| | 10. | [Mikä vois mennä pieleen? 2012|mikä vois mennä pieleen 2012] | 11.-12.02.2012 | 10 kyu (-> 9 kyu) | [3/6|mikä vois mennä pieleen 2012 Tulokset] | 8k(->7k)+/b2, 12k+/w2, 7k+/b2, 12k(->10k)-/w2, 6k-/b2, 13k(->11k)-/w3. | En oikein määritellyt tarkasti, odotin Sinikan ja Elsan pelejä jännityksellä. | Ylittyi. | Lauantaina aamulla oli hyvä fiilis lähteä turnaamaan, kun oli saanut tehdä turnauksesta sellaisen kuin itse toivoi. Eikä fiilistä haitannut aamun ensimmäinen muistikuva, joka oli edellisillan voitto Kallesta kahdeksalla kivellä. Odotin turnaukselta eniten pelejä Elsaa ja Sinikkaa vastaan. Elsa tulikin heti ensimmäisellä kierroksella vastaan, sain mustat kahdella händillä. Naureskelin pelin aikana monille siirroilleni, mutta ne riittivät kuitenkin muistaakseni 16,5 pisteen voittoon. Pelistä otettiin kirjaus, jota Keipi kävi lauantaina jo meidän kanssa läpi, mutta mun pää oli silloin niin go-ähkyssä etten varmaan muista siitä mitään. Toisella kierroksella pelattiin Sinikan kanssa. Tämä peli jännitti jonkin verran, sillä Sinikka on ollut tähän asti useimmin turnauksissa mua vastassa, ja pelit ovat olleet mulle osittaisena mittarina omasta kehityksestä. Rivi Sinikan kanssa mun näkökulmasta katsottuna on nyt b8+, b4+, w-, w2+. Huippua oli huomata että vaikka Sinikka oli laskenut luokitustaan tähän turnaukseen, sain sieltä voiton antaen ekaa kertaa händejä. \\Kolmantena sain vastaani Marko Åkerbergin (7k), hänetkin jo kolmatta kertaa. Aiemmin ei ole voittoja herunut, mutta nyt ensimmäisen pelipäiväni kruunasi alitasoituksin pelattu peli Markon kanssa. Tätä peliä ois ollut kiva käydä läpi, mutta minähän en muista pelejäni jälkikäteen, eikä oikein tullut siinä hötäkässä kysyttyä Markoltakaan. Sen pelistä muistan että jotenkin kummassa sain loppupelissä katkaistua Markolta yhden ison ryhmän silmättömäksi. Yritin valmistella sitä jonkin aikaa sivussa, mutten uskonut sen onnistuvan. Siinä pelailtiin vähän paria suuntaa yhtäaikaa ja katkeaminen tapahtui sitten kuitenkin. Lähinnä tilanne taisi olla sitä ennen mulla sellainen että jotain suurta täytyisi tapahtua tai pelissä ei kävisi kovin hyvin. Peli pättyi punaiseen valoon kellossa, mutta se ei ollut ratkaiseva tekijä voiton suhteen. Voitte kuvitella kuinka fiiliksissä olin lauantain kolmesta voitosta! Olinkin sitä mieltä, että turnauksessa on jo ylitetty kaikki toiveet, joten sunnuntain peleistä ei haittaisi vaikka häviäisin kaikki. Niinhän siinä sitten kävikin. Mutta häviöistä huolimatta olin tosi tyytyväinen lähes kaikkiin peleihini. \\Aamusta sain vastaani Samu Karangon, 12 (->10k), jolle jouduin antamaan kolme kiveä. Peli tuntui hurjalta, tuntui etten oikein tehnyt kovinkaan hyviä siirtoja alkupelissä, ja pikkuhiljaa rupesi näyttämään siltä että molemmille oli kyllä tulossa isoja alueita laidoista, mutta Samu oli saamassa lisäksi hillitöntä keskustaa. Sain onneksi lopulta hajoitettua keskusta-alueen melko hyvin aiempaan tilanteeseen nähden, ja hävisin lopulta vain 2,5 pistettä. Sinänsä olin yllättynyt pelin suht' tasaisesta lopputuloksesta, koska pelissä jaettiin molemmille muistaakseni yli 90 pistettä. \\Sunnuntain toinen peli tuli Jukka Siltalaa ( 6k) vastaan, parin kiven alitasoituksella. Siksipä sain olla tyytyväinen vain 6,5 pisteen häviöön. Pelissä meinasin joutua pahasti pulaan yhden nurkan kanssa. Taisin lahjoittaa sieltä alueet ja lisäksi aloin havaita pahemmanlaatuisia silmäongelmia. Katsoin ryhmän jo kertaalleen kuolleeksi, mutta sain sen lopulta kuitenkin kaksisilmäiseksi pienellä väännöllä. Muistaakseni Jukkakin oli sitä mieltä että se näytti jo varmasti kuollelta. Minun onneni että oltiin ensin väärässä. Tässäkin pelissä oli keskusta-alueella suuri merkitys. Tällä kertaa minä jouduin pahamaineisen kepun kanssa yrittämäään yhteistyötä. Hankalaahan se on, ei siitä mihinkään pääse. Siinä vaiheessa kun huomasin että mun on pakko saada keskusta tai pelissä ei ole mitään toivoa, pelkäsin etten onnistu yrityksessäni. Otin kuitenkin kokeilun jolla menin mukamas ahdistelemaan toisen laitaa, vaikka tarkoitukseni oli ainoastaan saada muuria keskustaan päin. Onneksi suunnitelma ja peukut pystyssä parhan toivominen toimi. Peli olisi mennyt ihan poskelleen jos vastustaja olisi päättänyt olla suojelematta osaa ryhmästään ja heitellyt muutamaa kiveä keskelle päin. Suhteellisen loppupelissä sain aika lailla lahjana laajennettua omaa nurkkaani Jukan laidalle, parilla peräkkäisellä 'hypätään kivien alta kun siihen on mahdollisuus' -siirrolla. \\Tässä vaiheessa aloin olla jo melkoisen väsynyt edellisten kahden yön unisaldon ollessa yhteensä 8 tuntia. Turnauksen viimeinen peli, joka oli samalla 50. turnauspelini, oli ranskalaista Laurent Fledeliä, 13k (->11k) vastaan antaenhänelle kaksi kiveä. Tämäkin peli tuli kirjatuksi, joten sitä pääsee onneksi käymään vähän oppimistarkoituksissa läpi. Tarkkaa tulosta en muista, mutta hävisin sen muutamilla pisteillä. Reinon, joka kirjasi pelin, mukaan ne pisteet menivät loppupelissä. Tällä hetkellä pelistä jäi päällimmäiseksi mieleen se että pelasin alkusiirtoni huonosti, ja että pyrin tekemään pitkin peliä mahdollisimman paljon sentesiirtoja. Ja se että yritin hulluna ränklätä kaikenlaista. No, ränkläykset eivät riittäneet voittoon. | Ensimmäinen turnaus jossa olin itse pääjärjestänä. Edellisenä iltana tuli testattua Chaplin pelipaikkana ja säädettyä kellojen ohella itselleen lyhyet yöunet. Turnaus meinasikin käydä hiukan raskaaksi unien, syömättömyyden ja yleisen säädön vuoksi. Chape oli loisto turnauspaikka. Samalla tuli hoidettua Chapeen yks setti, ja meille paikka missä katsoa pelejä. Vaikka ekan päivän aikataulut liukuivatkin pahasti, niin muutoin palautteita tuli pääosin vuolain kiitoksin ja kysymyksin että kai tästä tulee perinne. Siispä: mikään (tärkeä) ei mennyt pieleen, kaikin puolin oli kivaa! Korotuksia jaeltiin siellä melkoisen paljon, samoin palkintoja. Siinä vaiheessa kun Reino korotuksia jakaessaan sanoi että seuraavista korotuksista ei oteta valituksia vastaan, taisin tietää että tuplakyuaikani jäivät taa. Etappi se on sekin. Mahtava meininki. Kinderistä jäi muistoksi Barbatipu, joka on se koruja rakastava, ulkonäöstään huolehtiva tyyppi barbaperheestä. Oikeastaan tipu jäi taskunpohjalle lähes koko turnauksen ajaksi. Mutta ehkä se sieltä koitti kuitenkin varmistella että peleissä pystyy muuntautuaan miksi vain haluaa, ja toisaalta jos ei muu auta niin se ois varmaan näyttänyt tissit tarvittaessa. Huippumeno, huippufiilis! |