Who am I?#
Olen 26-vuotias Vantaan Koivukylässä asusteleva kaljaanmenevä goonpelaaja. Käyn säännöllisesti YliGon peli-illoissa Oluthuone Kaislassa maistelemassa erilaisia olut-tuotteita (pääasiassa Sandels ja Kukko) ja opiskelemassa pelin syvimpiä saloja. Käyn myös aina välillä Toigon peli-illoissa Oluthuone Amsterdamissa. Aina kun duuneiltani kerkeän, vierailen myös eGon peli-illoissa Espoon Leppävaarassa. Kun HGK pelasi vielä Karhunpesässä, tuli käytyä HGK:n sunnuntain peleissä. Nykyään HGK pelailee Kahvila Soihdussa, jossa ei kuulemma tarjota olutta. Tämän takia minua ei kovinkaan usein tulla Soihdussa näkemään. Tarkoitus olisi kuitenkin joku päivä tsekata HGK:n uusi peliluola.
Huhtikuussa 2010 liityin Dangoon. Liittymiseni varmistui pelattuani Dangon riveissä Joukkueiden SM2010-skaboissa. Olen kuitenkin edelleen aktiivi YliGon toiminnassa. Dango sai kesäkuussa 2010 oikeat kerhotilat Koivukylän Rasinkadulta. Kerhohuoneen ensimmäinen peli-ilta pelattiin 7.6.2010. Dangon peli-iltaa järjestettiin pitkään tiistaisin, mutta peli-ilta siirrettiin vuoden 2012 alussa maanantaille. Siirto johtui siitä, että HGK:n peli-iltaa pelaillaan tiistaisin.
Jotkut ihmiset tuntevat minut nimellä Koivukylän Meijin. Myös Koivukylän Honinboksikin minua on kutsuttu. Nykyään minut tunnetaan kuitenkin ex-Meijininä. Olen ex-Meijin, koska hävisin Koivukylän Meijin -tittelini Elsalle Bordöön kongressissa kesällä 2011. Tavoitteenani on saada titteli takaisin. Toivottavasti saamme pian järkättyä tittelinmatsin.
Toiminta YliGossa ja Dangossa#
Liityin Helsingin yliopistolliseen go-seuraan vuoden 2009 syksyllä. Tätä ennen olin pelannut joitakin vuosia keksissä. Olin siis varsin kova pelimies jo siinä vaiheessa, kun liityin kerhoon. Yritän käydä YliGon peli-illoissa joka keskiviikko. Toimin YliGon hallituksen puheenjohtajana ja kuukausittaisena tiedostusvastaavana. Hallituksessa toimiminen on ihan kliffaa hommaa. Tavoitteenani on auttaa tulevien turnausten järjestelyissä ja olla kaikenlaisessa hauskassa tekemisessä mukana. Pääpaino kerhotoiminnassa on kuitenkin goonpeluulla, koska Go on elämän suola.
Dangon jäsenyys tuli hieman puun takaa. Dangolaisena on tosi siistiä olla. Kuka olisi uskonut, että Koivukylän kaltaiseen korpeen saadaan kunnon go-kerho? Olen nykyään Dangon peli-illan pääjärjestäjä, joten minuun kannattaa olla yhteydessä kaikissa peli-iltaa koskevissa asioissa. Haluan edistää go-toimintaa ja ihmisten go-tietoisuutta pahamaineisessa lähiössäni. Yhtenä tärkeimmistä tavoitteistani on voittaa Dangolle vuoden 2012 Joukkueiden SM-skabat avoimessa sarjassa. Tavoite voi tuntua mahdottomalta, mutta Dango on liekeissä!
Korotushistoriani#
3 kyu - Herra Kalle Timperi kohotti peli-illassa joskus syksyllä 2009
1 kyu - SM1-karsinnat elokuussa 2009 (korottajina Kaislan jäbät)
1 dan - Joukkue-SM2010 (korottajina Antti Törmänen 6 dan, Juri Kuronen 4 dan ja Tuomas Hella 3 dan)
2 dan - Euroopan go-kongressi Bordeauxissa kesällä 2011 (korottajina Antti 6 dan, Juri 5 dan, Ilkka 3 dan, Pekka Keipi 2 dan)
3 dan - todnäk Bonnin kongressissa :)
Turnausmenestys 2009#
En ole vielä löytänyt oikeaa tapaa ottaa olutta turnauksissa. Oluen (ja joskus tiukan viinan) ottaminen on taitolaji, jota en ole vielä onnistunut yhdistämään menestyksekkäästi goonpelaamiseen. Joskus tulee otettua hieman liikaa ja sitten peli tökkii hyvin pahasti. Joskus taas ei ota riittävästi. Liiallinen pään selvyys ei ole hyvä asia. Silloin jännittää liikaa. Hyvä humala tuo hyvällä tavalla intuitiota ja rohkeutta mukaan peliin.
SM1-karsinnat 22.-23.8. : 4/5 (4k-, 3k+, 4k+, 1k+, 1d+)
Karsinnoissa olin täysissä liekeissä. Tämä turnaus oli elämäni ensimmäinen Go-turnaus, joten elin jännittäviä aikoja. Onnistuin ottamaan olutta juuri oikeassa suhteessä. Jäi harmittamaan ensimmäisen kierroksen tappio Valtteri Huttusta (4 kyu) vastaan. Ensimmäisellä kierroksella en siis ollut vielä riittävässä huppelissa.
Helsinki Casual 3.-4.10. : 3/5 (1k-, 2k-, 2k+, 2k-, 2k+)
En muista Casualista melkein mitään. En muista, olinko hyvin kännissä vai liian selvinpäin. Mutta se on selvää, että pelasin hirveää skeidaa.
Kaisla-liiga 16.9.-9.12. : 1/5 :(1k-, 1d-, 2k-, 3k+, 2k-)
Osallistuin liigan jokaiseen peliin. Pelasin läpi koko liigan täysin hirveää roskaa. Neljännen kierroksen pelissä onnistuin uskomattoman taidokkaalla pelillä murskaamaan vastustajanani pelanneen Feng Huangin.
Korean Ambassador's Cup 12.12.-13.12. : 3/5 (1k-, 2k-, 2k+, 1d-, 1d-, 5k+)
Tämä oli tuskallinen turnaus. Pelasin hirveää sontaa. Olin kenties ottanut hieman liikaa kaljaa.
YliGo Open 16.12. : 2/4 (1d-, 5k-, 4k+, 1k+)
YliGo Openista muodostui hankala koettelemus. Peliaikaa oli erittäin vähän. Olen todella huono pelaamaan nopeita pelejä. Häviän varmaankin kolmanneksen turnauspeleistä ajalla. Olin myös aika huppelissa. Onneksi onnistuin voittamaan kaksi peliä.
Turnausmenestys 2010
#
SirDango -turnajaiset 16.1. : Tappio finaalissa
Hieman epävirallisempi SirDango -turnaus pelattiin 16.1. Jani Johanssonilla Vantaan Koivukylässä. Turnaukseen osallistui puolisen tusinaa Dangolaista. Kare Jantunen ei pelannut turnauksessa. Saimme siitä huolimatta hyvän porukan turnaukseen. Onnistuin taistelemaan itseni finaaliin. Finaalissa vastaan tuli Pekka Keipi, joka murskasi minut. Pekka Keipistä tuli näin ollen kaikkien aikojen ensimmäinen SirDango.
Helsingin Mestaruus 2010 9.-10.1. : 4/7 (1d-, 7k+, 1k-, 5k+, 1d+, 1d-, 9k+)
Helsingin Mestaruuskisat pelattiin Karhunpesässä. Pahasti jäi harmittamaan tappiot Pessiä ja Joonasta vastaan. Joonasta vastaan oli voitettu peli, jonka menin häviämään. Pessiä vastaan pelasin täyttä kuraa. Joukoa vastaan pelaamastani pelistä olen ylpeä. Pelasin omasta mielestäni mahtavaa goota.
Karhuliiga Karhunpesässä 19.1. : 0/3
Pessi, Aleksi ja Jouko pieksivät minut porukalla. Hävisin kaikki matsit ajalla. Nyyh... Oon varmaan jotenkin hidasälyinen. Toisaalta pelasin sellaista sontaa, että olisin hävinnyt pelit laudalla, jos ne olisivat päättyneet pisteiden laskentaan.
Takapotku Open 2010 6.2.-7.2. : 3/5 (1k-, 2k-, 2k+, 1d+, 1k+)
Elämäni ensimmäinen Takapotku Open! Tämä turnaus todisti, että selvinpäinkin voi pelata turnauksessa. Turnauspaikalla ei saanut dokata, joten sitten ei dokattu. Mutta se ei hirveästi menoa haitannut. Oli kiva pelata vaihteeksi selvänä. Jäi harmittamaan kahden ensimmäisen kierroksen tappiot, koska kummassakin aika loppui ennen kuin peli ehti yoseen! Byo-yomi on pahin viholliseni.
YliGo Cup 9.2.-2.5. : Kakkoskierroksella tuli turpaan (1k+, 1d-)
Pelasin Cupin ensimmäisellä kierroksella Pekka Keipiä (1 kyy) vastaan. Peli oli vaikea minulle. Vasta lopussa onnistuin saamaan selkeän etulyöntiaseman. Yllättäen sain aivan pelin loppupuolella Pekan ryhmän ko-taisteluun elämästä ja kuolemasta. Tämä ratkaisi lopullisesti pelin. Pekalla ei ollut ko-uhkia, joita minulla taas oli reippaasti. Pelattiin peli loppuun piste-ero oli useita kymmeniä edukseni.
Toisella kierroksella pelasin Joonas Ylöstä (1 dan) vastaan. Peli eteni hyvin, kunnes aloin sähläämään. Näin minulle käy usein Joonasta vastaan. Tein kytkentäsiirron, joka ei kytkenytkään. Joonas sai kourallisen kiviäni. Mustalla oli tämän jälkeen niin selkeä johtoasema, että näin ainoana järkevänä jatkosiirtona luovuttamisen.
Pogon kevätbonus 27.2.
Turnaus pelattiin saunatiloissa. Kaljaa oli mukana keissin verran. Pelasin varmaankin kahdeksan peliä, joista voitin ainoastaan yhden (ei selvää muistikuvaa). Sain juotua 10-15 bonusta. En mahtunut kärkikolmikkoon, joka oli tavoitteenani turnauksen alkaessa. Erityisen pettynyt olen siihen, että en saanut juotua keissiäni kerralla loppuun. Pogo otti kolmoisvoiton: 1. Antti Holappa, 2. Mokki, 3. Lupis. YliGo alisuoriutui. Toisaalta meillä olikin aivan liian pieni edustus paikan päällä. Huittisten Shusaku keräsi bonuksia loistavasti: 17. Aamulla Samu oli uskomattomissa kankkusissa. Onneksi omat krapulani eivät ole aivan niin pahoja.
YliGon pikapelihaaste 7.3.
YliGon perinteinen pikapelihaaste alkoi sunnuntaina 7.3. kello 18. Loin haasteeseen ThePope-tunnuksen. Tavoitteenani oli taistella haasteen voitosta, mutta tästä tavoitteesta jäätiin kohtuullisen kauas. Eetu Erkkilä (2kyu) voitti Uusis-tunnuksellaan haasteen. Tarvittavat 100 voittoa kertyivät hieman yli kahdessa päivässä. Tämä oli kaikkien aikojen nopeusennätys. Samassa ajassa ehdin itse saada ainoastaan kuusi hyväksyttyä voittoa. Ongelmaksi minulle muodostui se, että tunnukseni jumittui pitkäksi aikaa 4 kyu-tasoon, jolla en voinut saada hyväksyttyjä voittoja haasteeseen, koska minimiluokitukseni oli 3 kyu. Parhaimman tunnuksen palkinnon voitti ansaitusti Eetu nerokkaalla Uusis-nikillään.
Jaakko Munkin muistoturnaus 13.3.-14.3. : 3/5 (2k+, 3d+, 3d-, 3d-, 1k+)
Jaakko Munkki oli todella jännittävä turnaus, koska pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni pelaamaan turnauksessa 1 dania vahvempia vastaan. Toisen kierroksen ottelu Samu Ritakalliota vastaan oli uskomatonta vääntöä. Peli saavutti kliimaksinsa erittäin tärkeässä ko-tappelussa, jossa oli panoksena ryhmäni elämä. Samu ei vastannut ko-uhkaani vaan tappoi ryhmäni. Sain kompensaationa tapettua Samulta massiivisen kokoisen ryhmän. Tässä vaiheessa Samu päätti luovuttaa. Turnaukseni oli saanut räjähtävän alun! Markku Jantuselle (3d) ja Olli Hellalle (3d) hävisin ajalla. Markun olisin ehkä voittanut pisteillä, jos olisin tajunnut katsoa kelloa. Olli olisi todennäköisesti voittanut pisteillä, jos se peli olisi pelattu loppuun. Viimeisellä kierroksella onnistuin pitkän kamppailun jälkeen voittamaan Jouni Valkosen luovutuksella, kun sain tapettua noin 30 kiven ryhmän. Jaakko Munkki oli todella hyvää turnauskokemusta juuri sen takia, että sain vihdoinkin turnauksessa pelata vahvoja dan-tason pelaajia vastaan. En tällä kertaa sortunut ryyppäämään ensimmäisellä kierroksella. Vasta kolmannella kierroksella päätin juhlia menestystäni Fostersilla. Sunnuntaina olinkin absoluuttisella linjalla.
Turnauksen lauantai-jatkot olivat YliGon kerhohuoneella, jossa oli mukavasti porukkaa. Kaljaa kului hyvin runsaasti. Iltamyöhäsellä jatkoporukoista oli kertsillä enää Samu ja minä. Olimme päättäneet nukkua kertsillä. Kävimme jossain vaiheessa ylimmässä kerroksessa Ahvenanmaalaisten bileissä, koska joku ruotsinkielinen ja hyvin känninen kaveri pyysi meidät sinne. Menimme bileisiin, mutta ne olivatkin jo ohi. Ainoastaan yksi kaveri oli sohvalla dokaamassa. Lähdimme Mbariin tapaamaan Samun kavereita. Sammuin pöytään, jolloin poke ajoi meidät ulos. Iltapalalla kävimme McDonaldsissa. Söin viisi tuplajuustoa. Samu söi kokonaiset kaksi ateriaa: Tuplajuusto- jättiateria ja Bic Mac -ateria. Samu, joka yleensä vastustaa Macissa syömistä, katui syvästi iltapalavalintaamme seuraavana aamuna. Aamuherätys kertsillä oli tyypillisen krapulainen. Olin onneksi nukkunut pois pahimmat päänsäryt. Samukin oli elävien kirjoissa. Samu ei tällä kertaa ollut niin pahassa darratilassa, kuin olen hänet tottunut näkemään. Krapulan lievyys taitaakin selittyä sillä, ettemme lähteneet bailaamaan yökerhoihin.
Joukkueiden Suomen Mestaruus 2010 17.4.-18.4. : 3/4 (4k+, 3k+, 1k-, 2d+)
Dango1 teki sen, mitä kukaan ei olisi ennen turnausta uskonut! Me tapoimme kaiken! Ensimmäinen kierros oli todellista madnessia. Heräsin krapulaisena omasta sängystäni, kun Jani soitti, että ilmoittautuminen turnaukseen loppuu puolen tunnin kuluttua. Join aamukahvit pikapikaa ja lähdin matkaan. Viimeiset parisataa metriä oli juostava, koska muuten olisin myöhästynyt turnauksesta. Kun pääsin pöydän ääreen, aikaa oli jäljellä säälittävät yksi minuuttia. Onneksi vastassani oli minut soitollaan herättänyt Jani Johansson (4 kyy), joka on minulle varsin tuttu pelikaveri. Fuseki oli Janilla hyvä, mutta keskipelissä aloin tappamaan ryhmiä. Kun olin noin 50 pistettä voitolla, Jani päätti luovuttaa. Tämä peli oli hyvä osoitus siitä, että pelkällä byo-yomillakin voi piestä vastustajan.
Toinen pelini Feng Huangia vastaan oli minulle turnauksen tärkein peli. Minua ei oikeastaan kiinnostanut, mitä muissa peleissäni tulisi tapahtumaan. Tämä peli minun piti voittaa. Feng oli useissa peli-illoissa haastanut minut sanasotaan siitä, kumpi meistä on kovempi äijä. Nyt oli siis näytön paikka. Feng pelasi hyvää peliä pitkälle keskipeliin. Peli oli aika tasan. Sitten päätin tappaa Fengin ryhmän. Ryhmä kuoli ja Feng päätti luovuttaa. Se on helppoa, kun sen osaa.
Kolmas kierros Mikael Nenosta vastaan osoitautui yllättävän hankalaksi. Olin kovassa ryypiskelyvauhdissa. Peli eteni minulle varsin hyvään suuntaan, kunnes tajusin, että Mikael sai tapettua kasan leikaavia kiviäni keskustassa. Tämän jälkeen tapoin Mikaelilta ison nurkan. Peli oli aika fifty-fifty tässä vaiheessa. Tai sitten olin johtamassa peliä. Ei sillä niin väliä ole. Yhdessä vaiheessa Mikael uhkasi redusoida aluettani, johon vastasin jotain dorkaa. Yhtäkkiä huomasin nurkkani kuolleen, mikä ei ollut suunnitelmissani. Seuraavaksi tajusin, että minulta loppui aika. Tämä oli varsin vittumainen peli. Mikael pelasi paljon paremmin kuin osasin odottaa.
Neljäs kierros ratkaisi sen, kuka on Suomen kovin Heikkinen. Juippi pelasi kaikin puolin vahvaa peliä. Itsekin pelasin cyborgimaista peliä. Jokainen siirtoni oli, kuin salama olisi iskenyt gobaniin. Niin vahvoja siirtoni olivat. Loppupeliin tultaessa Juippi sai sentesiirtoja about miljoona joka puolella lautaa. En antanut tämän lannistaa fiiliksiäni. Pelasin cyborgimaista goota loppuun asti. Pisteiden laskussa räjähti potti: Voitin Juipin 5,5 pisteellä! OUH JEA!
Viidennellä kierroksella Dango1 pystyi keskittymään oleelliseen: Eli siis dokaamiseen. Meillä oli vapaakierros. Tiesin sen, että jos Pogo voittaa YliGon Hunksit 3-0, Dango nousee mestaruussarjaan. Elimme siis jännittäviä aikoja. En täysin luottanut Pogon voimiin, koska pogolaiset olivat edellisellä kierroksella ottaneet Dangolta pataan 3-0. Yllättäen Pogo kuitenkin pieksi Hunksit puhtaalla pelillä 3-0! Tämä tarkoitti sitä, että Dango nousi mestaruussarjaan! Fuck yeah! Ja kiitos Pogon kavereille urotöistänne :)
Palkintojenjakoseremonia oli pelkkää Dangon juhlaa. Saimme kasan fyffeä uskomattomasta saavutuksestamme. Tämän lisäksi minut ja Pekka Keipi korotettiin DAN-TASOLLE. Tämä oli jotain ihan uskomatonta. Kiitos korottajille!
Jatkobileet olivat Gorsu-saunalla. Ostin kokonaisen lavan kaljaa bileitä varten. Tämä oli kolmas päivä putkeen, kun ryyppäsin. Kalja alkoi maistua aika kuralta. Vatsanikin oli kuralla. Sisälläni velloi jotain ripulimaista toimintaa. Päätin kuitenkin ryypätä sen, minkä pystyin. Loppuilta kului maagisten yrttien parissa. Olin varsin korkealentoisessa olotilassa. Odotin yrtin saavan aikaan ns. täydellisen jumituksen, mutta sellaista ei nyt jostain syystä tullut. Mutta ehkä oli ihan hyvä juttu, ettei niin tapahtunut. Seuraavan päivän kankkusaamu Huittisten Shusakun kanssa oli jotain sellaista, mihin olen jo varsin tottunut.
YliGon Pikapeliyö 29.5. : 3/15
Pikapeliyössä pelasin järkyttävintä skeidaa, mitä olen koskaan pelannut. Totuus on, etten muista peleistäni oikeastaan yhtään mitään. Uskon, että muistinmenetykseni liittyy jollain merkillisellä tavalla turnausjuomiin, joita olivat maukas absintti ja herkullinen koffin olut. Pelaamieni pelien tasoa kuvaa jollain tavalla tulos 3/15, joka on varsin surullinen tulos. Toisaalta hävisin peleistä noin kymmenen ajalla. Mutta näistäkin peleistä olisin ainakin puolet hävinnyt laudalla, jos ne oltaisiin pelattu loppuun. Hyvän kännin ja hyvän goon yhdistäminen on taito, jota minulla ei ainakaan näiden tulosten valossa ole. Onneksi pikapeliyö ei vaikuta kallisarvoisiin gorreihin.
Turnaukseni alkoi kolmen tappion putkella. Tässä vaiheessa kurkkuni alkoi olla jo hyvin kuiva, koska vain voitetuista peleistä sai oluen. Olin vielä fiksuna kaverina mennyt päättämään, että varjokassaolut maksaa 2 euroa tölkiltä. On sanomattakin selvää, etten köyhänä opiskelijana voi ryypätä näin kallista olutta. Oli siis voitettava pelejä! Lopulta niitä voittoja tulikin, vaikkakin vain muutama. Onnistuin voittamaan Nanan, Sampo Ownererin ja Pempun. Miten ihmeessä onnistuin voittamaan supervahvan Pempun?
Absinttia oli paikalla kaksi pulloa. Olisin mielelläni juonut pääni äärimmäisen sekaisin tästä tavarasta, mutta yllättäen eliittidivisioonassa olikin about 10 tyyppiä. Absintit jaettiin siis meidän kaikkien kesken. Tämän seurauksena sain nautittua vain muutaman desin tätä vihreää keijua. Tästä huolimatta oli tosi hienoa, että näinkin paljon porukkaa innostui eliittijuomasta, vaikka en saanutkaan ryypätttyä itseäni oksennustasolle.
Tässä vinkki seuraavaa kertsitapahtumaa varten: Kirjastossa on tosi pehmeä sohva. Siinä saa oikein makeat unet :)
William K:n KyuDan-turnaus 18.6. : Kaikki meni
Sellossa pelattu kyydan-turnaus oli oikein mukava rengovääntö. Parinani pelasi Thomas Luovula, 16 kyu. Olimme luokitustemme perusteella turnauksen heikoin pari, mutta emme antaneet sen häiritä peliämme. Lähdimme tappamaan kaikkea! Ensimmäisellä kierroksella meillä oli vastassa Joukon ja Fengin tiimi. Pelasimme vahvaa alkupeliä. Jossain vaiheessa keskipeliä peli meni liian vaikeaksi ja onnistuimme tappamaan kasan omia stemujamme. Tästä eteenpäin peli oli tuskaa. Lopulta hävisimme pelin joko ajalla tai miehekkäällä luovutuksella. Toisessa pelissä vastaamme asettui Keinosen ja Pirskin joukkue. En muista pelistä mitään muuta kuin sen, että hävisimme.
Euroopan Go-kongressi Tampereella 24.7.-7.8.2011
Main 5/10 (1d-, 1d+, 1d-, 2k+, 1d-, 1d-, 1k+, 1k+, 2d-, 1k+)
Weekend 3/5 (1d-, 1d+, 1d+, 1d-, 1k+)
EGC oli kokemuksena aivan mielettömän mahtava. Kyseessä oli kaksi viikkoa kestävä go-aiheinen ryyppyputki. Okei, tässä liioittelen hieman, mutta kaljaa tuli juotua niin reippaasti, että tilin rahatilanne meni about miinukselle. Majapaikakseni valitsin Pempun löytämän kolmion (Playboy-mansion) noin kilometrin päästä turnauspaikkaa. Koska samaan kämppään majoittui lisäkseni about 10 henkeä, vuokra per naama oli lopulta hyvinkin pieni.
Lähdin kongressiin tavoittelemaan 2dan-korotusta, mutta sellaista ei koskaan tullut. Ensimmäisen viikon tulos 2/5 oli itselleni pienimuotoinen järkytys. Syitä surkeaan tulokseen oli ainakin kaksi : liiallinen dokaaminen, krapulassa pelailu ja yose-spedeily jo voitetuissa peleissä. Main-turnauksen ensimmäisen pelin menin kaiken lisäksi häviämään ajalla, vaikka laudalla johdin peliä. Jotenkin positiivista oli se, etten mennyt ottamaan turpaan kyy-pelaajilta.
Viikonlopputurnaus meni omasta mielestäni päin perseen reikää. Tulos 3/5 jätti huonon maun suuhuni, koska vastustajani kaikissa peleissä pelasivat skeidaa. Tappiot tulivatkin sen takia, että pelasin itse vieläkin pahempaa skeidaa. Toinen tappioista tuli jälleen kerran ajalla. Pienimuotoista lohdutusta tarjosi se, että olin pisteissäkin selkeästi tappiolla.
Toinen viikko sujui pääturnauksen osalta paremmin kuin ensimmäinen. Tulos 3/5 oli edelleenkin aika skeidaa, mutta tällä viikolla en sentään mennyt häviämään ajalla. Janne Nikula ja suunnilleen kaikki muutkin uhkasivat heittää minut Näsijärveen, jos häviän vielä yhdenkin pääturnauspelin ajalla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Toisella viikolla jäi tosi paljon harmittamaan japanilaista 2dania vastaan pelaamani matsi, jonka hävisin 3,5 pisteellä. Tämä japsi pelasi kyy-tasoista peliä, mutta edellisen päivän järjestäjien saunaillan rankka dokaaminen oli saanut minut niin darraiseen tilaan, että omasta pelistäni puuttui täysin järki.
Sivuturnauksista lightning (10 min absoluuttinen) sujui katastrofaalisesti. Pelasin ryhmässä, jossa oli lisäkseni viisi pelaajaa. Eli viisi peliä tuli tahkottua absoluuttisella nopeudella. Ryhmän voittaja eteni automaattisesti jatkopeleihin. Minusta ei voittajaa tullut, koska spedeilin itselleni vain yhden voiton.
Rapidissa (30 min absoluuttinen) pelasin vain neljä peliä. Voitin kolme ensimmäistä peliä, joissa vastustajani olivat dan-tasoa. Neljännessä pelissä vastaan tuli 3dan germaani, joka voitti pelin selvällä parinkymmenen pisteen erolla.
Joukkueturnaus oli -2 -tasoituksilla pelattu kiva turnausformaatti. Joukkueemme Milk is already on the floor (Pempu, Samu, Jouko, Juho Pennanen, Meijin) hävisi ensimmäisessä matsissa OGP:n vahvalle jengille tuskalliseen 0/5-tyyliin. Toisenkin pelimme menin häviämään spaniard-kyy-nilkkijengiä vastaan. Kaksi viimeistä peliämme onnistuimme voittamaan otettuamme itseämme kunnolla niskasta kiinni :) Sijoituimme jaetulle 12. sijalle.
Rengoturnaus pelattiin heti toisen futisturnauksen jälkeen, joten joukkueemme (Pempu, Juippi, Hiridur + minä) oli mehut pois. Rengoillassa pelattiin vain kolme peliä. Ensimmäisessä pelissä otimme pataan jengiltä, jossa pelasi perusjamppoja + yksi pro. Toisessa pelissä pieksimme samantasoisen joukkueen selvästi 8 pisteellä. Kolmas peli oli laudalla jotenkin tasainen, mutta hävisimme ajalla, kun vastustajan kellossa oli vain viisi sekuntia. Kaikin puolin rengoilu oli tosi kivaa, vaikka tuloksellisesti Milk is already on the floor suoriutui ala-arvoisesti.
Reissun kohokohdat:
Kaikki illanvietto Playboy-mansionissa. Majapaikkamme porukka oli aivan mahtava: Alex (That is spectacular), Janne, Miika, Samu, Pempu, Assu, Pikkujussi (Jung-Hyeop Kim, 7dan), Antti, Pessi ja Kalle. Lisäksi kämpällämme vieraili pelaajia maailman huipulta: mm. Namii, Prodi, Csaba Mero ja Lucian Corlan.
Disco Bepopissa oli paras iltani tosi pitkään aikaan. Ennen discoa olimme ryypänneet oikein kunnolla ja kokeilleet erikoisia päihteitä. Pelkkä matka Bepopiin oli siis täynnä elämyksiä. Tulin sellaiseen tilaan, että en pystynyt oikein puhumaan mitään. Pystyin vain seuraamaan muiden tekemisiä ja puheita. Olin erittäin hämmentynyt saavuttuamme discoon. Harhailin ulos röökipaikalle, jolloin luokseni tuli erittäin känninen Cristian Pop. Hän alkoi selittämään jotain hämärää oikeasta hengitystekniikasta. Sitten paikalle saapui yhtä känninen Cornel Burzo, joka teki jonkinlaisia Kugfu-liikkeitä. Tämä oli kaikki hyvin hämmentävää. Menin sisälle ja tajusin, että discossa oli ihan mieletön meno. Paikalla oli paljon goonpelaajia ja hyviä muijia. Menin tiskille, kun yhtäkkiä joku iso turkkilainen kaveri alkoi kähmiä minua ja tarjosi minulle jotain helvetin vahvaa juomaa pariin otteeseen. Sain jotenkin änkytettyä itseni tilanteesta pois ja menin dance-floorille. Olin uskomattomissa täpinöissä juomisen ja polttelun seurauksena ja tanssin koko illan valomerkkin asti. Huittisten Shusaku oli täydellisessä orgastisen jumituksen tilassa koko illan :) Jouko oli ainakin oman käsitykseni mukaan suht ookoo kunnossa läpi koko illan. Paluumatkalla tajusimme, ettei Samu pysty kävelemään. Onneksi Boris tuli pelastamaan tilanteen ja kantoi Samun Playboy-mansioniin. Disco-ilta oli kaikin puolin mielettömän cool!
Bonusturnaus Semaforissa onnistui järjestelyjen puolesta todella mahtavasti! Tavoitteenani oli tietysti voittaa turnaus, mutta tällä kertaa vastassa oli liian kovia kavereita. Suureksi yllätykseksi turnauksen voitti Assu voittamalla uskomattomat 18 peliä ja keräämällä mielettömästi bonuksia. Assu kylläkin oli sen oloinen seuraavana aamuna, että tuli vähän otettua :) Keräsin itse yhtä paljon bonuksia kuin Assu, mutta kolmella voitolla en oikein voinut kilpailla :( Puolen litran Karjalan hinta oli naurettavan alhainen 2,5 euroa, joten olisin hyvin voinut kiskoa sitä ainakin 15 kpl, mutta minulta loppui yllättäen aika kesken.
Järjestäjien saunailta oli aivan mahtava. Ostimme S-marketista noin 100 litraa alkohoolipitoisia juomia. Pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan, millaista on saunoa saunomistaidoistaan kuuluisien OGP:n tyypien kanssa. Okei, kyllä ne aika nopeasti ajoivat minut pois kiukaan ääreltä :) Ryypättyämme kaksin käsin lähdimme pienellä porukalla testaamaan erästä päihdyttävää ainetta. Pääsin uusiiin ulottuvuuksiin, koska olin kuulemma ainakin puoli tuntia täydellisessä jumituksen tilassa. En pystynyt puhumaan tai edes seisomaan. Onneksi Huden Shusaku sai lopulta raahattua minut taksiin.
Kongressissa järjestettiin kaksi futisturnausta. Ensimmäisellä viikolla pelattiin muistaakseni 16 joukkueen voimin. Jokaisessa joukkueessa oli viisi pelaajaa. Suomella oli mukana useampi joukkue. Itse pelasin samassa jengissä Samun, Hiridurin, Jannen, Joukon ja Assun kanssa. Yksi meistä oli vaihdossa. Alkulohkossamme pelasi Ranska, Saksa, Execution (mm. Ali Jabarin & Fredda) ja sekalainen jengi jossa pelasi ainakin venäläisiä. Voitimme kolme peliä häviten ainoastaan Saksalle. Kaikkien yllätykseksi voitimme alkulohkomme! Etenimme siis jatkopeleihin. Jatkopeleissä vastaamme tuli muiden lohkojen voittajia. Ensimmäinen matsi italiaa vastaan meni rankkareihin, jossa otimme kirvelevän tappion. Toisessa pelissä otimme reppaasti 4-1 turpaan selvästi vahvemmalta Saksan jengiltä. Tähän päättyivät futispelimme tässä turnauksessa. Suoriuduimme kuitenkin uskomattoman hyvin. Teimme suomalaista jalkapallohistoriaa kongressissa! Tässä turnauksessa korvasimme taidon puutteemme puhtaalla fighting spiritillä. Pelasimme kaikki ottelut veren maku suussa. Karvasimme koko ajan. Emme antaneet vastustajalle yhtään tilaa. Olimme koko ajan vastustajan iholla. Tämä Chiefin suunnitelma toimi täydellisesti.
Toisen viikon futisturnauksen puitteet olivat uskomattomat: Valtava tekonurmikenttä hyvin lähellä Aleksanterin koulua. Maalitkin olivat tosi hyvät. Kaiken lisäksi meillä oli käytössä oikeat tuomarit! Tämä turnaus pelattiin kahtena päivänä. Mukana oli neljä jengiä. Suomi, Saksa, Ranskan/Hollannin sekalainen sakki ja Italia. En muista pelien tuloksia tarkasti, mutta kahden päivän jälkeen pistetilanne oli se, että olimme tasapistein johdossa Ranskan/Hollannin tiimin kanssa! Päätimme pelata finaalin, mutta koska osa suomalaisista oli jo lähtenyt, rekrytoimme jengiimme muutaman saksalaisen cyborgin (mm. David ja Torsten). Näillä vahvistuksilla joukkueemme oli niin cyborg, että kaadoimme vastustajamme jotain 7-1. Ensimmäisellä puoliajalla kumosin pallontavoittelutilanteessa Hollantilaisen taiturin. Kaveri taisi joutua sairaalakuntoon loukattuaan kätensä pahasti. Olen kuitenkin tottunut kesäpeleissä pelaamaan veren maku suussa (brutal meininki). Toisen viikon futisturnaus oli kokonaisuudessaan yksi Tampereen reissun kohokohdista!
Olin Janin kanssa luvannut majoittaa Ilja Shiksinin ja hänen kaksi venäläistä kaveriaan kongressin jälkeen. Lähdimme sunnuntai-iltana juna-asemalle, mutta junamme oli tuntitolkulla myöhässä, joten menimme Semaforiin juomaan halpaa bisseä. Samaa junaa olivat odottelemassa myös Assu, Pikkujussi, Pempu ja Miika. Assu ja Pikkujussi päättivät laulaa karaokessa. Assu pyysi minua kuvaamaan esityksen videolle. Suostuin oitis tähän pyyntöön. Biisivalinta oli täydellinen: Celine Dionin My heart will go on. Esitys sujui täydellisesti kummaltakin dan-pelaajalta. Yllättäen Ilja tuli ottamaan mikin toiselta esiintyjältä ja alkoi laulamaan sydämensä kyllyydestä! Olin hyvin hämmentynyt tästä tunteikkaasta purkauksesta! Nyt pitää vain odottaa, että saamme tämän videon Youtubeen :)
SM 1-karsinta 4.-5.9. : 2/5 (1k+, 2d+, 1d-, 3d-, 3d-)
Turnauksen saldo, 2 voittoa ja 3 tappiota, oli minulle pienehkö pettymys. Lähden kuitenkin kaikkiin turnauksiin tavoitteena 3 tai 4 voittoa. 1. kierroksella sain varsin helpon voiton Ossi Sandbergia (1 kyy) vastaan. Peli oli käytännössä voitettu, kun tapoin vastustajaltani ison kasan stemuja. 2. peli Toni Kyöttilää (2 dan) vastaan oli about 2,5 tuntia kestänyt uuvuttava mättö, jossa tapeltiin jatkuvasti eri puolilla lautaa. Sain tapettua vastustajaltani tosi paljon kiviä. Toni päätti luovuttaa juuri ennen dame-pisteiden täyttämistä. 3. peli Joonas Järveä (1 dan) vastaan oli matsi, jonka halusin voittaa. En ole koskaan voittanut Joonasta, joten minulla oli paljon todistettavaa. Peli eteni ihan hyvään malliin. Pistetilanteesta en osaa sanoa mitään, koska en yleensä laske pisteitä. Peli päättyi säälittävään aikatappioon. Minulla oli 24 sekuntia aikaa pelata kytkentä, joka oli ainoa järkevä siirto. En kuitenkaan kyennyt tähän. En tajua, miten aloin tässä vaiheessa jumittamaan näin pahasti. Pelin jälkeen Reino mainitsi, että minut pitäisi heittää Näsijärveen, koska menin häviämään ajalla. En suostunut tähän, koska koko järvikeikka koski ainoastaan kongressin main-turnausta. Menin typerästi lupaamaan, että jos sunnuntaina häviän vielä matsin ajalla, suostun järveen heitettäväksi. Sunnuntain aamupeli Holappaa (3 dan) vastaan eteni pienehkössä krapulassa. Peli sujui varsin mallikkaasti. Kaikki kuitenkin meni, kun tein invaasion Antin alueelle. Tämä invaasio oli kaiken järjen mukaan ihan oikea piste, mutta jatkosiirtoja en tajunnut. Sain leikattua Antin nurkkastemut muusta ryhmästä. Nämä stemut olisivat kuolleet oikealla siirrolla, mutta pelasin pisteen 1-1, josta sain jälkikäteen paljon palautetta. Nurkkastemut elivät. Valkean aluejohto oli liian suuri. Yritin saada keskustasta aluetta, mutta kun en onnistunut tässäkään, oli aika luovuttaa. 5. peli Ville Ainalia (3 dan) vastaan oli tuskaa alusta loppuun. Aloitin tengenillä (olin musta) ja kahdella hoshipisteellä. Ville splittasi laitani. Tämän jälkeen en oikein tiennyt, mitä tehdä. Fuseki tuntui menevän vastustajaltani paljon paremmin. Keskipelissä Ville leikkasi kasan kiviäni. En nähnyt tätä leikkausta. Menetin kivet, mutta yritin counter attackia. Yritin tappaa valkean suuren ryhmän, mutta tämäkään ei vain onnistunut. Olin selvästi tappiolla. Oli luovutuksen paikka, mutta sitten hävisin ajalla. Turnaus päätti siihen, että ajoimme Näsijärvelle. Minut heitettiin laiturilta varsin kylmään veteen :(
Helsinki Casual 18.-19.9. : 1/4 (1d-, 1k-, 1d-, 1k+)
Helsinki Casual oli täydellinen katastrofi (tuloksellisesti, gorrillisesti ja ajallisesti ym.). Pelasin neljä peliä, joista onnistuin voittamaan ainoastaan sen viimeisen. Lähdin turnaukseen "eiköhän olis jo aika sille 2 dan korotukselle?" -asenteella. Tämä turnaus todisti, että vielä ei todellakaan ole oikea aika sellaiselle korotukselle. Pelasin nimittäin Paskaa (tosi isolla P-kirjaimella). Päätin ennen turnausta, etten juo kesken pelien. Tämän takia suhtauduin turnaukseen huomattavasti vakavammin kuin normaalisti. Siis kännissä saa hävitä pelejä, mutta selvin päin ei saisi mennä häviämään alle 3 dan -tason pelaajille. Tämä on tätä minun ajatteluani. Pelasin selvänä, joten olin päättänyt, etten häviä ainoallekaan 1 danille. Toisin kävi.
1. kierrokselle en osallistunut. Heräsin lauantai-aamuna Janne Nikulan puhelinsoittoon. Turnaus oli kuulemma juuri alkamassa.
2. kierroksella vastaani asettui "true yligoolainen" (tässä lainaan Samua) Kalle Kytölä. Pelissä pelattiin jonkinlainen josekia muistuttava hässäkkä. Minulle tuli juokseva ryhmä. Vasta pelin loppuvaiheessa tein tälle ryhmälle beissin. Koko pelin ajan tämän ryhmän beissittömyys häiritsi minua suunnattomasti. En esim. uskaltanut tehdä yhtä järkyttävän suurta nurkkainvaasiota, koska pelkäsin, että ryhmäni saattaisi kärsiä. Peli oli jo hyvin pitkällä yosessa, kun hävisin ajalla. Laskeskeltiin pisteitä pelin jälkeen. Olin ottamassa turpaan vähintään komilla.
3. kierroksella sain vastaani trollnament-spesialisti Mikael Nenosen. Peli eteni rauhallisesti, kunnes Tassel invasioi nurkkani. Ulkopuolelle jäi vahvuuteni ympäröimäksi heikko kahden kiven ryhmä. Otin ryhmältä beissin pois. Sitten Tassel lähti juoksemaan ryhmällä. Sain todellisen Kiinan muurin hyökätessäni. Tassel joutui gotessa kytkemään ryhmänsä toiseen nurkkaryhmäänsä. Tässä vaiheessa oli fiilis, etten voi hävitä, mutta.. Lähdin oikealla tavalla rakentamaan ihan kunnon jättimoyoa, josta alkoi muodostua varmaa aluetta. Sitten päätinkin, että tämä ei riitä. Päätin tappaa Tasselin nurkkaryhmän ottamalla siltä beissin kokonaan pois. Samalla annoin ryhmän kuitenkin juosta vahvaan keskustaani. Keskuta-alueeni redusoitui murto-osaan aikaisemmasta koostaan. En lopulta saanut tapettua tätä ryhmää. Peli oli ehkä jotain about even, kun Tassel päätti hyökätä ainoan heikon ryhmäni kimppuun. Ryhmä ei todellisuudessa ollut heikko, mutta olin niin pahassa aikapulassa, etten kyennyt varmistamaan sille oikeanlaista silmämuotoa. Räpelsin ja yritin saada kahta silmää, mutta ryhmä oli vain kuollut. Tein counter attackin keskustani tuhonneen ryhmän kimppuun. Minun oli pakko tappaa. Hetken aikaa näyttikin siltä, että onnistuisin, mutta sitten ryhmälle vain ilmestyi toinen silmä. Kellossa oli sekunti lisäaikaa jäljellä ja kolme kiveä olisi pitänyt heittää laudalle. Tässä vaiheessa tein strategisen luovutuksen. Tassel on stong!
4. kierroksella sain vastaani Antti Niemen. Olin pelannut uskomattoman jumituksen tilassa lauantain pelit. Jouduin jatkuviin aikaongelmiin. Päätin, että Anttia vastaan näin ei saa tapahtua. Ajankäyttöä on tehostettava. Ei saa miettiä minuuttitolkulla itsestäänselviä tilanteita. Pelissä Anttia vastaan päätin ottaa kaiken keskustasta. Anttille jäi keskustaan heikko ryhmä, jota lähdin ahnaasti tappamaan. Tappovimmani oli niin suuri, etten halunnut varmistaa mitään alueita. Halusin vain tappaa. Antilla oli tosi paljon aluetta laidoilla, joten tuntui siltä, että oli vähän pakko tappaa. Lopulta ryhmä elikin keskustassani, eikä minulla ollut mitään muuta kuin vahvuutta. Antti eli kaiken lisäksi sentessä. Tämä oli todella tuskallista. Nyt piti vain keksiä, miten käytän vahvuuteni optimaalisesti. Tämä oli hankalaa, koska Antilla ei ollut mitään selkeästi heikkoja ryhmiä laudalla. Vahvuuteni ansiosta pääsin kuitenkin vääntämään kunnon tappelut eri puolilla lautaa ja aluettakin onnistuin samalla rakentamaan. Peli meni pisteiden laskuun, jossa hävisin 1,5 pisteellä. UGH!
5. Kierros oli näytön paikka. Jos olisin hävinnyt, olisi Casualista tullut ensimmäinen turnaus, jossa en voita ainuttakaan peliä. Vastaani tuli Olli Pulkkinen. Tässäkin pelissä rakensin älyttömän ison moyon. Olli sai kuitenkin redusoitua moyostani varmaankin jotain 20-30 pistettä, mikä oli tuskallista. Tämän alueen lisäksi minulla oli vain yksi nurkka, kun taas Ollilla oli aluetta useammassa paikassa. En ollut pistetilanteesta yhtään varma. Peli päättyi ja taisin voittaa noin 5-10 pisteellä. JEA!
Lauantain Casual-saunailta oli ihan jees. Minulla ei ollut omaa pyyhettä mukana, joten päätin käydä ainoastaan kerran ottamassa kunnon löylyt. Ryyppäsin kongressista ostamani Lapin Kullat saunaillassa. Mitään muuta en oikeastaan juonutkaan. En esim. koskenut mihinkään tiukkaan. Olin siis kaikin puolin aika selvin päin, mistä alkaa näköjään tulemaan minulle paha tapa. Illemmalla saimme arvovaltaista seuraa. Snowman, Goantti ja Matti S. + ladies tulivat DonOllin ja Henniksen (nykyisin DonHenna) häistä. Seurueesta varsinkin snowman oli täydellisessä kännissä. Hän päätti ottaa matsin legendaarista ja kohtuullisessa huppelissa ollutta Mika Urtelaa vastaan. Pelistä en osaa mitään sanoa, mutta snowman kuulemma voitti sen. Tämä oli uskoakseni ensimmäinen kerta, kun näin snowmanin näin päihtyneissä tiloissa.
Kani6 27.-28.11. : 3/5 (1d-, 1d+, 3d-, 1k+, 2d+)
Surkeasti sujuneen Helsinki Casual -turnauksen jälkeen oli sellainen fiilis, ettei enää huonommin voisi turnaus sujua. Lähdinkin Kaniin suht rennoissa fiiliksissä. Tavoitteena oli hauskanpito ja sellainen 3/5-perussuoritus. Kaikki tätä parempi suorittaminen olisi pelkkää plussaa. Elsa oli luvannut autokyydin Tampereelle. Kyydin oli tarkoitus lähteä Oulunkylästä. Saavuttuani Ogeliin sain selville, että autossa oli jotain kytkinvikaa. Auto ei ollut lähtemässä minnekään, joten jouduttiin kehittämään uusi strategia. Jouduttiin joko ottamaan Tampereen juna Pasilasta tai etsimään toimiva auto jostain. Päätettiin porukalla, että haetaan vara-auto Masalasta (way beyond Espoo). Pääsimme tällä autolla matkaan pari tuntia suunniteltua myöhemmin. Ekalle kierrokselle saavuttiinkin, kun excaliburista oli puoli tuntia kulunut. Edessä oli ajallisesti haastava kierros. Sain vastaani Kalle Timerin, aka Mursu.
Peli Mursua vastaan oli vaikea heti alusta alkaen. Mursu on kuitenkin yksi Euroopan vahvimmista 1 dan -pelaajista. Sain heti ensimmäisistä josekeista alkaen vastaani kunnon pincer-tykitystä. Pelasin pääajalla suht rennoissa fiiliksissä, vaikka Mursulla tuntui olevan selvä pistejohto. Peli oli kuitenkin vielä pelastettavissa. Tilanteeni muuttui varsin tukalaksi, kun menin lisäajan puolelle. Kellostani loppuikin aika ensimmäisen viisiminuuttisen kohdalla. Päätin, ettei näin enää käy!
Tokalla kierroksella vastaan asettui Jouni Luoma, 1 dan. Pelissä oli heti alusta alkaen hyvä fiilis. Olin päättänyt pelata jokaisen siirron niin nopeasti kuin vain mahdollista, ettei peli vain menisi lisäajalle. Aloitin tankkaamisen pian kierroksen alkamisen jälkeen. Oltiin porukalla ostettu kaupasta keissillinen Karhua sopivasti juuri ennnen 2-kierrosta. Sain kaljan voimistamana kunnon hyökkäykset päälle, koska Jouni oli jättänyt nurkkaansa heikkouden. Nurkkaa en saanut tapettua, mutta sain paljon vahvuutta, minkä lisäksi ryhmäni olivat vahvoja. Peli oli tästä eteenpäin helppo. Hyökkäsin jatkuvasti eri puolille. Laudan keskelle muodostui Jounille iso lohikäärme, jonka elämästä käytiin ko-tappelu. Ryhmä eli, mutta sain tapettua Jounilta nurkan. Siirryttiin pelaamaan loppupeliä, mitä kesti jonkin aikaa. Jouni luovutti ennen damejen täyttöä, koska pistejohtoni oli aika selkeä. En mennyt matsissa edes lisäajalle, Wohoo! Olin ehtinyt juoda kahdekan olutta matsin aikana. Oli tosi hyvät nousut päällä.
Kolmannella kierroksella vastaan asettui Markku Jantunen, 3 dan. Markkua vastaan päätin myös pelata maksimaalisen nopeasti. 2. kierroksen aikana olin juonut kaikki karhuni. 3. kierrosta varten käytiin kuitenkin uudestaan kaupassa ostamassa juomaa saunailtaa varten. 3. kierroksen alussa tehtiin yhteiskorkkaus Lahden Sinisellä Kunkun johdolla. En tiedä, millainen psykologinen vaikutus tällä oli vastustajiin, mutta Markku vaikutti aika tyyneltä. Peli Markkua vastaan eteni aika rauhallisissa merkeissä. Peli oli suht tasainen, mutta yhtäkkiä Markku saikin kunnon hyökkäykset ryhmiäni vastaan. Luulen, että hävisin tässä paljon pisteitä, vaikka mitään ei kuollutkaan. Loppupelissä Markku pelasi siirron, jonka aliarvioin. Siirto poisti vapauden kasalta stemujani. Menin tenukoimaan ja seurauksena kourallinen kiviäni kuoli. Ilman tätäkin olisin ottanut turpaan about komilla. Tässä vaiheessa luovutin pelin.
Kolmoskierroksen jälkeen lähdettiin saunalle, joka sijaitsi jossain metsässä. Olin varsin sekavana kaljasta. Matkaa saunalle oli varmaan pari kilometriä. Reitti kulki rivitalojen takapihojen kautta metsään, johon valoa toivat hautakynttilät, joita oli pystytetty reitin valaisemiseksi. Saunalla en pystynyt juomaan kovinkaan paljon, koska päätä särki ja vatsa oli täysin kuralla pringleseistä ja karhusta. Kaiken lisäksi olin pyyhetön, joten päätin olla saunomatta. Meninkin nukkumaan suht varhaisessa vaiheessa. Saunan pöydällä nukkuminen oli lopulta aika perseestä. Heräsin siihen, kun pudotin pöydältä jonkun helvetin lasin, joka särkyi tuhannen palasiksi. Selkä oli kipeä, oli kylmä ja piti siivota sotkut. Onneksi sentään krapula oli siedettävä.
Neljännellä kierroksella vastaani tuli Ossi Sandberg, 1 kyu. Pelissä ei tapahtunut mitään kovin erikoista. Sain aikaisessa vaiheessa miai-tilanteen, jossa tapan joko nurkan tai ryhmän laidalla. Päätin tappaa laitaryhmän, koska se oli isompaa. Ossi eli gotena nurkkaryhmällä. Tämän jälkeen pidin huolen, ettei Ossi saa mistään älyttömän isoa aluetta. Jossain loppuvaiheessa Ossi luovuttikin pelin, kun pistejohtoni oli reippaan kokoinen.
Vitoskierroksella vastaan tuli Suvi Rovio, 2 dan. Sain pelin alussa jonkinlaista moyoa aikaiseksi, jota Suvi lähi kevyesti redusoimaan. Sain Suvin redusointistemuja vastaan kelpo hyökkäyksen. En saanut tapettua ryhmää, mutta aika vahvaa muuria sain rakennettua. Lisäksi sain tapettua kasan stemuja laidalta. Tämän jälkeen pelissä ei ollut kummmempia tappeluita. Suvin ryhmät olivat niin vahvoja, etten voinut käyttää muuriani hyökkäämiseen. Suvi lahjoitti minulle kolme kiveä keskustaani, mikä antoi minulle jonkinlaiset voiton mahdollisuudet. kun mentiin pisteiden laskuun, oli sellainen fiilis, että otan turpiin jollain kymmenellä pisteellä. Yllätyinkin positiivisesti tajuttuani, että voitin puolella pisteellä.
Korean Ambassador's Cup 4.-5.12. : 2/7 (5d-, 2d+, 4d-, 1d-, 2k+, 3d-, 2d-)
KAC 2010 alkoi tosi hyvissä fiiliksissä. Ei ollut tietoakaan krapulasta, koska perjantain olin juomatta. Olin myös ajatellut pelata pari ensimmäistä kierrosta ilman dopingia. Douppaaminen alkaisi vasta 3- tai 4-kierroksella.
Ensimmäisellä kierroksella vastaani tuli yllättäen tuleva Suomen Mestari, Javier-Aleksi Savolainen. Olin hieman hämmentynyt tilanteesta. Pääsen kuitenkin aika harvoin ottamaan turnauksissa turpaan 5 daneilta. Pelin fuseki oli aika rauhallinen. Pelasin Assun mukaan mustilla stemuillani aika hyvän alkupelin. Assu oli valkeilla stemuilla saanut yhden tosi ison laidan, jonne heitin invaasiostemun. Vieressä oli vahva nurkkani, joten invaasio oli suht helppo toteuttaa. Assun mukaan olisin saanut invaasiollani tuhottua isommankin osan valkean laitaa, mutta menin nössöilemään. Sain siis muutettua osan valkean laidasta osaksi mustan nurkkaa. Tän jälkeen Assu heitti kevyen redusointikiven moyonkaltaiseen rakennelmaani. Gappasin Assun stemun. Päätin, ettei tämä kivi elä! En lopulta saanutkaan hyökkäyksellä oikeastaan mitään muuta aikaiseksi kuin heikon mustan ryhmän. Ryhmä oli melkoinen taakka ja Assu saikin pisteitä ahdistellessaan tätä ryhmää. Sain lopulta pelastettua ryhmän, mutta oli sellainen fiilis, että pistetilanne suosii liikaa valkeata. Teinkin nurkkainvaasion valkean alueelle! Valitsin 2-4-invaasiopisteen. Tällä siirrolla nurkassa olisi elänyt, jos olisin pelannut oikean sekvenssin. Pelasin kuitenkin ihmeellistä shaibenia. Lopulta sain vain huonossa muodossa ja gotessa vähän redusoitua Assun laitaa. Tulos oli perseestä. Assu pelasi viimeisen isohkon pisteen. Tämän jälkeen pelasin säälittävän redusointisiirron, minkä jälkeen luovutin.
Toisen kierroksen vastustajani oli Suvi Rovio. Sain fusekissa järkyttävän kokoisen moyon. Suvi heitti tengenin seutuville redusointistemun, jonka päätin gapata samantien. En saanut lopulta kunnollista hyökkäystä aikaiseksi, joten päätin varmistaa neljännen rivin alueet itselleni. Tästä eteenpäin peli eteni aika rauhallisesti. Pelasin eri puolille lautaa ja yritin saada vähän joka puolelta lisäpisteitä. Suville muodostui pelin loppupuoliskolla alueeni sisään täysin silmätön ryhmä, jonka yritin tappaa. Olin täysin varma, että tämä ryhmä on "in the bag". Yllätyinkin suuresti, kun tajusin olleeni väärässä. Suvi eli gotessa, mutta sain leikattua ja tapettua toiselta Suvin ryhmältä kourallisen kiviä. Näiden kivien kytkeminen olisi ollut sentesiirto, joka Suvin olisi kannattanut pelata. Olisin joutunut vastaamaan, minkä jälkeen Suvi olisi voinut elättää ryhmänsä. Jos olisi pelattu näin, olisin hävinnyt pelin. Pisteidenlaskussa oli taas sellainen fiilis, että otan turpaan ihan kybällä. Yllätyin taas kerran. Voitin 1,5 pisteellä :)
Toisen kierroksen jälkeen aloin douppaamaan itseäni Koffilla ja Karhulla. Tämä ei kuitenkaan ollut fiksua, koska tuli taas doupattua hieman liikaa. Kolmannen kierroksen vastustajani oli Tuomas Hella. Olin tässä pelissä vielä selvä päästäni. Peli eteni rauhalliseen tahtiin. Tuomas pelasi tosi solidia peliä. Tein ensimmäisen selkeän virheeni ja Tuomas pääsi sulkemaan ryhmäni nurkkaan samalla leikaten pari stemuani. Oli heti sellainen fiilis, että nyt ollaan tappiolla big time. Tästä eteenpäin peli oli oikeastaan pelkkää tappelua. Minun roolini oli invasioida ja sabakoida stemujani. Tuomas keskittyi enemmänkin hyökkäämiseen. Tappelut etenivät ihan OK, mutta lopulta en vain saanut pelastettua kaikkia kiviäni. Tuomas sai leikattua ja tapettua ponnukin. En saanut mitään kompensaatiota. Peli päättyi lopulta siihen, että Tuomas tappoi nurkkani. Näytti siltä, ettei nurkka voisi kuolla, koska sillä tuntui olevan reippaasti silmämuotoa. Näin ei kuitenkaan ollut. Oli aika tunnustaa Tuomas stongerimmaksi ja luovuttaa peli.
Neljännellä kierroksella pelasin Wirtua vastaan. Tässä vaiheessa olin aika hyvässä nousukiidossa. Pelistä en muista erityisen paljon. Jossain vaiheessa olin hyökkäämässä, mutta Wirtu tappoi leikkaavat kiveni. Tämän jälkeen pelini oli säälittävää räpellystä pisteistä ja olinkin pahasti jäljessä pisteissä. Ykskaks aika loppui kellosta. Tämän jälkeen pelattiin Wirtun kanssa peli loppuun ja olin tappiolla noin 30 pisteellä. Nyyh...
Nyt ekan päivän pelit oli pelattu ja oli auka saunoa. Korean suurlähetystö oli ystävällisesti sponsoroinut alasaunalle pari keissiä herkullista Koff-juomaa. Hämmentävää oli se, miten nopeasti kaljat hävisivät. Näistä kaljoista ei kerätty varjokassaan mitään rahaa, mikä ehkä selittää niiden yllättävän katoamisen. Muistan juoneeni yhden tai kaksi kaljaa, kun kaikki kaljat olivatkin jo loppuneet ja alkoi olla puhetta jatkoista. Kello oli varmaakin jotain 22, kun lähdettiin porukalla saunalta. Jatkopaikaksi valittiin Mount everest rautatieasemalla. Koska mesta oli törkeen kallis (15 euroo pääruoka), päätin tyytyä pelkkään alkuruokaan (Naan-leipä), bisseen ja seurueemme muiden jäsenten ruoanjämiin. Tämän jälkeen lähdettiinkin Janin kanssa junalla kohti Koivukylää. Ilta oli kaikin puolin siis varsin rauhallinen. Onneksi Jani oli junassa mukana, koska sammuin heti istuttuani junaan. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että konduktöörit eivät herätä minua Koivukylässä vaan vasta Keravalla.
Sunnuntain ensimmäisen peli oli Kristian Nybota vastaan. Tämä oli turnauksen ainoa peli, jossa sain kyu-pelaajan vastaan. Oli tosi kyseessä. Kyu-pelaajille ei saa hävitä! Pelasin rauhallisen fusekin. Kristianille muodostui yksi heikko ryhmä laudalle. Jahtasin tätä ryhmää. Ryhmä juoksi damepisteissä ja sain rakennettua mukavaa muuria ulkopuolelle. En lopulta saanut ryhmää hengiltä, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Minulla oli tällä hetkellä mukava johtoasema pelissä. Ei tarvinnut hikoilla turhia. Kristian jätti vielä yhden heikon ryhmän laidalle tapettavaksi. Otin tappohaasteen vastaan, mutta ryhmä luikerteli karkuun. Lopulta pelissä mentiin pisteidenlaskuun. Olin saanut keskustasta niin ison alueen, että voitto irtosi kevyesti about kymmenellä pisteellä.
Kuudes peli oli Teemu Roviota vastaan. Tämä saattoi itse asiassa olla ensimmäinen turnauspelini Teemua vastaan. Pelissä pelattiin jonkinlainen perusfuseki. Kummallekaan ei jäänyt erityisen heikkoja ryhmiä. Keskipelissä sain jonkinlaista splitting attackia aikaiseksi. Tästäkään ei lopulta tullut mitään, koska Ryhmät olivat lopulta suht vahvoja. Pistetilanne oli loppupeliin tultaessa sellainen, että olin häviämässä ehkä jollain komilla. Teemu teki loppupelissä muutamia huonoja ratkaisuja, mutta oman loppupelini surkeuden takia en saanut käännettyä peliä edukseni. Lopulta kellostani loppui aika. PRKL!
Seitsemännessä pelissä vastaani asettui Juippi. Olen pärjännyt Juippia vastaan aika hyvin Dangon peli-iltojen peleissä, joten minulla oli hyvä fiilis tulevasta matsista. Pelin fusekissa Juippi alkoi muodostua musta Juippi-moyo, jonne päätin heittää yhden proben ja tämän jälkeen kevyen redusoivan kiven. Redusoivasta kivestäni muodostuikin raskas ryhmä, jolla oli vain yksi silmä ja jonka Juippi sai vangittua moyonsa sisään. Yritin epätoivoisesti saada toista silmää jostain. Tämä osoittautui lopulta suht helpoksi tehtäväksi. Ryhmälläni oli alikytkentämahdollisuuksia toiseen ryhmääni, minkä lisäksi Juipin hyökkäävät ryhmät eivät lukuisine leikkauspisteineen olleet erityisen vahvoja. Sain pelastettua ryhmäni kytkemällä sen toiseen ryhmääni. Tämän jälkeen sain stong hyökkäyksen Juipin ryhmän kimppuun. Olisin voinut saada ryhmän "in the bag", mutta aloin varmistelemaan asemiani. Oli sellainen fiilis, että puolustelemalla voitan pelin. Peli eteni tästä eteenpäin normaalisti loppua kohti. Loppupelissä Juippi sai yhden todella ison loppupelin tuhoten reilusti aluettani. Aikapulassani en tajunnut tätä sekvenssiä. Ryhmäni ei sentään kuollut. Mentiin pisteiden laskuun. Juippi voitti puolella pisteellä. DAMN!
KAC:n palkintojenjakoseremonia onnistui tosi hyvin. Tarjolla ollut ilmainen punaviini oli tosi herkullista. Olisin juonut kokonaisen pullon saman tien, jos Itsenäisyysbonusta ei olisi järjestetty samana päivänä. Olisi virhe vetää överikännit ennen kuin bonus on edes alkanut.
HAHAH! HÄVISIN KAKSI PELIÄ AJALLA! SAIN PIDETTYÄ TÄN SALASSA. EI TULLUTKAAN REISSUA KOLERA-ALTAALLE! HAHA!
Pogon itsenäisyysbonus 5.12. :
Pogon itsenäisyysbonus alkoi noin neljä tuntia KAC:n päättymisen jälkeen. Sain puhuttua Jannen mukaan bonustamaan. YliGo tarvitsisi voimakkaita bonustelijoita. Viime vuonna Pogo taisi ottaa peräti kolmoisvoiton. Nyt olisi YliGon vuoro näyttää, ketkä ovat niitä todellisia juoppoja! Valmistauduimme Jannen ja Tenban kanssa bonukseen syömällä McDonaldsissa noin 3 tuntia ennen turnausta. Vedin neljä juustoa, mikä oli sopiva määrä. Tankkasin puolitoista litraa vettä. Nyt valmistautumiseni onnistui paljon viime vuotta paremmin.
Bonusturnaus alkoi ajallaan eli kello 20. Edessä oli viisi tuntia bonustamista ja bliz-pelejä. Bonustin todella hitaaseen tahtiin. Koko illan aikana taisin juoda vaivaiset viisi bisseä. Sillä ei edes päässyt känniin. Olut ei vain jostain syystä maistunut erityisen paljon koko illan aikana. Pelejä sain pelattua mukavan määrän. Pelasin Olli Tuovista, Joonas Ylöstä, Jouko Kelomäkeä, Janne Nikulaa, Antti Törmästä, Mikael Nenosta ja Juho Heikkistä vastaan.
Ensimmäisen bonuspelini pelasin Tenbaa vastaan. Peli oli todellinen perseraiskaus. Antti tappoi kaikki laudalle laittamani mustat kivet. Yritin vääntää jonkinlaista semeaita. Sellainen tulikin, mutta parhaassakin tapauksessa tilanne oli seki. Yritin väkisin tappaa ja pelasin ison self atarin. Tämän jälkeen kaikki meni ja piti luovuttaa.
Erityisen ikimuistoisia olivat kaksi peliäni Jannea vastaan. Janne oli tässä vaiheessa iltaa super wasted. En ole koskaan nähnyt Jannea niin sekavassa tilassa, kuin mitä hän oli tässä bonusturnauksessa. Tilanne oli hämmentävä senkin takia, koska olin itse varsin selväpäinen. Pelit Jannea olivat liiankin helppoja. Pystyin tekemään laudalla melkinpä mitä vain. Sain tästä kaksi helppoa voittoa. Loppuillasta turnauksen jälkeen Janne oli vessassa oksentamassa. Janne oli antanut itsestään 110%. Tässä on todellinen YliGolainen soturi! Janne oli ostanut kokonaisen keissin Karhua bonukseen. Hänen tavoitteenaan oli luonnollisesti juoda koko keissi, mutta tähän tavoitteeseen Janne ei päässyt. Mutta aika hyvin keissi kuitenkin tyhjeni. Onneksi saatiin Janilta kyyti kotiovelle :)
Turnauksen voitti Tenba pisteillä 32. Bass oli kakkonen häviten vain pisteen. Kolmanneksi sijoittui vuodesta toiseen kovassa bonuskunnossa oleva Antti Holappa. Parhaiten YliGolaisista taisi menestyä Jouko Kelomäki. Jouko sai about 20 pistettä. Koivukylän Meijin oli toiseksi paras YliGolaisista. Sain kasaan 19 pistettä. Hämmentävää oli, että Janne oli vasta kolmanneksi paras YliGolainen 18 pisteellään. Hän oli kuitenkin vetänyt ainakin jotain 15 bonusta koko illan aikana. Jannen pelit taisivat sitten mennä päin persettä.
Turnausmenestys 2011#
Takapotku 2011 11.-13.2. : 2/6 (1d+, 2d-, 1k+, 2d-, 2d-, 2k-)
Takapotkuun lähdin muutama tärkeä tavoite mielessä: korotus 2 daniin ja aikatappioton turnaus. Toinen näistä tavoitteista täyttyi, joten tulokseen täytyy olla semisti tyytyväinen. Tuloksellisesti turnaus meni kuitenkin päin hevon persettä. Kuudesta kierroksesta sain räpellettyä vain kaksi voittoa.
1. kierroksella vastaani asettui Jouni Luoma (1 dan). Tuoreessa muistissani oli Kanissa Jounia vastaan pelaamani ja voittamani matsi, joten olin toiveikas. Peli alkoikin hyvin, kun sain mustilla stemuilla trikitettyä Jounia nurkkajosekilla, joka ei oikeasti tainnut olla joseki. Sain mukavat vahvuudet sentessä, kun valkea joutui elämään gotessa. Valkea sai rakennettua suht ison laidan, kun taas mustille muodostui eri puolille pienempiä alueita. Valkealle oli muodostunut laudalle yksi heikko (2 pisteen laajennus) ryhmä, jota lähdin hieman ahdistelemaan. Minulla ei ollut suuria toiveita hyökkäyksen suhteen, koska valkea oli lähestulkoon kytketty vahvempaan ryhmäänsä. Valkean kytkentäyritys oli kuitenkin niin lepsu, että oli vain pakko leikata. Kovasta väännöstä huolimatta en onnistunut nappaamaan valkean stemuja. Valkea kytki ryhmänsä nurkkaansa gotessa, jolloin hyökkäsin toisen dangomaisen ryhmän kimppuun. Hyökkäys uhkasi samalla rikkoa valkean ison laidan. Valkea puolusti laitaansa, joten lähdin ympäsöimään dangokasaa tositarkoituksella. Pelattiin parikymmentä siirtoa, minkä jälkeen dango oli in the bag. Tässä vaiheessa Jouni luovutti. Ekalta kierrokselta voitto! Woohoo!
2. kierroksella vastaan tuli Suvi Rovio (2 dan). Olin pelannut voitokkaasti Suvia vastaan kahdessa aikaisemmassa turnauksissa. Oli siis tosi luottavainen fiilis. Pelissä pelailtiin suht normia fusekia meitsin hypistellessä valkeita stemuja. Tuntui kuitenkin siltä, että Suvi vie mustilla fusekissa peliä juuri haluamaansa suuntaan. Suvi oli rakentamassa itselleen uber isoa laitaa, jonne oli vain ihan pakko mennä räpeltämään. Räpellyskivistä tuli keskustaan juokseva ryhmä, joka oli leikannut mustan muusta laidasta heikohkon mustan ryhmän. Mustalla oli kuitenkin ko-kytkentä. Alueellisesti tämä ko oli pientä, mutta se voittaminen oli tärkeää, koska olisin sitten voinut yrittää mustan heikohkon ryhmän tappamista. Mustan ryhmä sai kuitenkin noin miljoona ko-uhkaa, minkä lisäksi se pystyi karkaamaan keskustaan. Kota pelattiin about koko pelin ajan. Kun lopulta kytkin kon, olin saanut vain redusoitua mustan laitaa. Musta eli kaikilla ryhmillään. Sain väkisin rakennettua valkeilla suht ison alueen laudalle. Mustallakin oli paljon pointseja, joten peli vaikutti menevän tasaiseen pisteidenlaskuun. Loppupelissä tein 15 kyu -mokan. Suvi uhkasi leikata ryhmäni, mutta katsoin, että voin leikkauksen jälkeen elää. Leikkaus tuli, mutta elämä vaihtui pikaiseen luovutukseen.
3. kierroksella vastaan tuli Valtteri Huttunen (1 kyu), jota vastaan olin viimeksi pelannut vuoden 2009 SM1-karsinnoissa. Silloin olin 3 kyu ja Valtteri 4 kyu. Valtteri omisti silloin minut. Nyt oli payback time! Sain valkeat stemut. Pelissä spedeiltiin ihmeellisen paljon jotain. Alueita rakennettiin ja redusoitiin ihan huolella. Mitään grand plania ei kummallakaan tuntunut olevan. Muistan sen, että yhdessä vaiheessa musta laikkasi kasan stemujani, mutta leikkaus ei ollut paha, koska musta ei pystynyt sulkemaan stemujani sisään. Juoksin kivillä keskustaan ja samalla mustalle muodostui semiheikko ryhmä (oli. Lisäksi ryhmälläni oli ko-kytkentä muihin stemuihini. Tämän jälkeen pelailtiin eri puolille lautaa. Musta kokeili eräällä (oli lähellä meitsin vahvuuksia) leikkaavalla keima-siirrolla kysellä vastaustani. Vastasin eniten fighting spiritiä sisältäneellä siirrolla. Tästä seurasi, että musta sai leikattua muutaman stemuni mustan vahvaan keskustaan, joka vain ilmestyi jostain. Olisin voinut lähteä pelastamaan näitä kiviä, mutta laudalle oli edellisessä sekvenssissä syntynyt toinenkin heikko valkea ryhmä. Tämä oli tärkeämpi ryhmä ja se piti aluksi pelastaa. Tämän jälkeen musta varmisti itselleen jättikeskustan. Tai niin ainakin luulin. Lähdin redusoimaan keskustaa ja sainkin redusoitua sen kokonaan. Pelin tilanne oli tässä vaiheessa varmaankin aika tasan. Nyt musta aloitti ko-tappelun aikaisemmin leikkaamastaan ryhmästä. Tämä valkea ryhmä oli jossain aikaisemmassa sekvenssissä joutunut mustien kivien ympäröimäksi. Ko oli tosi tuskallinen, koska mustalla ei ollut mitään hävittävää, mutta valkean ryhmä oli jotain 10 kiven kokoinen. Löysin laudalta vain muutaman ko-uhkan. Valkealla oli niitä paljon enemmän. Ko päättyi suht nopeasti, kun pelasin siirron, joka uhkasi tappaa noin kymmenen kiven kokoisen valkean ryhmän laidalta. Valtteri hallusinoi ja kytki kon. Kummaltakin kuoli iso ryhmä. Molemmat olivat tässä vaiheessa maratonpeliä pelanneet jo tosi pitkään lisäajalla. Loppupeliä pelattiin ihan loppuun saakka. Ennen pisteidenlaskua Valtteri luovutti. Valtteri sanoi, että olisi hävinnyt pelin jollain 10 pisteellä. Itselläni oli fiilis, että häviän ihan kybällä.
4. pelissä vastaani asettui Toni Kyöttila (2 dan). Olin voittanut Tonin viimeksi pelaamassamme pelissä SM1-karsinnoissa, joten olin suht luottavainen. Olin jo ihan kunnolla saunatunnelmissa, koska olin alkanut vetää järjestäjien bissevarastoa tyhjäksi. Pelin alku sujui mielestäni ihan mielettömän hyvin. Tuntui siltä, että Tonista ei ole mitään vastusta. Mutta ehkä kalja sai minut vain niin hyvälle tuulelle. Toni pelasi hyvää keskipeliä ja vieläkin parempaa loppupeliä, minkä takia aloin olla tappiolla pisteissä. En koskaan laske pisteitä pelissä, mutta fiilis sanoi, että nyt ollaan ottamassa turpaan. Olin niin epätoivoinen, että aloin pelin loppuvaiheessa rakentamaan moyoa ryhmälläni, joka koostui yhdestä kahden pisteen laajennuksesta. Sain yllättäen rakennettua aika ison alueen, mutta piti antaa muualta laudalta periksi. Pelissä mentiin lopulta pisteidenlaskuun, jossa taisin hävitä 13 pisteellä.
Saunailta Sivistys-saunalla oli taas kerran jotain ihan mahtavaa. Olin ostanut itselleni ja Suteishille yhteisen keissin Karjalaa. Jatkot olivat AJ:lla. Huden Shusaku oli ottanut jatkotarvikkeiksi suitsukkeita, joita polteltiin pariinkin otteeseen. Pääsin aina niin perinteiseen jumituksen tilaan yllättävänkin nopeasti. Samu oli ensimmäinen joka sammui. AJ pelasi Suteishia vastaan mirror-gota. Jossain vaiheessa peliä AJ tajusi, että mirror-goossa oli jokin mennyt pieleen, koska vain osa siirroista oli mirroroitu. Suitsuke oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Jouko sammui suht pian, ennen kuin AJ ehti saada pommes fritesit valmiiksi. Olin jo aika tiltissä, kun joku tunki ranskalaisia suuhuni. Sitten sammuinkin AJ:n lattialle. Seuraavan päivän herätys oli krapulallisesti melko siedettävä. Heräsimme jotain 10 minuuttia ennen kierrosta. Suteishi potki minut hereille ja lähdettiin kiireellä ratikkaan. Mannerheim-salissa minua odottikin tuttu vastustaja, Simo Vanhala (2 dan).
5. kierroksen pelissä Simoa vastaan sain mustat kivet. Pelasin pelin alun omasta mielestäni päin persettä. Oli kieltämättä sellainen olo, että haluan maximaalisen nopeasti löhöämään kibitz-tilaan. Onneksi peli ei kestänytkään pitkään. Alueellisesti peli oli varmaankin aika tasainen. Ykskaks Simo teki klippanit ja sai mustilla pelottavan paljon keskusta-aluetta. Vastahyökkäykseni tuli saman tien. Lähdin tappamaan hyvin heikon näköistä mustaa ryhmää. oli sellainen fiilis, että jos nyt en tapa, häviän. Musta eli lopulta parilla pisteellä gotessa. Mustalla oli kuitenkin aluejohto. Jotain piti tehdä. Yritin räpeltää jotain josta ei lopulta ollut mitään hyötyä. Sitten Simo pelasi siirron, joka uhkasi leikata stemuni ja samalla uhkasi tappaa nurkkani. Vastaukseni ei ollut optimaalinen, minkä takia Simo tesujoi nurkkani palasiksi. Olisin voinut pelastaa nurkan, mutta olisin menettänyt joka tapauksessa kasan kiviäni. Nurkan kuoleman jälkeen luovutin. Seuraavassa Jubangopelissä voitan!
6. kierroksella toivoin, että saisin vastaan jonkun DAN-pelaajan. Olin lähtenyt turnaamaan sillä asenteella, etten häviä kyu-pelaajille. DAN-pelaajaa vastaan voisin luovuttaa ilman suurempia tunnon tuskia, mutta kyu-pelaajalle en saisi mennä häviämään. Vastaani tuli lopulta Jarkko Koski (silloin 2 kyu, nyt 1 kyu). Olen pelannut Jarkkoa vastaan aina välillä peli-illoissa, joten tiesin, ettei tätä kaveria kannata aliarvioida. Jarkko oli voittanut jo neljä turnauspeliä, joten hänellä oli korotus ja rahapalkinnot mielessä. Tiesin että, matsista tulisi vaikea. Aloitin mustilla tengen-siirrolla. Jarkko vastasi tengenin viereen. Tuulimyllyä ei pelattu. Rakensin vahvuutta toiselle puolelle lautaa valkean rakentaessa sitä toiselle. Jossain vaiheessa tenukoin ja alettiin kummatkin pelata nurkkiin. Sain ympäröityä pisteitä mielestäni vastustajaani tehokkaammin, joten oli fiilis pelissä. Minulla ei olut lainkaan heikkoja ryhmiä, joten luulin olevani matkalla kohti helppoa voittoa. Olin maximaalisen väärässä. Jarkko teki 9 dan -tasoisen leikkauksen kivilleni. Yhdestä vahvasta ryhmästäni tulikin kaksi heikkoa ryhmää. Kaiken lisäksi valkeita stemuja oli joka puolella! Pelistä oli tullut yhtäkkiä älyttömän vaikea. Toiselle ryhmälle varmistin yhden silmän ja mahdollisuuden juosta karkuun tai tehdä gotessa toinen silmä. Toinen ryhmäni joutui tykityksen alle. Sain väännettyä tälle ryhmälle ko-tappeliun elämästä. Valkealla oli ko-uhkia aika paljon, joten olin aika huolestunut. Itsekin sain keksittyä uhkia juuri sen verran, että pystyin elättämään ryhmäni ilman älyttömiä menetyksiä muualla laudalla. Kon seurauksena valkea tuhosi ison laitani (okei, tämä sattui) ja teki mustan laidasta osan valkoista jättinurkkaa. Pistetilanne oli hälyttävä. Yritin lopuksi räpeltää jotain valkean nurkassa, jossa oli aika paljon ajia. Tästä ei tullut mitään. Sitten yritin rakentaa isoa keskustaa, mutta Jarkko sanoi: SEIS! Olin pisteissä reippaasti takana. Valkealla ei ollut heikkouksia missään. Tajusin, että on aika luovuttaa. Jarkko omisti minut ja varasti gorrini. Nyyyh.
Mitä takapotkusta jäi käteen?
Positiivista turnauksessa oli, etten hävinnyt ainuttakaan peliä ajalla. Gorrini vietiin. Korotusta ei tullut. Eli jotain hyvää oli, mutta sitten oli myös jotain huonoa. Lähdin Takapotkuun kuitenkin juhlamielellä. Tarkoitus oli pitää hauskaa ja juoda kaljaa maksimaalisen paljon. Tässä mielessä turnaus oli todellinen menestys :)
YliGo Cup 2011: 1/2 (1d+, 1d-)
Vuoden 2011 Cupissa minulla on tavoitteena päästä finaaliin. Finaalipaikka on realistinen. Tiedän, että pystyn hyvänä päivänä voittamaan 3 daneja. Finaalin voittaminen on sitten hieman eri asia. Kunkku on cyborgin vahva. Kunkun kaataminen on lähitulevaisuudessa mahdollista, mutta en usko sen vielä olevan realistista.
Cupin ekalla kierroksella vastaani tuli Dangon Olli Pulkkinen, joka on tuore 1 dan. Peli pelattiin YliGon kerhohuoneella lauantain peli-illassa. Olin ennen peliä juonut jotain 8 olutta, joten olin varsin vahvoissa nousuissa. Ehkä tämä jotenkin näkyi myös pelistäni. Olli lähti tunnetulla 3-3-pisteellään peliin. Toiseen nurkkaan hän pelasi 5-4-kiven. Kolmanneksi hän pelasi keiman päähän tengenistä. Tässä yritettiin selvästi rakentaa jonkilaista moyoa. Splittasin mustan laidan ja sain nopeasti vahvan ryhmän keskelle mustan kiviä. Tästä eteenpäin peli oli aikamoista räpellystä. Keskustassa oli stemukasani, jonka Olli leikkasi irti nurkastani. Tein jonkinlaisen sabakin tälle ryhmälle, mutta Ollille syntyi todella iso nurkka-alue, kun hän sai leikattua ryhmästäni pari kiveä. Nämä kivet olisi ehdottomasti pitänyt pelastaa, mutta jostain syystä ajattelin, että se ei ollut erityisen isoa. Ollilla oli nyt reippaasti enemmän pisteitä. Lähdinkin rakentamaan laidalle omaa aluettani. Olli tuhosi tämän suunnitelman, kun hän splittasi laitani ja annoin ryhmän elää kevyesti. Lähdin kuitenkin hieman ahdistelemaan tätä ryhmää. Olli tenukoi siirrolla, joka uhkasi tappaa aikaisemmin sabakoimani ryhmän. Tenukoin tämän tenukin ja tehtiin vaihtokauppa. Kummaltakin kuoli ryhmä, mutta luulen, että vaihtokauppa oli Ollille selvästi parempi. Olin kuitenkin saanut nyt aika paljon aluetta. Pistetilanne ei ollut minulle täysin selvä. Olin kylläkin omasta mielestäni tappiolla. Yosessa Olli pelasi yhden tenukin, joka maksoi hänelle varmaankin jotain 20 pistettä. Sain tapettua kasan hänen stemujaan ja tuhottua aluettakin samalla. Tässä vaiheessa Olli luovutti. Luovutus tuli yllätyksenä. Ollilla oli kuitenkin paljon aluetta. Mielestäni peli ei ollut ollenkaan selvä. Eniweis, voitto tuli!
Cupin kakkoskierroksella sain vastaani Konsta Pälvin, 1 dan. Peli pelattiin totuttuun tapaan Kaislassa Kukko-oluen nostattamina. Konsta sai valkeilla stemuillaan hyvän alun trikitettyään minua nurkassa. Sain sentessä säälittävän kokoisen nurkan. Konsta sai liikaa vahvuutta. Tästä eteenpäin oli selvää, että pelistä tulisi alue vs vaikutusvalta -tyyppinen vääntö. Sainkin laidoilta aika reipaasti aluetta, mutta Konsta onnistui moyoilemaan pelottavan isoa frameworkkia. Pelin kliimaksi nro 1 tuli, kun Konsta uhkasi leikkauksessa yhtä heikohkoa ryhmääni. Vastasin leikkaukseeni siirrolla, joka jälkeenpäin oli ehkä virhe. Annoin Konstain leikata, mutta samalla sain ängettyä ryhmäni Konstan alueelle tuhoten kokonaisen laidan. Tämä teki reippaasti damagea Konstan pistetilanteelle, mutta ryhmäni elollisuus oli 50/60. Sain gotessa jotenkin elätettyä ryhmäni, mutta samalla Konsta oli saanut kasvatettua keskustaan varmaankin 50 pisteen kasan. Peli oli tässä vaiheessa pisteellisesti varmaankin aika tasan. Kliimaksi nro 2 tuli, kun Konsta pelasi tsuke-redusoinnin alueelleni. Olisin voinut pelata varman päälle, mutta lähdin tappamaan redusoivaa stemua. Stemusta kasvoi iso paisti, joka oli nyt pakko tappaa, koska paisti oli tuhonnut kaikki alueeni. Tässä vaiheessa kelloni alkoi piipittämään kanadalaisessa byo-yomissa, joten oli tosi kuumat paikat. Sain laitettua Konstan paistin kohon elämästä ja kuolemasta. Pelasin isoimman löytämäni ko-uhan: tapan Konstan keskustasta pari leikkaavaa kiveä ja pelastan samalla kourallisen keskustaan kuolleita omia kiviäni. Konsta napsi ko-stemun ja tuhosin Konstan keskustan. Tämän jälkeen kummaltakin katosi isot alueet. Jäljellä oli vain jotain 10 pisteen alueita, joten loppupelistä tulisi tarkkaa viilaamista. Konsta sai jotenkin väännettyä keskustaan 10-15 pisteen alueen, joten en saanut sittenkään tuhottua koko keskustaa. Ykskaks kelloni alkoi piippaamaan. Olin taas hävinnyt ajalla. Konstan mielestä peli oli ajan loppuessa suht tasainen. Kävin peliä jälkeenpäin läpi ja tulin siihen tulokseen, että olisin hävinnut ainakin komin verran.
Cupin tavoitteet eivät nyt aivan toteutuneet. En päässyt edes haastamaan Ritakalliota. Voi PRKL Kanadalainen! Ensi vuonna kokeillaan uudestaan kenties paremmalla menestyksellä.
YliGon pikapelihaaste 2011: Dudeness-tunnus ja 0 voittoa
Loin haastetta varten Dudeness-tunnuksen KGS:ään. The Dude on tuttu elokuvasta Big Lobowski. En lähtenyt vakavissani hakemaan haasteen voittoa, koska se voittaminen ei duunikiireideni takia ollut mitenkään mahdollista. Haaste alkoikin pahaan aikaan. Minun piti lähteä duuniin samaan aikaan, kun haaste alkoi. Seuraavan päivän nukuin. Herättyäni lähdinkin saman tien YliGon hallituksen kokoukseen kerhohuoneelle. Kertsillä join kunnon kännit. Krapulan nukuin pois himassa. Herättyäni pitkien krapulaunien jälkeen pystyin vain toteamaan, että haaste oli jo ohi. Mikael Nenonen oli voittanut haasteen ennätysajassa. En ollut saanut ainuttakaan voittoa Dudeness-tunnuksellani. Tämä jäi hieman harmittamaan. Aion kuitenkin jatkossakin käyttää Dudeness-tunnustani esim. kännitunnuksena.
Pikapelihaasteen sääntöjä pitää mielestäni jatkossa muuttaa. Voittaminen on aivan liian helppoa, jos kaikki suomiluokitus -2 -voitot lasketaan. Pikapelihaasteessa olisi enemmän haastetta, jos laskettaisiin esim. vain vähintään suomiluokituksella voitetut pelit. Haaste ei todennäköisesti olisi ohi alle kahdessa vuorokaudessa.
Jaakko Munkin muistoturnaus 2011 12.-13.3. : 3/6 (2d+, 5d-, 4d-, 2k+, 4d-, 2d+)
Jaakko Munkista oli mahdollisuus isoonkin gorpottiin, koska pääsin aloittamaan turnauksen superryhmässä. Tavoitteena oli taas pelata aikatappioton turnaus ja olla ottamatta turpaan kyu-pelaajilta. Ilahduttava yllätys oli, että turnauksessa sai juoda olutta! Ostinkin heti ensimmäisen kierroksen jälkeen Koffin 8 packin.
1. kierroksella vastaan tuli Pekka Lukkari (2 dan). Sain pelissä pari moyoa, joista muodostui lopulta aika isot alueet. Voitin pelin lopulta seitsemällä pisteellä. Jei!
2. kierroksella vastaan tuli Juri Kuronen (5 dan). Pelasin parissa nurkassa epänormaalit josekit. Juri sanoi pelin jälkeen, että kummankin josekin olisi voinut pelata hieman paremmin. Olin tästä samaa mieltä. Toinen joseki jätti ryhmääni ison heikkouden, jota Juri hyödynsikin tehokkasti. Tämän jälkeen Jurilla olikin selvä pistejohto. Peli eteni tästä eteenpäin niin, että Juri teki solidit ryhmät ja piti pistejohtonsa. Kelloni alkoi ykskaks vilkkumaan punaisella. Pelkäsin, että olin sortunut aikatappioon. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt. Excalibur oli vain ohjelmoitu väärin. Jatkoimme peliä vielä jonkin aikaa, mutta tiesin, että voitto oli joi karannut minulta. Oli pakko luovuttaa.
3. kierroksella vastaani tuli Pekka Lajunen (4 dan). Peli Pempua vastaan oli aika hämmentävä. Pelin alussa vain hypittiin ikken tobeilla keskustaan. Peli oli vähän sekavaa räpellystä kummaltakin. Minulla oli yksi heikko ryhmä, joka hieman häiritsi minua koko pelin ajan. Pempu ei kuitenkaan saanut mitään vakavaa hyökkäystä aikaiseksi, koska hänelläkin oli ryhmissään heikkouksia. Pelin pistetilanne oli jotenkin ihan siedettä, mutta yosessa Pempu sai leikattua ja tapettua kasan kiviäni, mikä oli tuumuch. Oli pakko luovuttaa.
Lauantai-iltaa lähdettiin viettämään Janille Koivukylään. Mukaan tulivat Pempu ja Mikael. Olin juonut 8 packini loppuun, joten piti hakea lisää kylmää bisseä. Janilla pelattiin kännistä rengoa tiimeillä Pempu & meitsi vs Mikael ja Jani. Tämän pelin taisimme voittaa. Illemmalla jatkoimme Koivukylän Teema-baariin, jossa oli edullista 2,5 euron Sandelsia puolen litran tuopeista. Teemassa jatkoimme rengoilua ja pelattin 13 x 13 laudalla kännnipelejä, joissa Jani dominoi. Teemassa pitää jatkossakin käydä, koska bisse oli mukavan edullista.
Sunnuntain 4. kierrokselta myöhästyin jotain 20 minuuttia. Oloni oli väsyneen krapulainen. Pelasin tällä kierroksella Bosco Martinezia (2 kyu) vastaan. Bosco oli pelannut tähän mennessä hyvän turnauksen. Hän oli pistänyt Pempunkin hikoilemaan, joten en lähtenyt aliarvioimaan vastustajaani. Bosco pelasikin hyvää peliä. Itse pelasin aikamoista shaibenia. Boscolla oli yksi melko heikko ryhmä, jota olisi kevyesti pitänyt ahdistella ja rakentaa samalla isoa moyoa, koska minulla oli hyvää moyo-potentiaalia. Lähdin kuitenkin tappamaan koko ryhmää. Tuloksela oli se, että sain toisen rivin aluetta ja tapettua pari Boscon kiveä. Bosco sai vahvan muurin keskustaan ja samalla tapettua kolme kiveäni, joilla olisi pitänyt rakentaa jotain moyoa. Keikakuni oli mennyt perseelleen. Tästä eteenpäin pelattiin tasaista vääntöä. Kummallekaan ei muodostunut mitään huge alueita minnekään. Sain jotenkin luotua itselleni kaksi heikkoa ryhmää. Ei näin! Bosco yrittikin jonkinlaista splitting attackia, mutta tulosta ei tullut, koska hänen oli pelastettava oma heikko ryhmänsä siinä samalla. Pelasin tässä vaiheessa peliä muutamia sysipaskoja siirtoja, koska olin todellisessa aikapulassa. Katsoin kelloani ja piti pelata viisi kiveä neljässä sekunnissa. Oli tosi epätoivoinen fiilis. Harkitsin jopa luovuttamista tässä vaiheessa, mutta päätin kuitenkin kokeilla, selviänkö aikapulasta. Jotenkin ihmeellisesti sainkin heitettyä stemut laudalle. Lisäajalla ei saisi joutua tällaiseen tilanteeseen. Pistetilanne oli jotakuinkin Boscolle + 5, kun häneltä yllättäen loppui aika. Huh, mikä helpotus! Voitto! Boscon pitää selvästi treenata livenä turnaamista. Hän hävisi Pempullekin ajalla.
5. kierroksella vastaani tuli Lauri Paatero (4 dan). Olin ajatellut, että ainoa mahdollisuuteni voittaa Lauri olisi siinä, että lähden rakentelemaan moyoja. Lähdinkin sanrensei-fusekilla rakentelemaan. Lauri tuli alueilleni ja lähdin hyökkäämään. Lauri eli lopulta gotessa, mutta sai tuhottua kaiken aluepotentiaalini. Olin saanut kuitenkin aika paljon keskustavahvuutta, jota piti jotenkin lähteä hyödyntämään. Lauri ei tehnyt pelistä helppoa, koska hän pelasi tässä vaiheessa safesti ja rakensi itselleen varmat alueet. Sain kuitenkin jotenkin rakennettua jättimäisen moyon keskustaan. Tässä vaiheessa oli sellainen fiilis, että saatan jopa voittaa. Tämä oli kuitenkin toiveajattelua. Lauri pelasi pelin loppuvaiheen niin suvereenisti, että minulta meni melkein kaikki. Sain kylläkin pidettyä ison keskustani, mutta Lauri sain redusoitua yhden 15-20 pisteen alueeni vain muutamaan pisteeseen. Tämän lisäksi Lauri tuntui saavan kaikki isot loppupelipisteet. Pisteidenlaskussa totesin hävinneeni 30 pisteellä + komilla. Pitääkin selvästi treenata loppupeliä. Ensimmäisen 4 dan -päänahka saa vielä odottaa.
6. kierroksella vastaani tuli Toni Kyöttila (2 dan), joka omisti minut Takapotkussa. Tästäkin pelistä tuli aika pian moyo vs alue -peli. Annoin Tonille paljon aluetta laidoilta ja nurkista, mutta sain vaihtokaupassa kohtuulliset vahvuudet. Lähdin määrätietoisesti rakentamaan keskustaan hugen kokoista aluetta. Lopulta sainkin jonkun 80 pisteen keskustan ja toivoin sen riittävän. Annoin vastustajalleni aika muhkeat alueet laidoilta. Pisteidenlaskussa totesin voittaneeni jollain 4 pisteellä. Jea!
Turnauksen tulos oli Takapotkun spedeilyn jälkeen todella hyvä. En hävinnyt kenellekään luokitukselta heikommalle pelaajalle. Sain lisäksi pari 2 dan -päänahkaa. Olisin mielelläni omistanut 4 danejakin, mutta sen voin tehdä JSM-turnauksessakin. Erittäin positiivista oli sekin, etten hävinnyt ainuttakaan peliä ajalla. Olenkohan selättänyt aikaongelmani lopullisesti?
Joukkueiden SM-skabat Oulussa 2011: 1/5 (4d-, 2d+, 3d-, 2d-, 3d-)
Dango lähti reissaamaan kohti Oulua Koivukylästä Jani Johanssonin autokyydillä. Kuskeina toimivat Jani ja Aleksi Pakarinen. Olli Pulkkinen matkusti kanssani takapenkeillä. Lähtö Ouluun oli omalta osaltani hieman nihkeää, koska silmäni olivat kirjaimellisesti verenpunaiset ja tunsin muutenkin oloni hemmetin flunssaiseksi. Verenpunaisuus oli häirinnyt minua jo edellisestä illasta asti. Silmät punoittivat lopulta koko viikonlopun ajan. Autokyyti Ouluun sujui olosuhteet huomioon ottaen ihan mukavasti. Pienenä haittapuolena mainittakoon perseen puutuminen kuuden tunnin ajomatkan aikana. Pitää oppia istumaan autossa. Kun saavuttiin Ouluun, kaupungissa oli äärimmäisen masentava sää. Vettä satoi koko ajan ja taivas oli täynnä sadepilviä. Minulla oli jo ennen ekaa kierrosta niin paska olo flunssasta ja silmieni takia, ettei ekan kierroksen matsi oikeastaan kiinnostanut hevon persettä. Kaiken lisäksi sain ekalla kierroksella vastaani Janne Kössön, 4 dan, jonka tiesin raiskaavan minut gobanin päällä.
Ekan kierroksen vääntö Kössöä vastaan oli jo fusekista asti puhdasta kärsimystä. Yritin valkeilla stemuilla saada jonkinlaista moyoa, mutta sen saikin Kössö mustilla stemuillaan: solidi nurkka + laajennukset kumpaankin suuntaan. Itselläni oli vain pari semikokoista aluetta. Jannella oli yksi semiheikko ryhmä, jota vastaan sain muutaman hyvän pakotuksen ulkopuolelta. Lopulta lähdin ehkä hieman turhankin aggressiivisesti ahdistelemaan tätä ryhmää. Ajatuksena oli juoksuttaa ryhmää damepisteissä ja ottaa itselle vahvuudet ja alueet. Sain vahvuutta, mutta Janne tuhosi aika tehokkasti kaiken potentiaalisen alueen pientä nurkkaa lukuun ottamatta. Nyt oli mahdollista lähteä rakentamaan keskustaa mutta oli vaikeaa löytää mitään fiksua siirtoa. Olisi pitänyt pelata siirto, joka rakentaa moyoa ja samalla redusoi mustan moyoa. Tämän sijaan pelasin siirron, jolla mentiin täysin metsään: Yritin väkisin leikata Jannen pari stemua irti muusta mustan moyosta ja saada näin jonkinlaista hyökkäystä aikaiseksi. Leikkauksesta seurasi odotetusti järjettömän iso ko-vääntö. Nyt niitä ko-uhkia olisi pitänyt olla, mutta keksin vain yhden, johon Kössö vastasikin. Jos olisin voittanut kon, olisin saanut ponnukimuodostelman keskustaan ja keskustastani olisi tullut älyttömän iso. Viimeisin keksimäni ko-uhka uhkasi tuhota mustan moyon nurkan. Uhka ei ollut riittävän iso, joten Kössö otti kon ja tuhosin nurkan. Tämä oli isoa, mutta nyt keskustatilanne oli sellainen, ettei kumpikaan saisi sinne mitään. Olin pisteissä jäljessä ja Kössö pelasi cyborgomaista loppupeliä. Lopulta pelissä mentiin pisteidenlaskuun ja hävisin about 20 pisteellä. Luulin, että Kössö olisi säikähtänyt verenpunaisia silmiäni ja olisin näin saanut etulyöntiaseman, mutta olin väärässä. Janne käytti aikaansa ehkä 10 minuuttia, kun itse menin lisäajalle. En pistänyt tätä kaveria edes hikoilemaan.
Tokalla kierroksella vastaani tuli tuttu vastus: Janne Nikula, 2 dan. Janne tunnetaan YliGon semeaimestarina ja halusin matsissa testata tämän tittelin paikkansapitävyyden. Lähdin pelissä ottamaan laidoilta ja nurkista aluetta. Janne sai rakennettua ison moyon. Menin ehkä hieman törkeästikin moyoon sabakoimaan. Jotenkin tuntuu, että Janne päästi tämän ryhmän aivan liian helposti karkuun, koska olin parin keiman jälkeen jo selvästi hyvissä asemissa. Tämän lisäksi sain hyökättyä Jannen moyon seinän kimppuun. Tulos oli mielestäni liiankin hyvä minulle. Nyt kummallakin oli kaksi juoksevaa ryhmää. Yritin kytkeä oman ryhmäni toiseen heikkoon ryhmääni, mutta tajusin, että minulla oli pieniä muoto-ongelmia. En löytänyt järkevää kytkentäsiirtoa, joten Janne leikkasi ryhmät erilleen. Janne moyon tuhonneen ryhmän sain juoksutettua turvaan, mutta Janne sai suljettua toisen heikon ryhmäni ahtaaseen tilaan. Minusta vaikutti siltä, että tämän ryhmän elättäminen olisi suht helppo juttu, mutta se ei lopulta ollut sitä. En millään löytänyt sekvenssiä kahteen silmään. Sain jotenkin rävellettyä semeain Jannen leikkaavia kiviä vastaan. Koko semeai oli kasvanut aika isoksi, koska ryhmäni koostui about 20 kivestä ja Jannen leikkaavia stemuja oli about 10. Kummallakin oli vain yksi silmä. Janne kertoi jälkeenpäin, että luuli tässä vaiheessa voittaneensa semeain. Löysin kuitenkin tesujin, jolla hain ensisijaisesti ko-tappelua, mutta Janne vastasi väärin. Sain tapettua pari Jannen leikkaavaa kiveä. Semeai loppui siis aika lyhyeen. En kuitenkaan huomannut, että Janne pystyi tämän jälkeen leikkaamaan ryhmäni, jolla olin aikaisemmin tuhonnut Janne moyon. Annoin Jannen leikata ja yritin elättää tämän ryhmän. Ajattelin, että peli olisi suht tasan, vaikka kuolisin tällä ryhmällä. Sain nipin napin väännettyä ryhmälle kaksi silmää. Nyt olin selkeästi voittamassa peliä. Janne jatkoi kuitenkin peliä vielä pitkään. Hän yritti ehkä hakea aikavoittoa tai toivoi, että tekisin jotain kyytason self-atareita. Näitä en onneksi tehnyt. Pelin jatkuminen tuntui pahalta, koska silmäni olivat verenpunaiset ja vuotivat koko ajan. Ne olivat täynnä limaista rähmää. Yäk! Hädin tuskin näin mitään, mitä laudalla tapahtui. Kun sain tapettua Jannelta pelin lopussa vielä yhden ryhmän, Janne luovutti. Jippii! Semeaimestari kaatui!
Kolmannella kierroksella vastaani tuli pelaaja, joka saa laudalla oloni aina yhtä tukalaksi: Antti Holappa. Holappa pelaa aina niin törkeän vahvaa goota, etten vain pysy mukana laudan tapahtumissa. Nytkin Holappa pelasi niin hyviä siirtoja, että tunsin koko ajan menettäväni pisteitä laudalla. Holappa otti nurkat ja itse sain laidoille aluetta. Minulla ei ollut laidoilla tarpeeksi pisteitä eikä keskustassakaan ollut erityisen paljon potentiaalia. En muista tästä pelistä erityisen paljon. Ehkä tämä johtuu siitä, että koko pelin ajan oli sellainen olo, että haluan vain luovuttaa ja mennä johonkin petiin koisimaan. Peli kliimaksoitui, kun lähdin väkisin tappamaan Holapan ryhmää. Poistin ryhmältä toisen silmän ja pistin sen juoksemaan. Ongelmana oli se, ettei minulla ollut tarpeeksi apukiviä ulkopuolella. Tämän takia ryhmä juoksi turvaan kevyesti samalla tuhoten omia positioitani ympäri lautaa. Ammuin itseäni jalkaan huolella. Lopulta päätin, että ainoa järkevä teko on luovuttaminen... joten luovutin.
Lauantai-illan saunajatkot olisivat omalta osaltani olleet parasta elämässä, jos olisin tuntenut oloni terveeksi. Oloni oli kuitenkin kuin seipään niellyt, mutta yritin ottaa ilon irti. Sauna itsessään oli todella hyvä, mutta hengailutilat olivat hieman liian pienet, minkä takia pieneltä ahtaudelta ei voinut välttyä. Join illan aikana varmaankin vaivaiset 3 litraa bisseä, saunoin ja otin gobanilla turpaan Samulta. Välillä kävin saunottuani pelkkä pyyhe päällä tupakalla ulkona (ei varmaankaan fiksua, jos flunssa). Muuta en oikeastaan muistakaan illasta. Sammuin heti, kun pääsimme Darchikin baseen. Sunnuntain aamuherätys oli hirvein ikinä. Oksensin Darchikin vessanpönttöön varmaankin 5 litraa jotain Intialaisen ravintolan jämiä. Halusin jättää turnauksen sunnuntaikierrokset väliin, mutta Darchik sai potkittua minut liikkeelle.
Neljännellä kierroksella sain vastaani Jaakko Virtasen, 2 dan, jolla oli legendaarinen yli 20 hävityn pelin tappioputki JSM-skaboista. Odotin siis varsin helppoa vääntöä. En ollut aikaisemmin pelannut Jaakkoa vastaan. Luulin Jaakon pelaavan jotain 2 kyu-tasoista peliä mainitun tappioputken takia, mutta olin väärässä. Jaakko pelasi vahvaa ja solidia 2 dan -tason peliä. Jaakko pelasi mustilla stemuilla sanrensei-fusekin. Itse en saanut mitään kummempaa moyoa. Jaakko invasioi kahteen nurkkaani, joista hänelle jäi kaksi semiheikkoa ryhmää. Ajattelin jättää näiden ahdistelun hieman myöhemmäksi, mutta en missään vaiheessa saanut kumpaakaan vastaan vakuuttavaa hyökkäystä. Rakensin valkeilla stemuillani ehkä hieman puoliväkisinkin kohtuullisen moyon. Mutta sanrenseille oli pakko tehdä jotain. Lähdin siis invasioimaan, mutta ehkä vähän huonolla menestyksellä. Invasioivat stemuni sain vedettyä turvaan, mutta jotenkin Jaakko vain onnistui varmistamaan itselleen kokonaisen laidan ja toisenkin melko suuren alueen. Tässä vaiheessa tein invaasion Jaakon laita-alueen nurkkaan. Invaasion onnistuminen oli hiuskarvan varassa. En ollut ollenkaan varma, kuoleeko ryhmä samantien vai tuleeko ko-vääntö. Kohan siitä tuli. Harmikseni Jaakolla oli sata kertaa enemmän ko-uhkia. Jaakko tappoikin nurkan. En saanut mitään kompensaatiota. Olin pisteissä varmaankin 15 pistettä tappiolla ja peli oli lähellä damepisteiden täyttöä. Lopulta Jaakko pelasi nerokkaan atarin kolmelle kivelleni. Jos pelastaisin kolme kiveä, Jaakko voisi pistää about 20 kiven ryhmäni ko-vääntöön. Minulla oli vain noin 2 ko-uhkaa. Jaakolla oli ainakin tuplasti tämä. En voinut antaa Jaakolle kolmea stemuani, joten lähdin tappelemaan mahdotonta kota. Lopputulos olikin odotettu: ryhmäni kuoli ja jouduin luovuttamaan. Onnea Jaakolle hienosta voitosta!
Viidennen ja viimeisen kierroksen vastustajani oli Olli Hella, Iron Goalkeeper, 3 dan. Lähdin peliin korkealla kiinalaisella fusekilla ja mustilla stemuilla. Sain rakennettua vakuuttavan moyon käyttäen hyväksi juuri korkeaa kiinalaista avaustani. En antanut Hellalle mitään erityisen isoja alueita mistään. Fiilis oli hyvä, voitto tuntui olevan käsinkosketeltavan lähellä. Pelini taisi nyt kaatua siihen, että pelasin jonkinlaisen puolivillaisen ear reddening -siirron keskelle lautaa. Tarkoitus oli tietenkin varmistaa iso alue. Tämä oli virhe. Hella rankaisi hyökkäämällä ainoan heikon ryhmäni kimpuun. Hella pelasi kurkistuksen, joka uhkasi leikata ryhmältäni hännän irti. Ryhmälläni ei ollut ainuttakaan silmää. Jos olisin vastannut suoraan kurkistukseen, ryhmästäni olisi tullut iso ja raskas paisti, joka olisi saattanut delata. Uhrasin siis hännän, mutta menetin tässä pisteitä aivan liikaa. Pelissä ei tapahtunut mitään erityistä tästä eteenpäin. Iso alueeni ei riittänyt vaan menin häviämään pelin komin verran.
Turnauksesta jäi siis käteen neljä hävittyä peliä ja yksi mehukas voitto semeaimestarista. Tavoitteena ennen turnausta oli voittaa sekä Nikula että Virtanen, joten aivan tavoitteeseen en yltänyt. Gorreja tuli turnauksesta huikeat 4! Kotimatka Koivukylään sujui väsyneissä tunnelmissa. Taisin nukkua ainakin puolet matkasta. Oulussa turnaaminen on rankkaa. Kotimatkalla pitkin ostaa ABC:ltä energiaa: kilo irtokarkkia, megapussi sipsukoita, pari purkkia dippiä ja pullo limpparia. Terveet elämäntavat kunniaan :)
Pohjoismaiden Mestaruuskisat Turussa pääsiäisenä 2011: 2/6 (1d+, 3d-, 2d-, 1d-, 2d+, 2d-)
Janisanin autokunta lähti Koivukylästä perjantai-aamulla kohti Turkua. Pakarisen Aleksia saatiin hieman odotella, koska kaveri oli herännyt pari minuuttia ennen suunniteltua lähtöä. Aleksi oli edellisenä iltana ollut juhlimassa Keravan suunnalla, joten hänellä oli luonnollisesti kova kankkunen. Tikkurilassa pysähdyttiin ottamaan kyytiin Kunkku. Matkaseurueemme pääsi Turkuun hämmentävän nopeasti. Tällä kertaa perseeni ei ehtinyt puutua autossa istuskelusta, kuten Oulun reissulla kävi.
Turussa kuskimme joutui hieman kiertelemään ja kaartelemaan, mutta löysimme pelipaikalle lopulta ilman suurempia ongelmia. Pelipaikka oli mukavan sympaattisen oloinen: parikerroksinen pieni puurakennus. Rakennus oli kuitenkin sisältä paljon isomman oloinen, kuin mitä se ulkoapäin vaikutti. Rakennus täyttyi suht nopeasti, kun kaikki 56 turnaukseen ilmoittautunutta änkesivät samaan tilaan. Keittiö- ja vessasysteemit olivat rakennuksessa ihan parasta! Kahvia sai juoda masun täyteen läpi koko turnauksen. Jääkaappi oli todella positiivinen yllätys. Sinne olisi saanut mahtumaan vaikka norsun. Parasta oli luonnollisesti se, että kaljaa sai juoda pelipaikalla mielin määrin. Jossain vaiheessa Aura tuli tosin sanomaan minulle, ettei kaljaa saa juoda, jos vieressä on junnuja. Tai ainakin näin Sinikka oli ohjeistanut Auraa. Onneksi tämä ei ollut minulle ongelma, koska pystyin pelaamaan junnuilta piilossa (ja siis juomaan piilossa). Toisaalta en yrittänyt piilotella juomistani missään vaiheessa. Ennen ekaa kierrosta mentiin tutulla lössilla paikalliseen Siwaan, joka oli pääsiäisperjantaina varmaankin ainoa auki oleva mesta (ABC:n lisäksi). Päätin ostaa kevyen olutannoksen (8-pack karhua). Olisin ostanut keissin olutta, mutta Siwan bissevalikoima oli vähän puutteellinen. Ajattelin alkaa siemailemaan olutta vasta perjantain toisen pelin aikana, mutta päädyinkin lopulta litkimään ilojuomaani jo ensimmäisen pelin fiiliksissä.
Ensimmäisellä kierroksella vastaani tuli Jouni Valkonen, 1 dan. Jouni on tuore 1 dan, joten lähdin pelonsekaisin tuntein pelaamaan varovasti. Sain pelin alussa valkeilla stemuillani rakennettua mukavan oloisen moyon, jonne Jounin pari stemua jäivät lillumaan. Jouni lähti vääntämään jonkinlaista sabakia ja onnistuikin siinä. Jouni eli muutamalla pisteellä. Ise sain varmaa aluetta ja keskustavahvuutta sekä senten. Sentellä varmistin yhden nurkan itselleni pelaamalla jonkinsortin shimarin. Samalla estin sen, ettei Jouni saisi lähestymisellä rakennettua moyoa. Tästä eteenpäin peli oli sellaista, että yritin pelata mahdollisimman solidia ja turvallista. Jouni yritti saada aiemmin sabakoimallaan ryhmällä hyökkäystä silmätöntä muuriani vastaan, mutta sain kevyesti torjuttua tämän yrityksen. Jouni oli liiassa hyökkäysinnossa unohtanut puolustaa yhtä ryhmistään. Päätin hyökätä tämän ryhmän kimppuun ja sain aikaiseksi ko-tappelun. Minulla ei ollut melkein mitään menetettävää, joten fiilikset olivat varsin hyvät. Olin tässä vaiheessa jo alkanut hieman juoda bisseä, mikä vain lisäsi hyvää fiilistäni. En saanut tapettua Jounin ryhmää, mutta pelasin siirron, joka antoi minulle supervahvuudet ja lupaavan moyon loppupeliin. Jouni teki invaasion moyooni, koska muuten hänelle olisi todennäköisesti tullut pistetappio. Ryhmän tappaminen oli lopulta aika helppoa. Tapon jälkeen Jouni luovutti. Turnaus oli alkanut hyvässä nousussa!
Toisella kierroksella vastaani tuli Mikko Nevala, 3 dan. Tämä taisi olla ensimmäinen pelini Mikkoa vastaan, joten lähdin peliin varovaisesti. Olin tässä vaiheessa aika vahvassa humalatilassa, mutta sain pelattua kuitenkin kohtuullisen laadukasta gota. Harmikseni en muista hirmuisesti tästä pelistä. Sen muitan, että pelasin mustilla ja sain pelin alussa mukavan oloisen moyon. Mikko teki moyoon invaasion ja yritin tehdä siellä elämisestä mahdollisimman hankalaa. Lopulta keskeytin hyökkäyksen, kun tajusin, ettei tätä väkisin saada tapettua. Sain myöhemmin pelissä jollain tavalla vahvuutta tämän ryhmän ympärille, minkä takia päätin tositarkoituksella lähteä tappamaan. En nyt kuitenkaan handlannut tappoa, koska ryhmä eli kahdella pisteellä. Olin hyökkäyksestä saanut kuitenkin mukavasti vahvuutta vähän joka suuntaan. En kyllä ollenkaan muista, millainen laudan tilanne oli. Loppupelissä olin jotain komin verran johdossa, joten fiilikset olivat hyvät. Mikko pelasi siirron, joka uhkasi syödä pari stemuani laidalta. Tässä vaiheessa olisi pitänyt antaa nämä pari stemua, mutta menin kytkemään kiveni, mikä oli aika iso moka. Mikko sai nimittäin nyt tapettua isomman kasan kiviäni ja samalla tuhottua alueeni. Hämmennyin tästä aikalailla. Mietin minuutin verran pistetilannetta, minkä jälkeen luovutin pelin. Pitäisi paremmin jaksaa keskittyä aivan pelin loppuun asti! Mikko pelasi tämän kylläkin nerokkaan ovelasti.
Toisen kierroksen jälkeen lähdin kauppaan ostamaan uuden 8-packin karhua, jonka join tulevan illan aikana. Kun kaikki pelit olivat päättyneet, päätimme lähteä Omenahotellin porukallamme (Meijin, Samu, Pempu, Darchik) Omenaan hakemaan "tarvikkeita" illanviettoon. Samu kääri tarvikkeet kokoon ja lähdimme Aurajoen rannalle. Jossain vaiheessa mukaamme oli liittynyt ainakin Janisan, Kunkku ja Lupis. Seuraavat ties kuinka monta tuntia polttelimme tällä porukalla rauhanpiippua pelottavan Aurajoen rannalla. Aurajoki pelotti, koska Darchik tuntui koko ajan olevan putoamaisillaan veteen. Porukastamme ei luultavasti kukaan ollut uimataitoinen, joten veteen putoamisen riski sai pumppuni hakkaamaan ihan huolella. Taisin imeä piippua hieman överipaljon, koska muistikuvani ovat äärimmäisen hämärät. Seuraava muistamani asia on, että minua talutettiin kahden miehen voimin pois rannalta. Seuraavaksi pysähdyimme Paulan Grillillä jossain päin Turkua. Tuntui kuin olisimme kävelleet koko yön tuntitolkulla. Ajan- ja paikantajuni oli täysin kadonnut. Grilliltä tilasin kebab-lautasen ja yritin syödä ateriani juuri rikkomallami haarukalla. Fiksumpi kaveri olisi pyytänyt uuden haarukan, mutta oli liian wasted tajutakseni tilanteen. Lautasen tyhjentäminen tuntui kestävän ikuisuuden. Ruoka ei koskaan loppunut. Kun vihdoin sain lautaseni tyhjäksi, jäätiin porukalla seisomaan torille (Grilli oli jossain torilla). Odotimme jotain, en tiedä mitä. Jumitimme torilla varmaankin pari tuntia, tai siltä se ainakin tuntui. Jossain vaiheessa AJ juoksi jostain torille? AJ oli varmaankin Koulussa (joku baari) tai jotain. Tässä vaiheessa oli paljon puhetta Kouluun siirtymisestä, mutta osa porukasta lähti suosiolla hotelliin. Minua lähdettiin onneksi taluttamaan hotellille, koska en todennäköisesti olisi päässyt mihinkään baariin sisälle. Kaaduin sänkyyn, nukuin makeat yöunet ja seuraavana aamuna heräsin ilman sen kummempaa kankkusta :)
Lauantai-aamun kolmannen kierroksen pelissäni sain vastaani Toni Kyöttilän, 2 dan. Olin voittanut Tonin Jaakko Munkin muistoturnauksessa, joten fiilikseni oli kohtuullisen luottavainen. Pelasin mustilla stemuilla sanrensei-fusekin ja lähdin rakentamaan moyoa. Toni otti laidoilta ja nurkista aika lailla aluetta, joten päätin panostaa moyooni kunnolla ja voittaa sillä. Moyoni oli aika vaikuttavan kokoinen, mutta se viimeinen silaus puuttui. Toni teki juuri oikeassa vaiheessa invaasion moyooni. Yritin pelata niin, että Tonin sabakoiminen olisi mahdollisimman hankalaa, mutta jotenkin hän onnistui jopa kevyen oloisesti vain pakenemaan invasioivilla stemuillaan. Minulle jäi jäljelle ylikeskittynyt alue ja nurkkaryhmä, joka teki ehkä kymmenen pistettä. Olin aika pettynyt tulokseen. Vaihtoehtoja oli nyt kaksi: joko rakennan ylikeskittynyttä aluettani tai teen invaasion Tonin alueelle. Päätin tehdä invaasion, koska Toni olisi saanut mielestäni aivan liikaa pisteitä varmistamalla laidalta isot alueet. Minulle oli kuitenkin jäänyt yksi heikohkon oloinen ryhmä laudalle. Ihannetilanteessa olisin saanut yhditettyä invaasiokiveni tähän heikohkoon ryhmään, mutta Toni lähti splittaamaan stemujani. Splittaus onnistuikin. Tässä vaiheessa olin aikamoisessa aikapulassa. Toni sai invaasiokiveni ahtaaseen säkkiin, jossa piti nyt yrittää elää. Pelasin paskan sekvenssin, jolla oletin eläväni. En kuitenkaan elänyt... Toni tappoi kiveni... Ja samalla kellostani loppui aika. Olin juuri aikeissa luovuttaa peliä, mutta kello oli nopeampi. Pelistä jäi sellainen fiilis, että otin turpaan kaikilla osa-alueilla. Ei mennyt peli ihan nappiin.
Kolmannen kierroksen jälkeen lähdin Janisanin ja Kunkun suostuttelemana Kiinalaiseen Golden Dragoniin. En itse erityisemmin välitä kiinalaisesta sapuskasta, mutta halusin safkaseuraa. Itse ole enemmänkin kebabmiehiä. Golden Dragonin hinta/laatu-suhde oli kuitenkin ihan kohdallaan. 9,5 eurolla sain jotain härkää aika reilun kokoisen annoksen. Kunkku sai kanaa, herneitä, riisiä, katkarapuja ja vaikka mitä muuta ainakin viiden kilon annoksen. Annos olikin niin tuhti, että Kunkun piti turvautua Janin apuun lautasen tyhjennyksessä. Itse keskityin oman lautaseni tyhjennykseen. Kiinalaisesta siirryttiin Saleen (paikallinen erikoisuus, joka vastaa pääkaupunkiseudun Alepaa). Salesta ostin keissin kaljaa, jotta olisin kisakunnossa neljännellä kierroksella.
Neljännen kierroksen vastustajani oli Pekka Keipi, 1 dan. Pekka on minulle varsin tuttu vastus. Nyt oli tosi kyseessä, koska en halunnut hävitä ainoallekaan 1 danille. Pelistä teki erikoisen se, että kinder-yllätykset näyttelivät varsin suurta roolia. Minulla oli tukenani hands up -apina, jonka käsiä pistin ilmaan läpi koko matsin. Pekalla oli jonkinlainen purjevene, joka seilasi koko matsin ajan lautamme yli. Heti ensimmäisessä nurkassa pelattiin jonkinlainen epäjoseki, josta seurasi pikaisesti semeai. Aluksi lähdin semeaisekvenssiin "Pekka on in the bag" -fiiliksellä. Muutaman siirron kuluttua pelasin "Taitaa olla seki" -fiiliksellä. Lopulta tajusin ryhmäni kuolleen, mutta onneksi sentään sentessä. Pekka sai reippaasti aluetta laidoilta, joten lähdin rakentamaan shimaristani kasvavaa moyoa. Moyo syntyi mukavasti saatuani ponnukin sentessä. Pekka teki saman tien aika deepin invaasion moyooni. Lähdin luonnollisesti tappamaan. Lopulta Pekka sai kuitenkin yhdistettyä kivensä laitaryhmäänsä. Olin kuitenkin saanut vaikuttavan muurin, joten lähdin rakentamaan uutta moyoa. Ongelma oli siinä, että moyo oli auki kahdesta paikasta. Toisen aukon suljin, mutta Pekka lähti redusoimaan toiselta puolelta. Lähdin heti leikkaamaan redusoivaa kiveä, mutta omat kiveni olivat niin heikkoja, että koko leikkaus lässähti. Pekka pääsi tuhoamaan reippaasti omia alueitani. Tämän jälkeen peli oli normaalia yosea. Pisteidenlaskussa tapahtui se, mitä pelkäsin: hävisin jollain 10 pisteellä :(
Neljännellä kierroksella aloittamani kaljanjuonti jatkui saunaillan merkeissä. Olisi pitänyt käydä saunomassa, mutta jotenkin se vain jäi tekemättä. Saunaillassa keskusteltiin paljon Samu vs Pempu -pelin fusekitilanteesta. Samu oli pelissä pelannut kahden pisteen laajennuksen sen sijaan, että olisi estänyt Pempulta shimarin. Joka ikinen pelaaja (ehkä minua lukuun ottamatta) huoneessa haukkui Samun "josekivalinnan" vääräksi. Kun josekilöpinät oli löpisty ja löylyt heitetty, lähdettiin Huittisten Shusakun johdolla "puistoon", eli Turun rautatieaseman parkkipaikalle polttelemaan rauhanpiippua. Mukana menossa olivat tällä kertaa ainakin AJ, Jesse, Meijin, Samu, Kunkku ja Pempu. Tällä kertaa selvisin itse varsin selvänä illasta. Ehkä tämä johtui siitä, että imin savua kohtuudella. Darchik tuli hetkeksi katselemaan toimintaamme, ennen kuin poistui pelipaikalle. Samu oli varsin nopeasti out. Hän jäi jo varsin totuttuun tapaan naureskelemaan, höpisemään kummallisia asioita ja pyörimään maassa. AJ oli elementissään ja keksi puolifasaanin kaltaisia uusia sanoja suomenkieleen. Jesse ja Kunkku olivat porukan cooleimmat. Itse olin vain omassa ajatusmaailmassani. Taas tuntui siltä, että olisimme istuneet tuntitolkulla ympyrässämme. Ajantaju häviää aika nopeasti. Jossain vaiheessa Aura ja Kalle tulivat katsomaan menoamme. Aura taisi huomauttaa siitä, ettei meillä ole nuotiota, mutta ympyrämme keskellä ollut Salen keltainen muovipussi (näytti ihan nuotiolta) sai porukat repeämään. Kun Samu oli tuntien yrittämisen jälkeen päässyt pystyyn, päätettiin suunnistaa kohti pelitiloja. Samu meni keittiön lattialle makaamaan Pempun seistessä vieressä. Itse istuin jakkaralla hämmästellen Samun toimintaa. Kun turnauspaikka suljettiin, Keipin Pekka antoi minulle kyydin Omenaan. Samu ja Pempu + muu lössi lähtivät Omenaan kebabin kautta. Pempu oli kuulemma safkan tilaamisen sijaan vain tuijottanut teeveetä kebab-ravintolassa. Pempulta ei tainnut näkö lähteä tämän viikonlopun aikana. Omenassa painuin saman tien vaatteet päällä sänkyyn ja sammuin heti.
Sunnuntain aamuherätys oli taas yllättävän miellyttävä. Minkäänlaisesta krapulasta ei ollut tietoakaan. Pientä väsymystä oli kylläkin liikenteessä. Viidennellä kierroksella sain vastaani Suvi Rovion, 2 dan. Olen kohdannut Suvin useasti viime aikojen turnauksissa ja menestynyt näissä peleissä aika hyvin. Sain peliin valkeat kivet. Peli alkoi niin, että Suvi pelasi pincerin nurkkalähestymiseeni. Lähdin pelaamaan ikkentobeja Suvin ottaessa aluetta laidalta. Lopulta pinceröin Suvin pincerin ja Suvi lähti ikkentobeilla kohti keskustaa. En saanut lopulta mitään järkevää hyökkäystä aikaiseksi, mikä hieman jäi harmittamaan. Päätin jättää hyökkäämisen myöhemmäksi. Olin alueissa tappiolla, joten jotain piti tehdä. Kun Suvi splittasi laitani (iso siirto, jonka olisin itse halunnut pelata), lähdin tekemään splittaushyökkäystä. Splittasin laitani splittaavan kivan ja Suvin keskustaan jättämän ryhmän. Suvi puolusti ryhmää hyvin, mutta sain ympäröityä ryhmän. Suvi sai kuitenkin leikattua ympäröivän ryhmäni kahtia, joten odotin semeaita. Sellaista ei kuitenkaan tullut. Kytkin laikatun ryhmäni turvaan, mutta Suvi pääsi luikertelemaan omalla ryhmällään karkuun. Sain kuitenkin pidettyä ryhmällä sen verran painetta, että sain hyökätessä ympäröityä Suvin kiven, jolla hän oli aiemmin splitannut laitani. Nyt laita-alueeni olivat kasvaneet aika isoiksi. Pelasin seuraavaksi siirron, joka uhkasi leikata Suvin laita-alueen kahtia ja leikata laidasta kasan Suvin kiviä. Suvi taisi vastata tässä kohtaa väärin. Sain aikaiseksi ko-tappelun, jossa minulla oli hyvin vähän menetettävää. Ainoa ongelma oli, etten löytänyt ko-uhkia. Lopulta pelasin ko-uhkana vain siirron, jolla varmistin omia alueitani. Uskoin tämän riittävän. Pian mentiinkin pisteidenlaskuun. Jännitys tiivistyi.. Voitin lopulta 4,5 pisteellä! JEI!
Nyt kasassa oli kaksi voittoa viidestä pelistä. Viimeinen kuudes peli oli Pekka Lukkaria, 2 dan, vastaan. Olin voittanut Pekan Jaakko Munkissa, joten tiesin pystyväni pistämään tämän kaverin ahtaalle. Matsista en hirmuisesti muista, mutta jotain kuitenkin. Peli taisi olla suht tasoissa, kun Pekka teki invaasion jonkinlaiseen moyooni. Invaasioivasta kivestä tuli kivan kokoinen paisti, jonka sain lopulta bagiin. Pekka sai kuitenkin kompensaationa muutettua osan laidastani omaksi alueekseen. Seuraavaksi Pekka pelasi keskustaan redusoivan siirron. Olin vissiin saamassa keskustasta paljon aluetta, koska tätä aluetta piti redusoida. Lähdin väkisin leikkaamaan redusoivaa kiveä Pekan muusta ryhmästä, jolloin tuloksena syntyi ko-tappelu. Pekka käytti tietenkin ko-uhkina kuollutta ryhmäänsä. Menin tenukoimaan uhan. Sain muhkeat keskustavahvuudet, mutta Pekka elätti ryhmänsä. Tämä oli ehkä huono diili meikälle, koska Pekalta oli jäänyt keskustaan muutamia kiviä, joilla hän sai nopeasti sabakimuotoa aikaiseksi. En enää löytänyt järkevää hyökkäystä aikaiseksi. Nyt oli sellainen fiilis, että olen pisteissä ottamassa turpaan. Lopulta laskettiin pisteet ja tajusin hävinneeni jollain 10 pisteellä.... Nyyh :(
Mitä turnauksesta jäi käteen? Gorrillisesti ei kyl mitään. Niitä meni jotain tusinan verran. Täydellinen jumittaminen pähteissä oli jälleen kerran parasta koko reissussa. Omenahotelli oli aivan mahtava. Turnauspaikka ja sen alkoholipolitiikka oli aivan parasta. Aurajoki on pelottava paikka. Kädet ilmaan -apina oli aivan mahtava. Turku on ihan jees mesta!
Turku GP 2011: 2/5 (3d+, 4d-, 4d-, 1d+, 1d-)
Lähdin elämäni ensimmäiseen Turku GP -turnaukseen hyvillä mielin. Mielessäni pyörivät virheän preerian maisemat ja mahdollisesti jopa 2 dan -korotus. Turnaukseen lähdin jo perjantaina. Jesse Savo oli luvannut majoituksen ja matkan preerialle. Tapasin Assun ja Pempun Pasilan rautatieasemalla, josta astuimme Turun junaan. Olen matkustellut pitkän matkan junilla viime vuosina todella vähän, joten en tiennyt, mitä odottaa junareissulta. Toivoin, että junassa olisi ollut jonkinsortin röökikoppi. Koppia ei löytynyt, mistä pahoitinkin mieleni. VR:n toiminta tuntuu vuosi vuodelta menevän huonompaan suuntaan. Junamatka meni varsin nopeasti, koska kävimme Pempun magneettigobanilla läpi ammattilaisten peliä. Parin tunnin junareissun jälkeen lähdimme Aurajoelle etsimään Jesseä ja Samua. Pyörittyämme puolisen tuntia ympäri jokea löysimme vihdoin kaverimme pussikaljalta. Samu tarjosi keissistään herkullista Pirkka-olutta. Omat lämpimät Koffini saivat jäädä repun pohjalle. Pussikaljalla kuulin, että vihreän preerian reissu jäisi kokematta. Olen ehkä hieman pettynyt, mutta en antanut tämän masentaa itseäni. Vihreillä preerioilla pääsin käymään viimeksi juhannuksena, joten minua ei haitannut vaikka viikonloppuna ei preerialla pääsisi käymään. Pussikaljaseurueeseemme liittyi pian lähestulkoon koko yligon lössi. Jossain vaiheessa joku paidaton pilvenpolttelija tuli pummaamaan meiltä röökiä. Kaveri ajoi tuunaamallaan fillarilla, joka oli hitsattu kokoon kahdesta pyörän rungosta. Pyörällä ajelu näytti aika vaaralliselta extreme-urheilulta. Tästä huolimatta Jesse ja Samu testasivat pyörää. Yllättäen kumpikin heistä ei kaatunut pyörällä, vaikka olivatkin ottaneet pohjia aika reippasti. Pussikaljalta lähdimme suuntaamaan kohti Cosmic Comic Cafea, jossa juhlittiin Antti Holapan synttäreitä, pelattiin erittäin kännistä goota ja tietenkin juotiin mallasjuomia. Sain juotua itseni oikein tukevaan humalatilaan. Pelini Jesseä vastaan keskeytettiin, koska baaria oltiin sulkemassa. Onneksi päätimme ottaa taksin Jessen kämpälle, koska kävelystä ei olisi tullut mitään. Jessellä kaaduin heti sängylle ja sammuin. Heräsin keskellä yötä tuskanhiestä märkänä. Turku oli yölläkin kuin sauna. Onneksi sain unen päästä kiinni pyörittyäni hetken hikisenä Samun vieressä. Aamuherätys oli varsin krapulainen päänsärkyineen. Sain onneksi Samulta burana 800 -tabun. Pian herätyksen jälkeen saimme kyydin turnauspaikalle. Krapula ja saunan kuuma Turku enteilivät äärimmäisen tukalaa ensimmäistä kierrosta. Ja tukala siitä tulikin.
Ekalla kierroksella sain vastaani Samun. Meillä oli kummallakin läpi koko matsin äärimmäinen tuskanhiki, minkä takia pelin pelaaminen ja siihen keskittyminen oli varsin tuskaisaa. Heti ensimmäisen josekin jälkeen minulla oli fiilis, että peli menisi perseelleen. Samun sai josekin tuloksena maksimaalisen ulkovahvuuden, kun itse sain nurkasta noin 5 pistettä ja senten. Samu otti muurin tehokäyttöön ja rakensi vaikuttavan moyon. Itse pelasin yhdelle laidalle sanrensein. Sain laidan kokonaan itselleni. Laidalla oli varmaankin jotain 80 pistettä. Samu sai omasta moyostaan vähintään yhtä ison alueen. Tämän lisäksi Samu sai mukavasti lisäaluetta tapettuaan pari stemuani laidalta, jonka piti olla minun aluettani. Loppupelissä kumpikaan meistä ei ollut laskenut pisteitä. Minulla oli filis, että peli oli vielä ihan pelattavissa. Tein loppupelissä ison kämmin. Olisin voinut leikata Samulta pari stemua ja suurennettua aluettani, mutta pelasin täysin goten siirron nurkkaani. Olin katsonut, että nurkka kuolee bent four -tyylisesti, jos en pelaa sinne. Nurkka ei olisi voinut kuolla. Parhaimmillaan Samu olisi saanut tulokseksi gotesekin. Nurkan puolustaminen oli tässä vaiheessa aivan liian pientä. En tiedä, paljonko menetin pisteitä tällä mokalla, mutta paljon niitä meni. Aivan pelin lopussa söin yhden puolen pisteen kon. Siirto uhkasi pistää kourallisen Samun stemuja kohon. Samu ei hallusinoi tilanteen ja tenukoi. Pistin kivet ko-tappeluun. Samun ongelma oli, ettei hänellä ollut ainuttakaan ko-uhkaa. Pelasin ko-uhkana siirron, joka uhkasi tappaa Samulta nurkasta kiviä. Sekvenssi tuhoasi samalla ison osan Samun nurkka/laita-alueesta. Samu tenukoi ja tapoin nurkan. Nyt minulla oli sellainen fiilinki, että voitan pelin. Aivan pelin lopussa laudalla oli vielä yksi puolen pisteen ko. Tappelimme kivestä jonkin aikaa, kunnes Samu passasi. Passauskin näköjään toimii ko-uhkana, koska vastasin siihen täyttämällä damen. Hämmästyin, kun tajusin Samun jatkavan ko-tappelua. Olin hämmentynyt passauksesta, koska dameja oli vielä jäljellä. Tällaisia mokia ei saisi pelissä tulla! Seuraavaksi laskettiin pisteet. Voitin pelin 5,5 pisteellä! JES! Nyt Huittisten Shusakua vastaan pelaamani turnauspelit ovat minulle 2-0!!!
Toisella kierroksella pelasin Mikko Siukolaa vastaan. Kunkku pelasi tosi kovaa, kuten olinkin etukäteen odottanut. Yhdessä nurkassa pelattiin joseki, jota Kunkun mielestä ei koskaan saisi pelata. Kyseinen joseki on kuulemma liian vaikea jopa Gu Lille. Sain josekissa ulkovahvuudet, minkä lisäksi olin saanut muualtakin laudalta paljon vahvuutta ja potentiaalia jättiläsmäiseen moyoon. Kunkku tuli moyoon melko varhaisessa vaiheessa. Kunkun laitto oli perus redusointistemu, jota on vaikea suoraan tappaa. En halunnut alistua, joten lähdin saalistamaan stemua isolla haavilla. Suureksi yllätyksekseni sainkin otettua isolla getalla koko ryhmän kiinni. Nyt Kunkun oli elettävä lokaalisti. Eläminen näytti mielestäni niin vaikealta, että olin käytännössä jo laittanut voittobileet pystyyn. Bileet loppuivat aika nopeasti, kun Kunkku saikin jollain ihmeen veivillä veivattua itsensä eloon tappamalla ison kasan stemujani. Tässä vaiheessa kellostani loppui aika. Olisin hävinnyt laudallakin. Peli oli laudalla edennyt siihen pisteeseen, että Kunkun tarvitsee vain elättää ryhmänsä voittaakseen.
Kolmannella kierroksella pelasin Pempua vastaan. En muista pelistä yhtään mitään, mutta ei se varmaankaan kovin hyvin mennyt. Pelasin valkeilla stemuilla ja otin turpaan. Pelistä on tätä juttua kirjoittaessani melkoisesti aikaa, minkä takia muistikuvani pelistä eivät ole tuoreita.
Lauantain jatkot taisivat olla jossain päin Turun keskustaa Koulu-nimisessä ravitsemusliikkeessä. Paikka oli aivan huikea. Odotin jonkinlaista perusräkälää, mutta Koulu olikin ihan oikea baariksi muutettu koulurakennus. Joimme vain muutamat bisset, minkä jälkeen lähdimme taksilla Jessen kämpille nukkumaan. Bisseä olisi voinut vetää enemmänkin Koulun terassilla. Terassi oli uskomaton. Se oli kooltaan kokonainen koulurakennuksen aidattu piha. Lisäksi oli mielettömän lämmin kesäsää, joten miksi sitten lähdimme nukkumaan? Kai me kaikki vain olimme niin väsyneitä edellisen yön bailuista.
Sunnuntaina neljännellä kierroksella sain vastaani Aapo Niitamon, 1 dan. Peli Aapoa vastaan sujui aika hyvin. Pelasin mustilla stemuilla ihan okei fusekin. Saimme kummatkin laidoilta tasapuolisesti aluetta. Pelasin yhden erittäin hyvin toimineen invaasion Aapon alueelle. Aapolla olisi mahdollisesti ollut pistejohto, jos hän olisi ehtinyt varmistamaan invasioimani alueen. Ehdin kuitenkin tehdä invaasion. Ryhmäni tappaminen ei ollut mahdollista, koska Aapon nurkassa oli huonoa ajia. Onnistuneen invaasion jälkeen oli sellainen fiilis, että johdan peliä. Sain yosessa hieman yllättäenkin rakennettua melkein 20 pistettä aluetta keskustaan. Tämä viimeistään ratkaisi voiton minulle. Lopulta laskettiin pisteet. Voitin pelin runsaalla kymmenellä pisteellä.
Viidennellä kierroksella pelasin Kalle Kytölää (1 dan) vastaan. Pelasin varsin kummallista goota. Tein muistaakseni aivan liian aikaiset invaasiot kahteen nurkkaan. Sain kummatkin nurkat melko pienenä. Kalle sai supervahvuudet. Olin ottanut nurkat sentessä, joten pääsin pelaamaan heti redusointisiirron jonnekin tengenin tuntumaan. Redusointi oli sittenkin ehkä hieman liian lähellä Kallen vahvuuksia, koska Kallen käynnistämä hyökkäys oli stong. Ryhmäni elättäminen oli työn ja tuskan takana, mutta onnistuin kuitenkin sabakissa. Kalle sai kuitenkin rakennettua lisää vahvuutta laudalle. Pelin loppu meni niin, että yritin ottaa laidoilta maximialueet. Kalle sai keskusta-aluetta ja laidoiltakin aluetta. Peliä ei muistaakseni ehditty pelata loppuun, koska minulta taisi loppua kellostani aika. Vieressä peliämme katselleet sanoivat, että Kalle olisi todennäköisesti voittanut pelin, jos se olisi pelattu loppuun. Niin tai näin, aikatappio tuli ja edessä oli reissu Töölönlahteen.
Turnauksesta ei jäänyt kovinkaan paljon kerrottavaa tuleville sukupolville. Gorreja tuli +19 Samu-voitosta, jota ei nyt oikeasti voi laskea voitoksi. Käteen jäi kolme tappiota, joista kaksi tuli ajalla. Eli ei nyt ihan nappiin mennyt. Kalle Kytölä sai turnauksesta 2 dan -korotuksen ja paikan SM2-karsintoihin. Voi siis sanoa, että Kalle varasti minulta korotuksen ja karsintapaikan. Ais! Reissun jälkeen eräänä kuumana kesäpäivänä minut käytiin YliGon talkoovoimin heittämässä Töölönlahti-nimiseen jorpakkoon. Tapahtumasta on mahdollisesti olemassa jotain videomatskuakin.
Euroopan go-kongressi Ranskan Bordeauxissa 23.7.-6.8.2011:
Main 6/10 (1d+, 2d+, 2d+, 3d+, 4d-, 3d+, 3d+, 4d-, 3d-, 2d-)
Weekend 3/5 (1d-, 1k+, 1d-, 1k+, 1d+)
Parigossa neljäs sija!
Menomatka Bordööhön
Bordeauxiin lähteminen jännitti melkoisesti. En tätä reissua ennen ollut koskaan käynyt ulkomailla Go-turnauksessa. Olin etukäteen kuullut paljon kauhutarinoita ranskalaisten mulkkumaisesta asenteesta, ranskalaisten goonpelaajien nilkkeydestä ja bissen törkeän kalliista hinnasta. Onneksi nämä kauhukuvat eivät ainakaan itseni kohdalla käyneet toteen. Kuuluin viiden hengen saman katon alla majoittuneeseen iskuryhmään. Ryhmäämme johti ansiokkaasti Jesse Savo. Meidän lisäksi mukana menossa olivat Dantti, Pempu ja Samu.
Matkasuunnitelma oli sellainen, että aluksi lennetään Pariisiin ja otetaan sieltä juna Bordeauxiin. Finnairin koneemme (lentokonesiivoojien slangilla Pariisin Zulu) lähti perjantaina 22.7. aamulla. Aamuherätykseni oli varsin tuskaisa, koska olin ehtinyt nukkua vain pari tuntia. Olimme edellisenä päivänä pelanneet vikat kesäpelit ennen reissua. Futiksen jälkeen jatkoimme Pihlajamäen keskustan Ralli-baariin dokaamaan. Onneksi join vain pari litraa olutta. Ajatus lentokentällä pyörimisestä krapulassa ei innostanut. Baari-illan jälkeen lähdin mukavissa nousuissa kotiin pakkaamaan rinkkaani. Pakkaamisessa menikin sitten ainakin pari tuntia. Rinkka oli tosi toimiva ratkaisu kamojen roudaamiseen. Se oli sen verran tilava, että siihen sai tungettua kaiken reissussa tarvittavan. Perjantai-aamulla heräsin about neljän aikaan, kävin suihkussa ja suihkutin kroppaani Playboy Hollywood -tuoksua, jonka olin ostanut vain ja ainoastaan tätä reissua varten.
Lentokentällä olin täysin hukassa. Olin saapunut bussilla oikeaan terminaaliin, mutta varsin kokemattomana matkailijana en tajunnut ollenkaan, miten lähtöselvitys tapahtuu. Soitettuani hädissäni Samulle muutamaan kertaan, tajusin mitä piti tehdä. Eli rinkka hihnalle, passin vilautus ja sitten turvatarkastuksen läpi kähmintään. Jostain käsittämättömästä syystä olin jättänyt Playboy Hollywood -tuoksuni käsimatkatavaroihini. En ollut tajunnut, että se on nestettä. Kyrpiintyneen oloinen vanha kähmijärouva pyysi minua avaamaan laukkuni. Kähmijä sanoi, että tuoksuni ei lähde lennolle. Playboy Hollywoodissa oli nestettä 150 millilitraa. Max 100 millilitraa olisi saanut ottaa koneeseen. No mutta anyway, nyt olinkin päässyt lähtöporteille asti. Lähtöselvityshässäkkään meni huomattavasti vähemmän aikaa, kuin mitä olin etukäteen odottanut (20 min about). Suuntasin seuraavaksi portille, josta koneemme oli tarkoitus lähteä. Siellä minua odottivat Samu ja Jesse. Kummatkin nukkuivat. He eivät olleet edellisenä yönä nukkuneet sekuntiakaan. Jesse oli pelannut yöllä KGS:ssä ja dokannut. Samu oli vissiin vain dokannut. Näillä kavereilla on asenne kohdallaan! Parin minuutin kuluttua Pempukin liittyi seuraamme. Assu otti myös saman lennon pariisiin ja ilmestyi pari minuuttia Pempun jälkeen. Dantti ei lähtenyt samalla lennolla. Hän tulisi Ranskaan pari päivää myöhemmin. Pariisin Zuluun meidät vietiin portiltamme bussilla. Zulun oli siivonnut C-työnä Miklu (tätä ei tarvitse tajuta). Kone oli yllättävän tyhjä, ehkä noin puolet paikoista oli tyhjinä. Tämä oli tosi jees. Sain vallattua kokonaisen rivin koneestamme. Lento kesti about 3 tuntia.
Perillä Pariisin Charles De Gaullen kentällä yritin Assun kanssa bongata Eiffel-tornia, mutta huonolla menestyksellä. Meikäläisellä ei missään vaiheessa ollut tietoa, minne meidän pitää kentällä mennä. Onneksi Jessen suuntavaisto oli kuitenkin kohdillaan. Suurin pelkoni oli, että ruumaan heitetyt matkalaukkumme ovat jääneet Suomeen tai päätyneet Somaliaan. Puolen tunnin odottelun, arpomisen ja säätämisen jälkeen, löysimme matkatavaramme. Seuraavaksi suunnattiin kohti rautatieasemaa, joka sijaitsi lentokentällä. Meillä oli kuitenkin jotain neljä tuntia aikaa hengailla kentällä, ennen kuin junamme lähtisi Bordööhön. Eli piti löytää kauppa, baari tai mikä tahansa mesta, josta voisi ostaa viinaa. Noin tunnin seikkailun jälkeen löysimmekin vihdoin pienen lentokenttämarketin. Nyt pääsimme ensikosketukseen Ranskan hintoihin ja viinaksiin. Kauppa oli lentokentällä sijaitsevaksi putiikiksi yllättävänkin halpa. Viinipullot maksoivat halvimmillaan pari euroa. Puolen litran kylmät oluet maksoivat 1-2 euroa. Otin noin kolme litraa eri oluita: Dagsbier, joku Amsterdam-bisse, 1664, Heineken ja jotain muutakin. Seuraavat 2-3 tuntia ryyppäsimme kaupan vieressä mukavilla istuimilla kuunnellen DJ-Pempun musiikkia. Ryypiskelyjen jälkeen lähdimme juna-asemalle. Junamme oli jokin tavallinen ranskalainen TGV-juna. Junassa löysimme suht nopeasti omat istumapaikkamme. Assu istui jossain erillisessä junavaunussa. Samu, Jesse ja Pempu taisivat alkoivat nukkua. Itse yritin keksiä jotain tekemistä. Halusin ottaa selvää, saako ranskalaisissa junissa dokata omia juomia. Ravintolavaunun myyjä kertoi, että se on ihan okei. Olin positiivisesti yllättynyt ja aloin juomaan nyt jo lämpimiksi menneitä oluitani. Jossain vaiheessa sammuin. Onneksi muut seurueemme jäsenet herättivät minut Bordeauxin asemalla.
Assua en Bordeauxin juna-asemalla nähnyt. Hän oli varmaankin lähtenyt hotelliinsa. Assun suunnitelma oli muutaman hotelliyön jälkeen rötvätä pari viikkoa jossain bilekämpässä, jossa mm. Viktor Lin majoittui. Jesse oli porukamme majoitusvastaava. Hän oli hankkinut meille viiden hengen kämpän Bordeauxin keskustasta. Jesse oli käynyt lukuisia email-keskusteluja kämppämme isännän kanssa. Isännän nimi oli Jannik. Jesse oli sopinut, että Jannik hakee meidät autolla Bordöön juna-asemalta. Jannik odottikin meitä asemalla. Jannik oli varsin puhelias ja ystävällinen kaveri, joka puhui ranskalaiseksi tosi hyvää englantia. Kaverin ainoaksi rasittavaksi ominaisuudeksi osoittautui jatkuva säätäminen. Automatka asunnolle kesti about vartin. Asuntomme sijaitsi Rue De Brach -nimisellä kadulla lähellä keskustaa. Parinsadan metrin päässä oli joku iso muurien ympäröimä hautausmaa. Kämppämme oli about 70 neliötä ja se sijaitsi 2. kerroksessa. Heitimme kamat kämppään. Jannik kertoi meille kaiken oleellisen kämpän kalustuksesta. Kämppään kuului kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, vessa ja suihkutilat. Parveketta ei valitettavasti ollut. Parveke olisi ollut aamutupakoinnin kannalta ihanteellinen. Olohuoneessa oli iso taulu-tv. Saimme pienen säätämisen jälkeen kuvan telkkuumme. Ei telkusta lopulta paljon iloa ollut, koska about kaikki tv-ohjelmat olivat ranskankielisiä tai dubattu ranskaksi. Langattoman verkkomme saimme toimimaan vasta seuraavana päivänä. Kun kämppään oli tutustuttu pintapuolisesti, Jannik antoi jokaiselle kämpän avaimen. Seuraavaksi haettiin alakerran sisäpihalta Jannikin meille noutamat pyörät. Pyöriä oli yhteensä viisi, eli jokaiselle asukkaalle oma. Pyörät maksoivat joitakin kymmeniä euroja, minkä lisäksi niistä piti antaa erillinen pantti. Pyörät lukittiin ketjulukoilla, jotka saatiin auki tietyllä numeroyhdistelmällä. Pienehkön numerosäätämisen jälkeen lähdimme pyörillä keskustaan. Jannik otti moponsa ja lähti opastamaan meitä kaupungille. Tässä vaiheessa saimme ensimmäisen vilauksen siitä, millainen "säätäjä" isäntämme oli. Jannik ajoi skootterillaan tuhatta ja sataa ympäri Bordöön katuja meidän muiden yrittäessä pysyä perässä. En ollut pyöräillyt vuosiin, joten olin täysin kassalla. Ajoin päin punaisia, ihmisiä, autoja ja pylväitä. Aina välillä Jannik pysähtyi jossain päin keskustaa ja kertoi, mikä paikka oli kyseessä. Mutta ei minulla ainakaan jäänyt päähän mitään tästä "opastuksesta". Kun olimme pyöräilleet saakutinmoisen sokkelon läpi ja pysähtyneet jonkin Kebab-mestan eteen, Jannik päätti onneksi lopettaa oppaana toimimisen ja palasi asunnolleen. Kun Jannikista oli päästy eroon, lukitsimme pyörät ja astuimme sisään kebab-mestaan. Paikan menu oli täysin ranskaksi. En tajunnut mitään. Pempu tilasi minua ennen jotain kebabia. Yritin kertoa myyjille, että haluan samanlaisen. Kommunikointi oli vaikeahkoa, koska myyjät eivät puhuneet sanaakaan englantia. Seuraavaksi yritin kysellä, kuuluuko ateriaan limu. Kaverit eivät tajunneet mitään sanomastani. Enhän minä nyt osaa ääntää sanaa boisson (juoma). Äänsin sen niin kuin se kirjoitetaan. Seuraavaksi yritin tiedustella, maksanko nyt samalla vai safkan jälkeen. Parin minuutin neuvottelun jälkeen tajusin, että maksetaan safkan jälkeen. Jostain syystä Pempulle ei tuotu mitään safkaa. Itselleni tuotiin lautasellinen kebabia. Kai myyjät kuvittelivat, että minä ja Pempu syödään samasta lautasesta. Pempun periaate: Jos mun rahat ei kelpaa, en sitten syö. Eli Pempu kulki loppuillan tyhjällä vatsalla. Kebabien jälkeen lähdimme etsimään baaria. Kello oli kai aika paljon, koska moni mesta oli sulkemassa oviaan. Löysimme lopulta baarin, jonka sisustus oli äärimmäisen kummallinen. Siellä oli kai joku jenkkiteema. Tilasimme puolilitraiset tuopilliset Affligem-olutta. Hinta ei ollut niin järkyttävä, kuin mitä pelkäsin etukäteen. Bisse maksoi jotain 5-6 euroa. Pöytäämme tuli istumaan brittikaveri, jonka aksentti oli ihan mielettömän cool. Kaverin nimi taisi olla Luke. Hän sanoi olevansa "stoned". Luke ei tainnut kuitenkaan olla missään alkoholia kummemmissa huumeissa. Luulin, että britit käyttävät sanaa wasted kännisestä kaverista, mutta kai stonediakin voi käyttää. Luke kertoi meille mm. työhistoriaansa Glastonburyn ja muiden brittifestareiden lavarakentajana. Olimme kaikki niin väsyneitä, että päätimme yhden tuopin jälkeen painua asunnolle. Luken juttuja olisi mielellään voinut kuunnella vaikka koko yön, mutta oltiin kaikki tosi väsyneitä. Pyöräily asunnollemme sujui jotenkuten hyvin. Emme eksyneet pahemmin matkan varrella. Hämmennyimme hieman tajutessamme, että avaimemme eivät käy asunnon lukkoon. Vaikka Kello oli yli puolenyön, oli pakko soittaa Jannik avaamaan ovi. Jannikia ei tarvinnut odotella, koska kaveri asui (noin 20 vee nuoremman vaimonsa kanssa) kämppämme alakerrassa. Tämän tiedon Jannik oli pimittänyt Jesseltä, vaikka he olivat ennen reissuamme keskustelleet sähköpostitse useampaan kertaan. Jannik oli kertonut asuvansa "lähellä". Jannik avasi oven ja kovasti pahoitteli, ettei ollut ehtinyt vaihtaa lukkoja. Oltiin kaikki niin väsyneitä, ettei meitä kiinnostanut. Menin muiden kanssa yläkertaan, join bisseä ja aloin katsomaan dubattuja tv-ohjelmia. Hetken kuluttua alakerrasta alkoi kuulua jotain porauksen ääniä. Jannik siellä sääti lukon kanssa. Seuraavaksi arvoimme, kuka saa minkäkin nukkumapaikan. Arpaonneni oli huonoin. Sain patjan keskelle olohuonetta. Patjan epäoptimaalisesta sijainnista huolimatta nukuin jokaisen yön äärimmäisen sikeästi :)
Lauantaiaamuna jäivät aamukahvit- ja palat väliin, koska jääkaappimme/muutkin kaapit olivat tyhjinä. Tsekkasimme alakerran lukon toimivuuden, minkä jälkeen otettiin pyörät ja lähdettiin polkemaan. Heti alkuun totesimme, että pyörämme ovat aika perseestä. Suurin vika oli ehkä siinä, että ne tuntuivat olevan jotain lasten kokoa. Pyörissä oli lisäksi sellainen ongelma, että ne hajosivat käsiin. Oman pyöräni satula alkoi heilumaan muutaman päivän pyöräilyn jälkeen. Pempun pyörän ketjut eivät tuntuneet millään pysyvän paikoillaan. Pyöräiltävää kongressipaikalle oli noin 4-5 kilometriä. Päätimme (minä, Samu, Jesse, Pempu) kulkea mahdollisimman suoraa reittiä. Dantti ei ollut vielä tullut Bordeauxiin. Suorin reitti kulki vilkkaasti liikennöidyn autotien varrella. Oli oikein positiivista, että pyöräreitit oli merkitty selvästi teiden sivuun. Meikäläisellä ei kylläkään ollut mitään käsitystä liikennesäännöistä. Yritin vain seurata muita. Matkan varrella pysähdyimme ensimmäistä kertaa ranskalaisessa marketissa. Tässäkin marketissa oli erillinen iso viiniosastonsa. Ostimme jotain patonkia, lihaa ja juustoa. Hintataso vaikutti varsin alepamaiselta. Tupakkaa ei jostain syystä ollut tarjolla. Jatkoimme pyöräilyä autotien varrella. About kolmen kilometrin reippailun jälkeen löysimme sporakiskot. Spora kulki sopivasti yliopistoalueen ympäri, joten kiskoja seuraamalla löydettiin helposti perille. Yliopistoalue oli useamman hehtaarin kokoinen aidattu alue. Poljimme massiivisen kokoisesta portista alueelle. Jostain käsittämättömästä syystä tämä oli ainoa päivä koko kongressin aikana, kun tämä alueen pääsisäänkäynti oli avoinna. Rekisteröityminen turnaukseen, badgen ja opaslehtisiä sisältävän kongressikassin noutaminen tapahtui Main Hall -rakennuksessa (A22). Kaikki alueen rakennukset oli merkattu tyyliin A1-A999. Tässä päärakennuksessa parasta oli tiski, josta sai ostaa kahvia, pullovettä, limua, bisseä, siideriä, viiniä ja erilaisia leivoksia. Heti ensitöiksemme kävin Samun kanssa ostamassa muutamat kahvit. Kahvin ainoa huono puoli oli, että maitoa siihen sai ainoastaan maitojauheen muodossa. Tämä myymälä oli erittäin toimiva idea. Samanlaista putiikkia olisin kaivannut myös Tampereen kongressiin. Myymälä oli auki kongressin jokaisena päivänä heti aamusta yömyöhään. Kahvien jälkeen lähdettiin porukalla rekisteröitymään. Ranskalaista logiikkaa noudattaen rekisteröinti tapahtui noin kolmen erillisen tiskin kautta. Ekaksi haettiin osittain esitäytetty lomake, johon piti vielä täyttää muutamia tietoja. Lomakkeeseeni oli luokituksekseni merkitty jostain syystä 2 dan, vaikka 1 danina olin netissä ilmoittautunut. Kun lomake täytettiin loppuun, se vietiin seuraavalle tiskille. Tällä tiskillä väänsin järjestäjän kanssa kättä siitä, että haluan pelata 1 dan -luokituksellani. Kaveri näytti minulle jotain listaa, jossa oli luokituksia ja niitä vastaavat gorrit. Pienen väännön jälkeen sain tahtoni läpi. Seuraavalla tiskillä maksoin 140 euron kongressimaksun, sain 1 dan -badgeni ja kongressikassin. Rekisteröitymisrumba oli lopultakin ohi. Pempukin joutui vääntämään kättä omasta luokituksestaan. Pempu oli ilmoittautunut turnaukseen 4 danina, mutta oli juuri ennen kongressia hankkinut alennuksen 3 daniin. Pienen väännön jälkeen Pempu sai 3 dan -badgensa. Kongressipaikan vieressä oli iso Casino-supermarket, jonne suuntasimme seuraavaksi. Tavoitteena oli löytää tupakkaa, alkomaholijuomia ja jotain sapuskaa. Kaupan juusto- ja patonkiosastot olivat varsin vaikuttavia verrattuna tavallisen suomalaisen marketin valikoimiin. Viinaosastokin oli jotain aivan mahtavaa. Mukavinta tietenkin oli se, ettei mitään erillistä Le Alko-liikettä tarvinnut etsiä kaupungilta. Kaikki väkevät viinat, viinit ja kaljat löytyivät Casinosta. Viini oli superedullista. Alle parilla eurolla sai pullon herkullista punaviiniä. Ostin jotain kolme pulloa ja menin tiskille. Mun ja Jessen suureksi pettymykseksi tiskiltä ei myyty ollenkaan röökiä. Kassaneiti neuvoi pikaisesti jonkun suunnan, josta olisi pitänyt löytää röökiä. Lähdimme käden osoittamaan suuntaan, mutta emme kuitenkaan löytäneet mitään. Omat röökini alkoivat olla vähissä, joten alkoi hieman huolestuttaa. Lähdimme takaisin kongressipaikalle, istahdimme A9-merkkisen talon viereiselle nurmikolle ja aloimme vetämään viiniä ja sapuskaa. A9:ssä oli samaan aikaan käynnissä pro-kommentointi Joukkueiden EM-kisojen finaaleista. Finaalien kierrokset 1-2 pelattiin lauantaina. Kommentointeja enemmän meitä kiinnosti dokaaminen. Juotuani itseni kusihätään tein ensimmäisen kerran tuttavuutta ranskalaisen yliopistovessan kanssa. Pisuaareissa ei ollut mitään vikaa, mutta pönttöjen ongelma A9:ssä oli se, ettei niissä ollut mitään kantta tai edes muovista istuinosaa. Myöhemmin havaitsin saman ongelman kaikissa yliopistoalueen vessoissa. Missään niistä ei ollut istuinta! Eli jos paskominen kiinnosti, se piti tehdä posliinin päällä (PRKL!). Jouduin kuitenkin nielemään pettymykseni ja teinkin varsin pian lähempää tuttavuutta paskaiseen posliinipyttyyn. Kävimme dokailtuamme välillä tutustumassa A9:n luentosaliin. Siellä oli pari ammattilaista. Toinen oli joku huippuvahva korealainen. Toinen taas oli joku aasialainen pro-mimmi-ammattilainen, joka puhui huippuhyvää englantia. Käynnissä oli Artemin ja Iljan peli. Päällimmäisenä kommentoinnista jäi mieleen se, että kummatkin pelaajat tekivät koko ajan virheitä. Kyl ne prot on vahvoja. Siirryimme lähemmäksi päärakennusta ja aloimme dokaamaan sen vieressä olleella nurmialueella. En muista ollenkaan, mitä seuraavien tuntien aikana tapahtui. Menin jossain vaiheessa sisään, kun Pempu ilmestyi yhtäkkiä ja kertoi jostain diskosta. Pempun ohjeistamana piilotin viinipullon laukkuuni ja seurasin häntä päärakennuksen Thomas Edison -nimiseen luentosaliin. Disco ei ollut luentosalissa vaan sen 10 neliömetrin kokoisessa eteistilassa. Eteinen oli lähes pimeä. Ainoa valo tuli käytävältä. Ovien sinisten ikkunoiden läpi suodattunut valo toi eteistilan discoon hienon biletunnelman. DJ-Pempu vastasi musiikkitarjonnasta. Discossa tanssi lisäkseni Assu, Samu, Jesse ja Pempu. Aina välillä joku järjestäjä tai random goonpelaaja avasi Thomas Edisonin oven, katsoi hetken aikaa hiljaisena bileitä ja lopulta sulki oven. Jossain vaiheessa Jesse lähti valkoviinipullo kädessä seikkailemaan jonnekin päin rakennusta. Jesse taisi aiheuttaa varsin paljon yleistä paheksuntaa kongressipaikalla. Kuulin, että joku parrakas ja hikinen järjestäjä oli huutanut Jesselle kurkku suorana ja uhannut potkia Jessen ulos turnauksesta. Jesse taisi parina seuraavanakin iltana seilata ympäri kongressirakennusta viina-/valkoviinipullo kädessä aiheuttaen yleistä paheksuntaa. Hyvä Suomi! Avajaiset pidettiin yhdessä päärakennuksen lukuisista luentosaleista. Saavuin seremoniaan kesken kaiken. Siitä ei oikeastaan jäänyt mitään muuta mieleen kuin se, että rakennuksen palohälyttimet alkoivat ulista kesken seremonian. Rakennus jouduttiin tyhjentämään. Seremonia jatkui myöhemmin, mutta en enää jaksanut mennä seuraamaan sitä hikiseen luentosaliin. Jossain vaiheessa lauantai-iltaa taisimme saada soiton Dantilta. Hän oli saapumassa Bordöön juna-asemalle. Meidän piti käydä hakemassa hänet asemalta kämpällemme. Kello oli jo paljon ja olimme kaikki sekaisin lähtiessämme pyöräilemään kohti rautatieasemaa. Nyt törmäsimme ensimmäisen kerran ongelmaan, joka tulisi häiritsemään meitä koko kongressin lopun ajan: suljetut portit. Emme päässeet ulos yliopistoalueelta. En muista, miten lopulta pääsimme pois alueelta. Joko löysimme avonaisen portin jostain tai sitten heitimme pyörät parimetrisen aidan yli. Kännisen pyöräilyn päätteeksi löysimme Dantin voiton aukiolta (Place de la Victoire), jossa oli useampia yökerhoja. Röökini olivat tässä vaiheessa täysin loppu, joten suuntasin yökerho El Bodegoon. Onneksi sieltä löytyi Marlboroa. Ostin 5 kpl yhteishintaan 40 euroa. Loppumatkamme kämpälle sujui rennoissa/hieman kännisissä tunnelmissa. Antti kulki kävellen ja karttansa avulla suunnisti meidät perille.
Röökin ostamisesta oli Ranskassa tehty aika hankalaa. Suomessa röökiä saa ostettua helposti mistä tahansa kioskista, kaupasta tai baarista. Ranskassa näin ei todellaakaan ole. Minulla oli huomattavia vaikeuksia löytää röökiä mistään turnaspaikan lähellä sijainneesta liikkeestä. Röökiä myyvät liikkeet tunnisti siitä, että liikkeen ulkopuolella oli TABAC-kyltti. Pari tällaista liikettä oli turnaspaikan vieressä, mutta nämä putiikit olivat koko kongressin kiinni. Löysin vasta kongressin toisella viikolla turnauspaikan läheltä paikan, josta sai ostettua tabacia.
Ensimmäinen viikko Bordöössä, parigoota ja Le Lac
Sunnuntaiaamuna heräsimme kaikki sen verran myöhään, että pelkäsin myöhästyvämme kierrokselta. Kokeneena kongressikävijänä Dantti kuitenkin vakuutti, että emme tulisi myöhästymään kierrokselta, koska kierros tulisi suurella todennäköisyydellä alkamaan myöhässä. Dantin vaistot olivat oikeassa. Kun saavuimme kongressipaikalle yli puoli tuntia myöhässä, näimme ison lössin päärakennuksen ulkopuolella. Järjestäjät eivät olleet vielä saaneet parituksia valmiiksi. Kierroksen piti alkaa klo 9.30, mutta se alkoi lopulta melkein kaksi tuntia myöhässä.
Main-, weekend- ja sivuturnaukset pelattiin Simplified Ing Rules and Japanese fill-in counting -nimisillä säännöillä. Säännöt olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samanlaisia, joita Suomenkin turnauksissa käytetään. Merkittävimmät erot koskivat pelin loppua. Komi oli 7,5 pistettä. Pelin passausvaiheessa pelaajan piti antaa vastustajalle stemu (passing stone), kun pelaaja passasi. Valkean piti passata viimeisenä. Tämä tarkoitti toisin sanoen sitä, että damet olivat pisteitä. Minulle nämä säännöt eivät aiheuttaneet suurta päänvaivaa, mutta joitakin pelaajia säännöt onnistuivat hämmentämään ihan huolella. Esimerkkinä voin mainita Pal Baloghin, joka yhden pelinsä passausvaiheessa huusi "No fucking way!" vastustajan pyydettyä häntä antamaan passauskiven.
Pääturnauksen ensimmäinen pelini oli japanilaista Masako Kawamuraa vastaan. Masako pelasi 1 dan -luokituksella, mutta laitot eivät olleet ainakaan eurooppalaista dan-tasoa. Vastustaja pelasi mustilla stemuillaan aluepainotteista peliä. Peli ratkesi varhaisessa vaiheessa, kun Masako teki invaasion moyooni. Hyökkäsin stemujen kimppuun, mutta en odottanut saavani mitään erikoista tulosta. Masakon sabakitaidot olivat aika ruosteessa, minkä takia noin parinkymmenen mustan kiven ryhmä olikin tuota pikaa kuollut. Kompensaatiota vastustajani ei saanut. Tässä vaiheessa Masako alkoi pelaamaan eri tavalla. Hän alkoi paiskimaan kiviä laudalle voimakkaasti ja höpisemään jotain ääneen (perusjapanilaiseen tyyliin). Olin jättänyt laudalle yhden semiheikohkon ryhmän, jonka kimppuun Masako hyökkäsi. Hyökkäys ei tuottanut tulosta. Tästä eteenpäin vastustajani pelistä katosi strategia. Masako yritti väkisin tappaa jotain leikkaavia stemujani, mutta hänen omat leikkaavat kivensä jäivät säkkiin joka puolella. Vastustajallani oli lopulta laudalle enemmän kuolleita kuin eläviä kiviä. Lopulta vastustajani luovutti. Kongressi oli alkanut mukavasti voitolla.
Taisimme jo sunnuntaina ensimmäisten peliemme jälkeen löytää paikan, jossa tulisimme kongressin aikana viettämään monta lounashetkeä. Jo pelkästään paikan nimi teki vaikutuksen: Fac Kebab (lausutaan Fuck Kebab). Kävimme syömässä Facissa useita kertoja. Safka oli hyvää ja edullista. Leipäkebabin (pain kebab) puolen litran boissonilla sai kuudella eurolla. Kebablautanen boissonilla oli about 9 euroa. Painista tuli vakiosapuskaamme. Pain kebab oli halkaistu valkea leipä, joka survottiin täyteen jotain salaattia ja kanakebabia. Kastikevaihtoehdot siihen olivat white sauce ja hot sauce. Ateriaan kuului tietenkin kasa ranskalaisia. Ketsuppia tai majoneesia piti erikseen pyytää, jos niitä halusi.
Kävimme kongressin aikana syömässä myös Fac Kebabin vieressä Melisone Cafessa. Pelkkää kebabia ei koko kahta viikkoa jaksanut mutustaa. Vaihtelu virkisti. Kävin kahvilassa ainoastaan pari kertaa. Paikan tarjoama Maxi Burger oli taivaallisen hyvää. Ateriaan kuului juoma, älyttömän iso burgeri ja kotitekoiset ranskalaiset. Pääsin lisäksi maistamaan kahvilan jäätelöä. Kolme palloa sulkaajäätelöä oli taivaallista herkkua. Kahvilan hinnat olivat kaiken lisäksi ihan jees. Muutenkin tuntui, että Bordeauxin ravintoloissa syöminen ei tuntunut pahalta kukkarossa. Emme tietenkään käyneet missään kalliissa paikoissa. Testaamamme ravintolat tuntuivat hinta/laatu -mielessä tosi hyviltä.
Safkan jälkeen suuntasimme takaisin kongressialueelle. Sunnuntaina oli ekan main-pelin lisäksi tarkoitus pelata kaksi ensimmäistä kierrosta rapid-turnausta. Lauantain rekisteröimislomakkeessa oli kysytty, haluaako pelaaja osallistua rapidin kaikkiin 1. viikon kierroksille. Olin ilmoittautunut rapidiin. Kaduin ilmoittautumistani jälkeenpäin, koska minulla ei oikeasti ollut motivaatiota pelata tätä turnausta. Mutta koska olin ilmoittautunut peleihin, piti niissä tietenkin pelata. Olisi voinut tietenkin tehdä no shown, mutta se olisi ollut epäkohteliasta.
Rapid-turnaus pelattiin päärakennuksessa. Ekan kierroksen vastustajani piti olla joku ei-ranskalainen jamppa. Järjestyssekoilujen takia vastustajani ei ilmaantunutkaan paikan päälle. Odotin vastustajaani gobanin luona, kun joku järjestäjä tuli ja sanoi: "Hei tässä on tällainen ranskalainen kaveri, jonka vastustaja ei myöskään ole saapunut. Pelatkaa toisianne vastaan". Olin koko tilanteesta hämmentynyt. Ranskalaisten järjestäjien ammattitaito ei ensimmäisenä päivänä tehnyt suurta vaikutusta. Meikäläisen ekan kierroksen vastustaja oli joku ranskalainen 1 dan. Peli oli alun perin tarkoitus pelata rakennuksen toisessa kerroksessa, mutta meidän piti mennä päärakennuksen kolmanteen kerrokseen, koska ingin kelloissa oli kuulemma jotain häikkää (?). Eli jouduimme pelaamaan pelin analogikellolla (vi**u). Eka rapidi oli aika helppo. Pelasin pelin valkeilla stemuillani turhia miettimättä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vastustaja teki kyseenalaisia valintoja, minkä takia pääsin jo alussa etulyöntiasemaan. Vastustajaltani ei pelissä kuollut mitään ryhmiä, mutta olin koko ajan niskan päällä. Pelattuamme ehkä noin 50 siirtoa vastustajani luovutti pelin. Vaikka johdin peliä, luovutus tuli hieman yllättäen. Kaverilta ei ollut kuollut mitään. Peli oli vasta varhaisessa keskipelissä. Tyypillä ei tainnut erityisemmin olla voitontahtoa fighting spiritistä puhumattakaan. Tämä taisi olla go-urani ensimmäinen peli ranskalaista jamppaa vastaan. Olin kuullut, että ranskalaiset ovat kaikki hirveitä nilkkejä. Tämä kaveri ei ainakaan tämän pelin perusteella ollut mikään sandbaggeri. Kaveri pelasi tosi pehmeitä laittoja.
Rapidin toinen kierros jouduttiin perumaan sunnuntailta, koska ensimmäisen kierroksen pelit loppuivat vasta myöhään illalla. Tässä vaiheessa olin menettänyt uskoni ranskalaisten kykyyn organisoida turnauksia. Onneksi järjestäjät oppivat virheistään. Kongressin järjestelyt tuntuivat sujuvan sitä sulavammin, mitä pidemmälle kongressi eteni. Ainakin tällainen fiilis minulle jäi.
Pelieni jälkeen törmäsin Laura Avramiin. Laura kysyi, haluaisinko osallistua parigo-turnaukseen ammattilaisen kanssa. Olin täysin pihalla. En tiennyt parigosta yhtään mitään. Laura esitteli minut Kaihsin Changille (4p) ja Ailin Shiaolle (1p). Kaishinia kutsuttiin kongressissa nimellä Cathy. Nämä nuoret mimmit ovat ammattilaisia taiwanista. Sekä Cathy että Ailin olivat tulleet kongressiin pelaamaan simultaanipelejä. Ailin oli jo löytänyt parin parigoohon. Laura ehdottikin, että pelaisin Cathyn kanssa turnauksessa. Yritin jotenkin kohteliaasti kieltäytyä kunniasta, koska olisin vain halunnut dokata. Yritin ehdottaa vieressä seisovaa Samua Cathyn pariksi, mutta Samulla ei ollut motivaatiota. Laura sai kuitenkin varsin nopeasti taivuteltua minut parigoohon. Laitoimme nimet parigoon ilmolistaan. Pelit alkaisivat seuraavana päivänä eli maanantaina.
Sunnuntai-iltana halusimme lähteä kaupungin keskustaan bailaamaan. Meillä oli sellainen fiilis, että sunnuntaina kaikki paikat yliopistoalueen vieressä ovat kiinni. Päätimme siis suunnata keskustan juutalaiskadulla (?) sijaitsevaan Sherlock Holmes -brittipubiin. Paikka löytyi nopeasti pyöräillen sporakiskoja seuraamalla. Pubi oli onneksemme auki. Se sulki vasta joskus kahden aikoihin. Halusimme löytää brittipubin, koska kuulemamme perusteella ranskalaisissa perusbaareissa tarjotaan ökyhintaista olutta pikkutuopeista. Sherlockista sai onneksi laadukasta brittiolutta pintin tuopeista siedettävään hintaan. Pubiin olivat löytäneet myös Tassel, Elsa, Kunkku ja Riina. Saimme neuvoteltua pubin telkkuun juuri alkaneen Copa American finaalipelin. Hetkeä myöhemmin tapasimme vanhan tuttavuuden. Luke (perjantaina baarissa tapaamamme kaveri) eksyi kavereineen sattumalta samaan baariin. Nyt Luke ei ollut läheskään niin stoned, kuin mitä hän aikaisemmin oli ollut. Kaverin juttua oli kyllä hauska kuunnella. Ollessani Jessen kanssa röökillä joku urpo ranskalainen rasvalettispede tuli urputtamaan Jesselle jotain. Kaveri näytti siltä, että hän haluaa haastaa riitaa Jessen kanssa. Seurasin Jessen vieressä kaverin höpinää. Kaveri puhui pelkkää ranskaa, joten emme tajunneet mitään. Kaveri oli vissiin vajaaälyinen, koska ei tajunnut ettemme tajua. Vieressä olleet mimmit sanoivat, että kaveri haluaa varmaankin pajaa. Meillä ei kuitenkaan ollut pajaa, joten kaveri onneksi lähti vähin äänin hevon perseeseen. Lähdimme baarista aika myöhäisessä vaiheessa pyöräilemään kohti kämppäämme. Koska jääkaappimme oli tyhjä, yritimme löytää matkan varrelta jonkinlaista kauppaa. Oli sunnuntain ja maanantain välinen yö, joten en uskonut löytävämme kauppaa. Löysimme kuitenkin sattumalta jonkinlaisen arabic shopin, jotka ovat auki tavallisia kauppoja pidempään. Kauppaa oltiin juuri sulkemassa, mutta saimme kuitenkin ostettua aamupalaa, maitoa ja kahvia. Tästä oli hyvä jatkaa asunnolle.
Maanantaiaamuna onnistuimme taas myöhästymään pääturnauksen kierrokselta. Tämä main-turnauksen kierrokselta myöhästyminen tapahtui iskuryhmällemme noin yhdeksän kertaa koko kongressin aikana. Toisella kierroksella sain vastaani tutun vastustajan: Mikael Nenonen, 2 dan. Mikael pelasi valkeilla stemuilla ja sai pelissä aika paljon aluetta eri puolilta lautaa. Itselläni oli yksi iso moyo, josta tuli lopulta kokonaan aluetta. Mikael yritti väkisinkin tappaa isoa lohikäärmettäni, jolla oli yksi silmä. Mikael sai väännettyä kon ryhmän elämästä. Meikäläisellä oli kuitenkin niin paljon lokaaleja uhkia, ettei ryhmän tappaminen ollut mahdollista. Mikael taisi pelata kyseenalaisia ko-uhkia, koska niihin vastaamalla sain varmistettua itselleni paljon aluetta. Mikael ei lopulta saanut ko-tappelusta mitään. Pelin kliimaksi koitti, kun sain tapettua kasan Mikaelin kiviä ja näin tuhottua paljon aluetta. Tämän jälkeen Mikael luovutti pelin. Jes! Kaksi edellistä turnauspeliä olin Mikaelille hävinnyt. Nyt tuli voitto makeaan kohtaan!
Ennen parigopelejä oltiin syöty Fac Kebabit, joten massu oli täynnä. Päätin pelata parigoopelit selvin päin juomatta pisaraakaan viinaa. Ajattelin, että kännissä pelaaminen olisi ollut röyhkeää ammattilaispariani kohtaan. Pitää sanoa, että olin vähän hermona koko turnauksen ajan, koska olin vain muutamia kertoja aikaisemmin pelannut ammattilaisen kanssa. Tämän lisäksi parigoota en ollut aiemmin kokeillut. Turnauksessa kaikki parit pelasivat neljä alkulohkopeliä, minkä jälkeen kahdeksan parhaiten menestynyttä paria pääsi 1/4-finaaleihin. Turnaukseen osallistui yhteensä 96 paria. Aikasettingsit parigoossa olivat 35 minuuttia pääaikaa ja lisäaikana 30 stemua viidessä minuutissa. Pelit olivat siis aika nopeita.
Parigon ensimmäinen kierros alkoi kello 15.30. Vastaamme tuli nuori kyupari. Tyttö oli jotain 4 kyu ja poika jotain 1 kyu. Yritin pelata peruslaittoja, mahdollisimman solidia ja yksinkertaista. Ajattelin antaa Cathyn hoitaa tappamiset. Saimme mustat stemut peliin. Pelin ekat kymmenen laittoa kertoivat, etteivät vastustajamme mitään ihan spedejä olleet. He pelasivat ihan hyvin varmistaen kokonaisen laidan verran aluetta. Tätä yhtä laitaa lukuun ottamatta hallitsimme gobania. Vastustajamme pelasivat ehkä hieman hätiköiden, koska he yrittivät ehtiä joka paikkaan. Mustan vahvojen ryhmien keskelle jäi yksittäisiä valkeita stemuja, joten paisti oli valmiina uuniin. Cathy käynnistikin hyökkäyksen. Vastustajamme yrittivät stemuillaan pakoon, mutta Cathyn keima-hyökkäykset tekivät varmasti kipeää. Heti ekassa pelissä huomasi, että Cathy tykkää ottaa paistinsa kärsivällisesti ja isolla haavilla. Lopulta vastustajien kivikasa oli suljettu säkkiin. Vastustajamme yrittivät vielä rimpuilla. Rimpuilu olisi ehkä toiminut, mutta parin heikompi osapuoli upotti laivan. Ryhmä kuoli lopulta isona. Valkea ei saanut kompensaatiota. Vastustajamme päättivät tämän jälkeen luovuttaa pelin. Jes, parogoomätöt olivat alkaneet mahtavasti!
Parigon toinen kierros pelattiin samana päivänä klo 17.30. Nyt saimme vastaamme keski-ikäisen japanilaispariskunnan. Kummatkin taisivat olla dan-tason pelaajia. Peli oli huomattavasti tasaisempi kuin ensimmäinen pelimme. Pelasimme nyt valkeilla stemuilla. Musta sai laidalta kohtuullisen paljon aluetta. Me saimme laidalta aluetta ja lopulta keskustaankin mukavasti aluetta. En muista, miten peli päättyi. Voitimme joko pisteillä tai luovutuksella. Nyt oltiin tilanteessa 2 voittoa ja 0 tappiota. Vielä kaksi voittoa ja oltaisiin varmuudella jatkossa!
Kolmas parigoopeli alkoi noin kello 20. Pääsimme pelaamaan Laura Avramia (2 dan) ja Bohdan Zhurakovskyita (5 dan, mm. KGS-flashgoe) vastaan. Nyt koitti ensimmäinen todellinen testimme. Pelasimme mustilla stemuilla. Valkea sai aika paljon aluetta laidoilta. Saimme kuitenkin mustilla mukavat asemat varmistettuamme jonkinlaista moyontynkää doublewing formationin muodossa. Kun Bohdan heitti invaasiokiven moyoon, käynnistyi pelin ratkaiseva tappelu. Bohdan pelasi todella vakuuttavasti, kuten osasin odottaa. Laura pelasi aika paljon kikasheja, joihin meikäläisen oli pakko vastata kytkemällä tai jotenkin muuten. Vastustajien stemut jäivät lopulta säkkiin Cathyn pelattua nerokkaan haavi-sujin. Bohdan lähti rakentamaan jonkinlaista semeaitappelua, kun leikkaavat kivemme jäivät valkeiden kivien ympäröimiksi. Välillä käytiin pelaamassa muualle laudalle. Valkea sai varmistettua hyvin ison alueen laudalle. Voitimme kuitenkin käynnissä olleen semeain, minkä jälkeen vastustajat luovuttivat. Ihmettelin, miksi he luovuttivat. Valkea oli kuitenkin saanut muualta laudalta valtaisan kokoisen alueen. Bohdan kuitenkin sanoi, että heiltä oli kuollut aivan liikaa stemuja. Pitäisi joskus laskea pisteitä pelin aikana. Jippikayjei, 3/3!
Neljännen pelimme oli tarkoitus alkaa kello 22. Oli mielestäni kummallista, että kaikki neljä peliä piti pelata saman päivän aikana. Pelit loppuisivat vasta joskus puolenyön aikoihin. Olin tosi uupunut. Onneksi finaalipelit pelattaisiin vasta seuraavana päivänä. Emme missään vaiheessa päässeet pelaamaan neljättä peliämme. Syynä oli jälleen kerran järjestäjien sekoilu. Ilmeisesti oli käynyt niin, että osa pareista oli päättänyt jättää neljännen kierroksen väliin jollain viime hetken ilmoituksella. Nyt parittajan piti siis jäljellä olevista pareista muodostaa neljännen kierroksen pelit. Kun paritus saatiin seinälle, se ei näyttänyt normaalilta paritukselta. Jostain pareista meni kynällä piirrettyjä nuolia toisiin pareihin. Katsoimme listasta, että pelaisimme Viktor Bogdanovia ja hänen japanilaista pariaan vastaan. Istuimme pöytään odottamaan vastustajia. Vastustajista ei tovin odotuksen jälkeen ollut kuulunut mitään. Kysyin joltain järjestäjältä, voiko kellon laittaa käyntiin. Sain luvan tähän. Kului puolisen tuntia, mutta ketään ei ilmaantunut. Lopulta täytin Cathyn kanssa tuloslomakkeeseen voittomme. Selvensimme lomakkeeseen sen, että vastustajat eivät olleet saapuneet paikalle. Muistin hämärästi, miltä Bogdanov näyttää. Kun menin toiseen pelitilaan, huomasin Viktorin pareineen pelaavan siellä parigoota. Tässä vaiheessa olin hämmentynyt. Koko homma oli mennyt metsään. Olin Cathyn kanssa varmaankin tulkinnut "paritusta" jotenkin väärällä tavalla. Menin juttelemaan järjestäjien kanssa tilanteesta. Heillä kesti vähän aikaa tajuta, mistä oli kyse. Selitettyäni asiani noin kolme kertaa he vihdoin ymmärsivät tilanteen. Vaadin samalla, että minä ja Cathy saisimme voiton neljänneltä kierrokselta. He sanoivat asian järjestyvän. Olipas siinä melkoinen säätäminen. Anyways, 4/4-tulos! Mahtavaa! Finaalit odottivat!
Tiistain main-pelissä sain vastaani saksalaisen Christian Gawronin, 2 dan. Main-pelejä pelattiin päärakennuksen lisäksi kolmessa muussa rakennuksessa. Nyt pääsin pelaamaan rakennukseen A10. En ollenkaan tykännyt tästä pelitilasta, koska pelit pelattiin kolmannessa kerroksessa (pitkä matka röökille). Lisäksi A10 tuntui aina hemmetin hiostavalta pelitilalta. Pelasin valkeilla stemuilla. Peli sujui mielestäni todella hyvin. En antanut vastustajalle mitään turhan isoja alueita tai edes moyoja. Kummallakin oli keskipelissä varmaa aluetta ehkä 30-40 pistettä. Hallitsin pelissä keskustaa. Olisin voinut saada keskustaan paljonkin aluetta, mutta samalla olisi pitänyt antaa vastustajalle laidalta ehkä liikaakin aluetta. Tein pelin ratkaisevan nurkkainvaasion. Olin jotenkin lukenut, että ryhmäni elää nurkassa helposti. mutta ei se niin mennyt. Sain ryhmälleni nurkasta vain yhden silmän, joten piti paeta avoimempaan tilaan. Peli näytti huolestuttavalta, koska joka puolella oli vain mustia stemuja. Lisäksi laudalle oli jäänyt yksi toinen valkea ryhmä, jolla oli vain yksi silmä. Yritin tietenkin kytkeä ryhmiä, mutta vastustajani piti ne erillään. Olin mennyt juuri sopivasti lisäajalle (1 min x 3). Eli turhia ei saanut miettiä. Elätin toisen ryhmistäni, mutta nurkkaryhmäni oli vielä ilman sitä toista silmää. Vastustajani yritti vissiin vähän turhan aggressiivisesti tappoa, koska sain leikattua ison kasan vastustajan leikkaavia kiviä. Leikkaavilla stemuilla oli vain pari hassua vapautta ja ne jäivät helposti säkkiin. Kaveri leikkasi ja rävelsi ihan loppuun asti pistäen pelin hemmetin vaikeaksi. Sain kuitenkin varmistettua tapon, minkä jälkeen pettyneen oloinen vastustajani joutui antautumaan luovutuksella. Jes! Kahden ekan Main-turnauspelin jälkeen olin tuloksessa 2/2!
Fac Kebabien jälkeen palattiin takaisin pelipaikalle. Nyt piti henkisesti valmistautua tuleviin parigoon pudotuspeleihin. Bisseen tai muihin alkoholilitkuihin en koskenut, vaikka teki kovasti mieli. 1/4-finaali alkoi klo 15.30. Saimme nyt kovan vastuksen: Japanilainen Hayashi Kozo (Tampereellakin vieraillut 6p) ja saksalainen Manja Marz (4 dan). Hayashi sensei kävi Tampereen kongressissa ja kongressin jälkipeleissä Dangon peli-illassa. Hayashi muisti rakkaan vantaalaisen go-kerhomme ja meikäläisenkin. Taisimme pelata valkeilla stemuilla. Peli oli kokonaisuudessaan varsin rauhallinen. Mitään vaikeita tappeluita ei tullut. Sekä mustat että valkeat saivat laidoilta aika paljon aluetta. Minkäänlaista keskusta-aluetta ei kumpikaan pari saanut. Pelasimme juuri sellaisen pelin, joka ratkaistaan yosessa. Manja saattoi pelata loppupelissä heikohkosti. Ainakin vieressä katsonut Samu sanoi, että Manja upotti tiiminsä laivan. Itse pelasin omasta mielestäni ihan okei loppupelin. Lopulta mentiin pisteidenlaskuun. Voitimme varmaankin reilun komin erolla. Nyt päästiin semifinaaliin!
Olin ennen parigon semifinaalia aika hemmetin hermostunut. Semifinaalit pelattiin luokkatilassa, jossa eurogoteeveen tyypit kuvasivat videokameralla kummankin laudan tapahtumat ja kirjasivat pelit (JAIKS!). Kaiken lisäksi ympärillämme oli aika paljon yleisöä katselemassa pelejä. En ollut koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa. Cathy yritti rauhoitella minua. Hän hieman ihmetteli, miksi olin niin hermostunut. Semifinaalivastustajamme olivat legendaarinen Cornel Burzo (6 dan) ja Sora Adelina (1 dan). Pelasimme mustilla stemuilla. Cathy oli pelissä oma itsensä pelaten äärimmäisen hyviä laittoja. Omasta pelistäni voin sanoa vain sen verran, että upotin laivamme paskoilla laitoilla. Fusekivaiheessa tein erittäin typerän valinnan, koska hallusinoin. Olisi vain pitänyt pelata peruslaittoja, niin olisimme saaneet laidalta ja nurkasta ison alueen. Virheeni takia saimme pienen nurkan ja keskustaan jäi kasa heikkoja kiviämme, jotka eivät tehneet mitään. Olin niin nolona. Peli ei kuitenkaan ollut täysin menetetty. Cathy pelasi keskipelin alkuvaiheilla yhden äärimmäisen tehokkaan tesujin, joka tuhosi vastustajien ison nurkka-alueen lähes kokonaan. Tästä sain lisää toivoa peliin. Vastustajillamme oli paljon potentiaalia keskustassa, mutta he saivat sieltä hyvin vähän aluetta. Paskat laittoni kuitenkin jatkuivat. Missasin pelissä kahdessa kohtaa isoimman siirron. Toinen näistä siirroista oli sellainen, jota Cathy oli pohjustanut minulle tehokkaalla sekvenssillä. Olisimme voineet tuhota vastustajan alueet ja kenties tappaa stemuja, jos olisin nähnyt tämän nyt niin selkeästi mieleeni painuneen laiton. Ratkaisun hetkillä pelasin kuitenkin paskan valinnan. Cornel paikkasi ryhmänsä heikkouden heti laittoni jälkeen. Peli oli nyt menetetty. Olimme komin verran tappiolla. Cornel oli loppupelissä alkanut trash talkaamaan aika paljon. Hän näytti laudalla siirtoja, joita vastustajien kannattaisi pelata ja höpisi kaikenlaista kesken pelin. Jouduin useamman kerran kysymään, kenen vuoro on pelata. Lisäksi minulla oli vaikeuksia tajuta mitään digikellosta, jota käytettiin. Olin mennyt jotenkin sekaisin. Minua Cornelin höpötys ei erityisemmin haitannut, mutta vieressä seurannut Samu ei erityisemmin pitänyt tästä Cornel showsta. Pelin kliimaksi koitti kuitenkin siinä vaiheessa, kun pelasin ryhmällämme itseatarin aivan loppupelissä. Cornel sanoi, ettei minun kannata pelata siihen. Olin kuitenkin jo laittanut kiven laudalle, joten en hyväksynyt Cornelin selityksiä. Halusin pelata reilusti. Tässä vaiheessa Cornel kysyi, haluammeko luovuttaa. Päätimme Cathyn kanssa yhteistuumissa luovuttaa pelin. Kaikki meni. Cornel halusi vielä laskea pelin pistetilanteen, jos itseataria ei olisi pelattu. Olisimme hävinneet about komin verran. Minulla oli kurja olo pelin jälkeen. Olin vienyt Cathylta finaalipaikan. Edessä oli kuitenkin vielä viimeinen taisto, pronssipeli!
Pronssipelin vastustajamme olivat kovia: Kim Sungrae (8p) ja Klara Zaloudkova (3 dan). Kim ja Cathy pelasivat ihan saamarin kovia laittoja. Yritin itse pelata ihan niin peruslaittoja kuin vain mahdollista. Pelasimme mustilla kivillä. Fusekin isoimmat siirrot pelattiin hyvin nopeasti. Laudalla oli solideja ryhmiä ja nurkka-alueita kummallakin parilla. Lähdin pelaamaan shaissea siinä vaiheessa, kun Cathy pelasi tsuken, jota näkee peleissä aika usein. Luulin tietäväni, mikä Cathyn plan oli. Taisin kuitenkin olla väärässä, koska lopputulos oli shaibenia. Tästä eteenpäin peli oli aika hankalaa. Yritin jotenkin pysyä mukana Cathyn suunnitelmassa. Saimme keskipelissä vahvan hyökkäyksen, kun mustalle tuli laudalle yksi heikohko ryhmä. Hyökkäyksemme tuntui tuottavan tulosta. Peli meni kuitenkin tosi vaikeaksi, kun taistelun tiimellyksessä aluksi vahvalta näyttänyt nurkkaryhmämme alkoikin tehdä kuolemaa. Luulin, että Cathylla olisi jokin suunnitelma tämän varalle, mutta sellaista ei taitanut olla. Vastustajien ryhmä eli, mutta oma nurkkamme kuoli. Tai no jäihän sinne lymyämään useamman askeleen ko. Olimme saaneet hyökätessämme paljon vahvuutta, joten lähdimme rakentamaan maksimaalisen kokoista moyoa. Kaikki näytti hyvältä jonkin aikaa. Vastustajamme löysivät kuitenkin siirron, joka uhkasi sekä leikata ison kasan kiviämme että tunkeutua moyoomme. Tässä vaiheessa tajusin, että olemme pulassa. Kaiken lisäksi olin käyttänyt aivan liikaa aikaa. Olimme häviämässä sekä laudalla että ajalla. Kun vastustajamme tunkeutuivat syvälle moyoomme ja kellostamme oli aika ihan lopussa, päätin Cathyn kanssa kanssa luovuttaa pelin. Kim ja Klara pelasivat kummatkin tosi hyvin. Varsinkin Klara tuntui 3 daniksi pelaavan tosi vahvasti. Cathy sanoi pelin jälkeen pelanneensa huonosti. Fakta kuitenkin on, että jos joku upotti laivamme, se olin minä. Kävimme pelin jälkeen läpi pelaamaamme fusekia. Kim Sungrae näytti, että valkea olisi voinut pomppia keskustaan keimalla. Näytin Kimille, että keskustaan olisi voinut hypätä "haengmalla" (oogeima). Kim naurahti haengmalleni ja piti sitä hieman haavoittuvaisena muotona. Pääsinpähän opettamaan Kimille haengmaa, hah! Nyt parigoopelit olivat takana. Kahdesta viimeisestä pelistä jäi hieman karvas maku suuhun. Mutta kaikesta huolimatta pelasimme kuitenkin todella hyvin! Neljäs sija! Tämä oli ehkä goourani hienoin saavutus. Kaiken lisäksi parigo oli ihan mielettömän hauskaa.
Päätimme Cathyn kanssa osallistua parigon palkintojenjakoseremoniaan vielä samana päivänä kello 22. Luulin, että vain kolme parasta saavat palkinnon. Yllätyinkin aika mielettömästi, kun minut ja Cathy kuulutettiin luentosalin eteen. saimme raikuvat aplodit, 200 euroa ja kummallekin pandanetin parigo-paita! Aivan huikaisevaa!
Keskiviikkona ei pelattu ollenkaan main-pelejä. Keskiviikko on kongressissa perinteisesti ns. vapaapäivä. Olimme tiistaina sopineet Cathyn ja Ailinin kanssa, että lähdettäisiin Bordeauxin järvelle (Le Lac). Järvi sijaitsi Pohjois-Bordeauxissa. Sinne pääsi mukavasti muutamalla sporalla. Tapasimme taiwanilaiset pro-tyttömme kongressin päärakennuksessa. Siellä törmäsimme myös Mikaeliin, Elsaan ja Jukka Jylänkiin. Heillekin ajatus järvireissusta sopi oikein hyvin. Meikäläinen, Kunkku, Riina, Samu, Pempu, Dantti ja prot lähdettiin shoppailemaan ennen järvireissua. Ostimme kilokaupalla sapuskaa: patonkia, kaikenlaista lihaa ja juustoja, jotain dipattavia kasvisherkkuja, suklaata ja suolaista snacksia, paljon viiniä ja limpparia. Järven rannalla oli yksi hiekkabiitsi, jonne emme kuitenkaan jääneet. Menimme vähän syrjempään nurmelle ja pistimme piknikkimme pystyyn. Valitettavasti heti alas istuttuamme alkoi sataa vettä. Onneksi vettä tuli vain noin kymmenisen minuuttia. Loppupäivä vietettiinkin mukavassa säässä. Jukka saapui hetken kuluttua paikan päälle Matti Aulan kanssa. Myös Elsa ja Mikael saapuivat pian paikalle. Kippistimme tyyliin hölkyn kölkyn ja aloimme pelaamaan about kymmenen hengen rengoa. Idea oli ehkä tuhoon tuomittu. Kunkku on aina sanonut, että rengossa pitää olla kello. Nyt tajusin, miksi kello olisi tarpeen. Pelasimme peliä ehkä kolmen tunnin ajan, mutta emme kuitenkaan saaneet sitä loppuun. Yosessa Ailin laski nopeasti pisteet ja sanoi valkean johtavan about komilla. Tämä riitti meille muille, joten sovimme valkean voittavan pelin. Peli piti lopettaa, koska ihmiset alkoivat olla levottomia. Osa halusi pelata pöytätennistä. Osa taas halusi pelata lentopalloa. Jessekin saapui järvelle jossain vaiheessa. En muista, missä hän oli ollut rengomme aikana. Lähdimme pelaamaan porukalla lentopalloa. Pelasin Dantin ja Jukan kanssa Samua, Ailinia ja jotain ranskalaista vanhusta vastaan. Taisimme ottaa tässä pelissä ihan huolella turpaan. Ailin oli todella hyvä pelaamaan. Patonki oli taas ihan ok. Jossain vaiheessa pakkaa vähän sekoitettiin ja Cathykin pääsi kokeilemaan lentopalloa. Pelaaminen oli tosi kivaa, mutta ainoa häiritsevä juttu olivat vieressä pyörineet paikalliset junnut. Nämä junnut olivat jokin paikallinen Le Lac -nuorisojengi, jotka pitivät paljon älämölöötä. Kun junnut näkivät minun polttavan tupakkaa, he tungeksivat heti ympärilleni kerjäämään tupakkaa. Kaiken lisäksi nämä urpot jaksoivat koko ajan huudella taustalla jotain siitä, ettemme osaa ranskaa. Tämä vitutti. Olin huolissani omista tavaroistani, koska jenginuoret näyttivät joltain taskuvarkailta. Onneksi nämä spedet kuitenkin lähtivät jossain vaiheessa sivuummalle. Lentopallon jälkeen jatkoimme piknikkiä ja kävimme välillä pelaamassa pingistä. Cathy oli todella vahva pingiksessä. Hän pieksi ainakin Mikkoa pelissä ihan huolella (ja Kunkku on kova tässä lajissa). Itse en Cathya vastaan valitettavasti pelannut. Pelasin Mikkoa vastaan ja hävisin häpeällisesti. Cathy pelasi myös Jesseä vastaan. Jesse osoittautui todella kovaksi pöytätennispelaajaksi. Hän pelasi Cathya vastaan paras kolmesta erästä -matsin. Kahden erän jälkeen peli oli 1-1. Viimeinen peli oli ratkaiseva. Sen Cathy voitti nipin napin. Jesse on varmaankin treenannut pingistä intissä. Pingisten jälkeen jatkettiin piknikkiä. Järvelle saapui lössi Cathyn ja Ailinin kiinalaisia kavereita, jotka leiriytyivät piknikkimme viereen. Lähdimme pian isommalle porukalla etsimään läheltä kauppaa, koska pikniktarvikkeemme olivat loppumaan päin ja ilta oli vielä nuori. Kiinalaiset kaverimme ostivat jotain grillilihaa ja saivat kauppiaalta lainaksi (tai omaksi) grillin (LOL). Kavereiden grillausjuhlat näyttivät välillä hieman huvittavilta järven rannalla. He olivat vissiin laittaneet grillin aivan täyteen jotain polttopuuta, josta lähti kilometrin korkuiset liekit. Oli huvittavaa nähdä, kun joku paikallinen junnu tuli pahvinpalasensa kanssa heiluttelemaan tarkoituksenaan ilmeisesti sammuttaa liekkejä. Grilli saatiin jossain vaiheessa ok toimintaan, koska pian grillistä tuli varsin mehevää lihaa ja grillibanaaneja. DJ-Pempu pääsi loppuillasta vauhtiin ja laittoi musiikkia soimaan. Le Lac dancing party oli tosi jees. Kaiuttimista tuli ainakin Scooteria. Ykskaks tajusimme, että aurinko oli laskenut. Koko järvialue oli ihan pimeänä. Keräsimme roskamme pois, kaadoimme grillihiilet jonnekin (toivottavasti emme aiheuttaneet mitään metsäpaloa) puistoon ja suuntasimme sporapysäkille.
Torstaina pelattiin pääturnauksen neljäs peli. Minut paritettiin Klara Zaloudkovaa vastaan. Klara on tsekkiläinen 3 dan, joka on ilmeisesti voittanut jo useampana vuotena Naisten Tsekin Mestaruuden. En oikein tiennyt, miten vaikea peli olisi tiedossa. Samu varoitti minua ennen peliä, että klara on oikeasti kova. Olin aikaisemminkin voittanut muutamia 3 daneja turnauksissa (useimmiten kyseessä on ollut Samu). Odotin joka tapauksessa aika vaikeaa tappelua. Peli osoittautuikin juuri niin vaikeaksi, kuin mitä etukäteen pelkäsinkin. Lähdin sanrensei-strategialla ja mustilla stemuillani hakemaan isoa moyoa. En missään vaiheessa saanut mitään järkevän näköistä moyoa aikaiseksi, koska Klara ehti pelata stemun tengeniin. Tämän jälkeen en keksinyt mitään älykästä laudalle. En lähtenyt väkisin tappamaan tengen-kiveä, koska tiesin kokemuksesta väkisintappamisen ja liian suoran hyökkäämisen harvemmin toimivan. Yritin kuitenkin erottaa tengen-stemun muista valkean kivistä. Klara pelasi kuitenkin varman päälle ja pian keskellä lautaa olikin aika solidin näköinen valkean ryhmä. Peli tuntui koko ajan siltä, että valkea vie sitä niin kuin haluaa. Klara oli saanut mielestäni aivan liikaa pisteitä laidoilta. Olin itse aika pettynyt, koska koko moyo-suunnitelmani oli raiskattu. Olin aika lähellä luovutusta, kun päätin vielä kokeilla keskustaryhmän tappamista. Olin saanut hirmu määrät vahvuutta Klaran keskustaryhmän ympärille. Klara ei ollut puolustanut keskustaryhmäänsä. Ehkä hän kuvitteli, ettei sille voi mitään sattua. Lähdin hyökkäämään heittämällä stemun suoraan ryhmän sisään. Klara ei voinut vangita stemua, joten sain hetkessä tuhottua koko silmätilan ryhmältä. Nyt Klaran oli jotenkin elätettävä ryhmänsä muurieni sisällä. Annoin ryhmälle yhden gotesilmän, koska toisen silmän saaminen ryhmälle näytti hyvin vaikealta. Ryhmä olisikin kuollut yksisilmäisenä, jos en olisi mokannut. Pelasin väärän siirron. Klara teki ryhmälle toisen silmän erittäin yksinkertaisella siirrolla, joka minun olisi pitänyt nähdä. Nyt ryhmä oli elossa. Harkitsin jälleen luovutusta, mutta ajattelin jatkaa peliä vielä hetkisen. Olin hyökätessäni saanut rakennettua jättimäisen nurkka-alueen. Olin hyökätessäni saanut yllättävänkin paljon aluetta laudalta. Pelin lopussa pelattiin puolen pisteen kota varmaankin 50 siirtoa. Mietin, miksi pelasimme puolesta pisteestä niin pitkään. Oliko peli niin tasainen? Lopulta mentiin pisteidenlaskuun ja voitin noin kymmenellä pisteellä. JES! Puolen pisteen kon pelaaminen oli itse asiassa ihan hyvä juttu, koska nyt kummallakin oli vankeja tosi paljon ja pelaajien alueista saatiin pisteidenlaskussa tosi pieniä täyttämällä ne vangeilla. Eli pisteidenlasku oli helppoa. Pelin jälkianalyysissä Siukolan kanssa (mukana olivat taiwanilaiset prot) todettiin, että valkea olisi voinut elättää keskustaryhmänsä paljon helpomminkin. Cathy sanoikin osuvasti Klaran sabakiyrityksestä "She is so kind".
Torstain pääturnauksen jälkeen pelasin taas kierroksen rapidia. Vastaani tuli joku japanilainen vanha pappa, 2 dan. Pelasin pelin alussa erikoisen 5-5, 6-4, tengen -aloituksen. Vastustajani katsoi minua hieman hämmentyneenä. Halusin perseillä jotain laudalle ennen luovuttamista. Tiesin, etten voisi pelata matsia loppuun asti, koska torstaina järjestettävä kongressin futisturnaus alkaisi noin puolen tunnin kuluttua. Rakensin pelissä älyttömän ison moyon, joka alkoi olla melkein solidia aluetta. Vastustajani sai pienempiä alueita eri puolille lautaa. Samu tuli ykskaks ilmoittamaan, että meidän pitää lähteä futaamaan muutaman minuutin kuluttua. Tässä vaiheessa luovutin. Vastustajani katsoi minua hölmistyneenä. Kerroin vastustajalleni, että pitää lähteä futaamaan. Japsipappa oli sitä mieltä, että johdin peliä laudalla. Hän taisi olla oikeassa, mutta minulla oli tärkeämmät asiat mielessä.
Futisturnaus pelattiin noin puoli kilometriä kongressipaikalta sijainneella nurmialueella. Pelasimme siis perus nurmikolla, emme millään oikealla futiskentällä. Pelipaikkamme vieressä oli kuitenkin ihan oikea nurmialustainen futiskenttä, jossa oli oikeat maalit. Jostain syystä emme pelanneet siellä. Kyseessä oli varmaankin jokin variaatio ranskalaisen organisoinnin ulottuvuuksista. Saimme joka tapauksessa käyttöömme nurmikentän. Ongelma oli se, ettei meillä ollut oikeita maaleja. Jouduimme käyttämään tolppina jonkinlaisia värillisiä muovikiekkoja. Tämä hieman sapetti. Turnauksen aikana ilmaantuikin paljon epäselviä maalitilanteita, joista nousi joka kerta iso haloo. Kaikissa matseissa tuomarina toimi joku ranskalainen pelaaja. Eli voi sanoa, että Ranskalla oli melkoinen kotikenttäetu. Suomen joukkueessa pelasivat minä, Kunkku, Riina, Samu, Pempu, Assu ja Dantti. Joukkueita oli yhteensä kuusi ja ne jaettiin kahteen alkulohkoon. Me jouduimme kuolemanlohkoon ranskalaisten ja saksalaisten joukkueiden kanssa. Kummastakin lohkosta kaksi joukkuetta jatkaisi pudotuspeleihin yhden joukkueen pudotessa pelistä. Ranskalaisten ja saksalaisten joukkueet pelasivat ensimmäiseksi lohkostamme. Saksan joukkue oli täynnä cyborgeja. Joukkueessa pelasivat viime vuonna Tampereella jyränneet Marit, Torsten ja David. Lisäksi heidän joukkueessaan pelasi kaksi pro futaajaa. Nämä kaksi kaveria olivat ihan oikeasti pro level futaajia. Maalissa saksalaisilla pelasi Tampereen kongressissakin vieraillut Boris. Ranskan joukkue ei ollut lähelläkään saksalaisten tasoa. Ranskan kapteenina pelasi Antoine Fenech. Saksa murskasi Ranskan jotain 4-0. Tässä vaiheessa tajusimme Ranskan voittamisen olevan mahdollista, mutta Saksaa emme tulisi voittamaan. Matsin jälkeen huilattiin noin viisi minuuttia, minkä jälkeen aloiteltiin jo Suomen ja Saksan matsia. Pelasimme saksalaisia vastaan melkoisen hyvin. Onnistuimme puolustamaan tehokkaasti. Saimme lisäksi muutamia hyökkäyksiäkin aikaiseksi. Tästä huolimatta Saksa oli se jengi, joka koko ajan kontrolloi peliä. Olimme altavastaajia 100-0. Olin hemmetin hengästynyt koko futismatsin ajan. Lisäharmitusta aiheuttivat farkkushortsini, jotka eivät olleet ihanteelliset futikseen. Joukkueemme puolusti joka tapauksessa hyvin. Saksalaiset onnistuivat kuitenkin tekemään pari maalia. Me emme saaneet maalia aikaiseksi. Hävisimme pelin jotain 2-0. Tämä antoi toivoa viimeiseen peliin. Ranskalaiset saivat saksalaisilta pahemmin turpaan. Meillä todellakin oli mahdollisuudet jatkoon. Läkähdyttävässä kuumuudessa päätin ennen viimeistä peliä riisutua. Jätin herrasmiehenä vain bokserit jalkaan. Asustukseni herätti kentällä jonkin verran huomiota. Peli ranskalaisia vastaan osoittautui paljon odotettua vaikeammaksi. Ranskalaiset osasivat pelata ja heillä tuntui lisäksi olevan paljon juoksuvoimaa. Huomasimmekin jo pelin alkuminuuteilla ottavamme turpaan ihan huolella. Emme oikein missään vaiheessa edes saaneet kunnon hyökkäyksiä. Ranskalaiset onnistuivat hyökkäyksissä ja tykittivät maaleja. Itse sain pari vetoa aikaiseksi, mutta vedot suuntautuivat liian korkealle. Ranskalaiset veivät ottelun lopulta jotain 4-0. Hävisimme siis molemmat alkulohkomme pelit tekemättä ainoatakaan maalia. Tämä oli surullinen lopputulos. Olihan Suomi sentään kongressifutiksen hallitseva mestari. Ranska ja Saksa eteni näin pudotuspeleihin. Jäimme seuraamaan finaalipelejä kentän laidalle. Toisessa alkulohkossa pelanneessa sekajoukkueessa pelasi Pal Balogh, joka tunnetaan paremmin go-ansioistaan. "Paru Paru" oli kentällä ilmiömäinen. Sen lisäksi, että kaveri osasi pelata palloa lähes ammattilaisen ottein, Paru Paru myös makasi (lepäsi tai nukkui) kentällä kesken ottelun. En muista tarkalleen, mitkä kaksi joukkuetta lopulta selviytyivät finaaliin. Toinen finaalijoukkueista oli kuitenkin Suomenkin piessyt Saksa. Saksalaiset olivat odotettuun tyyliin finaalissakin täysin ylivoimaisia. Finaalivastustaja kaatui varmaankin jotain 7-0. Finaalimatsissa nähtiin pari loukkaantumista. Aluksi hävinneen joukkueen pelaajalla kramppasi jalka aika ilkeän oloisesti. Hetkeä myöhemmin joku kaveri potkaisi Davidia naamaan, minkä seurauksena Davidin suusta alkoi vuotaa reipaasti verta. Kumpikaan loukkaantumisista ei onneksi vaatinut sairaalahoitoa, vaikka Davidin tapaus näytti aluksi aika vakavalta. Futisten jälkeen suunnattiin suomalaisella porukalla jatkoille Planet Pool -nimiseen baariin. Ailin ja Cathy olivat tulleet katsomaan futiksen pudotuspelejä. Hekin lähtivät baariin jatkoille. Planet Pool sijaitsi kongressipaikan vieressä. Se oli about ainoa baari koko alueella. Muut baarit olivatkin Bordeauxin keskustassa useamman kilometrin päässä. Planet Poolissa käytiinkin aika monena iltana. Bisse oli ihan siedettävän hintaista. Tuopista sai maksaa 4-5 euroa. Baarissa oli myös mahdollisuus tilata litran tai jopa viiden litran olutannoksia. Viiden litran annokset tarjoiltiin erityisistä olut-tuubeista. Ostimmekin heti ensitöiksemme yhden bissetuubin, josta riitti juotavaa kaikille. Baarissa tarjoiltiin erittäin herkullista Desperados-bisseä, johon moni go-porukamme jäsen tykästyi.
Perjantaina Main-pelissä sain vastaani Marc Landgrafin. Marc on saksalainen 4 dan. Olin hieman hermostunut ennen perjantain peliä, koska en ole koskaan voittanut 4 dania turnauksissa. Sain pelissä mustat stemut. Pelin fuseki sujui aika rauhallisissa merkeissä. Mitään merkittäviä tappeluita ei tullut. Peli oli aika tasaista vääntöä. En jäänyt pisteissä jälkeen. Keskipelissä pidin omat ryhmäni vahvoina. Marcille tuli kaksi heikkoa ryhmää laudalle. Olisin voinut yrittää hakea jonkinlaista splitting attackia, mutta hylkäsin tämän suunnitelman, koska en tiennyt olisiko niin aggressiivinen hyökkäys toiminut. Päätin hyökätä hanettamalla laidalta. Annoin Marcin lopulta yhdistää heikot ryhmänsä. Sain tällä tavalla hyökkäämällä laidalta paljon pisteitä. Nyt valkealla ei kuitenkaan enää ollut heikkoja ryhmiä. Toivoin kuitenkin, että pisteeni riittäisivät. Minulla oli mahdollisuus saada keskustaan aluetta, jos olisin pelannut sinne riittävän ajoissa. Marc ehti kuitenkin heittää redusointikiven keskustaan. Näin keskustaan ei tullut kummallekaan oikein mitään. Pelin ollessa yosessa pistetilanne oli erittäin tasainen. Peli ratkesikin lopulta isoon mokaani. Pelasin nurkkasekvenssin, jonka kuvittelin olevan sente. Se ei kuitenkaan ollut. Minun olisi pitänyt sekvenssissä puolustaa gotessa. Pelasin kuitenkin muualle laudalle. Marc katsoi minua hämmentyneenä. Silloin tajusin, mitä tapahtui. Marc tappoi neljä stemuani tuhoten samalla 3-4 pistettä aluettani. Kyseessä oli yli 10 pisteen moka. Se teki tosi kipeää. Mietin hetken, pitäisikö luovuttaa. Päätin kuitenkin pelata pelin loppuun, vaikka tiesin ottavani turpaan. Hävisin pelin lopulta 12 pisteellä. Voi kurjuus! Main-turnauksen ensimmäisen viikon tulokseni oli siis lopulta 4/5. Tämä oli paljon parempi tulos, kuin mitä olin Ranskaan lähtenyt hakemaan. Tästä oli hyvä jatkaa tuleviin peleihin.
Weekend-turnaus
Viikonlopputurnauksen ensimmäisellä kierroksella vastustajakseni arvottiin ranskalainen Simon Decelle, 1 dan. Pelasin valkeilla stemuilla. Otin laidoilta aluetta ihan kybällä. Päätin antaa keskustan vastustajalleni. Olin aika varma, että pystyisin redusoimaan keskustaa niin paljon, että sinne ei lopulta tule riittävästi aluetta. Toisin kuitenkin kävi. Pelissä mentiin lopulta pistelaskuun. Pempu oli tullut katsomaan loppupeliä. Laskimme pisteet ja totesimme, että voitin about 3 pisteellä. Yhtäkkiä kesken pisteidenlaskun Pempu sanoi, että meidän pitää laskea pisteet uudestaan. Pempu oli eri mieltä lopputuloksesta. Laskimme siis pisteet uudestaan ja kaikkien yllätykseksi hävisin pelin parilla pisteellä. Ranskalainen vastustajani oli aluksi laskenut minulle liian monta pistettä. Näin Pempu vei voiton minulta ja Suomelta lahjoittaen sen patongille. Kiitos Pempu! Tämä ei muuten ollut viimeinen kerta, kun Pempu tekisi jotain tällaista Bordöössä. Päivän tai pari tämän pelin jälkeen Pempu oli tarkkailemassa Kunkun ja Pål Sannesin peliä. Pål hävisi pelin pisteidenlaskussa puolella pisteellä. Pelin jälkeen Pempu kertoi minulle ja Kunkulle, että Kunkun olisi oikeasti pitänyt hävitä peli puolella pisteellä. Syy: Kunkku pelasi valkeilla stemuilla. Turnaussäännöillä valkean olisi pitänyt passata viimeisenä. Nyt oli kuitenkin pelattu niin, että Kunkku passasi valkeilla ensimmäiseksi, minkä jälkeen Pål passasi. Kunkun olisi pitänyt vielä kerran passata ja antaa passauskivi. Näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut. Koska Kunkku halusi pitää karmansa hyvänä, hän päätti kertoa asiasta Pålille. Tämän jälkeen tuloslappuun merkattiin Pål voittajaksi. Näin Pempu vei kahdelta suomalaispelaajalta voiton. Vielä kerran, kiitos Pempu!
Toisella kierroksella sain vastaani ranskalaisen Nicolas Ducoinin, 1 kyu. Pelasin mustilla stemuilla ja sain fusekissa aivan kaiken. Rakensin moyon, joka oli melkein puolet laudasta. Vastustajani yritti elää moyossa, mutta muutti nopeasti keikakua tajuttuaan, ettei siellä eletä. Annoin valkean gotessa leikata kasan moyosuunnitelmani kannalta turhia kiviä, koska halusin vain varmistaa maksimaaliset moyot. Vastustajani ei kuitenkaan edes yrittänyt tappaa leikkaamiaan kiviä, joten päätin tehdä niillä sabakin. Sain yhdistettyä nämä kivet toiseen ryhmääni. Nyt vastustajani oli tappiolla varmaankin 50 pistettä. Lopussa vielä tarjosin hänelle mahdollisuutta tulla takaisin peliin. Uhkasin leikata vastustajan ison lohikäärmeen irti hänen nurkkaryhmästään. Valkealla oli fighting spiritiä ja hän vastasikin tunkeutumalla moyooni. Lopulta menetin paljon pisteitä moyostani, mutta tapoin about 30 kiven lohikäärmeen. Olimme kummatkin lisäajalla, joten aikapaineet olivat kovat. Vastustajani oli kuitenkin jo hävinnyt pelin. Hän olisi voinut luovuttaa, mutta hävisikin yllättäen ajalla. Tämä oli varmaankin ensimmäinen kerta, kun voitan turnauspelin ajalla. Huikeaa!
En muista milloin tarkkaan ottaen oksensin ensimmäisen ja ainoan kertani Ranskassa. Se saattoi olla juuri kahden ekan viikonlopputurnauspelin jälkeinen lauantai-ilta. Olimme käyneet ostoksilla Casino-kaupassa aikaisemmin päivällä ja olin ostanut törkeän määrän alkomaholia. Join melkein kaksi pulloa viiniä ja varmaankin siihen päälle olutta. Kävimme pelejä läpi Main Hallin viereisellä nurmialueella. Jossain vaiheessa tajusin vain sammuneeni. Olin harvinaisen sekavassa olotilassa. Mumisin vain jotain ääneen. Tästä on muuten olemassa Youtube-videomateriaalia. Mut anyways, oksensin melkoiset laatat jossain vaiheessa iltaa. Päädyin lopulta nukkumaan Kunkun ja Riinan kämpille. Tämä oli tavallaan aika optimaalinen ratkaisu, koska en varmasti olisi kyennyt pyöräilemään omaan kämppääni. Sen verran kaukana se oli. Heräsin sunnuntai-aamulla varsin väsyneissä fiiliksissä. Kunkku istui sängyllä ja taisi lukea jotain. Kolmas kierros viikonlopputurnauksesta alkaisi pian, joten jätin suosiolla suihkut väliin. Lähdimmekin kahdestaan suuntaamaan kohti Main Hallia ja seuraava peliä. Darraisuuden kannalta oli ihanteellista, että Kunkun kämppä sijaitsi aivan kongressipaikan vieressä. Kävelymatkaa oli ehkä noin muutama sata metriä.
Kolmas kierros viikonlopputurnauksesta pelattiin sunnuntai-aamuna. Olin muistaakseni taas älyttömässä krapulassa. Kolmannen kierroksen vastustajani oli ranskalainen Arnaud Boucherie, 1 dan. Sain peliin mustat stemut. Arnaud pelasi laittonsa melko nopeasti laudalle. Ehkä hänen olisi vähän kannattanut miettiä, koska sellaista shaibenia laudalle tuli. Lähdin pelin alussa rakentamaan isoa moyoa jonkinlaisella shimarimuodostelmalla. Vastustajani teki pikaisen invaasion moyooni. Hän olisi voinut elättää invaasioivat stemunsa sentessä, mutta joutui lopulta tyytymään pieneen gote-elämään. Sain tosi paljon ulkovahvuutta. pelasinkin ensitöikseni pihtisiirron, joka käytännössä tappoi vastustajan muurini vieressä olleen heikoksi jääneen ryhmän. Seuraavaksi valkea pelasi jonkinlaisen invaasio-/redusointikiven keskelle lautaa. Päätin käyttää vahvuuttani tehokkaasti ja käynnistinkin hyökkäyksen. Valkealle tuli laudalle nopeasti silmätön raskas ryhmä. Hyökkäykseni eteni täydellisesti. Paisti olisi jäänyt uuniin, jos olisin pelannut hyökkäyksen oikein. Pelasin kuitenkin yhden ratkaisevan ison virheen, joka aluksi näytti pistävän ryhmän säkkiin. Siirto oli kuitenkin paska, koska vastustajani pääsi leikkaamaan kasan ympäröiviä kiviäni. Nyt minun piti yrittää elättää nämä leikatut kivet, mutta ryhmälle ei vain ollut mahdollista tehdä kahta silmää. Valkea oli siis elättänyt ison lohikäärmeensä ja samalla tappanut meikäläiseltä kokonaisen ryhmän pivotaalisia stemuja. Päätin kuitenkin renklata loppuun asti, koska olin kuitenkin saanut melkoisesti aluetta. Sain ränklättyä yhdessä nurkassa kon koko valkean nurkkaryhmän elämästä. Meikäläisellä oli uhkia juuri sopivasti. Vastustajani vastasi muutamaan paikalliseen uhkaani, jotka uhkasivat elättää kuolleen ryhmäni. Kun pelasin uhan, joka uhkasi tappaa pari valkean stemua ja penetroitua valkean viidennen rivin alueelle, valkea söi kon. Sain tuhottua reilusti vastustajan aluetta, vaikka en saanutkaan tapettua mitään isoa paistia. Ensimmäistä kertaa vähään aikaan meikäläisellä oli kuitenkin ihan okei fiilis pelistä. Mitään suurempia käänteitä peli ei enää tarjonnutkaan. Pisteidenlaskussa hävisin harmittavat 5,5 pistettä.
Neljännellä kierroksella opponenttini oli ranskalainen Manuel Frangi, 1 kyu. Kaveri näytti hämmentävän paljon Jake Gyllenhaalilta. Sain valkeat stemut. Pelistä muodostui todellinen alue vs vaikutusvalta -battle. Ensimmäisen parinkymmenen siirron aikana sain lähes koko vasemman laidan sentessä. Musta sai gotessa pelottavan vahvan näköisen muurin ja vasemman ylänurkan. Minulla oli stemut oikean puolen hoshipisteissä. Käytin senteni laajennukseen. Laajensin maltillisesti, jotta mahdollisesti tuleva pihti ei pistäisi laajennustemuani turhan ahtaalle. Pihti tulikin samantien. Sabakin tekeminen oli helppoa. Kävimme Kunkun opastuksella peliä jälkikäteen läpi. Minun olisi pitänyt stabiloida ryhmä hyppimällä ikkentobeilla keskustaan. Näin pelaamalla vastustajan yritykset luoda minkäänlaista keskustamoyoa olisivat epäonnistuneet. Sabakoin ryhmän virheellisesti pelaamalla parin pisteen laajennuksen laidalle. Pelissä kävi juuri niin, että musta pääsi ahdistelemaan ryhmääni korkeammasta asemasta. Pääasia on, että sain elävän ryhmän. Sain tästäkin sekvenssistä senten, joten pelasin samanlaisen laajennuksen toisellekin laidalle. Tarkoitus oli vain se, ettei vastustajani pääsisi ensimmäisenä tekemään laajennusta. Tähänkin laajennukseen vastaus oli pihti. Nytkin olisi vain pitänyt loikkia keskustaan, mutta tyydyin elättämään ryhmäni laidalla. Musta saikin aika pian isohkon oloisen moyon keskustaan. Tulevat mustan siirrot keskittyivät tämän moyon rakentamiseen. Varmistin itselleni maksimaalisen isot alueet laidoilta. Onnistuin lisäksi redusoimaan mustan moyoa tehokkailla sentesiirroilla. Mustalla oli vasemmassa ylänurkassa ehkä 15 pistettä. Lähestyin nurkkaa sentesiirroilla, koska halusin taas päästä ekaksi pelaamaan muualle. Vastustajani pelasi jonkun pienen tenukin, jolloin leikkasin nurkasta tärkeitä stemuja. Leikattuani käväisin tupakalla. Kun tulin takaisin, näin vastustajani siivoavan stemuja pois laudalta. Hän oli ilmeisesti lukenut, että sekvenssi olisi päättynyt mustan tuhoon. Kunkun analyysissä totesimmekin, että näin olisi käynyt. Koko nurkka olisi räjähtänyt. Luulen, että olisin voittanut pelin ilman tätä nurkkasekvenssiäkin. Mustan keskustamoyo ei olisi riittänyt pelin voittoon.
Viidennen kierroksen vastustajani oli tsekkiläinen Ondrej Kachyna, 1 dan. Pelasin valkeailla stemuilla. Pelin alussa ylälaidalla pelattiin erikoista settiä. Vastustajani olisi voinut pelata normaalin kobayashin, mutta ottikin nurkan kosumilla. Tein 6-3 -pisteen stemustani parin pisteen laajennuksen. Nyt musta pelasi tiukan pihdin. Normaalisti tässä tilanteessa hyppäisin ikkentobilla, mutta päätinkin pelata ylälaidalle invaasion. Musta lähtikin nyt nurkkaryhmällään splittaamaan stemujani. Splitti onnistui ja meikäläisellä oli pian kaksi suht heikkoa ryhmää. Musta ei lopulta saanut mitään konkreettista hyötyä tästä splitting attackista. Yläläidan invaasiostemuni juoksi turvaan keskustaan ja two space -ryhmäni eleli mukavasti laidalla. Sain valkeilla palattua sanrensein oikealle laidalle. Musta otti koko alalaidan itselleen. Pelistä tulikin lopulta moyo vs moyo -skaba. Mustan alalaidasta tuli lopulta älyttömän humongos. Omasta sanrenseimoyostani oli tullut jumalaisen kokoinen, mutta musta pääsi luikertelemaan sinne viheliäisesti. Vaikka vastustajani pääsi jättimäiseen moyooni, onnistuin kuitenkin rakentamaan vakuuttavan kokoisen alueen. Pistetilanteesta minulla ei ollut mitään tietoa. Onnistuin pelaamaan todella hyvää loppupeliä. Pisteidenlaskussa vastustaja joutui pettymään. Voitin erittäin pienellä 2,5 pisteen erolla. Kiitos komi.
Toinen viikko Bordöössä, rengoilua, Dyyni ja sand wormit
Main-turnaus jatkui taas toisen kongressiviikon maanantaina. Nyt pelattiin jo mainin kuudetta kierrosta. Ensimmäinen viikkoni oli ollut lähes täydellinen. Odotin toisesta viikosta paljon hankalampaa, koska vastustajat tulisivat kovenemaan. Kuudennen kierroksen vastustajani oli japanilainen Yaeko Izaki, 3 dan. Sain peliin valkeat stemut. Pelasin pelissä varsin heikon fusekin. Oikeassa ylälaidassa pelasimme josekin, jota kunkun mukaan ei sen liiallisen vaikeuden takia saa pelata. Mustalla oli komoku, jota lähestyin korkealla kakarilla. Tähän musta pelasi kahden pisteen korkean pihdin ja loikkaan oogeimalla ulos. Normaalisti tässä kumpikin saa ihan okei tuloksen. En kuitenkaan muistanut, miten joseki pelataan. Lopputulos oli minulle jotenkin shaibenia. En sentään kuollut nurkkaan, mutta musta sai liikaa. Muualle laudalle pelasin yksittäisiä two space -laajennusryhmiä, jotka eivät tehneet aluetta juuri ollenkaan. Mustallakaan ei ollut isoja alueita, mutta vahvuutta ja moyopotentiaalia melko paljon. Peli oli mielestäni aika vaikea, koska siinä ei ollut selkeää suuntaa, johon peliä pitäisi rakentaa. Yritin vain olla antamatta mustalle mitään moyoa. Strategiani oli hieman kadoksissa. Keskipelissä olin niin ulalla, että päätin leikata kasan mustan stemuja keskustassa, koska en tiennyt mitään järkevämpää laittoa. Halusin vain lähteä tappelemaan, koska mikään muu ei tuntunut järkevältä. Vahvempi pelaaja olisi varmaankin vain tappanut leikkaavat stemuni, mutta onneksi vastassani oli näin heikko pelaaja. Leikkauksesta seurasi sekalaista renklausta keskustassa. Kummaltakaan ei kuollut mitään pivotal stemuja. Loppupelissä ajatukseni hieman selkeytyivät ja peli yksinkertaistui. Vastustajani pelasi mielestäni heikkoa loppupeliä, jolla hän viimeistään upotti laivansa. Lopulta voitin pelin 8,5 pisteellä.
Toisen kongressiviikon maanantaina pelattiin myös Rengoturnauksen karsintavaihe. Karsintavaiheessa pelattiin kolme alkulohkopeliä. Alkulohkojen parhaat tiimit jatkaisivat pudotuspeleihin. Osallistuimme turnaukseen tiimillä minä, Samu ja Cathy. Myös Ailin osallistui turnaukseen Dantin ja Kunkun kanssa.
Ensimmäinen pelimme oli jotain paria mimmiä ja yhtä jäbää vastaan. Vastustajamme olivat keski-iän paremmalla puolella olleita tyyppejä. Hallitsimme peliä niinkuin halusimme. Yksi vastustajiemme tiimistä oli tuplakyu-tason pelaaja, mikä helpotti peliämme huomattavasti. Samu pelasi häntä ennen. Huomasin, että Samu haluaa koko ajan haastaa häntä. Samu pelasi siis monia erikoisia laittoja, joita ei oppikirjoista löydy. Peli ratkesi jo varhaisessa vaiheessa eduksemme, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun vastustajiltamme loppui aika. Vastustajamme halusivat pelin jälkeen pelata siirrot loppuun. He olisivat joka tapauksessa hävinneet parillakymmenellä pisteellä.
Toisella kierroksella saimme vastaamme tiimin, joka oli yllättäen voittanut Ailinin tiimin ekalla kierroksella. Vastassamme oli kyu-dan-tason välimaastossa liikkuvia nuoria tyyppejä. He olivat pelanneet kiinan muuri -fusekin ekassa pelissä. He yrittivät samaa strategiaa tässä toisessakin pelissä. Pelissämme syntyi aika nopeasti semeai. Semeaitappelussa tuli ko, jonka olisimme vain voineet kytkeä. Kytkentä olisi tappanut vastustajien ryhmän isona. Samu pelasi kuitenkin kyseenalaisen uhan, joka ei oikeasti uhannut mitään. Tästä seurasi, että vastustajamme elivät mukavasti. Elimme myös omalla ryhmällämme, mutta vastustajat käynnistivät pian uuden hyökkäyksen. Stemumme olivat jäämässä säkkiin. Yritimme tehdä sabakia, mutta vastustajat pelasivat ihan okei laittoja. Ryhmämme elättäminen olisi taannut meille voiton. Emme kuitenkaan täysin ehtineet elättää ryhmää, koska vastustajilta loppui aika. Toinen aikavoitto rengossa! Huikeaa! Tämä osoittaa sen, että rengo ei ajallisesti ole ollenkaan niin helppoa.
Kolmannella kierroksella saimme vastaamme Ailinin tiimin. Peli olisi tietenkin pitänyt pelata jossain ennalta määrätyssä tilassa, mutta päätimme etsiä jonkun tyhjän ja rauhallisen tilan. Sellainen löytyikin nopeasti. Peli oli heti alusta alkaen täynnä Kunkulle tyypillisiä danger-, alarm- ja klippan-tyyppisiä huudahduksia. Eli aika casual fiiliksissä pelattiin. Pelasimme Ailinin tiimiä vastaan mielestäni vahvaa goota. Taisimme johtaa pisteissä. Ongelma oli, että yksi ryhmistämme oli jäänyt heikoksi. Ailin käynnistikin pian hyökkäyksen. Luulin, että Cathylla on joku elätyssuunnitelma, mutta sellaista ei lopulta tainnut olla. Ryhmämme kuoli lopulta isona. Tässä vaiheessa jouduimme porukalla luovuttamaan. Samu pahoitteli jälkeenpäin, koska oli omasta mielestään tapattanut ryhmämme. Olin eri mieltä. Olin omasta mielestäni yhtä suuri syyllinen kuolemaamme. Ailin Team eteni näin kahdella voitolla jatkopeleihin, jotka pelattaisiin tiistai-iltana.
Main-turnaksen seitsemännellä kierroksella sain vastaani japanilaisen gor-hirviö Susumu Sawadan, 3 dan. Kaverin gorrit olivat about 2400, joten gorrillisesti kyseessä oli mukava päänahka. Pelasin pelin mustilla stemuilla. Tämä seitsemännen kierroksen peli oli helpoimpia, joita kongressissa pelasin. Valkea ei saanut minnekään laudalle isoja alueita, mutta heikkoja ryhmiä kaveri osasi rakentaa. Susumulla oli pelin aikana parhaimmillaan peräti neljä heikkoa ryhmää. Näistä ryhmistä vastustajani elätti kolme vain muutamalla pisteellä. Yksi Susumun ryhmistä oli erittäin iso paisti, jonka hän olisi voinut elättää gotessa. Gote-elämä ei kuitenkaan olisi riittänyt pelin voittoon, koska vastustajallani ei ollut riittävästi pisteitä. Toisaalta valkean pelissä pelaama sekvenssi oli vieläkin huonompi. Sain ko-tappelun koko ryhmän elämästä. Olisin aivan hyvin voinut tenukoida ja antaa vastustajan elättää ryhmänsä, mutta halusin luovutusvoiton. Kesken ko-tappelun vastustajani luovutti. Jesse näytti pelin jälkeen, miten olisin suoraan voinut tappaa ryhmän ilman kota. Sillä ei kuitenkaan ollut enää väliä. Olin raiskannut vastustajan jo niin monta kertaa, että hänen oli pakko luovuttaa. Jes! Nyt Main-turnauksessa meni tosi hyvin. Seitsemän kierroksen jälkeen olin tuloksessa 6/7! Wow! Mutta valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Tiistai-iltana pelattiin rengon pudotuspelit. Ailin Team sai 1/4-välierissä vastaansa kolmen saksalaisen amatööripelaajan tiimin: Johannes Obenaus (5 dan), David Seibt (4 dan) ja Michael Budahn (4 dan). En muista matsista kovinkaan paljon. Tarkaan ottaen en muista siitä mitään. Ailin Team voitti kuitenkin pelin! Huikeaa! Seuraavaksi oli edessä semifinaali. Ailin joukkueineen pelasi Korondoa (7 dan), Vanessa Wongia (4 dan) ja Mihai Serbania (5 dan) vastaan. En nyt pelistä muista hirmuisestikaan, koska olin sivustakatsoja. Peli tuntui kuitenkin olevan Korondon tiimin hallinnassa heti siitä lähtien, kun ekaa kertaa peliä vilkaisin. Korondo pelasi ihan protason laittoja, mikä nyt ei ollut ihme. Onhan kaveri KGS:n vahvimpia 9 daneja. En muista, miten peli lopulta päättyi. Ailin Team kuitenkin hävisi pelin. Ailin, Dantti ja Kunkku pelasivat pronssipelissä kovaa jengiä vastaan. Vastassa oli erittäin kova tsekkiläisten tiimi: Pavol Lisy (5 dan), Jan Simara (5 dan) ja Vladimir Danek (5 dan). Ailinin joukkue hävisi tämänkin pelin. Lopullisena tuloksena oli siis neljäs sija rengossa. Vaikka Ailin Team hävisikin kaksi viimeistä rengopeliä, rengon neljäs sija on mielestäni aika huikaiseva suoritus! Hyvä Suomi ja Taiwan!
En muista, missä vaiheessa toista kongressiviikkoa tapahtui jotain erittäin erikoista. Olimme olleet ryyppäämässä porukalla varmaankin turnauspaikalla. Kaikki tyypit majoitusporukastamme (minä mukaanlukien) olivat lähteneet pyörillä kämpille koisimaan. Kello oli paljon ja olimme kovassa kännissä. Jesse oli jäänyt kongressipaikalle dokaamaan. Kongressipaikka suljettiin aika myöhään. Siellä tuntui aina olevan jonkin sortin bileet. Monena iltana Hayashi Kozo soitti musiikkia päärakennuksen aulassa ja tansitti porukkaa. Mutta anyways, Jesse oli ollut viimeisenä dokaamassa. Me muut olimme painuneet sänkyyn. Jesseltä oli tullut aamuyöllä joku tekstiviesti, jossa hän oli pyytänyt meitä muita avaamaan oven. Jessen avaimessa oli jotain vikaa tai sitten olin viimeisenä ennen Jesseä saanut oven jonkinlaiseen jumitustilaan. Emme tietenkään olleet Jessen viestiin heränneet, joten Jesse teki jotain erikoista. Hän kiipesi kämppämme toiseen kerrokseen ränniä pitkin, koputti ikkunaan ja odotti jonkun avaavan. Dantti olikin avannut ikkunan ja päästänyt Jessen sisälle. Seuraavana päivänä saimme selville, että Jesse kiipeämä putki olikin itse asiassa kaasuputki. Putki oli mennyt paskaksi. Jannik oli edellisyönä herännyt Jessen kiipeilyyn luulleen jonkun murtovarkaan tunkeutuvan kämppään. Nyt oli siis mennyt kaasuputki paskaksi. Jannik pyysi majoitusporukaltamme 500 euron lisäpanttia kämpästä kaasuputkihässäkän takia. Jannikin piti kutsua putken korjaamista varten joku putkifirma paikan päälle. Hän ei voinut olla varma, paljonko korjaus maksaa. Tämän takia hän pyysi meiltä pyöreästi 500 euroa panttia. Maksoimme pantin. Jannik kertoi kongressin loppupuolella, ettei ollut varma paljonko korjaus lopulta maksaa, minkä takia emme saaneet panttiamme takaisin missään vaiheessa. Jannik saisi tietää putken korjauskustannukset vasta joskus syksyllä/talvella. Samu soitti kongressin viimeisinä päivinä Jannikille ja alkoi vittuilla Jannikille tästä panttihässäkästä. Jannik oli hiiltynyt ja huutanut Samulle takaisin. Samu saattoi mennä vähän liian pitkälle, mutta mielestäni oli ihan okei kysellä antamamme pantin kohtaloa. Ylimääräinen 500 egee saattaa tuntua pahalta, mutta se oli lopulta kuitenkin vain 100 euroa per naama. Eli ei se lopulta nyt niin vakavaa ollut.
Jannik alkoi eräänä aamuna valittaa siitä, että pidämme liikaa mekkalaa. Vaimo kuulemma heräsi aiheuttamaamme mekkalaan. Emme olleet omasta mielestäni pitäneet mitään meteliä. Olimme vain aamulla kävelleet asunnossamme. Jannik tuli yläkertaan kysymään, olenko minä se kaveri joka kävelee kuin norsu. Vittumainen kaveri se Jannik! Aluksi pimittää meiltä tiedon, että asuu alakerrassamme. Seuraavaksi valittaa siitä, että kävelemme vuokraamassamme kämpässä! That mothafacka! Onneksi tämä oli ainoa kerta, kun kaveri jaksoi avautua tästä asiasta.
Tokan tai kenties jo ekan kongressiviikon aikana oli tapahtunut erikoisia ihmissuhteiden statusmuutoksia. Samu oli alkanut hengailla Cathyn kanssa ja Jesse oli hengaillut Lauran kanssa. Laura oli itse asiassa tuttu näky kämpillämme toisen kongressiviikon aikana. Cathy ei tainnut kämpässämme vierailla, mutta Samu taisi muutamaan otteeseen vierailla Cathyn kämpillä, joka oli aivan kongressipaikan vieressä. Janne sanoikin minulle kongressin jälkeisessä Kaislan peli-illassa kuulleensa kongressin olleen rakkauden kongressi. Sellainen se taisikin olla.
Olimme käyneet porukalla Cathyn kämpillä joskus 1. ja 2. kongressiviikon välissä. Porukassamme olivat Assu, Samu ja Pempu. En muista, miksi menimme porukalla nukkumaan Cathylle. Kai se liittyi jotenkin siihen, että olimme ryypänneet Planet Poolissa liian pitkään. Emme olleet ajokunnossa, joten päädyimme Cathylle. Ailin oli ollut mukanamme Planet Poolissa. Hän asui Cathyn vieressä samassa rakennuksessa. Cathyn kämppä oli ihan hemmetin hieno! Cathylla oli jotain ongelmia tietokoneensa käyttiksen kanssa. Hän ei ollut saanut nettiä toimimaan. Pempu on kuitenkin aikamoinen MacGyver. Vaikka Cathyn käyttis oli kiinankielinen, Pempu sai muutettua koneen IP-asetukset. Näin koneella sai yhteyden nettiin. Pempu on nero! Sammuin parin viinilasin jälkeen Cathyn lattialle halatessani jotain isoa pehmokäärmettä.
McDonalds on jotain taivaallista. Jos olette koskaan nähneet elokuvaa Pulp Fiction, tiedätte miksi minun oli pakko löytää McDonalds Ranskasta. Löysin Tasselin kanssa Mäkin Vapauden Aukiolta. En muista, mihin olimme menossa. Pysähdyimme joka takauksessa mäkissä. Yritin löytää Royal with Cheese -ateriaa, mutta sellaista ei ollut menussa. Tilasin Royal Bacon -aterian. Sain ateriaani 1664-merkkisen bissen. Tarinat pitävät siis paikkansa! Ranskalaisesta Mäkistä saa bisseä! Huikeaa!
Kongressireissun toisen viikon keskiviikkona pelattiin joukkueturnaus. Emme olleet saaneet kasaan mitään järkevää joukkuetta. Porukallamme ei myöskään ollut hirmuisesti pelimotivaatiota joukkueturnaukseen. Jo jonkin aikaa oli ollut puhetta reissusta dyynille (Dune du pyla). Kyseessä on Euroopan suurin hiekkadyyni, joka sijaitsee Atlantin rannikolla about tunnin junamatkan päässä Bordööstä. Päätimme siis lähteä tsekkaamaan, millainen tämä dyyni on. Reissuporukkaamme kuuluivat minä, Samu, Kunkku, Riina, Dantti, Elsa, Pempu, taiwanilaiset prot ja muutama random tyyppi. Olisikohan Tasselkin ollut kyydissä? Lähdimme junalla Bordööstä Arcachonin rannikkokaupunkiin. Bordöön juna-asemalla törmäsimme Davidiin ja Borikseen. Heillä oli sama määränpää. David oli reissussa parin saksalaisen tuttavansa kanssa. Davidin tuttavat olivat katusoittajia ja liftaamassa Euroopan halki. Matkustimme junalla Bordööstä Arcachonin rannikkokaupunkiin. Junamatka kesti noin tunnin. Perillä meidän piti löytää oikea bussi, jolla pääsisimme dyynille. Löysimme lopulta oikean bussin. Joku hämäräjäbä yritti kaupata meille bussilippuja dyynille. Olimme kaikki hieman epäileväisiä sen suhteen, kauppaako jäbä oikeita lippuja vai jotain feikkipaskaa. Saimme lopulta varmuuden siitä, että kaveri myy oikeita lippuja. Bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden. Bussi oli täyteen tungettu ja tie oli aivan tukossa. Noin tunnin ajomatkan jälkeen päätimme hypätä bussista ja jatkaa matkaa jalkaisin. Boris ja Samu alkoivat jostain hämmentävästä syystä kantaa jättimäistä halkoa dyynille. Onneksi halko kuitenkin hylättiin pian matkan varrelle. Sen roudaaminen dyynin huipulle olisi voinut tuottaa vaikeuksia. Pienen kävelymatkan jälkeen löysimme perille. Dyyni oli huikea, yli 100 metriä korkea hiekkavuori Atlantin rannalla ja keskellä vehreää metsää. Huipulle käveleminen vei oman aikansa. Huipulle olisi voinut kiivetä portaita pitkin, mutta se olisi tuntunut pelleltä. Huipulle käveltiin siis hiekka jalkojen alla ja tietenkin ilman kenkiä. Dyyni oli aika älytön kokemus. Se oli yli 100 metrin korkuinen ja useiden satojen metrien pituinen hiekkavuori. Dyynin toinen puoli laskkeutui alas Atlantille. Huipulta oli aika mahtavat näkymät. Huipulla pistettiin pienimuotoinen piknik pystyyn. Mukana oli reippaasti lihaa, juustoa, patonkia ja tietenkin viiniä. Koko ilta sujui mukavissa piknikin merkeissä. Dyyniltä lähtiessä meillä tuli hieman kiire. Viimeinen bussi lähti melko lyhyen ajan kuluttua ja bussille oli matkaa dyynin huipulta jotain kilometri. Tässä vaiheessa kaikki lähtivät juoksemaan dyyniä alas ihan törkeällä vauhdilla. Ainakin itse juoksin koko matkan ilman kenkiä. Jalkoihin hieman sattui, kun jouduin osan matkasta juoksemaan metsäisellä polulla ilman kenkiä. Saavuimme lopulta pysäkille, mutta harmiksemme tajusimme viimeisen bussin jo menneen. Nyt oli suunnitelmana keretä kävellen mahdollisimman nopeasti Arcachonin juna-asemalle, jotta ehdittäisiin viimeiseen junaan. Kaikki lähtivät siis marssimaan nopeasti Dantin osoittamaan suuntaan. Dantilla oli navigaattori, joka osoitti oikean suunnan. Käveltävää oli varmaankin 5 kilometriä, mikä ei mielestäni tuntunut kiinnostavalta. Päätin liftata. Melko pian yksi auto pysähtyikin. Minun lisäksi kyytiin hyppäsi Ailin. Kuski oli mukana perheensä kanssa, joten enempää lössiä ei mukaan mahtunut. Kuskilla oli onneksi sama suunta kuin meilläkin. Saimme kyydin Arcachonin juna-asemalle. Kävin Ailinin kanssa bissellä juna-aseman vieressä sijainneessa pubissa. Päätimme odottaa muuta seuruetta. Muutaman bissen jälkeen tajusimme, ettei muu seurueemme ehdi viimeiseen junaan. Fiksuna kaverina olisin päättänyt, että nyt hypätään junaan. Jäimme kuitenkin odottelemaan, joten vika juna meni menojaan. Soitin Samulle. Sain selville, että kaverit ovat leiriytyneet La Testen juna-asemalla, joka on Arcachonin ja Bordöön välissä. Tässä vaiheessa sain kuningasidean: lähdetään sinne jonnekin La Testen asemalle kävellen. Ehkä taas saamme Ailinin kanssa liftattua matkan. Aika pian auto pysähtyikin. Saimme kyydin parilta ranskalaiselta metallikaverilta, jotka reissun aikana kuuntelivat System of a Downia. Matkan aikana höpistiin jotain ihme juttuja. Lopulta päädyimme juna-asemalla, joka näytti täysin autiolta. Aika pian jostan nurkan takaa ilmestyi Pempu. Olimme onneksi päätyneet oikealle asemalle. Seuraavaksi oli edessä pitkä odotus. Meidän olisi pitänyt odottaa useampi tunti ensimmäistä aamujunaa. Päätimme kuitenkin olla aloitteellisia, joten lähdimme etsimään baaria. Löysimmekin baarin, mutta se oli juuri sulkemassa. Seuraavaksi löysimme yökerhon. Yökerhon iso portsari ei päästänyt meitä sisään, koska paikka oli sulkemassa. Yökerhosta kuului kuitenkin bilemusaa, joten laitoimme omat bileemme pystyyn yökerhon ulkopuolella. Kun baari lopulta sulki, musiikki lakkasi ja porukat valuivat koteihinsa, päätimme lähteä kävellen Arcachonin juna-asemalle. Käveltävää oli Dantin mukaan vain pari kilsaa. Matkan varrelta löysimme jonkun ihme terassibaarin, joka oli vielä auki. Musiikki pauhasi ja koirat ulvoivat. Baari oli jonkun jättimäisen kennelin keskellä. Ostin bissen ja join itseni sammuksiin. Muistan sen, että Samu ja muut pelasivat futista jonkun koiran kanssa. Heräsin siihen, että joku Martin Stiassnyn näköinen kaveri läpsii minua naamalle. Minua hieman vitutti. Seurueemme oli delegoinut herättämiseni tälle keski-ikäisellä ylipainoiselle patongille. Matka jatkui Arcachoniin. Juna ei lähtisi vielä pitkään aikaan, joten kiirettä ei ollut. Pääsimme lopulta asemalle ja junaankin ajoissa. Junaan istuminen tuntui mahtavalta. Ainoa ei-mahtava asia oli se, että yöunet jäisivät vähiin. Juna-asemalta otimme sporan. Kongressipaikka oli sporamatkan varrella, joten jäin Pempun kanssa suosiolla turnauspaikalla pois. Kämpällemme oli törkeän pitkä matka ja pelit alkaisivat tuota pikaa. Päätimme Pempun kanssa mennä kongressipaikalle nukkumaan. Löysimmekin sopivasti tyhjän luentosalin, jonne jäimme koisimaan. Parin tunnin unien jälkeen heräsimme sopivasti main-peliin. Rakennuksen siivoojat eivät onneksi olleet potkineet meitä hevon kuuseen. Olo oli tässä vaiheessa melko freesi. Olinhan saanut nukuttua ruhtinaalliset pari tuntia.
Main-turnauksen kahdeksannella kierroksella sain vastaani ranskalaisen Tanguy Le Calven, 4 dan, aka rusketusukko, aka KGS-Welvang. Pelasin pelin valkeilla stemuilla. Tiesin, että tästä matsista tulisi erittäin vaikea. Welvang on KGS:ssä about 6-7 dan. Lisäksi Welvang pelasi kongressissa esim. Kunkkua vastaan 1-1-tuloksen. Nyt ei siis ollut varaa spedeilyyn. Peli alkoi erikoisesti. Musta oli pelannut stemut laudan oikean puolen nurkkiin. Pelasin splitting-siirron laidalle, jolloin vastauksena oli tsuke splittikiveeni. Vastaukseni oli nopeasti hane päälle, musta laajentaa, valkea kytkee. Seuraavaksi musta pelasi toisesta nurkkastemustaan laajennus/pihti-siirron. Tämä oli varmaankin ensimmäinen kerta, kun tällaista fusekia pelattiin meikäläistä vastaan. Stemuni eivät olleet missään kusessa missään vaiheessa, mutta ehkä olisin voinut kokeilla jotain johdonmukaisempaa sabakia. Pelasin pari erittäin oudon näkäistä haengmakeimaa. No ainakin ne varmistivat stemujen elämän. Koko pelin ajan oli ilmeistä, että Welvang haluaa tapella ja haastaa minua. En missään vaiheessa perääntynyt, vaan otin haasteet aina vastaan. Musta sai pelissä oikealta laidalta paljon aluetta. Kompensaationa olin saanut ylälaidalta mukavasti aluetta. Oikea alanurkka ja vasen ylänurkka olivat minulla. Vasen alanurkka oli mustalla. Welvang yritti kovasti keskipelissä tappaa ryhmää, jonka olin sabakoinut haengmoillani. Vastaukseni olivat kuitenkin toomuch Welvangille. Sain itse asiassa rakennettua keskustaan jonkin verran aluetta tällä ryhmälläni. Peli tuntui pistetilanteeltaan melko tasaiselta. Oli siis pelattava maximaalisen täydellistä loppupeliä. Luulen, että laivani upposi viimeistään loppupelissä. Tuntui ainakin siltä, että Welvang otti kaikki isoimmat loppupelit. Pelissä mentiin lopulta pisteidenlaskuun. Hävisin 4,5 pistettä. Welvang kysyi minulta pelin jälkeen: "Are you first dan?" Vastasin: "Yes." Welvang: "You are more."
Jossain vaiheessa reissumme toista viikkoa pelasin Koivukylän Meijin -tittelimatsin Elsa Polvista (9 kyu) vastaan. Peli pelattiin päärakennuksen ulkopuolella nurmikolla. Peli alkoi melko myöhäisessä vaiheessa auringon laskeuduttua. Oli siis aika pimeää. Pelin yksityiskohtaisia tapahtumia en muista. Muistan kuitenkin varsin tarkasti sen, että hävisin pelin luovutuksella. Näin Elsasta tehtiin hallitseva Koivukylän Meijin! Koska oli pimeää, tapahtui jotain kummallista. Saatoin kenties useamman promillen tiloissani hallusinoida. Välillä nimittäin näytti siltä, että Assu pelasi titteliottelua minua vastaan. Ranskalainen punaviini tekee ihmeellisiä asioita ihmisen aisteille ja mielikuvitukselle.
Main- turnauksen yhdeksännellä kierroksella pelasin japanilaista Yoshimichi Urabea vastaan. Kyseessä oli taas japanilainen 3 dan -pappa. Pelistä tuli hirveimpiä, mitä kongressissa pelasin. Pelasin mustilla stemuilla. Alalaitaan sain jonkinsortin sanrensei-moyon. Valkea rakensi omaa moyoaan laudan vasemmalle laidalle. Oikeassa ylänurkassa pelattiin erikoisen oloinen sekvenssi, jossa tein sabakin invasioivalle ryhmälleni. Sabaki oli kuitenkin sellainen, että ryhmä ei ollut 100-prosenttisen elossa. Jos musta saisi ulkopuolelle muutamankin stemun, joutuisin gotessa elättämään ryhmäni. Olin ränklännyt tälle ryhmälle ko-mahdollisuuden silmistä, mutta olin jättänyt kon pelaamatta. Ryhmän melko epästabiili status häiritsi minua koko pelin ajan. Valkea pelasi invaasion sanrensei-muodostelmaani. Yritin pelata sellaisen sentesekvenssin, jossa saisin ympäröityä valkean sen joutuessa elämään pienenä gotessa. Muuten plan toimi, mutta tulos oli gote minulle. Tai olisi ollut, jos en olisi pelannut muualle. Yritin nimittäin sentessä redusoida valkean moyo-potentiaalit. Kerran valkea vastasikin, mutta toista kertaa ei. Valkea luikerteli moyooni reiästä, joka minun olisi pitänyt paikata gotessa. Kaikki aluepotentiaalini meni samantien. Nyt tiesin, että peli ei mene nappiin. Keikakua ei ollut. Olo oli tukala. Kesken peliä minulle iski äkillinen kusihätä. Olin kuitenkin siirtynyt byo-yomiin. Jos lähtisin pelistä kuselle, häviäisin ajalla. Hätä kasvoi pelin edetessä. Viimeinen mahdollisuuteni voittaa peli oli rakentaa keskustaan parikymmentä pistettä. En onnistunut tässä. Sain keskustaan vain ryhmän, jonka muodot olivat kuin Kunkun pahimmista painajaisista. Pisteidenlaskua lähestyttäessä tuskanhiki virtasi ohimoillani. Kusihätä oli todellista tuskaa. Laskimme nopeasti pisteet. Hävisin pelin 8,5 pistettä. Keräsin stemut nopeasti pois laudalta ja kiitin pelistä. Juoksin kuselle. Aaaahh... Juttelin kusihätä/byo-yomi-asiasta pelin jälkeen Jessen kanssa. Olisin kuulemma voinut laittaa kellon pauselle kusibreikin ajaksi. Tämä pitää muistaa.
Mainin vikalla kierroksella sain vastaani itävaltalaisen Hamrah Schayanin, 2 dan (uunituore vuoden 2011 Itävallan Mestari). Pelasin valkeilla stemuilla. Pelistä nyt en hirmuisesti muista. Sen satun muistamaan, että pelasin pelin loppuvaiheilla tuplakyu-tason mokan nurkassani. Minun piti alunperin saada nurkka isona. Kun musta pelasi loppupelipakotukset, vastasin atarilla (väärin). Olisi vain pitänyt perääntyä, mutta pelasin atarin. Näin musta sai kon nurkkaelämästä. Peli oli tätä ennen mennyt tosi hyvin, mutta virheeni kirpaisi pahasti. Musta eli lopulta nurkassani. Sain kompensaationa tuhottua osan mustan nurkasta. Tämä ei ollut ainoa virhe, joka pelistä jäi mieleen. Pelin viimeinen laudalle pelattu siirto oli myös virhe. Kaikki damepisteet oli täytetty. Pelin viimeinen kysymys koski sitä, pitääkö minun vielä pelata siirto omalle alueelle. Mustalla oli leikkaava stemu alueellani. Omien kivieni muoto oli sellainen, että ilman paikkausta jotain saattaa räjähtää. Kellossani oli valitettavan vähän aikaa. Toisaalta en tässä vaiheessa peliä enää edes jaksanut lukea sekvenssiä. Siis oikeasti, miten usein pelit hävitään puolella pisteellä? No, menin sitten paikkaamaan viimeisetkin mahdolliset heikkoudet. Pisteidenlaskussa jouduin surullisena toteamaan hävinneeni puolella pisteellä. Ei varmaan olisi pitänyt paikata. Main-turnauksesta jäi lopulta käteen 6/10-tulos, jota voi pitää ihan hyvänä tuloksena. Ensimmäisen viikon huikean menestyksen jälkeen olisin kyllä toivonut ainakin 7/10-tulosta, mutta olin lopulta ihan tyytyväinen.
Bordöö-reissun viimeinen päivä/ilta vietettiin haikeissa tunnelmissa. Nyt piti hyvästellä reissun aikana tutuksi tulleet uudet ystävät. Oli tosi kurja fiilis. Jesse ja Samu joutuivat hyvästelemään omat tyttönsä. Päätettiin porukalla vetää kännit tulevan illan aikana. Kongressiohjelman viimeinen numero oli tietenkin palkintojenjako. Huusimme nousuhumalaisella porukallamme raikuvat aplodit KGS-Korondolle, Ilja Shiksinille ja muille palkintoja voittaneille pelaajille. Kotimatkalla pohdimme sitä, pitäisikö meidän lähteä yökerhoon. Olin itse sitä mieltä, ettei kannata lähteä aikaisen herätyksen takia. Junamme Bordööstä Pariisiin lähtisi aamulla, joten aamulla pitäisi olla skarppina. Samu ja Jesse päättivät kuitenkin lähteä yökerhoon. Nyt jälkikäteen harmittaa, etten lähtenyt heidän kanssaan yökerhoon. Kaverit tulivat kämpille joskus aamuyöllä, joten he saivat nukuttua vain muutaman tunnin. Aamulla tajusimme, ettemme mitenkään enää ehdi junaan. Onneksi kuitenkin isäntämme Jannik oli hereillä. Hän tarjosi meille autokyydin Bordöön juna-asemalle. Jannik olikin lopulta ihan okei kaveri! Koko autokyydityksen katselin vain kelloa ja toivoin, ettemme myöhästy junasta. Matka tuntui kestävän ikuisesti ja Jannik spedeili jossain parkkihalleissa. Lopulta pääsimme onneksi ajoissa asemalle. Junan löytäminen asemalta oli helvetin tuskallista. Emme ollenkaan tienneet, mihin junaan/vaunuun meidän pitäisi astua. Onnistuimme lopulta onneksi nousemaan oikeaan vaunuun. Vielä junamatkalla vähän hermostutti. Olimmeko oikeassa junassa? Päästessämme Charles De Gaullen kentälle oloni helpottui huomattavasti. Nyt edessä oli vain lähtöselvitys. Pempulla ei jostain syystä ollut printattua lentolippua. Tässä vaiheessa iski pieni paniikinpoikanen. Pempulla oli jonkinlainen oma lähtöselvityssysteeminsä. Hän saikin melko nopeasti neuvoteltua itsensä lähtöselvityksestä läpi. Kähmintä Pariisin kentällä oli epämukava kokemus, koska turvatarkastajat kähmivät meikäläisen ihan saakutin perusteellisesti. Yhtä hyvin olisivat voineet pyytää meikäläistä riisuutumaan alastomaksi. Tuntui siltä, että tarkastajan käsi kävi persvaossani ja hiplasi pallejani. Lento Helsinki-Vantaalle lähti vain pain pienen odottelun jälkeen. Matti ja Sinikka olivat yllättäen samalla lennolla. Lentomatkakin sujui ihan mukavissa fiiliksissä. Perillä neuvoteltiin jatkopaikasta. Ainakin Samu ja Jesse lähtivät Kustuun. Olin itse sitä mieltä, etten jaksa lähteä Kustuun jatkoille. Lähdin Matin ja Sinikan kanssa taksilla Koivukylään. Näin jälkeenpäin tämä päätös harmittaa. Olisi ehdottomasti pitänyt käydä Kustun jatkoilla kongressin jälkeen. Siis mikä voi olla siistimpää, kuin jatkot jossain suomalaisessa baarissa kongressin jälkeen?
Kongressista jäi lopulta hemmetin hyvä fiilis. Pelit menivät hyvin ja tavattiin paljon uusia ystäviä. Yksi huikeimpia juttuja oli se, etten hävinnyt ainuttakaan kongressissa pelaamaani peliä ajalla! Gorrillisesti kongressi oli menestys: +71 gorria. Gorrini olivatkin reissun jälkeen all time high -lukemissa 2102. Sain kongressin jälkeen korotuksen 2 daniin :)
SM1-karsinta Tampereella 3.-4.9.2011: 2/5 (3d-, 1k+, 2d+, 3d-, 2d-)
Ennen Tampereen SM1-turnausta olin ollut etkoilla Kustaa Vaasassa. Olin juonut varmaankin ihan törkeän paljon, koska olin lauantai-aamuna turnauspaikallakin vielä kännisen oloinen. Automatka Tampereelle oli tuskallinen kokemus. Päätä särki, väsytti ja laatta meinasi lentää. Ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli Ilkka Mattila, 3 dan. Peli Ilkkaa vastaan tuntui menevän ihan okei-tyyliin. Pelin ratkaisun hetket koettiin, kun Ilkka pääsi leikkaamaan invaasioryhmäni katki. Tarkemmin sanottuna annoin hänen leikata tämän ryhmän. Ajattelin, että elän ryhmällä ilman sen suurempia ongelmia. Luulin aluksi, että Ilkan leikkaavista stemuista jotain jää säkkiin. Olin kuitenkin väärässä. Mitään ei jäänyt säkkiin. En myöskään saanut kunnolla beissiä ryhmälleni. Viimeinen oljenkorteni oli aloittaa epätoivoinen semeai. En oikeastaan laskenut näitä semeaisekvenssejä millään tavalla. Olin varmaankin liian väsynyt sellaiseen. Semeai meni lopulta aivan perseelleen. Ryhmäni olikin pian täysin säkissä. Tämän jälkeen yritin epätoivoisesti aloittaa tappelua eri puolilla lautaa. Peli loppui kuitenkin aika pian, koska huomasin punalamppuni syttyneen. Turnaus oli taas aloitettu aikatappiolla.
Toinen pelini oli Valtteri Huttusta (1 kyu) vastaan. Pelasin mustilla stemuilla. Pelistä en hirmuisesti muista. Sen muistan, että sain rakennettua jättimäisen keskusta-alueen. Pelin loppupuolella pelattiin sekvenssi, jolla peli viimeistään ratkesi. Sain varmistettua keskustasta liikaa aluetta ja Valtterin nurkka-asema tuhoutui. Tätä ennen olin pelannut kahdesti Valtteria vastaan turnauksissa. Aikaisemmat matsit ovat olleet melko tasaisia, mutta tällä kertaa voitto tuntui irtoavan yllättävänkin helposti.
Turnauksen kolmannella kierroksella sain vastaani Joonas Ylösen, 2 dan. Joonas on minulle turnauksista erittäin tuttu vastustaja. Pelasin pelin mustilla stemuilla. Lähdin tähän peliin erikoisella fusekikeikakulla. Ajatuksena oli pelin alussa tenukoida paljon vastustajan laittoja ja nopeasti saada stemuja eri puolille lautaa. Tuloksena olikin varsin pian sekava tappelupeli, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Peleistäni tulee jostain syystä aina tällaisia sekavia kohelluksia, kun pelaan Joonasta vastaan. Pelin ratkaisun hetket koettiin, kun hyökkäsin Joonaksen heikoksi jääneen ryhmän kimppuun. Sain laitettua ryhmän säkkiin, mutta vielä piti huolehtia leikkaavista kivistä. Sain lopulta pelastettua leikkaavat kivet tappamalla kasan Joonaksen kiviä. Tässä vaiheessa vastustajani luovutti. JES! Sain ensimmäisen turnausvoittoni Joonaksesta! Tätä ennen olin hävinnyt Joonasta vastaan huikeat 7 turnauspeliä...
Turnaussauna meni minulta hieman ohi. Olin saunalla toki valomerkkiin asti, mutta en erityisemmin pelannut, ryypännyt tai saunonutkaan. Olin niin törkeän väsynyt edellisillan etkoiluista, että keskityin saunalla enimmäkseen pilkkimiseen. Saunaillan päätyttyä suunnattiin porukalla nukkumaan Rovioiden kämpille. Sammuin oitis keskellä olohuonetta olleen pöydän alle.
Sunnuntai-aamusella pelattiin neljäs kierros. Sain valkeat stemut ja vastaani Pempun. Heti pelin alussa pelattiin uudempi variaatio klassisesta komoku-two space high pincer-oogeima -josekista. Sain josekissa ulkovahvuudet gotessa. Tulos oli varmaankin meikälle ihan okei, mutta Pempu kertoi myöhemmin, että olisin voinut pelata variaation vieläkin paremmin. Pempulla oli muutama leikkaava kivi jäänyt lillumaan muurini seinämään. Pempu lähtikin pian näillä stemuilla ulos. Peli oli tästä eteenpäin sellaista, että molemmilla oli kasa eri suuntiin juoksevia ryhmiä. Keskipelin loppuvaiheilla Pempu pelasi leikkauksen, joka teki pelistä erittäin vaikean minulle. En ollut puolustanut leikkauskohtaa, koska uskoin selviytyväni mahdollisesta leikkauksesta ilman suurempia ongelmia. Olin kuitenkin väärässä. Pempu sai tapettua kasan kiviäni. Itse en saanut mitään kompensaatiota. Aivan pelin lopussa tein selvässä tappioasemassa epätoivoisen nurkkainvaasion, jonka Pempu olisi mielestäni voinut helposti tappaa. Pempu kuitenkin näki laudalla jotain pahaa ajia, joten hän antoi minun elättää nurkkani. Olisin voinut elää nurkkastemuilla helposti. Pelasin kuitenkin paskan siirron, joka teki nurkasta ko-tappelun (ddk-moka). En muista miten monta siirtoa laudalle tämän jälkeen pelattiin, mutta luovutin pian kon alkamisen jälkeen.
Viidennellä kierroksella sain vastaani Reino Karttusen ja mustat stemut. Pelasin valkeilla uskomattominta shaibenia miesmuistiin. Reino on tunnetusti blizaaja. Hän pelaa todella nopeasti. Reinon nopea pelityyli sai jotenkin minutkin blizaamaan tämän pelin. En erityisemmin miettinyt siirtojani. Mitään tarkkoja muistikuvia minulla ei pelistä ole. Muistan, että minulta kuoli kiviä ihan hemmetin paljon. Muistan jossain keskipelissä pelanneeni redusointisiirron, joka epäonnistui täydellisesti. En saanut sekvenssistä mitään järkevää tulosta. Pelin ratkaisun hetket pelattiin keskustassa. Reino leikkasi kasan kiviäni. Minun oli tarkoitus pelastaa nämä kivet tappamalla leikkaavat stemut, mutta lopputulos oli katastrofi. Reino sai stemuni säkkiin. Minulle ei jäänyt mitään. Tässä vaiheessa tajusin kaiken menneen ja luovutin. Jälkeenpäin ajateltuna en pelannut tässä pelissä ainuttakaan laadukasta sekvenssiä. Kaikki mitä laudalle pelasin, oli täyttä shaissea.
Gorrillisesti SM1-turnaus oli aika heikko: -12 gorria. Ei tämä mikään täydellinen katastrofi ollut, mutta menihän se aika persiilleen.
Helsinki Casual 17.-18.9.2011: 1/5 (3d-, 1d+, 2d-, 2d-, 1k-)
Olin varmaankin ollut Casualia edeltävänä iltana jossain ravitsemusliikkeessä, koska muistan pelanneeni lauantain ensimmäiset kierrokset jonkinasteisessa kohmelossa. Missäköhän olin turnausetkoilla käynyt? Varmaankin tuli vierailtua jossain Itä-Vantaan hienoista kuppiloista.
Helsinki Casual pelattiin perinteiseen tyyliin Mannerheim-salissa. Ekalla kierroksella vastustajakseni arvottiin Pempu. Sain pelissä valkeat stemut. Pempu oli SM1-karsinnoissa piessyt minua laudalla oikein olan takaa, joten odotin vaikeaa kamppailua. Nyt Pempu pelasi kuitenkin yllättävän kesysti. Jätin laudalle yhden heikohkon ryhmän. ryhmällä oli kuitenkin vaikka kuinka tilaa paeta. Pempu tuntui hieman liiaksikin keskittyvän ryhmän jahtaamiseen. Sain tenukoimalla pelattua isoja alkupelisiirtoja. Pempun tappoyritys epäonnistui lopulta täydellisesti. Sain juoksevalla ryhmälläni tapettua Pempulta kaksi kiveä keskustasta, jolloin ryhmästäni tuli uber stong. Peli kääntyi nopeasti päälaelleen. Käytin vahvistunutta ryhmääni hyökkäämiseen. Sain melkein tapettua vahvan muurin, jota Pempu oli aikaisemmin käyttänyt hyökkäämiseen. Muuri kuitenkin eli, mutta Pempun peli oli hajoamispisteessä. Olin selkeässä pistejohdossa, joten tärkeintä oli omien ryhmien/alueiden solidi puolustaminen ja pelin jäädyttäminen. Epäonnistuin tässä. Pempulla oli yksi iso alue, jota olin yhdellä ryhmistäni redusoimassa. Ryhmän pelastaminen olisi taannut minulle voiton. Ryhmä joutui kuitenkin liemeen, kun Pempu hyökkäsi. Olin tässä vaiheessa melkoisessa aikapulassa, joten siirtoni olivat melkoista shaissea. Pempu sai ryhmäni säkkiin. Itse en saanut mitään kompensaatiota. Peli oli tasoittunut huomattavasti. Tässä vaiheessa peliä huomasin kelloni valon vilkkuvan punaisena. Aika oli loppunut ja kaikki toivo mennyt.
Toisella kierroksella sain vastaani "tyypin jolle ei saa hävitä". Kyseessä oli siis Jouni Valkonen, 1 dan. Sain mustat stemut. Olin suurimman osan pelistämme pihalla kuin lumiukko. Jollain oudolla tavalla sellainen direction of play oli ainakin minulla keskipelissä hukassa. Pelistä en nyt hirmuisesti muista mitään yksityiskohtaista. Yhdessä vaiheessa vaikutti siltä, että Jouni on saamassa keskustasta ison alueen. Onnistuin kuitenkin estämään nämä suunnitelmat. Pistetilanne oli läpi keskipelin melko tasainen. Olin saanut laidoilta ja nurkista sen verran aluetta, että tunsin olevani johtoasemassa. Pelissä mentiin lopulta pistelaskuun. Voitin pelin noin komin verran.
Kolmannella kierroksella sain vastaani tutun vastustajan. Vastaani paritettiin Ylösen Joonas. Juuri äskettäin olin saanut ensimmäisen päänahkani Joonaksesta voitettuani hänet SM1-karsinnoissa. Olin kuitenkin aika jännittyneissä tunnelmissa, koska Joonas on aina ollut minulle paha vastus. Pelasin pelin valkeilla stemuilla. About heti pelin alussa pelattiin erikoinen josekivariaatio. Mokasin variaation, mutta Joonas mokasi sen vieläkin pahemmin. Sain tapettua nurkassa kasan stemuja. Lisäksi sain jotenkin ihmeellisesti myös vahvuudet. Joonas sai vain heikon juoksevan ryhmän. Peli oli alkanut täydellisesti. Joonaksen heikko ryhmä eli lopulta, kun hän sai tapettua kourallisen stemujani. Sain kuitenkin kompensaationa tapettua Joonakselta kokonaisen nurkkaryhmän. Peli meni erittäin hyvin. Olin menossa kohti helppoa voittoa. Nyt olisi vain täytynyt jäädyttää peliä pelaamalla honteja ja turvallisia laittoja. Lähdin kuitenkin ylipelaamaan. Tein invaasion Joonaksen alueille. Kelasin saavani invasioivat stemuni helposti turvaan, koska minulla oli ulkopuolella melko paljon vahvuutta. Kasvatin paistiani aivan liian pitkään. Joonas onnistui ympäröimään ryhmäni. Edessä oli semeai, jossa minulla ei ollut mitään mahdollisuutta. Hävisin sen useammalla vapaudella. Meikäläiseltä kuoli about 20 stemua. Tässä vaiheessa mietin luovuttamista, mutta ajattelin vielä jatkaa tappelua toivoen virhettä vastustajalta. Yritin epätoivoisesti kalastella kuolleelle ryhmälleni jotain alikytkentää, mutta sellaista ei minulle annettu. Pelin viimeisimmässä sekvenssissä Joonas tappoi minulta lisää kiviä meikäläisen räpeltäessä epätoivoisesti. Nyt oli aika luovuttaa. Jälleen kerran pelasin Joonasta vastaan voitetun pelin, jonka menin kuitenkin ryssimään. Kunpa näistä peleistä joskus oppisi jotain.
Seuraavaksi oli edessä saunailta Idan saunalla. Sitä ennen piti kuitenkin sulkea Mannerheim-salin ovet, koska olin vastuussa paikan sulkemisesta. Kolmannen kierroksen jälkeen Pulkkisen Olli tuli hengailemaan kanssani. Lähdimme Kiasman taakse yrtitsemään tajuntaamme. Onnistuin imemään keuhkoni niin täyteen, että yskin melkein keuhkoni ulos. Lähdimme pian takaisin turnauspaikalle. Jäimme jumittamaan joksikin aikaa Manskun kävelykadun varrelle. Aj tuli hetken kuluttua muiden pelaajien kanssa turnauspaikalta. He lupasivat odottaa minua ja Ollia sen verran, että saamme laitettua turnauspaikan ovet kiinni. Mannerheim-salin ovet tekivät meille kuitenkin melkoisen tempun. Emme saaneet ovia mitenkään kiinni. Käänsimme avaimilla ovet lukkoon, mutta jotenkin ihmeellisesti ovet sai tämän jälkeen vain vedettyä auki. Olimme hukassa! Onneksi AJ "MacGyver" tuli pian pelastamaan tilanteen. Ovissa oli jokin ihmeen piilotettu salpa, joka piti lukita ennen oven lukitsemista. MacGyver hoiti tilanteen ammattimiehen ottein. Nyt lähdettiin porukalla saunalle. Idan sauna oli paljon coolimpi paikka, kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Saunalla oli tosi paljon hengailutilaa, hyvät sauna- ja suihkutilat ja iso uima-allas. Uimaan en kertaakaan mennyt, mitä hieman kadun. Toisaalta olin niin sekaisin, että olisin varmaankin hukkunut altaaseen. Ison osan saunaillasta käytin nukkumiseen, koska onnistuin sekavassa olotilassani sammumaan sohvalle. Loppuilta sujui kuitenkin mukavasti olutta juoden, saunoen ja goota pelaillen. Saunan jatkot taisivat olla AJ:lla. AJ:lle pääsimme mukavasti läheiseltä bussipysäkiltä, jossa painin paidattomana Namiin kanssa. Aloitin painimatsin, koska Namii vittuili minulle juomalla bisseäni ja piilottelemalla tölkkiäni. Hävisin painimatsin, mutta ainakin laitoin Namiin hikoilee. Mitään erityisiä muistikuvia jatkoista ei ole.
Sunnuntain neljännellä kierroksella sain krapulassani vastaani Mikael Nenosen, 2 dan. Olin viimeksi pelannut Mikaelia vastaan Bordöössä. Siitä pelistä oli hyvät muistot, joten odotin luonnollisesti voittoa tästäkin pelistä. Järkyttävä kankkusväsymys oli kuitenkin asia, joka häiritsi minua suuresti läpi koko pelin. Mitään yksityiskohtaista en pelistä muista. Tassel sanoi jälkikäteen, että omistin häntä pelissä ihan huolella. Itselläni on kuitenkin erilainen käsitys laudan tapahtumista. Pelasin mielestäni niin väsynyttä goota, ettei ole mahdollista. Minulla oli koko pelin ajan laudan läpi juokseva iso lohikäärme, jolla ei ollut kahta silmää. Ryhmän elättämiseen ei olisi tarvittu mitään taikakeinoja. Ellättäminen olisi virkeämmässä mielentilassa ollut erittäin helppoa. Saatoin myös sortua vastustajan aliarviointiin tyyliin: Ei Tassel sitä kuitenkaan osaa tappaa. Toisin kuitenkin kävi. Lohikäärmeeltäni vietiin kaikki elämisen mahdollisuudet. Saatoin saada ryhmälleni yhden silmän, mutta sillähän ei tunnetusti vielä eletä. Luovutin pelin tajutessani ryhmäni kuolleen 100-prosenttisesti ilman mitään mahdollisuuksia leikata, ränklätä tai semeoida mitään kiveä tai ryhmää. Tassel oli saanut himoitsemansa koston Bordöö-tappiostaan.
Viimeisellä kierroksella arpaonni soi vastustajakseni Jarkko Kosken, 1 dan (silloin vielä 1 kyu). Tämä oli toinen turnauspelini Jarkkoa vastaan. Ensimmäisen olin hävinnyt luovutuksella. Odotin todella vaikeaa kamppailua, mutta peli oli minulle lopulta yllättävänkin helppo. En muista, millaisia josekeja pelin alussa pelattin. Fuseki taisi kuitenkin olla melko perinteinen honteine japanilaisine komokuineen. Keskipelissä sain pelissä yliotteen tappamalla kasan Jarkon kiviä keskustaan. Saatuani näin isohkot keskustavahvuudet yritin pitää pelin rauhallisesti hyppysissäni. En muista tarkalleen, millainen pelin pistetilanne oli. Sekä molemmat pelaajista että kaikki kibizoijat olivat kuitenkin sitä mieltä, että johdin peliä. Loppupelissä olin tuttuun tyyliini melkoisessa aikapaineessa. Jarkko pelasi laittoja, joilla hän yritti redusoida laita-aluettani. Jäin liian pitkäksi aikaa miettimään, pitäisikö pelata optimaalisinta vai turvallisinta peliä. Ykskaks tajusin punalamppuni jälleen kerran syttyneen. Kyseessä oli toinen aikatappio Casualissa. Edessä tulisi olemaan matka kohti jorpakkoa.
Casual meni pelillisesti heikohkosti. 1/5-tulos on vain jotain säälittävää. Yhtä hyvin tulos olisi voinut olla 0/5. Gorreja minulta vietiin huikeat 35 (ja kyseessä oli siis B-luokan turnaus)!
Korean Ambassador´s Cup 26.-27.11.2011: 3/7 (4d-, 2d+, 2d+, 5d-, 5d-, 3d-, 3d+)
KAC oli vuonna 2011 poikkeuksellinen osallistujarajoitteidensa takia. Koska turnaus pelattiin Uuden ylioppilastalon pienehkössä Cajsa-kokoustilassa, osallistujamäärää oli pakko rajoittaa. Tämän takia turnaukseen saivat osallistua vain dan-tason pelaajat.
Ensimmäisen kierroksen vastustajani oli jotain poikkeuksellista. Sain vastaani YliGon Kunkun! Muistikuvani pelistä ovat äärimmäisen vähissä. Päällimmäisenä mieleen jäi fiilis kyseisestä pelistä. Fiilis oli tosi hyvä. Olin etukäteen odottanut, että Siukola omistaisi minua ihan kybällä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kunkku pelasi mielestäni jotenkin kuolevaisella tasolla. Vastustajani ei pelannut laudalle sellaisia jumalaisen kuolemattomia siirtoja, jotka tappaisivat stemujani joka puolella lautaa. Siukola ei tuntunut olevan sellaisessa vireessä, jossa olen hänet tottunut näkemään. Peli oli mielestäni melko tasainen. Vasta loppupelissä aloin tekemään selkeitä mokia, koska olin taas ajautunut aikapulaan. KAC pelattiin tosi nopeilla ajoilla. Kummallakin oli 30 min pääaikaa ja 30 sec x 3 lisäaikaa. Pelin viimeisessä sekvenssissä yritin tappaa Kunkun ryhmää. Kunkku oli mennyt tenukoimaan pelaamani ryhmää uhkaavan laiton. Ryhmää en kuitenkaan saanut hengiltä, koska sillä oli jo valmiiksi melkoisesti silmämuotoa. Kesken tappoyritystä huomasin punavalon vilkkuvan...
Toisella kierroksella sain vastaani Mikael Nenosen, 2 dan. Tasselia vastaan pelaamastani pelistä en muista mitään. Tämä on hämmentävää. Yleensä muistan ainakin sellaisen yleisfiiliksen pelistä, mutta nyt en muista edes sitä. Onnistuin kuitenkin voittamaan Mikaelin. Se on pääasia. Olisko Tasselilla pelikirjausta??
Kolmannella kierroksella pelasin Pekka Keipiä vastaan. Pelini Pekkaa vastaan oli melkoisen vaikea. Aloitin pelin pelaamalla valkeat stemut pessimäisesti kahteen nurkkaan 6-4-pisteisiin. Pelasin pelin alussa laudalle yhden heikon ryhmän. Pekka sai yllättäen paljonkin vahvuutta ryhmäni ympärille ja käynnisti hyökkäyksen. Ryhmäni oli aika raskas taakka, koska se ei oikeastaan leikannut mitään kiinnostavaa. En kuitenkaan halunnut antaa stemujani vastustajalle, joten lähdin yrittämään jotain sabakia. Pekka yritti laittaa stemujani säkkiin ehkä hieman liiankin aggressiivisesti. Pekan olisi tarvinnut vain rauhoittaa peliä, hyökätä maltillisemmin ja varmistaa omat alueensa. Liiallinen tappointo koitui kuitenkin hänen kohtalokseen. Pekan ympäröivät stemut olivat sen verran heikkoja, että lähdin hieman leikkelemään. Tästä seurasi semeaitappelu, jonka onnistuin lopulta voittamaan. Pekka olisi voinut pelata semeainkin paremmin. Pelissä Pekan ryhmä kuoli suoraan, vaikka hänellä olisi ollut esim. ko-mahdollisuuksia. kun olin saanut Pekan stemut säkkiin ja näin pelastettua kaikki omista ryhmistäni, peliä jatkettiin vielä jonkin matkaa. Pelasin turvallisia laittoja laudalle. Aika pian Pekka luovutti pelin.
Neljännen kierroksen vastustajani oli Matti "Old Fox" Siivola. Tämä oli ensimmäinen turnauspelini vanhaa kettua vastaan. Olen muutenkin erittäin harvoin pelannut Mattia vastaan, joten en tarkkaan ottaen tiennyt, mitä odottaa. Pelin fuseki sujui melko rauhallisissa merkeissä. Ainoa minua vaivaava asia oli, että Matti tuntui tietävän fusekista paljon enemmän. Minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää, mihin nyt seuraavaksi pitäisi pelata. Esimerkki: Yhdessä nurkassa olin pelannut shusakun kosumin. Matti oli kuitenkin ehtinyt pelata laajennukset kummallekin laidalle. Pitäisikö kosumista pelata esim. oogeima-laajennus vai pitäisikö pelata uusi tsuke-kosumi vastustajan kakari-stemuun. Peli meni ihan okei, kunnes.. Pelasin shoulder hitin stemuun, joka oli Matin laajennus hänen muuristaan. Odotin Matin vastaavan siihen suoraan. Matti tenukoi. Tämä oli ehkä Matin ansa. Hän odotti minun pelaavan iron pillarin, joka erottaa hänen stemunsa muurista. Pelasin juuri näin. Lopputuloksena oli monimutkainen tappelu, jossa Matti tuntui olevan niskan päällä. Minulla oli yllättäen kaksi juoksevaa ryhmää. Matilla oli vain yksi juokseva ryhmä. Lisäksi Matti sai huomattavaa etua muurista, jonka hän oli aikaisemmin pelannut. Sain lopulta pitkän tappelun jälkeen molemmat ryhmistäni turvaan. Tulos oli kuitenkin katastrofi minulle. Matti oli saanut varmistettua omia alueitaan ja redusoitua minun alueita. Minä olin saanut kaksi ryhmääni eloon. Toinen ryhmistäni oli muodoltaan ruma kuin mikä. Olin pelannut sellaista paskaa, että mielessäni oli vain luovutus. Luovutinkin pelin about tässä kohtaa. Kunkku kysyi minulta myöhemmin, miksi luovutin näin aikaisin. Vastasin, että ei tee mieli jatkaa peliä, kun on pelannut sellaista paskaa.
Neljännen kierroksen jälkeen sain kuulla päässeeni KAC:n Cupiin! Tämä oli aivan huikaisevaa! Viimeisenä Cupiin päässeenä pelaajana vastaani arvottiin kuitenkin melko kova vastus: Juri Kuronen. Olin kuitenkin jo ylittänyt oman tasoni turnauksessa, joten nyt piti vain nauttia kaikesta tulevasta. Paineet olivat Namiilla.
Turnaussauna järjestettiin YO-talon alasaunalla. Itseltäni jäi saunomiset väliin, koska olin unohtanut ottaa pyyhkeen mukaan. Keskityin siis oluen juontiin, pelailuun ja johonkin muuhunkin. Pempu oli hankkinut jostain "oreganoa", jota lähdimme porukalla maistelemaan Manskun vieressä sijaitsevaan puistoon. Myös Jessellä oli omat tarvikkeensa mukana. Pempun einekset loppuivat valitettavan nopeasti. Yhtenä syynä tähän oli se, ettemme osanneet kääriä sätkää. Meillä ei ollut ketään pro-tyyppiä mukana. Itse onnistuin ainakin kahdesti pudottamaan savukkeen sisällön maahan. Koska polteltavaa oli lopulta niinkin vähän, kukaan meistä ei päässyt erityisen lennokkaisiin fiiliksiin. Huden Shusaku nyt tietenkin oli omissa "I am cornholio" -maailmoissaan. Pienen puistosession jälkeen lähdettiin porukalla takaisin saunomaan.
Viidennellä kierroksella sunnuntai-aamulla sain siis vastaani Namiskuukkelin. En ollut erityisen darrainen tai känninen, mutta en myöskään ollut missään optimaalisessa pelikunnossa. Pelimme oli alusta loppuun melko rauhallinen. Pelimme oli alku- ja keskipelissä melko tasaisen. Namii kylläkin johti peliä 5-10 pisteellä koko ajan. Loppupelissä aloin aikapaineessa pelaamaan käsittämätöntä paskaa. Namiilla ei aikapulaa ollut missään vaiheessa, joten peli oli yosessa huomattavasti vaikeampi minulle. Menetin yosessa aivan liikaa pisteitä Namiin popsiessa omnomnom-tyyliin stemujani. Olisin voinut luovuttaa pelin, mutta ajattelin pelata sen loppuun asti. Hävisin pelin lopulta yli 20 pisteellä. Nami on aika stong.
Kuudennella kierroksella pelasin Pekka Lukkaria vastaan. Pekka pelasi valkeilla kivillä ja lähti rakentamaan jättimäistä moyoa. Itse keskityin laita- ja nurkka-aluiden rakentamiseen. Tein keskipelissä invaasion Pekan aluille. Invaasio epäonnistui lopulta lähes täydellisesti. Ongelma oli, että invasioin liian varhaisessa vaiheessa. Lisäksi osa invasioivista stemuistani kuoli, koska pelasin ala-arvoisen kytkennän. Siirto kytki ryhmäni kivistä vain puolet nurkkaani. Pekka sai lisäksi todella paljon vahvuutta keskustaan, mikä auttoi huomattavasti hänen moyosuunnitelmissaan. Jossain vaiheessa näytti siltä, että Pekan moyo kasvaa aivan liian isoksi. Sain kuitenkin nerokkaalla sekvenssillä redusoitua moyoa huomattavan paljon. En ollut laskenut pisteitä, joten pisteidenlaskusta tuli jännittävä. Luulin voittavani pelin, mutta olinkin väärässä. Hävisin pelin lopulta 13 pisteellä. Ei pitäisi antaa vastustajalle tämän kokoisia moyoja.
Turnauksen viimeisellä eli seitsemännellä kierroksella sain vastaani Pempun. Pempun peli tuntuu nykyisin olevan hieman ruosteessa, koska tämäkin peli oli minulle yllättävän helppo. En nyt satu muistamaan mitään josekeita tai yksityiskohtia pelistä. Sen muistan, että Pempun stemut olivat koko ajan melkoisessa liemessä. Peli ratkesi ko-tappeluun. Pempu yritti ko-elättää stemujaan nurkassani. Pelasin ko-uhan, joka uhkasi splitata Pempun ison lohikäärmeen. Pempu tenukoi tämän. Sain tapettua puolet lohikäärmeestä, eli noin 20 stemua. Voitin pelin lopulta varmaankin about 20 pisteellä. Pempu kertoi pelin jälkeen, että hän ei ollut huomannut ko-uhkani uhkaavan lohikäärmeen pyrstöä, mikä selittää Pempun ko-tappelussa pelaaman tenukin.
Turnausjatkot olivat luonnollisesti Kustussa. Jatkoista jäi päällimmäisenä mieleen AJ-Erkkilä-matsi, jonka Erkkilä voitti. Voitettuaan pelin Erkkilä vittuili AJ:lle, mistä AJ hieman tuohtui. AJ passitti minut pieksemään Erkkilän gobanilla. Tein työtä käskettyä. Olin ennen peliä juonut useamman bissen, minkä lisäksi Werfe oli tarjonnut minulle useamman keuhkollisen oreganoa Kustun terassilla. Olin aivan seipäässä, joten tajusin hyvin vähän Eetua vastaan pelaamastani pelistä. Hieman yllättäen omistin Eetua laudalla, kunnes laudalle syntyi semeai. Eetu tappoi ison kasan kiviäni, minkä jälkeen oli pakko luovuttaa peli. Eetu on kyllä aikamoinen ketku.
KAC 2011 -turnauksesta jäi kokonaisuudessaan hyvä fiilis. Aikatappio Kunkkua vastaan ja surkea yosepelleily Namiita vastaan jäivät ainoina asioina harmittamaan. Erityisen iloinen olen siitä, että pääsin ensimmäistä kertaa cup-taistoon mukaan. Nyt en cupissa erityisemmin menestynyt, mutta ehkä ensi vuonna onnistaa paremmin.
GOR (2076) vs RANK (2 DAN) progression#
Vuoden 2009 SM1-karsinnat oli ensimmäinen turnaukseni. Sen jälkeen olen kiertänyt turnaamassa melko ahkerasti. European Go Databasessa on tarkat tiedot luokitukseni ja gorrieni kehityksestä. Muutamia kiinnostavia faktoja, jotka kaivoin E.G.D. -sivuilta:
Turnaukset: 28
Turnauspelit: 142
Voitot: 65
Tappiot: 77
Tasapelit: 0
Parhaimmillaan gorrit ovat olleet 2102 (EGC 2011 Bordöö).
Tietoni European Go Databasessa: PIN: 15449258
Jubango Jani Johanssonin (1 kyu, Janisan) kanssa#
Jani Johansson (sillon 6 kyy, nyt 1 kyy) pelasi kanssani tasa-aloituksella matsin Takapotkun saunaillassa. Lievässä humalatilassani menin säälittävästi häviämään Janille (ja vielä luovutuksella!). Sain seuraavana päivänä kuulla nöyryyttävästä pelistäni niin paljon piikittelyä, että oli aika tehdä asialle jotakin. Päätimme siis järjestää jubangon (10 pelin sarja), jossa lopullisesti otettaisiin miehestä mittaa.
Jubangon säännöt ovat sellaiset, että jokaisessa pelissä värit valitaan nigirillä. Komi on se perus 6,5. Mitään selvää aikataulua jubangossa ei ole. Pelit pelataan rauhalliseen tahtiin silloin, kun se molemmille sopii. Jos Jani osoittaa olevansa kova jäbä, luvassa on korotus neljään tai mahdollisesti kolmeen kyyhyn.
Jos voitan Janin jubangossa, Jani ostaa minulle upouuden herätyskellon. Olen vuosikausia joutunut kärsimään aamun myöhästelyistä, koska herätyskelloni eivät herätä minua.
Tulokset
| Pvm | Paikka | Voittaja |
|---|---|---|
| 7.2.2010 | Uuden alasauna | Arto (W) + res |
| 12.2.2010 | Koivukylä, Vantaa | Arto (W) + 25,5 |
| 21.2.2010 | Koivukylä, Vantaa | Arto (B) + res |
| 21.2.2010 | Koivukylä, Vantaa | Arto (W) + 35,5 |
| 3.3.2010 | Oluthuone Kaisla | Arto (W) + 14,5 |
| 4.3.2010 | Oluthuone William K. Sellossa | Arto (B) + res |
| 10.3.2010 | Oluthuone Kaisla | Arto (W) + res |
| 14.3.2010 | Pihvipaikka Karhunpesä | Arto (B) + res |
| 21.3.2010 | Koivukylä, Vantaa | Arto (B) + res |
| 25.3.2010 | Koivukylä, Vantaa | Arto (B) + 51,5 |
Huomioita ensimmäisestä pelistä
Musta pelasi hyvin tyypillistä 6-kyy peliä. En joutunut missään vaiheessa pulaan. Kontrolloin peliä kevyesti alusta loppuun. Sain tapettua suurehkon mustan ryhmän, minkä jälkeen mustan oli luovutettava.
Huomioita toisesta pelistä
Jani osoitti olevansa nigiripelissä erittäin vaarallinen. Ensimmäisten 40 siirron jälkeen vaikutti siltä, että vien pelin ainakin 100 pisteellä. Onnistuin säheltämään, minkä takia musta pääsi takaisin peliin. Pelissä oli kunnon vääntöä lukuisine ko-tappeluineen. Musta sai tapettua suuren ryhmäni keskustassa. Sain kompensaationa tapettua ison ryhmän mustalta. Musta kuitenkin elätti ryhmänsä, kun menin tenukoimaan (bad idea). Tämän jälkeen vaikutti siltä, että olin ottamassa turpiini. Pelasimme pelin loppuun, jolloin saatoin huokaista helpotuksesta. Olin lopulta parikymmentä pointsia edellä. Jani osoitti tässä pelissä kykenevänsä pelaamaan 2-3 kyu -tasoista peliä. Olin aliarvioinut Janin. En tee sitä virhettä uudestaan.
Huomioita kolmannesta pelistä
Pekka Keipi pelasi Jania vastaan ennen kolmatta Juabango-matsiamme. Jani pelasi niin vakuuttavasti, että Pekka korotti janin 5-kyuhun. Korotus oli täysin ansaittu. Peli oli tasa-aloitus ja Jani hävisi ainoastaan 3,5 pisteellä.
Pelattiin rauhallinen fuseki. Sain neljä isoa nurkkaa ja keskustan. Sain tapettua valkealta pari ryhmää. Valkealla oli iso moyo, josta valkea ei lopulta saanut riittävästi aluetta. Valkea luovutti tajuttuaan, että mustalla oli aivan liian suuri pistejohto. Tämä oli aika helppo peli minulle. En aliarvioinut vastustajaani vaan pelasin heti alusta täysillä.
Huomioita neljännestä pelistä
Musta pelasi tässä pelissä hienon splitting attacking. Minulta kuoli ryhmä, mutta sain kompensaationa tapettua mustalta vieläkin suuremman ryhmän. Pelattiin peli aivan loppuun. En ollut täysin varma, kumpi peliä johti, joten pisteidenlaskussa oli jännitystä. Piste-ero oli lopulta kuitenkin aika selvä: 35,5. Tämä peli oli selvä osoitus siitä, että Janilla on hyvät attacking skillsit. Seuraavaksi hänen pitäisi tappaa minulta ryhmä niin, ettei mikään hänen omista ryhmistä kuolisi.
Huomioita viidennestä pelistä
Jani pelasi mustilla tässä hyvin intensiivisessä kamppailussa. Vaikutti siltä, että valkea oli voittamassa peliä selvällä marginaalilla, kunnes yhtäkkiä musta sai tapettua ison kasan valkean kiviä. Tässä vaiheessa mielessäni kävi, että saatan hävitä. Musta siirtyi pelissä johtoon. Näin myöhemmin oivan tesujin, jolla sain pelastettua jo kuolleet kiveni ja samalla sain tapettua runsaasti mustan leikkaavia kiviä. Jos en olisi löytänyt tätä tesujia, olisin varmaankin hävinnyt pelin. Nyt sain kuitenkin turvallisen 14,5 pisteen voiton, vaikka ihan viime metreillä lahjoitinkin kourallisen kiviä mustalle.
Huomioita kuudennesta pelistä
Jani pelasi tässä kuudennessa pelissä hieman tavallista huolimattomampaa peliä. Sain aika helposti vangittua erittäin suuren ryhmän, minkä jälkeen Janin oli luovutettava. Kuudes voittoni merkitsi sitä, että voitin jubangomme. Janilla ei ole enää mahdollisuuksia tulla tasoihin. Jubangovoitto merkitsee myös sitä, että Jani kustantaa minulle upouuden herätyskellon, jotta aamuherätykseni olisivat jatkossa toimivampia. Kuudesta voitostani huolimatta aiomme kuitenkin pelata kaikki jubangon kymmenen peliä.
Huomioita seitsemännestä pelistä
Jani pelasi vahvan fusekin mustilla. Päätin tehdä aika deepin invaasion, josta oli tuloksena iso juokseva lohikäärme. Olin saanut redusoitua Janin alueita niin paljon, että Janin oli tapettava lohikäärmeeni. Käärme oli kuitenkin hyvin vahva, joten Janilla ei ollut helppo työ. Jani yritti kuitenkin tapaa ryhmäni, mutta siinä samalla sain tapettua ryhmän mustia kiviä, minkä jälkeen Janin oli luovutettava. Jani pelasi hyvin, mutta hänellä on vielä paljon opittavaa hyökkäämisestä. Nyt pääsin pakenevalla ryhmälläni tuhoamaan tehokkaasti Janin alueet ja sain lisäksi paljon vahvuutta. Jätin myös reippaasti ajia mustan alueelle.
Huomioita kahdeksannesta pelistä
Tämä oli nopea peli, koska se pelattiin Jaakko Munkin muistoturnauksessa kierrosten välillä. Peli alkoi minulle maagisen hyvin. Valkealla oli pari ryhmää hätää kärsimässä. Olin mustilla liekeissä. Jani sai kuitenkin leikattua suuren hyökkäävän ryhmäni, jolla oli vain yksi silmä! Tajusin, etten voi saada mitenkään toista silmää, joten jotain oli tapettava. Heitin valkean nurkkaan muotopisteeseen epätoivoisen kiven, joka tappaisi, jos jani vastaisi väärin. Onnekseni Jani vastasi väärin ja sain tapettua kulman sekä pelastettua oman ryhmäni. Jani luovutti. Emme muutenkaan voineet jatkaa peliä, koska turnauksen seuraava kierros oli alkamassa.
Huomioita yhdeksännestä pelistä
Heti pelin alussa aloin ahdistella velkean ryhmää. Sain suljettua ryhmän sisään, minkä jälkeen onnistuin vielä uhkaamaan ryhmää niin, että se eli hyvin pienellä alueella. Sain hyökkäyksestä runsaasti vahvuutta, mihin oli todella tyytyväinen. Valkean toinen ryhmä oli heikentynyt paljon mustan saatua paljon vahvuutta. Valkea unohti puolustaa heikentynyttä ryhmäänsä, joten iskin heti sen kimppuun. Valkea taisteli voimakkaasti vastaan, mutta ei onnistunut elämään tällä ryhmällä. Mustalla oli nyt todella selkeä etulyöntiasema. Tässä vaiheessa valkea luovutti. Jani ei tuntunut olevan ihan vireessä tässä Koivukylässä pelatussa pelissä. Odotan yhä sitä hetkeä, kun Jani pieksee minut tasa-alku-pelissä.
Huomioita kymmenennestä pelistä
Jubangon viimeinen peli pelattiin haikein fiiliksin. Jubangoa oli jatkunut lähes kahden kuukauden ajan ja nyt oli viimeisen pelin aika. Olin voittanut yhdeksän aikaisempaa peliämme. Tämän oli Janin viimeinen hetki näyttää minulle, kuka on boss. Peli alkoikin Janille ihan hyvissä tunnelmissa. Pelasimme erään jännän josekin tai ainakin josekia muistuttavan variaation, josta Jani sai mukavat keskusta-asetelmat ja pienen nurkan. Itselleni jäi kaksi keskustakiviä ahdistelevaa ryhmää. En saanut kuitenkaan mitään hyökkäystä muistuttavaa aikaiseksi. Peli eteni ihan fifty-fifty-meiningillä, kunnes Jani päätti alkaa pelastaa yhtä aji-kiveään, joka oli hyvin kuollut vahvuuteni ympäröimänä. Tästä alkoi Janilla alamäki pelissä. Ahdistelin Janin kartkumatkalla olevia kiviä, joilla ei ollut mitään selvitytymisen mahdollisuuksia. Jani päätti fiksusti unohtaa näiden kivien pelastamisen ja päätti tehdä invaasion alueelleni. Invaasio oli niin diippi, että olisin voinut tappaa valkean, jos olisin pelannut lähellekään optimaalista peliä. Valkea kuitenkin eli, mutta sain kuitenkin varmistettua tosi paljon aluetta ja ryhmäni olivat kaikkialla supervahvoja. Alueellinen etumatkani oli tässä vaiheessa musertava. Pelasimme pelin loppuun. Onnistuin voittamaan musertavalla piste-erolla.
Jubango Antti "AJ" Niemen (1 dan, KGS-Parsa, MacGyver jne.) kanssa#
Antti Niemi (1 dan) ehdotti minulle eräänä iltana jubangoa. Minulla on sen verran hyviä kokemuksia jubangopelaamisesta, että päätin suostua ehdotukseen. Murskasin Janin keväällä 2010 pelatussa jubangossa 10-0. On selvää, ettei tästä jubangosta tule yhtä helppoa minulle. Antti ja minä käymme säännöllisesti Kaislan peli-illassa, joten jubangon saadaan todennäköisesti pelattua loppuun parin kuukauden sisällä.
Jubangon säännöt: Kaikki pelit pelataan nigirillä. Komi on 6,5 pojoa. Pelit pelataan peli-iltojen aikana. Kelloa käytetään, jos se vain on mahdollista. Mitään tiettyjä aika-asetuksia ei ole, vaan mennään jokainen peli fiiliksen mukaan.
Tulokset
| Pvm | Paikka | Voittaja |
|---|---|---|
| 25.8.2010 | Oluthuone Kaisla | Arto (B) + res |
| 1.9.2010 | Oluthuone Kaisla | Arto (B) + 2,5 |
| 8.9.2010 | Oluthuone Kaisla | Arto (B) + res |
| 10.9.2010 | Oluthuone Amsterdam | Arto (W) + res |
| 15.9.2010 | Oluthuone Kaisla | Arto (B) + res |
Huomioita ensimmäisestä pelistä
Antti on tuore 1 dan. Kongressin viikonlopputurnauksessa hän tappoi vastustajansa 5-0. Olin tämän takia hieman huolestunut. Yllättäen ensimmäinen peli osoittautui kuitenkin varsin helpoksi. Onnistuin mustilla saamaan kaksi hyvin suurta aluetta + kaikki neljä nurkkaa. Kaikki ryhmäni säilyivät hyvinkin elävinä. Antti sai yhden suurehkon alueen laidalle, mutta hänen olisi pitänyt saada keskustasta reippasti aluetta, jotta voitto olisi ollut mahdollinen. Antti teki pelissä lukuisia hyvinkin eksoottisia (AJ kutsui niitä paskoiksi) siirtoja, joita voisi kutsua miltei passaus-siirroiksi. Pystyin siis tenukoimaan monia Antin siirtoja, jotka eivät lopulta tehneet mitään. Loppupelin aikana Antti päätti luovuttaa, koska piste-ero oli erittäin selvä. Peli oli kaikin puolin helppo, mutta uskon, että tulevat jubango-pelit tulevat olemaan kaikkea muuta kuin helppoja.
Huomioita toisesta pelistä
Toisessa pelissä sain nigirillä taas itselleni mustat. Pelasin kaksi komokua, minkä jälkeen tein shimarin toiseen nurkkaan. Antti päätti lähestyä avointa nurkkaani korkealla kakarilla. Tähän vastasin neljännen rivin two space -pincerillä. Antti ei pelannut mitään tylsää josekivariaatiota, vaan päätti attachata kokomu-stemuni ulkopuolelta. Tässä pelattiin jonkinlainen josekia hämärästi muistuttava variaatio, joka päättyi siihen, että sain leikattua valkean kahteen ryhmään ja varmistettua nurkan itselleni. Sain erittäin voimakkaan hyökkäyksen valkean toista ryhmää kohtaan. Vahvistin hyökätessä leikkaavia kiviä ja sain keskustaan mukavaa influenssaa. Lisäksi sain laidalta aluetta mukavasti. Valkea joutui elämään gotessa. Alku sujui siis tosi hyvin. Valkea oli pelin alkupuolla pelannut kaksi 4-4-pistettä. Sain tehtyä tuplalähestymisen toiseen 4-4-stemuun. Tästä alkoi rähinä, joka kesti aika pitkään. Halusin tappaa valkeat nurkkaan, mutta en onnistunut tässä, koska valkea luikerteli keskustaan. Keskipelissä Antti pääsi leikkaamaan supervahvaksi luulemani keskustakivet kahtia. Tämä oli stong osoitus Antin skillseistä. Valkea pisti minut elämään gotessa keskustakivilläni, jolloin valkea sai mukavan muurin keskustaan. Antti olisi mahdollisesti voittanut pelin jos hän olisi tässä vaiheessa tehnyt laajennuksen 4-4-kivestään. Nurkkaan en olisi voinut mennä, koska Antti oli jossain vaiheessa ehtinyt sulkea sen. Laajennuksella valkea olisi saanut megamoyon, jonne vain Cho Chikun olisi voinut penetroitua. Laajennuksen sijaan Antti pelasi siirron, joka uhkasi redusoisa alueitani. Tämä siirto ei kuitenkaan ollut urgent (ei uhannut ryhmäni elämää), joten pääsin itse laajentamaan (biggest point). Valkea sai kuitenkin varmistettua paljon aluetta. Aluejohtoni oli tässä vaiheessa ehkä noin 15-20 pistettä. Seuraavaksi Antti väänsi väkisin itselleen about 30 pisteen kon, jossa oli muutama lähestyminen. Pelattiin kota, kunnes huomasin, että minulta loppuu uhat. Kun Antti pelasi uhan, jonka arvion pienemmäksi kuin kon, päätin sulkea kon. Antti sai jotain 15 pistettä kiinni. Loppupeli eteni nopeasti, koska olin viimeisessä 30 sekunnin byossa. Mitään mullistavaa ei enää tapahtunut. Arvioin piste-eron suuremmaksi. Se oli lopulta vain 2,5 pistettä. Antti on selvästi löytämässä kongressin tappovireensä.
Huomioita kolmannesta pelistä
Sain tässä pelissä hyvän fusekin. Pelasin taas mustilla. Sain tapettua melko varhaisessa vaiheessa kaksi ryhmää. Tässä vaiheessa oli sellainen fiilis, etten voi hävitä peliä. Valkealla oli kokonainen laita, jonne ei oltu parin fusekisiirron jälkeen pelannut. Tein sinne invaasion, joka joutui rankan hyökkäyksen kohteeksi. Menetin täällä paljon kiviä. Osan ryhmästäni sain pelastettua. Pelin loppuvaiheessa päätin yrittää elää kuoleilla kivilläni. Koko yritys vaikutti alusta alkaen naurettavalta. Antti mokasi kuitenkin erittäin helpon life & death -tilanteen. Elätin ryhmäni ja pistejohtoni oli musertava. Tässä vaiheessa Antti luovutti. Jos ryhmäni olisi kuollut (niinkuin olisi pitänyt), pistetilanne olisi varmaankin ollut about 50/50.
Huomioita neljännestä pelistä
Neljäs peli pelattiin Amsterdamin perjantaitunnelmissa. Sain jubangossamme ensimmäistä kertaa valkeat stemut. Antti sai suurehkon moyon, jota päätin lähteä redusoimaan. Invaasioryhmäni onnistui tehtävässään varsin loistavasti. Sain suljettua mustan ryhmän nurkkaan. Yhdistin invasioivat kiveni osaksi vahvaa muuria. Musta päätti elää gotessa nurkassa, vaikka näin ei olisi tarvinnut tehdä. Tästä eteenpäin peli oli minulle varsin helppo. Musta yritti saada jonkinlaista splitting attackia aikaiseksi, mutta tämä hyökkäys ei lopulta tuottanut tulosta. Pistejohtoni kasvoi varsin suureksi. Lopulta Antti invasioida alueeni. Tämä oli virhe, koska Antti oli jättänyt ulkopuolelle ryhmän, jolla oli vain yksi silmä. Tapoin ryhmän muutamalla siirrolla. Antin kuollut ryhmä oli niin suuri, että hänellä ei enää ollut mahdollisuuksia, vaikka hän olisi elänyt sentessä invaasiokivillään. Hän luovutti pelin. Jubango on tässä vaiheessa 4-0 minulle.
Huomioita viidennestä pelistä, Game over, 5-0
Jubangon viides peli eteni keskipeliin asti suht rauhalliseti. Onnistuin jälleen nigiröimään itselleni mustat. Olin mustilla saanut vahvan muurin, jota ajattelin käyttää moyon rakentamiseen. Antti teki shoulder hitin, moyon tynkääni. Valkealla ei ollut apukiviä lähimailla, joten päätin tappaa invaasiostemun. Onnistuinkin saamaan tämän stemun in the bag, mutta samalla valkea onnistui leikkaamaan muurini kahtia. Sain paljon aluetta, mutta minun piti vielä tehdä jonkinlaista sabakia leikatuilla kivilläni. Tuloksena oli ko-tappelu ryhmäni elämästä. Ryhmä oli niin iso, etten voinut menettää sitä. Koska Antti olisi saanut miljoona uhkaa "kuolleilla" invaasiokivillään, päätin antaa hänen elää. Kummatkin siis elivät. Pistetilanne oli varmaan jotain 50/50 tässä vaiheessa. Pelin edetessä Antti alkoi ehkä hieman ahneeksi. Valkea lähti tappamaan ryhmääni, josta tuli taas ko-tappelu. Ongelmallista Antin kannalta oli, ettei hän olisi saanut antaa minun kytkeä kota, koska seuraavaksi olisin voinut leikata valkean laidan ja samalla uhata tappaa ison ryhmän. Antin oli siis löydettävä paikallisia uhkia (joita oli muutama) tai muualta laudalta jotain sikaisoja uhkia (joita ei ollut). Antti mokasi, koska ei käyttänyt näitä paikallisia uhkia. Hän uhkasi tappaa kolme stemuani, mikä samalla poisti silmäni. Uhkaukseen vastasin kytkemällä kon. Antti tappoi kolme stemuani ja minä tapoin 80-prosenttiseti Antin ison ryhmän (+elin omalla ryhmälläni). Tässä vaiheessa Antti luovutti. Jubango oli nyt 5-0. Antti päätti luovuttaa koko jubangon. 5-0-tilanteesta on kuitenkin enää vaikea nousta.
Jubango Simo Vanhalan (2 dan, Darchik) kanssa#
Oululainen ex-pogolainen Simo Vanhala ( 2 dan) ehdotti minulle eräänä päivänä KGS-keskustelussa, että voimimme pelata jubangon. Koska idea oli vallan mainio hyväksyin haasteen oitis. Alkuperäinen suunnitelma oli, että suurin osa peleistä pelattaisiin netissä, koska Simo muutti Ouluun. Netissä ei ole vielä jubangoa pelattu. Simo on jubangon aikana ehtinyt muuttaa takaisin Espooseen. Aika paljon on siis tapahtunut jubangon aikana. Lokakuussa 2011 Darchik sai 3 dan -korotuksen.
Säännöt ovat: nigiri (netissä ns. sähköinen nigiri), komi 6,5, aika-asetuksista sovitaan joka matsin yhteydessä erikseen.
Tulokset
| Pvm | Paikka | Voittaja |
|---|---|---|
| 1.10.2010 | Oluthuone Amsterdam | Arto (W) + res |
| 13.4.2011 | Oluthuone Kaisla | Simo (W) + res |
| syksy 2011 | YliGon kerhohuone | Arto (?) + res |
Huomioita ensimmäisestä pelistä
Peli pelattiin perjantai-iltana juuri SM2-karsintoja edeltävänä päivänä. Amsterdamissa oli kiitettävvä määrä goonpelaajia. Tämä myös tarkoitti sitä, että kibizoinnin määrä hipoi piviä. Sain valkeat stemut ja aika hyvän alun pelille. Heti ensimmäisen nurkkasekvenssin jälkitunnelmissa sain kasan mustia kiviä in the bag. Tai ne olisivat jääneet kiinni, jos olisin pelannut siirron, joka ottaa ne kiinni, mutta pelasin siirron, joka monien kibizoijien mielestä oli perseestä. Ja sitä se kieltämättä oli. Musta eli gotessa, joten sain vahvuutta ulkopuolelle ja tuplahyökkäyksen mustan nurkkaryhmää vastaan. Tässä vaiheessa Darchik tenukoi, joka oli varmaankin "oululainen" siirto. Otin nurkalta beissin pois ja pistin sen pakenemaan keskustaan. Minulla oli paljon vahvuutta, joten hyökkääminen oli helppoa. Jossain vaiheessa tajusin, etten voi tappaa ryhmää, joten pelasin muualle. Olin kuitenkin saanut kivan muurin, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään, koska aikaisemmin pelattu tenukikivi tavallaan esti minkäänlaisen hyökkäyksen tai alueenrakentelusuunnitelmat. Peli eteni tästä eteenpäin suht peaceful meiningissä. Darchik teki keskipelissä leikkauksen, jota hän piti myöhemmin paskana siirtona. Se ei suoraan näyttänyt paskalta siirrolta, mutta oli ehkä liian aikaisin pelattu. Uhrasin muutaman leikatun kiveni, mutta sain nyt täysin ympäröityä aikaisemmin ahdistelemani mustan ryhmän. Joku taitavampi jätkä olisi tässä voinut ehkä tappaa. Minä nössöilin ja annoin musta elää gotessa. Pistetilanne oli tässä vaiheessa varmaankin jotain 50-50. Tai ehkä johdin jonkin verran. Darchik aloitti pelin ratkaisevat rähinät, kun olin jättänyt puolustamatta muutamaa kiveäni. En lukenut koko sekvenssiä. Päätin vain, etten voi antaa kiviä mustalle, koska se olisi liian alistuvaista. Pelattiin jännä sekvenssi, jossa musta olisi voinut ottaa semeain kiviäni vastaan. Musta olisi tosin hävinnyt tämän semeain vapaudella. Darchik päätti siis vain pelastaa omat kivensä ja antoi minun pelastaa omani. Sain samalla vangittua kolme mustaa stemua ja kasvatettua mukavati suurehkoa nurkkaani. Kaiken lisäksi tämä oli sentepelastus, joten musta joutui vielä paikkaamaan omaa ryhmäänsä, koska olisin muuten leikannut ja tappanut sen. Tässä vaiheessa piste-ero oli kasvanut minun edukseni liian suureksi. Darchik luovutti. Huh, olipa pitkä stoori.
Huomioita toisesta pelistä
Jubangon toinen peli pelattiin puolen vuoden tauon jälkeen Oluthuone Kaislan peli-illassa. Olin ennen peliä juonut useamman tuopillisen herkullista Kukko-olutta, joten fiilis oli katossa. Excaliburiin laitettiin aika-asetukseksi 15 minuuttia pääaikaa ja 5 x 20 sekunnin byo-yomi. Sain nigiroitua itselleni mustat stemut. Simo pelasi heti fusekin alkuvaiheessa trikityssiirron kesken josekia. Tämä trikki on pelattu minua vastaan aikaisemminkin, mutta en ollut opiskellut, miten siihen pitäisi vastata. Yksi asia on varmaa: vastasin siihen täysin väärin. Sain varmistettua nurkkaan parilla pisteellä elävän mustan ryhmän. Valkea sai bonuksena vahvan muurin yhdelle laidalle ja varmaa aluetta toiselle. Tulos oli täysi katastrofi minulle. Simo otti muurin tehokäyttöön ja lähestyi hoshikiveäni. Vastasin tsukella ja yritin saada Simon kivet ylikeskittyneiksi. Onnistuin tässä, vaikka Simo saikin varmaa aluetta. Sain myöhemmin pelissä rakennettua vakuuttavan keskustavahvuuden, mutta Simo pelasi redusoivan siirron, jota en saanut millään tapettua kovasta yrityksestä huolimatta. Kaiken lisäksi Simo tappoi kolme leikkaavaa kiveäni ja varmisti ryhmänsä elämän lopullisesti. Sain keskustaan kuitenkin jotain aluetta. Oli kuitenkin sellainen fiilis, että Darchikilla on nyt aivan liikaa pisteitä. Olin mennyt lisäajalle, joten pelini oli koko ajan hätäistä räpellystä. En huomannut, että Simo pystyy tekemään leikkauksen, joka leikkaa kasan kiviäni. Kun Simo pelasi leikkauksen, tajusin, että nyt on luovutus lähellä. Yritin pistää hanttiin ja räpeltää niin paljon kuin mahdollista, mutta en saanut pelastettua kiviäni. Nyt olin häviämässä 100-0 ja oli aika luovuttaa. Tämä oli ensimmäinen tappioni pelaamissani 17 jubango-matsissa. Darchik on selvästi vahvistunut Oulussa. Tätä kaveria pitää varoa. Olen kuitenkin täysin luottavainen, että voitan lopulta jubangomme.
Huomioita kolmannesta pelistä
Tätä kirjoittaessani on vuoden 2012 tammikuu. Pelasimme syksyllä 2011 YliGon vanhalla kerhohuoneella jubangon kolmannen pelin. Tämän takia minulla on erittäin hämärät muistikuvat pelin tapahtumista. En tarkkaan ottaen edes muista, pelasinko valkeilla vai mustilla. Pelitapahtumista muistan sen verran, että keskipelissä Darchik käynnisti hyökkäyksen. Tarkoituksena oli tappaa keskellä lautaa leijunut ryhmäni. Pelin pistetilanne oli muistaakseni melko tasainen, joten Darchikin ei ollut pakko tappaa ryhmääni. Darchik hyökkäsi kuitenkin hieman turhankin aggressiivisesti. Hyökkäys ei tuottanut tulosta. Se johti vain siihen, että ryhmäni eli tuhotessaan samalla Darchikin aluepotentiaalit. Darchik luovutti pelin aika pian tämän epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen. Nyt jubango on tilanteessa 2-1 minulle. Darchik lähtee kohta pitkälle Aasian-reissulle, joten seuraavaa jubangomatsia voi joutua odottamaan hyvinkin pitkään.
KGS#
Seagal, Dudeness ja ThePope ovat ainoat keksitunnukseni tällä hetkellä. Pelaan Seagalilla kaikenlaisia pelejä pikapeleistä rengoon. Seagal on päätunnukseni. Se on nyt luokitettu 2 daniksi. Täältä näet KGS Go-palvelimen luokituskäyräni.
KGS Analytics -sivustolta löytyy kaikkea nippelitietoa pelattujen pelien määrästä ja voittoprosenteista sun muista jutuista. Olen pelannut Seagal-tunnuksellani surullisen vähän otteluita.
ThePope ja Dudeness ovat tunnuksia, jotka loin YliGon pikapelihaastetta 2010 % 2011 varten. Olen siis pelannut näillä tunnuksilla pääasiassa pikapelejä. Ajattelin jatkossakin pelata osan peleistäni näillä tunnuksilla (blixtitunnuksia tai ns. kännitunnuksia).
Contact information#
Pelailen ja hengailen säännöllisesti keksissä (eli siis KGS) nimimerkeillä Seagal (2 dan), ThePope (1 dan) ja Dudeness (?).
Olen myös Facebookissa. Jos haluat minut FB-kaveriksi, lähetä ihmeessä minulle kaveripyyntö!
Sähköpostiosoitteeni on arto.heikkinen@live.com
Ja se puhelinnumero on 050 304 3850.