Tein tällaisen ranskalaisen listan eri aikasysteemeistä. Tähän voi vapaasti lisäillä lyhyitä argumentteja eri aikasysteemien eduista ja haitoista. Jos tarvitsee enemmän tilaa perustelemiseen, niin voi käyttää viitettä. Epäselvyyksistä voi kysyä tarkennusta ja kiistoista voi esittää vastalauseen keskusteluotsakkeen alla. Keskusteluosuuteen voi kertoilla myös anekdoottisluontoisia omia kokemuksia erilaisista aikasysteemeistä. Kaikenlainen asiaan liittyvä uusi tutkimus on myös toivottavaa. --Jouni, 18.9.2010

Fischerin edut#

• Kaikissa tilanteissa on vähintään inkrementin verran aikaa siirtää.
  
• Tasainen mutta riittävän voimakas aikapaine.
• Pienempi hajonta tyypillisessä pelien kestossa verrattuna vastaavan nopeuksisiin lisäaikoihin. Jos isoissa turnauksissa mahdolliset harvinaiset tapaukset otetaan huomioon, niin Fischerin etu korostuu. [1]
  
• Ei vaatimuksia ajankäytön suhteen jos haluaa käyttää kaiken tarjotun ajan. (Järkevin on tasainen ajankäyttö, mutta joustavuus on laajin kaikista aikasysteemeistä.)
  
• Ei pakotettua tilannetta pelata lisäajalla aikapulassa huomattavaa osaa pelistä, jotta saa maksimaalisen määrän aikaa käyttöön.
• Voi jättää huoletta 5-10 minuutin puskurin vaikeiden tilanteiden varalle eikä menetä muuta kuin 5-10 min ajastaan. Jos ei tätä pysty pitämään, niin voi syyttää aikatappiosta vain itseään, koska ei löytänyt pelin voittavia siirtoja riittävän nopeasti.
  
• Ei mahdollisuutta myöhästyä kierroksen alusta 45 minuuttia, koska pisin viikonlopputurnauksessa käytännöllinen aika alussa on 40min.

vs. kanadalainen#

• ei mahdollisuutta unohtaa kellon painamista (koska kello piippaa noin 60 s ennen ajan loppumista)
  
• ei mahdollisuutta joutua tilanteeseen jossa pitää pelata 10 kiveä 10 sekunnissa.
  
• Ei ajankäytöllisiä hankaluuksia miettiä kuinka kauan voi miettiä kutakin siirtoa. Fischerissä feedback kellosta on suora, eli jos aikaa on vähän, pelaa nopeammin, jos riittävästi, pelaa siten miten tuntuu hyvältä. Tämä ei toimi kanadalaisessa.
  

vs. japanilainen#

• ei hukkaantunutta aika.
  
• ei moralistista puhetta siitä mikä on »hyvä pelityyli». (ns. »hyvä» on harkita jokaista siirtoa 20 sekuntia ja siirtää vasta sitten.)
  
• jos haluaa käyttää kaiken mahdollisen ajan, ei ole pakotettu siirtämään 5s ennen lipun tippumista.
  

Japanilaisen lisäajan edut#

• Kannustaa esteettiseen ajankäyttöön eli miettimään jokaista siirtoa vähintään lisäaikajakson verran.
• jokaista siirtoa kohden on vähintään byouyomin verran aikaa harkita.

Vs. Fischer #

(tyhjä)

Vs. Kanadalainen#

• Jokaiselle siirrolle on vähintään tietty määrä aikaa käytettävissä.

Kanadalaisen edut#

• Helppo soveltaa analogisella kellolla.

vs. Fischer#

(tyhjä)

Vs. japanilainen#

• Ei akuuttia uhkaa hävitä ajalla jokaisen siirron kohdalla, inhimillisen ja kellonkäyttötaidosta riippuvasta syystä.
  
• ei niin stressaava kuin japanilainen.

Fischerin haitat#

• 10 s tai nopeammalla fischerillä voi joutua kohtuuttoman kovaan aikapaineeseen. Tämän tulee pelaajan ottaa aktiivisesti huomioon.
  
• pieni alle 14 sekunnin inkrementti tekee ajankäytöstä helposti poukkoilevaa ja voi vaatia aktiivista ajanhallintaa. Tämä vähenee kuitenkin jyrkästi inkrementtiä lisättäessä.
  
• Jotkut haluaa kellon »pakottavan» heidät siirtämään tietyn ajan jälkeen, tai muuten he miettivät ikuisuuden. Fischer ei motivoi ihmisiä siirtämään, vaan pitää itse tehdä päätös milloin haluaa siirtää. Siinä vaiheessa kun on pakko siirtää, aikatappion uhka on jo todellinen.

Japanilaisen haitat #

• Mahdollisuus aikatappioon jokaisella siirrolla.
  
• Paljon harvinaisia tapahtumia, jotka voivat aiheuttaa aikatappion pelitilanteista riippumatta. Tämä on erityisesti rutinoituneiden byouyomipelaajien rasite.
  
• epämääräisissä olosuhteissa tapahtuneet aikatappiot aiheuttavat liikaa ylimääräistä vaivaa vetoomuskomiteoille arvoturnauksissa.
  
• pakotussiirroilla voi tienata itselleen ylimääräisen jakson aikaa miettiä. Pelillisesti tämä on kammottavaa.
  
• Jokaisella siirrolla hukkaantuu tyypillisesti aikaa 5-15s.
• Altis inhimillisille pelitilanteista riippumattomille virheille.
  
• Stressaava.

Kanadalaisen haitat#

• Jos unohtuu miettimään lisäajalla liian pitkään, voi joutua kohtuuttomaan aikapulaan.
  
• Häviäminen on ajalla on kohtuullisen helppoa, koska jakson viimeinen siirto tulee ihmisen näkökulmasta epäsäännöllisesti. (Ihminen ei ole kone, jolle kaikki siirrot vaativat yhtä paljon aikaa.)
  
• Jokaiselle siirrolle ei ole tarjolla vähimmäisaikaa ja aikapaine on hyvin epätasainen. Huonoon saumaan osuneet periodin viimeiset kivet voivat olla kohtalokkaita.
  
• Voi kikkailla ajoittamalla hankalien trikkisiirtojen pelaamisen silloin kun vastustajan aika on vähissä.
• Altis inhimillisille pelitilanteista riippumattomille virheille.

Keskustelua#

Viitteitä#

[1] Teoreettinen yläraja 30 20f pelin kestolle, että peli pelataan loppuun (200-360 siirtoa) ja molemmat käyttävät kaiken ajan, on Fischerille 126-180 min = -54min. Kun vastaavalle lisäaikasysteemille 60 min 15/5min, teoreettinen kesto on 120-200 min = -80min. Maksimissa on oletettu että molemmat siirtyvät lisäajalle pelattuaan noin 120 siirtoa. Teoriassa siis maksikesto 360 siirron lisäaikapelille olisi 240 min, jos oletetaan että molemmat myöhästyvät 59 min kierroksen alusta, mutta tätä tapausta tuskin kannattaa ottaa huomioon.