| At line 358 added one line |
| __Menomatka Bordööhön__ |
| At line 360 added 2 lines |
| Bordeauxiin lähteminen jännitti melkoisesti. En tätä reissua ennen ollut koskaan käynyt |
| ulkomailla Go-turnauksessa. Olin etukäteen kuullut paljon kauhutarinoita ranskalaisten mulkkumaisesta asenteesta, ranskalaisten goonpelaajien nilkkeydestä ja bissen törkeän kalliista hinnasta. Onneksi nämä kauhukuvat eivät ainakaan itseni kohdalla käyneet toteen. Kuuluin viiden hengen saman katon alla majoittuneeseen iskuryhmään. Ryhmäämme johti ansiokkaasti Jesse Savo. Meidän lisäksi mukana menossa olivat Dantti, Pempu ja Samu. |
| At line 363 added one line |
| Matkasuunnitelma oli sellainen, että aluksi lennetään Pariisiin ja otetaan sieltä juna Bordeauxiin. Finnairin koneemme (lentokonesiivoojien slangilla Pariisin Zulu) lähti perjantaina 22.7. aamulla. Aamuherätykseni oli varsin tuskaisa, koska olin ehtinyt nukkua vain pari tuntia. Olimme edellisenä päivänä pelanneet vikat kesäpelit ennen reissua. Futiksen jälkeen jatkoimme Pihlajamäen keskustan Ralli-baariin dokaamaan. Onneksi join vain pari litraa olutta. Ajatus lentokentällä pyörimisestä krapulassa ei innostanut. Baari-illan jälkeen lähdin mukavissa nousuissa kotiin pakkaamaan rinkkaani. Pakkaamisessa menikin sitten ainakin pari tuntia. Rinkka oli tosi toimiva ratkaisu kamojen roudaamiseen. Se oli sen verran tilava, että siihen sai tungettua kaiken reissussa tarvittavan. Perjantai-aamulla heräsin about neljän aikaan, kävin suihkussa ja suihkutin kroppaani Playboy Hollywood -tuoksua, jonka olin ostanut vain ja ainoastaan tätä reissua varten. |
| At line 365 added 2 lines |
| Lentokentällä olin täysin hukassa. Olin saapunut bussilla oikeaan terminaaliin, mutta varsin kokemattomana matkailijana en tajunnut ollenkaan, miten lähtöselvitys tapahtuu. Soitettuani hädissäni Samulle muutamaan kertaan, tajusin mitä piti tehdä. Eli rinkka hihnalle, passin vilautus ja sitten turvatarkastuksen läpi kähmintään. Jostain käsittämättömästä syystä olin jättänyt Playboy Hollywood -tuoksuni käsimatkatavaroihini. En ollut tajunnut, että se on nestettä. Kyrpiintyneen oloinen vanha kähmijärouva pyysi minua avaamaan laukkuni. Kähmijä sanoi, että tuoksuni ei lähde lennolle. Playboy Hollywoodissa oli nestettä 150 millilitraa. Max 100 millilitraa olisi saanut ottaa koneeseen. No mutta anyway, nyt olinkin päässyt lähtöporteille asti. Lähtöselvityshässäkkään meni huomattavasti vähemmän aikaa, kuin mitä olin etukäteen odottanut (20 min about). Suuntasin seuraavaksi portille, josta koneemme oli tarkoitus lähteä. Siellä minua odottivat Samu ja Jesse. Kummatkin nukkuivat. He eivät olleet edellisenä yönä nukkuneet sekuntiakaan. Jesse oli pelannut yöllä KGS:ssä ja dokannut. Samu oli vissiin vain dokannut. Näillä kavereilla on asenne kohdallaan! Parin minuutin kuluttua Pempukin liittyi seuraamme. Assu otti myös saman lennon pariisiin ja ilmestyi pari minuuttia Pempun jälkeen. Dantti ei lähtenyt samalla lennolla. Hän tulisi Ranskaan pari päivää myöhemmin. Pariisin Zuluun meidät vietiin portiltamme bussilla. Zulun oli siivonnut C-työnä Miklu (tätä ei tarvitse tajuta). Kone oli |
| yllättävän tyhjä, ehkä noin puolet paikoista oli tyhjinä. Tämä oli tosi jees. Sain vallattua kokonaisen rivin koneestamme. Lento kesti about 3 tuntia. |
| At line 368 added 118 lines |
| Perillä Pariisin Charles De Gaullen kentällä yritin Assun kanssa bongata Eiffel-tornia, mutta huonolla menestyksellä. Meikäläisellä ei missään vaiheessa ollut tietoa, minne meidän pitää kentällä mennä. Onneksi Jessen suuntavaisto oli kuitenkin kohdillaan. Suurin pelkoni oli, että ruumaan heitetyt matkalaukkumme ovat jääneet Suomeen tai päätyneet Somaliaan. Puolen tunnin odottelun, arpomisen ja säätämisen jälkeen, löysimme matkatavaramme. Seuraavaksi suunnattiin kohti rautatieasemaa, joka sijaitsi lentokentällä. Meillä oli kuitenkin jotain neljä tuntia aikaa hengailla kentällä, ennen kuin junamme lähtisi Bordööhön. Eli piti löytää kauppa, baari tai mikä tahansa mesta, josta voisi ostaa viinaa. Noin tunnin seikkailun jälkeen löysimmekin vihdoin pienen lentokenttämarketin. Nyt pääsimme ensikosketukseen Ranskan hintoihin ja viinaksiin. Kauppa oli lentokentällä sijaitsevaksi putiikiksi yllättävänkin halpa. Viinipullot maksoivat halvimmillaan pari euroa. Puolen litran kylmät oluet maksoivat 1-2 euroa. Otin noin kolme litraa eri oluita: Dagsbier, joku Amsterdam-bisse, 1664, Heineken ja jotain muutakin. Seuraavat 2-3 tuntia ryyppäsimme kaupan vieressä mukavilla istuimilla kuunnellen DJ-Pempun musiikkia. Ryypiskelyjen jälkeen lähdimme juna-asemalle. Junamme oli jokin tavallinen ranskalainen TGV-juna. Junassa löysimme suht nopeasti omat istumapaikkamme. Assu istui jossain erillisessä junavaunussa. Samu, Jesse ja Pempu taisivat alkoivat nukkua. Itse yritin keksiä jotain tekemistä. Halusin ottaa selvää, saako ranskalaisissa junissa dokata omia juomia. Ravintolavaunun myyjä kertoi, että se on ihan okei. Olin positiivisesti yllättynyt ja aloin juomaan nyt jo lämpimiksi menneitä oluitani. Jossain vaiheessa sammuin. Onneksi muut seurueemme jäsenet herättivät minut Bordeauxin asemalla. |
|
| Assua en Bordeauxin juna-asemalla nähnyt. Hän oli varmaankin lähtenyt hotelliinsa. Assun suunnitelma oli muutaman hotelliyön jälkeen rötvätä pari viikkoa jossain bilekämpässä, jossa mm. Viktor Lin majoittui. Jesse oli porukamme majoitusvastaava. Hän oli hankkinut meille viiden hengen kämpän Bordeauxin keskustasta. Jesse oli käynyt lukuisia email-keskusteluja kämppämme isännän kanssa. Isännän nimi oli Jannik. Jesse oli sopinut, että Jannik hakee meidät autolla Bordöön juna-asemalta. Jannik odottikin meitä asemalla. Jannik oli varsin puhelias ja ystävällinen kaveri, joka puhui ranskalaiseksi tosi hyvää englantia. Kaverin ainoaksi rasittavaksi ominaisuudeksi osoittautui jatkuva säätäminen. Automatka asunnolle kesti about vartin. Asuntomme sijaitsi Rue De Brach -nimisellä kadulla lähellä keskustaa. Parinsadan metrin päässä oli joku iso muurien ympäröimä hautausmaa. Kämppämme oli about 70 neliötä ja se sijaitsi 2. kerroksessa. Heitimme kamat kämppään. Jannik kertoi meille kaiken oleellisen kämpän kalustuksesta. Kämppään kuului kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, vessa ja suihkutilat. Parveketta ei valitettavasti ollut. Parveke olisi ollut aamutupakoinnin kannalta ihanteellinen. Olohuoneessa oli iso taulu-tv. Saimme pienen säätämisen jälkeen kuvan telkkuumme. Ei telkusta lopulta paljon iloa ollut, koska about kaikki tv-ohjelmat olivat ranskankielisiä tai dubattu ranskaksi. Langattoman verkkomme saimme toimimaan vasta seuraavana päivänä. Kun kämppään oli tutustuttu pintapuolisesti, Jannik antoi jokaiselle kämpän avaimen. Seuraavaksi haettiin alakerran sisäpihalta Jannikin meille noutamat pyörät. Pyöriä oli yhteensä viisi, eli jokaiselle asukkaalle oma. Pyörät maksoivat joitakin kymmeniä euroja, minkä lisäksi niistä piti antaa erillinen pantti. Pyörät lukittiin ketjulukoilla, jotka saatiin auki tietyllä numeroyhdistelmällä. Pienehkön numerosäätämisen jälkeen lähdimme pyörillä keskustaan. Jannik otti moponsa ja lähti opastamaan meitä kaupungille. Tässä vaiheessa saimme ensimmäisen vilauksen siitä, millainen "säätäjä" isäntämme oli. Jannik ajoi skootterillaan tuhatta ja sataa ympäri Bordöön katuja meidän muiden yrittäessä pysyä perässä. En ollut pyöräillyt vuosiin, joten olin täysin kassalla. Ajoin päin punaisia, ihmisiä, autoja ja pylväitä. Aina välillä Jannik pysähtyi jossain päin keskustaa ja kertoi, mikä paikka oli kyseessä. Mutta ei minulla ainakaan jäänyt päähän mitään tästä "opastuksesta". Kun olimme pyöräilleet saakutinmoisen sokkelon läpi ja pysähtyneet jonkin Kebab-mestan eteen, Jannik päätti onneksi lopettaa oppaana toimimisen ja palasi asunnolleen. Kun Jannikista oli päästy eroon, lukitsimme pyörät ja astuimme sisään kebab-mestaan. Paikan menu oli täysin ranskaksi. En tajunnut mitään. Pempu tilasi minua ennen jotain kebabia. Yritin kertoa myyjille, että haluan samanlaisen. Kommunikointi oli vaikeahkoa, koska myyjät eivät puhuneet sanaakaan englantia. Seuraavaksi yritin kysellä, kuuluuko ateriaan limu. Kaverit eivät tajunneet mitään sanomastani. Enhän minä nyt osaa ääntää sanaa boisson (juoma). Äänsin sen niin kuin se kirjoitetaan. Seuraavaksi yritin tiedustella, maksanko nyt samalla vai safkan jälkeen. Parin minuutin neuvottelun jälkeen tajusin, että maksetaan safkan jälkeen. Jostain syystä Pempulle ei tuotu mitään safkaa. Itselleni tuotiin lautasellinen kebabia. Kai myyjät kuvittelivat, että minä ja Pempu syödään samasta lautasesta. Pempun periaate: Jos mun rahat ei kelpaa, en sitten syö. Eli Pempu kulki loppuillan tyhjällä vatsalla. Kebabien jälkeen lähdimme etsimään baaria. Kello oli kai aika paljon, koska moni mesta oli sulkemassa oviaan. Löysimme lopulta baarin, jonka sisustus oli äärimmäisen kummallinen. Siellä oli kai joku jenkkiteema. Tilasimme puolilitraiset tuopilliset Affligem-olutta. Hinta ei ollut niin järkyttävä, kuin mitä pelkäsin etukäteen. Bisse maksoi jotain 5-6 euroa. Pöytäämme tuli istumaan brittikaveri, jonka aksentti oli ihan mielettömän cool. Kaverin nimi taisi olla Luke. Hän sanoi olevansa "stoned". Luke ei tainnut kuitenkaan olla missään alkoholia kummemmissa huumeissa. Luulin, että britit käyttävät sanaa wasted kännisestä kaverista, mutta kai stonediakin voi käyttää. Luke kertoi meille mm. työhistoriaansa Glastonburyn ja muiden brittifestareiden lavarakentajana. Olimme kaikki niin väsyneitä, että päätimme yhden tuopin jälkeen painua asunnolle. Luken juttuja olisi mielellään voinut kuunnella vaikka koko yön, mutta oltiin kaikki tosi väsyneitä. Pyöräily asunnollemme sujui jotenkuten hyvin. Emme eksyneet pahemmin matkan varrella. Hämmennyimme hieman tajutessamme, että avaimemme eivät käy asunnon lukkoon. Vaikka Kello oli yli puolenyön, oli pakko soittaa Jannik avaamaan ovi. Jannikia ei tarvinnut odotella, koska kaveri asui (noin 20 vee nuoremman vaimonsa kanssa) kämppämme alakerrassa. Tämän tiedon Jannik oli pimittänyt Jesseltä, vaikka he olivat ennen reissuamme keskustelleet sähköpostitse useampaan kertaan. Jannik oli kertonut asuvansa "lähellä". Jannik avasi oven ja kovasti pahoitteli, ettei ollut ehtinyt vaihtaa lukkoja. Oltiin kaikki niin väsyneitä, ettei meitä kiinnostanut. Menin muiden kanssa yläkertaan, join bisseä ja aloin katsomaan dubattuja tv-ohjelmia. Hetken kuluttua alakerrasta alkoi kuulua jotain porauksen ääniä. Jannik siellä sääti lukon kanssa. Seuraavaksi arvoimme, kuka saa minkäkin nukkumapaikan. Arpaonneni oli huonoin. Sain patjan keskelle olohuonetta. Patjan epäoptimaalisesta sijainnista huolimatta nukuin jokaisen yön äärimmäisen sikeästi :) |
|
| Lauantaiaamuna jäivät aamukahvit- ja palat väliin, koska jääkaappimme/muutkin kaapit olivat tyhjinä. Tsekkasimme alakerran lukon toimivuuden, minkä jälkeen otettiin pyörät ja lähdettiin polkemaan. Heti alkuun totesimme, että pyörämme ovat aika perseestä. Suurin vika oli ehkä siinä, että ne tuntuivat olevan jotain lasten kokoa. Pyörissä oli lisäksi sellainen ongelma, että ne hajosivat käsiin. Oman pyöräni satula alkoi heilumaan muutaman päivän pyöräilyn jälkeen. Pempun pyörän ketjut eivät tuntuneet millään pysyvän paikoillaan. Pyöräiltävää kongressipaikalle oli noin 4-5 kilometriä. Päätimme (minä, Samu, Jesse, Pempu) kulkea mahdollisimman suoraa reittiä. Dantti ei ollut vielä tullut Bordeauxiin. Suorin reitti kulki vilkkaasti liikennöidyn autotien varrella. Oli oikein positiivista, että pyöräreitit oli merkitty selvästi teiden sivuun. Meikäläisellä ei kylläkään ollut mitään käsitystä liikennesäännöistä. Yritin vain seurata muita. Matkan varrella pysähdyimme ensimmäistä kertaa ranskalaisessa marketissa. Tässäkin marketissa oli erillinen iso viiniosastonsa. Ostimme jotain patonkia, lihaa ja juustoa. Hintataso vaikutti varsin alepamaiselta. Tupakkaa ei jostain syystä ollut tarjolla. Jatkoimme pyöräilyä autotien varrella. About kolmen kilometrin reippailun jälkeen löysimme sporakiskot. Spora kulki sopivasti yliopistoalueen ympäri, joten kiskoja seuraamalla löydettiin helposti perille. Yliopistoalue oli useamman hehtaarin kokoinen aidattu alue. Poljimme massiivisen kokoisesta portista alueelle. Jostain käsittämättömästä syystä tämä oli ainoa päivä koko kongressin aikana, kun tämä alueen pääsisäänkäynti oli avoinna. Rekisteröityminen turnaukseen, badgen ja opaslehtisiä sisältävän kongressikassin noutaminen tapahtui Main Hall -rakennuksessa (A22). Kaikki alueen rakennukset oli merkattu tyyliin A1-A999. Tässä päärakennuksessa parasta oli tiski, josta sai ostaa kahvia, pullovettä, limua, bisseä, siideriä, viiniä ja erilaisia leivoksia. Heti ensitöiksemme kävin Samun kanssa ostamassa muutamat kahvit. Kahvin ainoa huono puoli oli, että maitoa siihen sai ainoastaan maitojauheen muodossa. Tämä myymälä oli erittäin toimiva idea. Samanlaista putiikkia olisin kaivannut myös Tampereen kongressiin. Myymälä oli auki kongressin jokaisena päivänä heti aamusta yömyöhään. Kahvien jälkeen lähdettiin porukalla rekisteröitymään. Ranskalaista logiikkaa noudattaen rekisteröinti tapahtui noin kolmen erillisen tiskin kautta. Ekaksi haettiin osittain esitäytetty lomake, johon piti vielä täyttää muutamia tietoja. Lomakkeeseeni oli luokituksekseni merkitty jostain syystä 2 dan, vaikka 1 danina olin netissä ilmoittautunut. Kun lomake täytettiin loppuun, se vietiin seuraavalle tiskille. Tällä tiskillä väänsin järjestäjän kanssa kättä siitä, että haluan pelata 1 dan -luokituksellani. Kaveri näytti minulle jotain listaa, jossa oli luokituksia ja niitä vastaavat gorrit. Pienen väännön jälkeen sain tahtoni läpi. Seuraavalla tiskillä maksoin 140 euron kongressimaksun, sain 1 dan -badgeni ja kongressikassin. Rekisteröitymisrumba oli lopultakin ohi. Pempukin joutui vääntämään kättä omasta luokituksestaan. Pempu oli ilmoittautunut turnaukseen 4 danina, mutta oli juuri ennen kongressia hankkinut alennuksen 3 daniin. Pienen väännön jälkeen Pempu sai 3 dan -badgensa. Kongressipaikan vieressä oli iso Casino-supermarket, jonne suuntasimme seuraavaksi. Tavoitteena oli löytää tupakkaa, alkomaholijuomia ja jotain sapuskaa. Kaupan juusto- ja patonkiosastot olivat varsin vaikuttavia verrattuna tavallisen suomalaisen marketin valikoimiin. Viinaosastokin oli jotain aivan mahtavaa. Mukavinta tietenkin oli se, ettei mitään erillistä Le Alko-liikettä tarvinnut etsiä kaupungilta. Kaikki väkevät viinat, viinit ja kaljat löytyivät Casinosta. Viini oli superedullista. Alle parilla eurolla sai pullon herkullista punaviiniä. Ostin jotain kolme pulloa ja menin tiskille. Mun ja Jessen suureksi pettymykseksi tiskiltä ei myyty ollenkaan röökiä. Kassaneiti neuvoi pikaisesti jonkun suunnan, josta olisi pitänyt löytää röökiä. Lähdimme käden osoittamaan suuntaan, mutta emme kuitenkaan löytäneet mitään. Omat röökini alkoivat olla vähissä, joten alkoi hieman huolestuttaa. Lähdimme takaisin kongressipaikalle, istahdimme A9-merkkisen talon viereiselle nurmikolle ja aloimme vetämään viiniä ja sapuskaa. A9:ssä oli samaan aikaan käynnissä pro-kommentointi Joukkueiden EM-kisojen finaaleista. Finaalien kierrokset 1-2 pelattiin lauantaina. Kommentointeja enemmän meitä kiinnosti dokaaminen. Juotuani itseni kusihätään tein ensimmäisen kerran tuttavuutta ranskalaisen yliopistovessan kanssa. Pisuaareissa ei ollut mitään vikaa, mutta pönttöjen ongelma A9:ssä oli se, ettei niissä ollut mitään kantta tai edes muovista istuinosaa. Myöhemmin havaitsin saman ongelman kaikissa yliopistoalueen vessoissa. Missään niistä ei ollut istuinta! Eli jos paskominen kiinnosti, se piti tehdä posliinin päällä (PRKL!). Jouduin kuitenkin nielemään pettymykseni ja teinkin varsin pian lähempää tuttavuutta paskaiseen posliinipyttyyn. Kävimme dokailtuamme välillä tutustumassa A9:n luentosaliin. Siellä oli pari ammattilaista. Toinen oli joku huippuvahva korealainen. Toinen taas oli joku aasialainen pro-mimmi-ammattilainen, joka puhui huippuhyvää englantia. Käynnissä oli Artemin ja Iljan peli. Päällimmäisenä kommentoinnista jäi mieleen se, että kummatkin pelaajat tekivät koko ajan virheitä. Kyl ne prot on vahvoja. Siirryimme lähemmäksi päärakennusta ja aloimme dokaamaan sen vieressä olleella nurmialueella. En muista ollenkaan, mitä seuraavien tuntien aikana tapahtui. Menin jossain vaiheessa sisään, kun Pempu ilmestyi yhtäkkiä ja kertoi jostain diskosta. Pempun ohjeistamana piilotin viinipullon laukkuuni ja seurasin häntä päärakennuksen Thomas Edison -nimiseen luentosaliin. Disco ei ollut luentosalissa vaan sen 10 neliömetrin kokoisessa eteistilassa. Eteinen oli lähes pimeä. Ainoa valo tuli käytävältä. Ovien sinisten ikkunoiden läpi suodattunut valo toi eteistilan discoon hienon biletunnelman. DJ-Pempu vastasi musiikkitarjonnasta. Discossa tanssi lisäkseni Assu, Samu, Jesse ja Pempu. Aina välillä joku järjestäjä tai random goonpelaaja avasi Thomas Edisonin oven, katsoi hetken aikaa hiljaisena bileitä ja lopulta sulki oven. Jossain vaiheessa Jesse lähti valkoviinipullo kädessä seikkailemaan jonnekin päin rakennusta. Jesse taisi aiheuttaa varsin paljon yleistä paheksuntaa kongressipaikalla. Kuulin, että joku parrakas ja hikinen järjestäjä oli huutanut Jesselle kurkku suorana ja uhannut potkia Jessen ulos turnauksesta. Jesse taisi parina seuraavanakin iltana seilata ympäri kongressirakennusta viina-/valkoviinipullo kädessä aiheuttaen yleistä paheksuntaa. Hyvä Suomi! Avajaiset pidettiin yhdessä päärakennuksen lukuisista luentosaleista. Saavuin seremoniaan kesken kaiken. Siitä ei oikeastaan jäänyt mitään muuta mieleen kuin se, että rakennuksen palohälyttimet alkoivat ulista kesken seremonian. Rakennus jouduttiin tyhjentämään. Seremonia jatkui myöhemmin, mutta en enää jaksanut mennä seuraamaan sitä hikiseen luentosaliin. Jossain vaiheessa lauantai-iltaa taisimme saada soiton Dantilta. Hän oli saapumassa Bordöön juna-asemalle. Meidän piti käydä hakemassa hänet asemalta kämpällemme. Kello oli jo paljon ja olimme kaikki sekaisin lähtiessämme pyöräilemään kohti rautatieasemaa. Nyt törmäsimme ensimmäisen kerran ongelmaan, joka tulisi häiritsemään meitä koko kongressin lopun ajan: suljetut portit. Emme päässeet ulos yliopistoalueelta. En muista, miten lopulta pääsimme pois alueelta. Joko löysimme avonaisen portin jostain tai sitten heitimme pyörät parimetrisen aidan yli. Kännisen pyöräilyn päätteeksi löysimme Dantin voiton aukiolta (Place de la Victoire), jossa oli useampia yökerhoja. Röökini olivat tässä vaiheessa täysin loppu, joten suuntasin yökerho El Bodegoon. Onneksi sieltä löytyi Marlboroa. Ostin 5 kpl yhteishintaan 40 euroa. Loppumatkamme kämpälle sujui rennoissa/hieman kännisissä tunnelmissa. Antti kulki kävellen ja karttansa avulla suunnisti meidät perille. |
|
| Röökin ostamisesta oli Ranskassa tehty aika hankalaa. Suomessa röökiä saa ostettua helposti mistä tahansa kioskista, kaupasta tai baarista. Ranskassa näin ei todellaakaan ole. Minulla oli huomattavia vaikeuksia löytää röökiä mistään turnaspaikan lähellä sijainneesta liikkeestä. Röökiä myyvät liikkeet tunnisti siitä, että liikkeen ulkopuolella oli TABAC-kyltti. Pari tällaista liikettä oli turnaspaikan vieressä, mutta nämä putiikit olivat koko kongressin kiinni. Löysin vasta kongressin toisella viikolla turnauspaikan läheltä paikan, josta sai ostettua tabacia. |
|
| __Ensimmäinen viikko Bordöössä, parigoota ja Le Lac__ |
|
| Sunnuntaiaamuna heräsimme kaikki sen verran myöhään, että pelkäsin myöhästyvämme kierrokselta. Kokeneena kongressikävijänä Dantti kuitenkin vakuutti, että emme tulisi myöhästymään kierrokselta, koska kierros tulisi suurella todennäköisyydellä alkamaan myöhässä. Dantin vaistot olivat oikeassa. Kun saavuimme kongressipaikalle yli puoli tuntia myöhässä, näimme ison lössin päärakennuksen ulkopuolella. Järjestäjät eivät olleet vielä saaneet parituksia valmiiksi. Kierroksen piti alkaa klo 9.30, mutta se alkoi lopulta melkein kaksi tuntia myöhässä. |
|
| Main-, weekend- ja sivuturnaukset pelattiin Simplified Ing Rules and Japanese fill-in counting -nimisillä säännöillä. Säännöt olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samanlaisia, joita Suomenkin turnauksissa käytetään. Merkittävimmät erot koskivat pelin loppua. Komi oli 7,5 pistettä. Pelin passausvaiheessa pelaajan piti antaa vastustajalle stemu (passing stone), kun pelaaja passasi. Valkean piti passata viimeisenä. Tämä tarkoitti toisin sanoen sitä, että damet olivat pisteitä. Minulle nämä säännöt eivät aiheuttaneet suurta päänvaivaa, mutta joitakin pelaajia säännöt onnistuivat hämmentämään ihan huolella. Esimerkkinä voin mainita Pal Baloghin, joka yhden pelinsä passausvaiheessa huusi "No fucking way!" vastustajan pyydettyä häntä antamaan passauskiven. |
|
| Pääturnauksen ensimmäinen pelini oli japanilaista Masako Kawamuraa vastaan. Masako pelasi 1 dan -luokituksella, mutta laitot eivät olleet ainakaan eurooppalaista dan-tasoa. Vastustaja pelasi mustilla stemuillaan aluepainotteista peliä. Peli ratkesi varhaisessa vaiheessa, kun Masako teki invaasion moyooni. Hyökkäsin stemujen kimppuun, mutta en odottanut saavani mitään erikoista tulosta. Masakon sabakitaidot olivat aika ruosteessa, minkä takia noin parinkymmenen mustan kiven ryhmä olikin tuota pikaa kuollut. Kompensaatiota vastustajani ei saanut. Tässä vaiheessa Masako alkoi pelaamaan eri tavalla. Hän alkoi paiskimaan kiviä laudalle voimakkaasti ja höpisemään jotain ääneen (perusjapanilaiseen tyyliin). Olin jättänyt laudalle yhden semiheikohkon ryhmän, jonka kimppuun Masako hyökkäsi. Hyökkäys ei tuottanut tulosta. Tästä eteenpäin vastustajani pelistä katosi strategia. Masako yritti väkisin tappaa jotain leikkaavia stemujani, mutta hänen omat leikkaavat kivensä jäivät säkkiin joka puolella. Vastustajallani oli lopulta laudalle enemmän kuolleita kuin eläviä kiviä. Lopulta vastustajani luovutti. Kongressi oli alkanut mukavasti voitolla. |
|
| Taisimme jo sunnuntaina ensimmäisten peliemme jälkeen löytää paikan, jossa tulisimme kongressin aikana viettämään monta lounashetkeä. Jo pelkästään paikan nimi teki vaikutuksen: Fac Kebab (lausutaan Fuck Kebab). Kävimme syömässä Facissa useita kertoja. Safka oli hyvää ja edullista. Leipäkebabin (pain kebab) puolen litran boissonilla sai kuudella eurolla. Kebablautanen boissonilla oli about 9 euroa. Painista tuli vakiosapuskaamme. Pain kebab oli halkaistu valkea leipä, joka survottiin täyteen jotain salaattia ja kanakebabia. Kastikevaihtoehdot siihen olivat white sauce ja hot sauce. Ateriaan kuului tietenkin kasa ranskalaisia. Ketsuppia tai majoneesia piti erikseen pyytää, jos niitä halusi. |
|
| Kävimme kongressin aikana syömässä myös Fac Kebabin vieressä Melisone Cafessa. Pelkkää kebabia ei koko kahta viikkoa jaksanut mutustaa. Vaihtelu virkisti. Kävin kahvilassa ainoastaan pari kertaa. Paikan tarjoama Maxi Burger oli taivaallisen hyvää. Ateriaan kuului juoma, älyttömän iso burgeri ja kotitekoiset ranskalaiset. Pääsin lisäksi maistamaan kahvilan jäätelöä. Kolme palloa sulkaajäätelöä oli taivaallista herkkua. Kahvilan hinnat olivat kaiken lisäksi ihan jees. Muutenkin tuntui, että Bordeauxin ravintoloissa syöminen ei tuntunut pahalta kukkarossa. Emme tietenkään käyneet missään kalliissa paikoissa. Testaamamme ravintolat tuntuivat hinta/laatu -mielessä tosi hyviltä. |
|
| Safkan jälkeen suuntasimme takaisin kongressialueelle. Sunnuntaina oli ekan main-pelin lisäksi tarkoitus pelata kaksi ensimmäistä kierrosta rapid-turnausta. Lauantain rekisteröimislomakkeessa oli kysytty, haluaako pelaaja osallistua rapidin kaikkiin 1. viikon kierroksille. Olin ilmoittautunut rapidiin. Kaduin ilmoittautumistani jälkeenpäin, koska minulla ei oikeasti ollut motivaatiota pelata tätä turnausta. Mutta koska olin ilmoittautunut peleihin, piti niissä tietenkin pelata. Olisi voinut tietenkin tehdä no shown, mutta se olisi ollut epäkohteliasta. |
|
| Rapid-turnaus pelattiin päärakennuksessa. Ekan kierroksen vastustajani piti olla joku ei-ranskalainen jamppa. Järjestyssekoilujen takia vastustajani ei ilmaantunutkaan paikan päälle. Odotin vastustajaani gobanin luona, kun joku järjestäjä tuli ja sanoi: "Hei tässä on tällainen ranskalainen kaveri, jonka vastustaja ei myöskään ole saapunut. Pelatkaa toisianne vastaan". Olin koko tilanteesta hämmentynyt. Ranskalaisten järjestäjien ammattitaito ei ensimmäisenä päivänä tehnyt suurta vaikutusta. Meikäläisen ekan kierroksen vastustaja oli joku ranskalainen 1 dan. Peli oli alun perin tarkoitus pelata rakennuksen toisessa kerroksessa, mutta meidän piti mennä päärakennuksen kolmanteen kerrokseen, koska ingin kelloissa oli kuulemma jotain häikkää (?). Eli jouduimme pelaamaan pelin analogikellolla (vi**u). Eka rapidi oli aika helppo. Pelasin pelin valkeilla stemuillani turhia miettimättä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vastustaja teki kyseenalaisia valintoja, minkä takia pääsin jo alussa etulyöntiasemaan. Vastustajaltani ei pelissä kuollut mitään ryhmiä, mutta olin koko ajan niskan päällä. Pelattuamme ehkä noin 50 siirtoa vastustajani luovutti pelin. Vaikka johdin peliä, luovutus tuli hieman yllättäen. Kaverilta ei ollut kuollut mitään. Peli oli vasta varhaisessa keskipelissä. Tyypillä ei tainnut erityisemmin olla voitontahtoa fighting spiritistä puhumattakaan. Tämä taisi olla go-urani ensimmäinen peli ranskalaista jamppaa vastaan. Olin kuullut, että ranskalaiset ovat kaikki hirveitä nilkkejä. Tämä kaveri ei ainakaan tämän pelin perusteella ollut mikään sandbaggeri. Kaveri pelasi tosi pehmeitä laittoja. |
|
| Rapidin toinen kierros jouduttiin perumaan sunnuntailta, koska ensimmäisen kierroksen pelit loppuivat vasta myöhään illalla. Tässä vaiheessa olin menettänyt uskoni ranskalaisten kykyyn organisoida turnauksia. Onneksi järjestäjät oppivat virheistään. Kongressin järjestelyt tuntuivat sujuvan sitä sulavammin, mitä pidemmälle kongressi eteni. Ainakin tällainen fiilis minulle jäi. |
|
| Pelieni jälkeen törmäsin Laura Avramiin. Laura kysyi, haluaisinko osallistua parigo-turnaukseen ammattilaisen kanssa. Olin täysin pihalla. En tiennyt parigosta yhtään mitään. Laura esitteli minut Kaihsin Changille (4p) ja Ailin Shiaolle (1p). Kaishinia kutsuttiin kongressissa nimellä Cathy. Nämä nuoret mimmit ovat ammattilaisia taiwanista. Sekä Cathy että Ailin olivat tulleet kongressiin pelaamaan simultaanipelejä. Ailin oli jo löytänyt parin parigoohon. Laura ehdottikin, että pelaisin Cathyn kanssa turnauksessa. Yritin jotenkin kohteliaasti kieltäytyä kunniasta, koska olisin vain halunnut dokata. Yritin ehdottaa vieressä seisovaa Samua Cathyn pariksi, mutta Samulla ei ollut motivaatiota. Laura sai kuitenkin varsin nopeasti taivuteltua minut parigoohon. Laitoimme nimet parigoon ilmolistaan. Pelit alkaisivat seuraavana päivänä eli maanantaina. |
|
| Sunnuntai-iltana halusimme lähteä kaupungin keskustaan bailaamaan. Meillä oli sellainen fiilis, että sunnuntaina kaikki paikat yliopistoalueen vieressä ovat kiinni. Päätimme siis suunnata keskustan juutalaiskadulla (?) sijaitsevaan Sherlock Holmes -brittipubiin. Paikka löytyi nopeasti pyöräillen sporakiskoja seuraamalla. Pubi oli onneksemme auki. Se sulki vasta joskus kahden aikoihin. Halusimme löytää brittipubin, koska kuulemamme perusteella ranskalaisissa perusbaareissa tarjotaan ökyhintaista olutta pikkutuopeista. Sherlockista sai onneksi laadukasta brittiolutta pintin tuopeista siedettävään hintaan. Pubiin olivat löytäneet myös Tassel, Elsa, Kunkku ja Riina. Saimme neuvoteltua pubin telkkuun juuri alkaneen Copa American finaalipelin. Hetkeä myöhemmin tapasimme vanhan tuttavuuden. Luke (perjantaina baarissa tapaamamme kaveri) eksyi kavereineen sattumalta samaan baariin. Nyt Luke ei ollut läheskään niin stoned, kuin mitä hän aikaisemmin oli ollut. Kaverin juttua oli kyllä hauska kuunnella. Ollessani Jessen kanssa röökillä joku urpo ranskalainen rasvalettispede tuli urputtamaan Jesselle jotain. Kaveri näytti siltä, että hän haluaa haastaa riitaa Jessen kanssa. Seurasin Jessen vieressä kaverin höpinää. Kaveri puhui pelkkää ranskaa, joten emme tajunneet mitään. Kaveri oli vissiin vajaaälyinen, koska ei tajunnut ettemme tajua. Vieressä olleet mimmit sanoivat, että kaveri haluaa varmaankin pajaa. Meillä ei kuitenkaan ollut pajaa, joten kaveri onneksi lähti vähin äänin hevon perseeseen. Lähdimme baarista aika myöhäisessä vaiheessa pyöräilemään kohti kämppäämme. Koska jääkaappimme oli tyhjä, yritimme löytää matkan varrelta jonkinlaista kauppaa. Oli sunnuntain ja maanantain välinen yö, joten en uskonut löytävämme kauppaa. Löysimme kuitenkin sattumalta jonkinlaisen arabic shopin, jotka ovat auki tavallisia kauppoja pidempään. Kauppaa oltiin juuri sulkemassa, mutta saimme kuitenkin ostettua aamupalaa, maitoa ja kahvia. Tästä oli hyvä jatkaa asunnolle. |
|
| Maanantaiaamuna onnistuimme taas myöhästymään pääturnauksen kierrokselta. Tämä main-turnauksen kierrokselta myöhästyminen tapahtui iskuryhmällemme noin yhdeksän kertaa koko kongressin aikana. Toisella kierroksella sain vastaani tutun vastustajan: Mikael Nenonen, 2 dan. Mikael pelasi valkeilla stemuilla ja sai pelissä aika paljon aluetta eri puolilta lautaa. Itselläni oli yksi iso moyo, josta tuli lopulta kokonaan aluetta. Mikael yritti väkisinkin tappaa isoa lohikäärmettäni, jolla oli yksi silmä. Mikael sai väännettyä kon ryhmän elämästä. Meikäläisellä oli kuitenkin niin paljon lokaaleja uhkia, ettei ryhmän tappaminen ollut mahdollista. Mikael taisi pelata kyseenalaisia ko-uhkia, koska niihin vastaamalla sain varmistettua itselleni paljon aluetta. Mikael ei lopulta saanut ko-tappelusta mitään. Pelin kliimaksi koitti, kun sain tapettua kasan Mikaelin kiviä ja näin tuhottua paljon aluetta. Tämän jälkeen Mikael luovutti pelin. Jes! Kaksi edellistä turnauspeliä olin Mikaelille hävinnyt. Nyt tuli voitto makeaan kohtaan! |
|
| Ennen parigopelejä oltiin syöty Fac Kebabit, joten massu oli täynnä. Päätin pelata parigoopelit selvin päin juomatta pisaraakaan viinaa. Ajattelin, että kännissä pelaaminen olisi ollut röyhkeää ammattilaispariani kohtaan. Pitää sanoa, että olin vähän hermona koko turnauksen ajan, koska olin vain muutamia kertoja aikaisemmin pelannut ammattilaisen kanssa. Tämän lisäksi parigoota en ollut aiemmin kokeillut. Turnauksessa kaikki parit pelasivat neljä alkulohkopeliä, minkä jälkeen kahdeksan parhaiten menestynyttä paria pääsi 1/4-finaaleihin. Turnaukseen osallistui yhteensä 96 paria. Aikasettingsit parigoossa olivat 35 minuuttia pääaikaa ja lisäaikana 30 stemua viidessä minuutissa. Pelit olivat siis aika nopeita. |
|
| Parigon ensimmäinen kierros alkoi kello 15.30. Vastaamme tuli nuori kyupari. Tyttö oli jotain 4 kyu ja poika jotain 1 kyu. Yritin pelata peruslaittoja, mahdollisimman solidia ja yksinkertaista. Ajattelin antaa Cathyn hoitaa tappamiset. Saimme mustat stemut peliin. Pelin ekat kymmenen laittoa kertoivat, etteivät vastustajamme mitään ihan spedejä olleet. He pelasivat ihan hyvin varmistaen kokonaisen laidan verran aluetta. Tätä yhtä laitaa lukuun ottamatta hallitsimme gobania. Vastustajamme pelasivat ehkä hieman hätiköiden, koska he yrittivät ehtiä joka paikkaan. Mustan vahvojen ryhmien keskelle jäi yksittäisiä valkeita stemuja, joten paisti oli valmiina uuniin. Cathy käynnistikin hyökkäyksen. Vastustajamme yrittivät stemuillaan pakoon, mutta Cathyn keima-hyökkäykset tekivät varmasti kipeää. Heti ekassa pelissä huomasi, että Cathy tykkää ottaa paistinsa kärsivällisesti ja isolla haavilla. Lopulta vastustajien kivikasa oli suljettu säkkiin. Vastustajamme yrittivät vielä rimpuilla. Rimpuilu olisi ehkä toiminut, mutta parin heikompi osapuoli upotti laivan. Ryhmä kuoli lopulta isona. Valkea ei saanut kompensaatiota. Vastustajamme päättivät tämän jälkeen luovuttaa pelin. Jes, parogoomätöt olivat alkaneet mahtavasti! |
|
| Parigon toinen kierros pelattiin samana päivänä klo 17.30. Nyt saimme vastaamme keski-ikäisen japanilaispariskunnan. Kummatkin taisivat olla dan-tason pelaajia. Peli oli huomattavasti tasaisempi kuin ensimmäinen pelimme. Pelasimme nyt valkeilla stemuilla. Musta sai laidalta kohtuullisen paljon aluetta. Me saimme laidalta aluetta ja lopulta keskustaankin mukavasti aluetta. En muista, miten peli päättyi. Voitimme joko pisteillä tai luovutuksella. Nyt oltiin tilanteessa 2 voittoa ja 0 tappiota. Vielä kaksi voittoa ja oltaisiin varmuudella jatkossa! |
|
| Kolmas parigoopeli alkoi noin kello 20. Pääsimme pelaamaan Laura Avramia (2 dan) ja Bohdan Zhurakovskyita (5 dan, mm. KGS-flashgoe) vastaan. Nyt koitti ensimmäinen todellinen testimme. Pelasimme mustilla stemuilla. Valkea sai aika paljon aluetta laidoilta. Saimme kuitenkin mustilla mukavat asemat varmistettuamme jonkinlaista moyontynkää doublewing formationin muodossa. Kun Bohdan heitti invaasiokiven moyoon, käynnistyi pelin ratkaiseva tappelu. Bohdan pelasi todella vakuuttavasti, kuten osasin odottaa. Laura pelasi aika paljon kikasheja, joihin meikäläisen oli pakko vastata kytkemällä tai jotenkin muuten. Vastustajien stemut jäivät lopulta säkkiin Cathyn pelattua nerokkaan haavi-sujin. Bohdan lähti rakentamaan jonkinlaista semeaitappelua, kun leikkaavat kivemme jäivät valkeiden kivien ympäröimiksi. Välillä käytiin pelaamassa muualle laudalle. Valkea sai varmistettua hyvin ison alueen laudalle. Voitimme kuitenkin käynnissä olleen semeain, minkä jälkeen vastustajat luovuttivat. Ihmettelin, miksi he luovuttivat. Valkea oli kuitenkin saanut muualta laudalta valtaisan kokoisen alueen. Bohdan kuitenkin sanoi, että heiltä oli kuollut aivan liikaa stemuja. Pitäisi joskus laskea pisteitä pelin aikana. Jippikayjei, 3/3! |
|
| Neljännen pelimme oli tarkoitus alkaa kello 22. Oli mielestäni kummallista, että kaikki neljä peliä piti pelata saman päivän aikana. Pelit loppuisivat vasta joskus puolenyön aikoihin. Olin tosi uupunut. Onneksi finaalipelit pelattaisiin vasta seuraavana päivänä. Emme missään vaiheessa päässeet pelaamaan neljättä peliämme. Syynä oli jälleen kerran järjestäjien sekoilu. Ilmeisesti oli käynyt niin, että osa pareista oli päättänyt jättää neljännen kierroksen väliin jollain viime hetken ilmoituksella. Nyt parittajan piti siis jäljellä olevista pareista muodostaa neljännen kierroksen pelit. Kun paritus saatiin seinälle, se ei näyttänyt normaalilta paritukselta. Jostain pareista meni kynällä piirrettyjä nuolia toisiin pareihin. Katsoimme listasta, että pelaisimme Viktor Bogdanovia ja hänen japanilaista pariaan vastaan. Istuimme pöytään odottamaan vastustajia. Vastustajista ei tovin odotuksen jälkeen ollut kuulunut mitään. Kysyin joltain järjestäjältä, voiko kellon laittaa käyntiin. Sain luvan tähän. Kului puolisen tuntia, mutta ketään ei ilmaantunut. Lopulta täytin Cathyn kanssa tuloslomakkeeseen voittomme. Selvensimme lomakkeeseen sen, että vastustajat eivät olleet saapuneet paikalle. Muistin hämärästi, miltä Bogdanov näyttää. Kun menin toiseen pelitilaan, huomasin Viktorin pareineen pelaavan siellä parigoota. Tässä vaiheessa olin hämmentynyt. Koko homma oli mennyt metsään. Olin Cathyn kanssa varmaankin tulkinnut "paritusta" jotenkin väärällä tavalla. Menin juttelemaan järjestäjien kanssa tilanteesta. Heillä kesti vähän aikaa tajuta, mistä oli kyse. Selitettyäni asiani noin kolme kertaa he vihdoin ymmärsivät tilanteen. Vaadin samalla, että minä ja Cathy saisimme voiton neljänneltä kierrokselta. He sanoivat asian järjestyvän. Olipas siinä melkoinen säätäminen. Anyways, 4/4-tulos! Mahtavaa! Finaalit odottivat! |
|
| Tiistain main-pelissä sain vastaani saksalaisen Christian Gawronin, 2 dan. Main-pelejä pelattiin päärakennuksen lisäksi kolmessa muussa rakennuksessa. Nyt pääsin pelaamaan rakennukseen A10. En ollenkaan tykännyt tästä pelitilasta, koska pelit pelattiin kolmannessa kerroksessa (pitkä matka röökille). Lisäksi A10 tuntui aina hemmetin hiostavalta pelitilalta. Pelasin valkeilla stemuilla. Peli sujui mielestäni todella hyvin. En antanut vastustajalle mitään turhan isoja alueita tai edes moyoja. Kummallakin oli keskipelissä varmaa aluetta ehkä 30-40 pistettä. Hallitsin pelissä keskustaa. Olisin voinut saada keskustaan paljonkin aluetta, mutta samalla olisi pitänyt antaa vastustajalle laidalta ehkä liikaakin aluetta. Tein pelin ratkaisevan nurkkainvaasion. Olin jotenkin lukenut, että ryhmäni elää nurkassa helposti. mutta ei se niin mennyt. Sain ryhmälleni nurkasta vain yhden silmän, joten piti paeta avoimempaan tilaan. Peli näytti huolestuttavalta, koska joka puolella oli vain mustia stemuja. Lisäksi laudalle oli jäänyt yksi toinen valkea ryhmä, jolla oli vain yksi silmä. Yritin tietenkin kytkeä ryhmiä, mutta vastustajani piti ne erillään. Olin mennyt juuri sopivasti lisäajalle (1 min x 3). Eli turhia ei saanut miettiä. Elätin toisen ryhmistäni, mutta nurkkaryhmäni oli vielä ilman sitä toista silmää. Vastustajani yritti vissiin vähän turhan aggressiivisesti tappoa, koska sain leikattua ison kasan vastustajan leikkaavia kiviä. Leikkaavilla stemuilla oli vain pari hassua vapautta ja ne jäivät helposti säkkiin. Kaveri leikkasi ja rävelsi ihan loppuun asti pistäen pelin hemmetin vaikeaksi. Sain kuitenkin varmistettua tapon, minkä jälkeen pettyneen oloinen vastustajani joutui antautumaan luovutuksella. Jes! Kahden ekan Main-turnauspelin jälkeen olin tuloksessa 2/2! |
|
| Fac Kebabien jälkeen palattiin takaisin pelipaikalle. Nyt piti henkisesti valmistautua tuleviin parigoon pudotuspeleihin. Bisseen tai muihin alkoholilitkuihin en koskenut, vaikka teki kovasti mieli. 1/4-finaali alkoi klo 15.30. Saimme nyt kovan vastuksen: Japanilainen Hayashi Kozo (Tampereellakin vieraillut 6p) ja saksalainen Manja Marz (4 dan). Hayashi sensei kävi Tampereen kongressissa ja kongressin jälkipeleissä Dangon peli-illassa. Hayashi muisti rakkaan vantaalaisen go-kerhomme ja meikäläisenkin. Taisimme pelata valkeilla stemuilla. Peli oli kokonaisuudessaan varsin rauhallinen. Mitään vaikeita tappeluita ei tullut. Sekä mustat että valkeat saivat laidoilta aika paljon aluetta. Minkäänlaista keskusta-aluetta ei kumpikaan pari saanut. Pelasimme juuri sellaisen pelin, joka ratkaistaan yosessa. Manja saattoi pelata loppupelissä heikohkosti. Ainakin vieressä katsonut Samu sanoi, että Manja upotti tiiminsä laivan. Itse pelasin omasta mielestäni ihan okei loppupelin. Lopulta mentiin pisteidenlaskuun. Voitimme varmaankin reilun komin erolla. Nyt päästiin semifinaaliin! |
|
| Olin ennen parigon semifinaalia aika hemmetin hermostunut. Semifinaalit pelattiin luokkatilassa, jossa eurogoteeveen tyypit kuvasivat videokameralla kummankin laudan tapahtumat ja kirjasivat pelit (JAIKS!). Kaiken lisäksi ympärillämme oli aika paljon yleisöä katselemassa pelejä. En ollut koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa. Cathy yritti rauhoitella minua. Hän hieman ihmetteli, miksi olin niin hermostunut. Semifinaalivastustajamme olivat legendaarinen Cornel Burzo (6 dan) ja Sora Adelina (1 dan). Pelasimme mustilla stemuilla. Cathy oli pelissä oma itsensä pelaten äärimmäisen hyviä laittoja. Omasta pelistäni voin sanoa vain sen verran, että upotin laivamme paskoilla laitoilla. Fusekivaiheessa tein erittäin typerän valinnan, koska hallusinoin. Olisi vain pitänyt pelata peruslaittoja, niin olisimme saaneet laidalta ja nurkasta ison alueen. Virheeni takia saimme pienen nurkan ja keskustaan jäi kasa heikkoja kiviämme, jotka eivät tehneet mitään. Olin niin nolona. Peli ei kuitenkaan ollut täysin menetetty. Cathy pelasi keskipelin alkuvaiheilla yhden äärimmäisen tehokkaan tesujin, joka tuhosi vastustajien ison nurkka-alueen lähes kokonaan. Tästä sain lisää toivoa peliin. Vastustajillamme oli paljon potentiaalia keskustassa, mutta he saivat sieltä hyvin vähän aluetta. Paskat laittoni kuitenkin jatkuivat. Missasin pelissä kahdessa kohtaa isoimman siirron. Toinen näistä siirroista oli sellainen, jota Cathy oli pohjustanut minulle tehokkaalla sekvenssillä. Olisimme voineet tuhota vastustajan alueet ja kenties tappaa stemuja, jos olisin nähnyt tämän nyt niin selkeästi mieleeni painuneen laiton. Ratkaisun hetkillä pelasin kuitenkin paskan valinnan. Cornel paikkasi ryhmänsä heikkouden heti laittoni jälkeen. Peli oli nyt menetetty. Olimme komin verran tappiolla. Cornel oli loppupelissä alkanut trash talkaamaan aika paljon. Hän näytti laudalla siirtoja, joita vastustajien kannattaisi pelata ja höpisi kaikenlaista kesken pelin. Jouduin useamman kerran kysymään, kenen vuoro on pelata. Lisäksi minulla oli vaikeuksia tajuta mitään digikellosta, jota käytettiin. Olin mennyt jotenkin sekaisin. Minua Cornelin höpötys ei erityisemmin haitannut, mutta vieressä seurannut Samu ei erityisemmin pitänyt tästä Cornel showsta. Pelin kliimaksi koitti kuitenkin siinä vaiheessa, kun pelasin ryhmällämme itseatarin aivan loppupelissä. Cornel sanoi, ettei minun kannata pelata siihen. Olin kuitenkin jo laittanut kiven laudalle, joten en hyväksynyt Cornelin selityksiä. Halusin pelata reilusti. Tässä vaiheessa Cornel kysyi, haluammeko luovuttaa. Päätimme Cathyn kanssa yhteistuumissa luovuttaa pelin. Kaikki meni. Cornel halusi vielä laskea pelin pistetilanteen, jos itseataria ei olisi pelattu. Olisimme hävinneet about komin verran. Minulla oli kurja olo pelin jälkeen. Olin vienyt Cathylta finaalipaikan. Edessä oli kuitenkin vielä viimeinen taisto, pronssipeli! |
|
| Pronssipelin vastustajamme olivat kovia: Kim Sungrae (8p) ja Klara Zaloudkova (3 dan). Kim ja Cathy pelasivat ihan saamarin kovia laittoja. Yritin itse pelata ihan niin peruslaittoja kuin vain mahdollista. Pelasimme mustilla kivillä. Fusekin isoimmat siirrot pelattiin hyvin nopeasti. Laudalla oli solideja ryhmiä ja nurkka-alueita kummallakin parilla. Lähdin pelaamaan shaissea siinä vaiheessa, kun Cathy pelasi tsuken, jota näkee peleissä aika usein. Luulin tietäväni, mikä Cathyn plan oli. Taisin kuitenkin olla väärässä, koska lopputulos oli shaibenia. Tästä eteenpäin peli oli aika hankalaa. Yritin jotenkin pysyä mukana Cathyn suunnitelmassa. Saimme keskipelissä vahvan hyökkäyksen, kun mustalle tuli laudalle yksi heikohko ryhmä. Hyökkäyksemme tuntui tuottavan tulosta. Peli meni kuitenkin tosi vaikeaksi, kun taistelun tiimellyksessä aluksi vahvalta näyttänyt nurkkaryhmämme alkoikin tehdä kuolemaa. Luulin, että Cathylla olisi jokin suunnitelma tämän varalle, mutta sellaista ei taitanut olla. Vastustajien ryhmä eli, mutta oma nurkkamme kuoli. Tai no jäihän sinne lymyämään useamman askeleen ko. Olimme saaneet hyökätessämme paljon vahvuutta, joten lähdimme rakentamaan maksimaalisen kokoista moyoa. Kaikki näytti hyvältä jonkin aikaa. Vastustajamme löysivät kuitenkin siirron, joka uhkasi sekä leikata ison kasan kiviämme että tunkeutua moyoomme. Tässä vaiheessa tajusin, että olemme pulassa. Kaiken lisäksi olin käyttänyt aivan liikaa aikaa. Olimme häviämässä sekä laudalla että ajalla. Kun vastustajamme tunkeutuivat syvälle moyoomme ja kellostamme oli aika ihan lopussa, päätin Cathyn kanssa kanssa luovuttaa pelin. Kim ja Klara pelasivat kummatkin tosi hyvin. Varsinkin Klara tuntui 3 daniksi pelaavan tosi vahvasti. Cathy sanoi pelin jälkeen pelanneensa huonosti. Fakta kuitenkin on, että jos joku upotti laivamme, se olin minä. Kävimme pelin jälkeen läpi pelaamaamme fusekia. Kim Sungrae näytti, että valkea olisi voinut pomppia keskustaan keimalla. Näytin Kimille, että keskustaan olisi voinut hypätä "haengmalla" (oogeima). Kim naurahti haengmalleni ja piti sitä hieman haavoittuvaisena muotona. Pääsinpähän opettamaan Kimille haengmaa, hah! Nyt parigoopelit olivat takana. Kahdesta viimeisestä pelistä jäi hieman karvas maku suuhun. Mutta kaikesta huolimatta pelasimme kuitenkin todella hyvin! Neljäs sija! Tämä oli ehkä goourani hienoin saavutus. Kaiken lisäksi parigo oli ihan mielettömän hauskaa. |
|
| Päätimme Cathyn kanssa osallistua parigon palkintojenjakoseremoniaan vielä samana päivänä kello 22. Luulin, että vain kolme parasta saavat palkinnon. Yllätyinkin aika mielettömästi, kun minut ja Cathy kuulutettiin luentosalin eteen. saimme raikuvat aplodit, 200 euroa ja kummallekin pandanetin parigo-paita! Aivan huikaisevaa! |
|
| Keskiviikkona ei pelattu ollenkaan main-pelejä. Keskiviikko on kongressissa perinteisesti ns. vapaapäivä. Olimme tiistaina sopineet Cathyn ja Ailinin kanssa, että lähdettäisiin Bordeauxin järvelle (Le Lac). Järvi sijaitsi Pohjois-Bordeauxissa. Sinne pääsi mukavasti muutamalla sporalla. Tapasimme taiwanilaiset pro-tyttömme kongressin päärakennuksessa. Siellä törmäsimme myös Mikaeliin, Elsaan ja Jukka Jylänkiin. Heillekin ajatus järvireissusta sopi oikein hyvin. Meikäläinen, Kunkku, Riina, Samu, Pempu, Dantti ja prot lähdettiin shoppailemaan ennen järvireissua. Ostimme kilokaupalla sapuskaa: patonkia, kaikenlaista lihaa ja juustoja, jotain dipattavia kasvisherkkuja, suklaata ja suolaista snacksia, paljon viiniä ja limpparia. Järven rannalla oli yksi hiekkabiitsi, jonne emme kuitenkaan jääneet. Menimme vähän syrjempään nurmelle ja pistimme piknikkimme pystyyn. Valitettavasti heti alas istuttuamme alkoi sataa vettä. Onneksi vettä tuli vain noin kymmenisen minuuttia. Loppupäivä vietettiinkin mukavassa säässä. Jukka saapui hetken kuluttua paikan päälle Matti Aulan kanssa. Myös Elsa ja Mikael saapuivat pian paikalle. Kippistimme tyyliin hölkyn kölkyn ja aloimme pelaamaan about kymmenen hengen rengoa. Idea oli ehkä tuhoon tuomittu. Kunkku on aina sanonut, että rengossa pitää olla kello. Nyt tajusin, miksi kello olisi tarpeen. Pelasimme peliä ehkä kolmen tunnin ajan, mutta emme kuitenkaan saaneet sitä loppuun. Yosessa Ailin laski nopeasti pisteet ja sanoi valkean johtavan about komilla. Tämä riitti meille muille, joten sovimme valkean voittavan pelin. Peli piti lopettaa, koska ihmiset alkoivat olla levottomia. Osa halusi pelata pöytätennistä. Osa taas halusi pelata lentopalloa. Jessekin saapui järvelle jossain vaiheessa. En muista, missä hän oli ollut rengomme aikana. Lähdimme pelaamaan porukalla lentopalloa. Pelasin Dantin ja Jukan kanssa Samua, Ailinia ja jotain ranskalaista vanhusta vastaan. Taisimme ottaa tässä pelissä ihan huolella turpaan. Ailin oli todella hyvä pelaamaan. Patonki oli taas ihan ok. Jossain vaiheessa pakkaa vähän sekoitettiin ja Cathykin pääsi kokeilemaan lentopalloa. Pelaaminen oli tosi kivaa, mutta ainoa häiritsevä juttu olivat vieressä pyörineet paikalliset junnut. Nämä junnut olivat jokin paikallinen Le Lac -nuorisojengi, jotka pitivät paljon älämölöötä. Kun junnut näkivät minun polttavan tupakkaa, he tungeksivat heti ympärilleni kerjäämään tupakkaa. Kaiken lisäksi nämä urpot jaksoivat koko ajan huudella taustalla jotain siitä, ettemme osaa ranskaa. Tämä vitutti. Olin huolissani omista tavaroistani, koska jenginuoret näyttivät joltain taskuvarkailta. Onneksi nämä spedet kuitenkin lähtivät jossain vaiheessa sivuummalle. Lentopallon jälkeen jatkoimme piknikkiä ja kävimme välillä pelaamassa pingistä. Cathy oli todella vahva pingiksessä. Hän pieksi ainakin Mikkoa pelissä ihan huolella (ja Kunkku on kova tässä lajissa). Itse en Cathya vastaan valitettavasti pelannut. Pelasin Mikkoa vastaan ja hävisin häpeällisesti. Cathy pelasi myös Jesseä vastaan. Jesse osoittautui todella kovaksi pöytätennispelaajaksi. Hän pelasi Cathya vastaan paras kolmesta erästä -matsin. Kahden erän jälkeen peli oli 1-1. Viimeinen peli oli ratkaiseva. Sen Cathy voitti nipin napin. Jesse on varmaankin treenannut pingistä intissä. Pingisten jälkeen jatkettiin piknikkiä. Järvelle saapui lössi Cathyn ja Ailinin kiinalaisia kavereita, jotka leiriytyivät piknikkimme viereen. Lähdimme pian isommalle porukalla etsimään läheltä kauppaa, koska pikniktarvikkeemme olivat loppumaan päin ja ilta oli vielä nuori. Kiinalaiset kaverimme ostivat jotain grillilihaa ja saivat kauppiaalta lainaksi (tai omaksi) grillin (LOL). Kavereiden grillausjuhlat näyttivät välillä hieman huvittavilta järven rannalla. He olivat vissiin laittaneet grillin aivan täyteen jotain polttopuuta, josta lähti kilometrin korkuiset liekit. Oli huvittavaa nähdä, kun joku paikallinen junnu tuli pahvinpalasensa kanssa heiluttelemaan tarkoituksenaan ilmeisesti sammuttaa liekkejä. Grilli saatiin jossain vaiheessa ok toimintaan, koska pian grillistä tuli varsin mehevää lihaa ja grillibanaaneja. DJ-Pempu pääsi loppuillasta vauhtiin ja laittoi musiikkia soimaan. Le Lac dancing party oli tosi jees. Kaiuttimista tuli ainakin Scooteria. Ykskaks tajusimme, että aurinko oli laskenut. Koko järvialue oli ihan pimeänä. Keräsimme roskamme pois, kaadoimme grillihiilet jonnekin (toivottavasti emme aiheuttaneet mitään metsäpaloa) puistoon ja suuntasimme sporapysäkille. |
|
| Torstaina pelattiin pääturnauksen neljäs peli. Minut paritettiin Klara Zaloudkovaa vastaan. Klara on tsekkiläinen 3 dan, joka on ilmeisesti voittanut jo useampana vuotena Naisten Tsekin Mestaruuden. En oikein tiennyt, miten vaikea peli olisi tiedossa. Samu varoitti minua ennen peliä, että klara on oikeasti kova. Olin aikaisemminkin voittanut muutamia 3 daneja turnauksissa (useimmiten kyseessä on ollut Samu). Odotin joka tapauksessa aika vaikeaa tappelua. Peli osoittautuikin juuri niin vaikeaksi, kuin mitä etukäteen pelkäsinkin. Lähdin sanrensei-strategialla ja mustilla stemuillani hakemaan isoa moyoa. En missään vaiheessa saanut mitään järkevän näköistä moyoa aikaiseksi, koska Klara ehti pelata stemun tengeniin. Tämän jälkeen en keksinyt mitään älykästä laudalle. En lähtenyt väkisin tappamaan tengen-kiveä, koska tiesin kokemuksesta väkisintappamisen ja liian suoran hyökkäämisen harvemmin toimivan. Yritin kuitenkin erottaa tengen-stemun muista valkean kivistä. Klara pelasi kuitenkin varman päälle ja pian keskellä lautaa olikin aika solidin näköinen valkean ryhmä. Peli tuntui koko ajan siltä, että valkea vie sitä niin kuin haluaa. Klara oli saanut mielestäni aivan liikaa pisteitä laidoilta. Olin itse aika pettynyt, koska koko moyo-suunnitelmani oli raiskattu. Olin aika lähellä luovutusta, kun päätin vielä kokeilla keskustaryhmän tappamista. Olin saanut hirmu määrät vahvuutta Klaran keskustaryhmän ympärille. Klara ei ollut puolustanut keskustaryhmäänsä. Ehkä hän kuvitteli, ettei sille voi mitään sattua. Lähdin hyökkäämään heittämällä stemun suoraan ryhmän sisään. Klara ei voinut vangita stemua, joten sain hetkessä tuhottua koko silmätilan ryhmältä. Nyt Klaran oli jotenkin elätettävä ryhmänsä muurieni sisällä. Annoin ryhmälle yhden gotesilmän, koska toisen silmän saaminen ryhmälle näytti hyvin vaikealta. Ryhmä olisikin kuollut yksisilmäisenä, jos en olisi mokannut. Pelasin väärän siirron. Klara teki ryhmälle toisen silmän erittäin yksinkertaisella siirrolla, joka minun olisi pitänyt nähdä. Nyt ryhmä oli elossa. Harkitsin jälleen luovutusta, mutta ajattelin jatkaa peliä vielä hetkisen. Olin hyökätessäni saanut rakennettua jättimäisen nurkka-alueen. Olin hyökätessäni saanut yllättävänkin paljon aluetta laudalta. Pelin lopussa pelattiin puolen pisteen kota varmaankin 50 siirtoa. Mietin, miksi pelasimme puolesta pisteestä niin pitkään. Oliko peli niin tasainen? Lopulta mentiin pisteidenlaskuun ja voitin noin kymmenellä pisteellä. JES! Puolen pisteen kon pelaaminen oli itse asiassa ihan hyvä juttu, koska nyt kummallakin oli vankeja tosi paljon ja pelaajien alueista saatiin pisteidenlaskussa tosi pieniä täyttämällä ne vangeilla. Eli pisteidenlasku oli helppoa. Pelin jälkianalyysissä Siukolan kanssa (mukana olivat taiwanilaiset prot) todettiin, että valkea olisi voinut elättää keskustaryhmänsä paljon helpomminkin. Cathy sanoikin osuvasti Klaran sabakiyrityksestä "She is so kind". |
|
| Torstain pääturnauksen jälkeen pelasin taas kierroksen rapidia. Vastaani tuli joku japanilainen vanha pappa, 2 dan. Pelasin pelin alussa erikoisen 5-5, 6-4, tengen -aloituksen. Vastustajani katsoi minua hieman hämmentyneenä. Halusin perseillä jotain laudalle ennen luovuttamista. Tiesin, etten voisi pelata matsia loppuun asti, koska torstaina järjestettävä kongressin futisturnaus alkaisi noin puolen tunnin kuluttua. Rakensin pelissä älyttömän ison moyon, joka alkoi olla melkein solidia aluetta. Vastustajani sai pienempiä alueita eri puolille lautaa. Samu tuli ykskaks ilmoittamaan, että meidän pitää lähteä futaamaan muutaman minuutin kuluttua. Tässä vaiheessa luovutin. Vastustajani katsoi minua hölmistyneenä. Kerroin vastustajalleni, että pitää lähteä futaamaan. Japsipappa oli sitä mieltä, että johdin peliä laudalla. Hän taisi olla oikeassa, mutta minulla oli tärkeämmät asiat mielessä. |
|
| Futisturnaus pelattiin noin puoli kilometriä kongressipaikalta sijainneella nurmialueella. Pelasimme siis perus nurmikolla, emme millään oikealla futiskentällä. Pelipaikkamme vieressä oli kuitenkin ihan oikea nurmialustainen futiskenttä, jossa oli oikeat maalit. Jostain syystä emme pelanneet siellä. Kyseessä oli varmaankin jokin variaatio ranskalaisen organisoinnin ulottuvuuksista. Saimme joka tapauksessa käyttöömme nurmikentän. Ongelma oli se, ettei meillä ollut oikeita maaleja. Jouduimme käyttämään tolppina jonkinlaisia värillisiä muovikiekkoja. Tämä hieman sapetti. Turnauksen aikana ilmaantuikin paljon epäselviä maalitilanteita, joista nousi joka kerta iso haloo. Kaikissa matseissa tuomarina toimi joku ranskalainen pelaaja. Eli voi sanoa, että Ranskalla oli melkoinen kotikenttäetu. Suomen joukkueessa pelasivat minä, Kunkku, Riina, Samu, Pempu, Assu ja Dantti. Joukkueita oli yhteensä kuusi ja ne jaettiin kahteen alkulohkoon. Me jouduimme kuolemanlohkoon ranskalaisten ja saksalaisten joukkueiden kanssa. Kummastakin lohkosta kaksi joukkuetta jatkaisi pudotuspeleihin yhden joukkueen pudotessa pelistä. Ranskalaisten ja saksalaisten joukkueet pelasivat ensimmäiseksi lohkostamme. Saksan joukkue oli täynnä cyborgeja. Joukkueessa pelasivat viime vuonna Tampereella jyränneet Marit, Torsten ja David. Lisäksi heidän joukkueessaan pelasi kaksi pro futaajaa. Nämä kaksi kaveria olivat ihan oikeasti pro level futaajia. Maalissa saksalaisilla pelasi Tampereen kongressissakin vieraillut Boris. Ranskan joukkue ei ollut lähelläkään saksalaisten tasoa. Ranskan kapteenina pelasi Antoine Fenech. Saksa murskasi Ranskan jotain 4-0. Tässä vaiheessa tajusimme Ranskan voittamisen olevan mahdollista, mutta Saksaa emme tulisi voittamaan. Matsin jälkeen huilattiin noin viisi minuuttia, minkä jälkeen aloiteltiin jo Suomen ja Saksan matsia. Pelasimme saksalaisia vastaan melkoisen hyvin. Onnistuimme puolustamaan tehokkaasti. Saimme lisäksi muutamia hyökkäyksiäkin aikaiseksi. Tästä huolimatta Saksa oli se jengi, joka koko ajan kontrolloi peliä. Olimme altavastaajia 100-0. Olin hemmetin hengästynyt koko futismatsin ajan. Lisäharmitusta aiheuttivat farkkushortsini, jotka eivät olleet ihanteelliset futikseen. Joukkueemme puolusti joka tapauksessa hyvin. Saksalaiset onnistuivat kuitenkin tekemään pari maalia. Me emme saaneet maalia aikaiseksi. Hävisimme pelin jotain 2-0. Tämä antoi toivoa viimeiseen peliin. Ranskalaiset saivat saksalaisilta pahemmin turpaan. Meillä todellakin oli mahdollisuudet jatkoon. Läkähdyttävässä kuumuudessa päätin ennen viimeistä peliä riisutua. Jätin herrasmiehenä vain bokserit jalkaan. Asustukseni herätti kentällä jonkin verran huomiota. Peli ranskalaisia vastaan osoittautui paljon odotettua vaikeammaksi. Ranskalaiset osasivat pelata ja heillä tuntui lisäksi olevan paljon juoksuvoimaa. Huomasimmekin jo pelin alkuminuuteilla ottavamme turpaan ihan huolella. Emme oikein missään vaiheessa edes saaneet kunnon hyökkäyksiä. Ranskalaiset onnistuivat hyökkäyksissä ja tykittivät maaleja. Itse sain pari vetoa aikaiseksi, mutta vedot suuntautuivat liian korkealle. Ranskalaiset veivät ottelun lopulta jotain 4-0. Hävisimme siis molemmat alkulohkomme pelit tekemättä ainoatakaan maalia. Tämä oli surullinen lopputulos. Olihan Suomi sentään kongressifutiksen hallitseva mestari. Ranska ja Saksa eteni näin pudotuspeleihin. Jäimme seuraamaan finaalipelejä kentän laidalle. Toisessa alkulohkossa pelanneessa sekajoukkueessa pelasi Pal Balogh, joka tunnetaan paremmin go-ansioistaan. "Paru Paru" oli kentällä ilmiömäinen. Sen lisäksi, että kaveri osasi pelata palloa lähes ammattilaisen ottein, Paru Paru myös makasi (lepäsi tai nukkui) kentällä kesken ottelun. En muista tarkalleen, mitkä kaksi joukkuetta lopulta selviytyivät finaaliin. Toinen finaalijoukkueista oli kuitenkin Suomenkin piessyt Saksa. Saksalaiset olivat odotettuun tyyliin finaalissakin täysin ylivoimaisia. Finaalivastustaja kaatui varmaankin jotain 7-0. Finaalimatsissa nähtiin pari loukkaantumista. Aluksi hävinneen joukkueen pelaajalla kramppasi jalka aika ilkeän oloisesti. Hetkeä myöhemmin joku kaveri potkaisi Davidia naamaan, minkä seurauksena Davidin suusta alkoi vuotaa reipaasti verta. Kumpikaan loukkaantumisista ei onneksi vaatinut sairaalahoitoa, vaikka Davidin tapaus näytti aluksi aika vakavalta. Futisten jälkeen suunnattiin suomalaisella porukalla jatkoille Planet Pool -nimiseen baariin. Ailin ja Cathy olivat tulleet katsomaan futiksen pudotuspelejä. Hekin lähtivät baariin jatkoille. Planet Pool sijaitsi kongressipaikan vieressä. Se oli about ainoa baari koko alueella. Muut baarit olivatkin Bordeauxin keskustassa useamman kilometrin päässä. Planet Poolissa käytiinkin aika monena iltana. Bisse oli ihan siedettävän hintaista. Tuopista sai maksaa 4-5 euroa. Baarissa oli myös mahdollisuus tilata litran tai jopa viiden litran olutannoksia. Viiden litran annokset tarjoiltiin erityisistä olut-tuubeista. Ostimmekin heti ensitöiksemme yhden bissetuubin, josta riitti juotavaa kaikille. Baarissa tarjoiltiin erittäin herkullista Desperados-bisseä, johon moni go-porukamme jäsen tykästyi. |
|
| Perjantaina Main-pelissä sain vastaani Marc Landgrafin. Marc on saksalainen 4 dan. Olin hieman hermostunut ennen perjantain peliä, koska en ole koskaan voittanut 4 dania turnauksissa. Sain pelissä mustat stemut. Pelin fuseki sujui aika rauhallisissa merkeissä. Mitään merkittäviä tappeluita ei tullut. Peli oli aika tasaista vääntöä. En jäänyt pisteissä jälkeen. Keskipelissä pidin omat ryhmäni vahvoina. Marcille tuli kaksi heikkoa ryhmää laudalle. Olisin voinut yrittää hakea jonkinlaista splitting attackia, mutta hylkäsin tämän suunnitelman, koska en tiennyt olisiko niin aggressiivinen hyökkäys toiminut. Päätin hyökätä hanettamalla laidalta. Annoin Marcin lopulta yhdistää heikot ryhmänsä. Sain tällä tavalla hyökkäämällä laidalta paljon pisteitä. Nyt valkealla ei kuitenkaan enää ollut heikkoja ryhmiä. Toivoin kuitenkin, että pisteeni riittäisivät. Minulla oli mahdollisuus saada keskustaan aluetta, jos olisin pelannut sinne riittävän ajoissa. Marc ehti kuitenkin heittää redusointikiven keskustaan. Näin keskustaan ei tullut kummallekaan oikein mitään. Pelin ollessa yosessa pistetilanne oli erittäin tasainen. Peli ratkesikin lopulta isoon mokaani. Pelasin nurkkasekvenssin, jonka kuvittelin olevan sente. Se ei kuitenkaan ollut. Minun olisi pitänyt sekvenssissä puolustaa gotessa. Pelasin kuitenkin muualle laudalle. Marc katsoi minua hämmentyneenä. Silloin tajusin, mitä tapahtui. Marc tappoi neljä stemuani tuhoten samalla 3-4 pistettä aluettani. Kyseessä oli yli 10 pisteen moka. Se teki tosi kipeää. Mietin hetken, pitäisikö luovuttaa. Päätin kuitenkin pelata pelin loppuun, vaikka tiesin ottavani turpaan. Hävisin pelin lopulta 12 pisteellä. Voi kurjuus! Main-turnauksen ensimmäisen viikon tulokseni oli siis lopulta 4/5. Tämä oli paljon parempi tulos, kuin mitä olin Ranskaan lähtenyt hakemaan. Tästä oli hyvä jatkaa tuleviin peleihin. |
|
| __Weekend-turnaus__ |
|
| Viikonlopputurnauksen ensimmäisellä kierroksella vastustajakseni arvottiin ranskalainen Simon Decelle, 1 dan. Pelasin valkeilla stemuilla. Otin laidoilta aluetta ihan kybällä. Päätin antaa keskustan vastustajalleni. Olin aika varma, että pystyisin redusoimaan keskustaa niin paljon, että sinne ei lopulta tule riittävästi aluetta. Toisin kuitenkin kävi. Pelissä mentiin lopulta pistelaskuun. Pempu oli tullut katsomaan loppupeliä. Laskimme pisteet ja totesimme, että voitin about 3 pisteellä. Yhtäkkiä kesken pisteidenlaskun Pempu sanoi, että meidän pitää laskea pisteet uudestaan. Pempu oli eri mieltä lopputuloksesta. Laskimme siis pisteet uudestaan ja kaikkien yllätykseksi hävisin pelin parilla pisteellä. Ranskalainen vastustajani oli aluksi laskenut minulle liian monta pistettä. Näin Pempu vei voiton minulta ja Suomelta lahjoittaen sen patongille. Kiitos Pempu! Tämä ei muuten ollut viimeinen kerta, kun Pempu tekisi jotain tällaista Bordöössä. Päivän tai pari tämän pelin jälkeen Pempu oli tarkkailemassa Kunkun ja Pål Sannesin peliä. Pål hävisi pelin pisteidenlaskussa puolella pisteellä. Pelin jälkeen Pempu kertoi minulle ja Kunkulle, että Kunkun olisi oikeasti pitänyt hävitä peli puolella pisteellä. Syy: Kunkku pelasi valkeilla stemuilla. Turnaussäännöillä valkean olisi pitänyt passata viimeisenä. Nyt oli kuitenkin pelattu niin, että Kunkku passasi valkeilla ensimmäiseksi, minkä jälkeen Pål passasi. Kunkun olisi pitänyt vielä kerran passata ja antaa passauskivi. Näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut. Koska Kunkku halusi pitää karmansa hyvänä, hän päätti kertoa asiasta Pålille. Tämän jälkeen tuloslappuun merkattiin Pål voittajaksi. Näin Pempu vei kahdelta suomalaispelaajalta voiton. Vielä kerran, kiitos Pempu! |
|
| Toisella kierroksella sain vastaani ranskalaisen Nicolas Ducoinin, 1 kyu. Pelasin mustilla stemuilla ja sain fusekissa aivan kaiken. Rakensin moyon, joka oli melkein puolet laudasta. Vastustajani yritti elää moyossa, mutta muutti nopeasti keikakua tajuttuaan, ettei siellä eletä. Annoin valkean gotessa leikata kasan moyosuunnitelmani kannalta turhia kiviä, koska halusin vain varmistaa maksimaaliset moyot. Vastustajani ei kuitenkaan edes yrittänyt tappaa leikkaamiaan kiviä, joten päätin tehdä niillä sabakin. Sain yhdistettyä nämä kivet toiseen ryhmääni. Nyt vastustajani oli tappiolla varmaankin 50 pistettä. Lopussa vielä tarjosin hänelle mahdollisuutta tulla takaisin peliin. Uhkasin leikata vastustajan ison lohikäärmeen irti hänen nurkkaryhmästään. Valkealla oli fighting spiritiä ja hän vastasikin tunkeutumalla moyooni. Lopulta menetin paljon pisteitä moyostani, mutta tapoin about 30 kiven lohikäärmeen. Olimme kummatkin lisäajalla, joten aikapaineet olivat kovat. Vastustajani oli kuitenkin jo hävinnyt pelin. Hän olisi voinut luovuttaa, mutta hävisikin yllättäen ajalla. Tämä oli varmaankin ensimmäinen kerta, kun voitan turnauspelin ajalla. Huikeaa! |
|
|
| En muista milloin tarkkaan ottaen oksensin ensimmäisen ja ainoan kertani Ranskassa. Se saattoi olla juuri kahden ekan viikonlopputurnauspelin jälkeinen lauantai-ilta. Olimme käyneet ostoksilla Casino-kaupassa aikaisemmin päivällä ja olin ostanut törkeän määrän alkomaholia. Join melkein kaksi pulloa viiniä ja varmaankin siihen päälle olutta. Kävimme pelejä läpi Main Hallin viereisellä nurmialueella. Jossain vaiheessa tajusin vain sammuneeni. Olin harvinaisen sekavassa olotilassa. Mumisin vain jotain ääneen. Tästä on muuten olemassa Youtube-videomateriaalia. Mut anyways, oksensin melkoiset laatat jossain vaiheessa iltaa. Päädyin lopulta nukkumaan Kunkun ja Riinan kämpille. Tämä oli tavallaan aika optimaalinen ratkaisu, koska en varmasti olisi kyennyt pyöräilemään omaan kämppääni. Sen verran kaukana se oli. Heräsin sunnuntai-aamulla varsin väsyneissä fiiliksissä. Kunkku istui sängyllä ja taisi lukea jotain. Kolmas kierros viikonlopputurnauksesta alkaisi pian, joten jätin suosiolla suihkut väliin. Lähdimmekin kahdestaan suuntaamaan kohti Main Hallia ja seuraava peliä. Darraisuuden kannalta oli ihanteellista, että Kunkun kämppä sijaitsi aivan kongressipaikan vieressä. Kävelymatkaa oli ehkä noin muutama sata metriä. |
|
| Kolmas kierros viikonlopputurnauksesta pelattiin sunnuntai-aamuna. Olin muistaakseni taas älyttömässä krapulassa. Kolmannen kierroksen vastustajani oli ranskalainen Arnaud Boucherie, 1 dan. Sain peliin mustat stemut. Arnaud pelasi laittonsa melko nopeasti laudalle. Ehkä hänen olisi vähän kannattanut miettiä, koska sellaista shaibenia laudalle tuli. Lähdin pelin alussa rakentamaan isoa moyoa jonkinlaisella shimarimuodostelmalla. Vastustajani teki pikaisen invaasion moyooni. Hän olisi voinut elättää invaasioivat stemunsa sentessä, mutta joutui lopulta tyytymään pieneen gote-elämään. Sain tosi paljon ulkovahvuutta. pelasinkin ensitöikseni pihtisiirron, joka käytännössä tappoi vastustajan muurini vieressä olleen heikoksi jääneen ryhmän. Seuraavaksi valkea pelasi jonkinlaisen invaasio-/redusointikiven keskelle lautaa. Päätin käyttää vahvuuttani tehokkaasti ja käynnistinkin hyökkäyksen. Valkealle tuli laudalle nopeasti silmätön raskas ryhmä. Hyökkäykseni eteni täydellisesti. Paisti olisi jäänyt uuniin, jos olisin pelannut hyökkäyksen oikein. Pelasin kuitenkin yhden ratkaisevan ison virheen, joka aluksi näytti pistävän ryhmän säkkiin. Siirto oli kuitenkin paska, koska vastustajani pääsi leikkaamaan kasan ympäröiviä kiviäni. Nyt minun piti yrittää elättää nämä leikatut kivet, mutta ryhmälle ei vain ollut mahdollista tehdä kahta silmää. Valkea oli siis elättänyt ison lohikäärmeensä ja samalla tappanut meikäläiseltä kokonaisen ryhmän pivotaalisia stemuja. Päätin kuitenkin renklata loppuun asti, koska olin kuitenkin saanut melkoisesti aluetta. Sain ränklättyä yhdessä nurkassa kon koko valkean nurkkaryhmän elämästä. Meikäläisellä oli uhkia juuri sopivasti. Vastustajani vastasi muutamaan paikalliseen uhkaani, jotka uhkasivat elättää kuolleen ryhmäni. Kun pelasin uhan, joka uhkasi tappaa pari valkean stemua ja penetroitua valkean viidennen rivin alueelle, valkea söi kon. Sain tuhottua reilusti vastustajan aluetta, vaikka en saanutkaan tapettua mitään isoa paistia. Ensimmäistä kertaa vähään aikaan meikäläisellä oli kuitenkin ihan okei fiilis pelistä. Mitään suurempia käänteitä peli ei enää tarjonnutkaan. Pisteidenlaskussa hävisin harmittavat 5,5 pistettä. |
|
| Neljännellä kierroksella opponenttini oli ranskalainen Manuel Frangi, 1 kyu. Kaveri näytti hämmentävän paljon Jake Gyllenhaalilta. Sain valkeat stemut. Pelistä muodostui todellinen alue vs vaikutusvalta -battle. Ensimmäisen parinkymmenen siirron aikana sain lähes koko vasemman laidan sentessä. Musta sai gotessa pelottavan vahvan näköisen muurin ja vasemman ylänurkan. Minulla oli stemut oikean puolen hoshipisteissä. Käytin senteni laajennukseen. Laajensin maltillisesti, jotta mahdollisesti tuleva pihti ei pistäisi laajennustemuani turhan ahtaalle. Pihti tulikin samantien. Sabakin tekeminen oli helppoa. Kävimme Kunkun opastuksella peliä jälkikäteen läpi. Minun olisi pitänyt stabiloida ryhmä hyppimällä ikkentobeilla keskustaan. Näin pelaamalla vastustajan yritykset luoda minkäänlaista keskustamoyoa olisivat epäonnistuneet. Sabakoin ryhmän virheellisesti pelaamalla parin pisteen laajennuksen laidalle. Pelissä kävi juuri niin, että musta pääsi ahdistelemaan ryhmääni korkeammasta asemasta. Pääasia on, että sain elävän ryhmän. Sain tästäkin sekvenssistä senten, joten pelasin samanlaisen laajennuksen toisellekin laidalle. Tarkoitus oli vain se, ettei vastustajani pääsisi ensimmäisenä tekemään laajennusta. Tähänkin laajennukseen vastaus oli pihti. Nytkin olisi vain pitänyt loikkia keskustaan, mutta tyydyin elättämään ryhmäni laidalla. Musta saikin aika pian isohkon oloisen moyon keskustaan. Tulevat mustan siirrot keskittyivät tämän moyon rakentamiseen. Varmistin itselleni maksimaalisen isot alueet laidoilta. Onnistuin lisäksi redusoimaan mustan moyoa tehokkailla sentesiirroilla. Mustalla oli vasemmassa ylänurkassa ehkä 15 pistettä. Lähestyin nurkkaa sentesiirroilla, koska halusin taas päästä ekaksi pelaamaan muualle. Vastustajani pelasi jonkun pienen tenukin, jolloin leikkasin nurkasta tärkeitä stemuja. Leikattuani käväisin tupakalla. Kun tulin takaisin, näin vastustajani siivoavan stemuja pois laudalta. Hän oli ilmeisesti lukenut, että sekvenssi olisi päättynyt mustan tuhoon. Kunkun analyysissä totesimmekin, että näin olisi käynyt. Koko nurkka olisi räjähtänyt. Luulen, että olisin voittanut pelin ilman tätä nurkkasekvenssiäkin. Mustan keskustamoyo ei olisi riittänyt pelin voittoon. |
|
| Viidennen kierroksen vastustajani oli tsekkiläinen Ondrej Kachyna, 1 dan. Pelasin valkeailla stemuilla. Pelin alussa ylälaidalla pelattiin erikoista settiä. Vastustajani olisi voinut pelata normaalin kobayashin, mutta ottikin nurkan kosumilla. Tein 6-3 -pisteen stemustani parin pisteen laajennuksen. Nyt musta pelasi tiukan pihdin. Normaalisti tässä tilanteessa hyppäisin ikkentobilla, mutta päätinkin pelata ylälaidalle invaasion. Musta lähtikin nyt nurkkaryhmällään splittaamaan stemujani. Splitti onnistui ja meikäläisellä oli pian kaksi suht heikkoa ryhmää. Musta ei lopulta saanut mitään konkreettista hyötyä tästä splitting attackista. Yläläidan invaasiostemuni juoksi turvaan keskustaan ja two space -ryhmäni eleli mukavasti laidalla. Sain valkeilla palattua sanrensein oikealle laidalle. Musta otti koko alalaidan itselleen. Pelistä tulikin lopulta moyo vs moyo -skaba. Mustan alalaidasta tuli lopulta älyttömän humongos. Omasta sanrenseimoyostani oli tullut jumalaisen kokoinen, mutta musta pääsi luikertelemaan sinne viheliäisesti. Vaikka vastustajani pääsi jättimäiseen moyooni, onnistuin kuitenkin rakentamaan vakuuttavan kokoisen alueen. Pistetilanteesta minulla ei ollut mitään tietoa. Onnistuin pelaamaan todella hyvää loppupeliä. Pisteidenlaskussa vastustaja joutui pettymään. Voitin erittäin pienellä 2,5 pisteen erolla. Kiitos komi. |
|
| __Toinen viikko Bordöössä, rengoilua, Dyyni ja sand wormit__ |
|
| Main -turnaus jatkui taas toisen kongressiviikon maanantaina. Nyt pelattiin jo mainin kuudetta kierrosta. Ensimmäinen viikkoni oli ollut lähes täydellinen. Odotin toisesta viikosta paljon hankalampaa, koska vastustajat tulisivat kovenemaan. Kuudennen kierroksen vastustajani oli japanilainen Yaeko Izaki, 3 dan. Sain peliin valkeat stemut. Pelasin pelissä varsin heikon fusekin. Oikeassa ylälaidassa pelasimme josekin, jota kunkun mukaan ei sen liiallisen vaikeuden takia saa pelata. Mustalla oli komoku, jota lähestyin korkealla kakarilla. Tähän musta pelasi kahden pisteen korkean pihdin ja loikkaan oogeimalla ulos. Normaalisti tässä kumpikin saa ihan okei tuloksen. En kuitenkaan muistanut, miten joseki pelataan. Lopputulos oli minulle jotenkin shaibenia. En sentään kuollut nurkkaan, mutta musta sai liikaa. Muualle laudalle pelasin yksittäisiä two space -laajennusryhmiä, jotka eivät tehneet aluetta juuri ollenkaan. Mustallakaan ei ollut isoja alueita, mutta vahvuutta ja moyopotentiaalia melko paljon. Peli oli mielestäni aika vaikea, koska siinä ei ollut selkeää suuntaa, johon peliä pitäisi rakentaa. Yritin vain olla antamatta mustalle mitään moyoa. Strategiani oli hieman kadoksissa. Keskipelissä olin niin ulalla, että päätin leikata kasan mustan stemuja keskustassa, koska en tiennyt mitään järkevämpää laittoa. Halusin vain lähteä tappelemaan, koska mikään muu ei tuntunut järkevältä. Vahvempi pelaaja olisi varmaankin vain tappanut leikkaavat stemuni, mutta onneksi vastassani oli näin heikko pelaaja. Leikkauksesta seurasi sekalaista renklausta keskustassa. Kummaltakaan ei kuollut mitään pivotal stemuja. Loppupelissä ajatukseni hieman selkeytyivät ja peli yksinkertaistui. Vastustajani pelasi mielestäni heikkoa loppupeliä, jolla hän viimeistään upotti laivansa. Lopulta voitin pelin 8,5 pisteellä. |
|
| Toisen kongressiviikon maanantaina pelattiin myös Rengoturnauksen karsintavaihe. Karsintavaiheessa pelattiin kolme alkulohkopeliä. Alkulohkojen parhaat tiimit jatkaisivat pudotuspeleihin. Osallistuimme turnaukseen tiimillä minä, Samu ja Cathy. Myös Ailin osallistui turnaukseen Dantin ja Kunkun kanssa. |
|
| Ensimmäinen pelimme oli jotain paria mimmiä ja yhtä jäbää vastaan. Vastustajamme olivat keski-iän paremmalla puolella olleita tyyppejä. Hallitsimme peliä niinkuin halusimme. Yksi vastustajiemme tiimistä oli tuplakyu-tason pelaaja, mikä helpotti peliämme huomattavasti. Samu pelasi häntä ennen. Huomasin, että Samu haluaa koko ajan haastaa häntä. Samu pelasi siis monia erikoisia laittoja, joita ei oppikirjoista löydy. Peli ratkesi jo varhaisessa vaiheessa eduksemme, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun vastustajiltamme loppui aika. Vastustajamme halusivat pelin jälkeen pelata siirrot loppuun. He olisivat joka tapauksessa hävinneet parillakymmenellä pisteellä. |
|
| Toisella kierroksella saimme vastaamme tiimin, joka oli yllättäen voittanut Ailinin tiimin ekalla kierroksella. Vastassamme oli kyu-dan-tason välimaastossa liikkuvia nuoria tyyppejä. He olivat pelanneet kiinan muuri -fusekin ekassa pelissä. He yrittivät samaa strategiaa tässä toisessakin pelissä. Pelissämme syntyi aika nopeasti semeai. Semeaitappelussa tuli ko, jonka olisimme vain voineet kytkeä. Kytkentä olisi tappanut vastustajien ryhmän isona. Samu pelasi kuitenkin kyseenalaisen uhan, joka ei oikeasti uhannut mitään. Tästä seurasi, että vastustajamme elivät mukavasti. Elimme myös omalla ryhmällämme, mutta vastustajat käynnistivät pian uuden hyökkäyksen. Stemumme olivat jäämässä säkkiin. Yritimme tehdä sabakia, mutta vastustajat pelasivat ihan okei laittoja. Ryhmämme elättäminen olisi taannut meille voiton. Emme kuitenkaan täysin ehtineet elättää ryhmää, koska vastustajilta loppui aika. Toinen aikavoitto rengossa! Huikeaa! Tämä osoittaa sen, että rengo ei ajallisesti ole ollenkaan niin helppoa. |
|
| Kolmannella kierroksella saimme vastaamme Ailinin tiimin. Peli olisi tietenkin pitänyt pelata jossain ennalta määrätyssä tilassa, mutta päätimme etsiä jonkun tyhjän ja rauhallisen tilan. Sellainen löytyikin nopeasti. Peli oli heti alusta alkaen täynnä Kunkulle tyypillisiä danger-, alarm- ja klippan-tyyppisiä huudahduksia. Eli aika casual fiiliksissä pelattiin. Pelasimme Ailinin tiimiä vastaan mielestäni vahvaa goota. Taisimme johtaa pisteissä. Ongelma oli, että yksi ryhmistämme oli jäänyt heikoksi. Ailin käynnistikin pian hyökkäyksen. Luulin, että Cathylla on joku elätyssuunnitelma, mutta sellaista ei lopulta tainnut olla. Ryhmämme kuoli lopulta isona. Tässä vaiheessa jouduimme porukalla luovuttamaan. Samu pahoitteli jälkeenpäin, koska oli omasta mielestään tapattanut ryhmämme. Olin eri mieltä. Olin omasta mielestäni yhtä suuri syyllinen kuolemaamme. Ailin Team eteni näin kahdella voitolla jatkopeleihin, jotka pelattaisiin tiistai-iltana. |
|
| Main-turnaksen seitsemännellä kierroksella sain vastaani japanilaisen gor-hirviö Susumu Sawadan, 3 dan. Kaverin gorrit olivat about 2400, joten gorrillisesti kyseessä oli mukava päänahka. Pelasin pelin mustilla stemuilla. Tämä seitsemännen kierroksen peli oli helpoimpia, joita kongressissa pelasin. Valkea ei saanut minnekään laudalle isoja alueita, mutta heikkoja ryhmiä kaveri osasi rakentaa. Susumulla oli pelin aikana parhaimmillaan peräti neljä heikkoa ryhmää. Näistä ryhmistä vastustajani elätti kolme vain muutamalla pisteellä. Yksi Susumun ryhmistä oli erittäin iso paisti, jonka hän olisi voinut elättää gotessa. Gote-elämä ei kuitenkaan olisi riittänyt pelin voittoon, koska vastustajallani ei ollut riittävästi pisteitä. Toisaalta valkean pelissä pelaama sekvenssi oli vieläkin huonompi. Sain ko-tappelun koko ryhmän elämästä. Olisin aivan hyvin voinut tenukoida ja antaa vastustajan elättää ryhmänsä, mutta halusin luovutusvoiton. Kesken ko-tappelun vastustajani luovutti. Jesse näytti pelin jälkeen, miten olisin suoraan voinut tappaa ryhmän ilman kota. Sillä ei kuitenkaan ollut enää väliä. Olin raiskannut vastustajan jo niin monta kertaa, että hänen oli pakko luovuttaa. Jes! Nyt Main-turnauksessa meni tosi hyvin. Seitsemän kierroksen jälkeen olin tuloksessa 6/7! Wow! Mutta valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan. |
|
| Tiistai-iltana pelattiin rengon pudotuspelit. Ailin Team sai 1/4-välierissä vastaansa kolmen saksalaisen amatööripelaajan tiimin: Johannes Obenaus (5 dan), David Seibt (4 dan) ja Michael Budahn (4 dan). En muista matsista kovinkaan paljon. Tarkaan ottaen en muista siitä mitään. Ailin Team voitti kuitenkin pelin! Huikeaa! Seuraavaksi oli edessä semifinaali. Ailin joukkueineen pelasi Korondoa (7 dan), Vanessa Wongia (4 dan) ja Mihai Serbania (5 dan) vastaan. En nyt pelistä muista hirmuisestikaan, koska olin sivustakatsoja. Peli tuntui kuitenkin olevan Korondon tiimin hallinnassa heti siitä lähtien, kun ekaa kertaa peliä vilkaisin. Korondo pelasi ihan protason laittoja, mikä nyt ei ollut ihme. Onhan kaveri KGS:n vahvimpia 9 daneja. En muista, miten peli lopulta päättyi. Ailin Team kuitenkin hävisi pelin. Ailin, Dantti ja Kunkku pelasivat pronssipelissä kovaa jengiä vastaan. Vastassa oli erittäin kova tsekkiläisten tiimi: Pavol Lisy (5 dan), Jan Simara (5 dan) ja Vladimir Danek (5 dan). Ailinin joukkue hävisi tämänkin pelin. Lopullisena tuloksena oli siis neljäs sija rengossa. Vaikka Ailin Team hävisikin kaksi viimeistä rengopeliä, rengon neljäs sija on mielestäni aika huikaiseva suoritus! Hyvä Suomi ja Taiwan! |
|
| En muista, missä vaiheessa toista kongressiviikkoa tapahtui jotain erittäin erikoista. Olimme olleet ryyppäämässä porukalla varmaankin turnauspaikalla. Kaikki tyypit majoitusporukastamme (minä mukaanlukien) olivat lähteneet pyörillä kämpille koisimaan. Kello oli paljon ja olimme kovassa kännissä. Jesse oli jäänyt kongressipaikalle dokaamaan. Kongressipaikka suljettiin aika myöhään. Siellä tuntui aina olevan jonkin sortin bileet. Monena iltana Hayashi Kozo soitti musiikkia päärakennuksen aulassa ja tansitti porukkaa. Mutta anyways, Jesse oli ollut viimeisenä dokaamassa. Me muut olimme painuneet sänkyyn. Jesseltä oli tullut aamuyöllä joku tekstiviesti, jossa hän oli pyytänyt meitä muita avaamaan oven. Jessen avaimessa oli jotain vikaa tai sitten olin viimeisenä ennen Jesseä saanut oven jonkinlaiseen jumitustilaan. Emme tietenkään olleet Jessen viestiin heränneet, joten Jesse teki jotain erikoista. Hän kiipesi kämppämme toiseen kerrokseen ränniä pitkin, koputti ikkunaan ja odotti jonkun avaavan. Dantti olikin avannut ikkunan ja päästänyt Jessen sisälle. Seuraavana päivänä saimme selville, että Jesse kiipeämä putki olikin itse asiassa kaasuputki. Putki oli mennyt paskaksi. Jannik oli edellisyönä herännyt Jessen kiipeilyyn luulleen jonkun murtovarkaan tunkeutuvan kämppään. Nyt oli siis mennyt kaasuputki paskaksi. Jannik pyysi majoitusporukaltamme 500 euron lisäpanttia kämpästä kaasuputkihässäkän takia. Jannikin piti kutsua putken korjaamista varten joku putkifirma paikan päälle. Hän ei voinut olla varma, paljonko korjaus maksaa. Tämän takia hän pyysi meiltä pyöreästi 500 euroa panttia. Maksoimme pantin. Jannik kertoi kongressin loppupuolella, ettei ollut varma paljonko korjaus lopulta maksaa, minkä takia emme saaneet panttiamme takaisin missään vaiheessa. Jannik saisi tietää putken korjauskustannukset vasta joskus syksyllä/talvella. Samu soitti kongressin viimeisinä päivinä Jannikille ja alkoi vittuilla Jannikille tästä panttihässäkästä. Jannik oli hiiltynyt ja huutanut Samulle takaisin. Samu saattoi mennä vähän liian pitkälle, mutta mielestäni oli ihan okei kysellä antamamme pantin kohtaloa. Ylimääräinen 500 egee saattaa tuntua pahalta, mutta se oli lopulta kuitenkin vain 100 euroa per naama. Eli ei se lopulta nyt niin vakavaa ollut. |
|
| Jannik alkoi eräänä aamuna valittaa siitä, että pidämme liikaa mekkalaa. Vaimo kuulemma heräsi aiheuttamaamme mekkalaan. Emme olleet omasta mielestäni pitäneet mitään meteliä. Olimme vain aamulla kävelleet asunnossamme. Jannik tuli yläkertaan kysymään, olenko minä se kaveri joka kävelee kuin norsu. Vittumainen kaveri se Jannik! Aluksi pimittää meiltä tiedon, että asuu alakerrassamme. Seuraavaksi valittaa siitä, että kävelemme vuokraamassamme kämpässä! That mothafacka! Onneksi tämä oli ainoa kerta, kun kaveri jaksoi avautua tästä asiasta. |
|
| Tokan tai kenties jo ekan kongressiviikon aikana oli tapahtunut erikoisia ihmissuhteiden statusmuutoksia. Samu oli alkanut hengailla Cathyn kanssa ja Jesse oli hengaillut Lauran kanssa. Laura oli itse asiassa tuttu näky kämpillämme toisen kongressiviikon aikana. Cathy ei tainnut kämpässämme vierailla, mutta Samu taisi muutamaan otteeseen vierailla Cathyn kämpillä, joka oli aivan kongressipaikan vieressä. Janne sanoikin minulle kongressin jälkeisessä Kaislan peli-illassa kuulleensa kongressin olleen rakkauden kongressi. Sellainen se taisikin olla. |
|
| Olimme käyneet porukalla Cathyn kämpillä joskus 1. ja 2. kongressiviikon välissä. Porukassamme olivat Assu, Samu ja Pempu. En muista, miksi menimme porukalla nukkumaan Cathylle. Kai se liittyi jotenkin siihen, että olimme ryypänneet Planet Poolissa liian pitkään. Emme olleet ajokunnossa, joten päädyimme Cathylle. Ailin oli ollut mukanamme Planet Poolissa. Hän asui Cathyn vieressä samassa rakennuksessa. Cathyn kämppä oli ihan hemmetin hieno! Cathylla oli jotain ongelmia tietokoneensa käyttiksen kanssa. Hän ei ollut saanut nettiä toimimaan. Pempu on kuitenkin aikamoinen MacGyver. Vaikka Cathyn käyttis oli kiinankielinen, Pempu sai muutettua koneen IP-asetukset. Näin koneella sai yhteyden nettiin. Pempu on nero! Sammuin parin viinilasin jälkeen Cathyn lattialle halatessani jotain isoa pehmokäärmettä. |
|
| McDonalds on jotain taivaallista. Jos olette koskaan nähneet elokuvaa Pulp Fiction, tiedätte miksi minun oli pakko löytää McDonalds Ranskasta. Löysin Tasselin kanssa Mäkin Vapauden Aukiolta. En muista, mihin olimme menossa. Pysähdyimme joka takauksessa mäkissä. Yritin löytää Royal with Cheese -ateriaa, mutta sellaista ei ollut menussa. Tilasin Royal Bacon -aterian. Sain ateriaani 1664-merkkisen bissen. Tarinat pitävät siis paikkansa! Ranskalaisesta Mäkistä saa bisseä! Huikeaa! |
|
| Kongressireissun toisen viikon keskiviikkona pelattiin joukkueturnaus. Emme olleet saaneet kasaan mitään järkevää joukkuetta. Porukallamme ei myöskään ollut hirmuisesti pelimotivaatiota joukkueturnaukseen. Jo jonkin aikaa oli ollut puhetta reissusta dyynille (Dune du pyla). Kyseessä on Euroopan suurin hiekkadyyni, joka sijaitsee Atlantin rannikolla about tunnin junamatkan päässä Bordööstä. Päätimme siis lähteä tsekkaamaan, millainen tämä dyyni on. Reissuporukkaamme kuuluivat minä, Samu, Kunkku, Riina, Dantti, Elsa, Pempu, taiwanilaiset prot ja muutama random tyyppi. Olisikohan Tasselkin ollut kyydissä? Lähdimme junalla Bordööstä Arcachonin rannikkokaupunkiin. Bordöön juna-asemalla törmäsimme Davidiin ja Borikseen. Heillä oli sama määränpää. David oli reissussa parin saksalaisen tuttavansa kanssa. Davidin tuttavat olivat katusoittajia ja liftaamassa Euroopan halki. Matkustimme junalla Bordööstä Arcachonin rannikkokaupunkiin. Junamatka kesti noin tunnin. Perillä meidän piti löytää oikea bussi, jolla pääsisimme dyynille. Löysimme lopulta oikean bussin. Joku hämäräjäbä yritti kaupata meille bussilippuja dyynille. Olimme kaikki hieman epäileväisiä sen suhteen, kauppaako jäbä oikeita lippuja vai jotain feikkipaskaa. Saimme lopulta varmuuden siitä, että kaveri myy oikeita lippuja. Bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden. Bussi oli täyteen tungettu ja tie oli aivan tukossa. Noin tunnin ajomatkan jälkeen päätimme hypätä bussista ja jatkaa matkaa jalkaisin. Boris ja Samu alkoivat jostain hämmentävästä syystä kantaa jättimäistä halkoa dyynille. Onneksi halko kuitenkin hylättiin pian matkan varrelle. Sen roudaaminen dyynin huipulle olisi voinut tuottaa vaikeuksia. Pienen kävelymatkan jälkeen löysimme perille. Dyyni oli huikea, yli 100 metriä korkea hiekkavuori Atlantin rannalla ja keskellä vehreää metsää. Huipulle käveleminen vei oman aikansa. Huipulle olisi voinut kiivetä portaita pitkin, mutta se olisi tuntunut pelleltä. Huipulle käveltiin siis hiekka jalkojen alla ja tietenkin ilman kenkiä. Dyyni oli aika älytön kokemus. Se oli yli 100 metrin korkuinen ja useiden satojen metrien pituinen hiekkavuori. Dyynin toinen puoli laskkeutui alas Atlantille. Huipulta oli aika mahtavat näkymät. Huipulla pistettiin pienimuotoinen piknik pystyyn. Mukana oli reippaasti lihaa, juustoa, patonkia ja tietenkin viiniä. Koko ilta sujui mukavissa piknikin merkeissä. Dyyniltä lähtiessä meillä tuli hieman kiire. Viimeinen bussi lähti melko lyhyen ajan kuluttua ja bussille oli matkaa dyynin huipulta jotain kilometri. Tässä vaiheessa kaikki lähtivät juoksemaan dyyniä alas ihan törkeällä vauhdilla. Ainakin itse juoksin koko matkan ilman kenkiä. Jalkoihin hieman sattui, kun jouduin osan matkasta juoksemaan metsäisellä polulla ilman kenkiä. Saavuimme lopulta pysäkille, mutta harmiksemme tajusimme viimeisen bussin jo menneen. Nyt oli suunnitelmana keretä kävellen mahdollisimman nopeasti Arcachonin juna-asemalle, jotta ehdittäisiin viimeiseen junaan. Kaikki lähtivät siis marssimaan nopeasti Dantin osoittamaan suuntaan. Dantilla oli navigaattori, joka osoitti oikean suunnan. Käveltävää oli varmaankin 5 kilometriä, mikä ei mielestäni tuntunut kiinnostavalta. Päätin liftata. Melko pian yksi auto pysähtyikin. Minun lisäksi kyytiin hyppäsi Ailin. Kuski oli mukana perheensä kanssa, joten enempää lössiä ei mukaan mahtunut. Kuskilla oli onneksi sama suunta kuin meilläkin. Saimme kyydin Arcachonin juna-asemalle. Kävin Ailinin kanssa bissellä juna-aseman vieressä sijainneessa pubissa. Päätimme odottaa muuta seuruetta. Muutaman bissen jälkeen tajusimme, ettei muu seurueemme ehdi viimeiseen junaan. Fiksuna kaverina olisin päättänyt, että nyt hypätään junaan. Jäimme kuitenkin odottelemaan, joten vika juna meni menojaan. Soitin Samulle. Sain selville, että kaverit ovat leiriytyneet La Testen juna-asemalla, joka on Arcachonin ja Bordöön välissä. Tässä vaiheessa sain kuningasidean: lähdetään sinne jonnekin La Testen asemalle kävellen. Ehkä taas saamme Ailinin kanssa liftattua matkan. Aika pian auto pysähtyikin. Saimme kyydin parilta ranskalaiselta metallikaverilta, jotka reissun aikana kuuntelivat System of a Downia. Matkan aikana höpistiin jotain ihme juttuja. Lopulta päädyimme juna-asemalla, joka näytti täysin autiolta. Aika pian jostan nurkan takaa ilmestyi Pempu. Olimme onneksi päätyneet oikealle asemalle. Seuraavaksi oli edessä pitkä odotus. Meidän olisi pitänyt odottaa useampi tunti ensimmäistä aamujunaa. Päätimme kuitenkin olla aloitteellisia, joten lähdimme etsimään baaria. Löysimmekin baarin, mutta se oli juuri sulkemassa. Seuraavaksi löysimme yökerhon. Yökerhon iso portsari ei päästänyt meitä sisään, koska paikka oli sulkemassa. Yökerhosta kuului kuitenkin bilemusaa, joten laitoimme omat bileemme pystyyn yökerhon ulkopuolella. Kun baari lopulta sulki, musiikki lakkasi ja porukat valuivat koteihinsa, päätimme lähteä kävellen Arcachonin juna-asemalle. Käveltävää oli Dantin mukaan vain pari kilsaa. Matkan varrelta löysimme jonkun ihme terassibaarin, joka oli vielä auki. Musiikki pauhasi ja koirat ulvoivat. Baari oli jonkun jättimäisen kennelin keskellä. Ostin bissen ja join itseni sammuksiin. Muistan sen, että Samu ja muut pelasivat futista jonkun koiran kanssa. Heräsin siihen, että joku Martin Stiassnyn näköinen kaveri läpsii minua naamalle. Minua hieman vitutti. Seurueemme oli delegoinut herättämiseni tälle keski-ikäisellä ylipainoiselle patongille. Matka jatkui Arcachoniin. Juna ei lähtisi vielä pitkään aikaan, joten kiirettä ei ollut. Pääsimme lopulta asemalle ja junaankin ajoissa. Junaan istuminen tuntui mahtavalta. Ainoa ei-mahtava asia oli se, että yöunet jäisivät vähiin. Juna-asemalta otimme sporan. Kongressipaikka oli sporamatkan varrella, joten jäin Pempun kanssa suosiolla turnauspaikalla pois. Kämpällemme oli törkeän pitkä matka ja pelit alkaisivat tuota pikaa. Päätimme Pempun kanssa mennä kongressipaikalle nukkumaan. Löysimmekin sopivasti tyhjän luentosalin, jonne jäimme koisimaan. Parin tunnin unien jälkeen heräsimme sopivasti main-peliin. Rakennuksen siivoojat eivät onneksi olleet potkineet meitä hevon kuuseen. Olo oli tässä vaiheessa melko freesi. Olinhan saanut nukuttua ruhtinaalliset pari tuntia. |
|
| Main-turnauksen kahdeksannella kierroksella sain vastaani ranskalaisen Tanguy Le Calven, 4 dan, aka rusketusukko, aka KGS-Welvang. Pelasin pelin valkeilla stemuilla. Tiesin, että tästä matsista tulisi erittäin vaikea. Welvang on KGS:ssä about 6-7 dan. Lisäksi Welvang pelasi kongressissa esim. Kunkkua vastaan 1-1-tuloksen. Nyt ei siis ollut varaa spedeilyyn. Peli alkoi erikoisesti. Musta oli pelannut stemut laudan oikean puolen nurkkiin. Pelasin splitting-siirron laidalle, jolloin vastauksena oli tsuke splittikiveeni. Vastaukseni oli nopeasti hane päälle, musta laajentaa, valkea kytkee. Seuraavaksi musta pelasi toisesta nurkkastemustaan laajennus/pihti-siirron. Tämä oli varmaankin ensimmäinen kerta, kun tällaista fusekia pelattiin meikäläistä vastaan. Stemuni eivät olleet missään kusessa missään vaiheessa, mutta ehkä olisin voinut kokeilla jotain johdonmukaisempaa sabakia. Pelasin pari erittäin oudon näkäistä haengmakeimaa. No ainakin ne varmistivat stemujen elämän. Koko pelin ajan oli ilmeistä, että Welvang haluaa tapella ja haastaa minua. En missään vaiheessa perääntynyt, vaan otin haasteet aina vastaan. Musta sai pelissä oikealta laidalta paljon aluetta. Kompensaationa olin saanut ylälaidalta mukavasti aluetta. Oikea alanurkka ja vasen ylänurkka olivat minulla. Vasen alanurkka oli mustalla. Welvang yritti kovasti keskipelissä tappaa ryhmää, jonka olin sabakoinut haengmoillani. Vastaukseni olivat kuitenkin toomuch Welvangille. Sain itse asiassa rakennettua keskustaan jonkin verran aluetta tällä ryhmälläni. Peli tuntui pistetilanteeltaan melko tasaiselta. Oli siis pelattava maximaalisen täydellistä loppupeliä. Luulen, että laivani upposi viimeistään loppupelissä. Tuntui ainakin siltä, että Welvang otti kaikki isoimmat loppupelit. Pelissä mentiin lopulta pisteidenlaskuun. Hävisin 4,5 pistettä. Welvang kysyi minulta pelin jälkeen: "Are you first dan?" Vastasin: "Yes." Welvang: "You are more." |
|
| Jossain vaiheessa reissumme toista viikkoa pelasin Koivukylän Meijin -tittelimatsin Elsa Polvista (9 kyu) vastaan. Peli pelattiin päärakennuksen ulkopuolella nurmikolla. Peli alkoi melko myöhäisessä vaiheessa auringon laskeuduttua. Oli siis aika pimeää. Pelin yksityiskohtaisia tapahtumia en muista. Muistan kuitenkin varsin tarkasti sen, että hävisin pelin luovutuksella. Näin Elsasta tehtiin hallitseva Koivukylän Meijin! Koska oli pimeää, tapahtui jotain kummallista. Saatoin kenties useamman promillen tiloissani hallusinoida. Välillä nimittäin näytti siltä, että Assu pelasi titteliottelua minua vastaan. Ranskalainen punaviini tekee ihmeellisiä asioita ihmisen aisteille ja mielikuvitukselle. |
|
| Main- turnauksen yhdeksännellä kierroksella pelasin japanilaista Yoshimichi Urabea vastaan. Kyseessä oli taas japanilainen 3 dan -pappa. Pelistä tuli hirveimpiä, mitä kongressissa pelasin. Pelasin mustilla stemuilla. Alalaitaan sain jonkinsortin sanrensei-moyon. Valkea rakensi omaa moyoaan laudan vasemmalle laidalle. Oikeassa ylänurkassa pelattiin erikoisen oloinen sekvenssi, jossa tein sabakin invasioivalle ryhmälleni. Sabaki oli kuitenkin sellainen, että ryhmä ei ollut 100-prosenttisen elossa. Jos musta saisi ulkopuolelle muutamankin stemun, joutuisin gotessa elättämään ryhmäni. Olin ränklännyt tälle ryhmälle ko-mahdollisuuden silmistä, mutta olin jättänyt kon pelaamatta. Ryhmän melko epästabiili status häiritsi minua koko pelin ajan. Valkea pelasi invaasion sanrensei-muodostelmaani. Yritin pelata sellaisen sentesekvenssin, jossa saisin ympäröityä valkean sen joutuessa elämään pienenä gotessa. Muuten plan toimi, mutta tulos oli gote minulle. Tai olisi ollut, jos en olisi pelannut muualle. Yritin nimittäin sentessä redusoida valkean moyo-potentiaalit. Kerran valkea vastasikin, mutta toista kertaa ei. Valkea luikerteli moyooni reiästä, joka minun olisi pitänyt paikata gotessa. Kaikki aluepotentiaalini meni samantien. Nyt tiesin, että peli ei mene nappiin. Keikakua ei ollut. Olo oli tukala. Kesken peliä minulle iski äkillinen kusihätä. Olin kuitenkin siirtynyt byo-yomiin. Jos lähtisin pelistä kuselle, häviäisin ajalla. Hätä kasvoi pelin edetessä. Viimeinen mahdollisuuteni voittaa peli oli rakentaa keskustaan parikymmentä pistettä. En onnistunut tässä. Sain keskustaan vain ryhmän, jonka muodot olivat kuin Kunkun pahimmista painajaisista. Pisteidenlaskua lähestyttäessä tuskanhiki virtasi ohimoillani. Kusihätä oli todellista tuskaa. Laskimme nopeasti pisteet. Hävisin pelin 8,5 pistettä. Keräsin stemut nopeasti pois laudalta ja kiitin pelistä. Juoksin kuselle. Aaaahh... Juttelin kusihätä/byo-yomi-asiasta pelin jälkeen Jessen kanssa. Olisin kuulemma voinut laittaa kellon pauselle kusibreikin ajaksi. Tämä pitää muistaa. |
|
| Mainin vikalla kierroksella sain vastaani itävaltalaisen Hamrah Schayanin, 2 dan (uunituore vuoden 2011 Itävallan Mestari). Pelasin valkeilla stemuilla. Pelistä nyt en hirmuisesti muista. Sen satun muistamaan, että pelasin pelin loppuvaiheilla tuplakyu-tason mokan nurkassani. Minun piti alunperin saada nurkka isona. Kun musta pelasi loppupelipakotukset, vastasin atarilla (väärin). Olisi vain pitänyt perääntyä, mutta pelasin atarin. Näin musta sai kon nurkkaelämästä. Peli oli tätä ennen mennyt tosi hyvin, mutta virheeni kirpaisi pahasti. Musta eli lopulta nurkassani. Sain kompensaationa tuhottua osan mustan nurkasta. Tämä ei ollut ainoa virhe, joka pelistä jäi mieleen. Pelin viimeinen laudalle pelattu siirto oli myös virhe. Kaikki damepisteet oli täytetty. Pelin viimeinen kysymys koski sitä, pitääkö minun vielä pelata siirto omalle alueelle. Mustalla oli leikkaava stemu alueellani. Omien kivieni muoto oli sellainen, että ilman paikkausta jotain saattaa räjähtää. Kellossani oli valitettavan vähän aikaa. Toisaalta en tässä vaiheessa peliä enää edes jaksanut lukea sekvenssiä. Siis oikeasti, miten usein pelit hävitään puolella pisteellä? No, menin sitten paikkaamaan viimeisetkin mahdolliset heikkoudet. Pisteidenlaskussa jouduin surullisena toteamaan hävinneeni puolella pisteellä. Ei varmaan olisi pitänyt paikata. Main-turnauksesta jäi lopulta käteen 6/10-tulos, jota voi pitää ihan hyvänä tuloksena. Ensimmäisen viikon huikean menestyksen jälkeen olisin kyllä toivonut ainakin 7/10-tulosta, mutta olin lopulta ihan tyytyväinen. |
|
| Bordöö-reissun viimeinen päivä/ilta vietettiin haikeissa tunnelmissa. Nyt piti hyvästellä reissun aikana tutuksi tulleet uudet ystävät. Oli tosi kurja fiilis. Jesse ja Samu joutuivat hyvästelemään omat tyttönsä. Päätettiin porukalla vetää kännit tulevan illan aikana. Kongressiohjelman viimeinen numero oli tietenkin palkintojenjako. Huusimme nousuhumalaisella porukallamme raikuvat aplodit KGS-Korondolle, Ilja Shiksinille ja muille palkintoja voittaneille pelaajille. Kotimatkalla pohdimme sitä, pitäisikö meidän lähteä yökerhoon. Olin itse sitä mieltä, ettei kannata lähteä aikaisen herätyksen takia. Junamme Bordööstä Pariisiin lähtisi aamulla, joten aamulla pitäisi olla skarppina. Samu ja Jesse päättivät kuitenkin lähteä yökerhoon. Nyt jälkikäteen harmittaa, etten lähtenyt heidän kanssaan yökerhoon. Kaverit tulivat kämpille joskus aamuyöllä, joten he saivat nukuttua vain muutaman tunnin. Aamulla tajusimme, ettemme mitenkään enää ehdi junaan. Onneksi kuitenkin isäntämme Jannik oli hereillä. Hän tarjosi meille autokyydin Bordöön juna-asemalle. Jannik olikin lopulta ihan okei kaveri! Koko autokyydityksen katselin vain kelloa ja toivoin, ettemme myöhästy junasta. Matka tuntui kestävän ikuisesti ja Jannik spedeili jossain parkkihalleissa. Lopulta pääsimme onneksi ajoissa asemalle. Junan löytäminen asemalta oli helvetin tuskallista. Emme ollenkaan tienneet, mihin junaan/vaunuun meidän pitäisi astua. Onnistuimme lopulta onneksi nousemaan oikeaan vaunuun. Vielä junamatkalla vähän hermostutti. Olimmeko oikeassa junassa? Päästessämme Charles De Gaullen kentälle oloni helpottui huomattavasti. Nyt edessä oli vain lähtöselvitys. Pempulla ei jostain syystä ollut printattua lentolippua. Tässä vaiheessa iski pieni paniikinpoikanen. Pempulla oli jonkinlainen oma lähtöselvityssysteeminsä. Hän saikin melko nopeasti neuvoteltua itsensä lähtöselvityksestä läpi. Kähmintä Pariisin kentällä oli epämukava kokemus, koska turvatarkastajat kähmivät meikäläisen ihan saakutin perusteellisesti. Yhtä hyvin olisivat voineet pyytää meikäläistä riisuutumaan alastomaksi. Tuntui siltä, että tarkastajan käsi kävi persvaossani ja hiplasi pallejani. Lento Helsinki-Vantaalle lähti vain pain pienen odottelun jälkeen. Matti ja Sinikka olivat yllättäen samalla lennolla. Lentomatkakin sujui ihan mukavissa fiiliksissä. Perillä neuvoteltiin jatkopaikasta. Ainakin Samu ja Jesse lähtivät Kustuun. Olin itse sitä mieltä, etten jaksa lähteä Kustuun jatkoille. Lähdin Matin ja Sinikan kanssa taksilla Koivukylään. Näin jälkeenpäin tämä päätös harmittaa. Olisi ehdottomasti pitänyt käydä Kustun jatkoilla kongressin jälkeen. Siis mikä voi olla siistimpää, kuin jatkot jossain suomalaisessa baarissa kongressin jälkeen? |
|
| Kongressista jäi lopulta hemmetin hyvä fiilis. Pelit menivät hyvin ja tavattiin paljon uusia ystäviä. Yksi huikeimpia juttuja oli se, etten hävinnyt ainuttakaan kongressissa pelaamaani peliä ajalla! Gorrillisesti kongressi oli menestys: +71 gorria. Gorrini olivatkin reissun jälkeen all time high -lukemissa 2102. Sain kongressin jälkeen korotuksen 2 daniin :) |
|
|