| At line 327 added 28 lines |
| ! Turku GP 14.7. -15.7.2012 |
|
| __2k- 2k- 5k- 4k- 7k+ = 1/5__ |
|
| Tästä turnauksesta ei jäänyt suureellista kerrottavaa jälkipolville. Muistaisinkohan kuitenkin jotain avainkohtia häviämistäni peleistä, niistä voi olla hyötyä kehittymisessä. |
|
| Ensimmäisen kierroksen vastustajani oli minulle ennestään täysin tuntematon Tero Säntti, 2 kyu. Paritus ylöspäin tuli hienoisena yllätyksenä. Turnauksessa oli kuitenkin monta 4 kyu -pelaajaa. Enivei, pelasin mustilla matalan kiinalaisen. En spedeillyt fusekissa mitään ihan älytöntä. Liian rohkeasta hyökkäyksestä vastustajan vasenta ylänurkkaa vastaan jäi juokseva ryhmä, jonka kytkin lopulta, vahingoittaen samalla vähän omaa laitaani ja antaen häntäpäästä 2 kiveä. Se oli kuitenkin aika isoa koska nämä kivet syömällä valkea varmisti ison alueen. |
|
| Pelin typerin spedeily tuli kuitenkin, kun menin sisään valkean vahvaan laitaan ylipeli-tsukella. Sain laidan halkaistua, mutta lopulta kuolin leikkaavilla kivillä. Todellinen jättipotti valkealle. Ulkopuolen roppokivistä muodostuneella vahvuudellani hyökkäsin laumastaan eksyneen ponnukin kimppuun. Sain puserrettua näistä kivistä maukkaan ko:n, mutta pelasin virheellisen lokaalin uhan. Oikea uhka, jolla olisin ollut pelissä mukana, oli yhden risteyksen päässä. Tässä vaiheessa huomasin että hiljaisesta shakkikellostani oli loppunut aika, luultavasti jo pari siirtoa sitten. Tämä oli harmillista, sillä peli olisi ehkä ollut pelattavissa. Ainakin Keijumaassa. |
|
| Mitä opin tästä pelistä? Vahvuutta pitää varoa. Laskuvirheet ovat tuskallisia. Heikkojen ryhmien hallinta pitää suunnitella oikeasti etukäteen. |
|
| Toisella kierroksella pelasin Valentin Solovievia, taas 2 kyu, vastaan. Tässä pelissä yritin pelata solidia. Kuitenkin jokin sisäinen rähinäpiru vietteli minut taas ylipelaamaan. Minulla oli mielestäni selkeä keikaku, mutta ylenkatsoin ehkä turhaan vastustajan keikakua. En kunnioittanut moyoa tarpeeksi, ajattelin että voihan sinne vielä mennä... kunnes oli liian myöhäistä. Luovutin, sillä valkealla oli vain liikaa pisteitä. Mitä opin tästä pelistä? Vahvuutta ei kannata antaa liian kevyin perustein. Kolmannen rivin alue ei ole tarpeeksi muhkea alue vastapainoksi solidista muurista. Invaasiot tehdään ajoissa. Vastustajakin tietää mitä tekee, kannattaa vähän nuuskia että mikä se sen keikaku mahtaisi olla, jotta siihen voi harata vastaan. |
|
| Kolmas kierros Heikki Lainelaa vastaan, 5 kyu. Korotettu turnauksen jälkeen 2 kyuksi. Tuntui laudalla about minun tasoiseltani vastustajalta. Alussa innostuin liikaa jahtaamaan heikkoa ryhmää, vaikka yritinkin katsoa, etten tee paskamuotoa samalla. Kumpikaan ei saanut tästä jahtauksesta juuri mitään. Molempien alueet vaan redusoitiin olemattomiin, paitsi yksi typerä musta nurkka. Mulla ei ollut mitään. Väänsin hirveällä tuskalla keskustaan jotain viittätoista pinnaa, että voisin voittaa komilla. Heikki tuli redusoimaan, jolloin itsellenikin käsittämättömällä tesujisekvenssillä pakotin hänet valitsemaan, haluaako antaa katkaista redusointistemunsa vai syöttää mulle kymmenisen kiveä muuristaan. Sain ne kymmenen stemua sitten. Olin hikiset pari pinnaa johdossa, kun tenukoin atarin ja luovutin, kun Heikki napsi stemut. Olin ihan tiltissä. En tajunnut yhtään mitä pelasin. Mitä opin? Jos vastustaja pelaa näennäisen turhan näköisen siirron, tarkista kuitenkin ettei se esimerkiksi ole vaikkapa atari. Ja ehkä joskus on parempi tehdä aluetta kuin juosta damepisteissä ryhmän perässä, joka kuitenkin tulee elämään. |
|
| Pelien jälkeen olin aika sekaisin. Jaksoin kuitenkin mennä Koululle pelaamaan kaksi tasoituspeliä. Voitin anonyymin turkulaisen 3 danin nominaalitasoituksilla ja Pennaselle hävisin 4 kivellä. Sitten menin nukkumaan, ja nukuin erittäin tyydyttävästi useita tunteja. |
|
| Aamulla jatkoin uusilla voimilla. 0/3 tulos kirvelsi pahasti, päätin että tänään tulee ainakin yksi voitto. Rasmus Sthlesta (4 kyu) sitä ei valitettavasti irronnut. Rasse on nyt muuten eniten vastaan tullut turnausvastustajani. (Saldo on 2-1 Rasselle.) Takapotkussa ja peli-iltapeleissä olin pärjännyt Rassea vastaan hyvin, joten olin ehkä liiankin luottavainen. Häntä vastaan pelatessa tuntuu aina, ettei mulla ole mitään aluetta missään, pelkkää vahvuutta. Sitten jossain vaiheessa vaan tapan jotain isoa. Tämä peli eteni samalla tavalla, paitsi että se lohikäärme, joka minun piti tappaa, ei kuollut. Minulla oli kuitenkin plan B, eli annettuani Rassen kytkeä yksisilmäisen lohikäärmeensä gotessa, redusoin hänen jättinurkkaansa. Tämä onnistuikin. Peli oli tiukka, ja olin ehkä komin turvin johdossa, tai ainakin ihan pelissä, kun kuolin. Ei näin :( Opin pelistä sen, ettei kannata leikkaantua, jos ei leikkauksen jälkeen pysty elämään. En kyllä edes tajunnut, että minut leikataan. Enemmän tarkkuutta tarvitsisin varsinkin pelin lähestyessä yosea. Mutta kun kaikki laskupotentiaali meni sen lohikäärmeentapon laskemiseen. Sitä paitsi se siirto, jota pähkäilin useita minuutteja kunnes päätä särki, oli väärin laskettu. Se ei leikannutkaan. Opin: hanki se lukutaito. Tsumegota vaan kunnes pää räjähtää. |
|
| Kunniallinen yritys kuitenkin. Ens kerralla en muuten häviä. |
|
| Viimeinen kierros oli sitten alaspäinparitus. Vastustaja oli 7 kyu Niko Ekilä, pelasin mustilla. Olin jo turtunut häviämiseen, en hirveästi välittänyt miten pelissä kävisi. Naureskelin häviötä jo etukäteen. En pelissä jaksanut laskea pitkälle, vaikka yritinkin, aivot olivat jotain tinneriin kastettua pumpulia täynnä. Peli oli melkoista blitziä. Sain pidettyä ihan hyvin pelin hallinnassa enkä jättänyt vastustajalle hirveästi pisteitä. Valkea luovuttikin keskipelin puolivälissä. Saatoin olla vittumainen vastustaja, olen pahoillani siitä. Purin ehkä tässä pelissä kaikkea sitä turhautumista, joka vahvempia ja omantasoisia vastaan hävitessä oli kertynyt :p Opin sen, ettei ne ryhmät aina kuole puoliksi lasketulla tapolla (2 kertaa pelin aikana failasin nurkan tappamisen) |
|
| Loppujen lopuksi turnauksesta jäi käteen tosi surullinen tulos. 1/5 on vaan skeidaa, katsoi miten katsoi. Jotain lohtua voi saada siitä, että jos Lainelan korotuksen ottaa huomioon, en hävinnyt alaspäin. Ja olis se voinut mennä huonomminkin, 0/5 on myös olemassa. Turun turnauspaikka ja Omenahotellin sijainti ovat tosi jees. Ja opin kuitenkin törkeästi kaikkea diippiä shittiä. |
|
| Ens viikolla alkaa kongressi. Siellä en häviä. Ainakaan turhaan. |
|