassa tavassa, jota kutsutaan normaaliksi tai yksinkertaiseksi byo-yomiksi, pelaajalla on määrätty määrä sekunteja tehdä kukin siirto. Tämä aika on tyypillisesti kymmenestä sekunnista yhteen minuuttiin, pelin vakavuudesta riippuen. Mikäli aika loppuu ennen kuin siirto on laitettu laudalle, on pelaaja hävinnyt.

Niinsanottu kanadalainen byo-yomi, joka on useimmiten suomalaisissa turnauksissa käytetty tapa, on hieman monimutkaisempi. Kanadalaisessa byo-yomissa pelaajalla on yhden byo-session aikana määrätty määrä kiviä, jotka hänen tulee pelata määrätyssä ajassa, jonka jälkeen, mikäli aika ei päässyt loppumaan, alkaa uusi sessio. Esimerkiksi kaksikymmentä kiveä viidessä minuutissa on tyypillinen kanadalainen byo-yomi.

Tämän lisäksi mm. KGS-serverissä on käytössä yksinkertaisen (Japanilaisen) byo-yomin yhteydessä useampi sessio. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli et pelaa kiveä määrätyssä ajassa, sinulta tipahtaa yksi sessio pois kuin elämä videopelissä. Näitä et saa takaisin. Kun viimeisen session aika loppuu, häviät pelin.

Shakkipeleissä on yleisessä käytössä ns. Fischerin ajanotto. Tämä eroaa edellämainituista byo-yomin laskentatavoista siten, että siinä lisätään yhden session aikana jäljelle jäänyt aika seuraavan session aikaan. Go-turnauksissa tätä menetelmää ei käytetä.

--Paavo Pietarila 29-10-02