| Turnaus | Milloin | Oma luokitus | Miten kävi | Tarkennus | Tavoite | Toteutuiko | Peleistä | Parhautta ja ei |
20. | Kani kutonen 2-2012 | 10.-11.11.2012 | | | | | | | |
19. | Lokakuun metsästys 2012 | 20.-21.10.2012 | | | | | | | |
18. | Kuka vois tulla sieneen? 2012 | 13.-14.10.2012 | 9 kyu | | | | | | |
17. | Kaisla-liiga 2012 | 05.09-31.12.2012 | 9 kyu | | | | | | |
16. | Naisten SM 2012 | 01.-02.09.2012 | 9 kyu | 2/4 | 1k-, 3k-, 12k+, 10k+ | Voittaa toinen 6 kyuista, pistää vahvemmille niin paljon vastaan kuin pystyy. | Paritukset eivät tuoneet 6 kyuita minulle, mutta vastaan pistin. | Ensimmäisellä kierroksella sain vastaani Eerikan. En oikein muista pelistä paljoa, mutta luovutin sen jossain vaiheessa koska en muutakaan voinut. Toisella kierroksella olin vapaalla, ja päivän kolmas peli oli Saria vastaan. Tätä olin odottanut, sillä muistissa oli edellisen vuoden peli ja kuinka nopeasti sen jouduin luovuttamaan. Tässä päätin että nyt pistetään kunnolla vastaan, ja sen teinkin. Sain ihan alkupelissä tapettua Sarilta yhden nurkan, ja se toi minulle tietysti mukavan lähtöasetelman. Pelasin Sarin mukaan kohtuu hyvää peliä, koska oli kuulemma harkinnut jossain vaiheessa, että jos kyseessä ei olisi turnauspeli ja voitto on saatava, olisi luovutus ollut mahdollinen. En ole nähnyt tästä kirjausta (ja läpikäyntiä) vielä, palaan tähän peliin myöhemmin, sillä olin kovasti jännittynyt tuon pelin aikaan. Lopputulos oli kyllä selkeä 19,5 pisteen voitto Sarille, mutta olin ylpeä siitä kun peli ratkesi vasta niin loppuvaiheessa. Sunnuntaina sain vastaani Sinikan. Pelissä tapahtui kummallisuuksia. Aloitin matalalla kiinalaisella ja Sinikka vastasi korkealla. Tapoin valkean pariin paikkaan laudalla, ja lisäksi vein melko lailla alkupeliä. Totuus kuitenkin valkeni kirjauksesta, lädderi jota lähdimme pelaamaan, ja jonka valkea minulle sitten luovutti muutaman laiton jälkeen, ei olisi oikeasti toiminut minulle. Onni oli siis mukana. Tosin en olisi sitä kyllä montaa laittoa tarkkaan uudelleen laskematta pelannut, joten ehkä tilanne ei olisi ollut siinä osaa lautaa katastrofi siltikään. Elämä sieltä olisi kyllä valkealle tullut. Viimeisellä kierroksella vastassani oli Anna-Liisa. Peli oli melkoinen mojopeli, jossa onnistuin tekemään invaasion joka toi pelin minulle. Voitin noin parillakymmenellä pisteellä. | Kisat järjestettiin Aurinkolahdessa, Turussa. Olin innoissani paikasta, sillä se oli tuttu ja pidän siitä kaikista pikkuvioista huolimatta paljon. Pientä vikaa löytyikin, jätevesisäiliö täyttyi la-aamuna, emmekä hetkeen uskaltaneet käyttää vessaakaan. Saimme kuitenkin tutun kiinni, ja lopulta pystyimme toimimaan siellä lähes normaalisti heittäen vain tiskivedet ulos. Pelit olivat kivoja, oli ihanaa saunoa, syötiin paljon ja ostettiin ruokaa vielä enemmän. Mahtava viikonloppu! Ois ollut mukavaa päästä pelaamaan molempien 6 kyuiden kanssa, mutta turnaussysteemillä oli tietenkin päätarkoituksena löytää vahvin pelaaja, eikä niinkään keskittyä häntäpään parituksiin. Samaisesta syystä tuloslista näyttää sijoituksekseni 5. Todellisesta vahvuudesta se ei toki kerro, saati oikeudenmukaisesta järjestyksestä. :) Oli kivaa järkätä NSM. Parhautta oli myös Reinon ja Joukon työpanokset, kiitos! Kinderiä ei ollut. :( |
15. | Euroopan Go-kongressi | 21.07.-04.08.2012 | | | | | | | |
14. | Turku GP 2012 | 14.-15.07.2012 | 9 kyu | 0/3 | 10k-, 7k-(b1), 9k- | Nollatulos | toteutui :) | Ensimmäisellä kierroksella sain vastaani Mika Lainelan, joka kuulemma oli arvausluokitettu kymppikyuksi turnaukseen. Peli alkoi melko perusfusekilla, vaikka vähän väärään paikkaan yhden lähestymisen teinkin. Molemmille oli tulossa kohtalaisen isoja alueita, mutta olin tilanteeseen jo keskipelin alkuvaiheessa tyytyväinen. Vastustaja teki invaasion voimakkaan molemminpuolisen vahvuuteni sisään ja katsoin heti ettei se voi siellä elää ainakaan millään järkevällä hinnalla. Ryhdyin rauhallisesti viemään vastustajalta silmätilaa pois, ja samalla ympäröimällä estämään ulospääsyn mahdollisuutta. Paikallinen tilanne oli todella hyvä minulle ja olisi ollut myös vaikka sinne silmät olisivat syntyneetkin, sillä ympäröinti oli aiheuttanut valtavat muurit joka suuntaan. Tilanne kuitenkin kääntyi oman typerän virheeni vuoksi kun olin tekemässä viimeistä niittiä ulospääsyn estämiseksi. Katsoin että jompi kumpi noista kahdesta pisteestä (tai jopa molemmat) olisivat estäviä siirtoja, ja päässäni ehti käymään ajatus että toinen saattaisi olla vähän riskialtis. Jostain oudosta syystä en kuitenkaan käyttänyt lainkaan aikaa riskin arvioimiseen, vaikka aikapulasta ei todellakaan tarvinnut puhua: jäljellä oli vielä yli 30 minuuttia pääaikaa. Laitoin sitten sen virheellisen laiton laudalle ja vastustaja pääsi rankaisemaan ja leikkaamaan siitä läpi. Omien syötyjen kiviensä sijaan vastustaja sai syötyä minulta vastaavan määrän, eli parisenkymmentä tärkeää kiveä pois. Tämähän tietysti muutti tilanteen päälaelleen. Pelistä jäi harmittamaan lähinnä se etten käyttänyt aikaa laiton miettimiseen vaikka se ehti hälyttämäänkin vähän, varsinkin kun toinen mahdollinen ja mielessä jo käynyt laitto olisi todennäköisesti ollut riskitön. Tyhmempää syytä ei taida olla hävitä peliä. Kokeilin vielä muutaman laiton verran saisinko tuhottua vastustajalta jotain, mutta kun vastaukset niihin olivat rauhallisia ja varmoja, luovutin. Toisella kierroksella sain vastaani Niko Ekilän, 7 kyun. Pelasin mustilla ja pelissä oli 0,5 pisteen komi. Tämän pelin aikaan kokeilin taas kirjaamista samalla. Pelin häviö tuli yksinkertaisesti siitä syystä, että vastustaja oli minua parempi. Niko naureskeli jossain vaiheessa että homma on mennyt aivan väärinpäin kun musta oli pitänyt senteä lähes koko pelin. No, jos määräilin mihin päin lautaa pelataan, niin halusin sitten selkeästi vääriä asioita kun peli päättyi niinkuin päättyi. Loppuvaiheessa peliä onnistuin vielä leikkauttamaan omat ryhmäni erillisiksi, ja tapatin näin toisen niistä, mutta olisi peli mennyt ilman tätäkin valkealle. Peli oli kuitenkin kiva, ja siitä oli paljon opittavaa. Tykkäsin. Kolmannella kierroksella oli vastassa pariteettipelaajaksi saapunut Olli Koskivaara, 9 kyu. Peli oli jännä. Jossain vaiheessa keskipeliä Olli jätti laudan keskipaikkeilla olevat kivensä liian yksin ja sain sieltä ohjattua kyseiset kivet jäämään kiinni. Peli päättyi 1,5 pisteellä vastustajan hyväksi. Peli oli myös kiva, jännä ja tasaväkinenkin vielä. Vaikka päivän saldo oli puhdas nolla, oli pelit kivoja ja mielenkiintoisia. Ensimmäisen pelin typerä moka tietysti jäi vähän harmittamaan, mutta ehkäpä vastaavaa osaa jatkossa välttää. | Lähdin turnaukseen nolla-asenteella pitämään hauskaa. Päätin myös lauantaina aamulla, että jos sen päivän pelit menevät hyvin, menisin aikaisin nukkumaan ja kokeilisin sen vaikutusta seuraavan päivän pelejä ajatellen. Jos taas huonosti, vietän kivan illan railakkaasti ja katson aamulla jaksanko osallistua sunnuntain peleihin lainkaan. 0/3 oli niin mieletön rivi, että eihän sitä nyt sitten kannattanut riskeerata turhilla sunnuntain peleillä, olisi vielä saattanut puhdas rivi rikkoutua. :D Hauskaa oli ja peleistä jäi hyvä fiilis. Turkulaiset oli taas kauhean mukavia ja muutama uusi nimikin saattoi jäädä päähän. Laiminlöin maskottini totaalisesti. Kahdella ensimmäisellä kierroksella se oli vielä kokoamatta, ja kolmannellakin unohtui taskuun. Nimeäkään reppana ei saanut, vaikka olikin komea sarvikuono joka jalallaan polki maata uhmakkaasti hyökkäysasennossa. Ehkäpä tulokseni johtui tästä. |
13. | Takapotku 2012 | 16.-17.06.2012 | 9 kyu | 2/4 | 8k+, 10k+, 7k-, FAIL- | 1/5 | Ylittyi | Ensimmäiseen peliin lähdin naureskellen. Olin ottanut ilmoittautumiset aamulla vastaan ja huomasin että minulle ennalta tuntematon Maria Starikova oli ilmoittautunut ennakkoon 4 kyuna, mutta aamulla livenä 8 kyuna. Yritin kysellä tietäisikö tästä kukaan mitään, ja sainkin selville että kyseessä on pitkään pelannut nainen, joka on turnaustulostensa tippumisen vuoksi laskenut ränkkiään ja olisi todennäköisesti jotain 8 ja 4 kyun väliltä. Pääsin aloittamaan turnauksen häntä vastaan. Koska ajat olivat niin pitkät, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa kirjata koko pelin täbille. Pelasin alkupelissä / keskipelin alussa mielestäni hölmösti, sillä ei mennyt kauaakaan kun molemmilla oli rakentuneena mojot, mutta minulla heikkoja pisteitä laidoilla, ja vastustajani niittasi oman laitansa suojaamalla nurkan 4-4 pisteen vielä 3-3:lla. Tässä vaiheessa rupesin ajattelemaan että peli menisi väkisinkin valkealle. Peli oli kuitenkin niin alkuvaiheessa, ettei tullut kysymykseenkään vielä mikään luovuttaminen. Sitä paitsi läpikäyntejä kuunneltuani sain tietää että olin kuvitellut tilanteen huonommaksi kuin se oli ja joku taisi jopa sanoa että olisi valinnut siinä vaiheessa mustat kivet. Käytin melko paljon aikaa miettimiseen ja lähdin kokeilemaan kaikkea. Aloitin tsukettamalla valkean mojon laidalla olevaa tähtipistekiveä kolmosriville. Ajattelin että saan sieltä joko kolmannen rivin aluetta tai oikeastaan toivoin että pääsisin ristileikkaamaan ja sitä kautta kiviä auttamaan pääsyä mojoon toista kautta. Vastustaja valitsi toivomani ja sen avulla sain sekä pari kiveä vastustajan asemaa heikentämään että vahvistettua omaa puoltani. Yritin sitten etsiä heikkoa pistettä josta voisin päästä valkean mojon sisäpuolelle, ja äskeisiä laittoja hyödyntäen sainkin vastustajan ajamaan itsensä tikkaisiin jolla sain muutaman kiven keskustasta sekä itselleni vahvan ponnukihenkisen mojon reunan aiempaa parempaan paikkaan. Tällä taisin jonkun läpikäyntikommentin mukaan siirtyä pelissä selvään johtoon. Tämän jälkeen pelasin rauhallisen omaa aluetta paikkaavan laiton. Valkea pysähtyikin nyt miettimään ja pää nyökytteli sen näköisenä pitkin lautaa, että taisi laskea pisteet. Laskemisen seurauksena vastukseni tuli kokeilemaan ensin läpipääsyä alueelleni mutta katkaisin sen ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kokeilla saisiko elämän alueelleni. Tilaa ei ollut paljoa ja sain pidettyä tuon lopulta parikymmenkivisen ryhmän yksisilmäisenä. Siirron 107 jälkeen valkea luovutti. Toisessa pelissä sain vastaani Atte Jaantilan, nuoren 10 kyun. Tässä pelissä tapeltiin paljon. Pelin edetessä olin saanut syötyä vastustajalta nurkan ja ryhmän laidalta. Kyse oli ihan puhtaista elämän ja kuoleman tehtävistä, joissa en koe itse olevani lainkaan hyvä, mutta joskus sitä onnistuu. Kaiken taistelun keskellä olin jättänyt oman nurkasta keskustaan suuntaavan ryhmäni liian vähälle huomiolle ja mustilla pelaava vastukseni otti ryhmältä mahdollisuuden saada toinen silmä pois. Koska toisella oli pari kuollutta ryhmää ja minulla yksi isompi, en luottanut siihen että osaisin tuossa vaiheessa arvioida pisteitä niin voiton kuin häviönkään puoleen. Lähdin ränkläämään varmuudeksi jos jollain ihmeellä saisin tuolle totaalisen kuolleelle ryhmälle vielä mahdollisuuden jota ei oikeasti ollut. Mutta koska olen nähnyt itseni mokaavan kuolleita ryhmiä eläviksi, ehkä toinenkin voisi varsinkin kun samantasoisiahan tässä suurin piirtein oltiin. Luulen mustan ajatelleen että tilanne oli ihan selvä ja vastasi siksi automaattilaitoilla vieden aina silmätilaa pois. Yhdessä vaiheessa nopea automaattilaitto taisi kuitenkin koitua kohtaloksi, sillä sain muutettua tilanteen luikertelemalla mustan kivien välistä ja lopulta semeain minua tappavasta ryhmän osasta. Oi, tämä yksi lisävapaus minkä olin saanut auttoi ryhmän takaisin ruumishuoneelta peliin. Tässä vaiheessa mustalla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa. Hullu tappelupeli, en muista milloin viimeksi moista. Tällä kertaa olin myös tyytyväinen siihen että sain käytettyä vahvuutta hyödykseni tappeluissa niin paljon, vaikka viimeisessä taistelussa ei vahvuutta näkynytkään. Päivän kolmannessa pelissä sain vastaani Alexander Tankhilevskiyn, 7 kyu. Alexanderin kanssa peli alkoi kamalasti. Pelasin valkeana jotain kammottavaa mustan aloittamaan nurkkaan, tuloksena mustalle iso nurkka ja laita, ja minulle ei juuri mitään. Sain rakennetua muuria kyllä vahvaksi, mutta mielestäni aivan liian kauas antaen mustalle liikaa varmoja pisteitä heti alussa. Koska olin innostunut edellisessä pelissä vahvuuden käyttämisestä taisteluun, halusin jatkaa samaa linjaa. Rakentelin mojoa jonne musta sitten yritti tulla läpi. Olin monessa yksittäisessä tappelukohdassa tyytyväinen kun suunnitelmani toimivat, mutta lopulta en vain voinut mitään sille, että suunnitelmani olivat olleet vääriä ja hävisin pelin. Yritin tappaa mustalta loppupelissä nurkkaa jossa oli muistaakseni L+1 muoto, ja joka meni sitten ko-taisteluksi. Minulla oli isoja ko-uhkia paljon ja käytinkin niitä tyytyväisenä. Tilanteessa oli kuitenkin ongelma joka oli minulle kokemattomuuttani vähän vieras: musta sai aikaan tuplakon ja näytti kyllästyneeltä kun pelailin sitä. Siinä sivussa onnistuinkin sitten vielä mokaamaan kunnolla ja tein omasta silmästäni ihan itse valesilmän. Luovutin. Mutta olipa kiva hävitä kun häviön syynä oli oikeasti vain se että vastustaja oli parempi. Kiitos pelistä. Opin paljon. Sunnuntain ensimmäisellä kierroksella lukee että hävisin 10kyuta vastaan pelin. Totuus on se, että mokasin viiden muun kanssa tosi pahasti heräämisen ja näin ollen emme ehtineet kierrokselle tai ilmoittamaan poissaolosta. Olisin ansainnut kymmenen miinuspistettä ja päivän jalkapuussa. Syöden mustaherukoita ja oliiveja Eppujen ja Vilkkumaan soidessa ja jonkun maiskuttaessa purkkaa vieressä. Näin ei olisi pitänyt päästä käymään. Olen pahoillani. Anteeksi. Viimeiselle kierrokselle ilmoittauduin poissaolevaksi nolouksissani. | Parhautta oli pelien jännyys. Varsinkin toinen ja kolmas pelaamistani oli puhtaita tappelupelejä, joita en niin paljoa jostain syystä harrasta peli-illoissa. Pitäisi. Hassua sinänsä että minulle tulee turnauksissa hirmuinen kokeilu- ja tappelufiilis, vaikka luulisi sen oleva fiksumpaa peli-illoissa. Toisaalta monissa YliGon peli-illoissa on niin hölmöjä kilpailuasemia, että siellä minusta tuntuu monesti että rentoja kokeilupelejä voi pelata helpommin danien kanssa jotka eivät vertaa pelitasoaan minuun. Tykkään turnauspeleistä, varsinkin vieraita pelaajia vastaan, josta sain nauttia nyt kolminkertaisesti. Ja tietysti Elsaa, joka kyllä näyttää karkaavan minulta kun pelailee itselleen korotuksia harva se turnaus (Mahtava rivi, Elsa!). :) Parhautta oli myös voitto siitä 4 kyu/8 kyusta, joka kuitenkin näytti pelanneen sillä 8 kyu tasolla ainakin Markoa vastaan. Maskottina oli historiassaan toinen keijumaapalapeli. Se toimi. |
12. | Yläkaupungin Yö 2012 | 19.-20.05.2012 | 9 kyu | 1/3 | 14k-, 12k+, 5k- | Hauska reissu | Juu | Turnaus alkoi vähän kurjasti, sain migreenin edellisen illan hauskuuksien vuoksi ja jätin ensimmäisen kierroksen välistä. Toisella kierroksella vastassa oli nähtävästi kaikille? tuntematon 14 kyu, Antti Pihlajamäki. Sen voin sanoa ettei tämä pelaaja ollut 14 kyu, sillä mikään ei mennyt läpi. Antin peli oli huomattavasti tuota luokitusta vahvempaa, hän rankaisi ylipelistäni ansaitusti ja pelin niittasi maailman typerin mokani jossa annoin kultatarjottimella syvään kumartaen nurkasta snäpärin, joka sitten ratkaisi pelin. Huono esitys minulta, hyvä Antilta. Onneksi Elsa vahvisti heidän pelinsä jälkeen, että hänenkn mielestään Antin luokitus oli reippaasti pielessä, niin ei tarvitse punastella niin paljoa. :) Toisella kierroksella sain vastaani tutun Henkan. Pelissä sain tapettua Henkalta pari isoa ryhmää, joilla tuli selkeä voitto. Sunnuntain ensimmäinen peli meni ihan puoliunessa, sillä minulla nousi kuume. Pelasin Pirkko Luomaa vastaan. Pelifiilis oli kadoksissa ja luovutinkin pelin huomattuani kuinka pahasti olin jäljessä. Olihan tuota tasoeroakin, joten ei suuri ihme. Kuume vei minut pelin jälkeen sohvalle nukkumaan, ja harmitti kovasti kun en ollut pelikunnossa, sillä seuraavana vastassa olisi ollut Elsa, jonka kanssa olisin halunnut vihdoin saada tasa-alkuturnauspelin. Ihanan Elsan kanssa on niin kiva pelata. Mutta minkäs teet, kipeänä on turha pelata. | Lähtö Yläkaupunkiin aloitettiin jo perjantaina päivällä etkoillen. Autokunta saapui illalla Jyväskylään, jossa hakeuduimme Vakiopaineeseen. Kurja allergiakevät oli pahimmillaan ja lähes koko Omppuhuoneellisemme niiskutti, osa kuumeili, kaivoi silmiä päästään tai yski hulluna. Hauska reissu saatiin kuitenkin aikaiseksi! Lauantaina kierrosten jälkeen istuimme puistossa pelaillen ja menimme isolla poppoolla meidän omppuhuoneeseen, jossa osa katsoikin jo jotain pallon potkimista. Muutama meistä lähti tutustumaan Jyväskylän yöelämään, jossa saimme törmätä kummalliseen portsariin, joka keksimällä keksi syitä jättää meitä pihalle. Löysimme kuitenkin paikan mikä oli kolmeen saakka auki, ja siellä tutustuimme yhteen tyyppiin, joka ystävällisesti piti pienet jatkot. Itse palailin sieltä Pempun kanssa Omppuun nukkumaan muutaman jäädessä vielä sinne. Maskotti oli hieman Kunkkua muistuttava Se riittää -kilppari, joka kädet niskan takana rennosti loikoillen lupaili vaikka vain puolen pisteen voiton turhia stressaamatta. Ikävä kyllä unohdin kilpparin koko turnauksen ajaksi taskuun, joten se ei päässyt oikeuksiinsa. |
11. | Kani kutonen 2012 | 03.-04.03.2012 | 9 kyu | 1/4 | 9k-, 10k-, 9k-, 16k+ | Voittaa Simo ja joku itseä paremmin luokitettu. | Ei. | Turnausselostukset unohtuivat kuukaudeksi, joten muistikuvat tarinoinnissani ovat hieman huterat. Turnaukseen lähdin ihan huippufiiliksin. Ensimmäisenä sain Simon vastaan, joten turnaus alkoi vakavasti jubangopelillä. Pelistä muistan sen verran, että olin tosi tyytyväinen pelin alkuun. Lähdin ahdistelulinjalle heti aluksi, ja rakentelin alueita siinä samalla. Pelissä olin keskivaiheen jälkeen hieman voitolla, mutta peli ratkesi lopulta ahneuteeni. Simo tuli ottamaan minulta nurkasta pisteitä pois, ja yritin laskea onko minulla varaa yrittää ottaa sieltä kaikki vai joudunko kytkemään sen viereisen ryhmäni kanssa ja tyytyä antamaan sieltä jotain pois. Tein virhearvion ja se riitti Simolle voittoon. Pelin jälkeiset kommentit ja fiilis oli että kovin oli tasaväkinen peli. Seuraavana pelattiin Eerikan kanssa. Peli on vähän hämärän peitossa, mutta muistan sen ratkenneen typerään mokaani, jossa Eerika sai otettua minulta kakkosrivillä ahdistelemalla nurkasta enemmän kuin olisi kuulunut. Kolmas peli oli Marko Silokunnasta vastaan. En ehkä koskaan ole pelannut tällaista peliä, jossa käytännössä koko peli oli pelkkää semeaita tai muuten tappelua. Jos jotain jompi kumpi ryhtyi pelastamaan, toinen ahdisteleekin jo toisaalla uhaten viedä sieltä kaiken. Voimat oli kyllä molemmilta niin loppu tämän pelin jälkeen. Jos tästä pelistä olisi kirjaus ja sitä katsoisi jälkikäteen, voi olla että sen näkisi aivan toisin. Ensimmäisen päivän rivi oli puhdas nolla. Sunnuntaina sain vastaani Olga Dmitrievan, 16kyu, joten tasa-alkuturnauksessa pelin kulku ei ollut suuri yllätys. Oikeastaan tästä pelistä jäi vähän ikävä maku suuhun, koska en antanut ryhmien elää kovinkaan monessa paikassa. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että Olga oli selkeästi oppinut asioita eri järjestyksessä kuin monet tuntemani. Alkupelin laitot olivat varmoja, selkeästi opittuja, josekit tuli automaatista ja niillä valittiin suuntaa. Jos siis verrataan siihen etten itse tunne josekeita juurikään, ja 16 kyuna tunsin ehkä yhden helpoimman. Viidennen kierroksen jätin väliin koska en pysynyt enää hereillä tai järjissäni väsymyksestä. | Tasa-alkuturnaukseen oli kiva lähteä, kun samantasoisia oli ilmoittautunut niin paljon. Tällä kertaa yritin todella panostaa siihen, että lähtisin turnaukseen hyvin levänneenä, mutta vaikka yritin kuinka, pyörin sängyssä vielä viiden jälkeen ahdistuneena kun ei saa nukuttua. Ensimmäinen päivä meni jotenkin, mutta kun saunaillastakin lähdin suht ajoissa nukkumaan (Torniin), enkä saanut nukuttua sielläkään kunnolla, olin aika kuolemaisillani koko sunnuntain. Päikkärit viimeisen kierroksen sijaan oli välttämättömyys. GOR-huivi oli varmaankin viallinen, tai ehkä ensikertalaisena ei vain ymmärtänyt tehtäväänsä, eikä hoitanut hommaansa niinkuin piti. Maskottina toimineen kilpparin piti tuoda vastustajille liian hitaita siirtoja ja aikatappioita, mutta sen sijaan koko turnaus oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hyviä pelejä, paska tulos. |
10. | Mikä vois mennä pieleen? 2012 | 11.-12.02.2012 | 10 kyu (-> 9 kyu) | 3/6 | 8k(->7k)+/b2, 12k+/w2, 7k+/b2, 12k(->10k)-/w2, 6k-/b2, 13k(->11k)-/w3. | En oikein määritellyt tarkasti, odotin Sinikan ja Elsan pelejä jännityksellä. | Ylittyi. | Lauantaina aamulla oli hyvä fiilis lähteä turnaamaan, kun oli saanut tehdä turnauksesta sellaisen kuin itse toivoi. Eikä fiilistä haitannut aamun ensimmäinen muistikuva, joka oli edellisillan voitto Kallesta kahdeksalla kivellä. Odotin turnaukselta eniten pelejä Elsaa ja Sinikkaa vastaan. Elsa tulikin heti ensimmäisellä kierroksella vastaan, sain mustat kahdella händillä. Naureskelin pelin aikana monille siirroilleni, mutta ne riittivät kuitenkin muistaakseni 16,5 pisteen voittoon. Pelistä otettiin kirjaus, jota Keipi kävi lauantaina jo meidän kanssa läpi, mutta mun pää oli silloin niin go-ähkyssä etten varmaan muista siitä mitään. Toisella kierroksella pelattiin Sinikan kanssa. Tämä peli jännitti jonkin verran, sillä Sinikka on ollut tähän asti useimmin turnauksissa mua vastassa, ja pelit ovat olleet mulle osittaisena mittarina omasta kehityksestä. Rivi Sinikan kanssa mun näkökulmasta katsottuna on nyt b8+, b4+, w-, w2+. Huippua oli huomata että vaikka Sinikka oli laskenut luokitustaan tähän turnaukseen, sain sieltä voiton antaen ekaa kertaa händejä. Kolmantena sain vastaani Marko Åkerbergin (7k), hänetkin jo kolmatta kertaa. Aiemmin ei ole voittoja herunut, mutta nyt ensimmäisen pelipäiväni kruunasi alitasoituksin pelattu peli Markon kanssa. Tätä peliä ois ollut kiva käydä läpi, mutta minähän en muista pelejäni jälkikäteen, eikä oikein tullut siinä hötäkässä kysyttyä Markoltakaan. Sen pelistä muistan että jotenkin kummassa sain loppupelissä katkaistua Markolta yhden ison ryhmän silmättömäksi. Yritin valmistella sitä jonkin aikaa sivussa, mutten uskonut sen onnistuvan. Siinä pelailtiin vähän paria suuntaa yhtäaikaa ja katkeaminen tapahtui sitten kuitenkin. Lähinnä tilanne taisi olla sitä ennen mulla sellainen että jotain suurta täytyisi tapahtua tai pelissä ei kävisi kovin hyvin. Peli pättyi punaiseen valoon kellossa, mutta se ei ollut ratkaiseva tekijä voiton suhteen. Voitte kuvitella kuinka fiiliksissä olin lauantain kolmesta voitosta! Olinkin sitä mieltä, että turnauksessa on jo ylitetty kaikki toiveet, joten sunnuntain peleistä ei haittaisi vaikka häviäisin kaikki. Niinhän siinä sitten kävikin. Mutta häviöistä huolimatta olin tosi tyytyväinen lähes kaikkiin peleihini. Aamusta sain vastaani Samu Karangon, 12 (->10k), jolle jouduin antamaan kolme kiveä. Peli tuntui hurjalta, tuntui etten oikein tehnyt kovinkaan hyviä siirtoja alkupelissä, ja pikkuhiljaa rupesi näyttämään siltä että molemmille oli kyllä tulossa isoja alueita laidoista, mutta Samu oli saamassa lisäksi hillitöntä keskustaa. Sain onneksi lopulta hajoitettua keskusta-alueen melko hyvin aiempaan tilanteeseen nähden, ja hävisin lopulta vain 2,5 pistettä. Sinänsä olin yllättynyt pelin suht' tasaisesta lopputuloksesta, koska pelissä jaettiin molemmille muistaakseni yli 90 pistettä. Sunnuntain toinen peli tuli Jukka Siltalaa ( 6k) vastaan, parin kiven alitasoituksella. Siksipä sain olla tyytyväinen vain 6,5 pisteen häviöön. Pelissä meinasin joutua pahasti pulaan yhden nurkan kanssa. Taisin lahjoittaa sieltä alueet ja lisäksi aloin havaita pahemmanlaatuisia silmäongelmia. Katsoin ryhmän jo kertaalleen kuolleeksi, mutta sain sen lopulta kuitenkin kaksisilmäiseksi pienellä väännöllä. Muistaakseni Jukkakin oli sitä mieltä että se näytti jo varmasti kuollelta. Minun onneni että oltiin ensin väärässä. Tässäkin pelissä oli keskusta-alueella suuri merkitys. Tällä kertaa minä jouduin pahamaineisen kepun kanssa yrittämäään yhteistyötä. Hankalaahan se on, ei siitä mihinkään pääse. Siinä vaiheessa kun huomasin että mun on pakko saada keskusta tai pelissä ei ole mitään toivoa, pelkäsin etten onnistu yrityksessäni. Otin kuitenkin kokeilun jolla menin mukamas ahdistelemaan toisen laitaa, vaikka tarkoitukseni oli ainoastaan saada muuria keskustaan päin. Onneksi suunnitelma ja peukut pystyssä parhan toivominen toimi. Peli olisi mennyt ihan poskelleen jos vastustaja olisi päättänyt olla suojelematta osaa ryhmästään ja heitellyt muutamaa kiveä keskelle päin. Suhteellisen loppupelissä sain aika lailla lahjana laajennettua omaa nurkkaani Jukan laidalle, parilla peräkkäisellä 'hypätään kivien alta kun siihen on mahdollisuus' -siirrolla. Tässä vaiheessa aloin olla jo melkoisen väsynyt edellisten kahden yön unisaldon ollessa yhteensä 8 tuntia. Turnauksen viimeinen peli, joka oli samalla 50. turnauspelini, oli ranskalaista Laurent Fleifeliä, 13k (->11k) vastaan antaen hänelle kaksi kiveä. Tämäkin peli tuli kirjatuksi, joten sitä pääsee onneksi käymään vähän oppimistarkoituksissa läpi. Tarkkaa tulosta en muista, mutta hävisin sen muutamilla pisteillä. Reinon, joka kirjasi pelin, mukaan ne pisteet menivät loppupelissä. Tällä hetkellä pelistä jäi päällimmäiseksi mieleen se että pelasin alkusiirtoni huonosti, ja että pyrin tekemään pitkin peliä mahdollisimman paljon sentesiirtoja. Ja se että yritin hulluna ränklätä kaikenlaista. No, ränkläykset eivät riittäneet voittoon. | Ensimmäinen turnaus jossa olin itse pääjärjestänä. Edellisenä iltana tuli testattua Chaplin pelipaikkana ja säädettyä kellojen ohella itselleen lyhyet yöunet. Turnaus meinasikin käydä hiukan raskaaksi unien, syömättömyyden ja yleisen säädön vuoksi. Chape oli loisto turnauspaikka. Samalla tuli hoidettua Chapeen yks setti, ja meille paikka missä katsoa pelejä. Vaikka ekan päivän aikataulut liukuivatkin pahasti, niin muutoin palautteita tuli pääosin vuolain kiitoksin ja kysymyksin että kai tästä tulee perinne. Siispä: mikään (tärkeä) ei mennyt pieleen, kaikin puolin oli kivaa! Korotuksia jaeltiin siellä melkoisen paljon, samoin palkintoja. Siinä vaiheessa kun Reino korotuksia jakaessaan sanoi että seuraavista korotuksista ei oteta valituksia vastaan, taisin tietää että tuplakyuaikani jäivät taa. Etappi se on sekin. Mahtava meininki. Kinderistä jäi muistoksi Barbatipu, joka on se koruja rakastava, ulkonäöstään huolehtiva tyyppi barbaperheestä. Oikeastaan tipu jäi taskunpohjalle lähes koko turnauksen ajaksi. Mutta ehkä se sieltä koitti kuitenkin varmistella että peleissä pystyy muuntautuaan miksi vain haluaa, ja toisaalta jos ei muu auta niin se ois varmaan näyttänyt tissit tarvittaessa. Huippumeno, huippufiilis! |