| At line 70 changed one line |
| |13. | [Takapotku 2012|Takapotku2012] |16.-17.06.2012 | 9 kyu | [2/4|Takapotku2012Tulokset] | 8k+, 10k+, 7k-, FAIL- | 1/5 | Ylittyi. | Ensimmäiseen peliin lähdin naureskellen. Olin ottanut ilmoittautumiset aamulla vastaan, ja huomannut että minulle tuntematon Maria Starikova oli ilmoittautunut ennalta 4 kyuna, mutta aamulla livenä 8 kyuna. Yritin kysellä tietäisikö tästä kukaan mitään, ja sainkin selville että kyseessä on pitkään pelannut nainen, joka on turnaustulostensa tippumisen vuoksi laskenut ränkkiään ja olisi todennäköisesti jotain 8 ja 4 kyun väliltä. Pääsin aloittamaan turnauksen häntä vastaan. Koska ajat olivat niin pitkät, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa kirjata koko pelin täbille. Pelasin alkupelissä / keskipelin alussa mielestäni hölmösti, sillä ei mennyt kauaakaan kun molemmilla oli rakentuneena mojot, mutta minulla heikkoja pisteitä laidoilla, ja vastustajani niittasi oman laitansa suojaamalla nurkan 4-4 pisteen vielä 3-3:lla. Tässä vaiheessa rupesin ajattelemaan että peli menisi väkisinkin valkealle. Peli oli kuitenkin niin alkuvaiheessa, ettei tullut kysymykseenkään vielä mikään luovuttaminen. Sitä paitsi läpikäyntejä kuunneltuani sain tietää että olin kuvitellut tilanteen huonommaksi kuin se oli ja joku taisi jopa sanoa että olisi valinnut siinä vaiheessa mustat kivet. Käytin melko paljon aikaa miettimiseen ja lähdin kokeilemaan kaikkea. Aloitin tsukettamalla valkean mojon laidalla olevaa tähtipistekiveä kolmosriville. Ajattelin että saan sieltä joko kolmannen rivin aluetta tai oikeastaan toivoin että pääsisin ristileikkaamaan ja sitä kautta kiviä auttamaan pääsyä mojoon toista kautta. Vastustaja valitsi toivomani ja sen avulla sain sekä pari kiveä vastustajan asemaa heikentämään että vahvistettua omaa puoltani. Yritin sitten etsiä heikkoa pistettä josta voisin päästä valkean mojon sisäpuolelle, ja äskeisiä laittoja hyödyntäen sainkin vastustajan ajamaan itsensä tikkaisiin jolla sain muutaman kiven keskustasta sekä itselleni vahvan ponnukihenkisen mojon reunan aiempaa parempaan paikkaan. Tällä taisin jonkun läpikäyntikommentin mukaan siirtyä pelissä selvään johtoon. Tämän jälkeen pelasin rauhallisen omaa aluetta paikkaavan laiton. Valkea pysähtyikin nyt miettimään ja pää nyökytteli sen näköisenä pitkin lautaa, että taisi laskea pisteet. Laskemisen seurauksena vastukseni tuli kokeilemaan ensin läpipääsyä alueelleni mutta katkaisin sen ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kokeilla saisiko elämän alueelleni. Tilaa ei ollut paljoa ja sain pidettyä tuon lopulta parikymmenkivisen ryhmän yksisilmäisenä. Siirron 107 jälkeen valkea luovutti. Toisessa pelissä sain vastaani Atte Jaantilan, nuoren 10 kyun. Tässä pelissä tapeltiin paljon. Pelin edetessä olin saanut syötyä vastustajalta nurkan ja ryhmän laidalta. Kyse oli ihan puhtaista elämän ja kuoleman tehtävistä, joissa en koe itse olevani lainkaan hyvä, mutta joskus sitä onnistuu. Kaiken taistelun keskellä olin jättänyt oman nurkasta keskustaan suuntaavan ryhmäni liian vähälle huomiolle ja mustilla pelaava vastukseni otti ryhmältä mahdollisuuden saada toinen silmä pois. Koska toisella oli pari kuollutta ryhmää ja minulla yksi isompi, en luottanut siihen että osaisin tuossa vaiheessa arvioida pisteitä niin voiton kuin häviönkään puoleen. Lähdin ränkläämään varmuudeksi jos jollain ihmeellä saisin tuolle totaalisen kuolleelle ryhmälle vielä mahdollisuuden jota ei oikeasti ollut. Mutta koska olen nähnyt itseni mokaavan kuolleita ryhmiä eläviksi, ehkä toinenkin voisi varsinkin kun samantasoisiahan tässä suurin piirtein oltiin. Luulen mustan ajatelleen että tilanne oli ihan selvä ja vastasi siksi automaattilaitoilla vieden aina silmätilaa pois. Yhdessä vaiheessa nopea automaattilaitto taisi kuitenkin koitua kohtaloksi, sillä sain muutettua tilanteen luikertelemalla mustan kivien välistä ja lopulta semeain minua tappavasta ryhmän osasta. Oi, tämä yksi lisävapaus minkä olin saanut auttoi ryhmän takaisin ruumishuoneelta peliin. Tässä vaiheessa mustalla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa. Hullu tappelupeli, en muista milloin viimeksi moista. Tällä kertaa olin myös tyytyväinen siihen että sain käytettyä vahvuutta hyödykseni tappeluissa niin paljon, vaikka viimeisessä taistelussa ei vahvuutta näkynytkään. Päivän kolmannessa pelissä sain vastaani Alexander Tankhilevskiyn, 7 kyu. Alexanderin kanssa peli alkoi kamalasti. Pelasin valkeana jotain kammottavaa mustan aloittamaan nurkkaan, tuloksena mustalle iso nurkka ja laita, ja minulle ei juuri mitään. Sain rakennetua muuria kyllä vahvaksi, mutta mielestäni aivan liian kauas antaen mustalle liikaa varmoja pisteitä heti alussa. Koska olin innostunut edellisessä pelissä vahvuuden käyttämisestä taisteluun, halusin jatkaa samaa linjaa. Rakentelin mojoa jonne musta sitten yritti tulla läpi. Olin monessa yksittäisessä tappelukohdassa tyytyväinen kun suunnitelmani toimivat, mutta lopulta en vain voinut mitään sille, että suunnitelmani olivat olleet vääriä ja hävisin pelin. Yritin tappaa mustalta loppupelissä nurkkaa jossa oli muistaakseni L+1 muoto, ja joka meni sitten ko-taisteluksi. Minulla oli isoja ko-uhkia paljon ja käytinkin niitä tyytyväisenä. Tilanteessa oli kuitenkin ongelma joka oli minulle kokemattomuuttani vähän vieras: musta sai aikaan tuplakon ja näytti kyllästyneeltä kun pelailin sitä. Siinä sivussa onnistuinkin sitten vielä mokaamaan kunnolla ja tein omasta silmästäni ihan itse valesilmän. Luovutin. Mutta olipa kiva hävitä kun häviön syynä oli oikeasti vain se että vastustaja oli parempi. Kiitos pelistä. Opin paljon. Sunnuntain ensimmäisellä kierroksella lukee että hävisin 10kyuta vastaan pelin. Totuus on se, että mokasin viiden muun kanssa tosi pahasti heräämisen ja näin ollen emme ehtineet kierrokselle tai ilmoittamaan poissaolosta. Olisin ansainnut kymmenen miinuspistettä ja päivän jalkapuussa. Syöden mustaherukoita ja oliiveja Eppujen ja Vilkkumaan soidessa ja jonkun maiskuttaessa purkkaa vieressä. Näin ei olisi pitänyt päästä käymään. Olen pahoillani. Anteeksi. Viimeiselle kierrokselle ilmoittauduin poissaolevaksi nolouksissani. | Parhautta oli pelien jännyys. Varsinkin toinen ja kolmas pelaamistani oli puhtaita tappelupelejä, joita en niin paljoa jostain syystä harrasta peli-illoissa. Pitäisi. Hassua sinänsä että minulle tulee turnauksissa hirmuinen kokeilu- ja tappelufiilis, vaikka luulisi sen oleva fiksumpaa peli-illoissa. Toisaalta monissa YliGon peli-illoissa on niin hölmöjä kilpailuasemia, että siellä minusta tuntuu monesti että rentoja kokeilupelejä voi pelata helpommin danien kanssa jotka eivät vertaa pelitasoaan minuun. Tykkään turnauspeleistä, varsinkin vieraita pelaajia vastaan, josta sain nauttia nyt kolminkertaisesti. Ja tietysti Elsaa, joka kyllä näyttää karkaavan minulta kun pelailee itselleen korotuksia harva se turnaus (Mahtava rivi, Elsa!). :) Parhautta oli myös voitto siitä 4 kyu/8 kyusta, joka kuitenkin näytti pelanneen sillä 8 kyu tasolla ainakin Markoa vastaan. Maskottina oli historiassaan toinen keijumaapalapeli. Se toimi. |
| |13. | [Takapotku 2012|Takapotku2012] |16.-17.06.2012 | 9 kyu | [2/4|Takapotku2012Tulokset] | 8k+, 10k+, 7k-, FAIL- | 1/5 | Ylittyi | Ensimmäiseen peliin lähdin naureskellen. Olin ottanut ilmoittautumiset aamulla vastaan ja huomasin että minulle ennalta tuntematon Maria Starikova oli ilmoittautunut ennakkoon 4 kyuna, mutta aamulla livenä 8 kyuna. Yritin kysellä tietäisikö tästä kukaan mitään, ja sainkin selville että kyseessä on pitkään pelannut nainen, joka on turnaustulostensa tippumisen vuoksi laskenut ränkkiään ja olisi todennäköisesti jotain 8 ja 4 kyun väliltä. Pääsin aloittamaan turnauksen häntä vastaan. Koska ajat olivat niin pitkät, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa kirjata koko pelin täbille. Pelasin alkupelissä / keskipelin alussa mielestäni hölmösti, sillä ei mennyt kauaakaan kun molemmilla oli rakentuneena mojot, mutta minulla heikkoja pisteitä laidoilla, ja vastustajani niittasi oman laitansa suojaamalla nurkan 4-4 pisteen vielä 3-3:lla. Tässä vaiheessa rupesin ajattelemaan että peli menisi väkisinkin valkealle. Peli oli kuitenkin niin alkuvaiheessa, ettei tullut kysymykseenkään vielä mikään luovuttaminen. Sitä paitsi läpikäyntejä kuunneltuani sain tietää että olin kuvitellut tilanteen huonommaksi kuin se oli ja joku taisi jopa sanoa että olisi valinnut siinä vaiheessa mustat kivet. Käytin melko paljon aikaa miettimiseen ja lähdin kokeilemaan kaikkea. Aloitin tsukettamalla valkean mojon laidalla olevaa tähtipistekiveä kolmosriville. Ajattelin että saan sieltä joko kolmannen rivin aluetta tai oikeastaan toivoin että pääsisin ristileikkaamaan ja sitä kautta kiviä auttamaan pääsyä mojoon toista kautta. Vastustaja valitsi toivomani ja sen avulla sain sekä pari kiveä vastustajan asemaa heikentämään että vahvistettua omaa puoltani. Yritin sitten etsiä heikkoa pistettä josta voisin päästä valkean mojon sisäpuolelle, ja äskeisiä laittoja hyödyntäen sainkin vastustajan ajamaan itsensä tikkaisiin jolla sain muutaman kiven keskustasta sekä itselleni vahvan ponnukihenkisen mojon reunan aiempaa parempaan paikkaan. Tällä taisin jonkun läpikäyntikommentin mukaan siirtyä pelissä selvään johtoon. Tämän jälkeen pelasin rauhallisen omaa aluetta paikkaavan laiton. Valkea pysähtyikin nyt miettimään ja pää nyökytteli sen näköisenä pitkin lautaa, että taisi laskea pisteet. Laskemisen seurauksena vastukseni tuli kokeilemaan ensin läpipääsyä alueelleni mutta katkaisin sen ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kokeilla saisiko elämän alueelleni. Tilaa ei ollut paljoa ja sain pidettyä tuon lopulta parikymmenkivisen ryhmän yksisilmäisenä. Siirron 107 jälkeen valkea luovutti. Toisessa pelissä sain vastaani Atte Jaantilan, nuoren 10 kyun. Tässä pelissä tapeltiin paljon. Pelin edetessä olin saanut syötyä vastustajalta nurkan ja ryhmän laidalta. Kyse oli ihan puhtaista elämän ja kuoleman tehtävistä, joissa en koe itse olevani lainkaan hyvä, mutta joskus sitä onnistuu. Kaiken taistelun keskellä olin jättänyt oman nurkasta keskustaan suuntaavan ryhmäni liian vähälle huomiolle ja mustilla pelaava vastukseni otti ryhmältä mahdollisuuden saada toinen silmä pois. Koska toisella oli pari kuollutta ryhmää ja minulla yksi isompi, en luottanut siihen että osaisin tuossa vaiheessa arvioida pisteitä niin voiton kuin häviönkään puoleen. Lähdin ränkläämään varmuudeksi jos jollain ihmeellä saisin tuolle totaalisen kuolleelle ryhmälle vielä mahdollisuuden jota ei oikeasti ollut. Mutta koska olen nähnyt itseni mokaavan kuolleita ryhmiä eläviksi, ehkä toinenkin voisi varsinkin kun samantasoisiahan tässä suurin piirtein oltiin. Luulen mustan ajatelleen että tilanne oli ihan selvä ja vastasi siksi automaattilaitoilla vieden aina silmätilaa pois. Yhdessä vaiheessa nopea automaattilaitto taisi kuitenkin koitua kohtaloksi, sillä sain muutettua tilanteen luikertelemalla mustan kivien välistä ja lopulta semeain minua tappavasta ryhmän osasta. Oi, tämä yksi lisävapaus minkä olin saanut auttoi ryhmän takaisin ruumishuoneelta peliin. Tässä vaiheessa mustalla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa. Hullu tappelupeli, en muista milloin viimeksi moista. Tällä kertaa olin myös tyytyväinen siihen että sain käytettyä vahvuutta hyödykseni tappeluissa niin paljon, vaikka viimeisessä taistelussa ei vahvuutta näkynytkään. Päivän kolmannessa pelissä sain vastaani Alexander Tankhilevskiyn, 7 kyu. Alexanderin kanssa peli alkoi kamalasti. Pelasin valkeana jotain kammottavaa mustan aloittamaan nurkkaan, tuloksena mustalle iso nurkka ja laita, ja minulle ei juuri mitään. Sain rakennetua muuria kyllä vahvaksi, mutta mielestäni aivan liian kauas antaen mustalle liikaa varmoja pisteitä heti alussa. Koska olin innostunut edellisessä pelissä vahvuuden käyttämisestä taisteluun, halusin jatkaa samaa linjaa. Rakentelin mojoa jonne musta sitten yritti tulla läpi. Olin monessa yksittäisessä tappelukohdassa tyytyväinen kun suunnitelmani toimivat, mutta lopulta en vain voinut mitään sille, että suunnitelmani olivat olleet vääriä ja hävisin pelin. Yritin tappaa mustalta loppupelissä nurkkaa jossa oli muistaakseni L+1 muoto, ja joka meni sitten ko-taisteluksi. Minulla oli isoja ko-uhkia paljon ja käytinkin niitä tyytyväisenä. Tilanteessa oli kuitenkin ongelma joka oli minulle kokemattomuuttani vähän vieras: musta sai aikaan tuplakon ja näytti kyllästyneeltä kun pelailin sitä. Siinä sivussa onnistuinkin sitten vielä mokaamaan kunnolla ja tein omasta silmästäni ihan itse valesilmän. Luovutin. Mutta olipa kiva hävitä kun häviön syynä oli oikeasti vain se että vastustaja oli parempi. Kiitos pelistä. Opin paljon. Sunnuntain ensimmäisellä kierroksella lukee että hävisin 10kyuta vastaan pelin. Totuus on se, että mokasin viiden muun kanssa tosi pahasti heräämisen ja näin ollen emme ehtineet kierrokselle tai ilmoittamaan poissaolosta. Olisin ansainnut kymmenen miinuspistettä ja päivän jalkapuussa. Syöden mustaherukoita ja oliiveja Eppujen ja Vilkkumaan soidessa ja jonkun maiskuttaessa purkkaa vieressä. Näin ei olisi pitänyt päästä käymään. Olen pahoillani. Anteeksi. Viimeiselle kierrokselle ilmoittauduin poissaolevaksi nolouksissani. | Parhautta oli pelien jännyys. Varsinkin toinen ja kolmas pelaamistani oli puhtaita tappelupelejä, joita en niin paljoa jostain syystä harrasta peli-illoissa. Pitäisi. Hassua sinänsä että minulle tulee turnauksissa hirmuinen kokeilu- ja tappelufiilis, vaikka luulisi sen oleva fiksumpaa peli-illoissa. Toisaalta monissa YliGon peli-illoissa on niin hölmöjä kilpailuasemia, että siellä minusta tuntuu monesti että rentoja kokeilupelejä voi pelata helpommin danien kanssa jotka eivät vertaa pelitasoaan minuun. Tykkään turnauspeleistä, varsinkin vieraita pelaajia vastaan, josta sain nauttia nyt kolminkertaisesti. Ja tietysti Elsaa, joka kyllä näyttää karkaavan minulta kun pelailee itselleen korotuksia harva se turnaus (Mahtava rivi, Elsa!). :) Parhautta oli myös voitto siitä 4 kyu/8 kyusta, joka kuitenkin näytti pelanneen sillä 8 kyu tasolla ainakin Markoa vastaan. Maskottina oli historiassaan toinen keijumaapalapeli. Se toimi. |