| At line 1 added 5 lines |
| Kohdeyleisö: tämä sivu on tarkoitettu erityisesti niille, jotka aikovat järjestää McMahon-turnauksia, ja erityisesti sille osajoukolle edellämainituista, joista on alkanut tuntua siltä, että ehkäpä ohjelman tarjoamiin oletusparametreihin voisi jo uskaltaa koskea. (Ja tietysti niille, jotka päättävät, mitkä ne oletusparametrit ovat.) Luettuani tämän itse vajaan seitsemän vuoden viipeen jälkeen, aika lailla korkealla käsienheilutustasolla tässä kyllä huidellaan. Saa sitä silti muutkin yrittää lukea. |
|
| ---- |
| !!McMahon |
|
| At line 13 changed one line |
| !Soveltuvuus |
| !!Soveltuvuus |
| At line 26 changed one line |
| !Tasatilanteet |
| !!Tasatilanteet |
| At line 37 changed one line |
| !Huippuryhmän koko |
| !! Ryhmäjako |
| At line 44 added 2 lines |
| ! Huippuryhmän koko |
|
| At line 42 changed one line |
| Turnauksen alkukierroksilla täysissä pisteissä olevien pelaajien määrä puolittuu joka kierroksella. Jotta kisa turnauksen voitosta olisi tasapuolinen, _kaikki_ täysissä pisteissä olevat pitää parittaa "parhaan tiedon mukaan yhtä hankalia" vastustajia vastaan. |
| Turnauksen alkukierroksilla täysissä pisteissä olevien pelaajien määrä puolittuu joka kierroksella. Jotta kisa turnauksen voitosta olisi tasapuolinen, _kaikki_ täysissä pisteissä olevat pitää parittaa "parhaan tiedon mukaan yhtä hankalia" vastustajia vastaan. Jos huippuryhmän koko ei ole kahden potenssi, joudutaan ainakin yhdelle täysissä voitoissa olevalle arpomaan alasparitus. |
| At line 44 removed 12 lines |
| Varoittava esimerkki: Jos alussa huippuryhmän koko on esim 12 (siis jotain muuta kuin kahden potenssi), kolmannella kierroksella täysissä pisteissä on kolme pelaajaa, joista yksi saa alasparituksen ilman omaa syytä tai ansiota. Alemmassa ryhmässä oleva pelaaja on helpompi voittaa, mikä on epäreilua: |
| * Jos turnauksessa ei ole tiebreakereita, yksi pelaajista on saanut helpomman turnauksen ilman omaa ansiotaan |
| * Jos turnauksessa käytetään SOSia, yksi pelaajista on menettänyt SOS-pisteen [tai kaksi|TuloksetPM2015] ilman omaa syytään. |
|
| ** *Siirsin kommenttini [PMSysteemiKeskustelu]un. |
|
| ! Tasoitusturnaukset |
|
| McMahon-formaatti ei sovellu (ainakaan täysin tasoituksin pelattavaan) tasoitusturnaukseen. Käytä mieluummin esim. sveitsiläistä. |
|
| McMahonin alkupisteet tulee jakaa niin, että eniten alkupisteitä saavat ne pelaajat, jotka todennäköisimmin olisivat voittaneet eniten pelejä, jos ennen turnausta olisi pelattu muutama ylimääräinen kierros. Koska tasoituskivet ovat olemassa siksi, että pelit olisivat tasaisia, tasoituspelien tuloksia ei voi järkevästi ennustaa, joten alkupisteille ei ole perustelua. |
|
| At line 69 added one line |
| * Parittoman kokoiset McMahon-ryhmät ovat ihan ok. |
| At line 77 changed one line |
| Lisäksi, tämä nimenomainen ryhmäjako soveltuu erittäin hyvin esim. MMS-miinus-2-tasoituksellisen turnauksen alkupisteeksi. |
| Lisäksi, tämä nimenomainen ryhmäjako soveltuu erityisen hyvin esim. MMS-miinus-2-tasoituksellisen turnauksen alkupisteeksi. |
| At line 79 changed one line |
| ! Pariton määrä pelaajia kierroksella |
| ! Hankalat luokitusjakaumat / liian pieni turnaus |
| At line 81 changed one line |
| Varsinkin isoissa turnauksessa turnausjärjestäjällä on hyvä olla takataskussaan ainakin 1 "haamu" (esim. turnauksen tuomari tai turnausjärjestäjä itse), joka lisätään parituksiin sellaisille kierroksille, joilla muuten olisi pariton määrä pelaajia. Paras haamu on pelivahvuudeltaan turnauksen keskitasoa: supervahvojen tai -heikkojen haamujen käyttö sotkee turnausta enemmän kuin vapaakierroksen välttämisestä hyödytään. |
| Jos pelaajia on jossain kohdassa luokitusjakaumaa erityisen ohuesti, paritukset saattavat tuntua liian deterministisiltä. (Esimerkiksi jos peräkkäisten tyhjien McMahon-ryhmien yläpuolella on parillinen määrä pelaajia, voittamalla ei pääse silti vahvemmille vastuksille.) Hyviä hoitokeinoja ovat aktiivinen etukäteismainostaminen, tai jos turnaus on auttamatta jäämässä pieneksi, turnausjärjestelmän vaihdon harkinta. Jos niistä ei ole apua, voi yrittää mallia "2 luokitusta per ryhmä", mikä vastaa "simuloitujen kierrosten" määrän puolittamista. (Muista myös vaihtaa tasoitusjärjestelmä.) Strateginen käsin tehty paritusvirhe ongelmakohdassa saattaa kuitenkin olla helpoin tapa ratkaista tämä ongelma. |
| At line 83 changed one line |
| Jos sopivaa haamupelaajaa ei kertakaikkiaan löydy, on annettava jollekulle vapaakierros. Vapaakierrokselle kannattaa valita _paikallisten_ pelaajien joukosta vähäpisteisin, joka ei ole vielä ollut vapaakierroksella. Esim. ulkomaalaisen pelaajan jättäminen pois kierrokselta ei ole kovin mukavaa. |
| !! Pelaaja poissa kierrokselta |
| At line 85 removed 2 lines |
| ! Pelaaja poissa kierrokselta |
|
| At line 97 changed one line |
| ! Paritukset |
| Perusteluja ylläoleville: |
| At line 93 added 7 lines |
| Vakavamielisen turnauksen tarkoituksena on mitata go-taitoa, ei paritusonnea. Jos esim. supervahva pelaaja pelaa viidestä kierroksesta kaksi, tilanne on suunnilleen sama, kuin jos kahdelle voitosta muuten pelaavalle arvottaisiin pakollinen tappio. Vastaavalla tavoin, joskin toki toiseen suuntaan, vaikuttaa pelaamatta saatu voitto. |
|
| Ilmoittamatta kierrokselta pois jääminen osoittaa välinpitämättömyyttä vastustajaa, turnausta ja koko peliä kohtaan. Tyhjän pöydän ääressä istuminen ei ole kenestäkään kivaa. Erityisesti huippuryhmässä pelaavilta voidaan odottaa esimerkillistä käytöstä, ja koska kärkipelaajilla tyypillisesti on vuosien tai vuosikymmenten turnauskokemus, tunarointia Vakavamielisessä Turnauksessa on hankalampi laittaa vahingon piikkiin. |
|
|
| !! Paritukset |
|
| At line 106 added 2 lines |
| Jos voit säätää, miten McMahon-ryhmä paritetaan (top-barin yläpuolella Vakavamielisessä Turnauksessa, muualla parituksen viihdyttävyys saattaa olla tärkeämpää), valitse "split-and-fold", niin että huippuryhmän ykkönen paritetaan huippuryhmän viimeistä vastaan jne. Tämä on ainakin OpenGotchassa defaultti. |
|
| At line 113 changed one line |
| ! Kommentteja |
| ! Pariton määrä pelaajia kierroksella |
| At line 118 added 45 lines |
| Varsinkin isoissa turnauksessa turnausjärjestäjällä on hyvä olla takataskussaan ainakin 1 "haamu" (esim. turnauksen tuomari tai turnausjärjestäjä itse), joka lisätään parituksiin sellaisille kierroksille, joilla muuten olisi pariton määrä pelaajia. Paras haamu on pelivahvuudeltaan turnauksen keskitasoa: supervahvojen tai -heikkojen haamujen käyttö sotkee turnausta enemmän kuin vapaakierroksen välttämisestä hyödytään. |
|
| Jos sopivaa haamupelaajaa ei kertakaikkiaan löydy, on annettava jollekulle vapaakierros. Vapaakierrokselle kannattaa valita _paikallisten_ pelaajien joukosta vähäpisteisin, joka ei ole vielä ollut vapaakierroksella. Esim. ulkomaalaisen pelaajan jättäminen pois kierrokselta ei ole kovin mukavaa. |
|
| ! Paritusten ja tuloslistojen julkaisu |
|
| Nykyään jo ainakin joka toisella turnauskävijällä on sen verran fiksu puhelin, että parituksen löytäminen esim. wikisivulta on kätevämpää kuin seinällä olevista listoista. |
|
| Jos käytettävissä on videotykki, konferenssikeskuksen tv-järjestelmä, tai joku muu vastaava, käytä sitä _internetin lisäksi_. Varaudu kuitenkin siihen, että tekniikka prakaa aina: kaapelilla parituskoneeseen kiinnitettävä printteri on ehdoton varuste vähänkään suuremmassa turnauksessa. |
|
| Julkaise tuloslista (wall list) aina niin pian kuin mahdollista, jotta pelaajilla on mahdollisuus huomata mahdolliset virheet ennen seuraavan kierroksen parituksen tekoa. |
|
| Julkaise paritus mieluummin valmiina ja tarkastettuna kuin mahdollisimman nopeasti. Mikäli mahdollista, tee paritus puoli tuntia ennen kierroksen alkua: se saavuttaa hyvän balanssin korjausmahdollisuuksien ja poisjäämisilmoittautumismahdollisuuksien välillä. |
|
| Jos pelaajia on useita satoja, eikä teknologisia apuvälineitä ole käytettävissä, harkitse sellaisen muljauttimen käyttöä, joka listaa paritukset sukunimen mukaan aakkostettuna. |
|
| Jos ohjelma tarjoaa vaihtoehdon valita, käytä ruudulta näytettävissä listoissa sans serif -fonttia, ja paperitulosteissa seriffillistä (esim. Times New Roman toimii oikein hyvin). Yritä saada ohjelma uskomaan, että lihavointi _ei_ paranna tekstin luettavuutta; varsinkin paperilistojen ympärille kertyy usein tungosta, jota hankalalukuinen kirjasinvalinta pahentaa entisestään. |
|
|
| !! Vältä näitä |
|
| Jotta ylläoleva pysyisi selkeämmin "tee näin" -muodossa, siirtelin tänne alle tuolta ylempää "älä tee näin" -kohtia. Nää on ehkä enemmänkin sellaisia "yleisesti tehtyjä ei-ehkä-ihan-virheitä-mutta-olis-voinu-paremminkin" -juttuja. |
|
| ! Älä käytä McMahonia tasoitusturnauksessa |
|
| McMahon-formaatti ei sovellu (ainakaan täysin tasoituksin pelattavaan) tasoitusturnaukseen. Käytä mieluummin esim. sveitsiläistä. |
|
| McMahonin alkupisteet tulee jakaa niin, että eniten alkupisteitä saavat ne pelaajat, jotka todennäköisimmin olisivat voittaneet eniten pelejä, jos ennen turnausta olisi pelattu muutama ylimääräinen kierros. Koska tasoituskivet ovat olemassa siksi, että pelit olisivat tasaisia, tasoituspelien tuloksia ei voi järkevästi ennustaa, joten alkupisteille ei ole perustelua. |
|
| ! Älä niputa McMahon-ryhmiä |
|
| Luokitujakauman ohuen kohdan ryhmien "niputtaminen" tasakokoisiksi on huono idea: ryhmän sisäiset tasoerot kasvavat, mikä ensinnäkin ajaa ihmettelemään, miksi eritasoisille pelaajille on annettu samat alkupisteet, ja toisekseen se sotkee turnausta muuallakin kuin siinä niputetussa ryhmässä: jos vaikkapa huippuryhmän alla olevaan ryhmään on väkisin niputettu pelaajia luokitusväliltä 1 dan - 5 kyu, ja kaksi 5 kyuta paritetaan ensimmäisellä kierroksella keskenään (esim. Gerlachin ohjelma jopa suosii mahdollisimman pieniä luokituseroja), seuraavalla kierroksella huippuryhmäläiset pelaavat 5 kyuta vastaan, missä ei ole kovin paljon järkeä millään mittarilla katsottuna. |
|
|
| ! Esimerkki väärän kokoisesta huippuryhmästä |
|
| Varoittava esimerkki: Jos alussa huippuryhmän koko on esim 12 (siis jotain muuta kuin kahden potenssi), kolmannella kierroksella täysissä pisteissä on kolme pelaajaa, joista yksi saa alasparituksen ilman omaa syytä tai ansiota. Alemmassa ryhmässä oleva pelaaja on helpompi voittaa, mikä on epäreilua: |
| * Jos turnauksessa ei ole tiebreakereita, yksi pelaajista on saanut helpomman turnauksen ilman omaa ansiotaan |
| * Jos turnauksessa käytetään SOSia, yksi pelaajista on menettänyt SOS-pisteen [tai kaksi|TuloksetPM2015] ilman omaa syytään. |
|
| ** Siirsin kommenttini [PMSysteemiKeskustelu]un. --[Matti] |
|
|
| !! Kommentteja |
|
| At line 165 added 62 lines |
| ---- |
|
| Tässä on muutama paritusperiaate, joista voi valita, jos ei tyydy paritusohjelman oletusasetuksiin. |
| *Satunnainen: McMahon-ryhmän sisäälle vastustajat arvotaan |
| *Taittoparitus: Paritetaan ryhmän sisällä ylin ja alin, toiseksi ylin ja toiseksi alin, jne. |
| *Liukuparitus: Paritetaan ryhmän ylin ylintä puolivälin alapuolella olevaa vastaan. Paritetaan ryhmän toiseksi ylin toiseksi ylintä puolivälin alapuolella olevaa vastaan, jne. |
| *Wienin 1990 kongressissa käytetty paritus: ryhmän 1 vs. 2, 3 vs. 4, jne. |
|
| Wienin kongressin paritus olin luultavasti huonoin mahdollinen. Satunnainenkin on parempi. Pidän liukuparitusta hyvänä perustapauksessa. Vahvemmat pelaajat saavat vahvempia vastuksia, ja siten saadun SOSin odotusarvo in parempi. Taittoparitus on hyvä tilanteissa jossa pelillä on ratkaiseva merkitys, esim. häviäjät menettävät mahdollisuuden jatkopaikkaan tai hyvään palkintoon. Tällöin ryhmän pulovälin molemmilla puolilla olevilla pelaajilla on verraten tasaiset mahdollisuudet voittaa pelinsä. On myös mahdollista tehdä taittoparitus siinä McMahon ryhmässä, jossa on ratkaisevia pelejä, mutta tehdä muissa liukuparitus. Ryhmä, jossa on ratkaisevia pelejä, voi jossakin tapauksessa olla muu kuin ylin ryhmä --[Matti] 2015-11-25 |
|
| ---- |
| Melkein kaikesta samaa mieltä ja hyvä että tällainen tiivistys on olemassa. Erimielisyydet listattu alla. |
|
| 1) Olen Matin kanssa vähän samoilla linjoilla huippuryhmän koosta, toinen potenssi ei ole mikään itseisarvo. Viiden kierroksen turnauksessa 16 on varmasti paras määrä, mutta 12 on lähes aina parempi kuin 8 tai vaikkapa 4 tai 32 pelaajaa. En itse kavahda heittää huippuryhmään 10 tai 14 pelaajaa, jos he ovat lähes samanvahvuisia. Joissain (pienehköissä) viiden kierroksen turnauksissa 12 on minusta parempi kuin 16, jos huippuryhmään uhkaa punkea 3-4 merkittävästi heikompaa pelaajaa, jotka tosiasiassa eivät pelaa turnauksen voitosta. |
|
| 2) ”Huippuryhmän alapuolella oikea ryhmäjako on 1 ryhmä per 1 luokitus” muuttaisin itse esimerkiksi muotoon ”McMahon huippuryhmän ulkopuolella hyvä ryhmäjako on sisäiseltä gor-eroltaan mahdollisimman pieni ryhmä, kuitenkin siten, että ryhmästä tulee järkevän kokoinen ja parillinen”. Mielestäni gorrin käytöstä McMahonturnausten ryhmäjaon perusteena on ollut paljon todellista käytännön hyötyä pienehköissä turnauksissa. Jos samaan huippuryhmään mahtuu 6 daneja ja 3 daneja, niin kyllä seuraaviinkin ryhmiin mahtuu 200-300 pisteen gor-haarukassa olevia pelaajia, ilman että mitään kriittisiä ongelmia syntyy. Jostain syystä näyttää todellisuudessa olevan niin, että huippuryhmän ulkopuolella olevat pelaajat arvostavat sitä, että he pääsevät pelaamaan kohtuullisen kokoisessa ryhmässä (vähintään 4 pelaajaa) eikä tyhjiä ryhmiä ole (ylöspäinparitusta alkaa tapahtua parin voiton jälkeen). Toisin sanoen myös tyhjät ryhmät ovat minusta jonkinlainen ongelma, olen pelannutkin turnauksessa, jossa tämä on aiheuttanut pelaajissa melkoisesti närää. |
|
| 3) Ehdotetut rangaistukset, erityisesti pelikiellot, ovat kovia. Historiallisesti kovista rangaistuksista on seurannut lähinnä riitoja ja ongelmia, jopa kokonaan turnauksissa käymisen lopettamista. Hyödyt ovat vaikeammin nähtäviä, vaikka niitäkin varmasti on. Myös se, että vahva pelaaja ei voi osallistua ollenkaan turnaukseen, jos ei voi pelata kaikkia kierroksia, on tilanne, jota pyrkisin kiertämään mieluummin kuin sulkemaan pelaajan kokonaan turnauksesta. |
|
| Yksi erityistapaus, josta lisäksi toivoisin keskustelua ja arvostaisin vinkkejä, on SM-1 karsinnan McMahon ryhmäjaon määritteleminen, kun päätavoite on melko epämääräinen ”määritellä n. 4-8 parasta ja siksi jatkoon menevää pelaajaa”. |
|
| Jaakko 29.11.2015 |
|
| *Määrittelen SM-I karsinnana tavoitteen: Tarkoitus on löytää n kappaletta pelaajia jatkopaikoille. n>=4 ja n on tiedossa turnauksen alkaessa. Turnauksessa on oleellinen ero sijojen __n__ ja __n+1__ välillä, tosin myöhemmät peruutukset voivat vielä muuttaa tilannetta. Pyrkisin säätämään huippuryhmän sellaiseksi, että huippuryhmäst aloittanut saisi tuloksella 5/5 ja 4/5 varmasti jatkopaikan; tuloksella 2/5 paikkaa ei saisi; jos paikkoja on paljon jaossa suurin osa tuloksella 3/5 suurin osa saisi paikan ja jos paikkoja on vähän suurin osa tuloksella 3/5 ei saisi paikkaa. Optimi olisi, että sijan __n__ saavuttaneella olisi yksi McMahonpiste enemmän kuin sijalla __n+1__ olevalla. Tämä on kuitenkin vaikea tavoite. |
|
| *Turnausjärjestäjää kiinnostaa tietysti, että mikä on oikean kokoinen huippuryhmä kussakin tilanteessa. Tähän minulla ei valitettavasti ole tarkkaa sääntöä. Tilanteeseen vaikuttavat läpipääsevien määrä ja huippuryhmän lisäksi parin seuraavan ryhmän koot. Lopputilanteen voi kuitenkin simuloida melko vähällä vaivalla. Otetaan ryhmien lähtötilalle, simuloidaan kierros siten, että ryhmästä puolet voittaa pelinsä ja siirretään pykälää ylempään McMahonryhmään. Toinen puoli jää paikalleen. Parittomista ryhmistä joka toisessa laitetaan ylimääräinen pelaaja ylös ja joka toisessa alas. Toistetaan sama temppu jokaiselle kierrokselle ja katsotaan loppujakaumaa. Tarvittaess säädetään ryhmiä. |
| --[Matti] 2015-11-30 |
|
|
|
| ----- |
|
|
| Enpäs ollutkaan lukenut tätä, kappas vaan. Teksti sinänsä on mainio, mutta muutama huomio/pohdinta. Erityisesti konsa osaamistaso tuntuu karanneen osaavampien turnausjärjestäjien mukana (tuskin kukaan jaksaa järjestää isoja turnauksia hirveän monta vuotta.) |
|
| 1. Miten käsitellään MM-jakoa ja esimerkiksi GOR-luokituksia on mielenkiintoinen kysymys. GOR-luokitus on 100 GOR-pistettä, mutta luokituksen keskihajonta jooroopassa voipi olla 71% ([Wikipedia|https://en.wikipedia.org/wiki/Go_ranks_and_ratings]) eikä Gaussin mukainen 68%. Vaikka tämä ero voi tuntua pieneltä, niin kahden sigman ero on GOR 86% ja Gauss 95%. Tämä pistää minut suoraan epäilemään, että GOR pitäisi sovittaa ELO-malliin muunnoksella eikä suoraan (joka puolestaan saattaa selittää miksi GOR adaptoituu go:ssa niin huonosti, että resetit ovat käytännössä välttämättömiä - yök!) Mainittakoon, että resettien välttämättömyys on yksi isoimmista syistä että pidän GOR:ia huonona systeeminä, oli alla oleva matematiikka kuinka oikeaa hyvänsä; jos matematiikkaa sovelletaan väärin, lopputulos on kuitenkin väärä. |
|
| 2. En ole mitenkään niin jyrkkä luokitusten niputtamisesta MM-ryhmään kuin Bassin seitsemän vuotta vanha teksti. Paitsi että kahden kiven tasoerolla "heikomman" voitto ei ole erityisen harvinaista (liittyy myös kohtaan 1. jakauman muodosta,) myös nilkkejä esiintyy. Silloin voi olla hyvä käyttää jonkinlaista nopeutettua menetelmää, jolloin esimerkiksi 2-3 luokituksen niputtaminen MM-ryhmäksi voi olla hyvinkin toivottavaa, erityisesti jos turnaus on pieni. Muuten parituksen lähtötilanteen vaikutus tuloksiin voi muodostua liian ennalta määrääväksi. Tämä erityisesti jos kierroksia ei ole suurta määrää, ja osallistujien jakauma (kuinka monta per MM-askelma) voi olla liian vaihteleva: ellei turnaus ole erityispitkä, on täysin mahdotonta kiivetä yli neljän (tyhjän) MM-ryhmän aukon, ja paritusohjelmat selviävät huonosti tällaisesta. Huom: tämä ei poista mahdollisuutta käyttää tasoituksia, jonka osalta luokitusero-2 kuulostaa mainiolta valinnalta. |
|
| 3. Itse kontrolloin mieluummin ''kahden'' ylimmän ryhmän koon, enkä ainostaan huippuyryhmää. Tällöin alempien ryhmien vaikutusta/häiriötä huippuryhmään rajaa tarve voittaa kaksi peliä. Huippuryhmälle asetan maksimin joka on noin {{2/3 * 2^(n-1)}} jossa n on kierrosten määrä (pitäisi jaksaa teoretisoida niin saisi tarkemmin) jolloin kahden ylimmän yhteenlasettu määrä olisi {{2^(n-1)}}. Huom: en tarkistanut miten kaavat toimivat eri huippupelaajien jakaumilla, joten niitä tulee pitää suuntaa-antavina, mutta idea tuosta selviää kyllä. Niin kuin Bass ylempänä, huippuryhmässä pitäisi ilman muuta olla kaikki joilla arvioidaan olevan realistinen mahdollisuus turnausvoittoon, mutta kierrosmäärä voi rajoittaa asiaa ikävällä tavalla. |
|
| 4. Ylös-alasparitus on kokonaan oma ongelmansa, johon vaikuttaa suuresti mihin pyritään. Ensimmäiset MM-paritusohjelmat (Pair ja MacMahon, molempien kirjoittaja Niek van Diepen) parittivat (MM-listalla) ylemmän ryhmän ylimmän alemman ryhmän alinta vastaan. Tätä voi ajatella pakotettuna tasapäistämisenä, eli ohjelma yrittää suitsia ylemmän pelaajan vertailupisteitä, jolloin vertailupisteet muodostuvat määrittelemättömältä (l. en tiedä tutkitun) osin sen mittariksi, miten hyvin tasapäistäminen onnistui. Vastaavasti alempi pelaaja saa lisäpotkua vertailukukuihinsa. Itse pidän hyvänä sitä, ettei parittaja puutu liikaa pelaajien menestykseen, ja olen ehdottomasti keskeltä-keskelle -linjalla. Tämä on myös loogisesti perusteltavissa: MM-ryhmän keskellä voidaan ajatella olevan se täsmällinen taitotaso (ylempänä oletetusti vahvemmat ja alempana heikommat) jolloin alasparituksen ero on niin täsmälleen yksi luokitusero kuin tähän asti pelatuilla peleillä voidaan saada. |
|
| 5. MM-ryhmän sisäisen parituksen valinnassa tulisi jälleen pitää mielessä, että mihin pyritään. Jos yritetään saada selville eroja MM-ryhmän sisällä, taittoparitus antaa ne selvimmin. Liukuparitus puuttuu tuloksiin selvästi taittoa vähemmän. Satunnaisparituksessa taas on aina riski siitä, että tarvittaisi enemmän kierroksia erojen esille tulemiseen, niin läpeensä rehti kuin se onkin. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista, joissa minulla on vähiten vahva mielipide, olen eniten suosinut liukuparitusta juuri sen takia, ettei mieletäni ole turnausjärjestäjän tehtävä päättää kuinka pelaajat saavat menestyä. |
|
| 6. Vertailupisteitä koskien, Bassin perustelu on hyvä. Jo itse pelituloksissa on sen verran kohinaa (l. hajontaa,) että jo ensimmäinen vertailupiste (SOS) on melkoisen heikko. Toissijainen (yleensä SOSOS) on sitten heikko potenssiin kaksi. Voisi kuitenkin olla hyvä selvittää, että _kuinka_ heikkoja SOS, SODOS ja SOSOS ovat... toki voin vaan olla tietämätön tällaisesta selvityksestä jos se on tehty. Mieleeni tulee että {{MM-SOS-SODOS}} voi kuitenkin olla toimiva, koska SOS mittaa vastustajien kovuutta, ja SODOS voitettujen vastustajien kovuutta. SOSOS on tietysti ajateltavissa vastustajien turnaustulosten perusteella korjatuksi vahvuuslukemaksi. Siitä kuitenkin olen yhtä mieltä, että {{MM-SOS-jaettu}} on ehkä rehdein tapa, ja (raha)palkintojen jakaminen SOS:in jälkeen on ilman muuta oikein. |
|
| 7. Komi on nykyisin yleensä 6,5 pistettä. Itse olen ollut tasakomin kannalla useammastakin syystä, ja asia kokeiltiin melkoisen perusteellisesti ensimmäisissä Takapotkuissa [2003|Takapotkuturnaus2003]-[2004|Takapotku 2004 Tulokset]-jne. Ensinnäkin, tiukasti taistellun pelin päättyessä tasapeliin, molemmat ovat oikeastaan voittajia. Niin ikään, amatööritasolla ihan huippua lukuunottamatta tulos on ''paljon'' satunnaisempi kuin yksi piste. Kolmanneksi, amatöörit ''määritelmän mukaan'' eivät pelaa rahasta vaan harrastuksesta. Ja Neljänneksi, on itse asiassa sekä luokitussysteemin (jos nyt - niin kuin minä - ei satu GOR:ista pitämään/välittämään, khrm!) että turnauksen etu että tuloksiin saadaa hippunen lisää resoluutiota. Ajattelenkin asiaa siten, että komin pitäisi olla x.5 pistettä ''vain silloin, jos on __pakko__ saada selville voittaja.'' Niin kuin ammattilaisten kanssa tuppaa olemaan, jotta palkintorahat menevät oikeaan osoitteeseen. |
|
| 8. EPM oli ainoa turnausparitusohjelma, joka mahdollisti kaiken ylläolevan ilman (yleensä isompia) kikkailuja. EPMv1 ei käsittääkseni aikoinaan levinnyt yleisempään käyttöön sen takia, että sen käyttöliittymä on komentorivi, eikä siihen kukaan tehnyt graafista edustaa. Eikä sitä erityisesti jaettu ilman että pyysi suoraan Tapiolta. Itse pärjäsin sen kanssa erinomaisesti, ja parituksessa se paitsi teki loistavaa jälkeä, oli myös ihan käsittämättömän nopea silloin 20v takaperin kun esmes MacMahon paritti 150 pelaajaa joitakin kymmeniä minuutteja. Niin, ja minusta oli ihan loistava asia, ettei paritusohjelma ollut sekavien valikkojen sekasotku, jossa käyttöliittymä rajoittaa mitä turnauksen kanssa voi tehdä. Huom: [EPM2] on "uusi" versio (2004-2006?!? niin se aika juoksee...) johoin minun kai pitäisi tutustua; kiitokset taas kerran [Tapiolle|TapioVuorinen] |
|
| 9. Poissaolo ja sanktiot. Bassin lista voi kuulostaa rankalta, mutta se on täysin asiallinen arvoturnauksessa. Kevyemmissä turnauksissa pitää sitten tasapainottaa poissaolojen aiheuttama mielipaha (odottelu on tylsää ja inhottavaa) sen kanssa että mitä voidaan pitää oikeudenmukaisena. Tyypillinen poissaolon (tai ylipitkän myöhästymisen) sanktio voisi olla pistää kaksi muuta pelaamaan keskenään ja myöhästyneet keskenään, tai peräti tuomita saapumatta jättäneille tappio sekä vaatia uusi ilmoittautuminen seuraavalle kierrokselle (joka on suuunnilleen sama kuin potkia pois, mutta vähän lievempänä kun pääsee vielä takaisin kunhan lupaa pyhästi ettei toistu - tekee myös sen, etteivät vähin äänin kokonaan häipyneet voi häiritä seuraavaakin kierrosta.) Turnauskutsussa toki pitää ilmoittaa missä vaiheessa peli tuomitaan jos aikaraja ei ole standardi eli tunti. |
|
| --[ObOlli,|OlliLounela] 20.8.2022 |
|
| ---- |
|
| Ja lisäys: |
|
| 10. Wienin 1990 parituksessa ehkä yritettiin kokeilla hybridiä [AGA:n|https://www.usgo.org/] accelrat-systeemistä. Accelratin idea oli, että siinä ajettiin heitin bayesilaista luokitusmallia nopeutettuna (löyhemmällä luotettavuusparametrilla) ja sitten paritettiin turnausluokituksessa mahdollisimman samoissa pisteissä olevat keskenään. Tämä ei tietenkään mitenkään erityisen hyvin sovellu MacMahonin kanssa, mutta kaipa sekin piti sitten kokeilla :P AGA:n systeemissä ajettiin sitten turnaustulokset luokitussysteemiin jälkeen päin normaaliparametrein, joten turnausluokitukset olivat olemassa vain niin kauan kuin turnaus oli käynnissä. |
|
| --ObOlli |