McMahon on luultavasti käytetyin go-turnausjärjestelmä. (JSPWiki on Suomen käytetyin Go-wiki. Se ei osaa kirjoittaa sivujen otsikoita oikein.)

Se toimii aika tarkalleen näin:

• Otetaan 1 kpl sveitsiläisiä systeemeitä
• Pannaan pelaajat systeemiin niin, että niillä on hyvin perusteltuja alkupisteitä.
• Pelataan, kunnes on valmista.

Turnausjärjestäjän vastuulla on säätää turnauksen parametrit kohdalleen, mikä ei ole erityisen triviaali homma, ja joidenkin parametrien arvoista saattaa olla jopa erimielisyyksiä. Siksi Bass kirjaili tähän näkösälle omia mielipiteitään muutamista turnausparametreistä. Jäsentelyä saattaa ilmentyä joskus aikanaan, tai sitten ei. Luultavasti ei, kun nyt tänne näköjään alkoi kertyä jo turnausteknisiäkin näkemyksiä.

Soveltakaa omalla vastuullanne :-)

Soveltuvuus#

McMahon-järjestelmä soveltuu erityisen hyvin seuraavan tyyppisiin tilanteisiin:

• Iso turnaus, paljon pelaajia
• Rajallinen aika (esim. pelattava yhden viikonlopun aikana)
• Tarvitsee selvittää mahdollisimman monta kärkisijaa mahdollisimman nopeasti

McMahon nopeuttaa turnausta merkittävästi, koska käytännössä "ensimmäiset 20 kierrosta simuloidaan". Tällöin voidaan jättää tylsät pelit pelaamatta, joten pelit ovat mielekkäämpiä ja niistä saadaan mielenkiintoisempaa tulosinformaatiota.

McMahon soveltuu mitenkuten seuraaviin tilanteisiin:

• Kerhoturnaus tai muu pienempi turnaus (parempia: round-robin, haasteturnaus, tasoitusturnaus)
• Titteliturnaus tai muu turnaus, jossa pääpalkinto täytyy antaa vain yhdelle (parempia: double knockout, karsinta+finaali, suora knockout)

Tasatilanteet#

• Tasatilanteissa oikein on julistaa tasapeli.
• Jos on pakko jakaa sijoja, oikea tiebreaker on uusintapeli tai playoff.
• Jos on pakko jakaa sijoja, eikä ole aikaa playoffille, käytä SOSia. Jaa kuitenkin rahapalkinnot ja muut kätevästi jakautuvat palkinnot niin kuin tulos olisi ollut tasapeli.
• Jos SOSkin on tasan, heitä kolikkoa.

SOS on helposti saatavilla olevista tiebreakereista yksi parhaista, ja parhaiden joukossa yleisimmin käytetty. Se kuvaa sitä, kuinka hankalaa oli saada kokoon ne pisteet, jotka pelaaja sai kokoon. Tuo hankaluus on taas jonkinlainen indikaattori siitä, kuinka hyvä kyseinen pelaaja oli kokoamaan pisteitä. Ja koska turnauksessa mitataan sitä, kuka oli paras keräämään pisteitä, SOS on hyvä tiebreaker.

SOSin resoluutio on hiukan liian tiuha. Yksi SOS-piste on yleensä pelkkää kohinaa, eikä 2 SOSsin erokaan vielä ole aivan uskottava signaali siitä, että toisella olisi ollut merkittävästi helpommat vastukset. 3 pisteen ero alkaa olla jo melko selkeä, sen perusteella uskaltaisin jo jakaa sijoituksen. Kuitenkin, jos MMS ja SOS ovat yhtä mieltä siitä, että pelaajat ovat tarkalleen yhtä hyviä, ollaan sellaisella alueella, jossa kohinaa on enemmän kuin signaalia, ja on ihan yhdentekevää, mitä tiebreakeria sen jälkeen käytetään -> arpa on rehellinen tiebreaker.

Huippuryhmän koko#

• Huippuryhmän ulkopuolelle ei pidä jättää ketään, jolla olisi turnausjärjestäjän mielestä realistinen sauma voittaa vastaavanmittainen sveitsiläinen turnaus.
• Huippuryhmän koon tulee olla 2:n potenssi.

Turnauksen alkukierroksilla täysissä pisteissä olevien pelaajien määrä puolittuu joka kierroksella. Jotta kisa turnauksen voitosta olisi tasapuolinen, _kaikki_ täysissä pisteissä olevat pitää parittaa "parhaan tiedon mukaan yhtä hankalia" vastustajia vastaan.

Varoittava esimerkki: Jos alussa huippuryhmän koko on esim 12 (siis jotain muuta kuin kahden potenssi), kolmannella kierroksella täysissä pisteissä on kolme pelaajaa, joista yksi saa alasparituksen ilman omaa syytä tai ansiota. Alemmassa ryhmässä oleva pelaaja on helpompi voittaa, mikä on epäreilua:

• Jos turnauksessa ei ole tiebreakereita, yksi pelaajista on saanut helpomman turnauksen ilman omaa ansiotaan
• Jos turnauksessa käytetään SOSia, yksi pelaajista on menettänyt SOS-pisteen tai kaksi ilman omaa syytään.

• • (Matin kommentti tästä välistä siirretty sivun loppuun.)

Tasoitusturnaukset#

McMahon-formaatti ei sovellu (ainakaan täysin tasoituksin pelattavaan) tasoitusturnaukseen. Käytä mieluummin esim. sveitsiläistä.

McMahonin alkupisteet tulee jakaa niin, että eniten alkupisteitä saavat ne pelaajat, jotka todennäköisimmin olisivat voittaneet eniten pelejä, jos ennen turnausta olisi pelattu muutama ylimääräinen kierros. Koska tasoituskivet ovat olemassa siksi, että pelit olisivat tasaisia, tasoituspelien tuloksia ei voi järkevästi ennustaa, joten alkupisteille ei ole perustelua.

Top Bar#

Top Bar on sellainen pistemäärä, jonka yläpuolella ovat ne pelaajat, joilla on realistiset saumat voittaa turnaus. Top Barin alapuolella on siis pelaajia, jotka _eivät_ pelaa kärkisijoista. Nämä pelaajat ovat yleensä tulleet pelaamaan vain pelaamisen ja uusien vastustajien kohtaamisen ilosta, ja heidän parituksissaan on syytä välttää kerhon-, kotimaan- ja perheensisäisiä parituksia. Turnausvoitosta pelaavien parituksiin tällaisten asioiden ei ole syytä vaikuttaa.

• Oikea pistemäärä Top Barille on melkein aina "kärkipisteet miinus kaksi".

"Kukaan" ei tule "ikinä" voittamaan turnausta kolmen pisteen takaa-ajoasemasta.

• Top Barin alapuolella liian yksipuolisia pelejä kannattaa välttää. Ihan kiva idea on esim. antaa tasoituksia ison tasoeron otteluissa. "MMS-pisteiden erotus miinus 2 kiveä" on aika hyvä tasoitusmäärä.

Bottom Bar#

Bottom Bar on arveluttava hökötys, jota voi ihan vapaasti olla myös käyttämättä. Se onnistuu asettamalla bottom barin niin alas, ettei sen alapuolelle jää ketään.

McMahon-ryhmäjako huippuryhmän ulkopuolella#

• Huippuryhmän alapuolella oikea ryhmäjako on 1 ryhmä per 1 luokitus.
• Tyhjät McMahon-ryhmät ovat ihan ok.

Tämä on koko lailla hyvä approksimaatio sille, minkälaisiin tuloksiin oltaisiin kutakuinkin päästy, jos turnausta olisi pelattu joitakin (kymmeniä) kierroksia ennen turnauksen varsinaista alkua. Tämä kriteeri on McMahon-järjestelmän toimivuuden kannalta kriittinen.

Lisäksi, tämä nimenomainen ryhmäjako soveltuu erittäin hyvin esim. MMS-miinus-2-tasoituksellisen turnauksen alkupisteeksi.

Pariton määrä pelaajia kierroksella#

Varsinkin isoissa turnauksessa turnausjärjestäjällä on hyvä olla takataskussaan ainakin 1 "haamu" (esim. turnauksen tuomari tai turnausjärjestäjä itse), joka lisätään parituksiin sellaisille kierroksille, joilla muuten olisi pariton määrä pelaajia. Paras haamu on pelivahvuudeltaan turnauksen keskitasoa: supervahvojen tai -heikkojen haamujen käyttö sotkee turnausta enemmän kuin vapaakierroksen välttämisestä hyödytään.

Jos sopivaa haamupelaajaa ei kertakaikkiaan löydy, on annettava jollekulle vapaakierros. Vapaakierrokselle kannattaa valita _paikallisten_ pelaajien joukosta vähäpisteisin, joka ei ole vielä ollut vapaakierroksella. Esim. ulkomaalaisen pelaajan jättäminen pois kierrokselta ei ole kovin mukavaa.

Pelaaja poissa kierrokselta#

McMahon-turnaus selviytyy koko lailla hyvin, vaikka kaikki eivät pelaisikaan kaikilla kierroksillaan. Joissain tilanteissa poissaolo on enemmän ok kuin toisissa, ja pisteytys (varsinkin tiebreakereiden osalta) voi olla hankalaa. Alla on kohtalaisen hyvä setti, jos kyseessä on ns. Vakavamielinen Turnaus. Leikkimielisemmässä turnauksessa voi olla joustavampi.

Paritukset#

• Käytä ohjelman defaultteja.

Ne toimivat yleensä hyvin, kunhan pelaajien kerho- ja kotimaatiedot ovat oikein syötettyinä. Jos turnauksessasi on epäilmeisiä "ei-toivottuja parituksia" (vaikkapa eri kerhoissa pelaavat sisarukset), joudut yleensä huolehtimaan niitten välttämisestä käsin. (ainakin ellet käytä GoDraw:ta)

Jos voit säätää, mistä kohtaa McMahon-ryhmää ylös- ja alasparitettavia mieluiten otetaan, suosi ryhmän keskikohtaa.

Poikkeus: luokitusinformaation maksimointi#

Varsinkin ennen viimeistä kierrosta tutkaile tuloslistalta hyvin menestyneitä pelaajia, ja yritä etsiä heille sellainen vastustaja (sveitsiläisten sääntöjen puitteissa), että pelin tuloksen perusteella tiedät tarkalleen, kuinka monta kiveä korotusta on syytä antaa.

Poikkeus: Gibson-paritus#

Gibson-parituksen käyttäminen (varma voittaja paritetaan viimeisellä kierroksella tahallaan johonkin muualle, niin että kakkossijasta kamppailevat saavat pelata keskenään) voi parantaa sijoitusten havaittua reiluutta. Tai sitten ei. Tiedä tarkkaan, mitä olet tekemässä, ennen kuin kokeilet. Tällä hetkellä Gibson-paritusta ei käytä kukaan tunnettu go-turnausjärjestäjä, ainoastaan SM II-karsinnassa on tästä eräänlainen variaatio.

Kommentteja#

Tämän sivun löpinät on Bassin tämän hetkisiä näkemyksiä, ja niitä voi kompata, paheksua, ihastella tai yrittää parantaa kirjailemalla omat mielipiteensä tähän alle.

• • Olisi mainiota, jos huippuryhmän koko olisi kahden potenssi ja siihen kuuluisivat kaikki pelaajat, joilla on realistinen mahdollisuus voittaa turnaus, mutta ei yhtään ylimääräistä. Useimmiten tilanne ei kuitenkaan ole tämä. (Oletetaan, että kierroksia on enemmän kuin huippuryhmän Cup vaatii). Verrataan kahta vaihtoehtoa: Täydennetään huippiryuhmä 2:n potenssiksi lisäämällä siihen heikompia pelaajia tai jätetään huippuryhmä täydentämättä. Mielestäni ero näiden välillä on pieni. Ensimmäisessä tapauksessa joku saa tai jotkut saavat alussa saman ryhmän sisältä heikomman vastuksen ja jälimmisessä tapauksessa joku saa heikomman vastuksen myöhemmin. --Matti 2015-11-21
    • Jos 12 pelaajan "luonnollinen" huippuryhmä täydennetään 16:een, 4 kärkipelaajaa saa todennäköisen sossihässin ensimmäisellä kierroksella, olettaen että huippuryhmän paritus tehdään tavalliseen tapaan split-and-foldaamalla. Se on jonkin verran vähemmän epäreilua kuin se, että kolmannella kierroksella arvottaisiin sossihässi vain yhdelle. -B 2015-11-23